Miks olla tylsä kun voi olla kiva

12.04.2016

Kenen mielestä otsikko kuulostaa lapselliselta, käsi ylös? Täällä nousi ainakin. Ja se oli tarkoituskin, koska mun mielestä on tärkeää että vanhemmat heittäytyvät välillä lapsen tasolle. Otsikkona toimiva lause on mun tärkein ohjenuora kasvatuksessa rakkauden osoittamisen, turvallisuuden takaamisen ja rajojen asettamisen lisäksi.

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Saako meillä lapset tehdä mitä vaan ja vastataanko me aina kaikkeen kyllä? Ei suinkaan. Mutta en halua koskaan vastata automaattisesti ei, punnitsematta eri vaihtoehtoja ja miettimättä asiaa ennenkaikkea lapsen kannalta, mikäli kyseessä on asia joka ei uhkaa kenenkään turvallisuutta tai terveyttä tai aiheuta pahaa mieltä kenellekään. Aina kun lapsi pyytää jotain, pyrin miettimään miksi vastaisin joo tai miksi vastaisin ei. Usein ei-vastaus tulisi ikäänkuin luonnostaan, jos ei sitä sen kummemmin miettisi.

Zeldan paita saatu Lindexiltä.

”Äiti, saanko tehdä meille itse herkkuaamupalan?” ”Ei nyt kun siitä tulee sotkua.” vai ”Tee vaan kulta, ihana ajatus!”?

”Voidaanko rakentaa barbien koti olohuoneeseen?” ”Ei kun omaan huoneeseen, se on leluja varten.” vai ”Tehkää vaan kunhan siivoatte sitten kun äiti ja isi pyytää.”?

”Voidaanko hankkia sisälle ihan oikea keinu?” ”No eiks keinut kuulu ulos?” vai ”Laitetaan vaan, vähänkö se olisi kivaa!”

”Äiti saanko laittaa tämän prinsessamekon päiväkotiin?” ”Ei nyt kun se menee sotkuun eikä ole hyvä ulkoleikeissä.” vai ”Laita vaan, voit laittaa alle legginssit ja paidan niin saat mekon otettua pois kun lähdette ulos ja puette ulkovaatteet.”?

Joskus on niin kiire että ei ehdi tehdä herkkuaamupalaa. Joskus on tulossa vieraita, eikä barbietalo olohuoneen lattialla ole se paras ajatus.  Ja joskus prinsessamekkokin on tahraisena pesussa eikä sitä saa laitettua päälle silloin kun haluaa. Se on elämää, ja lapsi ymmärtää sen oikein hyvin, koska tietää että vanhempi ei sano ei vaan ein sanomisen ilosta, vaan että kiellolle on oikeasti joku syy. 99% ajasta meidän lapset hyväksyvät kieltävän vastauksen mukisematta, koska kiellolle on yleensä perustelu, joku järkevä syy joka selitetään heille niin että hekin sen ymmärtävät.

Donitsi ja keinulisäosa saatu bOblesilta blogin kautta.

Meidän lapset eivät koskaan ole hermostuneet kaupan karkkihyllyllä koska eivät ole saaneet karkkia. Se ei johdu siitä että ostettaisiin karkkia aina kun he sitä pyytävät, koska niin se ei tosiaankaan ole. Meillä on karkkipäivä kerran viikossa, jolloin lapset saavat valita yhdet pienet karkkijutut itselleen, tai pienen karkkipussin puoliksi. He eivät hermostu siitä että eivät saa karkkia, koska he tietävät että sille yhdelle karkkipäivälle on järkevä syy: sokeri on pahaksi hampaille. Syy ei ole se että ”Tänään ei ole karkkipäivä”, vaan se, että karkki- tai herkkupäivä on vain kerran viikossa koska liika sokeri aiheuttaa hampaisiin reikiä. Ja se on sellainen syy jonka lapsetkin ymmärtävät.

