Lomapuuhia lasten kanssa

04.01.2017

Lapset ovat olleet nyt kolmatta viikkoa lomalla päiväkodista ja meillä on ollut aivan ihanaa lomailla yhdessä. Tämän viikon Otto on jo ollut takaisin töissä, mutta minä ja tytöt ollaan vielä oltu kotona ja olen ottanut bloginkin kanssa kevyemmin. Ensi viikolla ja sitä seuraavalla on tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon blogijuttuja varastoon tyttöjen ollessa päiväkodissa, että voi sitten rauhoittua synnyttämään ja aloittelemaan pikkuvauva-arkea.

Mulla alkaa virallisesti ”äitiysloma” ensi viikolla, mutta se nyt ei kauheasti muuta arkea tai mitään muutakaan mitenkään. Kuten aiemminkin kirjoitin, niin mä tulen jatkamaan työntekoa niin normaalisti kuin kykenen ihan koko kevään ja siitä eteenpäinkin, mutta toki nyt otan rauhallisemmin silloin kun vauva on ihan pieni ja pyrin tekemään kaikki työt silloin kun vauva (toivottavasti) nukkuu. Äidin pakollisen äitiysrahakauden jälkeen saan sitten apukädet tänne kotiin kun Otto voi pitää oman osansa vanhempainvapaasta.

Musta se on ikävää että perheet eivät saa jakaa vanhempainvapaita  niin kuin itse haluavat. Meidänkin perheelle kaikkein paras vaihtoehto olisi ollut se että Otto pitää kaikki vapaat, sillä mun blogityö ei häviä mihinkään vaikka vauva syntyykin, ja sen vuoksi en juurikaan ”äitiysvapaasta” hyödy vaan siitä on enemmänkin haittaa.

Mutta onneksi tätä kestää vain muutaman kuukauden, ja toukokuusta eteenpäin sitten Otto saa jäädä kotiin ja olla ihan oikeasti vanhempainvapaalla, toisin kuin minä, vaikka kotona vauvan kanssa olenkin. Olen hurjan onnellinen että meillä on mahdollisuus siihen että Otto voi jäädä sitten vauvan kanssa kotiin, ja myöskin siitä että mulla on työ jota pystyn tekemään silloinkin kun vauva on aivan pieni, ilman että se vaikuttaa vauvan arkeen juurikaan.

Pyrin myös olemaan itselleni töiden suhteen armollinen niiden kolmen tai neljän kuukauden ajan jotka olen yksin vauvan kanssa kotona, ja blogikin saattaa olla tavallista hieman hitaampi päivittymään mikäli meillä on vauvan kanssa vaikka univaikeuksia tai muuta. Onneksi tiedän että te huipputyypit siellä ruutujen takana ymmärrätte varmasti <3

Ollaan lasten kanssa leikitty hirveästi kaikkea mahdollista koko viikon ajan, muovailuvahat ovat olleet kovassa käytössä, samoin kuin joulupukin tuomat plusplus-rakennuspalikat ja lautapelit. On myös ihanaa kun tuli lunta ja lapset ovat nauttineet kovasti lumileikeistä omalla pihalla. Ollaan leivottu keksejä yhdessä, ja muutenkin tehty paljon kaikkea kivaa. Rento yhdessäolo vailla aikatauluja on ihan parasta!

Tämä viikko on muutenkin tehnyt meille tosi hyvää varmasti ennen vauvan syntymää, kun ollaan saatu tankattua läheisyyttä ja olen jaksanut ja ehtinyt hyvin touhuamaan tyttöjen kanssa kaikenlaista. Tytöt tuntuvat myös hyvin ymmärtävän jo sen että sitten kun vauva syntyy niin aluksi hän vaatii paljon huomiota. He odottavat jo innolla että pääsevät auttamaan vauvanhoidossa, ja ovat saaneet myös osallistua vauvanurkan rakennukseen ja vaatteiden viikkaukseen ja kaikkeen mahdolliseen vauvaan valmistautumiseen.

