Meidän perheen tyylitaituri on kyllä ehdottomasti keskimmäinen neiti. Hän on erittäin kiinnostunut vaatteista ja tyylistä ja stailaamisesta ja suurin osa hänen leikeistäänkin liittyy jollain tavalla pukemiseen tai pukeutumiseen. Musta se on ihanaa, koska näen siinä pienen itseni. Vaikka meillä on sama kiinnostuksenkohde, musta on myös ihanaa että hän on löytänyt tämän rakkauden vaatteita kohtaan aivan itse. Mä en ole koskaan pukuleikkejä tuputtanut tai muutakaan, mutta olen tietysti mahdollistanut niitä omalta osaltani tarjoamalla esimerkiksi roolivaatteita leikkeihin.
Esikoinen on paljon mutkattomampi omien vaatteidensa kanssa, hän pukee päälle sitä mitä kaapista ekana sattuu käteen (tai mitä äiti antaa), ja valitsee joskus kaupasta jotain jos löytää jotain hauskaa. Mä järjestin aina pienenä kavereiden kanssa muotinäytöksiä, yksi toimi aina juontajana ja sitten me esiteltiin porukalla meidän äideille kaikkea mitä mun kaapista löytyi. Muuten vanhemmat kyllä tykkäsivät meidän esityksistä, mutta sama homma taisi ärsyttää mun äitiä kuin muakin: kaikki vaatteet mytyssä ja sotkussa lattialla sen jälkeen. Hah! Mutta mitäpä sitä ei hyvän leikin eteen tekisi, eikö.
Takki Lindex (saatu) / Paita ZARA / Housut Lucky nr. 7 (saatu) / Kengät ZARA / Korut H&M / Pinnit H&M
Tämän kevään röyhelöt ja tikatut bomber-takit on löytäneet tiensä myös lastenosastolle, ja ne sopivat musta aivan ihanasti lapsille. Jotkut aikuisten trendit on sellaisia että ei missään nimessä tarvitsisi päätyä lasten hyllyyn, mutta nämä kaksi on juuri sellaisia joita mielellään pukee minien päälle. Söpöjä, rentoja ja tyylikkäitä. Bomberit ovat kivaa vaihtelua nahkatakkitrendin jälkeen, ja paljon käytännöllisempiä.
Kevään trendeistä myös vaaleansininen väri on löytänyt tiensä meille. Se on ihanan raikas ja suloinen väri joka sopii musta tosi nätisti lasten päälle. Vaaleansinistä löytyy niin takista kuin paidastakin, ja tarttuipa meille juuri kaupasta mukaan myös vaaleansininen välikausipipo. Kuvissa Zeldalla on klipsikorvakorut korvissa, hän eräänä päivänä ilmoitti että haluaa käydä ostamassa klipsikorvikset niinkuin isosiskollakin on, ja niin me sitten löydettiin nämä H&M:ltä.
Meidän tytöt saavat oikeat korvakorut sitten kun he itse haluavat (itse sain 3-vuotiaana kun halusin), mutta ainakaan toistaiseksi heillä ei ole mikään kiire ollut. Olen rehellisesti kertonut että se sattuu, ja että siinä kestää parantua ja niitä pitää hoitaa tosi hyvin.
Tähän asti klipsit on riittäneet eikä kumpikaan ole vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta ottamaan oikeita korviksia, vaikka joillain dagis- ja harrastuskavereilla ovatkin niitä ihastelleet. Mulle ei kyllä mitään traumoja jäänyt korvistenlaitosta eikä koskaan tullut mitään ongelmia, olin vaan ylpeä siitä että olin ensimmäinen omassa tarharyhmässäni joka sai korvakorut. Se oli mulle silloin naperona iso juttu vaikka eihän sillä mitään väliä ole, hah. Saa nähdä milloin tytöt haluavat, vai haluavatko ikinä. Eikai niitä mikään pakko ole ikinä laittaa jos he eivät itse halua.
Ollaanko teillä innostuneita korvakoruista tai pukuleikeistä? Minkä ikäisenä teidän muksut ovat saaneet/saavat korvakorut, tai milloin itse saitte?
Meidän vanhin tyttö nyt 14v sai korvikset 4v toinen 6v ja kolmas 5v. Näin itse halusivat. Ihana teidän neiti kuvissa.
