Vaikka meidän lapset ovat aika hyviä syömään, ja reippaita maistajia, tulee meilläkin joskus tilanteita että he eivät haluaisi syödä jotain. Yksi heidän makuhermojaan ärsyttävä ruoka-aine tällä hetkellä on kesäkurpitsa, josta taas itse tykkään kovasti. Mä en halua pakottaa lapsia syömään jotain sellaista josta he eivät oikeasti tykkää yhtään, varsinkaan kun sellaisia ruoka-aineita ei ole kovin montaa. Mutta olen yrittänyt kokeilla tapoja, joilla heidätkin saisi tykkäämään vaikka nyt siitä kesäkurpitsasta.

Meidän kaikkien lemppariruokaa on ihan perus jauhelihakastike ja pasta. Jauhelihakastiketta saa helposti tehtyä ison satsin josta riittää useammallekin päivälle, kun lisää vihanneksia sekaan. Aikaisemmin ollaan aina raastettu porkkanat, ja pilkottu kesäkurpitsat sekaan, mutta viimeksi raastoin myös kesäkurpitsan. Hienojakoinen raaste toi makua, rakennetta ja määrää lisää, mutta upposi helposti myös lapsille. Tuskinpa he edes huomasivat sitä kastikkeen seasta, kun oli niin pientä. Eli jos teillä on joskus sellaisia ongelmia ettei vihannekset uppoa, niin etenkin jauheliharuokien kanssa suosittelen kokeilemaan raastamista. Raaste sekoittuu jauhelihaan niin hyvin että sitä ei huomaa ellei sitten ole tosi tarkka.

Jauhelihakastike 

400g naudan jauhelihaa

3-4 isoa porkkanaa

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

1-2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

1 prk tomaattipyreetä

1 prk tomaattimurskaa (Lidl tai Mutti)

75g Grana Padanoa tai Parmiggiano Reggianoa

1 tl paprikamaustetta

 Reilusti välimeren yrttisekoitusta

Reilusti mustapippuria

Suolaa oman maun mukaan

300g pastaa

Laita pastavesi kiehumaan. Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet pieneksi. Pese ja kuori porkkanat, ja pese kesäkurpitsa. Raasta porkkanat ja kesäkurpitsat hienojakoiseksi raasteeksi. Ruskista jauheliha pannulla, lisää sekaan sipulit. Kuullota hetki, ja lisää porkkana-kesäkurpitsaraaste sekaan, sekoita hyvin. Keitä pasta ohjeen mukaan. Lisää jauheliha-vihannespannulle tomaattipyre ja tomaattimurska, sekä pieni loraus vettä. Sekoita hyvin. Raasta sekaan juusto, ja lisää mausteet. Säästä vähän juustoa tarjoiltavaksi pöydästä annoksen kanssa. Keittele kastiketta hetki ja tarjoile pastan ja juuston kanssa. Nam!

Selasin tässä blogiani, aina välillä tulee mielenkiinnosta katsottua että mitä sitä onkaan tehty viime vuonna tähän aikaan tai millainen esikoinen oli ollessaan samanikäinen kuin kuopus on nyt. Törmäsin samalla tietenkin asuihin, asukuvat ovat olleet olennainen osa blogia ihan alkuajoista saakka, ja niitä on Päivän asu-tagin alle kertynyt melkein 50 sivua, lähes 200 postausta. Aina ei osu nappiin, blogin alkuaikoina osui hyvin harvoin edes siedettävään nappiin, ja nyt ajattelinkin jakaa teille omasta mielestäni kymmenen pahinta blogissa jakamaani asua, tai siis tyylimokaa.

Nämä asut ovat kaikki sellaisia että mielen valtaa vain ”MIKSI?”-kysymykset, ja tekee mieli vajota maan alle. Nyt mä kerron miksi, vaikka eivätköhän kuvatkin kerro kaiken olennaisen.

