Olen ehkä vähän hullu, mutta aion nyt jakaa teille muutamia noloja hetkiä mun elämän varrelta. Niitä on mahtunut mukaan aika tosi monta, enkä kaikkea edes muista, mutta osa on jäänyt niin hyvin mieleen että kerron teillekin.
1. Kun mulla oli ala-asteella kaksi minuuttia aikaa ehtiä bussiin ja juoksin koulun käytävällä vaikka ei saanut, törmäsin opettajaani ja kaaduin lattialle. Sain opettajalta nuhtelut, myöhästyin bussista ja itkin kotona varmaan kolme tuntia että en mene enää ikinä kouluun. Se tuntui niin maailmanlopulta silloin oikeasti, itkusta ei ollut tulla loppua. Mulla oli ikää ehkä 10 vuotta silloin, enkä koskaan ollut hävennyt mitään niin paljon. Näin jälkeenpäin tekisi vaan mieli silittää 10-vuotiaan Iinan päätä ja sanoa että voi kuule, eihän se nyt niin noloa ollut ja tulet kokemaan elämässäsi paljon nolompiakin tilanteita. En sitten tiedä lohduttaisiko se, hah!
2. Kaikki raskaanaolevat tietävät että silloin pissattaa, ihan kokoajan. Kun odotin esikoistamme ja olin jo aika pitkällä, mulle kävi yksi juttu jota häpesin ja samaan aikaan huvituin siitä ihan hulluna, mikä ei kyllä yhtään auttanut. Olin tulossa muistaakseni Kampista kotiin, ja jo metrossa mulla oli pissahätä. Jotenkin pääsin kuitenkin pitkän matkan meidän kodin rappuun asti, kun hississä sitten alkoi tuntua siltä että nyt ei tästä tule enää yhtään mitään. Sain juuri ja juuri kotioven auki, kun se tapahtui. Vauva potkaisi mua lujaa virtsarakkoon, ja mä pissasin housuun. Siinä meidän ovella, ovi oli vielä auki. Kukaan ei nähnyt tätä, mutta ai luoja musta tuntui että mä kuolen häpeästä. Samaan aikaan mua kuitenkin nauratti että eihän hitto vie aikuiselle ihmiselle voi käydä noin! Tästä on viisi vuotta aikaa eikä tätä varmaan saisi vieläkään kertoa ääneen koska se on niin noloa, mutta pointtini on että ihan sama, ei se ole noloa koska en voinut mitenkään estää sitä tilannetta, enkä mä nyt tahallaan sitä tehnyt.
3. Tämä sattui yläasteella, muistaakseni seiskaluokalla. Me keskusteltiin nimistä, ja mä sanoin että en tykkää yhdestä nimestä. Kaikki muutkin olivat sanoneet nimiä joista tykkäävät, ja nimiä joista eivät tykkää, mutta tämä yksi nimi jonka mä sanoin sattuikin olemaan yhden tytön koiran nimi. Ja siitähän riemu repesi. Mä olisin voinut vajota maan alle, kaikkien muiden mielestä mä olin ihan törkeä koska en tykännyt koiran nimestä, jonka en edes ollut tiennyt olevan kyseisen koiran nimi. Se sama olisi voinut käydä kenelle tahansa, mutta se kävi sitten vain mulle. Silloin posket punertuivat ja teki vaan mieli oikeasti juosta piiloon ja pysyä siellä. Miten pienistä jutuista tuleekin niin hirveän isoja tuossa iässä?
4. Opiskeluaikana mä matkustin joka päivä raitiovaunulla. Yhtenä päivänä sinne tuli tarkastajat, ja näytin ihan muina naisina korttiani koska olin ihan varma että siellä on aikaa. En tiedä mikä aivopieru se oli, mutta aika oli umpeutunut jo kaksi päivää aiemmin, enkä ollut vaan tajunnut. Sain sakot pummilla matkustamisesta, ja paljon pahoja katseita. Voitte uskoa että sen jälkeen olen ollut ekstrahuolellinen siitä että kortilla on aina aikaa tai arvoa. Opiskelijan kukkarossa silloin se 80€ sakko todella tuntui ja kyllä hävetti. Tuntui että kaikki katsoivat mua kuin B-luokan kansalaista koska sain tarkastajalta sakkolapun kouraani.