Meillä 5-vuotias on välillä kysellyt korvakoruista, mutta ei niitä saa vielä pitkään aikaan, koska ensin täytyy täysin ymmärtää, että niiden ottaminen sattuu. Käydään sitten ehdottomasti lävistäjällä ottamassa, koska ainakin itselläni ampumalla otetut (7 kpl) paranivat hitaasti ja yksi on myös vähän väärässä kohdassa. Itse sain ensimmäiset 11-12-vuotiaana ja se oli oikein sopiva ikä.
Tämä! Ampumalla otetuissa on myös vaarana veriteitse tarttuvat taudit kuten hepatiitti ja hiv, koska pyssyä, jolla lävitykset tehdään ei pysty steriloimaan samalla tavalla kuin neuloja. Kannattaa siis ottaa ehdottomasti myös turvallisuuden takia lävistäjällä. 🙂
Voi ei mikä söpöläinen Zelda on kyllä tosi paljon sun näköinen, huomaa hyvin etenkin tosta hieman kasvojen sivusta otetusta kuvasta!
Tää korvakoruasia on muuten jännä juttu! Itse sain korvakorut 5-6-vuotiaana, koska samaan aikaan vähän vanhemmat serkut ottivat korvikset. En edes muista ajatelleeni asiasta mitään muuta kuin että tottakai haluan sellaiset. Sattuihan se, varsinkin ekan korvan jälkeen, kun tiesi, mitä on luvassa 😀 90-luvulla se taisi olla joku muoti-ilmiö. Päiväkodissa todella monilla oli, ja itselläni ei näin 25-vuotiaana ole yhtäkään kaveria, jolla ei olisi korviksia. Mitenköhän nykyään on? Onko melkein kaikilla lapsilla ala-asteella jo korvikset vai onko korvisilmiö väistymässä tai siirtymässä myöhempiä ikävuosia varten?
Samaa mietin täälläkin! Sain itsekin korvakorut 4-vuotiaana ja hyvä että sain, isompana en varmaan olisi uskaltanut 😀 Järjestäin meidän ala-asteella kyllä oli kaikilla tytöillä korvikset ja vitos-kutosella rohkeimmat teki itse lisää reikiä hakaneulojen ja jääpalojen avustuksella.. Miten lie nykylasten keskuudessa?
Voi miten sulonen Zelda! Mä en muista olisinko ihan pienenä saanut korviksia (en varmaan), mutta mulle kuitenkin jossain vaiheessa sanottiin, että saat ottaa sitten kun haluat… No mä otin 13-vuotiaana, kun en uskaltanut ennen sitä mennä! 😀 Mä olin kyllä kunnon nössö, haha! Mutta musta toi on kyllä hyvä periaate, että sitten saa kun haluaa, kunhan ymmärtää just noi kaksi asiaa: että se sattuu ja niitä pitää hoitaa 🙂
Ihana tyylitaituri! 🙂
Meidän esikoinen(poika) 3,5v on viime kesästä asti käyttänyt spiderman-pukua Ekat 3kk kulki se päällä ihan kaikkialla, mut sit kun alko kerho enkä antanu sinne laittaa niin on välillä suostunu muutenkin oleen tavallisilla vaatteilla. Nyt se puku alkaa olla niin risa (useista paikkailuista huolimatta) että saa pitää sitä enää kotona, mut aina se täytyy ekana vaihtaa päälle kun päästään kotiin. Jossain vaiheessa oli tosi tarkka myös tavallisten vaatteiden suhteen, mut nyt kelpuuttaa kaikki mitä kaapista kaivan. Sukat ja kalsarit yleensä kyllä haluaa valita ite.
Kuopus (tyttö) on vähän vajaa 2v ja tykkää lähinnä siitä ite vaatteiden pukemisesta (sen verran mitä osaa) sekä kaikista koruista ja ponnari pitää aina saada hiuksiin. Suosikkivaate on fröbelin palikat t-paita 😀
Mä sain korvikset 4-vuotiaana, myös kovasti niitä halusin ja muistan et se korujen laittaja sano et monet mua vanhemmat lapset on itkeny hirveesti niitä laitettaessa ja olin tosi ylpee kun en itkeny yhtään 😀
Voi ei, kylläpä aika menee nopeaa! Neljä jo, hurjaa. Ihania asuja Zelda osaa valita ja selvästi on tyylitajua. 🙂
Meillä myös keskimmäinen neiti on eniten kiinnostunut vaatteista ja niiden yhdistelemisestä. Ja tosi hienoja asukokonaisuuksia pukeekin päällensä! ^^
Aww mikä muotinäytös :)! Meidän parivuotias poika on alkanut kans mennä peilin eteen sanomaan ”waaau” aina kun äiti (tai isä) kehuu vaatteita 😀
Hei sinua (tai pienempää stailaajaa :D) voisi kiinnostaa tämä sunnuntainen tapahtuma, joten vinkkaanpa: ensi sunnuntaina 2.4. on Helsingin Kumpulassa kotimaisten pienmerkkien järjestämä pop up -päivä, jossa on paljon uniikkeja löytöjä etenkin lapsille. Lisätietoa siitä on täällä: https://www.facebook.com/events/1844273315860041/
Mä oisin saanu kyllä joskus ala-asteella korvikset, mutta en halunnu eikä mulla oo vielä tähänkään päivään mennes ollu minkään valtakunnan lävistyksiä :”) Ikää siis 20v.
