Mitä aion tehdä tällä kertaa äitinä toisin

15.11.2016

Kun takana on kaksi hyvin erilaista vauva-aikaa kahden hyvin erilaisen vauvan kanssa, ja kolmas tulossa, mä olen jo varautunut siihen että en välttämättä ollenkaan tiedä mikä meitä odottaa. Kaikki lapset kun ovat erilaisia, ja mitään ei voi yleistää. Siksi aion suhtautua tulevaan vauvavuoteen avoimin mielin, ja ottaa vastaan tulevan tyypin juuri sellaisena kuin hän on, ilman mitään odotuksia.

Ensimmäisellä kerralla mä pelkäsin etukäteen, että meille tulee vauva joka ei halua nukkua ollenkaan ja että koko muu elämä menee tauolle vuosiksi koska vauva-arki on niin haastavaa. Kaikki meni aivan päinvastoin, saimme maailman tyytyväisimmän vauvan joka alkoi alusta asti nukkumaan hyvin ja söi säännöllisesti, ja vauva-arki oli helpompaa kuin koskaan osasin edes haaveilla. Pelkäsin siis aivan turhaan. Vetelin koko vauva-ajan menemään nuoren äidin itsevarmuudella, enkä epäröinyt itseäni hetkeäkään. Ajattelin että koska meillä on niin tyytyväinen lapsi, mä olen riittävän hyvä äiti ja ei ole mitään hätää.

Toisella kertaa osasin odottaa että tyyppi ei välttämättä ole ihan yhtä kova nukkumaan kuin ensimmäinen, mutta en silti tiennyt mikä meitä odotti. 20 minuutin pätkissä ja hyvin vähän nukkuva vauva ei ainakaan ollut ihan sitä mihin olin varautunut. Koin myös valtavasti syyllisyyden tunteita ensimmäisen vauva-ajan helppoudesta ja kyseenalaistin koko siihenastisen äitiyteni. Olinko voinut muka olla hyvä äiti, jos vauvan kanssa kerran oli niin helppoa ja mukavaa ekalla kerralla? Vai kuuluiko äitiyden olla täynnä vastoinkäymisiä, valvomista ja omituisia termejä?

Toisen vauvavuoden aikana mä syyllistyin ihan kaikesta, ja piiskasin itseäni tekemään kaiken vaikeimman kautta. Luin kirjakaupalla kiintymysvanhemmuudesta, imetyksestä, perhepedistä ja oikeastaan ihan kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä. Pelkäsin jatkuvasti etten ole tarpeeksi hyvä, ja jopa ehkä vähän omin vauvan itselleni. Ajattelin että minun yksin täytyy hoitaa kaikki että olen hyvä äiti, vaikka se ei niin todellakaan mene.

Nyt kolmannella kerralla olen kannustanut itseäni ottamaan mallia siitä nuoresta esikoisen äidistä Iinasta, joka ajatteli tekevänsä kaiken ihan oikein.  Joka ei osannut syyllistyä, ja joka vähän tuhahteli sellaisille himopaasaajille joiden elämään ei mahtunut muuta kuin vauvavuosi. Vaikka aion uppoutua vauvaan ihan täysillä ja nauttia kaikesta vauva-aikaan liittyvästä, aion myös olla armollinen itselleni. Mun ei tarvitse selviytyä kaikesta yksin, eikä mun tarvitse tehdä kaikkea vaikeimman kautta. Enemmänkin täytyy yrittää yhdessä Oton kanssa keksiä ratkaisuja, jotka tekevät vauva-ajasta mahdollisimman helppoa ja mukavaa ja nautinnollista.

Voin välillä mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja sitten kun alkaa tuntua että ajatuksissa on jo tilaa muullekin kuin vauvan tuoksulle, voin rohkeasti myös tehdä ja olla ja mennä eikä se tee musta huonoa vanhempaa. Isän kanssa vauva ei ole hoidossa ja me tullaan muutenkin Oton vanhempainvapaan ansiosta olemaan enemmän yhdessä kuin koskaan ennen. Meidän tukiverkko on turvallinen, hyvä ja ihana, ja myöskin vahvempi kuin aikaisemmin. Meidän ei ole pakko tehdä kaikkea yksin.

Tällä kertaa aion siis syyllistyä vähemmän ja luottaa itseeni enemmän. Hyvä siitä vauvasta tulee. Kun on jo yli viisi vuotta saanut seurata itse kasvattamiensa mukuloiden kasvua, voi helpottuneena todeta että ei me varmasti ihan metsään olla menty. Molemmat tytöt ovat ihania tyyppejä, ja heistä huomaa kyllä että elämä on ollut ja on edelleenkin ihan mukavaa, turvallista ja rakkauden täyteistä. Ja sehän on kaikkein tärkeintä. Varmasti tämä vähän pidempi tauko, mahdollisuus elää muutakin elämää kuin vaipparalliarkea, on tuonut sitä perspektiiviä siihen miten lyhyt se vauva-aika loppujen lopuksi kuitenkin on. Ja vaikka se silloin saattaa tuntua koko elämältä, se ei ole sitä. Se on lyhyt, ohikiitävä vuosi, josta saa ottaa parhaansa mukaan kaiken irti.

Mä odotan niin innolla että saan olla äiti meidän kolmannelle pienelle ja tavata hänet <3


11 Responses to “Mitä aion tehdä tällä kertaa äitinä toisin”

  1. Tellu sanoo:

    Olisi todella kiva saada postaukset myös aiemmista raskauksistasi, esim vauva masu kuvia olisi kiva nähdä.

