Pojat on kilpailunhaluisia ja tytöt itkee

11.06.2016

Olen ottanut ennenkin kantaa sukupuolirooleihin ja niiden tarpeellisuuteen blogissani, ja nyt tämä asia nousi jälleen mieleen kun törmäsin ihan muutaman päivän sisään pariinkin eri juttuun joista nousi vahvat tunteet.

Silmiini osui Facebookissa Kaksplussan nosto. Poikien äiti kirjoitti veljesrakkaudesta blogissaan, ja teksti herätti mussa paljon ajatuksia. Mä uskon, että erilaisia sisarusten välisiä suhteita on ihan yhtä monta kuin sisaruksiakin maailmassa. Toki eri sukupuolten välillä voi olla joskus havaittavissa tiettyjä erityispiirteitä, mutta ei kyllä voi yleistää. Olen itsekin kirjoittanut omien lasteni sisarussuhteesta blogissani, mutta olen pidättäytynyt siinä että kyse on nimenomaan meidän lapsista. Ei siskoksista yleensä. Omakohtainen kokemus ei nimittäin mielestäni riitä arvioimaan kaikkia yleisesti, eikä se anna oikeutta esittää omia fiiliksiä totena. Erityisen ikävää mun mielestä on, jos vielä vuonna 2016 tarkoituksella joku haluaa vahvistaa sukupuolistereotypioita ja iskeä kaikki pojat tai tytöt muottiin sukupuolensa perusteella.

Mä en missään nimessä halua hyökätä yksittäistä ihmistä vastaan, vaikka tämä oman postauksen idea osittain lähtikin tästä tekstistä liikkeelle. Sen sijaan haluan kiinnittää huomiota siihen, miten tiukassa ne sukupuolistereotypiat istuvat. Miten Suomen suurin vanhemmille suunnattu lehtikin jakaa tällaisia stereotypioita eteenpäin, mahdollisesti huomaamattaan.

Marja Hintikka, modernin vanhemmuuden sanansaattaja, jonka ajatuksia olen hehkuttanut blogissani aiemmin, jakoi tällä viikolla kuvan, ”Jalkapallo for mommies”. Koska eihän äidit ymmärrä yhtään mitään jalkapallosta, äitejä yleisesti turhauttaa tämä kuukauden kestävä pallonpyörittelyrumba, ja kaikki miehet tunnetusti ovat aivan intsinä jalkapallosta. Eivät muuten ole. Mä en sano, etteikö tällaisia hauskoja kuvia saisi tehdä, mutta miksi siinä ei lukenut ”Jalkapallo for dummies”. Miksi ei voi ajatella, että tehdäänpä tällainen hauska jalkapallokuva kaikille niille PUOLISOILLE, miehille tai naisille, joita jalkapalloon hurahtanut puolisko ja/tai lapset naurattavat tai turhauttavat.  Sofia kirjoitti blogissaan loistavasti tästä. Että vaikka se kuva on hauska ja moni nainen siihen samaistuu, ei tarkoita että äidit yleisesti eivät ymmärrä jalkapalloa tai että kaikki miehet hullaantuisivat siitä.

Olen aiemminkin kirjoittanut sukupuolirooleista blogissani, ja edelleen olen ihan samaa mieltä kuin silloin. Saa olla niitä stereotyyppisiä tyttöjen ja poikien juttuja, tyttö voi olla ihan rauhassa niin tyttömäinen kuin ikinä haluaa ja sama pojalle, vanhemman tehtävä on välttää ahtamasta itse lasta mihinkään muottiin. Halun olla jonkunlainen tulee lähteä lapsesta itsestään. Niin että kaikki voisivat tehdä mitä ikinä haluavat, pelkäämättä että toiset lapset kiusaavat päiväkodissa tai koulussa väärälle sukupuolelle tyypillisestä valinnasta. Tai ilman että kukaan äiti tai isä ajattelee, että ”olispa mun lapsi normaali, tykkäispä se jalkapallosta niinkun muutkin pojat”. Ilman että sanottaisiin että pojan kuuluu olla vahva ja tytön herkkä. Tärkeintä on että lapsi saisi olla sellainen kuin on, eikä kukaan kertoisi hänelle sanoin tai teoin millainen hänen kuuluisi olla.

