Ajatuksia lähestyvästä synnytyksestä

02.01.2017

Lupailin tuossa ennen joulua että kirjoitan vähän ylös mitä ajatuksia lähiviikkoina häämöttävä synnytys herättää ja miten ajattelin siihen valmistautua. Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa että tuntuu hurjalta, että siihen että vauva on täysiaikainen, on enää kolme viikkoa ja kaksi kokonaista päivää!

Meidän Zelda syntyi tasan täysiaikaisena 37+0, ja Tiara viikolla 35+6 joten aiempia raskauksia katsoen loppumetrit tosiaankin ovat enää edessä. Tietysti ihan kaikki on mahdollista, mutta ainakin neuvolaa ja äitiyspolia lainatakseni ”Olisi ihme jos raskaus kestäisi edes viikolle 38+”. Näin ollen synnytys on viime viikkoina ollut paljonkin mielessä ja vähän vaihtelevilla fiiliksillä.

Yleensä synnytys tulee mieleen kätevästi siinä iltahammaspesun jälkeen, juuri kun pitäisi alkaa miettiä jotain seesteistä mikä saattelee hellästi höyhensaarille. Eli ei ainakaan synnytystä, sillä jos olen ihan rehellinen niin kyllä mua jännittää synnytys ihan pirusti. Kaksi aiempaa on mennyt aivan täydellisesti ja sinänsä mulla on siis hyvät kokemukset synnyttämisestä ja tiedän että osaan kyllä, mutta jostain se jännitys silti kumpuaa. Kai se jännittää että voiko vielä kolmannellakin kerralla synnytys sujua yhtä hyvin, varsinkin kun tämä kolmas raskauskin on yllättänyt sillä miten hyvin kaikki on sujunut.

Mutta ei sinne synnyttämään kannata peläten ja panikoiden lähteä, joten olen yrittänyt käsitellä näitä tunteita ja miettiä mistä se pelko kumpuaa. Kai se nimenomaan on pelkoa vaan siitä että tapahtuu jotain odottamatonta joka on vaaraksi mulle tai vauvalle. Ja sille en oikeastaan voi mitään itse jos jotain odottamatonta tapahtuu. Jos synnytys sujuu kuten kaksi aiempaa, tiedän että pystyn siihen oikein hyvin. Mun täytyy vaan luottaa mun omaan kroppaan ja kuunnella omaa oloani ja tehdä parhaani.

Viime aikoina olen törmännyt myös useampaan matkasynnytyksestä kertoneeseen artikkeliin, ja se on sitten se mun toinen konkreettinen pelkoni: että vauva syntyy kotiin tai autoon. Ensimmäisen synnytykseni kesto oli reilut neljä tuntia, ja toisen synnytykseni kestoksi on merkitty 1,5 tuntia, eli on oletettavaa että tämä kolmaskin minityyppi putkahtaa maailmaan suhteellisen sutjakkaasti.

Kahdella aiemmalla kerralla olen tuntenut varsinaista synnytyskipua vasta avautumisvaiheen viimeisten kahden sentin aikana, ja etenkin viimeksi ne viimeiset kaksi senttiä menivät todella nopeasti. Siksi mä jännitän ihan hulluna että osaanko tällä kertaa tulkita mun kroppaa jo ennen kuin se kova kipu alkaa ja ehditäänkö me ajoissa. Täytyy vain toivoa parasta. Nyt tietysti auttaa se, että mulla EI ole ollut viikolta 25 alkaen säännöllisiä jatkuvia supistuksia kuten viimeksi, eli ehkä jotain voin jo päätellä siitä sitten kun ne säännölliset supistukset alkavat vaikka ne eivät kipeitä olisikaan, tai ainakin voin käydä tarkistamassa tilanteen.

Tällä kertaa mä haluaisin synnyttää ilman kivunlievitystä. Olen kummallakin aiemmalla kerralla saanut epiduraalin juuri siinä viimeisten kahden sentin kohdalla, jolloin se ei ole enää auttanut ollenkaan. Ehkä olisi pitänyt tajuta ottaa spinaalipuudutus, jonka olen kuullut auttavan vielä loppuvaiheessakin. Mutta tosiaan, kun kerran kaksi aiempaakin olen pärjännyt käytännössä ilman kivun lievitystä, niin voisin hyvin nyt jättää sen ahdistavan puudutusvaiheen kokonaan pois ja keskittyä vaan edistämään synnytystä senkin ajan.

Olen miettinyt myös Tens-laitetta, mutta mun pitää lukea siitä vielä enemmän sillä en ole ehtinyt perehtymään siihen että miten se auttaa ja missä vaiheessa. Tai siis ymmärrän sen perusidean, mutta auttaako se ja saako sitä käyttää vielä siinä ihan loppuvaiheessa kun mulla on kivunlievitykselle tarvetta? Jos jollain on kokemusta niin saa mieluusti jakaa!

Haluan pysyä synnytyksessä liikkeellä niin pitkään kuin mahdollista, koska liikkuminen helpottaa kipua ainakin mulla. Ponnistusvaihe kuitenkin tuntuu mulle parhaalta sängyllä. Kaksi aiempaa olen ponnistanut puoli-istuvassa asennossa sängyllä, ja se on toiminut mulla, joten saattaa olla että teen niin tälläkin kerralla. Jos joku muu tuntuu siinä synnytystilanteessa paremmalta, niin sitten mennään sillä. Tiedän kyllä että anatomisesti se ei todellakaan ole se kaikkein paras asento, mutta se tuntuu musta itsestäni turvalliselta ja siinä asennossa olen saanut vauvan ulos jo kaksi kertaa.

Synnytyksen jälkeen haluan pitää vauvaa ihokontaktissa ja rinnalla mahdollisimman pitkään, ja toivon että Otto saa leikata napanuoran kuten tytöiltäkin on leikannut. Viimeksi saatiin olla salissa useampi tunti ihan rauhassa ja imetys lähti hyvin käyntiin siinä ja tuntui tosi luontevalta. Toivoisin myös että saataisiin olla perhehuoneessa jos vain se on mahdollista.