Nykyään noloja tilanteita on ehkä vähemmän kuin nuorempana, tai sitten mua ei vaan hävetä enää niin paljoa. En jää enää murehtimaan jos jotain vähän hassua tapahtuu. Mutta nyt tämän sanottuani ääneen lähiaikoina on varmasti luvassa jotain ihan supernoloa. Pitääkin kertoa siitä sitten täällä!
Ai miksi mä kerron teille mun elämän noloimpia hetkiä? Siksi, että kävin tuossa pari viikkoa takaperin yhdellä elämäni mielenkiintoisimmista illallisista ravintola Grönissä (illallisen tarjosi Kirjakauppaliitto). Mukana oli tuttuja bloggaajia, sekä tämän vuoden Kirjan ja Ruusun päivän kirjailija Ronja Salmi, 23, kuvittaja Jami Nurminen ja Kirjakauppaliiton puheenjohtaja Katriina Jaakkola. Kirjan ja Ruusun päivän (23. huhtikuuta) konsepti on varmasti monelle tuttu, silloin puolisot ostavat toisilleen toinen kirjan ja toinen ruusun.
Jokaisena Kirjan ja Ruusun päivänä valitaan yksi kirjailija, jonka kirjoittaman kirjan saa vain sinä päivänä, kaupan päälle vain ostaessaan kirjakaupasta minkä tahansa toisen vähintään 10€ maksavan kirjan. Nerokas taka-ajatus tässä on siis houkutella ihmisiä käymään kirjakaupassa, eikä vain selaamaan Buzzfeediä ja iltapäivälehtiä. Kirjaa ei tosiaan saa koskaan muulloin mistään, kuin tuona kyseisenä päivänä, sitä ei jaeta siis bloggaajille tai toimittajillekaan arvosteltavaksi etukäteen.
Tämän vuoden kirjailija, Ronja Salmi on 23-vuotiaana saavuttanut enemmän kuin moni kaksikymmentä vuotta vanhempana. Onks noloo? on paitsi Ylellä pyörinyt TV-sarja, myös Ronja Salmen kolmas teos, joka käsittelee ystävyyttä, heppoja, kiusaamista, ihastumista ja tietysti sitä paljon puhuttavaa noloutta. Ensimmäistä kertaa ikinä Kirjan ja Ruusun päivän kirjaksi on valittu lasten kirja aikuisten kirjan sijaan, mikä on musta aivan huikeaa ja vallankumouksellista. Kirja soveltuu parhaiten alakouluikäisille, mutta varmasti myös vanhemman kannattaa se selata läpi.
Itse suurena lukutoukkana aion ehdottomasti käydä kirjaostoksilla silloin, koska ostan kirjoja muutenkin paljon ja pakkohan mun on päästä lukemaan tämäkin teos. Mä olen pienestä asti lukenut paljon, ja jatkanut samaa lukuperinnettä myös lasten kanssa. Rakastan kivijalkakirjakauppojen tunnelmaa, ja uuden kirjan tuoksua. Tämä kirja on varmasti myös hyvä säilyttää kaapissa, sillä ennenkuin mä huomaankaan on mun omista lapsista tullut niitä varhaisteinejä joista vanhemmat on noloja, pojat on noloja, itse on ainakin tosi nolo ja kaikki muukin on ihan noloa. Kahden vuoden päästä mun esikoiseni astelee jo koulun penkille, herregud!
Molemmat sekä Ronja että Jami ovat aivan huikean inspiroivia tyyppejä, ja nauraa rätkätettiin illallisella vähän väliä. Saatiin myös aikaiseksi erittäin mielenkiintoinen keskustelu noloudesta ja kaikesta muusta. En voi muuta sanoa kuin että tunnen itseni onnekkaaksi kun pääsen tapaamaan näin huikeita ihmisiä.