Kuva: Shutterstock

Tuoreen Psychology of Women Quarterly -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan yhä edelleen valtaosa naisista ja miehistä uskoo siihen, että tytöt ovat kiltimpiä ja pojat kilpailunhaluisempia, siitäkin huolimatta että aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet että todellisuudessa sukupuolten väliset erot ovat todella pieniä tai olemattomia. Kilpailunhaluisia löytyy yhtä paljon naisista kuin miehistä, ja molemmat sukupuolet olisivat ihan yhtä herkkiä, jos saisivat siihen luvan. Yhä edelleen tutkimukseen vastanneiden mielestä on olemassa naisten ammatteja ja miesten ammatteja, harrastuksia ja luonteenpiirteitä, mikä tuntuu pöyristyttävältä kun ajattelee mitä vuotta me eletään. Vaikka erot ovat mitättömiä, ihmiset itse antavat niille suuret mittasuhteet ja liioittelevat niiden merkitystä. Tutkimusta oli analysoitu loistavasti tänä keväänä julkaistusssa Women’s Health Magin artikkelissa. Kannattaa käydä vilkaisemassa.

Näennäisesti tasa-arvoinen on tämän hetken yleisin suuntaus. Moni kohkaa siitä, että kyllä homot on ihan yhtä hyviä vanhempia miksi ne ei saa adoptoida ja kyllä nyt on voi voi kun naisen euro on vaan 80 senttiä. Mä olen ihan samaa mieltä! Mutta ne avaimet näiden asioiden muuttamiseen paremmaksi on meidän omissa käsissä. Vastuu on meillä kaikilla. Erityisesti se on niillä joilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Suurilla aikakauslehdillä, suosituilla bloggaajilla, yleisradion tv-juontajilla, toimittajilla, ja ennenkaikkea vanhemmilla. Se ei riitä, että aina kohun tullen mennään muiden mukana ja ollaan tasa-arvon asialla.

Näihin asioihin pitää kiinnittää huomiota arjessa, jatkuvasti. Silloinkin kun kirjoitetaan iloisia otsikoita kesäkuun kasvatusekstraan, ja silloin kun jaetaan hassuja kuvia. Kyse on niin pienistä asioista että niitä ei huomaa jos ei huomioi, mutta joilla on suuri vaikutus pitkässä kaavassa. Sanoista. Ja on taidon puutetta, jos ei itse osaa kirjoittaa kaikkia kunnioittavasti. Aina ei tarvitse pyllistää johonkin suuntaan, kyse on sanavalinnoista ja pienistä vivahteista. Ei mistään sen vaikeammasta. Tämä pätee myös silloin kun ollaan lasten kanssa ostoksilla, ja lapsi ihastuu omasta mielestä väärän sukupuolen vaatteeseen tai leluun, ja silloin kun mietitään miten suhtaudutaan lapsen itkuun, harrastukseen, kiinnostuksen kohteeseen tai kuvaillaan oman lapsen luonnetta muille. ”Meidän Maija nyt on sellainen poikatyttö ja tykkää vaan poikien jutuista ja me annetaan sen leikkiä autoilla” on ihan yhtä stereotypisoivaa kuin se että sanoisi että naiset ei ymmärrä jalkapalloa tai että ”pojat nyt on poikia ja vähän villejä”.

Usein kun nämä asiat ottaa puheeksi, se kuitataan tuhahtelulla, naureskelulla tai siihen suhtaudutaan jopa vihamielisesti. Aivan kuin tasa-arvo olisi vastenmielistä. On tiedonpuutetta jos kuvittelee, että sillä ei ole mitään merkitystä että ahtaa omaa tai muiden lapsia sukupuolirooleihin. Sillä on kaikki merkitys. Ja vaikka se oma lapsi olisi maailman stereotyyppisin lapsi kaikessa mitä tekee, se ei ole häneltä pois että häntä tai muita ei kasvateta tietoisesti tiettyyn rooliin, päin vastoin. Se on suuri rikkaus, kaikille. Se mahdollistaa sen että jokainen voi tuntea olevansa hyväksytty omana itsenään, sillä lapset itse eivät opi osoittelemaan erilaisuutta sormella, ellei joku sitä ensin heille näytä.

Mä toivon vaan että niihin näennäisesti pieniltä tuntuviin asioihin kiinnitettäisiin huomiota enemmän. Ne on tärkeämpiä kuin moni uskoo.


30 Responses to “Pojat on kilpailunhaluisia ja tytöt itkee”

  1. Jenni sanoo:

    Hei! Mielestäni tuo veljesrakkaus teksti on ihan asiallinen ja hyvä kirjoitus. Itse olen sitä mieltä, että tytöt saa pukea vaaleanpunaiseen ja pojat siniseen, tytöille voi ostaa lahjaksi nuken ja pojalle auton. Tietenkin tytöt saavat leikkiä autoilla ja pojat nukeilla ja vaatteet saa jokainen vanhempi valita (meinasin muuten kirjoittaa mamma valita) kuten itse haluaa. Omasta mielestäni nykyajan ”sukupuolineutraalius” on menossa liian pitkälle. Myös Marja Hintikan kuva oli mielestäni hauska, eikä tullut mieleenikään ajatella siitä samalla tavoin, kuin sinä. Hyvää kesän alkua jokatapauksessa teidän perheelle! Ja ps. Se lomavideo oli ihana!!