1. Liian pieni hame, kulahtaneet saappaat ja jäätävät kuviosukkahousut. Iina vuonna 2011 oli varsinainen tyylitaituri. Hame on kauniisti asettautunut vinoon, onhan se ihan liian tiukka, puhumattakaan sen huimasta helman mitasta.

2. Toinen talvinen tyylinäyte. Verkkosukkahousut sortsien kanssa on varmasti kaikkein tyylikkäin yhdistelmä, etenkin lämpömittarin näyttäessä miinusasteita. Niihin kun vielä yhdistää pikkumyykengät, harvinaisen mauttoman neuleen ja kultasolkisen ruskean vyön niin ei voi pahemmin metsään mennä. Huomatkaa myös kuinka joskus panostin asukuviin: keinovalo, siivoamaton keittiö ja vaunutkaan eivät saaneet mua miettimään parempaa tilannetta tai miljöötä kuvaukselle. Aplodeja Iina!

3. Napapaidaksi solmittu ruutupaita, mauton ja liian iso koru, valkoinen toppi alla ja vielä neule päällä. Tästä asusta löytyy kaikkea! Huomaa myös vyö ja jäätävät korkonilkkurit. Mä en ehkä pysty tähän kun meinaan tukehtua nauruun. Ja tämä kaikki talvipakkasilla. Arvatkaa missä tapahtumassa olin tässä asussa? Indiedaysin bloggaajakirppiksellä. Hieman naurattaa tämä, että nyt mä täällä bloggaan, Suomen tyylikkäimpien bloggaajien keskellä ja oikeasti joskus näytin tältä. Lohdullista on se että olen ainakin jotain oppinut näiden vuosien aikana.

4. Liivi raitapaidan päällä, tämä oli varmaan kuuminta hottia neljä vuotta sitten. Tai sitten se oli sitä vain mun päässä. Tämä asu näyttää jonkun lastenohjelman hahmon rooliasulta.

5. Jälleen aivan liian pieni hame niin pituuden kuin leveydenkin osalta. Ne taisivat olla mun erikoisalaa back in the days. Ketjukoristeiset arskat ja kirkuvan pinkki laukku, molemmat olivat joskus mun lemppareita. Oikeita luottoasusteita, joita käytin harva se päivä. Laukun osaan kuvitella sopivan johonkin muuten todella pelkistettyyn asuun mutta nuo aurinkolasit on onneksi kuopattu jo aikoja sitten.

6. Tukka on vaihtanut väriä, mustasta vitivalkoiseen. Jotenkin nämä ääripäät ei kuitenkaan taida olla ihan se mun juttu. Mä rakastan tuota takkia, tykkään kovasti maihareista ja mustista farkuista yhdistettynä kauluspaitaan. Mutta tuo kokonaisuus ei kyllä toimi ollenkaan yhteen, miten kukaan on voinut yhdistää nuo kaikki osaset?

7. Tumman viininpunainen huulipuna ja neonkeltaiset housut samassa lauseessa pitäisi saada jo hälytyskellot syttymään. EI, ei ja vielä kerran ei. Siihen olen vielä yhdistänyt urheilulenkkarit, sukat somasti vilkkuen sekä kunnon statement-kaulakorun. Tämänkin asun osaset ovat ihan kivoja, mutta eivät kyllä missään nimessä sovi yhteen.

8. Kimonoa, neonkeltaista ja peplumia. Tästä asusta löytyy kaikki ja vielä vähän lisää! Ehkä olisi jo silloin pitänyt ymmärtää että yksinkertaisuus on kauniimpaa  kun överiys. Tämä ei ole ihan niin paha kuin nuo alkupään asut mutta kyllä on silti pakko hetkeksi pysähtyä miettimään, että olenko tosiaan reilut puolitoista vuotta sitten pukeutunut tähän kokonaisuuteen.

9. Siinäpä vasta harvinaisen epäimarteleva asu omalle vartalotyypilleni. Mulla on kyllä kapea vyötärö joo, mutta kun lantiota ei ole nimeksikään, niin sitä pötkömuotoa ei ehkä kannattaisi korostaa entisestään pukeutumalla maxihameeseen ja croptoppiin. Kenkävalinta on mennyt pahasti pieleen, ja tuo asento oikein korostaa jokaista tekemääni virhettä.

