Tehtiin viime viikon sunnuntaina ihan mielettömän hyvää pastaa, jonka resepti keksittiin oikeastaan ihan lonkalta, mun raskaushimotusten pohjalta. Mulla teki mieli jotain raikasta mutta kuitenkin kermaista, ei siis mikään maailman helpoin yhdistelmä. Vähän niinkuin himoitsisi jotain suolaisia mansikoita tai kirpeitä sieniä. Mutta päätettiin yrittää kuitenkin, heiteltiin ilmaan kaikkia erilaisia ainesosia ja lopulta keksittiin että tehdään vihannespastaa (johon mun oli pakko saada mukaan savulohta vähän) ja kastikkeesta kermaisen sitruunainen. Pasta ylitti kyllä kaikki mun odotukset, ja ilmeisesti mieheni myös. Hän ei siis pidä savukalasta ollenkaan, koska kokee sen vievän kaiken huomion ruuassa kuin ruuassa, tällä kertaa näin ei kuitenkaan käynyt.

Resepti on helppo muuntaa vegeksi jättämällä savulohi ja sulatejuusto pois ja vaihtamalla kerman kaura- tai soijakermaan. Savulohta on isossa pastassa kuitenkin tosi pieni määrä, eli jos ei sitä varsinaisesti himoitse niinkuin minä niin se ei juuri ruuan makoisuuteen vaikuta. Sulatejuuston sijaanhan voi käyttää esimerkiksi maustettua sipuli-kaurakermaa, jota löytyy esim. Plantilta.

Sitruunainen savulohi-vihannespasta (4-6 annosta)

500g pinaattituoretagliatellea

200g lämminsavulohta

1 pienehkö kesäkurpitsa

1/2 rs kirsikkatomaatteja

2 valkosipulin kynttä

n. 300g herneenpalkoja

1 sitruunan mehu ja raastettu kuori

2dl kermaa tai kaurakermaa

1/2 rs kevätsipulisulatejuustoa

Suolaa ja mustapippuria

Irrota herneet kuoristaan (loistava puuha pienille apukokeille). Pilko valkosipuli, kesäkurpitsa ja kirsikkatomaatit. Laita pastavesi kiehumaan. Paista pannulla kesäkurpitsat niin että ne saavat väriä pintaan. Lisää savulohi ja herneet ja paistele hetki. Kaada sekaan sitruunamehu ja kuoriraaste, sekä valkosipulin kynnet pieneksi pilkottuna. Paista hetki keskilämmöllä. Lisää kerma ja sulatejuusto ja anna kiehua muutama minuutti (jos olet siis raskaana, muuten ei ole ajalla väliä kunhan sulatejuusto sulaa). Lisää suola ja pippuri, sekä kirsikkatomaatit halkaistuna. Tarjoile pastan kanssa. NAM!

Tästä satsista riitti yhteensä neljä aikuisten annosta ja kaksi lasten annosta, eli varmaan omasta ruokahalusta riippuen yhteensä 4-6 annosta tulee. Lapset tykkäsivät tosi kovasti, ja mun mielestä onnistuttiin hyvin siinä että oli sekä kermainen että raikas. Herneet ja sitruuna toivat sitä kaivattua raikkautta, ja kerma ja sulatejuusto olivat niiiiin hyviä. Ai että, tekee mieli tätä samaa ruokaa heti uudelleen! Mutta tästä tosiaan tosi iisi ruoka, jota on kiva tehdä lasten kanssa kun heillekin on helppoja puuhia kuten herneiden perkaus ja kerman ja sulatejuuston lisääminen.

Mahtavaa perjantaita kaikille! Mä olin eilen kampaajalla ja hiukset kokivat taas ”pienoisen” muodonmuutoksen, siitä lisää myöhemmin tänään. Heissulivei<3

Kun oireet vihdoin alkavat helpottaa on niistä kiva päästä puhumaan. Tämän postauksen kirjoittamisella mä olen leikitellyt aina kun on ollut oikein paha olo, Otollekin sanoin että ”Voi kuule sitten kun mä voin puhua tästä niin vuodatan kyllä sellaiset oirelistaukset että ei oo todellista!”. Eli kuten ehkä tästä voi päätellä, ei ole ollut mikään maailman hehkuvin olo ensimmäisen kolmanneksen aikana.

