8 vinkkiä automatkalle lasten kanssa

14.01.2016

Paljon on tullut kyselyitä siitä miten kahden pienen lapsen kanssa voi ajaa kahdesti viikon sisään 600km menettämättä järkeään, joten ajattelin kirjoittaa ihan yksinkertaisesti 8 vinkkiä automatkalle lasten kanssa. Meillä molemmat matkat sujuivat 2- ja 4-vuotiaan kanssa ilman yhtääkään itkua, kitinää tai kyselyä siitä koska ollaan perillä ja olivat oikein miellyttäviä reissuja molemmat. Suurin syy siihen on varmaankin se, että pitkällä matkalla pitää myös muistaa olla lapsille armollinen ja erottaa se erityistilanne tavallisesta arjesta, toisinsanoen löysätä vähän niiden sääntöjen kanssa ja ottaa rennosti.

1. Mukavat vaatteet ja peitot

Ihan numero uno on se että lapsilla on hyvä ja mukava olla. Me ajettiin -27c° pakkasella joten oli äärimmäisen tärkeää että molemmilla oli lämpimät vaatteet. Collarit, pehmeät hupparit ja villasukat sekä neulepeitot olivat meidän valintoja ja niillä molemmat pysyivät lämpimänä, eikä esikoinen saanut yhtäkään suonenvetoa joita hänelle helposti tulee jos varpaat menevät kylmäksi.

2. Juotavaa ja syötävää

Pitkällä automatkalla meidän autossa saa todellakin syödä, ja saa syödä sotkuistakin ruokaa jos se tekee onnelliseksi. Meillä oli evääksi rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja marjoja, karjalanpiirakoita, viinirypäleitä ja vettä sekä yhdet pillimehut kummallekin. Vaikka pähkinöitä levisi lattialle ja karjalanpiirakat murustelivat niin näillä tulivat hyvin mahat täyteen ja ne maistuivat kummallekin oikein hyvin.

3. Yhden pysähdyksen taktiikka (+vessapaussi jos tarpeen)

Me pysähdyttiin kumpaankin suuntaan vain yhden kerran kunnolla syömässä ja jaloittelemassa, ja yhden kerran 5min vessassa. Näin matka taittui huomattavasti nopeammin kuin jos olisimme pysähtyneet useammin.

4. Mukavaa tekemistä lapsille pysähdyksen ajaksi

Menomatkalla pysähdyttiin ABC:lla, lapset saivat hamppariateriat ja pääsivät ABC:n leikkipaikkaan purkamaan energiaa. Se on sopivasti kuin sisäleikkipuisto, vähän pienempi vaan, ja lapset olivat innoissaan. Pysähdys kesti noin tunnin, josta vartin he söivät ja 45min leikkivät. Se oli oikein sopiva tauko meille kaikille, ja leikkitauon jälkeen uni maistui molemmille autossa. Paluumatkalla pysähdyttiin Tiaran kummitädin luona Jyväskylässä päivällisellä, ja tytöt saivat purkaa sielläkin energiaa ja touhuta ja höpöttää. Myös tämä paussi kesti tunnin verran.

5. Omat iPadit tai tabletit (tai vanhempien puhelimet) kuulokkeineen molemmille

Tämä oli suuri pelastus, ja tässä me ei kitsasteltu ollenkaan. Eli lapset saivat katsoa ohjelmia ihan tasan niin kauan kuin matkalla halusivat. Molemmilla oli omat padit ja kuulokkeet, joten ei myöskään tullut tappelua siitä mitä katsotaan vai pelataanko ja kuka saa pitää padia. Molemmat katsoivat nätisti omia ohjelmiaan/pelasivat opetuspelejä ja nauroivat itsekseen videoille. Toinen katsoi Frozen-elokuvan Netflixistä ja toinen katseli videoita youtubesta ja pelasi ABC-raketen -sovelluksella.

Normaaliarjessa meillä on padin käyttö rajattu aika tarkkaan eikä sitä katsota läheskään joka päivä tai edes joka toinen, mutta automatkalla pitää antaa armoa sekä itselleen että lapselle. Matka menee paljon nopeammin kun välillä uppoutuu täysillä leffaan. Ja uskokaa tai älkää, vaikka me ei kiellettykään padin käyttöä missään vaiheessa, he halusivat silti tehdä muutakin matkan aikana. Ja uskokaa myös se, että vaikka matkoilla he saivat katsoa niin paljon kuin halusivat, niin ei Oulussa, eikä täällä kotona nyt matkan jälkeen ole kumpikaan edes pyytänyt padia kertaakaan matkojen jälkeen.

