32+0 ja kuulumiset ennen jouluaattoa

23.12.2016

Puuuuuuuh! Huomenna se vihdoin koittaa, jouluaatto. Ja eilen tuli täyteen 32 viikkoa raskaana. Nyt ollaan jo tosi hyvillä viikoilla ja olen hurjan iloinen ja onnellinen siitä. Mä en voi lakata hämmästelemästä sitä miten hyvin kaikki on sujunut, se on jopa vähän pelottavaa. Mutta ei auta kuin olla iloinen ja onnellinen ja toivoa että kaikki jatkuu yhtä hyvin loppuun asti ja myös sen jälkeen. Olo on tosi iso ja massiivinen ja aikamoisen joulupallon olen kasvattanut kyllä itselleni. Selasin jotain kuvia kamerasta ja silmiini osui viikko ennen muuttoa otetut mahakuvat. Ajattelin silloin että mullahan on jo vaikka kuinka iso pötsi, mutta se ei ollut kyllä mitään verrattuna tähän. Ja tästäkin tämä vielä ehtii kasvaa useamman viikon, ai hurja.

Tytöt ovat olleet tiistaista alkaen jo joululomalla päiväkodista, ja eilen oli Otolla ja mullakin viimeinen työpäivä ennen jouluaattoa. Syksy on ollut aika täynnä toimintaa ja töitä meillä molemmilla, ja on ihan parasta rauhoittua joulun viettoon yhdessä koko perhe ihan kaikessa rauhassa. Mun äiti ja Armas tulivat tänne keskiviikkona ja tytöt olivat tietenkin aivan innoissaan. Ihanaa kun meillä on myös nyt enemmän tilaa niin äitikin mahtuu tänne paremmin ja hänellä on oma rauha toisessa lastenhuoneista. Tytöt tykkäävät nukkua edelleenkin yhdessä, ja äidin tuloa edeltäneet kaksi yötä Zelda oli yökylässä Tiaran huoneessa. Nyt tytöt ovat sitten kerrossängyssä Zeldan huoneessa, ja Tiaran huone on muunnettu vierashuoneeksi.

Maha 32+0

Me ollaan laitettu nyt urakalla kotia vauvavalmiiksi, ja jouluhömpötyksen jälkeen pääsen vihdoin ehkä jo ensi viikolla esittelemään vauvan omaa nurkkausta ja muita juttuja. Stressi kaikkien vauvantarvikkeiden suhteen on hellittänyt ja mielen on vallannut ihana odottava fiilis. Olisipa meidän vauva jo täällä ja saisin laittaa hänet tuonne ihanaan kehtoon nukkumaan. Mutta toisaalta, ihana nauttia vielä tämä joulu tällä nykyisellä porukalla, heittäytyä isompien neitojen kanssa joulun viettoon ihan kunnolla ja huomioida vain heitä ja nauttia lomasta ja pitkistä yöunista. Keväällä niitä yöuniakaan ei välttämättä ole ihan heti näköpiirissä nimittäin, heh. Mutta tosiaan, kaiken jouluhömpän jälkeen blogi täyttyy vauva- ja raskaushömpästä, ja kaikesta muusta mikä on vielä joulukalenterin ja muun sisällön takia odottanut omaa vuoroaan.

Eilen meillä oli tyttöjen pikkupikkuserkut äitineen kylässä ja vietettiin ihana päivä. Illalla me kokattiin Tiaran kanssa kahdestaan lihapullia ja perunamuusia, neidin päiväkodin kokkaus opintoretkellä saamalla reseptillä. Hän niin hienosti pyöritteli lihapullia ja oli niin ylpeä sekä reseptistä että pullistaan. Tyttöjen mentyä nukkumaan me pidettiin Oton kanssa kolmannet (ja viimeiset) paketointitalkoot Love, Actuallyn siivittämänä ja juotiin glögiä. Taattua joulutunnelmaa. Kaikki alkaa olla valmista huomista varten ja tämä päivä ollaan sitten vietetty perinteisesti jouluruokia kokkaillen.