Useesti ihmiset ei ees huomaa, että mulla ei oo korviksia. Joskus tietysti juhlakampausten kanssa sopis/pitäis olla korvikset, mutta enpä oo käyny reikiä ottamassa.
Asiaan liittyy ehkä kaukasesti piikkikammo ja se, että en halua turhaan ”satuttaa” itteeni, vaikkei se nyt varmasti iso kipu ookaan. Joskus piti avustaa kaveria pudonneen korun laitossa, mutta teki niin pahaa, etten pystyny 😀
Mua on jo pitkään ihmetyttänyt, miten ammatikseen kirjoittavalla on niin paljon pilkkuvirheitä. Ne joskus häiritsee lukemista, tekee tekstistä sekavampaa. Niin tälleen kehitysvinkkinä(?), että niihin vois kiinnittää enemmän huomioita 🙂 Muuten oli taas ihana postaus, Zeldalla on kyllä selkeästi silmää vaatteiden suhteen!
Ihana pieni neiti! ❤️
Mä olen jotenkin ajatellut, että lapsi saa korvakorut, kun ymmärtää ja hyväksyy sen, että niistä jää arpi jos ei tykkääkään ja haluaa ottaa ne pois. Ja tosiaan, että laittaminen sattuu ja niitä pitää hoitaa.
Mä en voi sille mitään, mutta kun näen vauvan/taaperon jolla on korvakorut, niin mä harmittelen mielessäni sitä, että lapsi ei ole itse saanut päättää. Entä jos isona lapsi ei pidä korvakoruista? Entä jos harmittaa, että korvalehdissä on arvet? Muistan kuulleeni joskus jonkun äidin kommentoineen vauvaikäisen korvisten laittoa, että kyllähän se itki, mutta nää on niin ihanat. Miksi ihmeessä täytyy laittaa pienelle lapselle korviin rei’ät? Meneekö turhamaisuus yli, jos aletaan aiheuttamaan pienelle kipua tuollaisen asian vuoksi.
Itse sain kuusivuotiaana, mutta ampumalla tehdyt reagoi heti huonosti 🙁 monella tuntuu olevan turhia ennakkoluuloja (omilla vanhemmilla ainakin oli) lävistämistä kohtaan, mutta lävistäjä on kuitenkin ammattilainen joka tietää miten rei’ittää korva turvallisesti ja mahdollisimman kivuttomasti.
Mä sain korvakorut vasta rippilahjaks 😀 Vaikka olin kinunut niitä jo mooonta vuotta. En tiiä millon tytön annan ottaa. Kattoo sitten jos alkaa niitä pyytämään kamalasti 🙂 Meidän tyttö kun on vasta 1v 😀
Itse sain korvakorut ehkä 12 vuotiaana. Kinuin niitä äidiltä monta vuotta ja vastaus oli ”sitten aikusena saat ottaa”. Voi että tästä tapeltiin monta kertaa kunnes kummitäti vei synttärilahjaksi ottamaan. Pukuleikeistä olen aina tykännyt ja muotinäytöksiä järkättiin meilläkin!
