Rakkaus ja raskaus

09.11.2016

Kolmannen raskauden aikana itse raskaus ei ole vaikuttanut kauheasti mun mielestä enää parisuhteeseen. Molemmat ollaan otettu rennosti alusta asti ja katsottu miten raskaus etenee, ja parisuhde on mennyt siinä mukana. Raskaus ei ole muuttanut mua hormonihirviöksi, mutta herkistänyt se kyllä on niin että olen ehkä tavallista tunteellisempi ja dramaattisempi, ja kaipaan enemmän läheisyyttä. Onneksi se ei tunnu Ottoa haittaavan, yhdessä me ollaan täällä rakenneltu pesää tämäkin viikko, halittu sohvalla ja ihasteltu tuoksukynttilöitä ikkunalaudalla ja kasvavaa lumikinosta ikkunan toisella puolen.

Me ollaan oltu pian kuusi vuotta yhdessä Oton kanssa, ja sinä aikana kolme raskautta on aika paljon. Elämä on mullistunut näiden vuosien aikana hurjasti mutta yksi asia on säilynyt samanlaisena läpi vuosien, ja se on nimenomaan meidän parisuhde. Se on ollut sellainen ankkuri ja turvasatama, mihin me molemmat ollaan tarrattu kiinni aina kun koko muu elämä on ollut yhtä vuoristorataa. On helpottavaa kun tietää että vaikka kaikki muu olisi aivan sekavaa, on yksi asia joka on aivan selkeä ja toimii juuri niinkuin pitää. Niin se on ollut alusta asti, joka vuosi ollaan jossain määrin suunnattu kohti tuntematonta – mutta aina yhdessä, aina toisiamme tukien.

Oma puoliso on just se tyyppi jonka kanssa uudet asiat kuuluukin kohdata, ja johon kuuluukin turvautua. Harmittavan usein pikkulapsiarjessa kuitenkin kuulee niitä tarinoita, kuinka raskaus tai vauvavuosi ovat karkottaneet puolisot kauemmas toisistaan. Osa jopa eroaa sen ensimmäisen vauvavuoden aikana. Tärkeintä on kuitenkin ehkä ymmärtää että vaikka se vuosi olisi ihan hitsin raskas, niin se ei helpotu sillä että puolisot asettuvat toisiaan vastaan. Ja toiseksi – vuosi on ihan naurettavan lyhyt aika, ainakin jos mielii viettää toisen kanssa loppuelämänsä.

Mistä se sitten johtuu että osa ajautuu erilleen jo raskausaikana? Mä uskon että jos on ollut pitkään yhdessä ja rakentanut tietynlaisen kuvan toisesta ihmisestä ja oppinut siihen että hän on aina tietynlainen, se voi tulla suurena yllätyksenä miten paljon raskaus voi (hetkellisesti) muuttaa ihmistä. Pahin virhe on kuitenkin luulla että se muutos on lopullinen. En itsekään ole aina sellainen kauppaitkupilli jota harmittaa kun ei tiedä minkä jäätelön valitsisi, tai joka kriiseilee omasta ulkonäöstään joka päivä. Mutta raskausaikana olen usein ollut, ja Otto on osannut suhtautua siihen huumorilla, mutta mua lohduttaen. Raskaudetkin ovat erilaisia, toisen raskauteni aikaan olin seesteinen viilipytty ja muistan itkeneeni ainoastaan kerran sen raskauden aikana, tai oikeastaan välittömästi sen jälkeen: silloin kun sain tyttäreni ensi kertaa rinnalle.

Olen aina ajatellut että meille se on ollut etu että kaikki kävi niin nopeasti. Että kuukauden seurustelun jälkeen asuttiin jo yhdessä ja oltiin matkalla vanhemmiksi. Monen mielestä se on sulaa hulluutta, mutta meille se on nimenomaan ollut etu. Kumpikaan ei ehtinyt luoda minkäänlaisia odotuksia toista kohtaan, ei paineita ei vaatimuksia. Me vaan mentiin päivä kerrallaan, yhdessä, kohti sitä vanhemmuutta ja uudenlaista elämäntilannetta. Me oltiin nuoria ja naiiveja, eikä osattu pelätä että joku menisi meidän kahden välillä pieleen. Nuori ja naiivi olen vieläkin, ja ylpeä siitä. Kyynisyys aiheuttaa enemmän ikävyyksiä kuin naiivius. Mä voin edelleen katsoa Ottoa, ja ajatella että en tiedä yhtäkään asiaa maailmassa joka voisi tulla meidän väliin ikinä. Ja tiedän että kun hän katsoo mua, hän voi ajatella samaa.