Tämä postaus on neljäskymmenesneljäs jonka tässä kuussa julkaisen, aivan älytön tahti siis ollut päällä. Joulukalenterin lisäksi olen  pyrkinyt julkaisemaan joka päivä myös toisen postauksen, ja epäonnistunut siinä vain kahtena päivänä kun kiire oli vaan niin kreisi. Tässä kuussa on mennyt jo koko blogihistorian postausmääräennätys rikki, ja se tulee toki kasvamaan vielä entisestään. Olen laittanut itseni koville, mutta ainakin voin nyt jäädä hyvällä omallatunnolla joululomalle ja pitää pari päivää blogivapaata jos maltan. Joku voisi kuvitella että 44:n postauksen jälkeen kirjoittaminen ei houkuttaisi, mutta mulla on jotenkin niin inspiraatio ja hyvä kirjoitusmoodi päällä että odotan vaan että pääsen puhumaan kaikesta mitä on viime aikoina päässä pyörinyt. Mutta ennen sitä luvassa kuitenkin pieni hiljentyminen joulun viettoon, ja jatketaan sitten kun olen saanut kinkku-, lautapeli-, konvehti- ja kirjaöverit.

Huomenna tosiaan luvassa vielä viimeinen joulukalenteriluukku, käykää kurkkimassa sitten kun joulunvietoltanne ehditte. Ja aivan hurjan ihanaa huomista jouluaattoa ja koko joulun aikaa myös teille kaikille jotka ette joulukalenteria ole seuranneet <3


Luukku 23: Voita harmaa bObles ankka!

23.12.2016

Joulukalenterin toisiksi viimeisen luukun ja viimeisen arvonnan aika on koittanut. Miten nopeasti tämä aika menikään jälleen kerran? 22 luukkua takana, ja vaikka tiesin ekaa luukkua kirjoittaessani että joulu tulee ihan meganopeasti, se nopeus silti taas pääsi yllättämään. Tiedättekö mikä on joulun odotuksessa parasta? Se, että samalla kun odottaa joulua, pääsee vuoden pimeimmän ajan ylitse. Nyt ollaan jo matkalla kohti kevättä ja valoa ja jokainen päivä on edellistä edes himpun verran pidempi. Ihanaa!

Varmasti kaikki blogia pidempään seuranneet tietävät, että me ollaan fanitettu tanskalaista bOblesia jo pitkään. Meiltä löytyy hurjan monta erilaista bOblesia, eivätkä meidän lapset ikinä kyllästy niihin. Niissä voi hengata, niitä voi käyttää tuoleina ja ennenkaikkea niistä voi tehdä temppuratoja. bOblesit pitävät lapset liikkeessä niinkuin kuuluukin, ja kehittävät lasten motorisia taitoja. Ne ovat hauskoja, värikkäitä ja äärimmäisen monipuolisia.

Meiltä löytyy bObleseja moneen lähtöön ja monessa eri värissä, mutta erityisen kovasti olen ihastunut nyt harmaisiin bObleseihin. Saatiin tytöille testiin harmaa bObles suuri ankanpoikanen, jolla voi keinua tai jota voi käyttää siltana, siinä voi istua, seisoa tai makoilla ja se kehittää koordinaatiokykyä ja motoriikkaa. Ankanpoikanen on huippusöpö ja sopii kivasti lastenhuoneen sisustukseen, oli lempiväri mikä hyvänsä. Ankanpoikasia ja muita bObleseja on saatavilla Gefferin verkkokaupasta useassa eri värissä, ja tällä hetkellä Gefferillä on vielä menossa kana-kamppis, eli mistä tahansa yli 100€ bObles-ostoksesta saat kaupanpäällisiksi vihreän bObles-kanan, joka myös meiltä löytyy ja löytyy näistä kuvistakin.

ARVONTA! Kommentoi tähän postaukseen kenelle haluaisit voittaa bObles suuren ankanpoikasen, ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin olet mukana arvonnassa. Osallistumisaikaa on 27.12. klo 22.00 asti jonka jälkeen arvon voittajan ja olen häneen yhteydessä henkilökohtaisesti. Onnea arvontaan!

Huomenna onkin sitten jouluaatto, ja viimeisen joulukalenteriluukun aika. Ehkä joku jo arvaakin mitä siellä on luvassa, sekin on yksi niistä mun lukuisista perinteistäni nimittäin. Aivan ihanaa aaton aattoa kaikille, me aletaan Oton kanssa kinkunpaistohommiin ensimmäisen lomapäivän kunniaksi.


