Kaksikielisyydestä ja lukemisesta

30.11.2016

 

Postaus on osa Vaukirjan ja Lifien kampanjaa, jonka myötä olemme nyt kuukauden verran saaneet lukea kirjakerhon tarjoamia lastenkirjoja. Lapset ovat tykänneet kovasti, ja etenkin sen jälkeen kun kasasin molemmille yöpöydälle omat kirjapinot heidän lempikirjoistaan, he ovat innostuneet lukemaan ja selaamaan kirjoja vielä enemmän. Olen huomannut että kun lasta yrittää kannustaa lukemaan, tärkeintä on että kirjat ovat helposti saatavilla. Siksi meillä on aina kirjoja esillä, niin lasten omissa huoneissa kuin keittiössä ja olohuoneessakin.

Jos kirjat on piilotettu ovien taakse tiukasti kaappiin, ei lapselle välttämättä edes tule mieleen että hei voisinpa lukea kirjan. Kun kirjoja on jatkuvasti esillä, lapsi ajattelee lukemista useammin ja tarttuu kirjaan tai pyytää aikuista lukemaan sadun herkemmin. Lapsen kanssa voi hyvin esimerkiksi valita aina pinon lempikirjoja jonka jättää esille ja vaihtaa pinon sisältöä vaikka kerran viikossa, niin esillä on aina mielenkiintoista luettavaa.

Kun meidän lapset aloittivat reilut 1,5 vuotta sitten ruotsinkielisessä päivähoidossa, me vaihdettiin oikeastaan kaikki kirjat pelkästään ruotsinkielisiksi ja lakattiin lukemasta suomeksi ollenkaan. Kirjojen, Oton ja päiväkodin avulla kieli on tarttunut tässä ajassa niin hyvin, että nyt oli oikeastaan todella hyvä hetki alkaa lukea lapsille taas myös suomeksi. Kuopus on nimittäin alkanut unohtamaan monia suomenkielisiä sanoja kokonaan, hän esimerkiksi pyytää klippaamaan kynnet ja antamaan vielä yhden portionin makaronilaatikkoa. Vaikka se kuulostaakin hauskalta, on tärkeää että kummatkin kielet pysyvät mukana vahvoina.

Esikoinen lukee itsekseen molemmilla kielillä, mutta suomeksi pidempiä ja vaikealukuisempia kirjoja kuin ruotsiksi. Suomeksi luetun ymmärtäminen on vielä helpompaa koska kaikki kirjoitetaan niinkuin lausutaan. Vaukirjan kolmen eri kirjakerhon kirjavalikoimasta hän on tykännyt kovasti alakouluikäisille suunnatun Twinsyn Isa & Bea -kirjoista, ja Vaukirjan noitatyttö Selma -kirjasta joka on niin suuri suosikki että hän on piilottanut sen salaiseen paikkaan huoneessaan ja innostunut taikuudesta.

Kuopus tykkää kaikkein eniten tällä hetkellä 0-6 -vuotiaille suunnatun Vaukirjan Vuodenaikakirjasta, sekä Disney-kerhon pikkutarinoista joissa seikkailevat Mikki, Aku ja muut Ankkalinnan tutut kaverit. Minni Hiiri on aina kuulunut hänen suosikkeihinsa joten ei tullut äidille tämä ihastus yllätyksenä.

Meille lukeminen on tosi luonnollinen osa arkea koko perheessä, koska me molemmat vanhemmat ollaan oltu pienestä asti oikeita lukutoukkia ja ollaan otettu lukeminen mukaan lasten arkeen jo ihan vauvasta asti. Liityin jo raskausaikana Vaukirjaan ja taisin lukea ensimmäisen Vaukirjasta tilatun kirjan Tiaralle kun hän oli vain pari kuukautta vanha. Puolen vuoden iässä hän oli kuullut jo vaikka kuinka monta lorua, leikkiä ja lyhyttä satua, ja rakasti näpertää kirjoja itsekin.

Uskon että lukeminen on vaikuttanut hänen kielelliseen kehitykseensä paljon, ja varmasti osittain lukemisen ansiosta hän puhui lauseita jo yksivuotiaana ja oppi luettelemaan numerot yhdestä kymmeneen vuoden ja kolmen kuukauden iässä, ja laskemaan sormilla puolitoistavuotiaana. Toki siihen vaikuttavat lapsen omat valmiudetkin, mutta tuskin ilman kirjoja olisin esimerkiksi tajunnut että tuon ikäiselle voi edes luetella numeroita niin että hän ymmärtää niistä jotain.