Olen seurannut miten hellästi he ovat hoitaneet sukulaisten ja kavereiden vauvoja ja auttaneet ja olen aika varma että heistä tulee olemaan iso apu meidänkin vauvan kanssa. Ja en ainakaan usko että he tulevat olemaan kovinkaan mustasukkaisia, ikää on kuitenkin jo sen verran että he ymmärtävät että vauva tarvitsee paljon vanhempien huomiota, ja he ovat lähinnä innoissaan. Mutta toki se jää nähtäväksi että miten kaikki sitten käytännössä sujuu.

Vauvan syntymän ja ensimmäisten viikkojen aikoihin ollaan varattu tytöille muutamia ihan omia spessujuttuja, he pääsevät mm. Disney On Ice showhun sukulaisten kanssa ja odottavat sitä kovasti. Uskon että kaikki menee tosi hyvin, mutta te joilla on kokemusta isommasta ikäerosta (4, 5 tai 6v) niin kertokaa ihmeessä miten on lähtenyt alussa sujumaan? Meillä sujui ihan ok hyvin se kaikkien kauhistelema 1,5v ikäerokin silloin tyttöjen ollessa pieniä, vaikka väsyneitä tietysti oltiinkin. Mutta mustasukkaisuutta ei juuri ilmennyt silloinkaan.

Meillä on vielä ihana Loppiaisen tarjoama koko perheen miniloma edessä, kunhan Oton huominen työpäivä on ohi, ja silloin mennään myös aivan lasten ehdoilla ja tehdään mitä he ikinä haluavat. Mulla on suhteellisen energinen ja jaksavainen olo viikkoihin nähden ja aion ottaa kaiken irti siitä. Ensi viikolla tytöt palaavat hetkeksi päiväkotiin että mä saan työjuttuja tehtyä, ja kunhan vauva syntyy niin saavat sitten taas jäädä meidän kanssa kotiin opettelemaan vauva-arkea ja tutustumaan uuteen pikkutyyppiin. Huomenna on luvassa raskauskuulumisia ja paljon on tulossa vielä kaikkia DIY-juttuja sekä pohdintaa raskauden jälkeisestä tyylistä ja synnytyskassin pakkausta ja vaikka mitä. Pysykää kuulolla ja ihanaa talvista keskiviikkoiltaa sinne <3


21 Responses to “Lomapuuhia lasten kanssa”

  1. anki sanoo:

    Mitä tuohon sun työhön niinku kuuluu? Terkuin utelias

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Bloggaajan työnkuva on aika laaja, mulla siihen kuuluu tietysti blogin kirjoittaminen, mutta sen lisäksi sosiaalisen median kanavien päivittäminen ja ylläpito, kampanjoiden ideointi ja niistä sopiminen, sovittujen kampanjoiden toteuttaminen, sähköpostit, puhelut, tapaamiset ja neuvottelut, erilaiset pr-tapahtumat ja koulutukset, yrityksen juoksevien asioiden hoitaminen, valokuvaaminen, kuvankäsittely, videoiden editointi ja kuvaaminen, hakukoneoptimointi, analytiikan tutkiminen, verkostoituminen ja konsultointi. Joskus myös olen mukana järjestämässä erilaisia tapahtumia, ja paljon tapahtuu kaikkea uutta ihan joka viikko ja kuukausi, eli vaihtelevaa on. Mutta noin niinkun ympäripyöreästi ilmaistuna sisällön suunnittelua, tuotantoa ja julkaisua, analysointia ja ihmisten tapaamista 🙂

  2. Jk sanoo:

    Meillä esikoistyttö oli juuri täyttänyt 5 vuotta kun kuopuksemme viime keväänä syntyi. Hän odotti pikkusiskoa raskausaikana tosi kovasti ja onkin ollut tosi avulias vauvan hoidossa. Mustasukkaisuutta ei ole juurikaan ollut, johtunee juurikin iästä ja myös siitä, että toinen pikkusisko oli jo tässä välissä syntynyt 🙂 Tuolloin oli vajaa 3 ja toki silloin oli enemmänkin mustis jo ihan iän vuoksi. Meidän keskimmäinen, joka vauvan syntyäessä oli reilu 2v on alkanut näyttää muskasukkaisuuttaan vasta nyt kun vauva on lähtenyt liikkeelle ja vie tämän keskimmäinen leluja. Niitä sitten revitään huutojen kanssa vauvalta pois 😀

  3. Hannele sanoo:

    Siis tyyppi on raskaana! Ihanaa :). En ole about sataan vuoteen käynyt kurkkimassa sun blogia ja sen näköjään huomaa :D. Onnea hirmu paljon!