  2. Nimetön sanoo:

    Mitä sä olet muuten mieltä vauvojen television katselusta? Siitä että toiset istuttaa vauvan tv:n eteen viihtymään ja toiset ei anna edes kääntää päätä tv:n suuntaan? Ootko toiminut tyttöjen kanssa tähän asti miten kyseisen asian kanssa? Tuntuu olevan tällä hetkellä niin pinnalla koko asia, että saanut omankin pään ihan sekasin, että mitenkä tämäkin kuuluis tehdä.. :D

  3. 101Dalmatialaista sanoo:

    Oot tosi upea näissä kuvissa!! (:

  4. Marja-N sanoo:

    Miten olette ajatelleet jakaa vanhempainvapaan? Meillä tämä ajankohtaista vasta kesällä, mutta nyt jo mietin kun olen yrittäjä enkä voi olla kauaa kotona, koska asiakkaista on pidettävä kiinni. Vauvan isä taas voi olla rauhassa ja haluaisi myös jäädä kotiin.

  5. Annu sanoo:

    Ääh, tulee raskauskuume nuista kuvista :D

    meidän pienin on vasta 2,5kk, mutta kamala huomata ettei hän ole enää mikään vastasyntynyt, tulee sellainen olo että vauvavuosi kiirehtii liian lujaa, eikä äiti oikein pysy mukana :D
    Tämä pieni tyyppi naureskelee ja hypistelee tavaroita ja imee nyrkkiä, pienimpiä vaatteita on jo saanut tai siis joutunut laittamaan pois..voi pieni!

    Meillä on myös kolme tytärtä ja saman ikäisiä kuin teillä:)
    Olisi kiva lukea myös siitä kun kaikki ei todellakaan mene ihan putkeen ja lapset kiukuttelevat jne.
    Meillä nimittäin ainakin on sellaista ;)

    Ihanaa odotusta teille ja onnea uuteen kotiin! Näyttää kauniilta ja sinne on vauvan hyvä tulla <3

  6. Marianne sanoo:

    Olipa mielenkiintoista lukea ajatuksiasi asiasta! Hyvä postaus (kuten aiemmatkin) :) ja näytät todella hyviltä näissä kuvissa! :)

  7. asilah sanoo:

    Olisi kiva kuulla postausta miten isompien tyttöjen päiväkoti jatkuu vauvan synnyttyä. Tämä on ikuisuusaihe, lähinnä teidän perusteluja ja mikä on teille paras vaihtoehto. Itse aihetta pohdin myös tällä hetkellä. Ja jatkatko samalla tavalla työskentelyä vauvan kanssa, riippuu tietenkin tosi paljon vauvasta :)

  8. LPP sanoo:

    Tosi hyviä ajatuksia!
    Musta tuntuu, että olin kolmannen kanssa ihan yhtä pihalla, kuin aikaisempienkin kanssa. Silti jotenkin ykkös-kakkos arki oli tavallaan helpompaa. Molemmat olivat pieniä samaan aikaan. Yhtäkkiä mulla olikin ekaluokkalainen, nelivuotias ja vauva!
    Jos tekisin neljännen (ei tule tapahtumaan), todennäköisesti vähät välittäisin kirjoista, suosituksista ja hyvistä neuvoista ja alittaisin riman onnelisena :D

  9. Kati sanoo:

    ”Isän kanssa vauva ei ole hoidossa”.
    NIIN TÄRKEÄ POINTTI!! <3 te ihanat nuoret tasa-arvoiset tyypit luotte uskoa tulevaisuuteen!

  10. ida sanoo:

    Tosi hyvä pointti toi että isän kanssa vauva ei ole hoidossa! Ihanaa, että joku sanoo noin :D

  11. Hanna sanoo:

    Meillä kävi niin että esikoisen vauva-aika oli tosi vaikea. Sillon vaan aattelin että tätä tämä on. Lapsi nukkui huonosti ensimmäiset 2,5vuotta sitten alko helpottaa. Miehen kans ajateltiin tosiaan että semmonen lapsiarki on vaan ihan normaalia. Toinen lapsi syntyi kun esikoinen oli 3v3kk. Jo toisen lapsen raskausaikana valmistaudutiin vähintäänkin yhtä kamalaan vauvavuoteen ja siihen että lapsi nukkuu huonosti useamman vuoden. No kävikin niin että toinen olikin helpompi. Siinä ihmeteltiin että tämmöstäkö se ”normaali” vauva-arki on niillä jotka oikeesti siitä ajasta nauttii. Kolmas lapsi syntyikin sitten kun keskimmäinen oli 1v 4kk :D Kolmannen kanssa kaikki oli jotenkin rennompaa. Ei otettu stressiä niin paljon. Mutta en todellakaan allekirjota sitä että kolme lasta menee siinä kuin kaksikin. Ehkä meillä vaikutti tuo pienempien ikäerokin siihen että oli vähän haastavampaa saada kädet riittämään kolmelle lapselle. Nyt lapset on 8v, 4v10kk ja 3v6kk. Elämä rullaa jokseenki helpommin…paitsi ne uhmat :D Mutta ainaki meillä jo nukutaan :)
    T: ei niin aamuvirkku äiti joka rakastaa nukkumista :D

Kommentoi