Mä haluaisin kotiutua nopeasti, mieluusti jo 24h kuluttua synnytyksestä, mutta sen ensimmäisen yön haluaisin olla sairaalassa koska se tuntuu turvalliselta että on ammattilaisia siinä ympärillä jos jotain komplikaatiota ilmenee. Zeldan kanssa me taidettiin kotiutua alle 36h synnytyksestä, mikä oli oikein hyvä. Hän syntyi lauantain ja sunnuntain välisenä aamuyönä, ja maanantaina aamupäivällä me lähdettiin jo kotiin. Silloin ei saatu perhehuonetta, mutta onneksi se yksi yö meni aika nopeasti.

Vaikka mua jännittää synnytys niin kovasti sitä myös odotan. Se on ainutlaatuisin hetki ja tilanne maailmassa, eikä mikään voi tuntua yhtä hienolta kuin se kun saa oman lapsen ensi kertaa syliin. Mä odotan malttamattomana että saan nähdä meidän pikkuisen ensimmäistä kertaa ja tuntea kuinka hän tarttuu mua sormesta pikkuisilla sormillaan ja kuinka hän avaa silmät ja ääk en kestä!

Tämän postauksen kirjoittaminen oli sellainen hyvä ajatusten selkiyttäjä mulle itsellekin. Vaikka luultavasti näen vielä ennen synnytystä ainakin painajaisia matkasynnytyksestä ja ties mistä, niin todellisuudessa mä kuitenkin odotan synnytystä ihan hirveän paljon. Ja se ei auta mitään että murehtii etukäteen asioita joihin ei voi vaikuttaa itse. Kannattaa ennemmin keskittyä valmistautumaan siihen mihin voi vaikuttaa, ja luottaa vaan itseensä ja kroppaansa, sekä kätilön ja muun henkilökunnan ammattitaitoon.

Nyt jos siellä on joku jolla on samantyyppisiä kokemuksia kuin mulla, tai olet kokenut hyvin sujuneen matkasynnytyksen tai tiedät jotain Tens-laitteesta tai ihan mitä vaan tulee mieleen niin kommentoikaa ihmeessä!


63 Responses to “Ajatuksia lähestyvästä synnytyksestä”

  1. pihla sanoo:

    Sulla on ollut todella nopeat synnytykset, oletko miettinyt käynnistyksen pyytämistä? Itsellä synnytykset olivat 6h ja 1 h 50 min, pelkäsin että kolmas syntyy autoon/kotiin. Sain tähän syyhyn vedoten käynnistyksen ja kolmas synnytys kesti 50 minuuttia, hyvä että olin valmiiksi sairaalassa 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Wau sulla oli kyllä supernopea kolmas synnytys (toki muutkin :D)! Mä en oo miettinyt koska luulen että multa ei kukaan alkaisi sitä käynnistämään vielä 37+ viikolla kun ei ole mitään terveydellisiä ongelmia, ja sitten taas jo ennen sitä ja heti sillä viikolla vauva saattaa muutenkin syntyä ihan itsestään.. Mutta voisihan sitä kysyä. Jos näet vielä tän vastauksen, niin oliko käynnistetty synnytys kivuliaampi kuin luonnollisesti käynnistyneet synnytykset, ja miten sulla käynnistettiin? 🙂

      • Pihla sanoo:

        Eivät varmaan käynnistä ennen viikkoa 41, silloin oli mulla se käynnistys.. puhkaistiin vain kalvot ja en tarvinnut mitään käynnistyslääkkeitä, joten normimäärällä kipua mentiin 🙂 ja tosiaan asutaan 6km päässä sairaalasta niin ei ollut edes pitkä matka.

        • Iina Hyttinen sanoo:

          No näin mä ajattelin myös että eivät käynnistä niin aikaisin 😀 Kiitos kun vastasit vielä! 🙂 Meillä on joku puolen tunnin ajomatka paitsi jos ei ole yhtään ruuhkaa niin säästyy ehkä 5-10min 😀

          • Niina sanoo:

            Moikka.

            Mulla samantyyppinen kokemus eli käynnistetty synnytys siinä pelossa etten ehdi sairaalaan. Ensimmäinen synnytys kesti yli 17h, toinen synnytys alkoi täysin yllättäen ponnistamisen tarpeella, enkä kokenut avautumisvaiheen kipua. Matkaa oli sairaalaan noin 15min ja ehdin juuri ja juuri sairaalaan ponnistamaan vauvan maailmaan, ponnistusvaihe kesti 2minuuttia. Kolmas käynnistettiin rv40, koska uskottiin ettei synny ennen sitä (aikaisemmat syntyneet 41+4 ja 40+5). Käynnistys tapahtui kalvojen puhkaisulla, muuta ei tarvittu ja koko homma kesti 45min. Nopeuteen varmasti vaikutti sekin, että olin käynnistykseen mennessä avautunut huomaamattani jo yli 5cm. Synnytys oli täydellinen ja upea kokemus ilman minkäänlaista hätää ja paniikkia ehdinkö sairaalaan. Eikä ollut kivuliaampi kuin aikaisemmat. Sinun kohdallasi asiaa voi tietenkin hieman vaikeuttaa se, että aikaisemmat synnytykset on käynnistynyt niin aikaisin joten ei mitään tietoa olisiko käynnistys mahdollista jo rv37? Jos pelko yltyy ota asia puheeksi. Minulla pelko kävi sietämättömöksi vasta rv39 jolloin otin asian puheeksi neuvolassa ja pääsin pelkopolille jonne yleensä on ruuhkaa. Onnekseni käynnistys ehdittiin vielä suunnittelemaan ja toteuttamaan.

            Tsemppiä tulevaan! 🙂

  2. Julia sanoo:

    Mulla oli synnytyksessä käytössä se tens laite ja tykkäsin kyllä! Se ei periaatteessa lievittäny sitä kipua mutta vei ajatukset pois niistä kipeistä supistuksista. Mulla se oli alaselässä mutta sen voi kuulemma laittaa myös vatsan puolelle. 🙂 Siinä pystyy myös tosi helposti ite säätää niitä sähköimpulssien voimakkuuksia, ja aina supistuksen ajaksi sen saa kovemmalle. Sitä voi muistaakseni käyttää loppuun asti, mutta itellä synnytys kesti sen 15 tuntia niin se alkoi loppua kohti tuntumaan ärsyttävältä ku oli ollut jo monta tuntia päällä. Tsemppiä loppumetreille! 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos paljon vastauksesta ja tsempeistä!! Mä oon just miettinyt että miltähän se laite sitten käytännössä tuntuu! 🙂 Kiva että sitä voi käyttää vielä siinä lopussakin, se voisi olla mun juttu!