    Niin ja tsemppiä loppuraskauteen + siihen KAIKKEEN muuhun pikkujuttuun, mitä sen jälkeen tapahtuu ;D.

  4. mimma sanoo:

    Viikko sitten syntyi meille neljäs lapsi ja meillä on 6v, 4,5v ja kohta 3v niin eivät kyllä ole olleet mustasukkaisia. 3v tyttö on ollu kyllä vauvan hoidossa kaverina ja pojat nyt on poikia eivät niin paljon ole mukana hoidossa. Tsemppiä synnytykseen! ❤

  5. Noora sanoo:

    En tiedä onko mulla mennyt ohi, siis ootko kertonut jo aikaisemmin mutta jääkö tytöt kokonaan kotiin vauvan synnyttyä vai jääkö päiväkotiin? 🙂

  6. Nimetön sanoo:

    Oot vaan niin ihana äiti lapsillesi <3

  7. lintu sanoo:

    Hei, kehittävänä palautteena voisin sanoa, että kannattaa oikolukea tekstit ennen julkaisua tai pyytää esim. blogikollegaa tekemään sen. Tykkään lukea blogiasi ja nähdä hyvälaatuisia kuvia, mutta kirjoitusvirheet pistävät silmään. Kannattaa tehdä teksit rauhassa eikä kiirehtien vain sen takia, että lukijat pääsisivät lukemaan paljon tekstejä. En itse ole mikään kävelevä äidinkielen oppikirja, mutta tietyt perussäännöt tulisi olla hallussa etenkin sinun työssäsi! 🙂 Ja pahoittelen palautetta, jos sinulla on todettu kirjoitus/lukihäiriö niin mokat on sallitumpia (en itse muista oletko maininnut aiheesta). Voi myös olla monia muita syitä, joista pienet virheet aiheutuvat. Mukavaa kuitenkin, että postaat usein ja pitkiä tekstejä Tsemppiä loppuraskauteen ja hyvää alkanutta vuotta teidän jengille 🙂

  8. Niiskuneiti sanoo:

    Jäin miettimää tuota kohtaa, että perheet eivät saa jakaa vanhempainvapaita niinkuin se heille parhaiten sopii. Ööö.. Miten niin? Äitiysvapaa on n. 4kk ja sen jälkeen vanhempainvapaalle saa jäädä vapaavalintaisesti äiti tai isä. Sama homma hoitovapaan kanssa lapsen ollessa noin 10kk. Vai tarkoititko isyysvapaata? Joka tapauksessa on hienoa, että isät jäävät kotiin lasten kanssa 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Tällä tarkoitin siis kaikkia vanhempainvapaita, eli juurikin myös tuota 4kk äitiysvapaata joka on vain äidille korvamerkitty. Olisi pitänyt varmaankin valita termi toisin, kun vanhempainvapaa terminä käsittää tuon yhden pätkän perhevapaista, pahoittelut siitä. 🙂

  9. Annukka sanoo:

    Voisitko tehdä videon synnytyskassin sisällöstä, jos vointi ja fiilis antaa sille mahdollisuuden? Olisi kiva kuulla vielä höpöttelyä ja kuulumisia ennen kuin vauva syntyy 🙂

  10. nede sanoo:

    Onnea loppuraskauteen <3 Sun postauksia on jotenkin niin mukava lukea,sulla on tosi kiva tapa ajatella asioista ja helppolukuinen kirjoitustyyli. Parasta luettavaa tällain aamukahvia siemaillessa! Blogisi tasosta huomaa kyllä että teet paljon töitä sen eteen!

