Hieman kahdeksan jälkeen maanantaiaamuna istui eräs reilut 80 kiloa painava miesmassa yhdessä Naisten klinikan alimman kerroksen toimenpidehuoneista kädet ilmassa, virnistellen kuin idiootti. Osittain siksi että kolmaskin lapsi osoittautui tytöksi, osittain siksi että miehen vaimon veikkaukset sukupuolesta menivät aivan päin hevonsköndeä vaikka tämä mitä sanoi. Enimmäkseen kuitenkin siksi että tyttö on kaiken kuuleman mukaan hyvässä kunnossa, oikean muotoinen ja kokoinen toisinsanoen. Kyllähän se kuvista päätelleen enemmän vauvaa jo muistutti, kuin esimerkiksi avokadoa tai ummetusta.
Tämä saattaa tulla osalle yllätyksenä, mutta minä en erityisemmin toivonut poikaa. Ei sillä että olisin varsinaisesti toivonut tyttöäkään. En ole kertaakaan toivonut mitään muuta kuin että kaikki lapsemme ovat ja pysyvät terveinä. Jos totta puhutaan ovat ainoat kerrat kun olen ”kironnut” pojattomuutta olleet ne kerrat kun olen lelukaupassa halunnut ostaa itselleni vaahtomuovipyssyä. Eikä se pojattomuus ole edes mikään oikea este. Olen sataprosenttisen varma että meidän tytöt lähtisivät aivan onnesta soikeana isin kanssa sotasille jos vaan koskaan kehtaisin laittaa satasta kunnon settiin. Että se niistä sukupuolirooleista.
Kahden tytön isänä olen enemmän kuin onnessani kuitenkin siitä että jonon jatkoksi läppäistään vielä kolmas samanlainen vekkuli. Jotenkin olen niin tottunut selkeään rooliini perheen päänä. Välillä ritarina joka pelastaa meidän pikkuprinsessat pahalta lohikärmeeltä, välillä pahana lohikäärmeenä joka prinsessat kaappaa. Olen myös oppinut nauttimaan ihan uudenlaisista leikeistä. Eilenkin rakensimme porukalla esikoisemme lahjaksi saaman Lego-pukuhuoneen, ja voin rehellisesti tunnustaa että pikkuriikkisten huonekalujen rakentaminen oli todella tervetullutta vaihtelua kaikkien biljardien ralliautojen ja ritarilinnojen jälkeen joita omassa nuoruudessani tuli väkerrettyä.
Minua ei haittaa jos joku onnistuu muka lukemaan rivien välistä että oikeasti olisin pettynyt tai muuta vastaavaa hevonkukkua. Meidän kolmatta pikkuista odottaa täällä lämmin ja rakastava koti. Ja jos totta puhutaan, huokaisin minä helpotuksesta kun meille luvattiin tyttöä. Tämä meni ihan hyvin näin. Nyt, suonette anteeksi, menen takaisin leikkimään lastemme kanssa kotia.
Ja kyllä, tulen kolmen tytön isänä varmaan loppuelämäni kuulemaan siitä kuinka olen suuri rakastaja, tämä meinaan toistui maanantaina peräti kolme kertaa. Tiistaina kahdesti. Ei sillä että se haittaisi.
Terveisin,
Otto
Jee just kun kysyin postaako Otto enää tänne :D. ”Muistuttaa enemmän vauvaa kuin avokadoa ” huippu:D
Hahah joo! Edellisen postauksen jälkene me mietittiin Oton kanssa että hän voisi kirjoitella tänne aina kun hyvältä tuntuu, ehkä kerran-pari kuussa! 🙂 Kiva että tykkäsit :D!<3
Oi kuinka ihanan tekstin Otto taas kirjoitti! Lämmöllä muistelen Oton entisiä tekstejä edesmenneessä blogissaan, joita oli aikoinaan niin hauska lukea. 🙂
Mullakin on ikävä niitä tekstejä! <3 Jatkossakin Otto kirjoittaa tänne mun blogin puolelle, mutta ei tietty niin usein mitä omaan blogiinsa aikoinaan. Onneksi sentään edes vähän! 😀
Moi Otto! Mua ärsyttää toisten ihmisten asenne siinä, jos perheessämme on jo kaksi kappaletta samaa sukupuolta edustavaa pikkutyyppiä ja jäädään odottamaan kolmatta niin nämä ihmiset tuntuvat odottavan että ”yritättekö nyt saada sen pojan/tytön?”. Meidänkin eräälle kaverille tokaistiin neljännen lapsen kohdalla että ”tulihan se poika sieltä, nyt voitte lopettaa lasten teon”. Ehkä tämä kolahtaa itselleni niin lujaa kun toiveissa olisi saada edes yksi lapsi, aivan sama mitä sukupuolta!