Meidän keskimmäinen myös aika tarkka mitä päälleen laittaa, yleensä oltava mekko 😀 saman ikäinen muuten kuin zelda, syksyllä täyttää neljä 🙂
meidän esikoinen täyttää syksyllä 6v ja kovasti tahtoisi korvakorut. Viime shoppailureissulla oltas käyty ottamassa mutta liikkeissä oli ikäraja 7v?? Täytyy katsoa toisten paikkakuntien liikkeet onko samaa rajoitusta niissä.. Esikoinen oli vähän pettynyt kun ei korviksia saanutkaan :/
Minä otin korvakorut vasta lukioikäisenä, lapsena en muista koskaan edes pyytäneeni, mutta sitten mulle tuli vaan joku ahaa-elämys, että korvakorut voisikin olla nätit. Ja onhan ne kivat ja helpot etenkin kun ovat olleet ehkä 13 vuotta, mutta oli niissä alkuun kova hoitaminen ja helposti tulehtuivat. Vieläkin tulevat todella kipeiksi ja tulehtuvat jos rusautan läpi korut, joissa on paksumpi tappi, esim. Kalevalan siivet, jotka sain osana valmistujaislahjaa. Oma 5v tyttöni ei vielä halua, koska pelkää kipua. Ja jos joskus haluaa niin taidan viedä lävistäjälle, koska tuntuu nykytiedon valossa turvallisemmalta. Muuten neiti 5v on kiinnostunut vaatteista ja koruista tykkää pukeutua ja miettiä erilaisia yhdistelmiä. Myös 2v pikkuveli rakastaa pukea siskonsa hepeneitä!! Tavallinen näky 2v pojalla meillä on siskon pinkit kimallekengät ja kultainen kimallekruunu. Itse puen poikaa”poikamaisesti”. Nuorempi neiti 3kk tyytyy vielä siihen, mitä äiti valitsee 😉
Zelda on hurmaava pikku tyylitaituri. Mä olen itse ollut piiiiiitkään epävarma omasta pukeutumisesta, osittain siitä syystä, että oma äitini puki minut pitkälti teini-ikään asti, jonka jälkeen aloitin ne tyylikokeilut. Päätin jossain vaiheessa, että annan omien lapsieni osallistua vaatteiden valintaan ja omaan pukeutumiseensa mahdollisimman paljon, jos se varmuus siitä omasta pukeutumisesta löytyisi sitä kautta. Toivon, että se kasvattaisi myös hieman sitä itseluottamusta, kun saa itse päättää niinkin arkipäiväisestä asiasta, kuin omat vaatteet. Tietysti teini-iän tyylikokeilut kuuluvat asiaan. Toki, koska meidän tyttö on vielä niin pieni, että hänestä kaikkein paras asu olisi ihan vain alasti, äiti päättää vielä röyhelöpeppupöksyistä ja tyllihamosista.
Mitä korviksiin tulee, vihreää valoa näytetään kyllä heti, kun neiti itse haluaa korvakorut. Totta kai kerrotaan myös, että se sattuu ja ne tarvitsevat alussa hoitoa. Itse taisin olla neljännellä luokalla, kun sain omat korvikseni. Meillä tullaan näyttämään aikanaan myös vihreää valoa muille lävistyksille ja tatuoinneillekin, jos ne innostavat. Meiltä vanhemmilta, kun niitäkin löytyy. Mutta ehdoton ehto niiden ottamiselle on, että ne tehdään ammattilaisen luona ja painotetaan, että niitä täytyy harkita tarkkaan.
Itse en ole korvakoruja vielä 19-vuotiaanakaan halunnut 🙂 kuten joku jo sanoikin, juhlakampausten kanssa korvakorut olisivat kivat, mutta muuten koen ne itse turhiksi enkä sen vuoksi ole jaksanut hankkia.
Itse sain korvakorut 8-vuotiaana, kun niitä halusin. Lopetin kuitenkin korvisten käytön joskus yläasteen lopulla ja sen jälkeen en ole niitä enää pitänyt (olen nyt 20-vuotias). Jotenkin korvakorujen laitto vain alkoi aamuisin unohtua, ja lopulta tuntui, että mitä niitä turhaan pitämäänkään. Kun ei ollut pitänyt koruja pitkään aikaan, tuntuivat ne häiritseviltä ja ne teki mieli ottaa heti pois. Nyt reiät ovat umpeutuneet niin paljon, ettei koruja saisi enää läpi tungettuakaan, vaikka arvet toki korvalehdissä edelleen näkyvät.