  11. Jenni S. / big mamas home sanoo:

    Ihan kateeksi käy, kun olette saaneet olla rauhassa kotona ja vaan nauttia. Mekin olemme saaneet olla kotona, mutta vähän ikävämmissä merkeissä. Meidän pikkuisella todettiin influenssa uuden vuoden aattona ja sitä ollaan sairastettu nyt koko perhe. 🙁

  12. AnnaMaria sanoo:

    Mustasukkaisuudesta sen verran itsellä kokemusta, että itse olin 6v 1kk, kun pikkusiskoni syntyi ja nyt tyttärellämme ja pojallamme on ikäeroa 3,5v, mutta esikoisella alkoi 4v uhma, kun pikkuveli oli 5 viikkoinen, joten välillä on ollut vaikeaa erottaa, mikä on mustasukkaisuutta ja mikä uhmaa :”D

    Ehkä lähinnä isommalle lapselle tulee se läheisyyden kaipuu ja sylin tarve tuplana verrattuna aikaan ennen vauvan syntymää. Itse olen ollut pikkusiskoani kohtaan hänen synnyttyään enimmäkseen huolehtiva, mutta muistan hyvin ne fiilikset, kun sisko oli vaan ärsyttävä, kun ei ison sisaruksen mielestä vauva ole alussa kuin vain paikallaan makaava, tissiä syövä ja kakkaava möhkäle. Odotukset siis isompia, vaikka 6-vuotiaana periaatteessa tiesin kyllä millaisia vauvat ovat. Mustasukkaisuus on myös ovelampaa isoilla lapsilla, esim. päiväunilta herättämistä ym. Siinäkin taustalla ihan vaan huomionhakuisuus…

    Mut kaikki lapset reagoivat omalla tavallaan, onneksi mustasukkaisuus on vaan terve tapa näyttää kuinka tärkeitä ne vanhemmat ovat ja se vaihe menee ohi, kun huomaa etteio vanhempien rakkaus katoa tai muutu mihinkään. 🙂 Tsemppiä ja hyviä hermoja tarvitaan varmasti kaikissa perheissä jossain kohtaa…. 😉

  13. Im sanoo:

    Olin itse 4,5 vuotias pikkusiskoni syntyessä. Itse en muista tätä ollenkaan, mutta äitini sanoi minun olleen tasan yhden illan hieman mustasukkainen, eli se ilta kun äiti ja sisko olivat sairaalasta kotiutuneet. Sen muistan, että ylipäätään ikävöin äitiä hänen ollessa sairaalassa, joten liekö mua sitten harmittanut se etten päässyt heti samalla tavalla paapottavaksi ja äidin syliin kuin ennen vauvan tuloa… Mutta tosiaan, ei kestänyt tätä mustasukkaisuutta kuin yhden illan, sen jälkeen kaikki meni hyvin 🙂

  14. Laura sanoo:

    Meillä tyttärille ikäeroa tuli 3,5v ja voin sanoa ettei ollut esikoiselle tai vanhemmille siinä vaiheessa helppoa vauvan syntymä. Kuitenkin kerittiin niin pitkään olla yhden lapsen kanssa ja sit kun ekat 5kk vauva oli todella paljon tissillä eikä siinä luonnollisesti ihan samalla tavalla voinut isomman kanssa touhuta.. Isompi sisko sai melkoisia itkupotku raivareita välillä ja huonosti päikkäreitä nukkuva vauva ei kyllä helpottanut kun piti sitten hiljaisesti yrittää leikkiä. Onneksi nyt vauva täyttää 1v ja ovat koko ajan vaan paremmat kaverit yhdessä, ovat jo useamman kuukauden saattaneet tuntejakun putkeen vaan touhottaa yhdessä ja kaikki on kyllä ollut nyt niin paljon helpompaa ja mukavempaa 🙂
    Minun näkökulmastani tuo teidän lasten ikäerot on kyllä todella hyvät, isommat ovat jo kovasti siinä iässä et yhdessä voi leikki kestää pitkänkin aikaa ja ovat jo omatoimisia ja ovat ikäänkuin tukena toisilleen kun vauvakin tulee kuvioihin 🙂 mukavaa ja leppoisaa loppu odotusta 🙂