  3. Sarppa sanoo:

    Mulla oli tuo tens nyt lokakuussa esikoisen synnytyksessä. Olin jotenki ihan asennoitunu, että joudun käynnistykseen ja, kun synnytys käynnisty 40+4 niin meni hetki, että edes tajusin tilanteen. Aika pian otin sen tens:sin käyttöön ja se kyl joo helpotti ja rentoutti. Siinä on sellanen nappi, jota painetaan aina supistuksen tullessa, mutta mä en edes voinu käyttää sitä, kun tuntu liian rajulta mulle. Pikkuhiljaa nostelin tehoja, mutta aika pian se alko tuntumaan ikävältä. Otin sen sit kotona pois jossain vaiheessa. Kivut alko tuntumaan taas ja päätettiin lähtee näytille ja hetki ennen sitä laitoin tenssin takas. Kivut oli oikeesti tosi siedettävät ja pystyin olemaan tosi normaali, mutta mulla supisteli aika aikasilta viikoilta niin siks lähettiin aika pian näytille. Olin 4cm auki sairaalaan mentäessä. Ja tähän asti pärjäsin ihan törkeen hyvin tenssillä. Esim kun lähettiin näytille ni halusin vielä vaihtaa meille lakanat,että ei oikeesti tuntunu kipuja siis. Toki tää oli mun ensimmäinen nii en osaa sanoa oliko muuten vaan helppo vai auttoko tens oikeesti niin paljon. Mulla synnytys kesti siis melkein 20h niin en todellakaan koko aikaa pystyny sitä pitään ja sairaalalla otinki epiduraalin heti. Mutta suosittelen kyllä, jos yhtään harkitset. Ja ota se mahollisimman aikasessa vaiheessa käyttöön niin ehtii vaikuttaa. Kivaa ja nautinnollista loppuraskautta!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Mahtavaa kuulla enemmänkin tensistä! 🙂 Kiva että siitä oli oikeasti apua! Mulla on kans just se että sinne 8cm asti ei kipua juurikaan tunnu normaalia siedettävää menkkasärkyä enempää, viimeksikin kyykkäsin ja meikkasin ja koitin vaan saada ajan kulumaan ja synnytyksen etenemään sinne 8cm asti, ja sitten alkoi ihan yhtäkkiä se kipu. Sama ensimmäisellä kerralla, että ei tuntunut mitenkään ihmeelliseltä mutta sitten siinä 8cm kohdalla aivan yhtäkkiä se kipu oli ihan järkyttävä 😀 Eihän se sen jälkeen enää onneksi kauaa kestä, mutta olisi huippua jos sitä loppuakin voisi vielä jotenkin helpottaa 😀 Kiitos paljon ja ihanaa uutta vuotta sinne <3

      • Sarppa sanoo:

        Joo mulla alko kans kivut sit saliin päästyä yhtäkkiä aivan kammottavina. Siinä vaiheessa tens sai lähteä. Sitä piti vielä kommentoida tuohon, että sitä tenssiä saa käyttää ihan loppuun asti, jos ei oo sitä kanyyliä? vai mikä onkaan selässä Mä vuokrasin sen tenssin ja sain siltä vuokraajaltskin tosi hyviä vinkkejä!

  4. Elina sanoo:

    Hei! Minulla oli ensimmäisessä synnytyksessä tuo tens laite apuna. Homma kesti 25 tuntia ja laitteesta oli apua. Se oli hyvä kun sai säädettyä itse sitä sähköimpulsin voimakkuutta aina supistusten mukaan. Loppupuolella supistukset alkoivat olla kuitenkin sen verta voimakkaita, että laite ei enää auttanut. Eikä siinä tohinassa pystynyt enää keskittyä säätämään mitään ylimääräistä. Toinen synnytys oli nopeampi, enkä käyttänyt enää Tenssiä. Tsemppiä synnytykseen, kyllä se vaan on upea kokemus. Toisesta synnytyksestä 8kk ja vauvakuume meinaa iskeä jo:)

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Tosi kiva kuulla teidän kokemuksia, hienoa että tenssistä oli apua ekalla kerralla! 🙂 Mutta tuo on kieltämättä totta että siinä lopussa tuskin itse kykenen sitten hallitsemaan sitä tenssiä kun vaivun sellaiseen synnytyshorrokseen ja keskityn vaan siihen enkä oikein tajua mistään ympäröivästä mitään 😀 Kiitos paljon <3 Synnytys on kyllä upea kokemus, toivottavasti tälläkin kertaa! 😀

  5. Maarit sanoo:

    Mun suuri pelko kolmannen synnytyksen kohdalla oli myös se, että en ehdi sairaalaan. Tokan kanssa meinasi jo niin käydä, kun koin pärjääväni kotona. Siinä kohtaa kun alkoi ponnistuttaa, tulikin kiire lähteä. Ajomatkaa sairaalaan oli onneksi alle 10 min.
    Kolmannella kerralla en olisi tajunnut myöskään lähteä riittävän ajoissa sairaalaan, ellei mies olisi mun olemisesta tajunnut, että nyt on taas tosi kyseessä. Mun synnytykset ovat kestäneet 6,5 t, 1,5 t ja 1t 45 min.

    Kolmas synnytys ei ole välttämättä aiempia nopeampi. En muista avasiko sulla edellisissä raskauksissa ennenaikaiset supistukset kohdunsuuta. Mutta jos niin oli, silloin synnytys on ollut jo heti käynnistyttyään pidemmällä kuin nyt, kun sulla ei ole ollut supistuksia.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Meillä on puolen tunnin matka sairaalaan joten siksikin jännittää! 😀 Mäkin oon kuullut että kolmas ei välttämättä ole nopeampi, mutta viimeksikin oli ihan tuurista kiinni että ehdittiin kun ajattelin että no käydään nyt tsekkaamassa, kun olin niin kyllästynyt niihin jatkuviin supistuksiin 😀 Mulla alkoi esikoisen kanssa säännölliset supistukset viikolla 34+3 ja keskimmäisen kanssa 25+, ja ne toki olivat edistäneet jonkin verran tilannetta, mutta silloin Zeldasta tarkistaessa ei kohdunsuu ollut synnytyksen alussa kuin n. sentin auki muistaakseni. Mutta joo, jännää nähdä kyllä miten tämä menee tällä kertaa! 😀 Kiitos paljon kun jaoit oman kokemuksesi <3 Ja ihanaa uutta vuotta!