Joskus mielessäni on käynyt, pitäisikö käydä lävistämässä korvat uudelleen ja opetella taas käyttämään korvakoruja. Kyllähän korvikset ovat aika nätit! Toisaalta taas olen tottunut korvakoruttomuuteeni, ja ajatus ihon rei’ittämisestä joidenkin killuttimien takia tuntuu turhalta. Lapsen antaisin ottaa korvikset sitten, kun hän niitä haluaa ja ymmärtää jälkihoidon ym., aikaisintaan kuitenkin kouluiässä. Vaikka itse päädyin luopumaan korvisten käytöstä, ei minua reikien ottaminen kaduta. Tykkäsin niistä silloin, ja loppujen lopuksi on mielestäni aika yhdentekevää, onko niitä koruja tai reiänjälkiä korvissa vai ei.
En kestä kuinka suloinen<3 pakko tuli -taas- tulla mainitsemaan et näin taas unta teidän kolmannen neidin nimestä! Ensimmäisessä unessahan hänestä tuli Ystävä-niminen. Tällä hetkellä varmaa hieman parempi mutta hänestä tuli tässä unessa Iia iina jogurtti. Anteeks ku nään näitä unia mut hitsi et hävetti taas aamulla 😀 jugurtti?.... Ihanaa saada kuulla hänen oikea nimensä sitten ristiäisten jälkeen ja oikein ihanaa ristiäispäivää teille<3!
Mun täytyy varmaan lähteä bomber-ostoksille!! 😀
Mie sain muistaakseni 6-vuotiaana korvikset. Nuoremmat serkut oli saaneet jo, joten miekin halusin. Silloin laitettiin ampumalla reiät ja nykyään harmittaa, kun ne on laitettu vähän liian ylös, joten kun laitoin toiset reiät, niin ne on vaan typerästi vierekkäin eikä niitä nätimmin saa. Kun on reiät ollu kohta 20v, niin eihän ne enää mene umpeenkaan. 🙂
90-luvulla nuo reiät oli tosiaan kaikilla, ihan jokainen sai ne jo aika pienenä. Ala-asteellakin taisi olla reiät ihan kaikilla. Onkohan nykyään niin yleistä?
Mä sain omat korvikseni muistaakseni 6-7 vuotiaana, kun niin halusin. En näe ikää ongelmana, se sattuu ihan just yhtä paljon olit sitten just 3-vuotias tai 25-vuotias. Mutta menisin myös ehdottomasti lävistysliikkeeseen ottamaan korvikset. Omani tehtiin aikoinaan sellasella pyssyllä, sattui ihan tosi paljon, eikä silloin ollut edes mitään kertakäyttöpyssyjä käytössä. Nykyään kuitenkin uskoisin monessa paikassa olevan käytössä kertakäyttöisiä pyssyjä, juurikin ties minkä infektioriskin takia. Aikuisempana on muutama lävistys tullut otettua ihan liikkeessä. Lävistäjä tietää mitä tekee, mihin kohtaan on parasta laittaa ja lävistysneula on tuhat kertaa terävämpi kuin pyssyjen kanssa käytettävät teräväpäiset korvikset.
Tuli noista Zeldan vaateleikeistä mieleen omassa lapsuudessa leikitty leikki. Äiti senkin keksi, kun valiteltiin tylsyyttä. Meillä oli siihen aikaan olohuoneessa matto, jossa oli isoja neliöitä. Äiti kaivoi kaapista kaikenmaailman hörsökevaatteet ja hatut ja laittoi melkein jokaiseen neliöön yhden vaatteen (muutama neliö jäi aina tyhjäksi). Tämän jälkeen heitettiin noppaa ja jokainen vuorollaan siirtyi nopan osoittaman luvun ruudukossa, saaden itse valita suunnan. Kun nopan osoittama luku oli saavutettu, piti siinä ruudussa oleva vaate laittaa päälle. Peliä pelattiin niin kauan kun vaatteita riitti ja oli ihan super hauskaa kun usein piti ihan sulloa jokin vaate päälle, kun alla oli jo useampi kerros ties mitä mekkoja, liian isoja paitoja, hattuja ym.
Moikka! Kommentoin ekaa kertaa, mutta oon lukenut sun blogia monta vuotta jo. Tykkään tosi paljon, tää on ihan mahtava!<3
Oot niin positiivinen ja sun kaikki postaukset on supermielenkiintoisia, oli aihe mikä tahansa.