10. Tässäkin asussa on joitakin kivoja juttuja, kuten tuo valkoinen toppi. Se näyttää kivalta esim. mustien tiukkojen farkkujen ja korkkareiden kanssa, jolloin sen A-linja ei saa mua näyttämään isommalta vaan laskeutuu kivasti. Tuo jakku ja käännetyt farkunlahkeet sen sijaan lisäävät mun ulkomuotoon ainakin viisi lisäkiloa ja saavat mut näyttämään kymmenen senttiä lyhyemmältä. Myöskään jakun silmiäsärkevän voimakas kuvio ei saa aplodeja enää tänä päivänä.

Mikä näistä tyylimokista oli teidän lemppari, toisinsanoen se kaikkein pahin? Mikä on ollut teidän pahin tyylimoka, jolle olette hihitelleet jälkeenpäin? Mä sanoisin ehkä kuitenkin nuo kolme ensimmäistä, vaikka ei näistä yhdestäkään voi kovin ylpeä olla. Siitä olen kuitenkin iloinen että en enää pukeudu noin, olen oikeasti löytänyt oman tyylini. Blogi on siinä oiva apuväline, kun omaa kehitystä ja valintoja voi tarkastella jälkeenpäin ja miettiä uudelleen.

Nyt on luvassa vihdoin niitä Lontoovinkkejä! Koska haluan että tästä postauksesta saavat muutkin kun Lontoonmatkaajat jotain irti, päätin verrata Lontoota ja rakasta kotikaupunkiani Helsinkiä toimivuuden kannalta, samalla tärkeistä Lontoojutuista vinkkaillen. Tämä on samaan aikaan myös leikkimielinen kilpailu Lontoon ja Helsingin välillä, kumpi voittaa viidentoista kohdan vertailun?

1. KAHVILAT

Helsinki: Kalliita, suppea tuotevalikoima. Kahvi on usein todella kallista, etenkin keskustan kuppiloissa ja ketjuissa. Siedettävä salaatti kahdella täytteellä maksaa vähintään 10 euroa, siihen vielä kahvit päälle.

Lontoo: Pret A Mangerista sai viidellä punnalla ihan mielettömän hyvän ja täyttävän salaatin sekä normaalikokoisen hyvän kahvin. Salaattien, leipien ja muiden nopeasti syötävien herkkujen valikoima on tuore ja kattava, ja hinnat ovat kohtuullisia, 3-5 puntaa.

Helsinki 0 – 1 Lontoo

2. SIISTEYS

Helsinki: Roskiksia joka puolella, etenkin keskustassa mielestäni todella siistiä. Roskiksia tyhjennetään usein.

Lontoo: Roskiksia ei melkeinpä missään, tai jos on, ne ovat niin täynnä että ympäröivä  osa kadusta pursuaa läpinäkyviä haisevia pusseja myös. Näitä siis sekä luksusalueilla että tavallisilla alueilla.

Helsinki 1 – 1 Lontoo

3. KUNNOSSAPITO

Helsinki: Aina jos kaduilla tehdään jotain tietöitä tai muita, jokapuolella on selkeät kulkuesteet ja varoituskyltit. Tiet ovat yleisestiottaen hyvässä kunnossa ja niistä huolehditaan.

Lontoo: Katulaatat saattavat törröttää maasta, ja en voi edes kuvitella montako ihmistä niihin päivittäin kompastuu. Me nähtiin yksi uhkaava tilanne kolmen päivän reissulla, ja itsekin meinasin usein kompastua. Kannattaa siis katsoa jalkoihinsa kun kävelee.

