Eilen juhlittiin tyttöjen dagiksessa kevätjuhlaa, ja voi miten mä olin ihan tippa linssissä! Siinä missä vuosi sitten keväällä tytöt olivat olleet hoidossa vasta pari kuukautta, eivätkä he vielä uskaltaneet puhua kauheasti ruotsiksi, tänä keväänä molemmat olivat innoissaan jo etukäteen ja esiintyivät ihan siinä missä muutkin. Innokkaina, ylpeinä itsestään ja rentoina. Jopa meidän kuopus joka härkäpäisellä luonteellaan ei aina ole kovin halukas tekemään niinkuin pyydetään (huomatkaa kenkä- ja sukkavalinta joka hänen mielestään oli kevätjuhla-asuun parempi kuin kultaiset sandaalit), esiintyi aivan täysillä, teki kaikki liikkeet ja osasi laulut ja lorut.

Juhlasalissa oli hikisempää kuin heinäkuisessa ruuhkametrossa, (tai toukokuisessa, näillä säillä) mutta aistittavissa oli kyllä niin ylpeä ja ihana tunnelma. Niin mahtavia mukuloita kaikki! Eniten mua hämmensi se, että ensi keväänä se on meidän esikoinen joka laulaa goodbye och adjö ja siirtyy eskariin, apua apua apua! Kyllä tuntuu ihan hullulta että siitä on muka pian viisi vuotta kun mä tulin äidiksi. Viisi vuotta sitten me odotettiin malttamattomina rakenneultraa Oton kanssa ja yritettiin arvailla tuleeko meille tyttö vai poika, aww! Ja nyt istuttiin kevätjuhlassa katsomassa meidän kahta neitiä, niin hurjaa.

Syksyllä molemmat tytöt vaihtavat jo isompien ryhmiin päiväkodissa, Zelda Tiaran entiseen ryhmään ja Tiara viisivuotiaiden ryhmään. Tosi haikeaa ja jännää! Onneksi päiväkodin kaikki ryhmät ohjaajineen ovat ihania ja pieniä ja kotoisia, ja kaikki tuntevat toisensa jo entuudestaan, joten sinällään ei pelota muutos ollenkaan. Haikeaa se on siksi että meillä ei ihan oikeasti ole enää sitten virallisestikaan mitään pikkuisia kotona, kun kuopuskaan ei ole enää pienten ryhmässä. Nyyhkis!

Tänään oli muuten myös tyttöjen viimeiset tanssiharjoitukset ennen lauantain kevätnäytöstä, ja mä en kestä mitä söpösiä me päästään muutaman päivän päästä katsomaan. Tytöt laskevat jo öitä siihen että pääsevät esittämään paratiisilintuja, pohtivat kuumeisesti esiintymisasuja ja harjoittelevat liikkeitä kotonakin. Tämän päivän harjoitukset sujuivat ihanasti ja mulla on sellainen villi veikkaus että lauantainakin vierähtää muutama kyynel silmäkulmaan. Olen sanonut sen ennenkin, mutta kyllä äitiys on ainakin mulla saanut kyyneleet, ja nimenomaan onnenkyyneleet, virtaamaan niin paljon useammin kuin ennen. Se on ihanaa, mutta myös vähän huvittavaa.

Nyt tämä itkupilliäiti menee nukkumaan ajoissa, ja jatketaan huomenna sitten! Ohjelmantäyteinen alkuviikko alkaa olla paketissa, ja huomisen työpäivän jälkeen pääsen uppoutumaan kunnolla meidän lomatunnelmiin ja kuviin. Loppuviikosta luvassa siis niitä lisää!

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3