Mä sain ekat korvikset 6-vuotiaana(luultavasti oon halunnut itse silloin), muuta en siitä muista, mutta ensimmäisen reiän jälkeen muutuin kasvoiltani ihan tulipunaiseksi. 😀 Lävistäjä ja äiti olivat sitten, että on ihan ok jättää vain yhteen korvikseen, mutta mä olin vaan nyökytellyt, että laitetaan nyt se toinenkin. 😀
Toiset sain kasiluokalla eli noin 14-vuotiaana ja sekin oli vaan ilmoitus äidille, että haluan toiset. Oon aina ihmetellyt, että äiti on ollut niin myöntyväinen tämän asian suhteen, kun muuten on ollut aika tiukka kuri :D. Johtunee siitä, kun äiti ei saanut omassa lapsuudessaan korviksia ollenkaan.
Noh, muiden lävistysten kanssa tämä "tiukka kuri" on sitten todellakin pitänyt pintansa, napakorun olisin halunnut ja sitä varmaan viisi vuotta kinusinkin, tuloksetta. 😀
Nyt oon 25-vuotias eikä mulla vieläkään ole napakorua, en uskalla vieläkään ottaa, kun äidin paasaukset siitä on takaraivossa(ja no en ehkä enää itsekään halua sitä). 😉
Mahtavaa kevättä teidän koko perheelle! 🙂
Hän on niin tyylilyyli 🙂
Itse sain korvikset kun menin kouluun, muistan että ne tehtiin kultasepänliikkeessä pyssyllä ja ne paranivat hitaasti, piti putsata ja muistaakseni myös vähän taisi tulehtuakkin.
Jos/kun lapseni (3 tyttöä joten todennäköisesti joku heistä) haluaa korvikset niin vien ihan lävistäjälle. Muistaakseni jossain vaiheessa nämä ”pyssyllä ” laitettavat oli pois myynnistä jonkin aikaa, mutta nähtävästi ovat tulleet takaisin.
Luulen että kynnys ottaa korvikset nousee kun kuulevat kuinka ne laitetaan:D hyvä niin!
Hei!
Pakko esittää toinen näkökulma aiheeseen. Vaikka lapset haluaisivat nuorena korvakorut, kannattaa kertoa myös mahdollisista arvista.
Joillekkin jää yllättävän pahat isot arvet jopa korvakoruista!
Kannattaa kertoa myös, että reikä saattaa repeytyä jos korvis jää johonkin kiinni ja tulla ruma arpi.
Myöhemmin arvet saattavat ulkonäöllisesti harmittaa tai jos kudoksilla on tapana olla helposti arpea muodostavia, niin kutista inhasti vuosiakin…
Mutta teidän oma päätös, en tuomitse. Halusin vain muistuttaa 🙂
Olen itse 22 nyt ja korvikset otin muistaakseni vasta ysiluokalla… Tosiaan silloin ”kaikilla” oli ne jo ala-asteella viimeistään, mutta äitini sääntönä oli että ei ennen rippikoulua. Tämä oli kai tapa hänen nuoruudessaan. 😀 Muistan yhden kaverin jolle oli kai jo vauvana laitettu, tuntuu hullulta ajatuksenakin.
Minulle ja siskoille on laitettu korvikset jo 1 vuotiaana 🙂 Pätkääkään en kadu. Paranivat nopeasti ja en onneks muista siitä mitään 😀
Täällä 23 vuotias, jolla ei ole ikinä ollut korvakoruja enkä aijo ottaakaan. Nuoruudessa niitä suorastaan tuputettiin minulle niin kavereiden kuin tätinikin puolesta.
Omien lasten kohdalla uskon että vasta yläasteella saavat ottaa jos haluavat. Juurikin ymmärryksen takia. Korut on nättejä, repeytynyt korva ei ole.
Halusin joskus pienenä korvikset, mutta vanhemmat pistivät rajaksi 10v. Oon kyllä ihan kiitollinen siitä, koska melkein heti 10v synttärien jälkeen tajusin, etten niitä haluakaan. 😀 Nykyään tuntuu, että ne eivät ole enää niinkään mikään juttu ja ainakaan mun ikäiset (17v) ei niihin tunnu puuttuvan. Enemmänkin nyt on in kaikki feikkikorvikset/lävistykset yms. joka on musta tosi kiva! Nyt en nimittäin pystyisi itse edes ottamaan korviksia, koska ratsastan 6x viikossa reaktiivisella hevosellani, joten pidän niitä ehkä enemmänkin riskinä (tulee pudottua sen verran usein, että korvikset voisi turhan helposti jäädä johonkin kiinni). Olisin varmaan myös sen verran laiska hoitamaan niitä, että tulehtuisivat ja menisivät umpeen varmaan heti. 😀