Helsinki 2 – 1 Lontoo

4. JULKINEN LIIKENNE

Helsinki: Julkinen liikenne on edullista, helppoa ja toimivaa. Samalla lipulla saa matkustaa tunnin ajan Helsingin sisällä, ja seutulipulla vielä pidempään, niin monella liikennevälineellä kuin tarvitsee. Metro ei ole kovin kattava, mutta ratikat ja bussit paikkaavat, ja kulkevat suhteellisen usein. Seutulipun hinta aikuiselta 5 euroa, Helsingin sisäinen lippu kalleimmillaan (kuskilta ostettuna) 3 euroa.

Lontoo: Julkinen liikenne on kyllä erittäin helppoa ja toimivaa. Tubet kulkevat todella usein, ja bussit kuljettavat jokapaikkaan. Metroverkko on todella kattava ja metrolinjojen välillä on helppo vaihdella, opasteet ovat selkeät. Liikenne on kuitenkin todella, todella kallista. Meillä yhteensä neljä metromatkaa kahdelta henkilöltä maksoi 50 puntaa. Näistä matkoista kaksi matkaa tapahtuivat keskusta-alueen sisällä, ja kaksi matkoista oli siis metroreissu Wembleyhin 3Zonelle ja takaisin. Kannattaa siis suosia kävelemistä, sillä ihan parin kilsan kävelymatkan taittaminen metrolla maksaa n. 6 puntaa yhdeltä henkilöltä. Lontoolle puoli pistettä toimivuudesta kuitenkin.

Helsinki 3 – 1,5 Lontoo

5. KAUPUNKIPYÖRÄT:

Helsinki: Muistan lapsuudestani näitä Helsinkipyöriä, ja ne taisivat olla edullisiakin. Jos niitä vielä on saatavilla, niin ei ainakaan niin kattavasti kuin Lontoossa.

Lontoo: Kahden punnan vuorokausihinnalla vuokrattavia pyöriä on saatavilla melkein jokaisen kadun kulmasta, ja niillä on todella kätevä liikkua ihan minne tahansa. Ne voi myös palauttaa mihin tahansa pyöräpisteeseen.

Helsinki 3 – 2,5 Lontoo

6. KESKUSPUISTO:

Helsinki: Syrjässä oleva ja hankalamaastoinen puisto on ihan kiva jos käy yksin lenkillä ja ajaa paikalle autolla. Saattaa jopa bongata heppoja. Vieressä kiva liikennepuisto joka tosin saattaa ilman eri ilmoitusta ollakin yhtäkkiä suljettu yksityistilaisuuden vuoksi.

Lontoo: Upea, mieletön Hyde Park keskustassa on jokaisen ulottuvilla. Siellä on lampi, kauniita rakennuksia ja todella hyvä kävelymaasto. Ihan uskomattoman kaunis paikka, jossa voisin hyvin kuvitella viettäväni viikonloppuja lasten kanssa. Hyde Parkista löytyy myös Prinsessa Dianan muistoksi rakennettu upea leikkikenttä lapsille. Siellä on merirosvolaiva ja palmuja ja vaikka mitä jännittävää, vähän toista kuin perinteiset puiset liukumäet ja rengaskeinut.

Helsinki 3 – 3,5 Lontoo

7. LIIKENNE:

Helsinki: Oikeanpuoleinen liikenne ja melko tarkasti liikennesääntöjä noudattavat kansalaiset, niin kevyen liikenteen kuin moottoriliikenteenkin edustajat. Toki parantamisen varaa on meilläkin, mutta yleisesti ottaen Suomen liikenne  on aika hallittua ja turvallista, joitakin törttöilijöitä lukuunottamatta.

Lontoo: Kaikki, siis ihan kaikki, kulkevat punaisia päin, kokoajan. Teitä ylitetään vähän mistä sattuu, ja vasemmanpuoleinen liikenne vaatii totuttelua vaikka vain jalankulkijana olisikin. Jotkut liikennevalot näyttävät montako sekuntia vihreää valoa on jäljellä, se on aika kätevää.