Päivä mun matkassa

22.12.2016

 

Viimeisessä osassa mun ASUS Brand Ambassador -pestin postaussarjassa kurkataan mun työpäivään, ja siihen miten uusi ASUS Zenbook 3 kulkee siinä mukana. Sain oman Zenbookini reilu viikko sitten ja se on kyllä sulautunut oikein nätisti osaksi mun päiviä! Ennen kuin kerron enemmän mun päivästä, on pakko vaan vielä sanoa että olen niin iloinen että olen saanut toimia brand ambassadorina tämän syksyn.

Olen päässyt mahtaviin workshopeihin, oppinut paljon tehokkaampia työskentelytapoja ja ennen kaikkea saanut ihan mielettömän työvälineen. ASUS Zenbook 3 on tämän hetken upein kannettava tietokone, jossa on saatu super pieneen (vain 11,9mm ohueen) ja super kauniiseen pakettiin uskomaton määrä suoritustehoa (core i7 -suoritin), muistia (jopa 16Gb), tallennustilaa  (1TB) ja laatua. Se on kaikkein kehittynein Zenbook tähän mennessä, ja täydellinen nimenomaan mun tarpeisiin blogin pitämisessä.

8.00 herätys ja suihku

Herään ihan itsekseni, ja kipitän heti suihkuun. Aamuisin yritän olla mahdollisimman nopea ja tehokas että ei mene aikaa hukkaan, paitsi viikonloppuisin jolloin saatan pötkötellä Oton kainalossa ikuisuuden.

8.30 aamupala alakerrassa ja sähköpostien sekä kommenttien tsekkaus ja ajastetun postauksen nosto

Joka aamu koneella odottaa liuta sähköposteja ja kommentteja ja viestejä eri somekanavissa, jotka läpi käymällä aloitan mun työpäivän. Vastaan tärkeimmät sähköpostit ja muut viestit, minkä jälkeen on hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä. Jaan myös aamun joulukalenteriluukun somekanavissani. Näin loppuraskaudessa työnteko hoituu mukavimmin suoraan sohvalta käsin, siksi on kiva että Zenbook 3 on alle kilon painoinen ja sen tehokas ja nopeasti latautuva akku kestää hyvin langattomasti sohvalla työskentelyä.

9.00 Kuvien käsittelyä ASUS Zenbook 3:lla

Tämä on ehkä vähiten mun lempipuuhaa työssä, kuvien käsittely. Se on niin tylsää ja yksitoikkoista, paitsi silloin kun jostain ihan järkyttävässä valaistuksessa otetusta kuvasta saa editoimalla tehtyä ihan ok-näköisen. Silloin tuntee onnistuneensa. Zenbook 3 on ladattu täydellä teholla ja se pyörittää hyvin niin Lightroomia kuin Photoshopiakin, joita molempia tarvitsen töideni tekemiseen. Lisäksi pyörii myös Adobe Premiere jolla editoin videoita.

Zenbook 3:n tarkka ja upeasti värejä toistava 12,5″ Full HD -näyttö on tässä puuhassa ehdoton, sillä en halua että kuvat näyttävät hyvältä vain mun koneella, niiden on näytettävä hyvältä kaikilla koneilla. Kuvien käsitteleminen on tosi aikaavievää puuhaa, silloin laitan yleensä samalla musaa tai jonkun puheohjelman taustalle pyörimään koska on kiva kuunnella jotain samalla kun tekee liukuhihnaduunia kymmenille kuville.

11.00 Postauskalenterin tsekkausta ja sähköposteihin vastailua

Vaikka aamulla postit on juuri vastattu, niin parin tunnin aikana niitä kerkeää tulla jo lisää. Kalenterista tsekkaan koko tulevan viikon aikataulua ja tehtävälistaa ja päivän ohjelmaa. Pyrin aina tekemään mahdollisimman paljon etukäteen ja välttämään asioiden viime tippaan jättämistä. Fiilis on hyvä kun olen kalenterin deadlineja muutaman päivän edellä. Multa löytyy sama kalenteri ja samat dokumentit synkattuna kaikista mun laitteista, niin pysyn hyvin kärryillä ja pystyn hyvin päivittämään tietoja itselleni reaaliajassa, olin sitten missä hyvänsä.

11.30 Postauksen kirjoittamista

Käynnissä on viimeinen hurja työrupeama ennen jouluaattoa ja hiljentymistä rauhalliseen joulun viettoon. Naputtelen näppis sauhuten tekstiä ruudulle ja olen tyytyväinen aikaansaannokseeni. Vilkaisen kelloa ja huomaan että alkaa tulla kiire. Kerkeän kuitenkin viimeistellä vielä tekstin ja lisätä siihen tarvittavat tägit, avainsanat ja hakukoneoptimoinnin sekä kuvat.