Otolta terkkuja! 😀 Mutta siis joo, mua henkilökohtaisesti ärsyttää tämä myös, ihan törkeää se että muut määrittelevät millainen jonkun perheen pitäisi olla ja millaisia perheenjäseniä sisältää. Aivan yhtä törkeää kuin vaikka lapsiluvun kommentoiminen (mihin en itse ole törmännyt onneksi ainakaan vielä :D). Toivottavasti onni on myötä teillä ja saat ainakin sen yhden lapsen <3
Ja mua! Mä en ymmärrä lainkaan, että sukupuoli määrittää ihmisen. Ihan kuin kaikki tytöt olisi samanlaisia ja pojat toistensa klooneja. Että nyt kun on pari tyttöä plakkarissa niin varmaan haluaisitte vaihteeksi jotain muuta… Ääh, ei, lapset on persoonia, ja enemmän musta on hauskempi arvuutella, että millaisella temperamentilla varustettu lapsi sieltä tulee 🙂
Hieno teksti! Mutta jäin miettimään, kun painotit että tärkeintä on että lapset ovat terveitä, mitä jos ei olisikaan? Kuinka määrittelet terveen? Monesti kuulee juuri sanottavan ”kunhan lapsi on terve”. Jos lapsi ei olisi älyllisesti syystä tai toisesta ikäistensä tasolla, tai hänellä olisi fyysinen vamma, joutuisi jopa käyttämään pyörätuolia, mitä se sinulle merkitsisi? Jos ette olisi saaneet lapsia, olisitte yrittäneet monta vuotta, olisiko ajatus toinen? Tiedän että saatoin ymmärtää sinut väärin, mutta mielenkiintoisia asioita pohtia. 🙂
Iina täällä vastaa Oton ja meidän molempien puolesta, että mielestäni on 100% ok toivoa tervettä lasta, ja en usko tosiaan että kovinkaan monelle vanhemmalle olisi ihan sama se että syntyykö lapsi terveenä vai sairaana. Aivan jokainen varmasti lähtökohtaisesti toivoo tervettä lasta, ja jos ei sitä saakaan niin silloin tilanne on tietenkin sopeudutaan sitten sen mukaan.
Ymmärrän pointtisi ”S”! Tuntuu kuin Otto olisi tarkoittanut, että joko tyttö, poika tai terve lapsi. Että ei väliä, kunhan joku noista. En tiedä, ehkä ymmärsin pointin väärin, mut tällaset ajatukset tuli. Totta kai ymmärrän, että vanhemmat toivoisivat että lapsella olisi kaikki hyvin, mutta mielestäni lapsi voi olla terve, vaikks hän istuisi pyörätuolissa tai olisi kehitysvammainen. Hänellä on vain vamma, mutta kyllä hän voi muuten olla terve. Ja tuntuu näitä kommentteja lukiessa, että ihan kuin se ei terve lapsi olisi vasta jollain toisella sijalla, että ”no pakko kai se nyt on sitte ottaa vastaan kun semmonen on tulossa”. Mielestäni pitäosi vain toivoa lasta, oli se sitten tyttö tai poika, terve tai ei terve.
S: eiköhän jokainen vanhempi toivo tervettä lasta? En tiedä ketään jolle olisi ihan sama onko syntyvä lapsi sairas.
Eli tervettä lasta saa ja on suotavaakin toivoa, jotta lapsella olisi kaikki hyvin.
Ja jos ei syntyisikään tervettä lasta, niin tottakai sitä rakastaa ihan yhtä paljon. En ole koskaan ymmärtänyt tätä ettei saisi toivoa tervettä lasta…käsittämätöntä.
Samaa mietin, aina tavallaan tökitään ihmisiä, jotka toivoo nimenomaan TERVETTÄ lasta. Tottakai jokainen vanhempi haluaa lapsensa olevan terve, mutta jos sitä ”onnea” ei suoda, rakastetaan lasta ihan yhtä paljon – ihminen hän on siinä missä muutkin.