Jokainen vanhempi varmasti kuulee lukemisen hyödyistä jossain vaiheessa, neuvolassa tai perhevalmennuksessa tai jossain, mutta se on asia johon oikeasti kannattaa kiinnittää huomiota. Nykyajan lapset kyllä törmäävät tekstiin paljon, iPadissa, peleissä ja mainoksissa, mutta ihan oikeaan kirjaan tarttuminen antaa niin hurjan paljon sellaista mitä muut kanavat välttämättä eivät. Kielellisen kehityksen tuen lisäksi lukeminen kehittää vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, antaa läheisyyttä ja rakkautta ja läsnäoloa, molemmille.

Kun meidän tuleva vauva syntyy, mä aion kaivaa esille taas kaikki Tiaran ja Zeldan vanhat vauvojen kirjat, ja lukea vauvallekin hauskoja loruja ja leikkejä. Ehkä Tiara voi lukea niitä myös itse vauvalle, hän ainakin aikoo osallistua reippaasti vauvan hoitoon, ja tuo ajatus tytöistä lukemassa yhdessä saa mulle melkein kyyneleen silmäkulmaan. En malta odottaa!

LUKIJATARJOUS:

Vaukirjan vauvojen tutustumispaketin saa yleensä tilattua pelkkien postikulujen (5,90) hinnalla, mutta Vau-kirja tarjoaa nyt lukijoilleni tutustumispaketin täysin ilmaiseksi, eli ilman postikulujakin, ja ilman postikuluja -tarjous koskee siis nimenomaan vauvojen pakettia. Tutustumispaketin voi valita oman lapsen iän ja mieltymysten mukaan (mutta isompien lasten tutustumispaketeista pitää maksaa postikulut 5,90), ja jos tutustumispaketista tykkää niin jäsenyyttä kannattaa ehdottomasti jatkaa sen jälkeenkin. Jäsenyys on todella iisi ylläpitää, sillä kaikki onnistuu kätevästi omilla tunnuksilla salasanasuojatuilla sivuilla netissä. Niin paketin kuin jäsenyydenkin peruuttaminen, tai vaikka lisäkirjojen tilaaminen ja omien laskutustietojen tarkastelu on helppoa omilla tunnuksilla Vaukirjakerhon sivuilla, tai sähköpostitse tai puhelimitse asiakaspalvelun kautta. Paketit ovat myös todella edullisia, sillä ne maksavat aina alle 20 euroa, yleensä 14,95-17,95. Tilaa vauvojen paketti ilmaiseksi TÄSTÄ!

Kirjakerhoon voi hyvin liittää myös oman sisaruksen tai kummilapsen vaikkapa joululahjaksi. Tilaus jatkuu toistaiseksi voimassaolevana tutustumispaketin jälkeen, mutta sen voi tosiaan sieltä omilta sivuilta omilla tunnuksilla sitten helposti irtisanoa jos haluaa, tai peruuttaa vaikka vain tietyn paketin. Mä suosittelen todellakin, sillä jo vauvan kanssa lukemisesta saa paljon irti, niin lapsi kuin vanhempikin.

Millaisia kokemuksia teillä on lasten kanssa lukemisesta?

Yhteistyössä Vaukirja.


27 Responses to “Kaksikielisyydestä ja lukemisesta”

  1. Tunsin omantunnon pistoksen, kun luin tätä. Minä paasaan aina lukemisen tärkeydestä ja siitä, miten hyvä harrastus lukeminen on ja meillä on ostoslistalla uusi kirjahylly, kun kaikki talon kirjat eivät mahdu vanhaan. Ja siitä huolimatta, mä olen lukenut meidän kohta vuoden ikäiselle vasta muutaman kirjan. Olen odottanut aikaa, jolloin hän pystyisi paremmin keskittymään lukemiseen, mutta eihän sitä aikaa tule, jos hänelle ei lue. Me ollaan kyllä loruteltu ja lauleltu ihan vastasyntyneestä lähtien, mutta lukeminen on jäänyt vähemmälle.
    Ja nyt siihen tulee muutos. Tilasin tuon tutustumispaketin ja vauvan isoisoäiti on luvannut tuoda meille nipun meidän vanhoja kirjoja. Meillä on myös kirjajoulukalenteri, joten nyt on hyvä hetki alkaa lukemaan. <3

