Kaksikielisyydestä ja lukemisesta

30.11.2016

 

Postaus on osa Vaukirjan ja Lifien kampanjaa, jonka myötä olemme nyt kuukauden verran saaneet lukea kirjakerhon tarjoamia lastenkirjoja. Lapset ovat tykänneet kovasti, ja etenkin sen jälkeen kun kasasin molemmille yöpöydälle omat kirjapinot heidän lempikirjoistaan, he ovat innostuneet lukemaan ja selaamaan kirjoja vielä enemmän. Olen huomannut että kun lasta yrittää kannustaa lukemaan, tärkeintä on että kirjat ovat helposti saatavilla. Siksi meillä on aina kirjoja esillä, niin lasten omissa huoneissa kuin keittiössä ja olohuoneessakin.

Jos kirjat on piilotettu ovien taakse tiukasti kaappiin, ei lapselle välttämättä edes tule mieleen että hei voisinpa lukea kirjan. Kun kirjoja on jatkuvasti esillä, lapsi ajattelee lukemista useammin ja tarttuu kirjaan tai pyytää aikuista lukemaan sadun herkemmin. Lapsen kanssa voi hyvin esimerkiksi valita aina pinon lempikirjoja jonka jättää esille ja vaihtaa pinon sisältöä vaikka kerran viikossa, niin esillä on aina mielenkiintoista luettavaa.

Kun meidän lapset aloittivat reilut 1,5 vuotta sitten ruotsinkielisessä päivähoidossa, me vaihdettiin oikeastaan kaikki kirjat pelkästään ruotsinkielisiksi ja lakattiin lukemasta suomeksi ollenkaan. Kirjojen, Oton ja päiväkodin avulla kieli on tarttunut tässä ajassa niin hyvin, että nyt oli oikeastaan todella hyvä hetki alkaa lukea lapsille taas myös suomeksi. Kuopus on nimittäin alkanut unohtamaan monia suomenkielisiä sanoja kokonaan, hän esimerkiksi pyytää klippaamaan kynnet ja antamaan vielä yhden portionin makaronilaatikkoa. Vaikka se kuulostaakin hauskalta, on tärkeää että kummatkin kielet pysyvät mukana vahvoina.

Esikoinen lukee itsekseen molemmilla kielillä, mutta suomeksi pidempiä ja vaikealukuisempia kirjoja kuin ruotsiksi. Suomeksi luetun ymmärtäminen on vielä helpompaa koska kaikki kirjoitetaan niinkuin lausutaan. Vaukirjan kolmen eri kirjakerhon kirjavalikoimasta hän on tykännyt kovasti alakouluikäisille suunnatun Twinsyn Isa & Bea -kirjoista, ja Vaukirjan noitatyttö Selma -kirjasta joka on niin suuri suosikki että hän on piilottanut sen salaiseen paikkaan huoneessaan ja innostunut taikuudesta.

Kuopus tykkää kaikkein eniten tällä hetkellä 0-6 -vuotiaille suunnatun Vaukirjan Vuodenaikakirjasta, sekä Disney-kerhon pikkutarinoista joissa seikkailevat Mikki, Aku ja muut Ankkalinnan tutut kaverit. Minni Hiiri on aina kuulunut hänen suosikkeihinsa joten ei tullut äidille tämä ihastus yllätyksenä.

Meille lukeminen on tosi luonnollinen osa arkea koko perheessä, koska me molemmat vanhemmat ollaan oltu pienestä asti oikeita lukutoukkia ja ollaan otettu lukeminen mukaan lasten arkeen jo ihan vauvasta asti. Liityin jo raskausaikana Vaukirjaan ja taisin lukea ensimmäisen Vaukirjasta tilatun kirjan Tiaralle kun hän oli vain pari kuukautta vanha. Puolen vuoden iässä hän oli kuullut jo vaikka kuinka monta lorua, leikkiä ja lyhyttä satua, ja rakasti näpertää kirjoja itsekin.