12.30 Lounas

Lounas venähti vähän myöhäiseksi kun yritin olla niin nopeasti valmis. Lounaan ajan katselin Zenbookista keittiössä DIY-videoita. Tämä on mun paheeni, mä innostun kaikista DIY-jutuista kokoajan mutta sitten en aina saa niitä valmiiksi. Ja kiusaan itseäni katsomalla uusia videoita kokoajan vaikka tiedän että en pysty tai ehdi kaikkia projekteja toteuttamaan. Mutta kun se on vaan niin uskomattoman ihanaa ja siistiä mitä kaikkea voi tehdä ihan itse! Zenbook kulkee yhtä helposti mukana päivän vaiheissa kuin tabletit, mutta on toki ominaisuuksiltaan ja suorituskyvyltään huomattavasti monipuolisempi ja tehokkaampi.

13.00 Anna ja kuvaukset

Mun ystävä Anna halusi tulla kuvaamaan mulle vielä raskauskuvia, ja sopiva päivä löytyi jouluviikolta. Käydään läpi kuvien tyyliä ja vaatteita, ja viritellään varusteita. Kuvauksissa kestää yleensä aika kauan, koska yhden tosi hyvän kuvan luominen vaatii monen tekijän onnistumista yhtäaikaa. Silti nautin kuvauksista kerta toisensa jälkeen, kameran edessä on ihanaa!

Kuva: Photo Saskia

15.15 Taksin tilaaminen ja pakkaaminen

Huomasin että alkoi taas käydä aika vähiin ja pakkasin laukut sekä tilasin itselleni taksin ja hyvästelin Annan. Oli aika suunnata keskustaan kohti ASUSin viimeistä workshoppia. Mukaan nappasin tietenkin uuden Zenbook 3:n joka ei onneksi vie hirveästi tilaa laukusta, ja hihkuin riemusta kun sain sen mahtumaan pienempään Coachin laukkuuni eikä tarvinnut raahata hurjan isoa vanhaa työlaukkuani.

Zenbook 3:n mukana tuli upea kirjekuorimallinen säilytyskotelo, jossa kone pysyy hyvänä myös laukussa. Kotelo on niin nätti että kelpuuttaisin melkeinpä iltalaukuksi sen. Lisäjännitystä matkantekoon toi se että odotin isoja paketteja saapuvaksi ja olin ilmoittanut lähteväni kotoa klo 15.30 ja paketit oli luvattu tuoda ennen sitä. Klo 15.30 niitä ei kuitenkaan vieläkään näkynyt, ja alkoi hurja metsästysrumba ja soittelu. Lopulta pääsin taksiin kello 15.42, samaan aikaan kun lähetti laittoi meidän ulko-ovea kiinni vietyään paketit sisään.

15.42 Taksissa

Taksissa tsekkaan vielä kommentit ja sähköpostit ja julkaisen kommentteja ja vastaan pariin meiliin. Taksikuski oli ihan mahtava vanhempi mies joka oli vastikään tullut isoisäksi ja juteltiin koko matkan lapsista ja isovanhemmuudesta ja kaikesta maan ja taivaan väliltä. Hän sai mun mielialaa kohennettua kun stressasin jo valmiiksi myöhästymistä.

16.07 Vihdoinkin perillä workshopissa

ASUSin viimeinen workshop pidettiin Kiseleffin talossa Cafe Köketissä joka on aivan ihana paikka! Vikassa workshopissa meillä kaikilla ASUS Ambassadoreilla oli meidän uudet Zenbookit mukana, ja täytyy sanoa että vaikka tämä oma grafiitinharmaa on super ihana niin on Zenbookin muutkin värivaihtoehdot eli tummansininen kultaisin yksityiskohdin ja ja valkokulta olivat kyllä myös tosi tyylikkäitä ja mukavan persoonallisia.

Silti tämä minun omani tuntuu jotenkin enemmän multa ja olen tyytyväinen värivalintaani. Oli kiva nähdä vielä kaikkia ennen joulua, ja workshopissa käytiin läpi hakukoneoptimointia ja kävijämäärien ja tilastoiden analysointia, mikä on aiheena yksi mielenkiintoisimmista.