En sano että kaikkien kannattaisi alkaa perustamaan perhettä ensitreffeillä, mutta sanon että raskauteen ja vauvavuoteen kannattaa suhtautua avoimin mielin, oli se ensimmäinen, toinen tai seitsemäs. Ei kannata ikinä uskoa että tietää jo etukäteen mitä tuleman pitää, vaan kannattaa ottaa vastaan se mitä tulee, rauhallisin mielin ja ennen kaikkea yhdessä. Kenenkään toisen parisuhteeseen, raskausaikaan, vauvavuoteen, tai mihinkään kokemuksiin ei kannata omia odotuksia perustaa koska maailmassa ei ole toista samanlaista paria kuin sinä ja kumppanisi. Ja te yhdessä päätätte millaista teidän elämänne on tai tulee olemaan. Meillä on Oton kanssa aina ollut sellainen taisteluasenne, me vastaan maailma, ja se pätee kaikkeen. Vaikka me ei olla vastaan kaikkea, me ollaan yhdessä kaikkia mahdollisia vaikeuksia vastaan. Ja yhdessä me ollaan vahvempia ja selvitään kaikesta helpommin.

Kun uusi vauvavuosi koittaa, me saatetaan olla ihan pirun väsyneitä ja välillä kiukkuisia. Tai sitten ei, etukäteen ei voi tietää. Mutta mä tiedän että sen mahdollisen väsymyksenkin keskellä lupaan etsiä niitä hyviä asioita Otosta ja meidän perheestä, enkä osoittaa sormella sitä minkä voisi tehdä paremmin. Lupaan halata ennemmin kuin huutaa, ja lupaan että en luovu siitä minkä koen olevan parisuhteessa tärkeintä: halusta tehdä toinen onnelliseksi. Siitä kaikki lähtee, että ei halua tehdä kaikkea mahdollisimman kivaksi ja helpoksi itselle, vaan toiselle. Ja siitä että tämä halu on parisuhteessa molemminpuolinen.

Kiitos Otto, että elät tätä jännittävää matkaa vanhemmaksi mun kanssa jo kolmatta kertaa, ja kiitos siitä että olet niin hyvä isä ja puoliso <3


13 Responses to “Rakkaus ja raskaus”

  1. Teresa sanoo:

    ”Me vastaan maailma, ja se pätee kaikkeen” < Aivan ihanasti sanottu ja juuri noin se kuuluukin olla, vedetään yhtä köyttä loppuun saakka tuli vastaan mitä tahansa. :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos paljon <3 Mä oon samaa mieltä, yhdessä kaikesta selviää<3 :)

  2. Nimetön sanoo:

    Mun mielestä on niin hassua lukea tätä blogia ja seurata ikäänkuin kärpäsenä katosta niin teidän parisuhteenne kuin vanhemmuutenne kehittymistä ja etenemistä, sekä muistaa samalla et mähän olin yks juhlijoista siellä uuden vuoden partyissa, missä tutustuitte :-D

  3. Maria sanoo:

    Voi olipa ihana postaus <3 Olette kyllä suloisia :)
    Itse ajattelin omasta parisuhteesta samoin, etten edes tiedä mikä voisi mennä vikaan. Tai ainakin ajattelin, nyt on vähän pieni kriisi meneillään mutta uskon vilpittömästi että se menee ohi ja meidän tarina vielä jatkuu :)
    Ihanaa alkutalvea koko poppoolle! :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos, kauniisti sanottu <3 :) Tsemppiä kriisin selättämiseen, eiköhän teidän tarina jatku jos molemmat sitä haluavat ja tuntevat samoin! :) Ihanaa joulun odotusta sinne<3

