Oton ajatuksia tästä kaikesta

25.08.2016

Enhän minä oikeasti edes heti alkuun ymmärtänyt mistä oli kyse. Muistan vain kuinka vaimoni seisoi makuuhuoneemme ovella, hymyillen into pinkeänä kusinen tikku käsissään. Kello oli jotain sianpieremän ja aivan vitusti liian aikaisen välillä, varsinkin ottaen huomioon että olin juuri edellisenä iltana palannut työmatkalta. Vaikka ymmärtäähän sen, totta kai. Kaksi viivaa raskaustestissä on ehkä pienin suurin syy herättää toinen vaikka keskellä yötä. Unenpöpperöisenä viitoin vaimoni vierelleni pieneksi lusikaksi ja koitin kuitenkin jatkaa nukkumista. Mutta eihän se uni enää tullut, hymyilytti liikaa. Jo kolmatta kertaa samasta syystä.

Vaimoni pyysi minua hieman avaamaan fiiliksiäni asian suhteen, mutta jos totta puhutaan en oikein tiedä mistä aloittaa. Vaikka odotammekin kolmatta mukulaamme vähintään samalla innolla kuin kahta aikaisempaakin, on vaikea sanoa mitään kuulostamatta jossain määrin rikkinäiseltä levyltä. Totuttuun tapaan on pienikokoinen vaimoni kasvattanut tissit, me molemmat olemme kasvattaneet pömppikset ja jatkuvasta poraamisestani päätellen minä olen enemmän raskaana kuin Iina. Täysin normaali raskaus siis. Ainakin meidän perheessä.

Suurimmat muutokset viimeisestä ovat kuitenkin todennäköisesti oma auto jolla ajaa tutkaan matkalla synnärille, sekä normaalistikin ylikierroksilla pyörivän suojeluvaistoni uusi turboahdin. Iinan jouduttua vuodelepoon edellisen raskauden yhteydessä, olen minä valehtelematta tehnyt kaiken mahdollisen ettei tämä toistuisi. Siihen pisteeseen asti että olen yllättynyt vaimoni jaksavan minua kun hermostun tälle siitä että tämä tyhjentää astianpesukoneen tai edes harkitsee ottavansa juoksuaskeleen. Ja lapset, totta kai. Kuopuksemme Zelda on onnesta soikeana siitä että hänestäkin tulee nyt isosisko. Niin soikeana ettei meinaa päähän jäädä että vauva tulee vasta vuodenvaihteen jälkeen, ja että hän silti tulee edelleen olemaan pikkusiskokin.

Tahtoisin omasta puolestani kiittää teitä kaikkia onnitteluista ja voimantoivotuksista, joilla olette vaimoni blogia pommittaneet. Elämme jänniä aikoja, ja on mahtava nähdä kuinka tekin elätte täysillä mukana tilanteessamme. Melkein tulee jo ikävä omia blogiaikojakin. Melkein.

Rakkain terveisin, Otto

P.S. Mitä tulee sukupuolen suhteen niin tilanne on täysin sama kuin toisen mukulamme kohdalla, ei mitään valtakunnan väliä, kunhan lapsi on terve.


21 Responses to “Oton ajatuksia tästä kaikesta”

  1. Emmi sanoo:

    Itku meinas tulla kun Otto niin ihanasti kirjoittaa! Hurjasti onnea teille<3 kuinka sitä voikin olla onnellinen täysin tuntemattomien ihmisten puolesta.

  2. Laura sanoo:

    On sulla Iina mahtava mies. <3 Arvostan.

  3. el sanoo:

    Aivan ihana ja koskettava teksti. Tykkään!

  4. Iina sanoo:

    Onnittelut täältäkin! Olen kaivannut Oton kirjoituksia. Tyyli kolahtaa meikäläiseen!
    Toki käyn kyllä täällä viikottain kaimanikin jutut lukemassa ja ei niissäkään moittimista. Päinvastoin. Kommentoin vaan todella harvoin.
    Oikein ihanaa syksyä koko teidän perheelle!

    -Iina

  5. Inga sanoo:

    Voi Ottoa, niin ihana teksti! <3

  6. Ai että ikävä on ollut Oton kirjoituksia,enemmän vierailuja jos vaan ukkelisi jaksaa :)! Heh meillä mies arvosti myös kovasti kun sain kerrankin tissit raskausaikana :’D.