Helsinki 4 – 3,5 Lontoo

8.  LEHDET:

Helsinki: Kuka enää ostaa paperilehtiä, kun niiden hinnat pyörivät melkein kymmenessä eurossa per irtonumero? Jäätävän hintaisia, siksipä niiden levikki jatkuvasti laskeekin kun digimedia vie ilmaisena kalliilta printiltä osuutta.

Lontoo: Grazian, Glamourin ja Cosmopolitanin sai ostettua viidellä punnalla. Ne maksoivat siis kaikki kolme yhteensä viisi puntaa, ja ainoastaan yksi niistä oli tarjouksessa. Kannattaa siis hamstrata lehtiä Lontoosta, jos niistä kovasti tykkää!

Helsinki 4 – 4,5 Lontoo

10. VALUUTTA

Helsinki: Helsingissä maksetaan kotoisasti euroilla, ja kaikki toimii. Vaikka joillekin euro tuntuu kalliilta, on se tuttuna valuuttana itselle ainakin se mihin kaikkea vertaan.

Lontoo: Punnat, voi pirulaiset. Kokoajan saa olla miettimässä, paljonko tämä ja tämä on euroissa. 50 puntaa kuulostaa edullisemmalta kuin 69 euroa, vaikka tismalleen sama summa on kyseeessä. Toki tämä pätee myös kaikkiin maihin joissa joutuu miettimään eri valuuttojen välillä, mutta euro ja punta ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan että se helposti sekoittaa ajatuksia.

HUOM! Joissakin kaupoissa on mahdollista Lontoossakin maksupäätteellä valita maksaako punnissa vai euroissa. Kannattaa aina maksaa punnissa, sillä euroissa maksaminen tulee huomattavasti kalliimmaksi. Esimerkkinä junaliput: kun automaatti ilmoittaa hinnaksi 39 puntaa, se tarkoittaa  että tililtä lähtee n. 54 euroa. Jos maksat euroissa, automaatin ilmoittama summa onkin 61 euroa.

Helsinki 5 – 4,5 Lontoo

11. KULKUYHTEYDET LENTOKENTÄLTÄ

Helsinki: Uusi hieno kehärata on valmistunut, ja lisäksi on tietenkin perinteinen lentokenttäbussi ja taksit ja kimppataksit. Halvimmillaan lentokentältä keskustaan pääsee viidellä eurolla, eli seutulipun hinnalla. Matka kestää n. 30 minuuttia.

Lontoo: Meidän lennot saapuivat ja lähtivät Gatwickin lentokentältä. Gatwickista nopein junayhteys Victorian asemalle kestää tasan 30 minuuttia, ja yhdensuuntainen lippu maksaa 19,90 puntaa eli n. 27 euroa. Lentokentältä kulkee myös muita junia, sekä bussiyhteyksiä jotka ovat edullisempia, mutta matkat kestävät reilusti pidempään. Bussimatka yhteen suuntaan vie n. 1h10min, mutta lippu saattaa olla halvimmillaan vain n. 6 puntaa.

Helsinki 6 – 4,5 Lontoo

12. KETJURAVINTOLAT

Helsinki: Mäkki, Burger King ja Hese. Rosso ja Fransmanni, Chico’s ja Amarillo. Ketjut ovat aika yksipuolisia, kaikki tarjoavat hamppareita tai texmexiä. Usein ruoka on mautonta ja tylsää. Itämaiset ketjut puuttuvat Sushia lukuunottamatta täysin Suomesta.

Lontoo: Wagamama, Wahaca, Nando’s ja Gourmet Burger Kitchen. Tässä vain ihan muutaman ketjun mainitakseni. Wagamama on Donbureineen aivan mieletön, ja sitä suosittelen kaikille. Ketjun ravintoloita löytyy melkein joka puolelta. Myös Gourmet Burger Kitchen oli todella hyvä ravintola ja suosittelen ehdottomasti heidän bataattiranskalaisiaan.

