Kun koko maailma on kotona

28.06.2016

Rakastan vaimoani yli kaiken, enemmän kuin kuuta ja taivasta. Rakastan hänen hymyään, hänen nauruaan ja sitä kuinka hän katsoo minua ihaillen vaikka en tekisikään mitään muuta kuin tyhjentäisin astianpesukonetta. Vaimoni on kaikkea mitä minä en ole ja enemmän. Syyni nousta aamuisin sängystä puoli seitsemältä kuten kunnon lampaan kuulu, ja syyni palata päivä toisensa jälkeen kotiin. Vaimoni ajaa minua pelkällä olemassaolollaan parantamaan itseäni ja olemaan hyvä muille.

Älkää kuitenkaan epäilkö sekuntiakaan ettenkö käyttäisi häntä täysin epäröimättä lihakilpenä jonkin uhatessa lapsiamme.

Rakkaus ja vanhemmuus ovat hämmentäviä asioita. Tämä totta kai miehen suusta joka vaimonsa mukaan hämmentyy kaikesta, mutta antakaas kun edes yritän selittää. Jos en mistä se johtuu, niin ainakin sen mitä itse tunnen.

Lapset osaavat olla maanvaivoja, ja ymmärrän kyllä täysin ihmisiä jotka eivät vain kaipaa lapsia omaan elämäänsä. Toisille matkustaminen ja oma ura ovat tärkeämpiä kuin maamme väkiluvun kasvattaminen, ei siinä. Niin kauan kuin ei mennä siihen samaan ääripäähän koiranmyrkyttäjien kanssa, ei kenenkään tarvitse saada yläfemmaa naamaansa puhelinluettelolla. Itselle polku oli kuitenkin täysin oikea, minkä olen saanut tässä useamman kerran todeta.

Otetaan näin esimerkkinä viime viikon keskiviikko. Olin Ruotsissa työmatkalla kun kunto petti miesflunssan pakottavan paineen alla, ja päätin jäädä hotellille niistämään nenääni ruvelle. Ensimmäistä kertaa noin viiteen vuoteen oli minulla päivä vain ja ainoastaan itselleni. Ensimmäistä kertaa siitä hetkestä kun meidän nappisilmäinen esikoisemme tuijotti minua silmiini ensimmäistä kertaa, vietin minä reilusti yli vuorokauden putkeen sängyssä, pelaten pelejä ja katsoen sarjoja. Viime viikon torstaihin asti luulin minä kaivanneeni sellaista päivää kuin jokavuotisia veronpalautuksia.

Väärässä olin. Osittain ainakin.

Siitäkin huolimatta että oloni tokeni ennätysnopeasti, puuttui päivästä jotain. Tai jotkut lähinnä. Lapset.

Ne kaksi neropattia jotka osaavat itse ottaa jo aamupalaa, mutta jättävät ne aina pöydälle lojumaan. Jotka osaavat käyttää kahta eri tablettia ja telkkarin Netflixiä, mutta jotka eivät ymmärrä ettei sohvan käsinojilla tule kiipeillä sadoista kielloista ja kuhmuista huolimatta. Niitä kahta tattia jotka jokaisen työmatkani jälkeen ovat heti ensimmäisenä pamahtaneet ovella vastaan ensin kiljuen ”pappaa” ja heti perään ”mitä me saatiin tuliaisiksi”. Niitä kahta.

Vanhemmuus tuo päiviin aivan uskomattoman määrän sisältöä, tarkoitusta ja haasteita. Opettavaisia hetkiä niin pienille kuin meille perheen päillekin. Ja kaikki tämä, miksi? Koska ne ovat tulleet vaimostani ja muistuttavat meitä? Oli kyse primitiivistä haluista, tai kenties jostain suuremmasta, säilyy se fakta että rakkautta on todella vaikea selittää.

Olin meinaan sataprosenttisen varma ettei maailmassa ole toista samanlaista kuin vaimoni, ihmistä jota kohtaan voisin tuntea niin voimakkaasti ja absoluuttisen varmasti että ”tässä on ihminen jota jaksan tuijottaa kunnes toinen meistä potkaisee tyhjää”. Ihmistä jonka silkka läsnäolo tekee minusta vahvemman kun mikään maailman steroidi. Vaikka väärässä olinkin.

Koska nyt heitä on jo kolme.

Mitä minä ajan tällä kaikella takaa? Kaikkea ja en mitään. Haluaisin osata selittää vanhemmuudenrakkautta paremmin, mistä se johtuu ja mitä se tekee, mutta en osaa. Tiedän vain sen että siinä missä on ihmisiä joille koko maailma on avoinna, on meitä, joiden koko maailma odottaa aina siellä kotona.

Katsotaan taas viiden vuoden päästä uudestaan, jos vaikka lähtisi hotelliin sairastamaan sitä miesflunssaa.

Terkuin,  Otto


No Responses to “Kun koko maailma on kotona”

  1. Riikka sanoo:

    <3 ihana kirjoitus, sai kyyneleet silmiin. Suuri kiitos tästä tekstistä Otto!