En tiedä miten tuon ylemmän kirjoittajan kommentti pitäisi ns. lukea, mutta itselle tuli sellainen olo, että hän olisi katkera? Tai muuta sitten hampaankolossa – mene ja tiedä.
Minusta tässä tilanteessa ei tarvitse myöskään olla katkera, jokainen ihmishenki on arvokas siinä missä muutkin, ei se terveys sitä mittaa.
Kiitos Otto kirjoituksesta, olin sun blogin aktiivinen lukija alusta loppuun, kun sitä kirjoitit. Sulla vaan on mahtava kirjoitustyyli. Olette ihanan näköinen ja oloinen perhe 🙂 Suuret onnittelut teille jälleen!
Komppaan teitä molempia! Kiitos hurjasti kauniista sanoista ja Otolta terveisiä! Ja ihanaa syksyä<3
Ihana Otto ja ihana teksti! Tulee niin hyvä mieli kun saa seurata teidän elämää – ootte kaikki niin parhaita ja upeita! ❤️
Kiitos hurjasti koko meidän perheen puolesta <3
Kauniita sanoja. Ihan kuin olisin kuullut samanmoisia täällä päässä eräältä, toistaiseksi, yhden tytön isältä. <3 Hirmuisesti onnea kolmannesta tytöstä. Hän on varmasti upea, kuten myös Tiara ja Zeldakin.
Kiitoksia meidän koko perheeltä kauniista sanoista<3 Ja ihanaa syksyä!
Ihana Otto! Onnea koko perheelle! Minun siskolla on kolme tyttöä samoilla ikäeroilla kuin teillä. Ihana tyttötrio tulossa teillekin!
Voi miten huippua taas lukee näitä Oton postauksia!!:) ja tekstin sisältö on myös ihana<33 näkee, kuinka paljon oikeesti rakastat lapsiasi ja perhettä ylipäänsä, mikä on erittäin tärkeää! <3 Otosta ja oton suhteesta vanhemmuuteen aika moni voisi ottaa oppia:) kiitos Otto taas tästä!
Kiva kun postailet myös Otto, onnea tyttöuutisesta (ja ennenkaikkea siitä että lapsi voi hyvin)!
Saan varmaan osakseni paheksuntaa kun sanon, että ymmärrän varsin hyvin sen että jotkut kuvittelevat sinun olevan pettynyt, vaikka et oikeasti olisikaan. Mitä lapsiin tulee, on muutamia tabuja joista ei saisi avoimesti keskustella vaan kun joku onneton sanoo ääneen pari valittua lausetta, sitä paheksutaan ja lauseiden sanoja tuomitaan kylmäksi, välinpitämättömäksi ja ”ihmiseksi joka ei ansaitsisi lasta laisinkaan”.
Näitä ns. kuumia perunoita ovat juurikin esimerkiksi se, että katuu lapsen hankkimista ja se, että on pettynyt tulevan lapsen sukupuoleen sen selvitessä. Katumuksen tunteita oikeasti kokee iso osa vanhemmista, kun arki ja tuleva elämä lapsen kanssa eivät vastanneet odotuksia ja tuntuu että elämä on jumissa eikä vanhempi/vanhemmat hahmota laisinkaan vanhemman roolia saati sitten samaistu siihen tai koe sen olevan osa omaa identiteettiään.
Tiedän myös yhden pariskunnan perhepiiristä, jolla on ennestään kolme tyttöä ja nyt nainen taas odottaa lasta. He avoimesti kertoivat toivovansa poikaa, erityisesti isälle oman pojan saaminen olisi tärkeää, osasyinä lienee se miten mieletön isä/poika -suhde hänellä oli omaan, jo edesmenneeseen isäänsä. Kun ultrassa selvisi että lapsi on tyttö, he häpeissään kertoivat molemmat itkeneensä illalla ja muutaman päivän sen jälkeenkin ja he potivat siitä sanoinkuvaamattoman huonoa omatuntoa. He olivat iloisia siitä että lapsi voi hyvin ja kaikki oli ok, mutta sukupuoli tuotti ison pettymyksen, vaikka he tulevaa lasta rakastavatkin ihan samalla tavalla kuin aiempiakin. Tämä ko. isä purki myöhemmin nettipalstalle ajatuksiaan ja sai osakseen valtavan vihamäärän ja kurjia kommentteja siitä, miten tämä olisi vuosisadan huonoin isä.