Helsinki 6 – 5,5 Lontoo

13. JUOMAT

Helsinki: Mäkistä ja muista ketjuista saa pääosin ruskeaa, keltaista ja kirkasta limua. Usein myös maitoa, omenamehua ja appelsiinimehua on saatavilla.

Lontoo: Burger Kingin limukone sisältää kymmenittäin eri limuvaihtoehtoja, tämä on pakko kokea ainakin kerran. Itse join hapankirsikka-omenafantaa joka oli ihan törkeän hyvää, maistui vähän sellaiselle Cloudy Apple -mehulle johon on laitettu hiilihappoja sekaan.

Helsinki 6 – 6,5 Lontoo

14. RUOKAKAUPAT

Helsinki: Aika peruskauppoja, perusvalikoimineen. On myös kivoja lähiruokaputiikkeja ja tottakai myös Stockmannin herkku, mutta jos haluaa perus edullista ja hyvällä sijainnilla, niin jännittävyydestä saa kyllä luopua. Etenkin Take Away -vaihtoehdoissa olisi toivomisen varaa, ja ne ovat usein myös kalliita.

Lontoo: J0kaisessa ruokakaupassa on Meal Deal, eli salaatti tai leipä + hedelmäkippo tai sipsit + mikä tahansa juoma: 3,99 tai 4,50 puntaa. Salaateissa ja leivissä todella kattava valikoima, kaikki on tuoretta ja hyvää. Myös juomia on paljon erilaisia, mä tykkäsin erityisesti erilaisista jääteistä. Hedelmäkuppi oli ihana jälkkäri aina salaatin jälkeen. Suosittelen erityisesti M&S Simply Foodia.

Helsinki 6 – 7,5 Lontoo

15. TYYLI

Helsinki: Täällä ei paljoa tarvitse tyylillä koreilla jos ei itse halua. Ne kaupat joissa ulkomuodolla on väliä on laskettavissa yhden käden sormilla, ja löytyvät kaikki Esplanadin puiston laidalta. Melkeinpä mihin tahansa voi mennä vaikka sandaaleissa ja sukissa, 30 kilon matkalaukun kanssa kävellen.

Lontoo: Turistien suosikkikohde Harrods on kielletty kaikilta joilla on matkalaukku mukanaan. Matkalaukun saa viedä erilliseen, maksulliseen säilytykseen, mutta käsimatkatavaroihin menevän pienen vedettävän laukun kanssa ei tavaratalossa saa kulkea.

Helsinki 6 – 8,5 Lontoo

Kilpailutilanne päättyi aika todella tasapuolisesti, vai mitä mieltä olette? Vaikka numerot näyttävätkin Lontoon eduksi, Helsinki voittaa niissä tärkeimmissä, turvallisuudessa, siisteydessä ja julkisessa liikenteessä. Helsingin ravintolavalikoima on vuosien saatossa kehittynyt, ja hyviä lounaita saa edullisesti monesta paikasta. Täältä kuitenkin puuttuu sellaisia erilaisia ja uskaltavia ketjuja, joita Lontoosta taas löytyy.

Mä tykkäsin kovasti Lontoosta, mutta siihen kannattaa varautua että liikkumiseen menee rahaa, paitsi jos pysyy keskusta-alueella ja kävelee joka paikkaan. Silloinkin tosin lentokentältä kaupunkiin ja takaisin liikkumiseen kannattaa varata joko paljon rahaa, tai paljon aikaa. Me valittiin tällä kertaaa kalliimpi matkustusmuoto, koska aikaa oli niin vähän. Pidemmällä reissulla olisi voinut hyvin valita myös sen hitaamman bussin. Lentokentällä kannattaa varata myös passintarkastukseen aikaa, sillä jonot saattavat olla pitkiä ja Lentokentällä myös kävely saapumisportilta passintarkastukseen kesti melkein vartin ja oli oikeasti aika pitkä matka.

Mitä mieltä muut Lontoon kävijät olette? Osuiko listaukseni oikeaan?