Mitä noloa teille on sattunut? Oletteko tykänneet aiemmista Kirjan ja Ruusun päivän kirjoista? Aiotteko juhlistaa päivää kirjaostoksilla?
En ymmärrä näitä ”noloja” tilanteita, joita häpeää ihan”hulluna”. Voiko aikuisten maailmassa olla noloutta. Eikö se ole vain lasten ja teinien hokema asia 😛 Nauran muutenkin nykysuomenkielen tyhmyydelle, ei kannata ottaa tosissaan. Jos jotain hävettävää sattuu, niin so what! Elämä rullaa eteenpäin.
Heh huippu postaus 😀 oon sen verran tönttä että pieniä nolouksia tapahtuu usein 😀
Mulle tapahtuu kaikkee noloo ihan jatkuvasti. 😀 tossa yks paiva kerasin perse pystyssa lasten leluja pihalla, kun lasten aiti oliki yhtakkia mun takana ja kysy: ”kaytatko koskaan alushousuja?”. Sitte yks paiva mun tyonantaja tuli fiksaamaan mun tietokonetta ja kappas kummaa kaikki mun pornoleffalataukset hyppas siihen naytolle. Yks paiva olin pidatelly paskahataa koko illan ku olin treffeilla ja sit aamulla ku menin vessaan paskaa tuli ku esterin perseesta ja pontto meni tietysti tukkoon. Ta tapahtu neljan miehen asuttamassa kampassa. Yks kerta olin kokkaamassa keittiossa poikaystavan keittiossa alasti ku tan kamppis tuli kotiin uuden naisystavansa kanssa. Meitsi siina paistamassa kanankyljyksia paljas perse pystyssa. Hahaha kaikkee sita kans sattuu ja tapahtuu. 😀
Oli kyllä hauska ilta! Voi niin, miksi lapsena ja teininä jutut oli just noin suuria. Muistan unettomana pyörineeni just jotain ”pudotin vahingossa kaverin pipon lätäkköön” -juttua monta iltaa. Miten me osataan omia lapsia auttaa noissa? Onneksi on Ronja ja Onks noloo?
Mulla tuli mieleen tästä postauksesta se kun olin ekalla tai tokaluokalla ala-asteella ja nukuin pommiin. Oisin myöhästyny koulusta vissiin just sen verran että oisin missannu ekan tunnin. Mua kuitenkin nolotti niin paljon se että oisin tullu myöhässä että jätin kokonaan menemättä kouluun! Ja illalla nolotti sanoa äidille että en menny kouluun ku oisin tullu myöhässä 😀
Jotenkin niin huvittavaa näin jälkeenpäin, koska eihän siinä oo mitään noloo! Enkä muuten nukkunu ala-asteaikaan ikinä pommiin sen jälkeen 😀
Mua ahistaa kyllä vieläkin aina jos oon myöhässä, joten sitä ei paljoo tapahdu, vaan oon ennemminkin aina liian ajoissa paikalla 😀
Mulle kävi nolosti kun odotin kuopusta ja alkuraskaudessa mulla oli järkyttävä pahoinvointi, silloin vielä vein esikoista bussilla päiväkotiin ja bussissa iski järkyttävä olo,tuntui että kohta laatta lentää! 😀 oli pakko jäädä keskustorilla ja kun astuttiin bussista ulos niin oksensin samantien roskikseen! 😀 se tapahtui kahdeksalta aamulla!! Tuntui että kaikki tuijotti ja mietti että toi on varmaan joku juoppoäiti! 😀 esikoinenkin siinä vähän ihmetteli että mitä tapahtuu 😀 se oli varmaan yks noloimmista asioista mitä on mulle tapahtunut vaikka ei tossa tilanteessa voinut muutakaan tehdä 😀
Tää on nyt aika kamala juttu, mutta tuli mieleen tosta housuihin pissaamisesta 😀 (koska pissa-kakkajutut ei vaan vanhene ikinä?) Olin siis ekalla luokalla tai eskarissa, joka tapauksessa aika pieni vielä, ja koulussa oli ruokailu. Mulla oli kova vessahätä, mutta ei saanut lähteä kesken ruokailun vessaan (tai olisi pitänyt varmaan pyytää lupa tai ilmoittaa opettajalle, mitä en ilmeisesti vaan kehdannut tehdä). Ja sitten kun en enää kestänyt, pissasin housuun, eli siihen ruokalan tuolille. Joka taisi vielä olla jonkin verran kovera. Pian sen jälkeen lähdettiin yhdessä ruokalasta ja mentiin ulos, eikä kukaan huomauttanut mitään, paitsi yksi mun kaveri joka totesi että mun pylly on märkä 😀 Koin kuitenkin päässeeni pälkähästä, vaikka jälkikäteen käy sääliksi ruokalan siivoojaa.
