Se hetki, kun Aleksanterinkadun valot syttyvät marraskuun toisiksiviimeisenä sunnuntaina on joka vuosi vaan yhtä taianomainen. Väkijoukko kohahtaa ja kiljahtelee innoissaan, ja aplodit raikuvat. Kun valot ovat syttyneet alkaa jännittynyt odotus: milloin joulukulkue saapuuu omalle kohdalle. Lapset heiluvat omilla paikoillaan ja silmät loistaen odottavat ja odottavat. Ihmiset tungeksivat ja hyörivät. Vihdoin ensimmäinen poliisiauto kurvaa kohdalle, nyt se alkaa!

Sieltä saapuvat poliisiautot, paloautot ja tontut. Nallet, jääkuningatar ja ihanat basset houndit omistajineen. Se jättimäinen lahjapaketti, Kansallisoopperan upeat balettitanssijat ritareina ja jääprinsessoina. Seuraa pieni tauko, ja sieltä se tuttu jättimäinen poro viimein alkaa näkymään. Poron takana tulee iltapäivän odotetuin tyyppi, joulupukki reessään kera joulumuorin ja tonttujen. Pitkään odotettu paraati on ohi yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin. Joulun odotus on virallisesti alkanut.

Helsingin keskusta on joulunaikaan niin kaunis, että jopa lapsuudenmaisemiinsa Kauniaisiin haikaileva aviomieheni sanoi tänään, että ymmärtää miksi rakastan keskustaa niin paljon, ja mikä mua siinä inspiroi. Joulukellot, joulukuuset ja valoköynnökset, tuhannet pienet tuikkivat lamput. Voi kun jouluista Helsinkiä voisi purkittaa, ja fiilistellä niinä jääkylminä kevätaamuina, kun kesään on vielä liian pitkä matka, mutta jouluun vielä pidempi. Joulunaika on toivoa täynnä.

Ennen joulukadun avajaisia me käytiin Stockmannilla morjenstamassa pukkia lasten kanssa, ja ihastelemassa joulumaailman koristeita. Tytöt uskaltautuivat vaihtamaan pari sanaa pukin kanssa, ja esikoinen antoi pukille omaksi aamulla taiteilemansa piirustuksen. Pukki oli otettu.

Sen jälkeen piipahdettiin Fazerin pikkujouluissa World Trade Centerissä, missä oli suklaatastingia, jouluvalokuvausta ja ihana joulupukin paja. Joulupukin pajassa sai lähettää suklaayllätyksiä, jotka sai itse paketoida paikanpäällä ja lähettää postitontun kautta rakkaille ihmisille. Me lähetettiin tyttöjen kanssa sekä heidän isovanhemmille, että mun mummulle ja papalle Ouluun. Tytöt valitsivat lahjapaperit, narut ja askartelivat itse kortit. Me kirjoitettiin Oton kanssa osoitteet paketteihin, ja tytöt saivat itse ojentaa ne postitontulle. He olivat aivan innoissaan.

Ihanan jouluisa päivä. Nytkin mä tässä kirjoitellessa syön piparia, ja juon Lidlin pahvitölkkiglögiä, joka on muuten mun lemppari valmisglögi.