    • Heidi sanoo:

      Minusta Hintikan kooste oli turhaan stereotypioita ylläpitävä. Esim. meillä minä katson kisoja ja pelaan itsekin futista, miestä ei voisi vähempää kiinnostaa.

      Sehän olisi ollut veikeä, jos kuva olisi äitien sijaan suunnattu kenelle tahansa, jonka puoliso seuraa fanaattisesti kisoja. :)

    • rapu sanoo:

      Niin ehkä sulla meni nyt ohi koko Iinan pointti, mikä oli että lapsi saa olla mitä haluaa, mutta vanhemman on pidättäydyttävä laittamasta lastaan mihinkään sukupuolilaatikkoon. Tai aikuisen on pidättäydyttävä kenen tahansa (lapsen) kohdalla. Joskus se voi olla haastavaakin huomata, mistä oma stereotyyppinen ajattelu kumpuaa. Kyse on siitä, että tyttö saa pukea vaaleanpunaisen mekon, mutta äidin ei pitäisi automaattisesti pukea tytärtään vaaleanpunaiseen mekkoon. Toki tässä täytyy ottaa lapsen ikä huomioon. Poika saa leikkiä autolla, jos hän haluaa, mutta aikuiselta on aika näköalatonta antaa esimerkiksi nukeista kiinnostuneelle pojalle leikkiautoja syntymäpäivälahjaksi. Autoista kiinnostuneelle pojalle lahja taas on varmasti mieluinen niin kuin varmasti autoista kiinnostuneelle tytöllekin.

      • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

        Juuri näin Rapu! Kiitos selkeyttävästä kommentista, en aina ehkä osaa ilmaista itseäni niin selkeästi kuin toivoisin, mutta sun kommentti kiteytti mun(kin) ajatukset tosi hyvin :)!! Kivaa kesää sinne!

  2. NooraK sanoo:

    Kiitos. Ilahduttavaa lukea näin jäsenneltyä ja pohdiskelevaa tekstiä asiasta, josta itseasiassa ajattelen juuri samoin kuin sinä. Olenpa kerran aikaisemminkin eksynyt ”Poikien äiti” -blogiin, enkä voi kuin toivoa, että jonain päivänä tämän blogin pitäjä ymmärtää, miksi kohtalaisen moni provosoituu hänen yleistävästä kirjoitustyylistään.

    Yhden ihmisen näkemys omien lapsien välisestä sisarus-suhteesta on kuitenkin sen yhden ihmisen näkemys.

  3. sanniiiis sanoo:

    Meinasin kirjoittaa, että oot näin nuoreks (ollaan samanikäisiä) niin fiksu. Mutta eihän se fiksuus iän mukaan mene! Oon kyllä samaa mieltä kanssasi, mietin juuri eilen tuota futiskuvaa, mutta kavereiden mielestä olin liian tiukkapipoinen. Kuvan ideahan oli juuri hauska, mutta sitten just itseäni futiksen harrastajana ärsyttää juuri välillä just toi urheilulajien sukupuolistaminen (onks tää edes sana? :D). Pyydän tosi usein kavereita potkiin palloa kanssani puistoon ja mua katsotaan vähän vinoon, mutta jätkille on ihan normaalia tehdä tätä. Ois just kiva jos kaikki sais harrastaa mitä haluaa.

  4. Lotta sanoo:

    Todella hyvä teksti ja mielipide!

  5. Mmii sanoo:

    Olen hoitanut erästä poikaa joka sattui tykkäämään kaikesta pinkistä/korkokengistä/barbeista yms tyttömäisistä asioista. Pojan isä käski MINUA tekemään asialle jotain; ”laita se pelaamaan jalkapalloa ja leikkimään autoilla muiden poikien kanssa.” Jep, juuri näin kasvatetaan tasa-arvoisia ja suvaitsevaisia lapsia…….

  6. emma sanoo:

    Kaksplussan bloggaajan kirjoittama teksti, asiallinen sellainen, veljesrakkaudesta ei mielestäni ansaitse tälläistä kannanottoa osakseen. Kyseinen bloggaaja toi oman kokemuksensa esille lastensa välisestä kiintymyksestä ja sisarussuhteesta, hän ei yleistänyt, että kaikkien kohdalla asiat välttämättä olisivat samoin.

    Teit kärpäsestä härksen, jos minulta kysytään. Ei ole fiksua niputtaa toista bloggaaja-äitiä tälläiseen keskusteluun (neutraalin postauksen jälestä), ikään kuin vastapuolena.

    Kuten joku jo aiemmin mainitsikin, niin yhdyn samaan: sukupuolineutraalius tuntuu menevän liian pitkälle. En usko, että minä, sinä, tai vaikkapa tuo kaksplussan blogaajakaan ajattelisi, että pojat eivät saisi pukeutua vaaleanpunaiseen tai tytöt leikkiä pikkuautoilla.