Mun on ite transihmisenä niin hankala ymmärtää tätä mentaliteettia, mulle itelle sukupuoli, ei mun eikä kenenkään muu, ei ole merkinnyt yhtään mitään. Se toimii lähinnä väärin kohdennettuna adjektiivina monien muiden joukossa. Mun sukupuoli ei tee musta sitä mikä mä olen, vaan kaikki ne muut luonteenpiirteet ja kiinnostuksenkohteet. Sama pätee myös kaikkiin muihin ihmisiin, mutta meidät vaan kasvatetaan uskomaan siihen että sukupuoli jotenki oikeasti muka ennalta määrittäisi asiat, koska stereotypiat. Niin ei pitäisi enää vuonna 2016 olla, koska jokainen joka poikkeaa ”perinteisistä sukupuolirooleista” joutuu ympäristön paineiden alaisuudessa ihan hirveään ahdinkoon. Antakaa ihmisten muovata itse itsensä haluamallaan tavalla, älkääkä antako lääkärin lapselle määrittämän sukupuolen leimata koko heidän tulevaisuutta niin radikaalisti. Ei se mitä meiltä löytyy jalkojen välistä kerro mitään, mistä meidän muka kuuluisi tykätä tai mitä meidän pitäisi tehdä.
Tiedän että nykyaikana tuo sukupuolettomuus -keskustelu on ihan pinnalla ja näitä ”sukupuolettomia” ilmestyy pinnalle kuin sieniä sateella. Vähän mennyt keskustelu jo kummallisiinkin sfääreihin.
Kai silti ymmärrät, että minä puhun tuttavapariskuntani puolesta enkä omastani ja kyllä sinä varmasti transihmisenä tajuat arvostaa muidenkin arvoja jos koet omat arvosi kunnioittamisen arvoiseksi.
MINÄ olen sitä mieltä että biologinen sukupuoli on se, mitä haarojesi välistä löytyy. Henkisiä sukupuoli-identiteettejä voi sen sijaan olla useampia. Näin minä ajattelen.
Tää on kyllä aihe, josta on aivan mahdotonta kirjoittaa tai puhua niin, että jokainen kuulija/lukija uskoisi, että ei ole pettynyt sukupuoleen. Niin iskostuneena meihin on ajatus, että mies haluaa pojan. Tämä ”suuri rakastaja”-puhekin on mielestäni miehen lohduttamista – tai ainakin se on alun perin ollut sitä. Minä en kuitenkaan kyseenalaista muiden sanomisia tai tunteita, toivottavasti eivät muutkaan. Ja rakkaitahan kaikki lapset lopulta ovat vaikka eivät aina sellaisia kuin olisimme kuvitelleet tai toivoneet – ja tämähön koskee muutakin kuin sukupuolta!
Siis onnea likasta! Onhan se tytöille ja vanhemmille mahtavaa että on siskojoukko pienillä ikäeroilla 🙂
Ihana postaus! Meillä on kaksi tyttöä ja toista lasta odottaessani, mies nimenomaan toivoi toista tyttöä, koska ”tulee niin hyvin naisten kanssa toimeen” 😀 Isin tyttöjä ovat kummatkin. Monet sukulaiset ja ystävät olettivat, että mies varmasti toivoisi poikaa, jonka kanssa jakaa auto- ja urheilujutut, mutta väärässä olivat! 🙂
Itseäni on aina ahdistanut koko tyttö/poika keskustelu. En halunnut tietää odotus aikana kummankaan lapseni sukupuolta. Ei vain ollut mitenkään merkityksellinen tieto. Toisen raskauden aikana oli epäilyksiä lapsen terveydestä ja siinä yhteydessä kromosomitkin tutkittiin ja silloinkaan en halunnut tietää lapsen sukupuolta ja kielsin sitä kertomasta minulle.