6. Koko perheen matkaleikit

Me leikittiin mm. ”Olisitko mieluummin…?” -leikkiä, eli kyseltiin vuorotellen toisiltamme vaikkapa että ”Olisitko mieluummin leijona vai hamsteri?”. Lapsista tämä oli hurjan hauskaa, ja he perustelivat innoissaan miksi olisivat mitäkin. Muita kivoja leikkejä ovat mm. autonväribongaus joka tosin toimii vain valoisaan aikaan, sekä Laiva on lastattu, joka meillä onnistuu vasta esikoiselta kun kuopus ei osaa eikä tunnista vielä kaikkia alkukirjaimia. Myös Aliasta voi hyvin pelata autossa kun pelaa ilman pelilautaa pelkillä korteilla.

7. Äänikirjat & Musiikki

Mulla itsellä tuli pienenä paha olo autossa jos luin kirjaa, ja se taitaa olla ihan yleinen juttu muutenkin. Äänikirjojen avulla ajan saa varmasti hyvin kulumaan. Meillä ei ollut yhtään äänikirjaa, eikä me oikeastaan niitä edes nyt matkalla tarvittu, mutta musiikkia kuunneltiin ja hoilotettiin kaikki yhdessä.

8. Stressittömyys

Autossa on iisiä, siellä ei häiritse ketään muuta kuin oman perheen jäseniä ja kaiken voi tehdä ihan omaan tahtiin. Siksi auto on meidän valinta. Siellä saa myös sotkea ja levittää tavaroita ja nukkua ilman muiden häiritseviä ääniä. Autossa vallitsee oma rauha ja stressittömyys, se on vähän niinkuin oma koti mutta se vaan liikkuu. Siellä voi rentoutua ihan samalla tavalla, ja olla pingottamatta. Automatkalle kannattaa lähteä hyvällä mielellä, eikä miettiä että pitkä matka on kaamea koettelemus ja auto kuin vankila. Myös ennakointi on tärkeää, kannattaa ehdottaa lapsille uutta leikkiä tai höpötellä ihan itse, ennenkuin se hermostus ehtii edes alkaa tulemaan.

Jatkossakin taitetaan nuo Oulu-Helsinkivälit varmasti autolla, ihan vaan koska se on niin helppoa. Ei tarvitse pakata tehokkaasti, sen kun sulloo kaiken vain takakonttiin. Myöskin meidän nelihenkisen perheen on huomattavasti helpompaa liikkua Oulussa, kun ei olla riippuvaisia toisten menopeleistä vaan voidaan lähteä käymään missä halutaan milloin halutaan. Eikä myöskään ole ongelmaa että miten ylimääräiset neljä henkeä sullotaan jonkun toisen autoon. Vaikka lentokoneella pääsisi nopeammin, ja junassa olisi enemmän tilaa, on auto vaan meille se paras.

Kun on itsekin tottunut (sekä Otto että minä) istumaan tuota samaa väliä kyydissä pikkunaperosta asti, se ei tunnu rasitteelta vaan mukavalta. Lapset olivat niin nätisti, ja me aikuiset saatiin uppoutua höpöttämään kahdenkesken sillä aikaa kun he katsoivat leffoja tai pelailivat. Meillä oli oikeastaan Oton kanssa tosi mukava ja romanttinen matka, kun saatiin huomioida toisiamme siinä etupenkillä ja oltiin hetkittäin melkein kuin kahdestaan kun takapenkki oli niin hiljainen.

Tämä tapa sopii meille, ja meidän lapsille mutta toki ymmärrän sen että lapset ovat yksilöitä ja kaikki eivät ehkä ole yhtä rauhallisia persoonia. Mutta jos automatka tuntuu omalta jutulta, tai jos ei perille ole mahdollisuutta mennä muuten kuin autolla, niin kannattaa kokeilla näitä vinkkejä.

Mitkä on teidän parhaat vinkit matkustukseen lasten kanssa?


23 Responses to “8 vinkkiä automatkalle lasten kanssa”

  1. Maria sanoo:

    heippa! Me myös matkustetaan samaa matkaa joka kuukausi kahden lapsen kanssa. 2v ja 4v meilläkin! Aika samalta kuulostaa matkankulku kun teilläkin! Yksi pysähdys, ja silloin syödään ja lapset leikkii puolisen tuntia :) Hyvin sujuu kyllä ilman mutinoita. Vähän myös on tullut tavaksi herkutella matkalla, yleensä tikkarit tai karkkilaatikot molemmille. Ajoitetaan matka myös yleensä niin että molemmat nukkuvat päikyt jossain välissä, joten siihenkin menee sitten mukavasti pari tuntia :) !