    Elämä menee aivan liian vaikeaksi, jos joku oikeasti loukkaantuu, kun sanotaan, että ”pojat ovat poikia ja vähän villejä”. Tietynlaiset stereotypiat ovat ja elävät, se ei silti tarkoita, että niiden mukaan täytyisi olla ja elää. En voisi kuvitellakaan pahoittavani mieltäni siitä, että stereotyyppisesti tytöt tykkäävät hameista ja minä en – en vaadi, että tämän stereotypian tulisi muuttua minun vuokseni. Myös lapsille tulisi opettaa, ettei minuuden rakentuminen riipu stereotypioista, terveen itsetunnon harjoittaminen on ykkössijalla.

    On hienoa, että erilaisuuden puolesta taistellaan ja ymmärettävästi se tuo toisille sen tarvittavan rohkeuden olla omia itsejään. Suvaitsevaisuus on mittaamattoman arvokas arvo ja jos voisin, niin asettaisin sen osaksi jokaisen ihmisen mielenmaailmaa. Yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen on tärkeää, mahtavaa, että käytät tilaisuuden hyväksi saadaksesi oman äänesi kuuluviin. Siltikin tämä postaus on mielestäni harkitsematon ja ei huou sellaista positiivisuutta kuin kirjoituksesi yleensä huokuvat.

    Summa summarum, normaalilla järjenjuoksulla varustettu tyyppi ymmärtää, ettei hauska meemi ole kiveen kirjoitettu totuus. En vain ymmärrä, miksi ihmiset jaksavat loukkaantua stereotypioista, kun on itsestäänselvää, etteivät ne kerro absoluuttista totuutta, aina on poikkeuksia, mutta kyllä stereotypiatkin perustuvat johonkin – usein valtavirran tekemiseen ja olemiseen. (En kiellä, etteivätkö stereotypiat olisi joskus täyttä huuhaata, mutta siihenkin täytyy vain osata suhtautua oikein).

    Lapsiin näiden vaikutus voisi olla toisenlainen, mutta vanhemmat (toivon mukaan) luonnollisestikin opettavat muksuilleen, ettei stereotypiat määritä sitä muottia, mitä he ovat tai millaiseksi he kasvavat. Ongelma ei lähde stereotypioiden poistamisella, vaan toisenlaisella ajatusmaailmalla, eli terveellä itsetunnolla ja rohkeudella olla oma itsensä valtavirrasta – toisin sanoen stereotypioista – riippumatta.

    Se on taito, jota ei opita kautta mutkattoman tien.

    • Mammamiia sanoo:

      Allekirjoitan täysin! Nimenomaan tuon terve itsetunto kohdan. Kaikki lähtee sieltä kotoa. Kun itsetunto on kunnossa, silloin ei myöskään tälläiset vitsit hetkauta suuntaan tai toiseen. Jokainen saa olla just sellanen ku on.

    • Daisy sanoo:

      Juuri näin. Pojat ja tytöt ovat synnynnäisesti erilaisia, tässä artikkeli jos kiinnostaa lukea http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mista_on_tytot_ja_pojat_tehty_2
      T. Kahden pojan äiti joka täysin allekirjoittaa poikien äiti blogistin kirjoituksen, omalta osaltaan.

      • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

        Jos luit tuon linkkaamasi tekstin, niin siinä puhuttiin paljon siitä mistä mäkin puhuin. Erot ovat hyvin pieniä, ja saavat suuremmat mittasuhteet vasta kun niitä itse korostetaan käyttäytymällä eri tavalla poikia ja tyttöjä kohtaan. ”– Tyttöjen ja poikien pienistä eroista tulee isoja vasta, jos teemme niistä sellaisia.” on suora lainaus linkkaamasi tekstin lopusta. :)

    • Essi sanoo:

      Mä oon ihan samaa mieltä!

    • V sanoo:

      Kaikista stereotypioista pitää päästä eroon sillä ne ihan oikeasti vahingoittavat jokaista ihmistä, ihmisten pakottaminen ahtaisiin lokeroihin on väkivaltaa josta liian moni joutuu oikeasti kärsimään loppuelämänsä. Sukupuolen kaksijakoisuus on muutenkin vain länsimainen juttu joka kolonialismin myötä levisi kaikkialle tällaisessa muodossa kuin se nykyään. Sukupuolibinääri ei palvele ketään, ja tästäkin löytyy niin paljon tekstejä ja keskustelua jos vain jaksaa ja löytää aikaa lukea sekä opiskella. Kiitos Iina tästä tekstistä, näistä asioista on tärkeä puhua ja sinä toit asian ilmi niin hyvin. T: transihminen.

      • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

        Kiitos sun kommentista ja kauniista sanoistasi <3 Mun mielestä on todellakin myös ehdottoman tärkeää puhua näistä asioista, ja aion jatkaa sitä niin kauan kunnes se ei enää ole tarpeellista. Toivottavasti senkin päivän kerkeän omana elinaikanani näkemään. Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa kesää! :)

      • emma sanoo:

        En edelleenkään ymmärrä, miksi stereotypiat nähdään niin negatiivisessa valossa? Miksi ne ovat niin vaarallisia ja itse saatanasta? (Pahoittelut kärjistetystä kuvauksesta..) :-D

        Sellaisia nyt vaan on ja niiden kanssa tulisi opetella elämään, jos ei jo entuudestaan osaa. Miksi antaa niiden vaikuttaa omaan hyvinvointiin, tai ottaa niitä henkilökohtaisesti?

        Stereotypiat eivät myöskään vahingoita ihmistä, ellei ihminen itse anna niiden vahingoittaa itseään. Toistan itseäni: kaikki lähtee itsetunnosta ja henkisestä tasapainosta.

        Stereotypiat ovat syntyneet mielikuvien ja ihmisten käyttäytymisen myötä, se ei tarkoita, että juuri sinun tai kenenkään muunkaan minuuden täytyisi rakentua niiden mukaan :-D.

        Kehittäkää itsetuntoanne, ihan oikeesti. Ja jos huoli kiteytyy lapsiin, niin opettakaa lapsillenne, ettei stereotypioiden mukaan täydy mennä, jos se ei tunnu omalta.

        ”Kaikista stereotypioista pitää päästä eroon sillä ne ihan oikeasti vahingoittavat jokaista ihmistä, ihmisten pakottaminen ahtaisiin lokeroihin on väkivaltaa josta liian moni joutuu oikeasti kärsimään loppuelämänsä.”
        Minua eivät ole vahingoittaneet, enkä koe yhdenkään stereotypian työntäneen minua ahtaaseen lokeroon. Olen tyttönä saanut olla naisellinen tai poikamainen ilman kieroon katsomista, olen harrastanut poikien juttuja ja karttanut tyttöjen leikkejä. Sama pätee ihmisiin, joita tunnen. En siis ymmärrä mistä puhut, tämähän oli juurikin sitä niin vaarallista yleistämistä, mitä ei saanut tehdä?

        Näemyseroja näkemyseroja… Mielestäni ongelman ydin ei ole stereotypioissa vaan tiettyjen ihmisten suhtautumistavassa. Ongelman voi thedä vaikka tyhjästä, jos tahtoo. Stereotypioista ei kannata tehdä itselleen ongelmaa, osa niistä murenee ajan saatossa, kun taas uusia syntyy myös.

        • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

          Ai kauhea, sanotko siis kiusatulle lapsellekin että ”kehitä sä vaan itsetuntoa, siitä se kaikki lähtee!”? Ei stereotypioiden kanssa tarvitse opetella elämään, ja arvaa mitä? Mä olen itse monissakin asioissa hyvin stereotyyppinen nainen, mutta silti olen törmännyt vaikka mihin odotuksiin joita en ole täyttänyt itse ja joskus kokenut siitä huonommuudentunnetta. Silti koen että mulla on ihan hyvä itsetunto, ja pidän itsestäni. Mä en mitenkään pysty ymmärtämään sun näkemystä vaikka kuinka yritän, en kertakaikkiaan.

          • emma sanoo:

            En. Puuttuisin kiusaamiseen, kuten kuka tahansa normaali vanhempi. Esim. Kouluun yhteys, kiusaajan vanhempiin yhteys, keskusteut, selvitykset yms…

            Ja sen lisäksi toki tukisin lastani 100%, kertoisin, että kiusaaminen on aina ja tilanteesta riippumatta väärin ja kertoo enemmän kiusaajasta kuin kiusaamisen kohteesta. Edellä mainituista jutuista huolimatta korostaisin myös, ettei kiusaaja ole oikeassa ilkeyksiä heitellessään. Opettaisin lapselleni, että hän voi vapaasti olla mitä ikinä haluaakaan – niin kauan kun ei siten satuta muita tai itseään.

            Eli koet stereotypiat yhtä kuin kiusaaminen? Minä en nimittäin näe stereotypioita lähellekään samana asiana, ne vain ovat yleisiä käsityksiä/luuloja/näkemyksiä siitä miten ”useimmiten” asiat ovat.

            Kiusaamista en luonnollisestikaan puolustele, saati vähemmistöjen syrjintää sun muuta ikävää toimintaa.

            Sanon nyt vielä, että minä kyllä ymmärrän, miksi ajattelet niin kuin ajattelet, enkä pidä ajatteluasi mitenkään huonona ollenkaan. Kehotan vain katselemaan koko kuvaa laajemmasta perspektiivistä -kiusaaminen ei lopu sillä, että stereotypiat poistettaisiin.