Terveydestä ja ns. normaaliudesta en osaa sanoa mitään viisasta. Ymmärrän kyllä miksi ihmiset toivovat terveyttä. Itse jäin toisen raskauden yhteydessä miettimään paljon terveyttä ja ”normaaliutta”. Riippuu niin paljon sairaudesta / vammasta, miten helppo / vaikea sen kanssa on elää. Sekä ihmisestä itsestään on paljon kiinni se miten asiat ottaa. Osa ihmisistä osaa ottaa elämänsä hankalista olosuhteista huolimatta positiivisesti ja toiset ottavat pienetkin asiat raskaasti.
Hyvä kirjoitus 🙂 Komppaan muita, etten ymmärrä tuota että ajatellaan että kaikki haluaa välttämättä sekä tytön, että pojan ja että nimenomaan naisille on aina tärkeää saada tyttö ja miehille poika. Kun sitä en ymmärrä, että mitä siinä nimenomaan edes toivotaan, poikaako toivotaan siksi että saadaan lapsi joka tykkää leikkiä autoilla ja tyttöä jotta saatais prinsessa- ja nukkeleikeistä pitävä lapsi?
Meillä on 3v. tyttö joka rakastaa mekkoja ja pinkkiä, mutta on hädin tuskin koskenut vauvanukkeensa. Sen sijaan leikkii traktoreilla, autoilla ja brion junaradalla. Duploista rakentelee erilaisia autoja tai ryhmä haun menopelejä. Kaupasta valitsi itselleen ja pikkusiskolleen traktorin ja kuormurin vaikka kauppa oli täynnä pehmolelujakin. Mun appi sanoo että tyttö leikkii enemmän leikkiautoilla kun hänen kaksi poikaansa aikoinaan ikinä. Kuten joku sanoi, kaikki lapsethan on erilaisia persoonia eikä sitä tiedä millainen sieltä tulee.
Meille yksi puolituttu sanoi esikoisen kohdalla ihastuneena että ”ai tyttö tuli voi kuinka ihanaa!” ja sit kuopuksen kohdalla ”voi ei!”. Esikoinen kun saa olla kumpaa sukupuolta vaan ja on ihanaa ja toisen on sit oltava toista tai muuten on kauhea pettymys, kun lapsiahan saadaan sen esikoisen jälkeen vaan sen takia että saadaan toistakin sukupuolta oleva lapsi. Satutti aika paljon ja olen iloinen, että oli vaan puolituttu johon törmäiltiin kaupassa, eikä törmäillä enää muuton jälkeen.
Vaikka unohdettaisiin koko sukupuolistereotypiat on silti outoa ajatella tietävänsä, mitä muut ihmiset haluaa, tyttöjä vai poikia ja kuinka monta.
Ja tuosta terveen lapsen toivomisesta. Tottakai jokainen vanhempi toivoo että lapsi on terve, toivoohan sitä ihminen että kaikki läheiset pysyisi terveinä myös, sama asia. Ei sitä läheistä läheisen vammautumisenkaan jälkeen yhtään vähemmän rakastaisi, mutta varmaan silti toivoisi ettei olisi vammautunut. Mun pikkuveli syntyi sairauden kanssa, jonka takia on joutunut monelle sairaalareissulle ja kokenut paljon kipua. Tottakai kaikki oltaisiin toivottu (veli mukaanlukien) ettei tuota sairautta olisi vaan olisi syntynyt terveenä, mutta ei se hänestä meille yhtään vähemmän rakkaampaa tee, sitä vaan tottakai toivoo ettei läheiset joutuisi kärsimään, eikä heillä olisi vaikeaa.
Onnea teille ihanasta tyttötriosta ja anteeksi tästä romaanista <3
Susanna <3 Täysi komppi ihan kaikelle mitä sanoit<3 Juuri noin. Toki mäkin esimerkiksi toivoin että mun äiti ei koskaan olisi saanut aivoinfarktia ja saanut pysyviä aivovaurioita, mutta niin vaan sai, eikä ole silti yhtään vähemmän rakas. Ja ihan sama tämän vauvan kanssa. Mulla ja kaikilla muilla on täysi oikeus toivoa ihan jo lapsen itsensä vuoksi että hän on terve, ja jos ei olisikaan niin sitten ei olisi, eikä se että olen toivonut tervettä lasta tarkoita että hän olisi yhtään vähemmän rakas tai toivottu tai tärkeä. Kiitos sinulle ihanasta kommentista ja iso halaus ja kaikkea hyvää teille <3