Ensimmäiset pari viikkoa olivat superhelpot, ei ällöttänyt eikä väsyttänyt eikä ollut oikeastaan mitään erilaista kuin aiemmin. Sitten se seitsemännellä viikolla iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, aivan jäätävä hajuherkkyys. Tässä lista asioista jotka mun mielestä haisivat aivan kuvottavalta ja saivat oksennuksen kurkkuun: hanavesi, tuoreet mansikat, suihkunraikas Otto, hissi, metro, bussi, hiki, jauheliha, kala, kahvi, hiuslakka, shampoo, suihkugeelit, hammastahna, meidän uusi auto. Eli oikeastaan ihan kaikki, yritin vaan olla haistamatta mitään ja kiitin korkeampia voimia säännöllisestä allergisesta nuhastani, joka ajoittain hälvensi hajuaistini kykyjä.

Mulla oli pahoinvointia mutta pääosin se liittyi siis hajuihin, koska jatkuvasti joku haisi mun mielestä niin pahalta että olin puolimatkassa vessaan purjolle. Pahinta oli ehkä Oulussa kun käytiin sukulaisten luona kylässä. Olin silloin niin alkuvaiheilla että en halunnut kertoa kenellekään vielä, ja kaikki tietenkin keittivät sitten kahvia joka kyläpaikassa, yleensähän mä juon kahvia mustana ja monta kuppia päivässä. Pelkästä kahvin tuoksusta nousi jo kylmä hiki otsalle, mutta siinä vaiheessa kun sain mukin aina eteen niin tuntui että taju lähtee. Onneksi rakas mieheni auttoi mua ja kärsi koko reissun ajan pienistä kahvitärinöistä, hän nimittäin aina katseen välttäessä kietaisi munkin kupillisen kerralla huiviin. Nyt mulla menee jo cappuccino alas mutta mustaa kahvia en ole uskaltanut vieläkään haistaa.

Pahoinvoinnin lisäksi ikävin oire on ollut päänsärky ja jokaviikkoiset migreenit. Nyt on alkanut vähän helpottaa, viikossa on ollut jo yhtä monta päänsärytöntä päivää kuin päänsärkypäivää, mutta ensimmäiset seitsemän viikkoa mä kärsin 5/7 päivästä päänsärystä ja kerran viikkoon oikein kunnon migreenin. Osasin tätä odottaakin koska edellisessä raskaudessa oli ihan samanlaista, mutta ei se siitä sen mukavampaa tehnyt. Viimeksi päänsäryt helpottivat kunnolla raskausviikon 16 jälkeen joten samaa toivon nytkin. Ja kaikkeen turtuu, en mä ole antanut päänsärkyjen koko kesää pilata, olen vaan sitten käyttänyt aurinkolaseja sisälläkin ja koittanut olla menossa mukana.

Ulkoisesti näkyviä oireita on tietenkin ollut jäätävä turvotus ja pötsin kasvu, sekä kokovartaloakne. Edelleen selkä on sen näköinen että mulla on joku vuosituhannen pahin vesirokko, mutta näppyjä ne vaan on. Kasvoista on onneksi alkanut helpottaa, vaikka ei se vieläkään ennallaan ole. Mulla oli nyt lähtöpainoa pari kiloa enemmän mitä Zeldaa odottaessa, ja välillä olen hormoneissani kokenut jäätäviä itsetuntokriisejä. En kropasta tai mahasta, mutta kasvoista. Muutama teistäkin kommentoi että mulla on kasvot pyöristyneet, ja niinhän ne on, ja se on se mun itsetunnon heikko kohta muutenkin mitä en vaan opi käsittelemään. Mutta, sen kanssa on vaan elettävä, ja keskityn mieluummin sitten vaan ajattelemaan miten ihana maha mulla jo on! Sitä on kiva kasvatella.

En tiedä paljonko olen kerännyt painoa ensimmäisen neuvolan jälkeen, mutta nälkä on ainakin ollut ihan kokoajan. Kun normaalisti voin hyvin olla syömättä aamupalan ja lounaan väliset neljä tai viisi tuntia, on nyt pakko syödä välipalaa jo kymmeneltä. Mun on siis syötävä 2-3h välein, tai tulee sellainen tunne että näännyn ja pökerryn ja en ole saanut ruokaa koko päivänä. Se on ihan naurettavaa! Olen yrittänyt syödä terveellisiä välipaloja ja monipuolisia aterioita ja pitää ateriarytmin mahdollisimman säännöllisenä, mutta aina se nälkä melkeinpä pääsee yllättämään. Se tulee ihan sekunnissa, ei ole mitään sellaista pientä että maha vähän murisee tai ”voisin kohta syödä” vaan se nääntymisfiilis on HETI. Sinänsä huvittavaa, kun se lisäenergiantarve on neuvolan oppaiden mukaan raskausaikana 250 kaloria vuorokaudessa. Eli yksi ylimääräinen pieni välipala. Mä syön niitä ainakin kolme.

