Raskaus viikolla 25

01.11.2016

Parin päivän täyslepo on tehnyt todella hyvää. Vaikka muutossa mä en tehnytkään mitään raskasta, kuten kantanut, kyykistellyt tai kiipeillyt/kurkotellut, niin silti se muutto otti koville. Aina ei ollut tarjolla sohvaa jolla loikoilla, vaan välillä istuskelin kovalla tuolilla tai lattialla, ja jouduin vaihtelemaan paikkaa aina vähät väliä pois tieltä kun tavaroita siirreltiin. Sitä tarkoitin kun sanoin edellisessä postauksessani että ”nyt kun vihdoin voin olla oikeasti paikoillani”. Harmillisesti jotkut tuntuivat ymmärtäneen sen väärin ja ajattelivat että täällä huvinvuoksi hankin itselleni supistuksia koska ihan tahallani haluan pelätä että vauva syntyy ennen aikojaan. Ja tällä en nyt tarkoita tosiaankaan niitä mukavia kommentteja jotka sain, joissa tsempattiin ja kehotettiin lepäämään. Niistä haluan vain kiittää kauniisti. Tsemppi tuli tarpeeseen ja kauniit sanat piristivät keskellä väsynyttä viikonloppua, kiitos ihanat<3

Mutta, onneksi tämä lepo on nyt auttanut tosi paljon ja mulla ei ole ollut juurikaan supistuksia eilen eikä tänään. Olen levännyt alakerrassa sohvalla ja kävellyt portaita ainoastaan heti herättyäni alas ja nukkumaanmennessä ylös. Otto on hoitanut ruuanlaiton ja lastenhoidon. Kuuntelen kroppaani koko ajan enkä tee mitään sellaista mikä ei tunnu hyvältä, niinkuin olen tehnyt koko raskauden ajan. Jos joku tuntuu liian raskaalta tai aiheuttaa supistuksia, en tee sitä. Mua ei kuitenkaan kukaan ole määrännyt vuodelepoon, vaan olen ihan itse ennakoinut ja ottanut rauhallisesti, ennen kuin sellaista tarvitsee tehdäkään.

Huh, piti vaan saada tämä pois harteilta. Raskauteen liittyvät asiat tuntuvat aina kuumentavan jonkun tunteita, ja itselläkin helpommin menee muiden sanomiset tunteisiin näin raskausaikana kun on muutenkin herkillä. Uskon kuitenkin että näin kolmannen raskauden kohdalla osaan jo itse tunnustella aika hyvin että mitä mun kannattaa tai ei kannata tehdä.

Mutta joo, tosiaan nyt voin hyvin, vauva voi hyvin ja hän on kasvanut aivan hurjasti viime viikkoina. Tyyppi potkii mua niin kovaa että välillä saa hammasta purra. Hän mahtuu kuitenkin vielä hyvin pyörimään ympäri, ja maha muuttaa välillä todella radikaalisti muotoaan. Vauvan eka hikkakin on jo koettu, siitä kirjoittelin blogin fb-sivulla. Se tuntui niin hassulta ja musta tuntui että halkean rakkaudesta kun minityyppi hikottelee mahassa. Tänään on menossa viikko 24+5 ja raskaussovelluksen mukaan vauvalla pitäisi olla jo  30cm pituutta ja n. 700 grammaa painoa. Pieni hän vielä on, mutta kuitenkin jo paljon isompi kuin vaikka rakenneultrassa kuukausi sitten, jolloin painoa oli 340 grammaa. Huh onko siitäkin jo kuukausi! Nyt vauvan liikkeet näkyvät ulospäinkin todella selvästi ja välillä on hassua kun maha kohoilee ja hytkyy.