  4. Mimmi sanoo:

    En tiedä tajuatteko itekkään oollekaan kuinka ihailtava pari te ootte! Varmasti mahtuu riitoja ja erimielisyyksiä teidänkin elämäänne, mutta jotenkin teistä välittyy sellainen aidon rakkauden fiilis. Tuntuu että kumpikin tekee töitä ja panostaa suhteseen ja on tarvittaessa valmis antamaan kaikkensa toisen puolesta. Ootte tosi harvinainen pariskunta kun ajattelee sitä miten ootte alkanut seurusteleen. Iso hatunnisto täältä teille molemmille, te ootte mun #relationshipgoals

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi ei mikä kommentti, ootpa ihana <3 :D Kiitos hurjasti kauniista sanoista! Kyllä mekin kiukutellaan ja riidellään välillä, mutta ei koskaan mistään oikeasti tärkeästä, koska meillä on samanlaiset arvot ja halutaan samoja asioita niin parisuhteelta kuin muutenkin. Meillä on tosiaan vähän erilainen tarina suhteen alkamiselle mutta lennokkaasta lähdöstä huolimatta nykyään meidän elämä on aika tasaista :D Kiitos vielä ja ihanaa joulun odotusta sinne<3

  5. Hanna sanoo:

    Aivan ihana postaus, kyynel tuli<3
    Niin hyvä muistutus taas, meillä on vauvavuosi meneillään! Kaikki on mennyt tähän asti hyvin ja varmasti tulee menemään loppuun saakka, mut ihana muistutus tää postaus ja kolahti kyllä just oikeaan aikaan. Vauvamme täyttää 6kk tänään!:) Tsemppiä raskauteen !!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos hurjasti <3 :) Ihanaa että teidän vauvavuosi on sujunut hienosti, toivottavasti meilläkin sujuu :D Ja oi onnea puolivuotiaalle ja vanhemmille merkkipaalusta! Tsemppiä sinne vauva-arkeen, varmasti kaikki menee hyvin tästä eteenpäinkin! :)

  6. Jossu sanoo:

    Voi kuinka kauniisti puit sanoiksi sen kaikkein tärkeimmän! Olette ihana pari ja teistä oikein näkee sen kuinka paljon rakastatte toisianne. Monia hyviä muistutuksia tuli myös itselle, näin 15 yhteisen vuoden jälkeenkin :) Välillä toista pitää jotenkin itsestäänselvyytenä ja unohtaa sanoa kuinka paljon rakastaa… 19v olin itsekin, kun tapasimme. Ihanaa loppuraskautta :)

  7. Innes sanoo:

    Voi tää postaus oli taas niin ihanaa luettavaa <3 Tuli sellainen fiilis, että sitten kun joskus itsellä on puoliso ja ehkä se vauvakin tulossa niin haluan hänen lukevan tämän tekstin. Ihania sanoja, kauniita ajatuksia ja niin paljon rakkautta!
    Sun blogi on kyllä ehottomasti paras ja teidän koko perheestä huokuu sellanen syvä onnellisuus. Tuollaisen perheen määkin joskus toivon saavan; yhtä rakkaan ja yhdessä toimivan, tärkeän.

    Mukavaa joulun ja pikkuisen odotusta teille <3

  8. Heippa sanoo:

    Mun mielestä vauvavuosi tai raskaus ei ole olleet ne raskaimmat lainkaan, vaan se kun lapset kasvaa ja heräilee silti todella paljon. Silloin siinä aivan sairaassa väsymyksessä on todella vaikea olla hyvä puoliso. Mutta jos parisuhteessa on kaikki hyvin ja asiat jaetaan tasan,myös ne herätykset, niin siitä varmasti voi selvitä. Meillä vastuu kaikesta on lähes satasella mulla ja se on ollut ja on tosi raskasta. Töitä tehdään, josko tämä parisuhdekin tästä vielä. Saa nähdä. Tietynlainen katkeruus jää kun itse oksentaa väsymyksestä aamuisin ja toinen on virkeänä menossa aamusta iltaan omia menojaan.

Kommentoi