Väsymys on ehkä se eniten edelleen läsnäoleva raskausoire, sillä nukahdan iltaisin jo yhdeksän jälkeen vaikka nukun joka aamu melkein kahdeksaan. Ekoina viikkoina nukuin päikkärit joka päivä ja väsymys oli sellaista kokonaisvaltaista ”musta ei oo tänään mihinkään en jaksa edes nousta sängystä ylös!” -väsymystä. Vaan olihan se noustava. Onneksi nyt on ollut kesä ja lämmintä ja valoisaa, se on varmasti auttanut paljon väsymyksen selättämisessä. Ja iltaisin on ihana nukahtaa Oton turvalliseen kainaloon kesken sarjan, joka ilta.

Onneksi tosiaan kaikki ikävimmät oireet ovat alkaneet helpottaa, ja ollaan jo matkalla kohti sitä seesteistä keskiraskautta. Viimeksi mun seesteinen keskiraskaus keskeytyi siihen kun säännölliset supistukset alkoivat viikolla 25 ja jouduin vuodelepoon, mutta nyt tietenkin toivotaan että niin ei käy. Onneksi mulla on Otto, joka on pitänyt huolta siitä että en rasitu liikaa (tai yhtään), ja tytötkin ovat sen verta isoja että ei tarvitse jatkuvasti nostella heitä vaan he pukevat ja hoitavat vessa-asiat ja ruokapöytään istumiset ihan itse, toisin kuin viimeksi Tiaran ollessa vasta 1v.

Siinäpä mun alkuraskaus pähkinänkuoressa, nyt keskityn mielelläni katsomaan eteenpäin enkä muistele sen enempää näitä oireita. Toivotaan että kaikki menee kivasti loppuun asti.

Millaisia alkuraskauden oireita teillä on ollut? Onko ollut eroa eri raskauksien välillä?

Mun kaveri Veera laittoi viestiä tässä hetki sitten, että haluaisinko kokeilla Urbspotter-nimistä sovellusta, joka on helsinkiläisyrityksen kehittämä ilmainen sovellus, tarkoituksena tukea paikallista yrittäjyyttä ja yhdistää kivijalkaliikkeet ja kuluttajat. Ja halusinhan minä, tämä postaus on siis Urbspotterin sponsoroima, minä testasin sovellusta ja sain sitä vastaan palkkion.

Urbspotter on tosiaan ilmainen sovellus Androidille ja iPhoneille, josta löytyy jopa 140 kivijalkaliikettä ja heidän valikoimansa, aukioloajat, sijainnit ja reittiohjeet ja jopa yritysten tarinat. Mä ainakin olen huomannut usein persoonallisia kivoja tuotteita etsiessäni, että on hankala löytää niille jälleenmyyjiä. Esimerkiksi monia pienempia lastenvaatemerkkejä ei aina löydy suurista kaupoista, ja niiden metsästäminen kivijalkaliikkeistä on tuntunut olevan huomattavasti hankalampaa kuin verkosta. Itse kuitenkin tykkään nimenomaan siitä fyysisestä ostokokemuksesta, ja ostan mieluummin aina suoraan liikkeestä jos vain mahdollista. Se vaatteiden hipelöiminen ja mahdollinen sovittaminen on tosi tärkeää, ja mä oon myös sellainen kaikkimullehetinyt -tyyppi, eli en millään malttaisi odotella toimitusaikoja.

Urbspotterissa voi selata kaikkien liikkeiden tuotteita heti ensimmäisellä välilehdellä, ja hakua voi myös rajata niihin mistä itse on sillä hetkellä kiinnostunut. Tuotteita voi myös hakea hakusanoilla, ja nähdä sovelluksen sisällä jo tarkemmat tuotetiedot. Eli jos vaikka etsin Vimman mekkoa Zeldalle, voin hakea sovelluksesta että missä kaupassa niitä nyt olisi saatavilla kirjoittamalla Vimma. Tai jos vaikka etsin Papun rusettipipoa, voin kirjoittaa Papu hakukenttään ja näen heti mistä niitä saa. Heti tutustuin uuteen liikkeeseen nimeltä Harakanpesä Shop Eerikinkadulla tässä pipoa etsiessä. Lastenvaateliikkeitä on Helsingin keskustassakin paljon enemmän kuin ne pari joihin olen törmännyt vaikka FB:ssä tai blogeissa. En myöskään tiennyt että esimerkiksi Nopsupopsua myydään Helsingissä, mutta niin vaan löysin senkin Urbspotterista.