Lapset on oikeasti aika fiksuja, he kyllä ymmärtävät, kun heille selittää lapsentasoisesti, ja näkee sen vaivan että jaksaa perustella ja ymmärtää myös heitä. Toki nyt puhutaan sen ikäisistä lapsista jotka tajuavat jo syy-seuraussuhteita, 1-vuotiaalle on turha alkaa kertomaan sokerin vaaroista jos hän kiljuu karkkihyllyllä rapisevan pussin perään.

Koska mä haluan olla mieluummin kiva kuin tylsä äiti, mä saatan joskus:

..Laukata Iso Roobertinkadulla lasteni kanssa eteenpäin. Kyllä, laukata.

..Syödä aamupalaa olkkarin lattialla viltin päällä.

..Kirota sitä miten perkeleen iso sotku voi tulla barbieleikistä olohuoneessa.

..Puhaltaa saippuakuplia kymmenen asteen pakkasessa.

..Antaa lasten meikata mut oikein kunnolla.

..Pukeutua tyllimekkooon ja lähteä siinä lasten kanssa ulos.

..Leipoa yhdessä lasten kanssa, vaikka siitä tuleekin isompi sotku kuin yksin leipomisesta.

..Antaa lasten ottaa kuvia mun järjestelmäkameralla, vaikka se onkin kallis enkä halua että se menee rikki.

..Ja miljoona muuta asiaa, jotka jonkun mielestä näyttävät höpsöltä, ovat idioottimaisia, turhia tai hankalia.

Se että on kiva, ei tarkoita rajojen unohtamista missään nimessä, eikä rajojen noudattaminen tee tylsäksi. Mutta joskus on hyvä asettua miettimään omia tarkoitusperiä silloin kun on kieltämässä jotain. Mä en halua kieltää mitään vain siksi että se on mulle helpompaa. Mun tarkoituksena ei ole tehdä mun elämästä vanhempana mahdollisimman helppoa, vaan meidän koko perheen elämästä mahdollisimman mukavaa, turvallista, rakkaudentäyteistä ja hauskaa kaikille perheen jäsenille. En ole kuitenkaan mikään viihdytysautomaatti, ja siksi ylläolevien esimerkkien alussa on sana joskus. Joskus mäkään en jaksa laukata, lähteä ulos tai sotkea. Ja sekin on ihan fine, silloin mä sanon ihan rehellisesti että mä en nyt jaksa, tehdäänkö niin joku toinen päivä. Ja se kelpaa yleensä sellaisenaan.

Mun mielestä tärkeintä on että lapsilla on mahdollisuus ehdottaa, tulla kuulluksi ja tulla vakavasti otetuksi. Lapsella on oikeus tuntea itsensä tärkeäksi ja tasavertaiseksi perheenjäseneksi, jonka mielipiteillä, toiveilla ja ideoilla on merkitystä, olivat ne kuinka hupsuja tahansa. Kun lapsi ehdottaa jotain, pyrin kehumaan siitä että hän on itse ajatellut jotain tai keksinyt jonkin hauskan jutun, riippumatta siitä mikä vastaukseni ehdotukseen tulee olemaan. Lapsella on myös oikeus saada kunnon perustelu kiellolle.

Uskon että olen oikealla tiellä, koska meillä asuu kaksi onnellista, tyytyväistä ja rohkeaa neitiä, jotka ehdottavat, kyseenalaistavat, höpsöttävät, osoittavat rakkautta ja osaavat keskustella ja ottaa muut huomioon.