  6. Petra sanoo:

    Mulla kolme synnytystä takana, joista viimeinen käynnistettiin ettei neiti syntyisi kotiin. Synnytykset on kestäneet 3 1/2h, 30min ja viimeinen käynnistetty 1h45min. Käynnistys tehtiin rv 38+2. Onneksi siihen päädyttiin, kun sairaalassa todettiin pienen olevan perätilassa, ei olisi ollut kiva synnyttää häntä kotona.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No huh, onneksi pääsit sairaalaan ja perätila selvisi sitten siellä! 🙂 Mulla myös eka synnytys perätilasynnytys joten en osaa sitä jännittää sen enempää kun meni ihan hyvin. Tietty viikot oli sen verran pienet että synnytys oli sen vuoksi koon puolesta myös helppo.

  7. Mama sanoo:

    Kuopiossa ei edes annettu enää epiduraalia kun olin 7 senttiä auki, juurikin siksi että se ei kerkeisi edes enää auttaa kipuun.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Mulle annettu kättärillä molemmilla kerroilla epiduraali eikä ole suositeltu edes mitään muuta tuossa vaiheessa (enkä ole itse tajunnut silloin enää mistään mitään että olisin osannut vaatia) 😀 Ja vasta jälkikäteen olen ihmetellyt että miksi näin.

      • Niina sanoo:

        Tosiaan Kuopiossa uudelleen synnyttäneille ja varsinkin jos synnytykset edistyneet sutjakkaasti on suositeltu spinaalia. Ihmettelen kyllä tuota epiduraalia 8cm kohdalla? Minä olin 8cm auki ja sain spinaalin, auttoi heti. Ponnistaminen oli lastenleikkiä. Pelkäsin myös ponnistuvaihetta ja pelkopolilla sanoivatkin että siihen tuo spinaali olisi hyvä ja niinhän se oli.

  8. Kätilö opiskelija sanoo:

    Ootko miettiny/kokeillut aqua- rakkuloita kivunlievitykseen? Ne ovat ihoon tai ihon alle pistettäviä ”vesikuplia” jotka blokkaavat hermojen kipu signaalia, niitä voi muistaakseni käyttää milloin vain mihin vain, ja useimmat kätilöt osaavat käyttää niitä ☺ Kannattaa kysyä niistä lisää, jos kiinnostaa ☺

    • RR sanoo:

      Mulle laitettiin synnytyksessä näitä, ja ne tosiaan autto niihin selkäpuolen polttoihin..tosin viimistä rakkulaa en antanu laittaa, kun se laittaminen sattu niin pirusti ja varsinkin polttojen yhteydessä XD

  9. Jonna sanoo:

    Mulla oli kuopuksen synnytyksessä apuna tens ja sillä pärjäsinkin tosi hyvin ja mulla se kyllä autto hyvin ja vei just sen terävimmän kivun pois supistuksista. Mulla on ollut myös suht nopeita synnytyksiä, kuopuksen synnytyksen kestoks taidettiin merkitä jotain 4h. Vedet mulla tosin meni jo aiemmin ja sairaalassa oltiin sen vuoks jo ennen säännöllisten supistuksien alkamista. Synnytyksen loppuvaiheessa kuitenkin otin vielä epiduraalin kun kivut yltyivät ja kun vauva oli perätilassa niin pelkäsin törkeesti sitä ponnistusvaihetta. Mut kannattaa siis ehdottomasti kokeilla sitä tenssiä. Ainahan tosiaan voit pyytää lisää kivunlievityksiäkin jos siltä tuntuu.

  10. Iina sanoo:

    Mulla tens ollut käytössä neljässä viidestä synnytyksestä. Olen ostanut laitteen omaksi. Voin vain suositella! Otetaan käyttöön heti ensimmäisistä supistuksista ja voi käyttää ihan loppuun saakka.
    En osaa sanoa, miten käytännössä vaikuttaa, mutta ainakin vie ajatukset pois, niin kuin joku mainitsikin. Mä olen lisäksi sairaalassa ottanut muutakin kivunlievitystä, mutta ainakin tensin avulla pärjää kotona ja tuo turvaa automatkalla sairaalaan.
    Tensiä ei saa synnytyksessä käyttää vatsapuolella, ainostaan selässä ja rv 37 eteenpäin. Vatsapuolella voi käyttää sitten kivunlievityksenä esim. jälkisupistuksiin osastolla.

  11. A sanoo:

    Mulla esikoisen syntymä kesti 5h 40min. Seuraavaa lasta ei ole vielä hetkeen tulossa, mutta vähän jännittää kun normaalisti matkaan menee 5h täältä sairaalalle ja ambulanssilla menee 2h nopeimmillaan! 😀

    Onnea matkaan. 🙂

  12. sonja sanoo:

    Mä suosittelisin Aktiivinen synnytys -Fb-ryhmää! Jos siis kiinnostaa etkä vielä siellä ole – sieltä saa tukea ja kannustusta.:-) Ryhmässä siis paljon kätilöitä, doulia sekä muita asiasta paljon tietäviä, ja lisäksi esim. ensisynnyttäjiäkin.

    Tästä tekstistä jäi fiilis, että hyvin olet perehtynyt aiheeseen. Sen lisäksi tietysti, että sulla aikaisempaa kokemusta on. Tsemppiä valmistautumiseen ja itse koitokseen sitten kun sen aika on!