  2. Tuuli sanoo:

    Meillä oli pienenä autossa aina noita arvuutteluleikkejä myös!:D Ja voi että niiden lomassa matkat sujui mukavasti! Yks ”parhaista” oli sellainen jossa vuorotellen jokainen sai miettiä esimerkiksi eläimen, jota ei paljastanut ja toiset sai vuorollaan kysyä kysymyksiä, johon vastaus on ”kyllä/ei”, esimerkiksi ”onko sillä pitkä turkki, elääkö se vedessä?” Jne.
    Yksinkertaista, mutta meistä lapsista se oli silloin niin hauskaa, että äiti ja isä taisivat jo joskus väsyä kun monta tuntia haluttiin arvuutella haha!:D
    Siihen aikaan kun ei vielä ollut iPadejä tai kännykkäpelejä, se onkin kiva lisä lasten automatkustamiseen tätä nykyä :)

  3. Maikku sanoo:

    Meillä myös pari viimeistä vuotta on taitettu reissut omalla autolla. Se on paljon helpompaa juuri tuon pakkaamisen osalta, sekä myös siinä, että inhoan lomamatkalla kytätä kelloa, että koska pitää lähteä asemalle ja ehditäänkö ennen junan lähtöä käymään siellä-täällä ja tuolla.

  4. Piippolan mummoinen tyttö sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu postaus, jotenkin mukava ajotunnelma välittyy tekstistä.

    Yleisesti ottaen kaipailen myös lisää vinkkejä, jos itse ajaa yksin pienten lasten kanssa eikä samaan aikaan voi oikein osallistua lasten toimintaan. Esim. evästaukoa varten on vain pysähdyttävä. (Enkä siis tarkoita, että Iinan postaus oli huono tai että juuri hänen pitäisi keksiä kaikki mahdolliset vinkit… :D) Meilläkin on käytössä kyllä puhumiseen perustuvat leikit, samalla voin mm. opettaa muksuille kirjaimia ja numeroita. :)

    Erityisesti tuo yhden pysähdyksen taktiikka jäi mietityttämään. Mulla alkaa ajaessa (joskus myös kyydissä) sattumaan selkä ja polvet noin kahden tunnin välein,. Sitten on vain noustava jaloittelemaan, ettei kivut ylly liian koviksi. Toki tämä on hyvä myös keskittymisen kannalta, koska liikenteen seuraus alkaa pitkillä matkoilla puuduttaa. Mutta olisko jollain heittää jotain apuja harvempiin pysähdysväleihin?

    Hassua kyllä, mutta mielestäni pienenä pitkät automatkat asuntovaunun kera eivät olleet tylsiä tai kamalia. Vielä kun muistaisin, miksi koin matkat mukaviksi. :D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos paljon! :) Meillä on ainakin lasten turvaistuimissa mukitelineet molemmilla, joihin oli helppo laittaa pillimehut/vesipullot ja rusinapaketit/pähkinäpussit. Näin ollen he evästelivät ihan keskenään siellä takana eikä mun tarvinnut jatkuvasti kurkotella. Toki annoin karjalanpiirakkaa heille välillä edestä, mutta nekin voi antaa valmiiksi vaikka lähtiessä jos on yksin ja niillä pärjää jo pitkään.

      Meillä pysähdysväli perustuu siihen kuinka pitkään me pystytään mukavasti olemaan autossa ilman tylsistymistä/raajojen väsymistä/nälkää. Jos jollakulla tulee epämukava olo niin silloin tietysti pysähdytään. Ja toki jos itsellä tämä väli on eri pituinen kuin meillä niin silloin sitä sovelletaan tietysti omaan tyyliin sopivaksi eikö vain! :) Yksin ajaessa on tietysti erityisen tärkeää että pitää itsensä virkeänä, kun ei sitä kukaan muukaan tee. Me kun oltiin nyt kahdestaan niin Otto pysyi ihan virkeänä kun juteltiin siinä samalla eikä hän vaan istunut yksin hiljaa.

      En usko että meidänkään lasten mielestä automatkat ovat tylsiä tai kamalia, ainakin he kertoivat että matkalla oli ollut mukavaa! :)

    • Vierailija sanoo:

      Tuohon selkäkipuun voisi kokeilla esim. kaulaliinan tms. myttäämistä alaselän ja selkänojan väliin :) Ryhti pysyy parempana ja lihakset eivät väsy, tää vois myös auttaa sun polvikipuihin!