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      No sä olet aivan varmasti tehnyt parhaasi eikä koskaan ole liian myöhäistä alkaa lukemaan yhdessä, ja olettehan te lorutelleet ja leikkineet! :D Sinä vaan sitten olet muistanut lorut ulkoa, siinä missä mä olen tarvinnut kirjaa avuksi ;)! Ihana kuulla että tästä oli iloa! Ja kirjajoulukalenterit on ihan parhaita, meilläkin on sellainen! :) Ihanaa joulun odotusta ja lukemisen iloa sinne<3

  2. Jasmin sanoo:

    Oo, ihana seinä, onko siihen liittyen tulossa postausta? :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitoksia! Siitä on tulossa instagramiin juttua myöhemmin tällä viikolla! :))

  3. neito sanoo:

    Kirjojen lukemisella on vaikutusta sana-varastoon, mutta ei puhumaan oppimiseen.

    T. paljon lukeva äiti pojalle, joka oli 4 vuotta puheterapiassa.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Olet aivan oikeassa, enkä mielestäni tekstissä puhunutkaan puhumaan oppimisesta ylipäätään, vaan nimenomaan kielellisestä kehityksestä, minkä osa sanavarastokin on! :)

  4. zirpale sanoo:

    Itse olen myös kova lukemaan ja esikoistakin ovat kirjat kiinnostaneet pienestä lähtien. Alkuun katseltiin vain kuvia, mutta heti kun lapsi malttoi kuunnella alkoi ääneenlukeminen. Ja me luimme paljon! Aina kun meno alkoi mennä liian hurjaksi, kaivettiin kirja esiin ja lapsi rauhoittui kuuntelemaan. Meni pitkään ennen kuin edes tajusin miten hyvä tämä rauhoituskeino oikeastaan onkaan :D
    Ja meillä on lukkojen takana kirjat, mutta pojat osaavat itse tulla pyytämään ovea auki halutessaan kirjoja. Sivujen repimisiltä on yllättävän hyvin vältytty kun kirjat eivät ole koko ajan esillä, meillä siia pienemmät lapset kuin teillä :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Se on kyllä oikeasti tosi hyvä rauhoittumiskeino, ja se toimii kyllä vanhemmallekin! Kun keskittyy lukemaan niin itsekin rauhoittuu jos tuntuu että on ollut lähellä että hermostuu vaikkapa lasten päättömään meininkiin :D!

      Meillä ei ole tainnut mennä kuin yksi kirja rikki koko tänä aikana, mutta tytöt oli pienempänä muutenkin aika rauhallisia molemmat. Nyt eivät ole enää, mutta ymmärtävät jo että ei saa rikkoa :D

  5. Eeva sanoo:

    Oon äikän-/luokanopena niin iloinen tästä postauksesta! Lukemisen merkitystä ei voi korostaa liikaa, koska se on eräänlainen pohja aivan kaikelle.

    Nautin Iina tosi paljon näistä siun postauksista, jotka ovat mukavan positiivisia ja fiksuja. On mahtia saada seurata pintaraapaisua teidänlaisenne perheen elämästä.

    Tuntui hassulta, kun kirjoitit jossakin postauksessa, että joskus lasten höpötys (tai muu vastaava asia, varmaksi en nyt muista) on hieman puuduttavaa – niin kuin se joskus onkin. Havahduin siinä kohtaa, että hei, Iina ei ehkä aina ookkaan superhyväntuulinen. :) Susta vaan huokuu se iloisuus ja onnellisuus niin vahvana, että on vaikea ajatella sua yhtään huonolle tuulelle. Vaikka fakta toki onkin, että kaikki ei aina ole pelkkää iloa ja onnea.

    Oon sua vähän vanhempi ja vielä lapseton, mut aattelen tosi monesta sun kertomasta asiasta, et tollasia asioita mäkin haluan sit joskus perheeseeni. :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiva kuulla, mä olen kyllä aivan samaa mieltä! :) Ja kiitos paljon kauniista sanoista, ne merkitsee mulle paljon! :) Hahah mä taisin kirjoittaa siitä että joskus lapset kyselee tosi tosi paljon ja välillä se on myös puuduttavaa sen lisäksi että se on hauskaa :D Ei kai meistä kukaan aina ole superhyväntuulinen, mutta tärkeintä on iloinen ja positiivinen suhtautuminen elämään yleensä, tai ainakin mun mielestä! :D Kaikilla on joskus huonoja päiviä tai hetkiä, mutta elämä on paljon nautittavampaa kun siihen suhtautuu ihanana asiana eikä jää vellomaan ikävyyksiin. <3 Ihanaa joulun odotusta sinne! :) Ja kiitos vielä!