Vihdoin meidänkin lapsilla on talvivaatteet muutaman viikon jahkailun jälkeen. En siis osannut päättää, että minkälaiset me valitaan. Lopulta mä annoin lapsille itselleen pari vaihtoehtoa, joista he saivat valita mieleisensä ihan itse. Mulle oli tärkeää valita sellaiset ulkovaatteet, jotka sen lisäksi että pitävät kuivana ja lämpimänä, ovat myös turvalliset. Molempien ulkovaatteiden vedenpitävyys on saavutettu ilman haitallisia  perfluorattuja yhdisteitä, joita niin monissa vedenpitäviksi käsitellyissä vaatteissa esiintyy.

Tiara valitsi itselleen Molon kauniin kukallisen Pearson-takin. Sen värit sopivat täydellisesti neidin synttärilahjaksi saamaan Gugguun merinovillaiseen pipoon, ja se on musta aivan ihana. Takissa on hyvin taskuja ja lumisuojat sekä hihoissa, että takin alaosassa jottei se nousisi ja jättäisi selkää paljaaksi. Takissa on myös kivasti säätövaraa ja se on todella lämmin. Lämpöä takkiin tuo Thinsulate-kerros.

Zelda taas valitsi sitten Mini Rodinin mintunvihreän Siberia Aop -takin, joka on myös ihana. Mä katselin itse vaaleanpunapilkullista versiota, mutta meidän prinsessa yllättikin valitsemalla vihreää. Mini Rodinin takit ovat vähän tönkömpiä kuin Molon, mutta hyvin hän tuossa näyttää liikkuvan. Takki on ihan superlämmin, ja sisällä on ihana satiinivuori. Hupun karva on irroitettavissa, kuten koko huppukin.

Molemmissa takeissa on myös hyvät heijastimet, ja vedenpitävyys 10 000mm, sekä hengittävyys 8000g/m2/24h. Sama vedenpitävyys löytyy myös housuista, mutta hengittävyysarvo on vähän pienempi. Housuiksi valitsin molemmille Molon Pollux Activet Almost Black -värissä, eli ne ovat tuollaiset tummanharmaat. Housuista löytyy ihanat Molon tunnusmerkit eli isot tähtiheijastimet takaa, ja ne ovat tosi mukavat. Mä otin esikoiselle housuista isomman koon kun takista, koska hänellä on niin pitkät jalat. Takki on koko 104 ja housut siis 110. Ne ovat vyötäröltä tosi löysät vielä, mutta pituus on juuri sopiva että menee toivottavasti kevääseen asti. Ja onneksi on kumpparit joilla saa kiristettyä.

Esikoisella on vielä sopivat viime talven Eccon lämpimät Gore-Texit, sekä Crocsin vaaleanpunaiset saappaat joita kuopus lainasi näihin kuviin. Nuoremmalle neidille pitäisi siis ostaa vielä talvikengät. Saatetaan ehkä kallistua noihin Eccoihin, kun ovat niin hyvät. Varmaankin samantyylisiä saa tänäkin vuonna Eccon liikkeistä. Lisäksi meillä on talvikumpparit molemmilla, jotka ovat tosin nyt päiväkodissa.

Me ollaan kyllä ainakin ensituntumalta tosi tyytyväisiä nyt näihin talvikamppeisiin. Käyttöön tulevat myös viimevuoden Mini Rodini-haalarit, mikäli varavaatteiden tarvetta tulee. Lisäksi meillä on joitakin sellaisia kaupunkitakkeja jotka eivät teknisiltä ominaisuuksiltaan päätä huimaa mutta menevät hyvin kauppareissuilla ja automatkoilla. En malta odottaa että vaatteet pääsevät oikeasti käyttöön ja päästäisiin vaikka pulkkamäkeen, ja eivät malta tytötkään.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin ja KiiltoCleanin Aisti-yhteistyökampanjassa, ja sain mahdollisuuden testata uuden Aisti-tuoteperheen raikkaita kosteusvoiteita. Aisti on uusi nimi miltei jokaisen suomalaisen tuntemalle, yli 40-vuotiaalle Erioil-kosteusvoiteelle ja sen uusille kavereille. Meillä kotona on aina ollut Erioilia, se on nimittäin mun äidin lemppari. Pinkkivalkoinen kätevä purkki on yksi niistä jutuista jonka muistan henganneen jokaisessa lapsuuteni kodissa aina yöpöydällä, eli se on todellakin mulle tuttu.