  7. anni sanoo:

    Vitsi sulla on ihana mies! Ootte ihana perhe :’) Onnea odotukseen ja mukavaa alkavaa syksyä teille!

  8. Julia sanoo:

    Kauniita kuvia :)
    Ja niin kiva lukea välillä Otonkin kirjoittamia juttuja, hänellä on niin erilainen tapa kirjottaa kun Iinalla :)

  9. Jenni sanoo:

    Otolle tiedoksi ja miksei Iinallekin. Kannattaa selvittää mahdollisen vuodelepoon joutumisen takia onko Otolla mahdollisuutta jäädä palkalliselle sairaslomalle töistä vuodelevon ajaksi vaimon sairaslomatodistuksen kanssa. Mun miehellä oli tällainen mahdollisuus, mutta ilmeisesti kaikilla työpaikoilla ei. :) Toivottavasti teillä ei kuitenkaan tule tätä tarvetta :)

  10. Annukka sanoo:

    Olen niin onnellinen teidän ihanan perheen puolesta, enkä malta odottaa että saatte kolmannen pienokaisen kotiin! Aivan ihanaa päästä seuraamaan odotustanne ja elämään mukana elämänne tärkeimmissä hetkissä❤️

  11. PiPa sanoo:

    Oton ”kynän jälki” on huikeaa. Menet hukkaan mitä nyt sit teetkin.
    No, enhän mä tiedä mitä sä teet, sorry. Blogisi teksti oli huikeaa ja sitä kaipaan. Kaiken liipalaapa blogien jälkeen se vaan tuntuu näin.
    Iina sä olet kehittynyt kirjoittajana hyvin. Kliseisesti, jos olis hattu niin nostaisin sen sulle. Kuvasi ovat mielestäni ammattitasoa. Hyvä Iina:)
    Ihanalle perheelle mukavaa odotusta.

  12. Näitä ei vaan edelleen voita sit niinku kenenkään muun tekstit!

  13. Maria sanoo:

    Voi Otto!!! Että olen kaivannut sun blogitekstejä, kiitos tästä:) piristi

  14. Emzi sanoo:

    Voi että ihana! niin paljon onnea koko perheelle! :D

  15. Linda Vuokista sanoo:

    Ihana kirjotus, Oton tekstejä on kaivattu! (:

  16. Ansku sanoo:

    Ihana Otto<3 Maailma olisi paljon parempi paikka, jos sunlaisiasi isiä (ja aviomiehiä) olisi enemmän. Siirappista, mutta totta :)

  17. kata sanoo:

    tuo ps. = <3
    kunpa kaikkia ihmisiä kiinnostaisi vähän vähemmän sukupuoli ja enemmän kaikki muu sen takana.

    Olipa lapsi poika,tyttö, muunsukupuolinen ja uskon että myös terve tai sairas, pärjäätte varmasti hienosti!

  18. Essi sanoo:

    Hei tuli mieleen kun tänään kävin ostoksilla, vantaan petikossa/varistossa sijaitsevassa kodin1:sessä oli vielä jonkun verran stokken tuoleihin osia ja muuta kalustetta vauvoille, jos teillä on vielä hakusessa :)

  19. Li sanoo:

    Moi Iina! Hei voitko pliis linkata tän Otolle, voin taata että tää uppoo siihen :D

    http://blogit.image.fi/sodomanseudunsanomat/mita-lempivarisi-kertoo-sinusta/

  20. Pellavasydämen Mervi sanoo:

    Yleensä aina sanotaan – ja niin Ottokin – ettei sukupuolella ole väliä, kunhan lapsi on terve. Entä sitten jos ei olekaan?

    Minun äitini ei ole saanut ketään kolmesta lapsestaan terveenä maailmaan. Muistan itse toivoneeni, silloin 30 vuotta sitten, että ”haluan tämän lapsen, vaikka se olisi miten vammainen”. Toki olin silloin nuori, enkä oikeasti käsittänyt, mitä tuo viimeinen lause olisi toteutuessaan tarkoittanut.

Kommentoi