Hihih mä nauroin tota kakkosta! Mä oon alaasteella ollut kova housuun pissaaja, siis aina kotimatkalla. Jouduin aina juokseen loppumatkan kotio, joskus ehdin ja joskus en. Sit aina pissat housussa ja itkua parkuen kotiin 😀 ja kaikkein nolointa se oli sillon kun kaveri oli tulossa meille leikkiin ja sillonhan en kehdannut sanoo, että nyt pitäis juosta enkä kehdannut sanoa, että nyt tuli housuun vaan toinen sit huomas kun housut oli märät. Ja olin kuitenkin varmaan jo joku kymmenen niin olihan se ihan kauheeta.
Ja tosi noloa oli myös myöhästyä koulusta ja mä oon aina ollu tosi itkuherkkä niin se oli aina kauheeta mennä silmät kyynelissä myöhässä kouluun. 😀 oi niitä aikoja.
Yläasteellahan oli maailman nolointa ihan kaikki, vaikka jos vastas tunnilla väärin, apua 😀 onneks nykyään ei tarvi nolostella ihan jokaista asiaa. Ja hei, superupeita kuvia susta!
Tiia
Eikä xD maailman paras postaus! Housuun pissaamisesta tuli mieleen vahinko, joka mulle kävi n. 10 vuotiaana. Olin ollut perheen kanssa leffassa ja juonut kokonaisen pullon limua. Sen jälkeen mentiin ostamaan mulle uusia uikkareita ja sovituskopissa pissadin sitten housuun ne vielä ostamattomat adidaksen uikkarit jalassani… Onneks oli sopivat, että oltais ostettu ne muutenkin! Hävetti aivan sairaasti kun äiti vei ne kassalle muovipussissa ja sanoi, että kävi vesivahinko xD Melkeen 15 vuotta myöhemmin ei tunnu kovin pahalta et ala-asteikäisenä pissaa housuun, mutte kymmenen vuotiaan ”niin ison ja aikuisen” mielestä se oli kyllä maailman loppu!
Haha 😀 ihan hullun hauska postaus!
Hei ois kiva joskus kuulla että mitä kirjoja oot lueskellut, mitä oot tykännyt niistä tai mikä on havahduttanut sua. Tyyliin kuukauden kirja tai jotain :)! Ja mikä kirjatonta tyttöjen lemppari milloinkin.
Mulle tuli näin äkkiseltään kaksi tapausta mieleen, jotka on tosissaan nolottanu.
Joskus alakouluikäisenä oltiin matkalla Lappiin ja pysähdyttiin syömään jollain ABClla. Naisten vessaan oli ihan hirveä jono ja mulla hätä, niin äiti kehotti menemään invavessaan. Menin ja en löytänyt mistään nappia, mistä vessan olisi voinut vetää. Ainoastaan katosta roikkui naru ja mä sitten vedin sitä, kun en keksinyt mitään muuta mistä vessa huuhtelisi. Ja arvaat varmaan mitä tapahtui. 😀 Äkkiä ulos vessasta ja näin kuinka joku myyjä juoksi sinne.