Uskon että lukeminen on vaikuttanut hänen kielelliseen kehitykseensä paljon, ja varmasti osittain lukemisen ansiosta hän puhui lauseita jo yksivuotiaana ja oppi luettelemaan numerot yhdestä kymmeneen vuoden ja kolmen kuukauden iässä, ja laskemaan sormilla puolitoistavuotiaana. Toki siihen vaikuttavat lapsen omat valmiudetkin, mutta tuskin ilman kirjoja olisin esimerkiksi tajunnut että tuon ikäiselle voi edes luetella numeroita niin että hän ymmärtää niistä jotain.

Jokainen vanhempi varmasti kuulee lukemisen hyödyistä jossain vaiheessa, neuvolassa tai perhevalmennuksessa tai jossain, mutta se on asia johon oikeasti kannattaa kiinnittää huomiota. Nykyajan lapset kyllä törmäävät tekstiin paljon, iPadissa, peleissä ja mainoksissa, mutta ihan oikeaan kirjaan tarttuminen antaa niin hurjan paljon sellaista mitä muut kanavat välttämättä eivät. Kielellisen kehityksen tuen lisäksi lukeminen kehittää vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, antaa läheisyyttä ja rakkautta ja läsnäoloa, molemmille.

Kun meidän tuleva vauva syntyy, mä aion kaivaa esille taas kaikki Tiaran ja Zeldan vanhat vauvojen kirjat, ja lukea vauvallekin hauskoja loruja ja leikkejä. Ehkä Tiara voi lukea niitä myös itse vauvalle, hän ainakin aikoo osallistua reippaasti vauvan hoitoon, ja tuo ajatus tytöistä lukemassa yhdessä saa mulle melkein kyyneleen silmäkulmaan. En malta odottaa!

LUKIJATARJOUS:

Vaukirjan vauvojen tutustumispaketin saa yleensä tilattua pelkkien postikulujen (5,90) hinnalla, mutta Vau-kirja tarjoaa nyt lukijoilleni tutustumispaketin täysin ilmaiseksi, eli ilman postikulujakin, ja ilman postikuluja -tarjous koskee siis nimenomaan vauvojen pakettia. Tutustumispaketin voi valita oman lapsen iän ja mieltymysten mukaan (mutta isompien lasten tutustumispaketeista pitää maksaa postikulut 5,90), ja jos tutustumispaketista tykkää niin jäsenyyttä kannattaa ehdottomasti jatkaa sen jälkeenkin. Jäsenyys on todella iisi ylläpitää, sillä kaikki onnistuu kätevästi omilla tunnuksilla salasanasuojatuilla sivuilla netissä. Niin paketin kuin jäsenyydenkin peruuttaminen, tai vaikka lisäkirjojen tilaaminen ja omien laskutustietojen tarkastelu on helppoa omilla tunnuksilla Vaukirjakerhon sivuilla, tai sähköpostitse tai puhelimitse asiakaspalvelun kautta. Paketit ovat myös todella edullisia, sillä ne maksavat aina alle 20 euroa, yleensä 14,95-17,95. Tilaa vauvojen paketti ilmaiseksi TÄSTÄ!

Kirjakerhoon voi hyvin liittää myös oman sisaruksen tai kummilapsen vaikkapa joululahjaksi. Tilaus jatkuu toistaiseksi voimassaolevana tutustumispaketin jälkeen, mutta sen voi tosiaan sieltä omilta sivuilta omilla tunnuksilla sitten helposti irtisanoa jos haluaa, tai peruuttaa vaikka vain tietyn paketin. Mä suosittelen todellakin, sillä jo vauvan kanssa lukemisesta saa paljon irti, niin lapsi kuin vanhempikin.

Millaisia kokemuksia teillä on lasten kanssa lukemisesta?

Yhteistyössä Vaukirja.