            Todennäköisesti stereotypiat ylipäätään tuskin poistuvat koskaan, sen sijaan ilkeät ja näin ollen tyhmät ihmiset saattavat hyvällä tuurilla vähentyä kaunista käytöstä korostamalla ja hyvää mieltä jakamalla.

            Stereotypiat itsessään eivät ole pahasta, mutta niistä tai mistä tahansa muusta johtuva kiusaaminen on.

            Onko tuo huonommuuden tunne sinusta stereotypioiden syy? Rohkenen sanoa, että ei ole. Eri asia jos joku on sinua siitä syystä kiusannut tai ilkeyttään loukannut, mutta jälleen: ei käy stereotypioita, vaan tyhmiä ihmisiä syyttäminen.

  7. ulla sanoo:

    Todella hyvä kirjoitus jälleen kerran, näitä on ilo lukea. Kävin juuri äsken omien vanhempieni kanssa todella tuskastuttavan keskustelun sukupuolirooleista ja mietin, kuinka sääli on, että omatkin lapseni joutuvat tulevaisuudessa kohtaamaan heidän ennakkoluulonsa. Perhe on sekä minulle että vanhemmilleni todella tärkeä asia, mutta juuri sen takia mun onkin niin vaikeaa kestää vanhempieni epätasa-arvoista ja rasistista maailmaansa…

  8. Emma sanoo:

    Toi Marja Hintikan kuva oli just hauska :D ei meilläkään mies enkä minä seuraa fudista tai muutenkaan pahemmin urheilua ja silti osu ja uppos. Ei tarvitse olla niin vakavamielinen. Mites noi blondivitsit sit.. : D meidän poju tykkää lukee prinsessakirjoja samallailla kuin autokirjojakin eikä siitä numeroa tarvitse tehdä. Kasvatetaan lapsia omalla tasapainolla. Tekevät just niinku itsehaluavat.

    Jokaisella on oikeus mielipiteeseen ja tuoda ajatukset esille myös tälle poikien äiti bloggarille.

  9. Annika sanoo:

    Aivan äärettömän hyvä kirjoitus taas kerran!! On ihan mahtavaa, että uskallat ottaa kantaa kaikenlaisiin asioihin.

  10. Emmye sanoo:

    Oli pakko pitkästä aikaa kommentoida! Tykkäsin tästä postauksesta todella paljon!! Tällaisissa postauksissa sun kirjoittajan lahjat tulevat hyvin esille. Osaat kirjoittaa hyvin, selkeästi ja mielenkiintoisesti sekä perustella oman näkemyksen.

    Mielestäni tämä aihe on todella tärkeä. Ok, ehkä joku meemi ei kaada maailmaa, mutta taas toisaalta se muutos lähtee niin pienestä liikkeelle. Ja itselle se on monesti todella hämmentävää, että osallistutaan kampanjoihin ja tykätään aiheista, jotka kannustavat ja puolustavat tasa-arvoa, mutta toisaalta on paljon pieniä asioita, mistä huomaa ettei kuitenkaan oikeasti olla valmiita tekemään itse asioiden eteen mitään.

    Tuo on kyllä niin totta; lapset ovat oikeasti todella suvaitsevia ja sopeutuvaisia, mutta jostain kuitenkin se oppi joillekin tulee, että ihmisten pitää olla tietynlaisia tai käyttäytyä tietyllä tavalla. Siitä olisi jo hyvä aloittaa, että pitäisi mielipiteet ominaan ja antaisi lapsen muodostaa omat mielipiteet eikä tuputtaisi omia ennakkoluulojaan.

  11. Primrose sanoo:

    Minun mielestäni syy siihen, miksi noista mukahauskoista meemeistä loukkaannutaan ei ole niinkään se, että niiden takia kenenkään elämä tai ihmiskatsomus menisi pilalle. Kyse on vaan siitä, mitä ne edustavat: jäykkää, vanhoillista käsitystä siitä, millaisia sukupuolet ovat. Ja näistä käsityksistä päästään eroon vain siten, että ne nostetaan esiin riippumatta siitä kuinka viattomia, hauskoja ja harmittomia ne on. Ja miksi tällainen meemi sitten naurattaa? Juuri siksi, että koemme sen olevan, vaikkakin kärjistäen, totta. Ja kun tällaisia käsityksiä vahvistetaan mediassa, niin me ihmiset alamme tiedostamattamme omaksumaan niiden käsitystä miehistä ja naisista. Pitämään itseämme poikkeuksellisina, kun toimimme vastoin sukupuolemme ”normia”. Ja jos ihminen ei ole poikkeuksellisen hyvällä itsetunnolla varustettu, hän usein taipuu näiden näkymättömien rakenteiden edessä. Näin monet sulkevat itseltään ovia, eivät anna itselleen lupaa olla sellaisia kuin ehkä haluavat olla. Monille kyse on hyvin pienistä asioista: puet päällesi juhlamekon sukujuhliin, vaikka oikeasti inhoat mekkoja ja menisit mieluumin housupuvussa. Kyse voi olla kuitenkin isostakin jutusta. Esim. uravalinnasta tai elämäntyylistä. Elämäsi ei ehkä muutu, jos Marja Hintikka jättää julkaisematta Jalkapalloa äideille-meemin, mutta kun tarpeeksi monta Marja Hintikkaa toimii samoin, voimme pikkuhiljaa alkaa muuttaa maailmaa. Olemme jo tehneetkin sitä esim. rotuasioissa, joten miksei sitten sukupuoliasioissa? Jos on rasistista ja stereotyyppistä sanoa, että mustat on parempia koriksessa ja juoksemisessa, niin miksi on yhtään enemmän ok sanoa, että naiset eivät tajua mitään futiksesta?