Lukioaika oli mulle äärimmäisen raskasta ja mulla oli tosi paljon nukkumisen kanssa ongelmia. Sain hyvin nukuttua yöllä kyllä, mutta olin jatkuvasti ihan törkeän väsynyt. Nukahtelin päivittäin tunneilla, vaikka miten yritin pysyä hereillä. Yhtenä kertana olin sitten nukahtanut oikeasti sikeään uneen ja kun heräsin, oli jo seuraava tunti menossa! Opettaja oli varmasti huomannut, mutta ei tullut herättämään ja välituntikin oli jo ollut siinä välissä. Hävetti kesken tunnin poistua ja kyllä siinä vähän päällekin katsottiin…
Tästä on jotain melkeen 20 vuotta aikaa ja tää naurattaa mua niin paljon :D. Olin ala-asteella, ehkä kolmannella muistaakseni ja mulla oli jääny mantsanläksyt tekemättä. Sovittiin sitten mun parhaan kaverin kanssa, että saan luntata hältä jos multa kysytään ja tietty kysyttiin. Kysymys oli, että missä on silloin kello 12 yöllä kun Suomessa on 12 päivällä. Kurkin ihan smoothina kaverini vihkoa ja en saanutkaan käsialasta selvää siinä sit paineen alla. Luin siitä sit tuskissani että ”Harugi?”, johon opettaja kysyi tietty että ”mikä?”. Tässä vaiheessa tunsin, että kaikki tuijottaa mua ja voi ei eihän Harugi oo mikään paikka ja voi jehna mut toistin sitten vaan ”Harugi!” ku en keksiny mikä muukaan se ois. Kaveri siinä vieressä mumisi että ”Hawaii Hawaii” mutta en kuullut vaan vaan keskityin vaan nolostumaan kun opettaja pohti nauraen missä Harugi sijaitsee ja myönnettiin sitten keverin kanssa että juu Hawaii sen olla piti ja tunsin olevani kaikkien aikojen tollo ku en ees yrittänyt sanoa vaikka ”Australiassa” vaan pysyin siinä Harugissa ihan lamaantuneena :’D Voi minua pientä.
Toinen nolosteluun liittyvä juttu on et mua nolottaa kirjottaa kommentteja joista mut voi tunnistaa, en ihan tiedä miksi koska mun mielestä kivojen blogien lukemisessa ei oo mitään noloa ja puhun kyllä niistä esim. siskojeni ja bestikseni kanssa. Tää nyt kuitenkin on sellanen kommentti koska sun blogi on niin kiva että voin nousta oman nolosteluni yläpuolelle tän stoorin tähden 😀
Ihanan positiviinen postaus huisin kauniiden ja iloisten kuvien kanssa! Muutenkin kokonaisuudessaan blogisi on niin pirteä ja tsemppaava, keep up the good work. 🙂
Haha huippu postaus! 😀 mulle käy päivittäin noloja juttuja jotka ei nykyää edes jaksa nolottaa ku tapahtuu kaikenlaista usein 😀 viimeksi eilen kyllä tapahtui nolo juttu. Oon tässä pari kk sitten aloittanut uudessa työssä. Meillä töissä on joka perjantai arvonnassa perjantai pullo. No sen voitti eilen ”Riitta” ja menin innoissaan riitalle kertomaan pelkästään että ”Sä voitit perjantai pullon”!! Sit vastaus oli innokas että jee minäkö, sitten olin et joo.o Riitta siinä luki 🙂 sain oudon katseen ja vastauksen että ”enhän mä oo riitta vaa mä oon jutta”…..siis ihan oikeesti. Oisin voinu kuolla häpeästä. Mumisin vielä jotain nii kummallista vastaukseksi et en haluu edes tietää mitää mitä sanoin… kaikenlisäksi tiesin kyllä että ”Riitta” oli oikeesti Jutta mutta jotenki unohdin koko asian siinä tilanteessa. Välttelin koko päivän kaikkia työntekijöitä 😀 !!! Nimet muutettu ;D…