  13. Zelinda sanoo:

    Tsemppiä kovasti synnytykseen!
    Oma esikoinen syntyi viime helmikuussa. Me käytiin näytillä aamulla kun oli yön poltellut alaselkää ja siirtyvät sit eteen, mistä tunnistin supistuksiksi. Siinä vaiheessa vaan sormelle auki, käytiin ostaa ruokaa ja mentiin miehen siskon luokse – omaan kotiin ois ollu 45km niin ei sinne enää lähdetty. Muutaman tunnin päästä takaisin, 3cm auki. Sairaalassa menin ammeeseen lillumaan (mikä valas olo siellä olikaan ) ja yritin rentoutua ni hups, 30 min jälkeen olin 9cm auki. Mentiin ilokaasulla ja pudendaalipuudutuksella (sekin oli lähellä et kerkesin sitäkään saada).
    Siinä oma synnytyskertomus tiivistettynä. Mutta jos teillä on mahdollisuutta niin tuo amme oli kyl kiva 🙂 jos oot kiinnostunu sitä koettaa tai ylipäätään ehdit ☺️

  14. Viola sanoo:

    Mä kokeilin tens-laitetta synnytyksessä, mutta musta se tuntu vaan inhottavalta ja rentoutuminen oli vaikeaa sen kanssa. Tsemppiä tulevaan! 🙂

  15. Nins sanoo:

    Mulla oli tens-laite käytössä tokan lapsen synnytyksessä. Synnytys käynnistettiin joten pyysin ja sain laitteen käyttöön jo ennen kuin kivut ehtivät alkaa kunnolla. Ilmeisesti tensistä onkin hyötyä vain jos sitä käyttää jo ennen voimakkaita synnytyskipuja. Mulla se toimi tosi hyvin, vei supistuksista sen pahimman huipun, ikäänkuin levitti kipua laajemmalle aluella jolloin se tuntui lievemmältä jos tämä kuulostaa jotenkin loogiselta. Mutta siinä vaiheessa kun voimakkaat kivut alkoivat ja supistusväli oli 3minuuttia niin ei laitteesta ollut enää mitään hyötyä, ärsytti vain enkä pystynyt edes säätämään sitä kun olin jo vaipunut synnytystranssiin. Mutta jos saat laitteen jo supistusten alkuvaiheessa käyttöön niin suosittelen, niitähän vuokrataankin netissä

  16. Tiia sanoo:

    Mun suurin pelko oli myös ettei ehdittäis sairaalaan. Pelkohan oli lopulta ihan naurettava, meiltä menee sairaalaan n.5min ja synnytys kesti 17h :DD

    Sain myös tens-laitteen, mutta en kokenut että siitä oli mitään hyötyä. Mun supistukset ei tuntuneet missään vaiheessa selässä eikä siitä mun mielestä siis ollut mitään hyötyä ja mä koin sen pistelyn epämukavana vielä kaiken sen kivun päälle. Tuskin otan seuraavalla kerralla, mutta eipä siitä haittaakan ollut ja avoimin mielin otin kaiken mahdollisen kivun lievityksen mitä tarjottiin 😀

    Tsemppiä viimesiin viikkoihin ja synnytykseen! <3
    Tiia

    • Meow sanoo:

      Mulla ihan sama kokemus tensistä! Ei auttanut yhtään koska kivut vain mahapuolella ja käytin sitä selässä. Mutta moni pärjännyt hyvin pitkälle sen avulla. Sain sitten kipupiikin lihakseen kun voimat alkoi käydä vähiin ja pelkäsin oman jaksamiseni puolesta. Muuta kivunlievitystä en sitten tarvinnutkaan ja vauvakin syntyi jo parin tunnin päästä. Vuokrasin laitteen Ipanaisesta.

  17. Vilma sanoo:

    Mulla tens oli huippuhyvä, mutta mun avautumisvaihe kesti yli 27h ja käsittääkseni tens pitää ottaa käyttöön jo synnytyksen alkuvaiheissa että siitä on apua. Eli jos haluat sitä käyttää, suosittelen hankkimaan sellaisen jo kotiin 🙂
    Mutta mulla siis auttoi tosi hyvin suppareihin, kunnes synnytystä alettiin vauhdittaa oksitosiinilla ja kivut alkoi olla sitä luokkaa että epiduraali oli pakko ottaa.

  18. Laura sanoo:

    Itsellä ei ole kokemusta tens-laitteesta, mutta paljon olen kyllä tutuilta kuullut hyviä kokemuksia siitä.
    Kiva kuulla sun ajatuksia synnytyksestä. Nimenomaan, että valmistautuu niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Niin itsekin tein. Hyvä synnytyskokemus takana lääkkeettömästi, kivunlievityksenä doula, vesi, akupainanta, guashaus ja rebozo-liina. Toivottavasti vielä monta hyvää synnytyskokemusta edessä 🙂

    P.s. Osuiko sulla silmään tänään julkaistu http://yle.fi/uutiset/3-9252712 ? Mielenkiintoinen! 🙂 Toivon sulle ihanaa synnytystä, synnytysrauhaa <3

  19. Tanja sanoo:

    onko teillä lähellä henkilö joka tulee hoitamaan tyttöjä kun synnytys käynnistyy? Mietin vaan jos tulee kiire lähteä kotoa 🙂 Tsemppiä synnytykseen J viimeisille viikoille!

  20. V sanoo:

    Paljon tsemppiä tulevaan synnytykseen!<3

    Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta haaveilen kyllä saavani esikoisen vielä nuorena. Pelkona on ollut raskaus ja synnytys, mutta sun blogi on auttanut paljon peloissa, varsinkin tämä http://butimahumannotasandwich.indiedays.com/2016/01/29/tata-kukaan-ei-oikeasti-kerro-synnytyksesta/ postaus on poistanut mun turhia pelkoja paljon, kiitos siis siitä<3

  21. Susanna sanoo:

    Täällä on ensisynnyttäjällä ihan järjetön huoli ja jännitys päällä. En sanoisi kuitenkaan, että varsinaisesti pelkoa.. Mutta aina kaikki uusi jännittää. Luultavasti olisin hyvinkin rauhallisin mielin, jos ei olisi todettu, että lapsi on perätilassa. Nyt rv36, ensi viikolla kääntöyritys ja sitten mietitään, miten edetään, jos ei vauva suostu/mahdu kääntymään.