27 Responses to “Miks olla tylsä kun voi olla kiva”

  1. A sanoo:

    Hyviä ajatuksia. Oon itsekin välillä miettinyt ihan samaa, se ”ei” tulee niin helposti, vaikka aina sille ei olisi sen kummempaa perustetta. Tuli mieleen, että ootko lukenut Thomas Gordonin Toimiva perhe -kirjan? Jos et, niin suosittelen lämpimästi! Siellä on muitakin tämäntyylisiä oivalluksia. :)

  2. anni sanoo:

    Sä olet kyllä ihan uskomattoman ihana äiti! Oon seuraillu sun blogia jo pidempään, ja nyt oli pakko tulla kommentoimaan. Ihanaa kevään jatkoa teidän ihanalle perheelle<3

  3. Kaisa sanoo:

    Todella hyvä teksti! Pisti ajattelemaan :) käytöksestäsi on mielestäni hyvä ottaa mallia.. Meillä on vasta yksi yksivuotias, mutta jo nyt huomaan, että pelkän ein sanominen on ihan eri asia kuin se, että kertoo miksi esimerkiksi maitoa ei tahalleen kaadeta mukista pöydälle.

  4. Emii sanoo:

    Voi että, tää sun blogi on niin ihana, positiivinen ja ihan huippua luettavaa! Oon niin samaa mieltä siitä, että aina ei pidä kieltää kaikkea, koska miten lapset sais koskaan päähänsä hyviä ja joskus hieman hupsuja ideoita, jos aina ollaan kieltämässä. Teidän tapa olla vanhempia ja kasvattaa lapsianne on muutenkin todella samanlainen kuin oma ajatukseni hyvästä vanhemmuudesta. Jatkakaa samaan malliin, teidän tytöt on selkeästi mahtimimmejä!

  5. Jenna sanoo:

    Moikka! En yleensä kommentoi pahemmin blogitekstejä, mutta nyt tuli sellainen olo että haluan kirjoittaa muutaman sanan. Tän tekstin ja edellisten postausten perusteella uskon vahvasti että 20 vuoden kuluttua lapsenne tulevat muistelemaan lämmöllä ja rakkaudella omaa lapsuuttaan. Lapset nauttii, mutta kuitenkin on rajat. Sopivasti rajoja ja rakkautta, niin lapsi saa hyvän ja turvallisen lapsuuden ja juuri tämän kivan teidän perheestä saa. Ja tuo asioiden perustelu suoran kieltämisen sijaan oli hyvä pointti. Itse olen vasta aloitttanut työt päiväkodissa ja meillä oli äskettäin kehittämispäivä. Sielä juuri puhuttiin siitä, että kaikkea toimintaa lasten kanssa tulisi osata perustella. Jos joku kysyy ” Miksi näin tehdään?” pitäisi se aina perustella kunnolla eikä ” Kun näin on aina tehty” tai ” Siksi kun minä sanon”. Ja jos toimintaa ei muuten pysty perustelemaan, niin se pitää muuttaa. Mutta kaikkea hyvää koko teidän perheelle ja aurinkoista kevättä, jatkakaa samaan malliin :)

  6. Nede sanoo:

    Olet ihana ihminen!

  7. lillamy sanoo:

    Oo, niin hyvä asenne ja kasvatustyyli! Ei ihme, että teidän tytöt ovat jo noin pieninä niin kovin ajattelevaisia, ymmärtäväisiä ja fiksuja! :) ootte huippuja! <3

  8. Mammamiia sanoo:

    Tää sun tekstis oli ku suoraan mun suusta. :) Juuri näin. Komppaan.

    Mut on kasvatettu niin myös, että ei jos sanotaan niin siihen on aina ollu syy. Lapset kyllä ymmärtää sen,kun he ovat fiksuna kasvatettuja.

    Omilla lapsilla sama menetelmä. <3

  9. Mertsi sanoo:

    Tosi hyviä ajatuksia. Yleensä se ”ei” tulee siksi, että vanhempi ei jaksa tai siksi, että sillä pääsee jotenkin helpommalla ja se on ns. yleisesti hyväksytty vastaus (esim. tuo, että keinu kuuluu ulos).