      Mulla tää auttaa niin autossa kuin epäergonomisessa luentotuolissakin. Aivan mahtava ja helppo kikka <3

  5. Noora sanoo:

    Oho, aika vähän jouduitte pysähtymään pissatauoille vai oliko teillä oma potta bussipysäkkipissoja varten mukana? Meidän poikanen käy meinaan tunnin välein pissalla, ehkä siis parempi ettei me lähdetä minnekään pitkille reissuille. :D

  6. Saana sanoo:

    Matkasitteko siis sillä teidän omalla pikkuautolla? :) Eikö jännittänyt ajaa sielä pimeydessä ja liukkaassa sellasella ei ihan ”pitkänmatkan” autolla :D ? Itseeni aina pelottaa noi pimeät maantiet etenkin talvisin :( Siksi auton ja turvaistuinten täytyy olla huippuluokkaa, että voi edes vähän rentoutua :D

  7. lillamy sanoo:

    Hienosti selvitty, tuli omat lapsuuden reissut mieleen, mähän rakastin istua pienenä autossa ja mutustella mm. sämpylää :D Olin tosi sairas lapsi ja jouduin olemaan paljon sairaalassa, ja usein tuli sellaisia jaksoja, jolloin ruokahalu lähti kokonaan. Noo, mutta kun olin ollut pari päivää syömättä, lähdettiin retkelle ja äiti osti pussin sämpylöitä ja antoi sen mulle takapenkille, ja kappas vaan, jo puolen tunnin jälkeen sämpylöitä oli mennyt varmaan puolet :D:D Reissussa ilmeisesti tuli heti nälkä :D

    Aika vähillä pissatauoilla kyllä selvisitte. Pitkillä, usean tunnin automatkoilla mut piti kuulemma päästää juoksemaan ja pissalle vähintään parin tunnin välein! :D Omia lapsia mulla ei ole, joten sen takia vaan omista kokemuksista kirjoittelen.

  8. Minnis sanoo:

    Mulla on kyl välillä ikävä pitkiä automatkoja :) mun mielestä just pitkät automatkat lasten kanssa pitää taittua rennolla meiningillä :) mukavat vaatteet sekä peitot, tyynyt ja tekemistä! Mikä sen mukavampaa! Lapsena mentii kerran vuodessa Lappiin autolla ja vitsi muistan kuinka kivaa se oli :) loppuvaiheessa se 10h autossa saattaa tuntua kyllä mutta mukavaa on :) itse en kyl tiedä oisko mukava ajaa mutta matkaseurana kylläkin :D onko sulla muuten ajokortti? Jos on, ajoitteko vuorotellen vai vaan toinen :)? Mukavaa viikonloppua!

  9. Eeva sanoo:

    Sun tekstejä on jotenkin niin antoisaa lukea, vai miten sen nyt sanois. Tai siis vaikka aihe ei olisi itteä koskettava tai lähellä niin ne on silti mielenkiintoista luet

  10. Eeva sanoo:

    Luettavaa! Oot mun kirjoitustyyli-inspiraatio :-)

  11. Saara sanoo:

    Tykkään kovasti lukea sun blogia, ja oot ihanan positiivinen. :) Joskus vaan mietin, että miten teillä on aina kaikki niin täydellistä..? Lapsetkaan ei koskaan hermostu tms? :D

  12. Eimin sanoo:

    Me käydään pohjosessa mummulassa n. 7krt. Vuodessa(700km). Hyvin nopeasti lapset oppivat istumaan tämän välin autossa niin ettei tarvinnut heille mitään eritystä järjestää. Itse keskivät leikkejä, nukkuvat, syövät ja vain jutellaan. Alkuun annoimme heille tabletit, mutta toisella tulee tosi herkästi pahoinvointia niin eivät enää tarvitse niitäkään. Mukavammin matka taittuu itselläki ku ei tarvi kokoajan huolehtia et onko jollai paha olo tai eihän tule oksennus. Viimeksi kun käytiin niin ensimmäisen kerran pysähdyttiin vasta Oulussa. Eli mitä enemmän lapset siellä autossa pitkää matkaa istuvat, sen paremmin ne siihen oppivat ja sen helpompaa se on.