Raskauskuvauksen satoa

29.11.2016

Me kuvattiin maanantaina ennen koulutuspäivää Emilian kanssa vähän raskauskuvia musta. Mulle ei ole koskaan ennen tehty raskauskuvausta vaikka tämä jo kolmas raskauteni onkin, ja päätin jo heti alussa että haluaisin ikuistaa tämän masun sitten ihan kunnolla. Olen jo pitkään ihaillut kaikkia upeita raskauskuvia toisten blogeissa ja Pinterestissä, ja nyt vihdoin sain omatkin kuvat itselleni! Niillä oli kyllä iso merkitys, oli ihanaa laittautua nätiksi ja pukeutua ihaniin hepeniin.

Valkoinen paita Lexington (kuvauslainassa), alusvaatteet Lindex

Mulle kuvaajan piti ehdottomasti olla joku tuttu jonka kanssa olen ennenkin kuvannut edes jotain, siksi hyvä ja rakas ystävä oli paras mahdollinen valinta kuvaajaksi. Varsinkin näin raskausaikana mä oon tosi herkkä omasta ulkonäöstäni ja mun on vaikea tuntea itseäni kauniiksi, jännitän myös helposti sitä miltä näytän. Emilian kanssa pystyin rentoutumaan ihan täysin ja kun kuvauspaikkana oli vielä oma koti niin olo oli mitä parhain, yhtään ei tarvinnut jännitellä. Ja Emilian kuvia jo vuosia nähneenä tiesin että jos joku osaa mut saada näyttämään kuvissa hyvältä niin hän, siinä on lahjakas mimmi!

Neule kuvauslainassa, alusvaatteet Björn Borg*

Oltiin onnekkaita ja saatiin ihan mielettömän kaunis auringonpaiste kuvausseuraksi, ja kuvattiin ensin alakerrassa ja sitten siirryttiin valon mukana talon toiselle puolelle meidän makkariin yläkertaan. Kuvattiin useamman tunnin ajan ja kieltämättä vaikka kuvissa näyttää rennolta niin alkoi se vähän raskaanaolevassa kropassa tuntumaan kun pysytteli aina tietyssä asennossa. Mutta oli todellakin sen arvoista, näistä kuvista mulle jää kauniita muistoja tästä kolmannesta raskausajasta, ja ehkä jonkin näistä voisi kehystää meidän makuuhuoneen seinälle muiden valokuvien kanssa.

Paita ja sukat H&M Alusvaatteet Björn Borg*

Kaikki kuvat: Emilia Huttunen

Talvella raskaanaolemisessa on se huono puoli että ei pääse ulos ottamaan mitään miljöökuvia, mutta toisaalta uskon että kotona olo oli huomattavasti rentoutuneempi kuin mitä se olisi missään muualla voinut olla. Mä olen tosi super tyytyväinen näihin kuviin ja kiitollinen siitä että mulla on noin lahjakas ja kultainen ystävä joka ne halusi ottaa ja jolle oli helppo sanoa omat toiveet ihan suoraan. Mä hyvin harvoin kuvaan minkäänlaisia boudoir-kuvia (tämä oli toinen kerta, kerran olen kuvannut huomenlahjaksi Otolle ennen meidän häitä), joten ei tämä vaatetuskaan ollut ihan se kaikkein luontevin itselleni, mutta onneksi ystävän kanssa sekään ei haitannut.

Emilian blogissa on lisää kuvia kuvauksista, mutta kummallakin meillä vain murto-osa. Me kuvattiin runsaasti myös sellaisia kuvia jotka tulivat vain omaksi muistoksi kotialbumiin. Musta on ihan uskomatonta vielä näin kolmannellakin kerralla millaisen muutoksen kroppa käy läpi raskauden aikana, ja miten se kantaa ja kasvattaa sisällään uuden pienen ihmisen. Oli huikeaa saada se muutos tallennettua.

Kiitos vielä Emilialle näistä ihanista kuvista ja eilisestä huipusta päivästä <3

Oletteko te käyneet raskauskuvauksessa tai harkinneet sellaista?