    Päiväkodissa työskennellessä huomaa myös heti lapset, joille on jaksettu perustella asioita ja joille taas ei. Yritän siis toteuttaa myös siellä tätä samaa periaatetta eli en kiellä lapsilta turhia asioita, vaan mietin, voisiko ne toteuttaa. Yleensä vaan ikävä kyllä, jos lapsi saa paljon kieltäviä vastauksia kotona ilman perusteluja, hän ei perusteluja myöskään päiväkodissa ymmärrä, vaan ”miksi?” -inttämislitania sen kuin jatkuu.

    Yhdelle pojalle muunmuassa perustelin, miksei hän voi jäädä yksin sisälle jatkamaan leikkiään, mutta vastauksena oli aina vain uudelleen ”miksi?” ja kun tarpeeksi monta kertaa jaksoin toistaa, oli vastauksena vain ”mutku mä haluun”. Eli lapsi ei vain kykene ottamaan perustelua vastaan ja ymmärtämään sitä, vaikka kuinka yrittäisi, koska luultavasti saa niin harvoin tahtonsa periksi missään, vaan sen sijaan vastaukset on useimmiten kieltäviä ilman, että hän ymmärtää, miksi. Tai no, toki tässä voi olla kyse siitäkin, että kotona ei koskaan kielletä mitään – jommin kummin yleensä.

  10. Netta sanoo:

    Moi! Ihana teksti, just noin mäkin haluan tulevaisuudessa mun lapset kasvattaa, ja noin mutkin on kasvatettu. Muistelen omaa lapsuutta lämmöllä ja uskon että teidän tytöt tulee myös muistelee sitten kun ovat parikymppisiä :) oot kyllä niin mun äitiys-idoli! Kiitti kivasta blogista myös.

  11. R sanoo:

    Olet kyllä ihan loistava äiti :) Ihanaa kun jaksat touhuta ja heittäytyä lasten kanssa. Mahtavaa kun tänä päivänä vanhemmat jaksaa keskustella ja perustella vastauksiaan lapsilleen.
    Ihanaa kevättä teidän perheelle, olette ihan huippu jengi !!

  12. M sanoo:

    Tätä pitäisi kaikkien toki miettiä, yleensä tulee sanottua ”ei” ajattelematta sen enempää. Silti pitää muistaa, että lapset on erilaisia ja ei ole ratkaisua kaikkien lasten käytökseen. Joskus kun lapsi oli vielä 2 vuotias, annoin lapsen kuljettaa mukanaan kaikki lempipehmolelunsa automatkoilla. Olihan se hankalaa, varsinkin kun ne olisi pitänyt kauppaankin ottaa mukaan. 5 eri pehmoa pienellä tytöllä sylissä. Jossain vaiheessa piti laittaa stoppi. Sama lapsi osaa myös esittää vastalauseen jokaiseen kieltämääni asiaan. ”Saanko karkkia”, ”ei tänään, viikonloppuna saat. Karkista tulee reikiä hampaisiin ja vatsa kipeäksi jos syö liikaa herkkuja”. Lapsi vastaa ”taion hammaspeikot pois ja taikaponi estää niitä tulemasta hampaisiini. Vatsani ei tule kipeäksi vaikka söisin koko kakun. Taion siihen ainetta joka ei tee sitä koskaan kipeäksi”. Yritä siinä sitten sanoa jotain vastaan. Ei ole auttanut edea se, että olen antanut syödä niin paljon herkkuja että vatsa on tullut kipeäksi ja hammaslääkäriinkiin ollaan jouduttu paikkaukseen, koska hammaspesu on vaikeaa. Niidenkään jälkeen ei auta selitykset vaan lapsella on ihmeellisiä selityksiä joka asialle.