18.00 Otto tulee hakemaan

Kuudelta workshop päättyi ja Otto ja lapset tulivat hakemaan mua autolla, sillä me suunnattiin vih-doin-kin vaunuostoksille! Automatkalla vaihdettiin kuulumisia ja lapset iloitsivat siitä että nyt alkoi kahden viikon joululoma. Aivan ihanaa että saadaan olla koko perhe yhdessä kotona, kunhan Oton pari työpäivää ovat vielä ohi.

18.30 Vaunujen tsekkaus, pakkaus ja kotimatka

Vaunut olivat juuri niin täydelliset kuin olin kuvien perusteella ajatellutkin, ja ne lähtivät mukaan ja menivät näppärästi meidän takakonttiin. Ai että. Taas yksi asia rastittavaksi vauvaostoslistalta, ”done”.

19.00 Drive-inista ruokaa mulle ja kotiin

Muu perhe kerkesi syödä sillä aikaa kun mä olin koulutuksessa, ”isin spesiaalia” eli pyttipannua ja punajuuria, mutta itse söin koulutuksessa vain kevyen välipalan joten nälkä alkoi olla hirmuinen. Tapahtumarikkaan päivän jälkeen mä himoitsin vaan nugetteja, niin käytiin sitten hakemassa mulle niitä. Ei se nyt haittaa jos joskus vähän!

20.30 Lapset nukkumaan

Puoli ysin maissa lapset olivat syöneet iltapalan, pitäneet jokailtaisen joulukalentereiden avaamismaratonin ja lukeneet mun kanssa pitkän iltasadun. Oli aika mennä nukkumaan. ”Huomenna on äiti eka lomapäivä, mitä me tehdään?” kysyivät lapset ja menivät into piukassa omiin sänkyihinsä. Tätä lomaa on odotettu.

20.45 Hetki koneella

Istahdan vielä hetkeksi Zenbookini ääreen, tsekkaan kommentit ja jaan illaksi ajastetun postauksen. On aika laittaa koneen kansi lopullisesti siltä päivältä kiinni ja käpertyä Oton kainaloon.

21.00 Iltapala ja Netflix

Perinteiset jokailtaiset ruisleivänvärkkäystalkoot Oton kanssa ja sitten aletaan katsomaan Designated Survivoria Netflixistä. On muuten hitsin koukuttava sarja, Kiefer Sutherland on yksi karismaattisimmista miesnäyttelijöistä, terveisin 24:n parissa nuoruutensa viettänyt.

23.00 Nukkumaan

Yleensä tässä vaiheessa mun silmät jo lupsuvat siihen malliin että on parempi siirtyä sänkyyn ja alkaa suosiolla nukkumaan. Ihana päivä takana, ihana viikko edessä.

Käykää ihmeessä tutustumassa lisää Zenbook 3:een, se on aivan täydellinen ja voin suositella vaativankin käyttäjän tarpeisiin. Kiitos vielä hurjasti ASUSille tästä mahtavasta syksystä, on ollut ilo olla mukana!

Yhteistyössä ASUS.


Luukku 22: Raskaana olevan joulupöytä

22.12.2016

Huomenna me aletaan kokkaamaan joulupöydän antimia, mutta yksi ruoka on jo tuloillaan: raskaana olevan (ja vegaanin) kylmäsavulohi, eli porkkala. Porkkalasta inspiroiduin ja tajusin että vaikka noudatan prikulleen Eviran ruokasuosituksia, mun ei tarvitse kokonaan luopua kaikista mun lemppareista raskauden takiakaan. Ja halusin jakaa nämä oivallukseni myös teille, sillä tiedän miten moni raskaana tuskailee sen kanssa että joulupöydässä pitää kiertää kaikki omat herkut kaukaa. Jos siis olet raskaana ja rakastat juustoja, graavikalaa ja mätiä, kannattaa lukea vähän eteenpäin ja huokaista helpotuksesta. Tästäkin joulusta voi tulla herkullinen.

Jos lempiherkkusi joulupöydässä on graavikala, kokeile porkkalaa eli porkkanasta valmistettua ”kylmäsavulohta”.

Ohje on alunperin peräisin PS Olen Vegaani -youtubekanavalta, mistä sen voi myös käydä nopeasti tsekkaamassa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kuitenkin siis neljä pestyä porkkanaa paistetaan kuorineen merisuolakuoressa 190 asteessa 1,5h ajan. Mä olin hurja ja paistoin viisi. Tämän jälkeen porkkanat jäähdytetään ja varovasti kuoritaan ja suikaloidaan, ja marinoidaan kahdessa teelusikallisessa nestemäistä savuaromia, 1 ruokalusikallisessa rypsiöljyä ja teelusikallisessa valkoviinietikkaa 1-2vrk ajan jääkaapissa suljetussa astiassa. Super iisiä!