  2. thea sanoo:

    otto, pliis, aloita bloggaus uudelleen.

    kykysi kirjoittaa ja tuoda ajatukset sanoiksi paperille on jotain aivan mieletöntä. tahtoisin ahmia tekstejäsi aamuisin ruuhkajunassa ja iltaisin teekupin äärellä. silloinkin, kun aikaa ei oikeasti olisi.

    sulla on lahja naurattaa, koskettaa ja vaikuttaa – kaikki se tekstin kautta. kovin monella ei vastaavaa kykyä ole. on helppoa kirjoittaa liibalaabaa tekstikenttä täyteen, välttää pahimmat kirjoitusvirheet, käyttää muutamaa ajatusviivaa koristeena ja painaa ”julkaise”.

    se mikä ei ole helppoa – jos edes mahdollista, ellei synnynnäistä taitoa löydy – on se mitä sulla on. sun juttu ja sun kynän käyttö. se, mikä saa meidät lukijat koukkuun ensimmäisestä rivistä viimeiseen, huokailemaan ihastuksesta ja hyppimään riveiltä toisille lukeakseen vaikuttavia virkkeitä toistamiseen. tarttuakseen ajatuksiin elämän kauniista, raivostuttavasta, huvittavasta tai kiitollisesta puoliskosta.

    hitto vie, sä olet lahjakas sanan syvimmässä merkityksessä. tuo lahjakkuus on yhtä harvassa kuin arakaneesin kielen taitajat.

    mulla on ikävä sun postauksia ja oon varma, etten ole ainoa.

    jos mahdollista, niin harkitse paluuta blogimaailman pyörteisiin. harkitse edes hiukan.

    ilolla,

    eräs entinen lukijasi

  3. Sari sanoo:

    LOISTAVASTI kirjoitettu:) samaistuin täysin ja tuo on niin osuvasti sanottu: koko maailma odottaa kotona!

  4. Kristina sanoo:

    Voi, mun toiveeni toteutui ja paljon nopeammin kuin uskalsin odottaa. Ja millä tavalla sä sen taas teit; oot niin hyvä suustasi/päästäsi, että sait tällaisen kyynisen vanhan eukon kyynelehtimään. Oot niin herttainen ukkeli, että pitää nyt ihan kysyä, että ei sulla sattuis olemaan sinkku-setää, -eno tai vaikka sun faija, ei se sattuis olemaan sinkku? 😀

  5. Saara sanoo:

    Otto strikes again <3 treeniä kyynelkanaville.
    Kaipaan (K)akkavaltaa niiiin paljon, onneksi Otto toimii edes sillointällöin vierailevana kynäilijänä täällä.

  6. eeika sanoo:

    Miten ihana teksti. Ootte ihania koko perhe, miten kukaan voi rakastaa ketään noin?

  7. Inga sanoo:

    Ihana teksti! Kiitos paljon Otto, toivottavasti näitä tulee myös jatkossa. 🙂

  8. Mymmyryy sanoo:

    Iina ja Otto, te ootte vaan niin <3

    🙂

  9. lillamy sanoo:

    Oi ihanaa Otto! :’) Niin kauniisti ja avoimesti kirjoitettu, tuli taas mieleen, miten paljon iloa Akkavallasta aikoinaan oli ja kuinka kovasti odotin uutta postausta! 😀

    Toivottavasti mä itse saan joskus myös lapsia, niin ymmärrän konkreettisesti, mitä vanhemmuudenrakkaus todella on. Sitä odotellessa! 😀

  10. Kata sanoo:

    Voi, te ootte niin onnekkaita! Jokainen teistä. Ihan mahtavaa, että vielä löytyy aitoa rakkautta ja toimivia paeisuhteita. ❤

  11. Mimmi sanoo:

    Voi että mikä kirjoitus! Ihanaa että mieskin osaa ja uskaltaa avata sydämensä tolla tavalla julkisesti, siten että lukijatkin täälä ruudun puolella herkistyvät kyyneleisiin ❤❤

  12. aion sanoo:

    Vaikken koskaan Oton blogia kerennytkään lukea, tuli mulla tän postauksen myötä sitä kauhea ikävä

  13. Kyynel sanoo:

    Voi ei, ihana Otto! Oot niin taitava kirjottamaan ja välitit tunteen täydellisesti tänne ruudun toiselle puolelle ja pelkin sanoin. Muutama kyynel vierähti poskelle ❤
    Ootte kyllä mahtava ja täydellisen suloinen pari Otto ja Iina 🙂

  14. Vilma sanoo:

    Hei! Ihanasti sanottu, kauniisti kirjotettu, kaikki niin totta. Kiitos kirjoituksesta 🙂

  15. Milja sanoo:

    Mikä teksti! <3 kosketti tuoreen äidin sydäntä todella lujaa ja syvältä. Kiitos siitä!

    Teidän perhe on vaan niin <3 <3 <3

  16. Janita sanoo:

    Voi että näitä kyyneleitä. Toivon niin kamalasti että tuun tapaamaan jonkun ja saan kokea tän vanhemmuuden ja sen rakkauden määrän, niin kauniisti kirjoitettu että sydän pakahtuu.