    • Timso sanoo:

      Voi jestas! Kuulosta AIVAN meidän kolmevuotiaalta neitokaiselta, jokaiseen asiaan on kunnon selitys. Pyrin myös aina perustelemaan kiellot ym rajoitukset, kerta toisensa jälkeen perusteluni kuitenkin yritetään lyödä lyttyyn ja meinaan jäädä sanattomaksi. Todella turhauttavaa! Nautin keskusteluista ja lapsen uteliaisuudesta, on silti hetkiä jolloin toivon että lapsi olisi vain hiljaa ja tyytyisi osaansa. :D Niin sanotut normi-mutinat menisi ihan kevyesti mutta juuri nämä uskomattomat seliselit alkaa ajoittain ottaa hermoille. Asenne kuitenkin ratkaisee ja positiivisin mielin tätä yhteistä taivalta tallataan. :)

  13. Sallakoo sanoo:

    Tosi hyvä postaus, ihania ajatuksia! Just sen jälkeen ko olin lukenut tämän, menin keittiöön kattoon mitä esikoinen 2,2kk tekee. Oli tiskipöydän edesä litimärkä luutu kädessä ja pyyhki tiskipöytää. Ekana sanoin et ei, nyt leikkimään. Sit heti perään hoksasin et tosiaan , mitä tuo haittaa, rutistin luutun kuivaksi ja annoin luututa. Otin opiksi sun tekstistä ja otan todellaki jatkosaki! Kiitos, oot ihana äiti :)

  14. Christa sanoo:

    Olipa herättävä teksti! Meillä lapsi on vasta 8kk ikäinen, joten ei ole pahemmin tähän tilanteeseen joutunut (hän hoitaa kyllä itse kaikki vaaratilanteet kiipeilemällä, ja ihan kysymättä, hehhe). Mutta minä olen ikävä kyllä syyllistynyt tuohon ”ei nyt, no siks kun mä sanon niin”- töiden kautta, olin päiväkodissa töissä, ja siellä kyllä välillä ja aika usein tuli kiellettyä jotain mikä jälkikäteen ajateltuna oli ihan turhaa, vaan siksi ettei itse ollut ihan sillä tuulella. Toivon että minä vanhempana toimin niin kuin te, mietin asiaa, ja sen jälkeen vasta vastaan perusteluiden kera. Kiitos ihanasta blogista, en ole kauan lukenut, mutta tää on sellainen hyvänmielen blogi, kun viime aikoina tuntuu siltä että monet blogit on niin negatiivisella sävyllä ladattuja…. Jatka samaan malliin :)

  15. Elli sanoo:

    Tosi hyvä kirjoitus! Pisti ajattelemaan asiaa, ja toivottavasti osaan ajatella yhtä fiksusti ja olla yhtä ihana äiti sitten kun on omia lapsia :) nyt voi soveltaa tätä ajatusta siskojen lasten kanssa touhutessa!

  16. Nimetön sanoo:

    Olet oikeasti ihan huippu mutsi nuille kahdelle tyttärelle! Ikinä en mihinkään kommentoi, mutta nyt oli ihan pakko kehua, itse haluaisin olla juuri tuollainen äiti! Kasvatat lapsistasi huippuja <3!

  17. asdf sanoo:

    Hyviä ajatuksia, vaikutat kyllä fiksulta äidiltä :)
    Ja ihania nuo kuvat Zeldasta :)
    Te seikkailitte muuten mun unessa taas kerran :-D Olin ollut käymässä Helsingissä, ja jostain syystä sitten tulin teidän kyydillä takaisin Tampereelle, kun te olitte tulossa tänne minilomalle, ja mä lupasin, että voin viedä tytöt Särkänniemeen sillä välin, että te voitte käydä Oton kanssa kahdestaan treffeillä :-D

  18. siri sanoo:

    Mulle kerran yks lapsi sanoi,että olen kovin lapsenmielinen aikuinen :D
    Ja niinhän mä olen,lähden mukaan kaikkiin hulluimpiinkin juttuihin,toisaalta olen se aikuinen ,joka kuitenkin laittaa rajat ,kun niitä tarvitaan.Elämä on vaan niin paljon mukavampaa,kun ei olla turhan kireäpipoisia ja annetaan välillä mennä vaan! Meillä nautitaan lasten kanssa tehdyistä jutuista,reissuista yms. Ja muksut lähtee aina mielellään mukaan edelleenkin,vaikka osa on jo teini-ikäisiä.