  15. E sanoo:

    Jotenkin minusta tuntuu, että mustasukkaisuutta ei olisi. Teillä kuitenkin on jo kaksi lasta, joten he ovat tottuneet jakamaan vanhempien huomiota jo jonkin verran.
    Ikäeroa en muuten osaa kommentoida, sillä itse olen keskimmäinen ja minulla on 1 vuosi 5kk ikäeroa sekä iso- että pikkusiskooni. Isosiskoni on kuitenkin vuosissa minua 2v vanhempi ja pikkusiskoni 1v nuorempi. Olen siitä onnekas, että olen tullut aina hyvin toimeen kummankin siskoni kanssa ja kokenut siskoistani turvaa. Vanhempani erosivat hieman pikkusiskoni syntymän jälkeen, mutta vaikka kodit vaihtelivat, olimme siskojen kanssa aina yhdessä 🙂 Ainoa hetki, jolloin vanhempamme ovat saattaneet katua lyhyttä ikäeroamme on ollut kokea 3 murrosikää yhtä aikaa

  16. Annu sanoo:

    Hei, itselläni on kolme lasta, kahden ensimmäisen ikäero 1v4kk. Toisen ja kolmannen välillä 3v4kk. Itse henk.koht. koin pienen ikäeron helpompana. Esikoinen oli niin pieni, ettei osannut olla mustasukkainen. Kasvoivat tavallaan yhdessä ja oli ”samat vaiheet” lähes yhtä aikaa.
    Sitten syntyi kuopus, joka oli ehkä hiukan vaativampi vauva, aika itkuinen ja kokoajan sylissä. Keskimmäinen taas oli niin ”kauan” saanut olla perheen vauva, joten tästä paikasta luopuminen oli rankkaa ja uhmaili kovasti. Sekä ”taantui”, joka ilmeni lähinnä lässyttämisenä, eikä mitään osannut enää tehdä itse, vaan äiti joutui auttamaan kaikessa, minkä kovin reipas ja omatoiminen tyttö oli tehnyt ennen itse. Koin siis tämän ajan rankkana ja mietin monesti, että meillä se pienempi ikäero oli helpompi. Tosin en tiedä minkä verran aika kerkesi kultaamaan muistoja 😀
    Mutta toki tähän loppuun nämä pakolliset, että kaikki lapset ja perheet tietysti erilaisia! Joten kaikki voi mennä oikein hyvin, tai sitten huonommin 😉
    Kiitos kivasta blogista, olen vuosia jo seurannut välillä aktiivisemmin, välillä harvemmin. Mutta blogin välityksellä saanut oikein mukavan kuvan teidän perheestä 🙂

  17. äiti 85 sanoo:

    Meilläkin oli tuo 1,5v ikäero ja ikinä en ole ollut niin väsynyt.
    Lapset olivat 3v. ja 4v. kun pikkusisarus syntyi. Oli NIIN paljon helpompaa kun isompi ikäero, ja vaikka lapsia 3 🙂
    Nuorin nyt 1,5v ja koko ajan saa juosta perässä. En ymmärrä miten sitä on jaksanut aikoinaan taaperoa ja loppuraskautta + hoitaa 1-vuotiasta ja vauvaa.

  18. Anni sanoo:

    Töiden puolesta mulla on kokemusta tuosta ikäerosta. Isompi sisarus odotti innolla vauvan syntymää mutta noin viikon kuluttua syntymästä huomasi, että isompi sisarus ei pitänyt jos kyseltiin onko kiva olla isosisarus yms. Koin, että ainakin tuolle lapselle oli tärkeää että hän sai kokea olevansa ”ainut” meille kasvattajille päiväkodissa 🙂

  19. Janita sanoo:

    Itse oon esikoinen ja pikkusiskoon ikäeroa 2 vuotta (tai 1v 11 kk tarkalleen) ja pikkuveljeen 8 vuotta. Mulla ei ollut kummankaan kohdalla mitään ongelmia. Pikkusisko oli siis 6-vuotias veljen syntyessä ja hän koki niin sanotusti taantumisen kun ei ollutkaan enää nuorin ja saanut huomiota samallailla vauvan saapuessa kuvioihin. Roikkui äidissä todella paljon ja oli mustasukkainen, koulun alkaessa seuraavana vuonna itki paljon äidin perään. Äiti-ikävä oli aivan erillaista kuin aikaisemmin, yökyläilyt ei onnistunut enää samalla tavalla kuin ennen. Kuitenkin siskon hieman kasvaessa, tulivat läheisiksi veljen kanssa 🙂

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.