  17. Annukka sanoo:

    Ihana Otto ja aivan ihana teksti! Tällaisia ehdottomasti lisää 🙂

  18. Anni sanoo:

    Kyyneleet tuli silmiin täälläkin. Vanhemmuus ja lapset ovat kyllä parasta tässä maailmassa ❤
    Ja kiva lukea pitkästä aikaa Oton kirjoitusta!

  19. Elisa sanoo:

    Ihana kirjoitus, ihan liikutuin :’) Oton tekstejä ollutkin ikävä!

  20. Sofia sanoo:

    Mieletön teksti! Kyyneleet silmissä luin! Otto, sun teksteille ja ajatuksille on tyhjä aukko blogimaailmassa. Toivottavasti vielä palaat! Ihanaa kesää koko perheelle!! <3

  21. Tinja sanoo:

    Ihana kirjoitus! Otto jos sä et herätä Akkavaltaa henkiin, niin pliiiis ainakin kirjota enemmän tänne. Sulla on niin hyvä ja elämänmakuinen staili kirjoittamiseen, mä luin kaikki Akkavallan kirjoitukset päivässä kun ne olivat niin hyviä. Oli myös ihanaa kun kirjoititte joskus abaut samoista asioista ja niin eri tyylillä.
    Kiitos Otto! <3

  22. Roosa sanoo:

    Jee Otto!! 🙂 Olipa liikuttava kirjoitus :’)

  23. Johanna sanoo:

    Kaunis kirjoitus, herkistyin minäkin! Ihailtavaa, pyyteetöntä rakkautta 🙂

  24. UllaL sanoo:

    Ihailen Otto sun kirjoituslahjoja!! Aivan sydäntä riipaisevan kaunis kirjoitus. Kyynelten tulvaa ei voi estää..

  25. Anna sanoo:

    Oot ihan oikeessa, joillekin ihmisille maailma on tuolla jossain, mutta toisille se on kotona. Ihanaa, että oot löytänyt isyydestä onnen, vaikka ootkin vielä nuori ja moni sun ikäinen haluaisi elää ”villiä nuoruutta”.

  26. mismiss sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu 🙂
    Vaadin lisää Oton postauksia! 😀

  27. Niina sanoo:

    Ihana teksti taas ♥ Näitä Oton kirjotuksia onkin jo ollut ikävä!
    Kyyneleet nousi silmiin taas jo ensimmäisen kappaleen kohdalla, ja viimeinen lause tuli luettua naureskellen ja samalla niitä kyyneleitä pyyhkien.
    Arvostan Oton kirjotustyyliä suuresti joten toivottavasti näitä nähdään vielä jatkossakin 🙂

  28. Anna sanoo:

    Voi että kyyneleet tuli minullakin silmiin. Olisi kiva lukea useamminkin postauksiasi, olet todella taitava kirjoittaja.

  29. Heini sanoo:

    ”Tiedän vain sen että siinä missä on ihmisiä joille koko maailma on avoinna, on meitä, joiden koko maailma odottaa aina siellä kotona.” Ihan uskomattoman ihanasti sanottu. <3

  30. Kia sanoo:

    Kiva, että Otto tuli vierailemaan blogiisi. Hänen tekstejään onkin ollut ikävä! Aivan ihana teksti tämä.

  31. Janika sanoo:

    Niin kauniisti kirjoitettu, että sanattomaksi vetää. Kyyneleet silmissä tätä sai lukea. Otolla on kirjoittamisen lahja!

  32. Emssu sanoo:

    Voiei, miullakin meinas silmäkulma kostua! Niin kaunista tekstiä, Otto on kyllä mahottoman taitava kirjottaja. Ootte niin onnellisen näkönen perhe. Kaikkea hyvää teille kaikille <3

  33. Anni sanoo:

    Voi Otto!! Oot kyllä mielettömän taitava kirjoittaja. Ja kuinka ihanasti puhut perheestäsi, sitä on hienoa lukea. Olette ihana perhe.<3

  34. Elina sanoo:

    Kyllä sinä, Otto vaan osaat kirjoittaa. Koskettavasti, hauskasti, kotikutoisesti ja yllättävästi. Jämähdin lukemaan tekstiäsi ja istua, kökötän meidän portailla puhelin kädessä. Kiitos päivän piristyksestä.

  35. Sannak sanoo:

    Ei tällaisia tunteellisia tekstejä saisi kirjottaa lukijalle, jolla raskaushormoonit jyllää! Itku tulee mistä vaan 🙂 ihana kirjoitus!

  36. Isa sanoo:

    Otto, kirjoita kirja! Tai edes johonkin joskus, sun tapa kirjottaa on ihan mieletön 😮 jotenkin saat mut lukemaan jutun alusta loppuun lukien joka sanan. Yleensä blogeissa skippaan löpinät koska ei ketään kiinnosta tietää päivän joka ikinen liike ja monelta heräs aamulla ja kuinka monta omenan palasta söi yms :DD katon vaan kuvat, nekin 10 samanlaista ja nyt mietin, et miksi.. no kuitenkin, sun jutut on vaan pakko lukea alusta loppuun!!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.