  19. nimetön sanoo:

    Voi että mä rakastan sun blogia! :) Oon laittanut mun ”lastenkasvatusideakirjaan” jo paljon ideoita täältä sun blogin puolelta, mitä juttuja oot tehnyt lasten kanssa ja täällä blogissa esitellyt! :) Oot kyllä jotenkin niin omaperäinen positiivinen pilkahdus tässä negatiivisessa maailmassa. Kiitos. Arvostan!

  20. Noora sanoo:

    Noin vuoden verran blogiasi lukeneena rohkenen kommentoida ensimmäistä kertaa.
    Ihailen tapaanne olla perheen ja lasten kanssa ja sitä, kuinka paljon otatte kaikissa asioissa heidät huomioon yksilöinä, joiden kanssa asioista keskustellaan, eikä ”vain” lapsina.

    Nyt kun itse odotan ensimmäistä lastani, toivon että pystyn olemaan yhtä hyvä äiti kuin sinä. Toimit kyllä loistavana esikuvana :) Kiitos siitä!

  21. Upea kirjoitus! Niin aidosti ja hyvin kirjoitettu, kiitos! Menee jakoon:)

  22. Joanna sanoo:

    Hei, nyt vasta muistin, että mekin sisarteni kanssa saatiin kesäisin nukkua omakotitalon yhteydessä olevassa (siistissä ja isossa) varastohuoneessa. Meille se oli kuin retki joka ilta, ja sitä odotettin keväisin kovasti.
    Eli meidän äidissä oli sitä samaa kuin sinussa, jess !
    Äidistä on kovin hyvät muistot.

  23. Mymmyryy sanoo:

    Mä olen usein kiinnittänyt huomiota esim. kaupassa siihen, että moni vain sanoo lapselle ei. Ilman minkäänlaisia selityksiä. Ja samalla huomio on kiinnittynyt siihen että juuri heidän lapsensa eivät sitten juurikaan tottele..
    Mä olen höpötellyt ja selitellyt asioita jo vauvasta saakka. Tähän asti ei koskaan ole ollut ongelmaa karkkihyllyllä vaikka lapsi karkkia olisikin halunnut. Juurikin sillä lapsi yleensä rauhoittuu kun selittää asioita.

    Mutta sanohan Iina, kai teilläkin on ollut lapsilla uhmaikä? Sano että teilläkin on ollut mahdottomia tilanteita uhmakkaan leikki-ikäisen kanssa? :D Lohduttaisi hirveästi äitiä jonka 3-vuotias on juurikin siinä parhaassa iässä ;)

  24. Reetta sanoo:

    Moi Iina! Ekan kerran kirjoittelen tänne. Halusin vaan sanoa että hienoa lukea sun ajatuksia kasvatuksesta, oot mielestäni oivaltanut monia tärkeitä asioita ja jaan hyvin samanlaisia näkemyksiä oman 1 v 8 kk tytön kasvatuksessa. Blogisi on ihanan valoisa ja riemukas sekä myös ajatuksia herättävä. Kiitos!

  25. krisse sanoo:

    Mun omat vanhemmat on just ollu niitä ”ei, ei, ei koska ei vaan käy” ihmisiä ja se kyllä näky ja tuntu sitte teini-iässä ku rupesinki kyseenalaistamaa ja vaatimaa ihan kunnolla :D teidän tapa kuulostaa todella hyvältä, ja varmasti ”ei nyt, tehdäänkö joku toinen kerta” riittää oikein hyvin vastaukseksi koska lapset tietää että niin tosiaan tapahtuu :) paljon tsemppii ja ihanaa kevättä!

  26. Salla/OLLIE sanoo:

    Oon ihan samaa mieltä, vaikka välillä sortuu siihen eihinkin. Pääsääntöisesti meillä kuitenkin saa kokeilla ja tehdä lähes mitä. Ihana teksti!

Kommentoi