    Mielestäni on hyvä, että synnytyksiä suunnitellaan ja mietitään etukäteen, mutta ensikertalaiselle asia on kovin vaikea. Kävin kyllä synnytysvalmennuksessa, mutta en koe, että siellä tieto olisi ollut niin syvällistä, että sen avulla pystyisi suunnittelemaan omaa synnytystään. Tärkein tekijä suunnitelmien kannalta on varmasti se oma aikaisempi kokemus, mitä ensikertalaisella ei ole..

    Muutamia asioita olen kuitenkin pähkäillyt: mikäli vauva jää perätilaan ja ei ole erityisen pieni, haluan suunnitellun sektion (vaikka olisin ok kandidaatti alatiesynnytykseen). Mikäli vauva kääntyy ja synnytys on ns. Normaali, tavoitteena on pysyä mahdollisimman paljon muussa kuin makuuasennossa ja ehkä jopa synnyttää muuten kuin sängyllä (jakkaraa äitini on kehunut kovasti). Luulen, että näin synnytys mahdollisesti etenisi paremmin, eikä selkäsairauteni tulisi ongelmaksi (erittäin hankala makuuasennossa). Kivunlievitystä haluan, mikäli se on mahdollista (epiduraali). Kaiken kaikkiaan toivon, että osaan kuunnella kroppaani, enkä itse jännitykselläni ns. Hidasta synnytystä. Ja suurin toive on tietysti saada se ihana pieni terve tyttö syliin, meni synnytys miten meni

  22. Laura sanoo:

    Sä olet kyllä upea odottaja!<3 tsemppiä h hetkeen ja uskon että kaikki menee kyllä ihan hyvin! 🙂

  23. Essi sanoo:

    Mä ostin ihan Prismasta oman tens-laitteen ekaa synnytystä varten ja käytin sitä melkeen supistuminen alusta asti, automatkan sairaalaan ja kylpylä lukuunottamatta sairaalassa kunnes rikoin toisen anturin jo jonkun aikaa ponnistettuani (synnytyksen kestoksi merkitty 12h). Se oli ihana, varsinkin autossa. En edes huomannut laitteen tehoa paitsi kun jompikumpi anturi irtosi. Lisäksi se oli oiva apu imetysjumeihin niskassa myöhemmin. Sairaaloissa on kyllä omatkin laitteet, mutta toisaalta suositellaan treenit kotona täysaikaisuudesta lähtien..

  24. Hanna sanoo:

    Minulla oli toisessa synnytyksessä tens apuna. Laitoin sen kotona heti kun kivut alkoivat ja otin pois kun piti alkaa ponnistaa. Olin ajatellut ottavani epiduraalin niin kuin esikoisen synnytyksessä mutta pärjäsin pelkän tensin ja ilokaasun avulla! Suosittelen 🙂

  25. AnnaMaria sanoo:

    Voisi sanoa, että synnytyksen kuuluukin jännittää loppumetreillä, vaikka olisi kuinka konkari tahansa, näin koko kroppa valmistautuu henkisesti. 🙂

    Ja käynnistyksen mahdollisuutta kannattaa kysyä, 38+0 se voi olla jo mahdollista (poikkeuksiakin on, että 37 viikolla käynnistetty), jos kävisi niin, että odotus menisi niin pitkälle. Et varalle se kannattaa kysyä, ei siitä haittaakaan ole…

    Itselläni oli tällä vikalla kierroksella ennen aikaisen synnytyksen uhka jostain vk 31 alkaen, vk 35 asti olin 1,5cm auki, vk38 helpotti kaikki oireet (paitsi käsien puutuminen, koska vauva painoi jotain hermoa ja kipu kesti vielä 3viikkoa synnytyksen jälkeenkin) ja kaikkien yllätykseksi poika syntyi reippaalla vauhdilla vk40+1.
    Mulla myös se, että olen kipeä vasta 7cm kohdalla ja sairaalassakin ne meinasi eka käännyttää, mut katsoessaan mun potilastiedot edellisestä, tutkittiin tilanne (5cm) ja alettiin äkkiä järjestämään nopeasti salipaikkaa täpötäydellä synnytysosastolla. Kivunlievityksenä mulla oli ilokaasu (kiitos jollekin nerolle siitä keksinnöstä) ja miehen käsivarren puristaminen ihan verinaarmuille :”D Tämän hän tosin uskalsi tunnustaa vasta, kun oltiin jo kotiuduttu vauvan kanssa…

    Superisti tsemppiä loppuun!!<3 Ihan täällä alkaa itseäkin jännittämään teidää puolesta, kun tuo oma mininyytti on "jo" 3kk ikäinen <3

  26. kolmen äiti sanoo:

    Itselläkin 3 synnytystä takana,ja muistan juinka pelkäsin samalla tavalla voiko kolmaskin mennä yhtä hyvin. Pelko varjosti välillä kovastikin raskausaikaa, kävin useammin ultrassa jne. Kun pienen sai syliin, tajusin että hei, kaikki sujui,hän on tässä ja täydellinen!
    Synnytykset olleet erilaisia, eka käynnistettiin ja syntyi rv 42+3, kesti 26h. Toinen käynnistyi vesien menolla itsestään rv 39+4,kesti 7,5h ja kolmas käynnistettiin vauvan ison koon vuoksi (4905g syntyessään) rv 38+1, synnytys 3h. Kivunlievityksenä ekassa spinaali ja amme, tokassa ja kolmannessa ilokaasu loppuvaiheessa sekä joku kohdunsuun puudute mutta se ei auttanut,sattu vaan pirusti laitto!
    Tsemppiä vikoille viikoille ja synnytykseen,hyvin se menee ♡

  27. Meri sanoo:

    Mulle joiduttiin laittaa spinaali, kun 2 kertaa epiduraalin laitossa tuli selkäydin nesteet vastaan. Huono puoli spinaalissa on se että multa lähti tunto mahasta alaspäin kokonaan, joten supistukset katottiin käyrältä, loppu vaiheessa aloin tuntea supistuksia ite ja pelkkää ponnistuksen tarvetta että se on saatava pihalle nyt heti:D Sekä spinaalissa sivuvaikutuksena tuli tärinä ja kutina synnytyksen aikana! Supistusten välillä sitte vähä raavin ihtiä että helpottas:D sekä spinaali päänsärky tuli kans, siihen autto kun joi paljon vettä ja kofeinia, särkylääkkeet siihen ei auttanu yhtään.