  13. Reea sanoo:

    Tosi hyviä vinkkejä ja kiva postaus, mutta itsellä pitkää matkaa ajaneena kolkuttaa vain takaraivossa ettei tässä kyllä ole mitään kuljettajan näkökulmasta katsottuna :D mutta sitten muistin että eihän sulla ole ajokorttia joten miksi se kuskin silmin silloin olisikaan… :D mutta reippaita tyttöjä kun 1 paussi tuolle matkaa riittää! Minä ja siskoni tarvittiin ainakin se 2 :D

  14. Hemuli sanoo:

    Kiva kirjoitus ja voin yhtyä noihin vinkkeihin lasten kanssa matkustaessa. Meillä neljä lasta joiden kanssa matkustetaan noin 6-8 kertaa vuodessa hieman pidempi matka kuin tuo teidän ja pääosin nautitaan matkan teosta, siis juuri siitä autossa olosta. Pääasiassa lapset viihdyttävät toisiansa ja meillä vanhemmilla on oikeastaan ”laatuaikaa” suurin osa matkasta.

  15. Tiia sanoo:

    Mä lapsena inhosin autoreissuja, koska kärsin kovasti matkapahoinvoinnista. Muistan kerran oksentaneeni ihan vaan kauppareissullakin autoon.
    Vielä nykyäänkin mun täytyy syödä autossa koko ajan jotain (:D) enkä voi lukea enkä edes kännykkää katsella pitempää aikaa. Senpä takia mä yleensä ajan meidän pidemmät matkat, silloin huonolta ololta yleensä välttyy.
    Täytyy toivoo, ettei poika peri tätä ominaisuutta multa, toinen mummolla on meillä Seinäjoella, joten varmasti tulee sinne suuntaan autoiltua ainakin muutaman kerran vuodessa.

    Tiia

  16. M sanoo:

    Mekin ollaan reissattu 500km matkaa siitä lähtien kun lapsi oli 6kk.

    Tärkeintä on ollut ihan jo oman mielenrauhan kannalta, että lapsella on viihdyttäjä takapenkillä. Viihdyttäjän ei tietenkään tarvitse viihdyttää, vaan olla vain lapsen näkökentässä (etenkin kun lapsi istuu vielä selkä menosuuntaan), antaa pudonnut lelu, antaa kirja luettavaksi, antaa vettä jne.

    Jo kuivaksi oppineelle lapselle olen laittanut pitkälle matkalle vaipan. Helpottaa elämää kun tietää, ettei ole pakko just nyt heti pysähtyä keskellä motaria, kun lapsi ilmoittaa vessahädästä.

    Helppoa syötävää ja juotavaa lapselle.

    Ei kai oikein muuta. Meillä on tosi iisisti menneet noi automatkat yleensä kahdella vessapysähdyksellä.

  17. Mima sanoo:

    Tää on jotenkin niin hassua, kun oon ite ihan erilaisessa elämäntilanteessa kun sä. Ihan jo se, että muistaa mennä luennoilla ja laittaa jotain ruokaakin joskus on sellanen megasuoritus ja sit luen sun blogia ja musta tuntuu aina, että sulla on jotenkin kaikki niin hyvin hallussa. Oon luken sun blogia ihan super pitkään (rakastan varsinkin sun mielipidekirjotuksia) ja oon ihan ehdottomasti sitä mieltä, että mun oman äidin lisäks tietenkin, oot ihan mun äiti-idoli. Että jos joskus saan lapsia, niin osaisinpa olla edes puoliks yhtä mahtava kun sä!

  18. Assako sanoo:

    Hehe tääl keski-Euroopassa on iha normi matka tommonen ,-) kaikkeen tottuu..

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      No normimatka se on ollut mullekin pienestä asti, siksi hämmästelin monen järkyttyneitä kommentteja siitä että taitettiin tuollainen matka pienten lasten kanssa :) Kaikkeen tottuu nimenomaan!

  19. Jennih sanoo:

    Mun suosikki oli lappiin matkustettaessa talja. Siis aito lampaan talja penkille, se riitti koko selän matkalle ja pyllyn alle, se jos mikä oli mukava ja lämmin :)

  20. Must tuntuu, et yleensä he ketkä fobioi paljon etukäteen, et ”voi kamala, tästä matkasta ei tuu mitään” niin lapset jotenki aistii sen ja se matka todella on kamala.
    Mä oon kans tottunut lapsesta asti istuun ton pitkän välin ja vielä lauttamatkan niin ei se tunnu oikeen missään, vaik toki se lentämällä mielekkäämpää onkin. Mut siis meillä kans lapsille hyvät kevyet vaatteet, mut niin ettei palele. Naposteltavaa ja juomaa. Kirjoja ja puhelin ja sit auton soittimeen hyviä biisejä. Sillä se matka taittuu kevyesti. Toi pitkä väli niin pysähdytään ehkä just kerran vessaan, mut muuten ei.

Kommentoi