raskausviikko 25 maha

Rv 24+5

Lokakuu lensi kuin siivillä muuton vuoksi, ja nämä raskausviikkopostaukset ja -videot ovat jääneet todella vähälle. En ole ottanut edes kunnollista mahakuvaa pitkään aikaan, joten nyt sellainen oli paikallaan. Onhan tuo pötsi tainnut vähän kasvaa, vai mitä! Raskausviikot vaan hupenevat ja kohta siirrytään jo viimeiselle kolmannekselle, aika huikeaa että ollaan jo näin pitkällä. En malta odottaa että olisi jo ensi vuosi ja pääsisin pitämään meidän pikkuista ensimmäistä kertaa rinnalla tuhisemassa. Ei tässä onneksi enää montaa kuukautta ole odotettavaa, paljon vähemmän jäljellä kuin mitä on jo takana.

PS: Meidän sohva on todellakin vaaleanpunainen, se on Ikean Söderhamn niinkuin suunniteltiinkin, mutta vaan eri värisenä. Kirjoitan sohvan tarinan vielä paremmin kunhan mahdun kuvaamaan sen ihan kokonaan enkä vain tästä yhdestä kulmasta. Mutta täytyy sanoa että olen itsekin siihen aivan rakastunut, mukavin sohva jolla olen ikinä levännyt ja loikoillut!

Ihanaa marraskuun ensimmäistä kaikille ja kiitos vielä ihanista ja kannustavista kommenteista <3


25 Responses to “Raskaus viikolla 25”

  1. Iina sanoo:

    IIK! Älä vaan tee sohvapostausta! Mulle tuli törkeen kova sohvakuume kun postasit jo ekan kerran kuvan tosta sohvasta! Kävin ikeassakin,mutta vaan kävelin sohvaosaston ohi enkä mennyt koemakaamaan samanlaista sohvaa. Mut nyt kun kirjoitan tätä tiedän jo että menen kohta Ikean nettisivuille KLIK! ja sieltä katon speksit ja alan mittailemaan :0 :D OMG! Ostettiin 6v sitten kallis nahkasohva ja se notkahti keskeltä parissa vuodessa :/
    Mä kattelen mieluusti masukuvia,kun oon ihan immuuni vauvakuumeelle :D Hienosti sulla on masu kasvanut! Ja aika ihailtavaa tuo alakerrassa pysyminen! Mä ramppaan monta kertaa päivässä ylös alas,kun aina unohdan jotain yläkertaan :D Hitokseen tsemppiä pötköttelyyn ja jokainen meistä tietää omat rajansa että kuuntele vaan itteäs äläkä välitä (yritä olla välittämättä) negatiivisista kommenteista!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Hahahh :D Ihana!! Mullakin on ollut sohvakuume ihan megapitkään että todellakin tiedän mistä puhut! :D Voi harmi että teidän sohvalle on käynyt noin! :(

      Onhan tämä alakerrassa pysyttely ollut vähän tylsää, mutta nyt on ollut pakko vaan ottaa levon kannalta :D Mäkin unohtelen ylös kaikkea mutta onneksi tytöt ja Otto auttaa. Kiitos paljon kauniista sanoista <3

  2. roosa sanoo:

    Hih ihana seurata sun raskauskuulumisia, itse sunnuntaina plussaneena meinaa seota onnesta vaikka vielä toki varovaisin mielin näin alussa.. vuos kuitenkin yritettiin niin on tää vaa niin uskomatonta! Tollasta masua ootellessa:’) aivan ihana toi teidän asunto! Samalta asuinaluelta terkut! :)

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi vitsit hurjasti onnea <3 Voin vaan kuvitella millaisessa onnellisuuskuplassa olette siellä! Nopeasti se aika menee, kohta on sullakin jo iso pötsi! :D Kiitos paljon ja terkkuja takaisin!