Keskustassa asuessani mulle olivat kivijalkaliikkeet paljon paremmin tuttuja, sillä tallasin katuja pitkin harva se päivä. Nykyään kun asutaan kauempana, on usein helppoa vaan suunnata ostoskeskuksiin, koska niistä ainakin yleensä tietää etukäteen löytävänsä jotain, eikä ole ollut sellaista tietämystä enää kivijalkaliikkeistä. Samalla kuitenkin on vaikeampaa löytää persoonallisia tuotteita. Tämä sovellus on tosi kiva, koska mä todella mieluusti ostan pienyrittäjiltä ja tuen yrittämistä, jos vain mahdollista. Liikkeet on helppo löytää sovelluksesta, sillä se tarjoaa jopa reittiohjeet ja liikkeitä voi etsiä myös oman sijainnin perusteella. Viime viikonloppuna Nudgessa vieraillessani sovellus näytti että joka puolella mun ympärillä on ihania kivijalkaliikkeitä, esimerkiksi Pop up kemut, ja tuo aiemmin mainitsemani Harakanpesä Shop, ja Momono jossa oli aivan ihania jakkaroita myynnissä. Liikkeitä ja tuotteita tulee lisää sovellukseen viikoittain ja jopa päivittäin.

Jos tykkää persoonallisista vaatteista, asusteista ja sisustustuotteista ja haluaa ostaa niitä läheltä, niin kannattaa ladata tämä sovellus, varsinkin kun se ei maksa mitään eikä sisällä edes mainoksia. Se on puhtaasti vaan siihen tarkoitettu että kuluttajat ja kivijalkaliikkeet löytäisivät toisensa, ja se on siihen aivan passeli! Syksymmällä siihen on muuten tulossa myös osto-ominaisuus, jolloin suoraan sovelluksesta voi ostaa tuotteen ja saada sen itselleen saman päivän aikana tai jopa tunnissa. Aika kätevää! Varsinkin oman startup-taustani takia mä olen hirveän kiinnostunut uusista innovaatioista ja pienyrityksistä, ja senkin takia musta oli hauskaa testata sovellusta ja kertoa siitä teillekin.

Nyt Urbspotterilla on käynnissä vielä loppukesän kamppis, jossa näyttämällä Urbspotteria puhelimesta kassalla Kivijalkaliikkeestä ostaessaan saa ilmaiseen Jymy-jätskiin oikeuttavan lipukkeen. Jymy on ihan jymyhyvää, eikä mua ainakaan haittaa yhtään että kivan ostoksen lisäksi saa vielä ilmaisen jätskin!

Mikä on teidän lemppari kivijalkaliike Helsingissä? Eikös olisi kätevä tällainen sovellus muihinkin kaupunkeihin? Ainakin Oulussa olen nähnyt vaikka mitä söpöjä pikkuliikkeitä joista kaikkien pitäisi kuulla, enkä usko että muut kaupungit häviävät Oululle yhtään!

Voi vitsit sanon mä, on ollut tosi vaikeaa kirjoittaa postauksia viime viikon jälkeen, kun tuntuu että tuollaisten superuutisten jälkeen kaikki normaali on ihan lame. Mutta eihän meidän elämä kokoajan ole mitään vuoristorataa ja isoja uutisia täynnä, vaan sitä tavallista arkea suurimmaksi osaksi, ja raskaus kulkee siinä mukana. Eilen käytiin Korkeasaaressa tyttöjen ja Oton ja tyttöjen tädin kanssa, ja meillä oli tosi hauska reissu. Lauantaina taas vietettiin deitti-iltaa Oton kanssa, kun tytöt olivat ekaa kertaa yökylässä Oton tädin luona.