Oonhan mä myös sanonu tommosia legendaarisia ”rumia” nimiä ja sattumoisin ku aina jos sanoin jonkun nimen, se oli sen saman kaverin jokin tuttu. Aina oli sen tuttu tai toinen nimi yms. Ihan tyhmää tommoset jutut muutenki että nimiäkin pitää muka sanoa rumaksi. Nyt kyllä aidosti peruisin sanani 😀
Mun noloista asioista vois kirjottaa kirjan 😀 mut ei pidä ottaa vakavasti, jälkeenpäin voi vaa nauraa 😀
Hahahah mahtava postaus!! 😀 Nuo sun hiukset on niiiiiiin ihanat, tuo väri sopii sulle täydellisesti (:
Kyllä se on niin, että aikuisena ei nolota yhtään samalla tavalla kuin lapsena. Nuorena pienetkin jutut tuntuvat maailmanlopulta. Itsellekin on sattunut monen moista tässä elämän varrella ja minä olen ujona ihmisenä nolostunut hirmu herkästi, nyt ei tietenkään tule yhtään juttua mieleen.
Tuo Kirjan ja ruusun-päivä on mennyt itseltä aina ohitse. Muistan hämärästi, että äidinkielen opettaja yläasteella siitä meuhkasi. Tänä vuonna tuskin tulen kirjaa ostamaan, koska minulla on kirjojen osto kielto niin kauan, kunnes nuo reilu metrin korkuiset kirjapinot löytävät tiensä hyllyyn. (Meidän tämän hetkinen hylly on auttamatta liian pieni mun kirjakokoelmalle, joista osa lojuu tosiaan pinoina ympäri kämppää.)
Mua hävetti todella paljon ihan vähän aikaa sitten laivalla. Olin aamupalalla perheeni kanssa ja join tosi hyvää perus sitruunateetä..
Noh lähdettiin aamupalalta, mutta mä kävelin tee kippojen ohi ja otin siitä kaksi sitruunateepussia matkaan huomaamattomasti. Niin huomaamattomasti, että laivan keittiötyöntekijä kysyi, että otatkos vettä? Tokasin heti että täh en.. ”no sitten et varmaan tarvitse teepussejakaan”. Sanoin nolona en kai ja vein ne takaisin naisen katsoessa vihaisena kulkuani. Ja perhe oli pysähtynyt aamupalan sisäänkäynnille katsomaan ihmeissään, mitä minä jäin tekemään. Häpeilin tilannetta varmaan 3h sen jälkeen.
– Sanna 22v kaikki mitä ilmaiseksi vaan saisi 😀
Toinen todella nolo oli, kun olin ollut kesätyössä varmaan 2 /3kk.. istuimme kahvitauolla katsoen uusia työvuoroja.. valitin, että harmi kun en saanut vapaata yhtiin juhliin.. työkaveri kysyi, että mikäs vuoro hänellä on jos haluaisin vaihtaa. Sanoin heti, että ei tarvitse nielen tappion. Sitten työkaveri kysyi, että niin mikä vuoro hänellä on jos sopisikin..
Voi nolous!! Silmäilen ensin työvuoro listaa ylhäältä alas ja alhaalta ylös ja sitten kysyn ”mikäs sun nimi olikaan”. Se oli niiiiin noloa!! Onneksi kahvilla ei ollut sillä hetkellä muita kuin me.
Huh omat vastoinkäymiset tuntuu kyllä vielä noloimmilta jos nää on oikeesti sun noloimmat! En tosin kehtaa edes anonyymina sanoa kaikista noloimpia. Pahimpia on varmaan, kun olin uuden miehen luona yötä ja söin illalla jotain epämääräistä..heräilin yöllä monta kertaa omaan pieruun ja niin varmasti heräsi mieskin! 😀 ihan kauheaa. No yhdessä ollaan silti vieläkin!