  3. Onhan se vatsa kasvanut melkoisesti! <3 Aivan ihana. Mun vauvakuume sen kuin vain yltyy. <3
    Ihanaa kuulla, että supistukset ovat helpottaneet. Se rauhoittaa varmasti sinuakin. Muistan oman huoleni vauvasta raskausajalta, eivätkä ne jatkuvat supistukset ainakaan helpottaneet sitä. Päin vastoin, siihen sai päälle vielä pelon siitä, että vauva syntyy ennen aikojaan. Mikä sai minut jättäytymään sairaslomalle, rankasta, fyysisestä työstäni, useamman kuukauden aikaisemmin. Toivottavasti te selviätte maaliviivan yli, ilman turhaa huolta ja stressiä. Tsemppiä hirmuisesti!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      On kasvanut kyllä<3 :D Hahaa anteeksi että aiheutan vauvakuumetta! :D Se huoli on kyllä todella kova, ja tuntuu että mitä enemmän on huolissaan itse sitä enemmän niitä supistuksiakin tulee. Pitää osata sekä levätä fyysisesti, että ottaa henkisesti rennosti niin ettei rasitu mitenkään, mikä on vähän haastavaa :D Mutta onneksi tämä on tosiaan jo hellittänyt, nyt täytyy toivoa että päästään seuraavat ainakin 10 viikkoa vielä ilman huolta ja stressiä ja supistuksia. Kiitos hurjasti ja tsemppiä sinne vauvakuumeen kanssa <3

  4. Nora sanoo:

    Toi sohva vaan on niin ihana, että itkettää. Mä olisin halunnut sen vaaleanturkoosin meille, mutta mies ei lämmennyt niin ostettiin tummanharmaa, plääh! Muuten on kyllä kätevä sohva, kevyt ja ihanan leveä istuinosa. Nukutaan siinä vauvan kanssa joka päivä yhdessä päikkärit, selkätyyny vaan pois ja tilaa riittää. :)

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Se on kyllä aivan ihana, ja tosiaan ihanan leveä se istuinosa, mahtuu kunnolla löhöämään <3 Voi vitsi mä en jaksa oottaa että saan itsekin nukkua tässä meidän vauvan kanssa päikkäreitä, vauvapäikkärit on ihan parhaita <3 Nauttikaa munkin puolesta! :D

  5. V sanoo:

    Paljon onnea uuteen kotiin ja loppuraskauteen! Olet upea!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos hurjasti kauniista sanoista <3 :) Ihanaa joulun odotusta sinne!

  6. Jaana sanoo:

    Onnea uuteen kotiin!:3 harvoin kommentoin missään mitään sulle, luen kyllä kaikki sun postaukset – MUTTA nyt oli pakko kommentoida: kuka voi olla niin typerä että luulee että tahalleen aiheutat itsellesi supistuksia ja harmia?! Ei voi olla totta. Älä välitä niistä!!:/ keskityt nyt vaan uuteen ihanaan kotiin, ihaniin lapsiin ja ihanaan mieheen. Tietysti lepäät ja kunnolla!;)

    Ps. Ihana massu! :*

    • No älä sanoo:

      Voiko olla niin typeriä ihmisiä jotka luulee jonkun tahtovan lapsensa syntyvän viikon 25 tienoilla?

      Hohhoijaa, välillä tuskastuttaa bloggaajien puolesta lukijoiden aivopierut – kaikki ymmärretään tahallaan väärin.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos paljon onnitteluista ja kauniista sanoista teille ihanat <3

      Yleensä siihen on ihan tottunut että joku ymmärtää tahallaan väärin, sanoi mitä tahansa, mutta näin raskausaikana ja varsinkin kun on oman lapsen hyvinvointi kyseessä niin silloin se ottaa tosi koville ja tuntuu erityisen pahalta. :/

  7. Teresa sanoo:

    Ihanan erilainen sohva! Ei perus musta tai harmaa :D

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos paljon! <3 :D Mäkin kyllä tykkään, ei ole se kaikkein yleisin sohvaväri tämä :D