Käytiin Oton kanssa Putte’sissa pizzalla ja nautittiin kahdenkeskisestä ajasta. Sitten käytiin moikkaamassa kavereita, ja tultiin kotiin katsomaan Netflixistä Don’t trust the bitch in apartment 23:a ja syömään Ben & Jerry’siä. Kiitos muuten mun lukijalle joka vinkkasit sarjasta, se on niin hauska että me nauretaan täällä kippurassa Oton kanssa joka ilta! Oli aika ihanaa, kun viime viikot ollaan oltu niin tiiviisti perheenä yhdessä. Tytötkin olivat nauttineet kovasti yökyläreissusta kun pääsivät leikkimään ison lapinkoiran kanssa ja saivat hemmottelua osakseen.

Minityyppi on nyt pari viikkoa jo muljunut iltaisin siihen malliin että olen tuntenut liikkeet, siis tyttöjä en tuntenut ihan yhtä aikaisin koska he vaan hennosti tökkivät pienillä raajoillaan. Tämä tyyppi pyörii 360 astetta ympäri jatkuvasti niin sitä ei voi olla tuntematta vaikka hän pienenpieni vielä onkin, jopa Otto tunsi toissailtana kun hän kieppui mun pötsissä. Saapa nähdä miltä nämä pyörähdykset tuntuvat kymmenen tai kahdenkymmenen viikon päästä. Mutta siis aivan ihanaa tuntea ne liikkeet, aina iltaisin kun makoilen sohvalla hän innostuu ja alkaa heilumaan.

*sisustustuotteet hyllyä lukuunottamatta saatu Maxplaysta blogin kautta.

Mä ostin lauantaina ensimmäisen vauvanvaatteenkin kun käytiin kahdestaan keskustassa pyörimässä, Vimman ihanan Lakritsi-bodyn. Se on kokoa 60, ja musta tuntuu ihan mielettömän uskomattomalta että se on tyypille ISO sitten kun hän syntyy. Siis voiko sitä pienempiä ihmisiä ollakaan? Tiedän että voi, Tiara käytti alkuun kokoa 44, mutta kyllä sitä ehtii jo näin monen vuoden aikana unohtaa miten minejä ne pienet onkaan!! Ajattelin ostella enemmän vasta sitten kun ollaan käyty rakenneultrassa, mutta jos jotain söpöä tulee vastaan niin en aio kyllä kieltää itseäni ostamasta aiemminkaan.

Mua harmitti jo kun silloin Anttilan konkurssialeissa oli Stokke Steps-järjestelmän osia ihan superhalvalla, mutta olin silloin vielä ihan liian alussa että olisin uskaltanut ostaa yhtään mitään. Siinä olisi tullut iso säästö. Mutta ei auta, toivotaan että tulee vielä hyviä aleja myöhemminkin. Meillä on edessä ihan kaikkien vauvatavaroiden ostaminen, koska me ollaan myyty tai annettu pois ihan kaikki tarvikkeet ja 99% vauvanvaatteista, vain ihan muutama lemppari on säästetty että voin antaa tytöille sitten kun he ovat isoja. Mutta se ei kyllä haittaa yhtään, koska on kiva kun nyt voi ostaa uutena sellaisia jotka miellyttävät silmää, suurin osa niistä vauvajutuista kun oli kuitenkin ostettu yli viisi vuotta sitten ja maku ja tyyli ovat kovasti muuttuneet niistä ajoista niin vaatteissa kuin sisustuksessakin.

Joo, että sellaista löpinää! Kyllä mä tiedän että te tykkäätte lukea ihan normaaleja höpötyksiäkin (vai olenko ihan väärässä?). Sitä vaan asettaa itselle niin kovat paineet aina, tuntuu että mikään ei ole riittävän hyvää ja riittävän mielenkiintoista. Mutta kyllä on ja pitää olla. Tällä viikolla on tulossa ainakin postausta raskausoireista, ihana ruokaohje jonka keksin eilen, asiaa lasten uusista harrastuksista, uutta videota ja vaikka mitä muuta. Kiinnostaako teitä muuten lukea raskaudesta viikko viikolta, vai onko se jo ihan mennyt juttu? Siis että kirjoittaisi vaikka raskausviikosta 15 ja laittaisi mahakuvan? Mä en tietenkään kirjoittaisi mitään sellaisia jokaiselta vauvasivustolta löytyviä viikkofaktoja vaan nimenomaan omia fiiliksiä ja muita. Kertokaa ihmeessä.