  28. Kirsi sanoo:

    Mulla esikoinen syntyi sen verran nopsaan, että toisesta sain ohjeeksi lähteä sairaalaan heti kun supistukset alkaa. Niin teinkin ja 1,5 tuntia ekoista hennoista supistuksista vauva syntyi. Kannattaa siis lähteä liikenteeseen ajoissa ja mennä näytille. Kyllä sieltä sitten pääsee vaikka takaisin vielä kotiinkin jos vaikuttaa

  29. Ida sanoo:

    Mie synnytin esikoiseni joulukuun puolivälissä viikoilla 38+4 ja synnytys kesti 4h.
    Ainoa kivunlievitys oli tens. Se laitettiin mulle ihan vähän ennen ponnistusvaiheen alkua ja oli sitten ihan loppuun asti. Toimi kyllä tosi hyvin ja oli kiva, kun sai itse painaa päälle aina supistuksen tullessa. Mulla lätkät laitettiin alaselkään, kun se rupesi kipuilemaan ja auttoi kyllä. Kohdun supistelut kesti sitten vallan mainiosti ilman muuta kivunlievitystä.
    Kovasti tsemppiä tulevaan!

  30. Sope sanoo:

    Siis wau! Mä en voi käsittää, miten joku voi näyttää noin kauniilta! Oikein hehkut onnea ja raskauden kauneutta! ♡
    Hirveän paljon tsemppiä tulevaan! ♥

  31. Anna sanoo:

    Täytyy sanoa, että näytät ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin hyvinvoivalta, terveeltä, hehkuvalta ja onnelliselta! Ihania kuvia. Tsemppiä synnytykseen, toivottavasti kaikki menee hyvin ja ehditte sairaalaan 🙂

  32. Nimetön sanoo:

    Meidän esikoinen käynnistettiin nyt tammikuussa 38+0, synnytys kesti vesien menosta ja kunnon supistuksista 3vrk ja en olis pärjänny ilman tenssiä. Se todellaki autto supistuksiin ja vei sen korkeimman kipuhuipun pois. Sitä oppi ite aika nopeesti käyttään ja tehoo säännösteleen itselle parhaaks. Mulla se otettii selästä pois ku aloin ponnistaan eli oli käytännössä koko ajan käytössä. ☺ ja kovasti tsemppiä koitokseen!!

  33. Laura sanoo:

    Meidän esikoinen käynnistettiin nyt tammikuussa 38+0, synnytys kesti vesien menosta ja kunnon supistuksista 3vrk ja en olis pärjänny ilman tenssiä. Se todellaki autto supistuksiin ja vei sen korkeimman kipuhuipun pois. Sitä oppi ite aika nopeesti käyttään ja tehoo säännösteleen itselle parhaaks. Mulla se otettii selästä pois ku aloin ponnistaan eli oli käytännössä koko ajan käytössä. ☺ ja kovasti tsemppiä koitokseen!!

  34. sanna sanoo:

    Ilokaasun olen itse parhaaksi todennut,ilman muita kivunlievityksiä. Kolme synnytystä. Toisen lapsen käynnistetty synnytys ollut helpoin tuli vain kaks supistusta, jotka tuntui jossain, oli nopeaa toimintaa, paikat aukes 15 minuutissa viidestä kymmeneen cmsulla kyl ollut super nopeat synnytykset itselläni ainakin puolittui toi aika, eka 8 h, toinen 4, kolmas 2 tuntia.. voi tulla kiire sairaalaan.pitää olla ekasta supistuksesta menossa..

  35. Mimmi sanoo:

    Ehdittekö Iina tehdä vielä Oton kanssa Q&A part 2:n ennen synnytystä?
    Onnea viimemetreille, hyvin se menee!

  36. Tiina sanoo:

    Moi! Ymmärrän hyvin huolesi siitä, ehdittekö sairaalaan. Olen itse synnyttänyt toisen lapseni ambulanssissa. Matkaa sairaalaan oli meiltä kotoa tunti. Synnytys eteni rauhallisesti mutta loppuvaihe oli niin nopea ja raju ettemme ehtineet lähteä sairaalaan kun jo tunsin ponnistamisen tarpeen ja päätimme hälyttää ambulanssin. Kokemus oli henkisesti todella raju vaikka kaikki meni hyvin. Matkasynnytykseen en ollut osannut valmistautua ollenkaan.

    Varmaan on viisasta keskustella käynnistyksen mahdollisuudesta neuvolassa, kun edelliset synnytykset olleet noin nopeat. Kannattaa myös soittaa ambulanssi herkästi, siellä on parempi synnyttää kuin kaksin omassa autossa:)
    Tsemppiä! Kaikesta huolimatta synnytys sujuu varmasti hyvin, sinun tekstistä huokuu luottamus omaan kehon ja sen toimintaan! 🙂

  37. Jenni S. / big mamas home sanoo:

    Mä olin kuin viilipytty koko loppuraskauden ja ajatukset synnytyksestä aiheutti sellaista hyvänlaista kutkutusta. Ajattelin ettei siellä voi mennä mikään vikaan, kun on osaavaa henkilökuntaa ympärillä. Tein sellaisen aika avoimen synnytyssuunnitelman, jossa yritin ottaa huomioon kaiken. Siinä oli todella monta jossia, mutta myös se, että kätilö saa käyttää omaa ammattitaitoaan ja sanoa minulle, että; ’suu kiinni nyt tehdään näin, koska tämä on kaikkien parhaaksi’. Olin yrittänyt valmistautua kaikkeen ja silti homma meni päin peetä. Ensinnäkin, sen jälkeen kun olin kaksi ensimmäistä kolmannesta supistellut kivuliaasti, niin synnytyksen omatoimisesta käynnistymisestä ei näkynyt merkkiäkään. Sitten maksa-arvoni nousi, jostain täysin selittämättömästä syystä ja synnytys päätettiin lopulta käynnistää. 36 tunnin jälkeen tehtiin sektiopäätös. En ollut osannut valmistautua sektioon, joten paniikkihan siinä iski. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja lopputulos oli mitä ihanin. Silti, tässä vuoden aikana olen onnistunut kehittämään itselleni aivan jäätävän sektiokammon. Lähinnä sen vuoksi, että pelkään keisarileikkausten tulevan lopulta haaveilemani suurperheen tielle.
    Nyt odottelemme mieheni kanssa, milloin seuraava vauva ilmoittaisi tulostaan ja olen päättänyt hakeutua sitten raskaana terapiaan hoitamaan tätä sektiopelkoa.