  8. En ymmärrä miksi ihmisten pitää olla ilkeitä muille. Jos et tykkää niin ok, ole tykkäämättä, miksi pitää tulla huutelemaan ilkeyksiä? Kyllä ne aina harmittaa vaikka osaisikin olla ottamatta itseensä.
    Onnea uuteen kotiin! :)

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No sepä se, olen samaa mieltä :( Mutta kaikki eivät vaan ajattele samalla tavalla tästä, se on harmi. Kiitoksia hurjasti <3

  9. fg sanoo:

    Hei mikä tuo teidän tv taso on? :) j

  10. Haamu sanoo:

    Hei!
    Oon ollu ”haamulukijana” vuosia ja nyt tuli jotenkin tarve kertoa tämä:
    Kuulin susta vuosia sitten paljon juttuja ja mielipiteitä, kun pyörit samoissa porukoissa osien mun kaverien/tuttujen kanssa. Kun tulit raskaaks niin mua kehotettiin seuraamaan sun blogia, että ”saisin hyvät naurut”. En ole oikein koskaan perustanut mielipiteitäni ihmisistä toisten kertomien juttujen perusteella, koska niin mut on kasvatettu. Sen vuoksi halusin tutustua blogiisi ja suhun sen kautta, halusin tietää pitääkö jutut paikkaansa. Tässä sitä edelleen ollaan, seurailemassa blogiasi. Musta on ollut upeaa seurata kuinka nuoresta iästänne huolimatta kasvoitte nopeasti vastuullisiksi vanhemmiksi ja kuinka olette aina pyrkineet tarjoamaan lapsillenne vakaan ja turvallisen kodin täynnä rakkautta ja tasa-arvoa. Ootte todella muuttaneet mun käsitystä nuorista vanhemmista, vaikka en koskaan ookkaan nuoria vanhempia nenän vartta pitkin katsonutkaan. On ollut myös upeeta seurata sun valtavaa kehitystä kirjottana ja valokuvaajana, ja tätä kautta myös bloggaajana. (Sen vuoksi olenkin äänestänyt sua kaikissa blogiäänestyksissä.) Ennen kaikkea on ollut hienoa seurata sun kehitystä ihmisenä (ja myös tyylisi kehitystä, heh). Teillä on hieno perhe ja upea rehellinen parisuhde sekä nyt ihana uusi koti! Olette saavuttaneet paljon nuoresta iästä huolimatta ja toivon, että muistatte olla ylpeitä itsestänne. Toki en teitä tunne enkä täyttä totuutta elämästänne tiedä, mutta toivon, että se on juuri niin rakkauden täyteistä ja tasapainoista kun blogista käsittää. Itselläni ei ole lapsia, eikä varmaan koskaan tule olemaankaan, siitä huolimatta (näin saman ikäisenä) on blogiasi kiinnostavaa lukea. Ja jos koskaan sattuisin lapsia saamaan olisi varmasti blogisi lukemisen myötä syntyneet ajatukset ja pohdinnat apunani vanhemuudessa. Tämä kirjoitus hieman lähti rönsyilemään (vuosien aikana on tainnut kasaantua sanottavaa), mutta pointtini on kai, että olen todella onnellinen, että porukka oli aikoinaan väärässä ja olen myös teistä todella ylpeä (niin kuin tuntematon ihminen toisesta voi olla).
    Tähän lopuksi haluiaisin vielä sanoa, että minun mummoni sairastaa myös alzheimeria, on sairastanut vuosia, ja tahtoisin toivottaa sinulle voimia asian suhteen. Alzheimer on kamala tauti ja on kamalaa seurata vierestä toisen ”katoamista”. Toivottavasti sinulla on joku, joka ymmärtää, jolle puhua asiasta. Itse olen asian kanssa vähän hukassa enkä toivo sitä sinulle.
    Muista myös ettei kukaan ole täydellinen eikä tarvitse olla, vaikka bloggajista voi siltä joskus tuntua. Elä kanna murhetta ja syyllisyyttä asioista vaan muista, että itse tunnet itsesi parhaiten ja rakkaus kantaa pitkälle. Toivon teille ja tulevalle pienelle sydämeni pohjasta kaikkea hyvää ja jaksamista kaikkiin raskaisiinkin hetkiin. (Olin muuten ihan varma, että saatte pojan. Toivoinkin vähän, olisi ollut kiinnostavaa nähdä joukon jatkona poika! Mutta hyvä näin :) )