Nyt mä alan rustaamaan ruokaohjetta! Mahtia alkanutta viikkoa kaikille <3

Monen monta viikkoa on jo ollut käytössä perinteinen housukikka: kahdella pompulalla housut kiinni, kun nappi ei enää mene. Nyt kuitenkin alkavat housut puristaa kasvavaa mahaa tästä kikasta huolimattakin niin ikävästi että olen tänään lähdössä äitiysvaateostoksille. Kaikki vanhat äitiysvaatteet mä kerkesin jo antaa pois, enkä usko että niille enää käyttöä olisi ollutkaan, onhan siitä melkein neljä vuotta kun viimeksi tulin raskaaksi vaatemakukin ihan erilainen.

Raskaus ei ainakaan mulle ole mikään syy pukeutua vaan verkkareihin, vaan haluaisin mahdollisuuksien mukaan näyttää edelleen itseltäni. Mun tyylin kulmakiviä ovat normaalisti ainakin tiukat pillifarkut, collegepaidat ja bombertakki. Sellaisista haaveilen myös nyt raskausaikana. Jotenkin tuntuu että ne raskausvaatteiden perus empireleikkaukset on jo vähän nähty kahdessa edellisessä, ja nyt haluaisin nimenomaan säilyttää sen oman tyylini. Raskautta en halua peitellä tai piilotella, mutta ei mun kaikissa asuissa tarvitse erikseen mahaa korostaakaan. Tärkeintä on mukavuus ja omannäköisyys.

Kasasin pienen kollaasin vaatteista jotka tuntuvat ainakin nyt siltä että voisivat päästä kovaan käyttöön tänä syksynä. Yhtään äitiysvaatetta en tosiaan vielä ole ostanut mutta viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata ostoksille. Toki meidän valikoimat täällä Suomessa on aika pienet ja rajalliset, ja luultavasti täydennän ostoksiani sitten verkkokaupoissa. Ensin pitää kuitenkin edes jotenkuten onnistua selvittämään mun tämänhetkinen housukoko, koska en usko että näissä raskaushormoneissa haluan kokea sitä pettymystä että verkkokaupasta tilatut housut ei mahtuisikaan jalkaan, haha.

1. Farkut H&M 2. Bomber New Look Maternity 3. Toppi New Look Maternity 4. College H&M 5. Mekko Zalando Essentials 6. Kengät Timberland 8. Farkut Topshop Maternity 9. College Zalando Essentials 10. Farkut Topshop Maternity

Ihan ensimmäinen ostos tulevat olemaan äitiysfarkut ja perus mustat leggingssit. Koska mun maha on vielä suhteellisen pieni näin alussa, haluan sellaiset farkut joissa ei ole over-the-bump trikookangasta, koska toistaiseksi se jäisi vielä löysäksi. Eli tarvitsen matalavyötäröiset äitiyshousut ja leggingssit. Näitä lähden luultavasti metsästämään ihan H&M:ltä, vaikka sekä Asoksen että Topshopinkin farkkuvalikoimat houkuttelevat. Muhun ei iske sellaiset perus äitiyshousut yhtään, vaan haluan samanlaiset farkut mitä yleensäkin käytän, mutta vaan äitiysmalliset.

Farkuille kaveriksi collegepaitoja ja ihan perus toppeja ja t-paitoja. Lisäksi haluaisin yhden sellaisen luottomekon jonka voisin pukea niinä päivinä kun kaikki kiristää ja tuntuu että mikään ei näytä hyvältä, siihen sopisi hyvin A-linjainen trikoomekko Zalandolta. Se korostaa vartalon parhaita puolia huononakin päivänä. Ja viilenevään syksyyn tosiaan tuo musta bomber olisi aika ihana, mun oma mahtuu vielä hetken aikaa mutta kiinni se ei kyllä kohta enää mene. Saa nähdä päädynkö hankkimaan tämän, New Lookin bomberilla on siis hintaa vaivaiset 24,95 eli hyvin voisi hankkia.

Varsinkin kun talvi alkaa tulla pikkuhiljaa ja tulee liukkaat kelit, mä haluan kunnon kengät jotka pitävät mut pystyssä ison pötsin kanssa. Timberlandin klassikot voisivat olla sellaiset kengät tänä talvena. Niissä on kunnon pohjat joissa on hyvä pito, eikä tosiaan haittaisi sekään että ne ovat lämpimät ja vieläpä hyvännäköiset.

Millaisia vaatteita te olette ostaneet ensimmäisiksi äitiysvaatteiksi? Mitä äitiysvaatteita teidän mielestä on hyvä löytyä kaapista? Vai oletteko pärjänneet kenties ihan normivaatteilla koko raskauden?