  38. Netta sanoo:

    Moi!
    Mä en ole synnyttänyt enkä voi niihin asioihin nyt juuta tai jaata sanoa, mutta oli pakko tulla kertomaan viime yön unesta 😀 Luin tän postauksen viimeiseksi illalla ja niinhän se tuli uniin. Olin unessa teillä käymässä ja tuli sun aika synnyttää ja jäin sitten vahtimaan tyttöjä siksi aikaa 😀 aamulla olin ihan varma että oot jo poksahtanut kunnes tajusin että se oli vaan unta 😀

  39. Ann sanoo:

    Mä sain spinaalin juuri ennen ponnistusvaihetta, ja sillä lähti kaikki kivut. Siis ihan kaikki, ei tuntunut missään kun työnsin vauvan ulos. Toki kyseessä oli toka vauva, eli sen takia vauvan sai helposti ja nopeasti ulos. Mutta spinaali teki siitä 100% kivutonta. Olisi sitä voinut olla ilmankin spinaalia, mutta oli se kyllä mieletön helpotus kun sai sen kauhean kivun sillä pois. En kadu yhtään että otin sen.
    Ekan vauvan kohdalla otin epiduraalin ja ei kyllä auttanut yhtään enää siinä ponnistusvaiheessa.

  40. Juulia sanoo:

    Minä myös käytin tensiä synnytyksessä! Halusin mahdollisimman lääkkeettömän synnytyksen ja luin kivunlievitysvaihtoehdoista netistä. Synnytys käynnistettiin rv40+0 aiempien synnytysten runsaan vuodon takia ja jännitti myös sairaalaan ehtiminen. Pyysin tens-laitteen ennen kalvojen puhkaisua ja se laitettiin supistusten alettua, jotta alkaa heti vaikuttamaan. Laitteessa oli perustaso ja supistustaso, joka napista laitettiin päälle ja pois. Molempia pystyi säätämään 15 asti ja minulla taisi olla korkeimmillaan jossain 8-10 tasolla. Käyttö tuntui tasaisena tärinänä ja pikkuhiljaa puudutti selästä tunnon lopulta melkein kokonaan pois ja supistuksia en tuntenut selän puolella ollenkaan. Eli tosi hyvin auttoi, sillä kolmessa edellisessä synnytyksessä supistukset oli kipeimpiä selässä. En tiennyt, että ne lätkät voisi laittaa mahaankin! Mahassa minulla oli lämpöpussi ja noin tunti ennen ponnistamista laitettiin kohdunkaulanpuudute, joka auttoi vähän mahan supistuksiin ja ponnistusvaihe ei sen ansiosta tuntunut ollenkaan kipeältä. Pää kyllä tuli ensimmäisellä ponnistuksella…
    Tosi hyvä tunne jäi synnytyksestä laitteen kanssa ja varmasti ottaisin uudelleen. Synnytys kokonaisuudessaan kesti kolme tuntia ja tens otettiin pois juuri ennen ponnistusvaihetta, koska halusin ylimääräiset piuhat pois.
    Tuossa tuhisee 7,5vk vanha poika kärryssä 🙂

  41. Hmm sanoo:

    En vain koskaan ymmärrä, miksi siitä mahasta täytyy pitää jatkuvasti kiinni.

  42. Taru Mari/www.lily.fi/blogit/stuff-about sanoo:

    Mun mielestä tens-laite auttoi! Vei ajatukset pois selkäkivuista. 🙂

  43. Lispe sanoo:

    En vaan pääse yli tästä postauksesta. Oot ihan järettömän kaunis mama!!<3 monta kertaa pitäny tulla uudestaan kattoon näitä kuvia

  44. Maisu sanoo:

    Itse en ole matkasynnytystä kokenut, mutta puhelimessa hoitanut pari synnytystä kyllä. Yleensä ne jotka synnyttää ennen sairaalaan pääsyä ovat suht nopeita ja itse synnytys on nopeasti ohi. Hyvin nämä kaksi kotiin synnyttänyttä pärjäsivät miehensä tuella ja puhelinohjeilla, eli muista 112 😉 Ja jos muutenkin olet ajatellut synnyttää ilman kivunlievitystä, niin sitäkään ei tarvitse huolehtia, jos autoon tai kotiin syntyy. Autossa kannattaa pitää toki viltti ja pari isoa pyyhettä, jos epäilet nopeaa synnytystä ja huolettaa autoon syntyminen. Hyvällä todennäköisyydellä kuitenkin ehdit sairaalaan, omin kyydein tai ambulanssilla.
    Itselläni ois toinen synnytys kesäkuussa edessä, vähän samoja asioita olen siis pohdiskellut jo itsekin, toki tässä on vielä aikaa omaan synnytykseen ja ehtii tulla vaikka mitä muuttujia. Tsemppiä loppuraskauteen!

  45. Nora sanoo:

    Olisin pärjännyt Tensillä loppuun asti jos olisin uskaltanut. Harmitti kun piti ottaa se pois epiduraalin takia 🙂 suosittelen. Laitat vaan sen sitten heti selkään kun alkaa jotain tuntua, niin siitä saa parhaimman hyödyn!
    Tulipa muuten ikävä sitä laitetta. ❤

  46. Jenni sanoo:

    Itsellä yksi synnytys takana ja se oli mitä mahtavin kokemus! Kivut oli kyllä melko kovat mutta saamani spinaalipuudutus vei ne mennessään. Puudutuksen vaikutus hävisi kyllä juuri ”sopivasti” ennen ponnistusvaihetta Suosittelen kyllä ottamaan mahdollisimman paljon selvää synnytyksestä etkäteen, kuten sinä olet tehnytkin Ja tosiaan kannattaa neuvolassa tuoda ilmi pelko siitä ehtiikö sairaalaan ajoissa, siellä voitte yhdessä miettiä ratkaisua ☺

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.