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Super iso peukku tälle! Kiteytit kaiken mitä mäkin ajattelen tähän sun kommenttiin, ja sanoit asiasi niin paljon paremmin kuin mä ikinä osaisin :D, kiitos <3 Toivotaan ettö mahdollisimman moni samalla tavalla ajatteleva uskaltaisi näyttää sen ja pikkuhiljaa nämä stereotypiat alkaisivat murentumaan. Ihanaa kesää sinne!

    • Suvi sanoo:

      Aamen!!

  12. Kyllä tuossa veljekset tekstissä minunkin mielestä aika stereotyyppisesti yleistettiin. Tiedän liikaa veljeksiä, jotka ovat aikuisena riidoissa. Ei sisko-sisko suhde ole välttämättä koskaan mitenkään lämmin ja läheinen. Mulla on läheisimmät välit ollut aina mun veljeen, hänen kans ymmärretään toisiamme parhaiten. Ja on leikitty lapsena niin ns. Poikien kuin tyttöjenkin leikkejä ihan fiiliksen mukaan ajattelematta sen kummemmin onko tyttö vai poika! Serkkupojan kans ostettii samanlaiset barbit ja leijonat. Ja on ihan ns. miehinen mies nykyään jos joku haluaa kyseenalaistaa.

    Tosi mies ei itke -asenne on naurettava jos se kohdistuu vain sukupuoleen.

    Mä oon tykänny aina paljon mm. autoista ja muista ”poikien” jutuista mutta silti pukeudun naisellisesti ja tykkään laittaa kynsiä, meikata jne. Minähän stereotypia mä olisin :D? Öö… ”poikkeus sääntöön”.

    Itsellä on kaksi poikaa. Enkä tiedä olisiko elämä yhtään erilaista, vaikka he olis tyttöjä. Samanlaista touhotusta näyttää olevan kuin useimmilla lapsilla :) me pelataan jalkapalloa ja tykkään siitä. Enemmän tuntisin oloni vaivaantuneeksi balettitunnilla.

  13. - sanoo:

    Minusta tuon blogistin kirjoituksista huokuu sellainen pieni katkeruus, ettei ole koskaan saanut omaa tytärtä. Pakko yrittämällä yrittää hehkuttaa kuinka ihania pojat ovat. :D

  14. limppu sanoo:

