Alkuviikon kuulumisia

30.03.2016

Moikka! Puuh mikä startti viikkoon, eilen pitkästä aikaa lenkillä ollessani lenkin puolivälissä mulle iski ihan jäätävä aurallinen migreeni – kävelin sitten loppumatkan kohti kotia sahalaidat silmissä vilisten ja menin kotona suoraan nukkumaan. Eipä ole ollut migreeniä kun viimeksi joskus syksyllä, toivottavasti ei tulisi ennen ensi syksyä seuraavaa kun ne on niin inhottavia.

Mutta eipä siitä sen enempää, onneksi iski vasta illalla niin en sinällään menettänyt mitään. Otto-raukka joutui avustamaan mua kun mä pimeästä makkarista peiton alta silmät kiinni huutelin vielä että ”Voitko nostaa mun postauksen facebookiin?”. Ihana mies kun laittoi tuon edellisen postauksen sinne esille. Muuten on tosiaan ollut ihan hyvä viikko, tytöillä tanssia ja mulla kivoja juttuja töissä. Meillä aloitti uusi harjoittelija töissä ja mä sain äijäporukan keskelle ensimmäisen naispuolisen työkaverin, aika hauskaa! Tänään olen valokuvannut kotona koko päivän, mikä olikin oikein hyvä sen migreenin jälkeen: ei tarvinnut tuijottaa kirkkaana loistavaa ruutua kun olen vaan keskittynyt valokuvaamaan.

Tänään oli tyttöjen tanssitunti myös ja voi vitsit miten hienosti molemmilla tytöillä meni! Me suunniteltiin Zeldan pirskeitä sillä aikaa Oton kanssa kun tytöt tanssivat. Tai no mä suunnittelin ja Otto kiusasi mua, mutta saatiin me jotain suunniteltua sentään. Ja ainakin saatiin hieno face swap -kuva snapchattiin, käykää kattomassa @iinalaura jos haluatte nauraa sille miten urpolta me näytetään!

Huomenna on vielä työpäivä ja perjantaina ollaankin sitten kotona tyttöjen kanssa ja aloitetaan viikonlopun viettoa, tuntuupa hassulta tämä lyhyt viikko nyt kun on tottunut pidempään. Ja tuntuupa hassulta että perjantaina alkaa jo huhtikuu, siis mitä ihmettä! Huhtikuu on jo oikeasti kevät ja voi odottaa vähän korkeampiakin lämpötiloja kuin tässä kuussa, ehkä.

Kauhea höpötysmaksimus mulla päällä, kun tuntuu etten ole kirjoittanut tällä viikolla kuulumisia yhtään! Ja ehkä kun olen kökkinyt koko päivän kotona valokuvaamassa enkä ole höpötellyt kenenkään kanssa niin on kauhea puheripuli sitten täällä blogin puolella. Haha!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille ja toivottavasti huomenna paistaa aurinko<3


Pian kolmevuotias mini

29.03.2016

Mun on vaikea sisäistää että mun vauva, meidän kuopus, täyttää ensi kuussa kolme vuotta. Kolmen viikon pääästä kolme vuotta. Mulla on molempiin lapsiini ihan tasan yhtä erityinen ja läheinen suhde, mutta toki kumpaankin omanlaisensa. Esikoinen on aina ollut kuitenkin vähän isin tyttö, se joka pyytää että pääsee siivoamaan autoa isin kanssa koska se on niin hauskaa, ja joka istuu iltaisin Oton vieressä sohvalla, katsoo failarmy-videoita youtubesta hörähdellen ja syö banaania, ihan kuin isinsä. Kuopus taas on aina ollut sellainen äidin kainaloinen kananen, se joka tulee aamuisin mun kainaloon pötköttämään ja tökkii mua silmään ”äiti sulla on niin ihanat wipset!”

Hän on ollut mun kainalossa siitä asti kun syntyi, ja saa ollakin niin kauan kuin haluaa. Mutta silti, tuntuu vaan ihan hullulta että meidän nuorempikin lapsi on pian jo kolmevuotias. Vastahan esikoinen täytti kolme! Ja joo, tiedän kyllä että meidän lapsilla on vaan 1,5v ikäero ja siksi ne synttärit tulee aina niin nopeasti, mutta aina se pääsee yllättämään. Vähän niinkuin ensilumi aina yllättää autoiljat. Odotettavissa, mutta silti aina vähän pistää pasmoja sekaisin.

Kuopus on reipas tyttö, joka on välillä todella tarkka joistain jutuista ja joka muistaa aina kehua muita. Hän rakastaa prinsessamekkoja, mutta sanoo aina olevansa komea, ei kaunis vaan komea, koska isikin on kuulemma komea. Hän keksii ihania leikkejä ja tarinoita, ja hänen vauvanukeillaan on mahtavat nimet kaikilla. Hän laulelee iltaisin sängyssä, askartelee tosi hienoja pääsiäistipuja päiväkodissa, ja piirtää aina ”myrskyisen” tai viivan, eli siis oikeasti vaan viivan.

Takki Mini Rodini / Mekko* Lindex / Leggingssit Gugguu / Panta* Lindex / Kengät Nike / *saatu blogin kautta.

Hänellä on meneillään erittäin topakka vaihe, ja mielipiteitä ilmaistaan voimakkaasti. Mutta se on vaan hyvä, tuleepahan ainakin kuulluksi. Vaikka isosisko välillä koittaa vetää höplästä, on pienempikin oppinut jo vähän ovelaksi eikä menekään aina enää lankaan. Ja suurimmaksi osaksi heillä on yhdessä hauskaa, ja mahtavat leikit. Molemmat auttavat toisiaan parhaansa mukaan.

Mä olen kyllä niin ylpeä meidän molemmista pienistä tytöistä, joilla on ollut toisensa jo pian kolme vuotta. En voisi ihanampia tyttösiä meille edes toivoa. <3