Mä laitoin omat porkkalat marinoitumaan tänään jotta ne varmasti ehtivät aatoksi. Savuaromin tuoksu oli jo itsessään niin kylmäsavulohimainen että en epäile sekuntiakaan etteikö tässä olisi erittäin hyvä vaihtoehto täksi jouluksi. Jään odottamaan innolla mitä makunystyrät sanovat lopputuloksesta, mutta luotto on kova.

Porkkalan lisäksi meidän joulupöydästä löytyy tänä vuonna poikkeuksellisesti myös uunilohta, koska kyllä sitä kalaakin on vaan saatava.

Jos rakastat herkutella aattoiltana  juustotarjottimella, kokeile uunibriejuustoa. 

Osta pyöreä 500g kiekko laadukasta brie-juustoa, paista sitä uunissa 200 asteessa 10-15min ajan (voit tarkistaa juuston sisälämpötilan keskeltä vaikka kinkunpaistomittarilla, jos se on yli 72 astetta niin mahdollinen listeria on kuollut). Tarjoile hunajan ja sekalaisten pähkinöiden sekä tuoreiden viikunoiden tai viikunahillon kanssa. Ihan uskomattoman herkullista!

Lisäksi mä herkuttelen juustoilla tänä vuonna myös joululaatikossa, sillä meidän punajuurilaatikkoon tulee vuohenjuustoa myös.

Jos parasta joulupöydässä on mäti, kokeile Cavi-art merileväkaviaaria.

Merilevää ei tietenkään suositella raskaana ollessa suuria määriä mikäli jodipitoisuus ei ole tiedossa tai se on korkea, mutta cavi-artin jodipitoisuus on tiedossa, ja se on alle 0,01%. Sitä ei ole myöskään tarkoituskaan syödä niin paljoa kuin esimerkiksi sushissa on merilevää, eikä jodi aiheuta hengenvaaraa tai muutakaan vaaraa vaan on suurina määrinä nautittuna haitallista kilpirauhasen toiminnalle ja voi vaikuttaa sikiön kasvuun.

Eli tämän rajoituksen kanssa nimenomaan määrillä on väliä, siinä missä taas listeriariskin ruoissa teelusikallinen tai maustemitallinenkin riittää jos siitä bakteeria löytyy. Eli ainakin mun neuvolan mukaan jouluaattona voi aivan turvallisin mielin herkutella vaikka koko purkillisella cavi-artia, koska siinä pitoisuus on todella pieni eikä aiheuta pienintäkään riskiä sikiön kasvulle tai kehitykselle. Mä muuten itseasiassa olen aina laivan buffetissa herkutellut juuri tällä merileväkaviaarilla, ja vasta joskus vanhempana tajusin että se ei ole oikeaa kaviaaria vaan nimenomaan merilevää. Aina on maistunut silti hyvältä!

Näiden postauksessa lueteltujen herkkujen lisäksi meidän joulupöydästä löytyy tänä vuonna bataattilaatikkoa pekaanipähkinäkuorrutuksella, kinkkua dijon-kuorrutuksella ja mummon perinteistä kastiketta, hernetuuvinkia, sienisalaattia, kylmäsavuporoterriiniä (joka on ainoa minkä skippaan raskauden vuoksi mutta ihailen sivusta), riisipuuroa, pipareita ja glögiä. Ja aika monta rasiallista konvehteja, ja paljon joululimppua. Eiköhän me niillä saada mahat täyteen muutamaksi päiväksi!

Toivottavasti tästä oli apua jollekin joka on miettinyt samoja juttuja kuin minä ja haluaa nauttia joulusta! Mä en ainakaan malta odottaa että pääsen kokkaamaan ja syömään, naminaminami!