  6. Maija sanoo:

    Luen lapselle paljon ja meillä kirjat ovat olohuoneessa puulaatikossa helposti saatavilla. Liityin Vau-kirjaan, kun hän oli vauva, mutten koskaan saanut tutustumispakettia enkä sitten mitään muutakaan ☹ Ei tullut koskaan liityttyä uudestaan.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Ihanaa että luette paljon! :) Ja voi harmi, ompa ikävä juttu :S Mä voin laittaa viestiä sun puolesta Vaukirjalle!

    • Suvi sanoo:

      Hei Maija! Olen vilpittömän pahoillani, ettet aikoinasi saanut Vaukirjan tutustumispakettia, vaikka sen tilasit. Tässä on täytynyt tapahtua jokin kömmähdys. Jos vain vielä haluaisit liittyä, lähetä sähköpostia joko asiakaspalveluun (asiakaspalvelu@vaukirja.fi) tai minulle suvi@sandviks.com, niin asia hoituu varmasti :-)

  7. Santsu sanoo:

    Ihana postaus. Meillä kohta 9kk vauva ja ollaan luettu iltasatu kolmekuisesta asti joka ilta. Sitä ennenkin jo luettiin joko illalla tai päivällä mutta satunnaisesti vaan. Meillä on tavote ollu että joka päivä luetaan jotain iltasadun lisäksi. Vielä ollaan onnistuttu. :)

    Meillä on myös kirjat aina saatavilla. Olkkarissa on laatikollinen kirjoja, pehmokirjat lelukorissa(olkkarissa ja omassa huoneessa omat lelut) ja omassa huoneessa vielä kirjakori. :) lisäks meillä lorutellaan ja laulellaan oikeestaan koko ajan. Meillä luetaan pääsääntöisesti suomeks mutta koko ajan enemmän myös ruotsiksi.

  8. Tiia sanoo:

    Meillä on ihan pienestä vauvasta asti luettu pojalle tosi paljon. Pienenpänä päiväunirutiineihin kuului makoilla olkkarin lattialla ja lukea kasa kirjoja. Poika on myös jo pienestä jaksanut hämmästyttävän hyvin tutkia kirjoja itsekseen ja pahvisivuisia kirjoja selatakin tosi hienosti. Toki kirjoja on myös revitty ja syöty, mutta meillä on kirjat aina esillä ja vauva on saanut niitä itselleen ominaisella tavalla tutkia.

    Nyt taapero kulkee kirjat käsissään ympäri taloa, haluaa lukea koko ajan, osoittelee kirjoista asioita ja selailee jo taitavasti paperisivuisia kirjojakin. Sanoja ei, nyt siis 1v3kk, ole vielä yhtään, vaikka paljon kirjoistakin nimetään asioita ja muutenkin sanoitetaan, lorutellaan ja laulellaan. Eipä siis näy lukeminen meillä ainakaan puhetta edistävänä, mutta toki hän on vielä ihan pieni.

    Kirjat on mulle aina ollut todella tärkeitä, mä oon aina ollut oikea kirjahiiri, ja ihana huomata nyt, että niin ne on pojallekin.

    Tiia

  9. mismiss sanoo:

    Mä odotan jo innolla että saisin omia lapsia, että voisin ostella ihania lastenkirjoja ja lukea niitä ääneen! :-D Tosi kivan näköinen tuo seinä, millon tulee postausta lastenhuoneiden sisustuksesta? :-)

  10. KK sanoo:

    Vähän ohi aiheen kiinnostaa miten sun ruotsinkieli sujuu sulle ja oletko opetellut sitä itse lisää Oton tavattua vai ihan koulun kautta ja käytännössä oppinut? Itse en puhu ruotsia sanaakaan, mutta mies kaksikielinen ja asutaan vielä ruosintsinkielisessä kaupungissa ja haluan lapsille tulevaisuudessa myös sen hyödyn kaksikielisyydestä mutta oma osaaminen jarruttaa aika paljon. Täällä kun ei ole mitään ruotsin opetusta opistoissa kun oletetaan, että kaikki osaa :D

  11. Äikänope sanoo:

    Oon tulevana äikän opettajana niin onnellisena aina kun kirjotat teidän perheen aktiivisista lukutavoista. Tosi hienoa että teillä luetaan noin paljon ja vielä kahdella kielellä! Lukeminen on niiin niin tärkeää – ja antaa niin paljon, sekä lapselle että tietty aikuisillekin:-) Kunpa kaikki vanhemmat ymmärtäis sen! Odotan niin innolla, kun toivottavasti joskus tulevaisuudessa pääsee lukemaan sit omille lapsille ääneen!