    Ihmisten, jotka eivät ole itse joutuneet kokemaan sukupuoliroolien aiheuttamia paineita, on helppo voivotella, miten sukupuolineutraalius on mennyt liian pitkälle. Ihanaa, jos joku ei ole joutunut kärsimään hänelle sosiaalisesti pakotetuista raameista, mutta tulisi muistaa, ettei niin kaikilla ole.
    Tyttöjä vähätellään niin paljon. Tytöt eivät voi olla hyviä matematiikassa tai luonnontieteissä, tyttö ei voi toimia tiedemaailman huipulla, tyttö ei voi olla kiinnostunut urheilusta ja ennen kaikkea tyttö ei saa olla äänekäs ja ilmaista omaa mielipidettään. Sen sijaan ”pojat ovat poikia” ja sen varjolla saavat niin paljon enemmän anteeksi kuin tytöt. Poika saa riehua menemään ja samaa tekevää tyttöä paheksutaan minkä ehditään.
    Minua itseänikin pelottaa, millaiseen myllytykseen pääsen vielä opiskelujeni päätyttyä työelämässä, vain koska olen nainen, sillä opiskelen miesten dominoimaa alaa. Se on ihan fakta, että esim. tiedemaailmassa nainen saa todistella itseään viisinkertaisesti mieheen nähden. Tässä kohtaa yleensä kuulee vastaväitteen siitä, miten ei niitä naisia edes juuri hakeudu tiedealoille. No eipä tietenkään, jos lapsesta saakka tuputetaan, ettet sä vaan voi osata matikkaa, koska oot tyttö. Tytön tulee olla kiinnostunut kodin hoitamisesta, mikä taas ei pojilla ole niin välttämätöntä. Surullista mutta totta, siinä missä kaikki tuntemani ja ikäiseni about kaksikymppiset naiset osaavat laittaa ruokaa ja siivota, vastaavasti monet tuntemani ja kanssani samassa ikäryhmässä olevat miehet eivät osaa edes pyykkiä pestä ja kokkaaminen tarkoittaa makaronien keittämistä. Ja päin vastoin, siinä missä pojilta onnistuu pyörän/auton korjaus käden käänteessä, ollaan me tytöt ihan avuttomia – siksi, koska meidän vanhempamme katsoivat, ettei se ole meidän sukupuolelle kuuluvaa hommaa. Tietysti nämä ovat vain omia kokemuksiani, mutta keskustellessa asiasta ystävieni kanssa, on moni huomannut saman.
    Myös pojilla on omat ongelmansa sukupuoliroolien takia, ja kuten Iina kirjoittikin, yksi niistä on se, miten tunteita ei saa näyttää. Pojan pitää aina olla vahva. Ja tosiaan kiinnostunut ”miesten jutuista”. Jos sen sijaan onkin kiinnostunut esimerkiksi pukeutumisesta ja ulkonäöstään autojen rassaamisen sijaan, saa kuulla ihan ihmeellistä homottelua.
    Pointti oli, että jos itse et oo kokenut jotain ongelmaksi, se ei tarkoita, ettei se jollekulle toiselle voisi olla ongelma. Sukupuoliroolien poistaminen kun ei uhkaa kenenkään asemaa, vaan päin vastoin helpottaa muiden yksilöiden elämää.
    Iinalta hieno kirjoitus, jonka itsekin allekirjoitan. Sitten kun saan omia lapsia, aivan tasan tarkkaan opetan heille, ettei sukupuolella ole mitään väliä sen suhteen, millainen lapsi saa olla ja mistä hän saa pitää. Sillä muutos on nimenomaan nykyajan vanhempien käsissä, ja heidän valinnoissaan miten he lapsensa kasvattavat.

  15. Nimetön sanoo:

    Hei Iina

  16. Milla sanoo:

    Hei Iina!

    Hienoa, että kirjoitat näin tärkeästä aiheesta :) Opiskelen opettajaksi ja olen opintojeni kautta päätynyt lukemaan paljon sukupuolistereotypioista ja niiden vaikutuksista lapsiin. On harmi, että sukupuoliroolit ja -stereotytpiat ovat yhä niin syvällä ihmisissä. Saan itsenikin kiinni välillä ajattelemasta stereotypioiden mukaisesti. Olisi kuitenkin tärkeää, että kaikki heräisivät ajattelemaan näitä asioita ja miettimään omaa ajatteluaan ja sitä kautta muuttamaan sitä.

    Kun olen lukenut sukupuolirooleista ja sukupuolieroista, olen saanut selville, että lähes kaikki sukupuolten väliset erot ovat meidän yhteiskuntamme luomia. Toki on totta, että pojissa ja tytöissä on joitain biologiaia eroja, mutta suurin osa eroista ovat kuitenkin kasvatuksen syytä. Sukupuolistereotypioita on kaikkialla: leffoissa, kirjoissa, musiikissa, mainoksissa jne. Meillä on hyvin vahva käsitys siitä, mikä on pojalle sopivaa käyttäytymistä ja mikä taas tytölle. Kasvatamme tyttöjä ja poikia erilailla, rohkaisemme heitä eri asioihin ja kehumme heitä eri asioista. Vauvana poikien ja tyttöjen aivot ovat lähes täysin samanlaiset, mutta naisen ja miehen aivot ovat jo todella erilaiset. Tämä johtuu siitä, että poikia ja tyttöjä rohkaistaan erilaisiin toimintoihin, jotka kehittävät eri aivoalueita. Toki on totta, että pojissa ja tytöissä on joitain biologiaia eroja, mutta suurin osa eroista ovat kuitenkin kasvatuksen luomia.

    Näin ei siis todellakaan pitäisi olla. Kun lakkaamme tuputtamasta lapsille sukupuolirooleja ja stereotypioita, niin lapsetkin uskaltavat vapaasti olla juuri sellaisia kuin haluavat. Kun kasvatamme lapsia, jotka ajattelevat tyttöjen ja poikien voivan tehdä täysin samoja asioita, he todenäköisemmin eivät syrji lapsia, jotka uskaltavat ja haluavat rikkoa näitä sukupuolistereotypioita ja -rooleja.

    Eli siis, olen täysin samaa mieltä kanssasi :)

Kommentoi