Ihanaa päivää kaikille <3


Vauvan varusteet: Vaunut

21.12.2016

Ette uskokaan kuinka paljon mä olen odottanut että pääsen kirjoittamaan meidän V-A-U-N-U-I-S-T-A! Käytiin ostamassa vaunut maanantaina, ja nyt olen muutaman päivän ehtinyt niitä työnnellä kotona ja ihastella ja kokeilla. Kirjoitin meidän alustavia pohdintoja lastentarvikehankinnoista alunperin jo elokuussa, ja silloin olin ihan varma että ostan meille Bugaboot. Arvatkaa ostettiinko? No ei. Me mentiin vielä yksi askel pidemmälle ja päätettiin sijoittaa Cybexin Eames Officen kanssa yhteistyössä suunniteltuihin Priameihin, joihin mä ihastuin saman tien kun ne ensi kertaa näin.

Me sovittiin jo heti aluksi, että kun tämä luultavasti on meidän viimeinen kerta kun vauvan tarvikkeita hankitaan, niin nyt ei pihistellä vaan hankitaan juuri sitä mikä tuntuu hyvältä ja meidän näköiseltä. Ja niin ollaan myös tehty.

Miksi me päädyttiin juuri Priameihin

Ensimmäisenä Otto ihastui Priameiden toimivaan travel systemiin, eli siihen miten kätevästi turvakaukalon saa niihin kiinni ja irti ihan sekunnissa. Mä tietenkin vähän hihittelin ja selitin että kuules tämä tämmönen travel system on ihan yleinen juttu ja löytyy suunnilleen kaikista rattaista nykyään, että siihen ei kannata ostopäätöstä vielä perustaa. Päätin kuitenkin kokeilla rattaita itsekin, ja tykästyin siihen miten kevyet ne olivat työntää. Näillä on nimittäin painoa kopankin kanssa vähemmän (9,6kg) kuin meidän vanhoilla tukevilla matkarattailla (11,5kg), joita olen viimeksi työnnellyt.

Me haluttiin rattaat jotka ovat nimenomaan kevyet, muuntautumiskykyiset, kauniit ja joissa on kääntyvät etupyörät. Siksi vaihtoehtona oli alunperin Bugaboo, sillä ovathan heidän rattaat äärimmäisen kauniita. Kävin koetyöntelemässä niitäkin pari kertaa ja kokeilemassa eri malleja, ja tykkäsin kyllä tottakai, mutta jotenkin ne eivät vaan tuntuneet yhtä hyvältä kuin Priamit. Cameleon3:t tuntuivat liian matalilta ja etupyörät aivan liian pieniltä. Buffalot taas tuntuivat liian isoilta ja jykeviltä. Kaipasin jotain niiden välistä, ja Priamit taitavat olla meille juuri se oikea välimuoto.

Mietin pitkään että ostaisinko silti Bugaboot, olinhan haaveillut niistä jo monta vuotta. Mutta tulin siihen johtopäätökseen, että jos ne Priamit nyt siitä huolimatta vaan yksinkertaisesti tuntuvat meille sopivammilta, niin miksi ei sitten otettaisi niitä. Ja niin me sitten pitkän jahkailun jälkeen päädyttiin ostamaan ne Priamit.

Vaunujen ominaisuudet

Priameissa on kauniit meleeratut kangasvaihtoehdot, joista mä tykästyin harmaaseen Manhattan Greyhin. Valitettavasti meidän ajoitus oli niin surkea, että ratasistuinta ei ollut enää saatavilla siinä värissä tämän vuoden puolella, vaan ostettiin nyt aluksi pelkkä vaunukoppa. Vuoden 2017 värit ovat juuri tulossa myyntiin, ja saattaa olla että ostetaan joko harmaa tai sitten joku makea erityisvärinen tai -kuosinen Lux-istuin sitten kun niitä on saatavilla, ehkä jo tammikuussa. Ei onneksi ole kiirettä, sillä vauva itse tarvitsee rataistuinta vasta joskus loppukesästä/alkusyksystä syntymäpäivästään riippuen.

Priamit ovat leveydeltään 57,5cm, eli ihanan kapeat ja pienet, vain 2,5cm leveämmät kuin meidän vanhat matkarattaat ja 2,5 cm kapeammat kuin esimerkiksi Cameleon3:t. Niissä on säädettävä työntöaisa, ja tulevan rataistuimen voi kääntää kumminpäin tahansa. Ne menevät yhdestä napista helposti kokonaan kasaan pieneen kasaan, ja niissä on sama kätevä ominaisuus kuin bugiksissa: työntösuuntaa voi vaihtaa niin, että isot takapyörät ovatkin etupyörät ja raivaavat tietä rattaille lumihangessa tai hiekassa. Kunnon talvimeininkejä varten voi tietysti ostaa vielä eturenkaiden tilalle sukset, hah!