  12. Sanna sanoo:

    Mahtava kirjoitus, mutta ihmettelin tuota hintaa vaukirja-tilaukselle, että aina on alle 20e. Nimittäin meillä tilattu vuoden ja ei ole koskaan ollut alle 20e? Onko sitten vaihtunut, mutta nykyiset tilaajat tilaa kalliimmalla? Meillä viimeisin tilaus maksoi 26€..

    • Suvi sanoo:

      Hei Sanna, pahoittelen että hinnat tuntuvat hämääviltä – kirjojen yhteishinta paketeissa jää tosiaan useimmiten alle sen 20 €, mutta postikulut nostavat kokonaishintaa yli 25 euron. Toivottavasti olet nauttinut kerhosta! :-) Suvi / Vaukirja

  13. Sofia sanoo:

    Mahtavaa! Mulla ei ole vielä lapsia, mutta oon lukenut paljon kirjojen lukuun ja kielelliseen kehitykseen liittyä juttuja. Tosi hienoa, että teillä luetaan paljon ja että jaat lukemisen tärkeyden sanomaa. Toivottavasti monet innostuisivat vaikka sitten tekstisi perusteella lukemaan lisää! :) Mukavaa loppuviikkoa!

  14. Ninni sanoo:

    Mä tilasin aloituspakkauksen jo silloin kun teit sen ekan postauksen,mutta siitä tulikin lasku. :/

  15. Riikka sanoo:

    Hei! Minäkin tilasin vauvojen tutustumispakkauksen ja ainakin omissa tiedoissa lukee että postikulut pitää maksaa?? Eipä voi enää peruakaan. Lisäksi oli muuten hemmetin hankalat sivut, ei toimi puhelimella eikä tabletilla ”lähetä” näppäin ollenkaan ja pc:llä vauvan syntymä-aika laatikko menee sivun alalaitaan jolloin siihen ei saa klikattua mitään? Eri selailemalla laatikko oli hitusen ylempänä ja sain laitettua jonkin päivän.. mutta huhhuh, erikoisen huonosti koodattu sivut :(

    • Suvi sanoo:

      Hei Riikka, tässä Suvi Vaukirjalta. Pahoitteluni kaikesta tästä hankaluudesta! Blogitarjous-sivun neljästä tutustumispaketista ei tosiaan pitäisi joutua maksamaan postikuluja. Jos jostain syystä saat laskun postimaksusta, ottaisitko ystävällisesti yhteyttä minuun: suvi@sandviks.com?

  16. veramarika sanoo:

    Moi Iina! Asiani liittyy löyhästi postaukseen, mutta mutta. Meillä on myös kaksi kieltä. Minä puhun venäjää, lasten isä suomea ja keskenään puhumme suomea. Esikoisen sanavarasto onkin nyt 40 sanaa venäjäksi ja parisataa suomeksi. Oliko teidän tyttöjen helppo vaihtaa kieliä? Entä minkä ikäisenä he hahmottivat että saman asian voi sanoa eri kielillä? Oon huolissani pojan venäjänkielestä..

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Moi :) Meillä tytöille alkoi tarttua kieli paremmin päiväkodin myötä, ennen päiväkodin aloitusta kummatkin puhuivat pääosin pelkkää suomea, eikä Ottokaan puhunut heille joka päivä tai edes joka viikko ruotsia. Päiväkodin alettua kieli tarttui melkein heti ja nyt tytöt puhuvat aina Otolle ruotsia ja Otto heille, ja tietty päiväkodissa puhuvat myös vaan ruotsia. 1,5v päiväkodissa käynnin jälkeen kummatkin puhuvat sujuvaa ruotsia. :) Eli suosittelen ehdottomasti venäjänkielistä päivähoitoa tukemaan kielen opettelua! Tsemppiä, kaksikielisyys on tosi hieno juttu lapsen kannalta!

Kommentoi