    • Pulla sanoo:

      Olipa aivan ihana kommentti Haamulta! Itse haudon parhaillaan esikoistani ja tälläinen ihmisten hyväntahtoisuus ja ystävällisyys (ja moni muukin asia, kuten kaupasta loppunut koskenlaskija..) saa herkistymään.
      Komppaan kaikkea yllä mainittua enkä osaa sitä enää mitenkään täydentää.

      Mutta ajatteleppa Iina, miten omalla positiivisella elämänvoimallasi kirvoitat tuntemattomatkin ihmiset kirjoittamaan sulle noin kauniisti! Vau.

  11. Kata sanoo:

    Mua vähän ihmetyttää että miksi piti edes kertoa että olet kuullut tällaisia juttuja. Vaikka periaatteessa kommenttisi oli kyllä positiivinen, mutta tuskin kenestäkään on kiva kuulla vuosien takaa pahoja puheita ja juoruja itsestään. Se veti minusta koko kommentin negatiiviseen valoon ja voi aiheuttaa mielipahaa, vaikka se tuskin oli tarkoituksesi. Jos on tarkoitus tsempata ja kehua tai tsempata on ehkä parempi esittää asia ilman tällaisia taustatietoja. Ei ole tarkoitus loukata sinuakaan, vaan pistää vähän miettimään miten asian esittää. Kaikkee hyvää!

  12. Kata sanoo:

    Paljon onnea, voimia ja tsemppiä sulle loppuraskauteen, Iina! Ihailen sua ja teidän perhettä. :)

  13. Lukija sanoo:

    Kiitos taas ihanasta postauksesta. Pidän kaikista mitä kirjoitat, sinulle on suotu se lahja, kuin myös elämisen lahja. En usko että elämäsi on pelkkää vaahtokarkkia ja ruusuja, mutta osaat nostaa kaiken positiivisen esiin ja ottaa positiiviselta kannalta asiat.

    Tuntuu et sul on vähän sama kuin mullakin. Mä yritän kans positiivista asennetta, ja olen hyvin yritteliäs, aina monta rautaa tulessa. Monia ärsyttää positiivisuus ja tehokkuus. Kai se on kateutta, en tiedä. Ja ajatellaan, että koska toinen on vahva, sitä saa satuttaa. Väärin. Surettaa nuo kommentit puolestasi. Se on yksi syy miksen mainosta omaa blogiani missään. En aio kerätäkään lukijoita vaan haluan sanoa asioita julki. Lukee sitten kuka lukee, jos lukee. Mut jos ois paikka missä ilkeilyjä ei tarttis suodattaa. Omas elämäs ihan tarpeeks. Eka torutaan et oon ylipainoinen, laihduta. Sitten ku lenkkeilen aamulla, sanotaan et sun pitää nukkua. Sitten kun saan asioita aikaan, sanotaan et sul on nyt liian monta rautaa tulessa. Äh. Mitä hittoa. Koskaan ei oo hyvin. Jatketaan just omalla linjalla <3 Tsemppiä sinun palapeliisi <3

  14. Telma sanoo:

    Jännä yhteensattuma, vaihdettiin just viikonloppuna aivan samanväriset laminaatit kun teillä on, ja meillä on tuo sama sohva samalla vaaleanpunaisella kankaalla ja samat valkoiset bestå-kaapit! :D hyvä maku!

Kommentoi