Yksinkertainen Travel System

Travel system on todella ihanan yksinkertainen käyttää ja kuuluu hintaan Cybexin omien kaukaloiden kanssa, jollainen meilläkin on*. Rattaiden runko yksin vie ihan supervähän tilaa, ja meidänkin tilavan citymaasturin takakonttiin jää ruhtinaallisesti tilaa vielä rungon jälkeenkin. Mukana tuli myös sadesuoja.

Vaunukopassa on SPF50-suojakertoimella varustettu XXL-kuomu, joka suojaa muotonsa puolesta todella hyvin niin auringolta kuin tuulelta ja tuiskultakin. Siinä on myös kurkistusikkuna takaosassa. Työntöaisa on korkeussäädettävä ja päällystetty mustalla keinonahalla, ja se tuntuu todella ylelliseltä ja ihanalta. Patja on pehmeä ja laadukas. Me valittiin rattaille chromen värinen runko, joka on mun mielestä ihan yli ihana! Ja renkaiksi valittiin kolmesta vaihtoehdosta trekkingit, jotka sopivat niin kaupunkiin kuin maaseudullekin. Ne ovat cityrenkaiden ja maastorenkaiden välimuoto eli juuri sopivat meille, ja kääntyvät 360 astetta mutta voidaan myös lukita suoraan eteen.

*Kaukalo saatu blogin kautta.

Ensivaikutelma

Nyt tosiaan rattaat on seisoneet kaksi vuorokautta meidän olkkarissa. Olen niitä työnnellyt ja testannut kaukalon kanssa ja kopan kanssa ja vaunuverhon kanssa ja lämpöpussin kanssa ja vaikka ja miten. Ja onhan ne nyt ihan yli-upeat! Mä olen niin tyytyväinen meidän valintaan. Ja tavallaan musta on kiva että meillä ei vielä ole ratasistuinta, koska se antaa mulle aikaa miettiä mikä olisi ihanin väri ja kuosi. Mä olen kuitenkin niin tuuliviiri ja saattaa olla että ihastun johonkin ihan toiseen väriin tai kyllästyn tähän nykyiseen, niin sitten kun saa vielä erikseen ostaa ratasistuimen niin saa ikäänkuin kokonaan uudet rattaat.

Ulkona me ei olla rattaita vielä työnnelty, koska tuolla on niin märkää ja ällöä ja on paljon helpompaa kun ne ovat vielä ihan puhtaat renkaistakin kun kannettiin ne sisälle, tai siis Otto kantoi. Nyt en vaan malttaisi enää odottaa että pääsen työntelemään meidän miniä noissa!

Tyylikäs vaihtoehto

2015 markkinoille alunperin tulleista Priameista on tänä vuonna tullut saataville myös ihan mieletön Jeremy Scottin suunnittelema malli kultaisin siivin koristeltuna. Ne ovat varmaan tyylikkäimmät ja cooleimmat rattaat mitä olen ikinä nähnyt, mutta johonkin oli raja vedettävä, designer-versiolle tulisi nimittäin hintaa yli 3000 euroa, mikä menee ainakin mulla jo vaunujen kipurajan yli.

Kirjoitan tarkemmin vaunuista käyttökokemuksia heti kunhan niiden matkustaja on saapunut maailmaan ja ollaan päästy testaamaan vaunuja ihan tositoimissa. Mutta tässä vielä pieni infopaketti rattaista lopuksi, ja jos tulee mieleen jotain kysyttävää niin kysykää ihmeessä! Mä yritän vastata parhaani mukaan vaikka en ihan  ekspertti vielä olekaan. Priameista tuntuu olevan harmillisen vähän käyttökokemuksia suomen kielellä netissä, joten haluan ainakin itse tuoda tähän muutoksen. Mutta englanniksi ja ruotsiksi löysin useamman arvostelun jotka vakuuttivat mut.

 Cybex Priam perusinfoa:

Mitat kasattuna: Pituus 95,5cm, Leveys 57,5cm, Korkeus 31cm

Paino: Runko 4,9kg Vaunukoppa 4,7kg

Kevyt alumiinirunko, Denim-kankaat ja tekonahkayksityiskohdat.

Hinta: Runko 700€ + vaunukoppa 400€ + Lux-istuin 450€ / Yhteensä 1550€

Mitä tykkäätte vaunuista? Löytyykö joltakin teistä samat menopelit?