Erioil-tuotteet ovat kokeneet uudistuksen, ja saaneet samalla uuden ja kivan Aisti-nimen. Aisti-tuotesarjasta löytyy niin sitä pinkkivalkoista klassikkoemulsiota, kuin uusia ja raikkaan kevyen tuoksun omaavia tuotteitakin. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa hajustamattomia, tai kevyesti hajustettuja tuotteita. Mulle voimakkaat hajut aiheuttavat helposti migreeniä, ja siksi olen todella tarkka siitä mitä tuoksuja iholleni levitän, vaikka hajustetuista tuotteista pidänkin. Nuorempana ehkä hieman vaniljan, kookoksen ja glitterin varjoon jäänyt perinteinen Erioil kosteusemulsio vartalolle on nykyään juuri sopiva tuote mulle. Kosteuttaa, mutta kuivuu silti nopeasti eikä tuoksu liian voimakkaasti.

Mulla on etenkin näin ilmojen kylmetessä todella kuiva iho käsissä. Aisti hajustamaton käsivoide on pitänyt mun kädet nyt pehmeinä, eikä iho ole halkeillut ollenkaan. Se myös imeytyy vauhdikkaasti, mikä on kiva etenkin jos voidetta lisäilee vaikka töissä päivän mittaan, sillä kukaan tuskin haluaa rasvasormilla räpeltää puhelinta tai läppärin näppistä. Töissä myös se hajustamattomuus on plussaa, sillä vaikka itse ei kärsisikään hajusteallergioista, joku muu saattaa kärsiä, eikä välttämättä ole kovin innoissaan voimakkaasti tuoksuvien voiteiden käytöstä.

Sain kaikkia uusia tuotteita kokeiluun, ja yhdessäkään ei ollut ainakaan mulle liian voimakas tuoksu. Tykkäsin kovasti myös Kasteenraikkaasta kosteusemulsiosta ja Mintunraikkaasta jalkavoiteesta. Talvella käsien lisäksi kuivuvat myös jalat, ja Mintuntuoksuinen voide on ihana levittää esimerkiksi saunan jälkeen kuumalle iholle. Aisti-tuotteet ovat edullisia ja hyviä tuotteita arkeen, mutta ehdottomasti myös hemmotteluun.

Aistilla on meneillään aika huippu Instagram-kilpailu, jossa pääpalkintona on 200 euron lahjakortti vapaavalintaiseen kauneushoitolaan, sekä viikoittainen yllätyspalkinto! Kilpailuun osallistuaksesi toimi näin:

Kuvaa ja jaa sinulle tärkeä asia, jonka haluat tuntea ja aistia täysillä – toisin sanoen asia, jonka takia haluat pitää itsestäsi huolta. Pääpalkintona on 200 euron lahjakortti valinnaiseen kauneushoitolaan sekä lisäksi KiiltoClean arpoo joka viikko yllätyspalkinnon, jonka he julkaisevat viikoittain Instagramissa @aistielama.

1) Ota kuva sinulle tärkeästä asiasta.
2) Jaa kuva Instagramissa ja merkitse se tägeillä: #aistielämä @aistielama
3) Haasta vielä mukaan kaksi kaveriasi, niin olet mukana kilpailussa.

Kilpailu on voimassa 2.10.–15.11.2015 välisenä aikana. Onnea kilpailuun kaikille! Indiedaysin Aisti-kampanjasivulta pääset tutustumaan myös muiden bloggaajien kokemuksiin tuotteista.

Me lähdetään pian ulkoilemaan, ihanaa sunnuntaipäivää kaikille!