Esikoinen ja kuopus

25.05.2017

Jo raskausaikana meidän tytöt olivat vahvasti mukana pienen pikkusiskonsa odotuksessa. Joka päivä he kyselivät vauvasta ja miten vauva voi ja kävivät paijaamassa mahaa ja kokeilemassa potkuja. Tiesin että he tulevat olemaan maailman ihanimpia isosiskoja uudelle tulokkaalle, mutta en tietenkään voinut etukäteen aavistaakaan miten uskomattoman ihana suhde vauvalle ja isosisaruksille kehittyisikään. Aikaa meidän Novan syntymästä on kulunut vasta kolme kuukautta, mutta ihan alusta asti hän on tuntunut siltä kuin olisi aina ollut osa meidän perhettä.

Raskausaikana ehkä meidän keskimmäinen huomioi enemmän mahaa ja kyseli enemmän kysymyksiä, mikä toki saattoi liittyä ikäänkin. Vauvajutut kiinnostivat hurjan paljon. Esikoinen oli silloin ehkä vähän pidättyväisempi eikä ihan niin paljoa kiinnittänyt asiaan huomiota kuin keskimmäinen, vaikka molemmat innoissaan olivatkin. Jotenkin silloin oletin että näin jatkuisi myös sitten kun Nova syntyy.

Mutta vauvan synnyttyä onkin ollut vähän toisinpäin. Molemmat toki huomioivat Novaa ja leikittävät ja halivat ja pusivat ja haluavat pitää sylissä, mutta 1,5 vuotta vanhempi esikoinen on se joka vielä enemmän haluaa auttaa vauvan hoidossa.

Hän heti ensimmäisenä aamulla herättyään haluaa vauvan syliin ja auttaa aina vaipanvaihdossa. Automatkoilla hän on se joka jututtaa Novaa takapenkillä ettei vauvelilla mene hermo jos sattuu olemaan hereillä, ja sillä aikaa kun mä laitan pyykkejä kuivumaan, esikoinen lukee vauvalle kuvakirjaa. Hän osaa pukea vauvalle sukat, ja muistaa ulkoa kaikki lempparilorut ja laulut joilla hän viihdyttää pikkutyyppiä.

Musta on ihana seurata tätä sisarussuhteen kehittymistä ihan aitiopaikalta. Etukäteen mietin että millainenkohan sisarussuhteesta muodostuu esikoisen ja kuopuksen välille, kun ikäeroa on viisi ja puoli vuotta ja he ovat vielä pitkään aivan eri elämänvaiheissa. Mulle itselleni ainoana lapsena sisaruus muutenkin on edelleen uusi asia siinä mielessä, että olen saanut seurata läheltä vasta meidän esikoisen ja keskimmäisen kasvamista tiiviiksi parivaljakoksi.

Ennen Novaa mulla on ollut kokemusta vain 1,5v:n ikäerosta hyvine ja huonoine puolineen. Jännitin kuitenkin ihan turhaan. Tuleehan reilummalla ikäerolla sisarussuhteesta erilainen kuin meidän tiiviillä tehokaksikolla, mutta se ei missään nimessä ole huono asia – erilainen vain.

Näin lyhyen ajan jälkeen en tietenkään voi tietää miten tulee olemaan tulevaisuudessa. Ehkä viiden vuoden päästä esiteiniä esikoista ärsyttää viisivuotias pikkusisko, joka tulee kutsumatta huoneeseen kun kaverit on kylässä. Tai sitten hän rakastaa viedä pikkusiskonsa ulos leikkimään, ja opettaa häntä lukemaan. Tai ehkä molempia?

Eihän sitä vielä voi tietää. Mutta juuri nyt on aivan ihana seurata kuinka isosisko saa pikkusiskon heti nauramaan, ja kuinka pikkusisko tarraa kiinni isomman kaulaan ja painaa päänsä tämän rintaa vasten. On myös ihanaa seurata miten ylpeä isosisko on vauvan uusista taidoista ja kasvamisesta.

Keskimmäisellä ja kuopuksella on aivan oma sisarussuhteensa, joka kehittyy kokoajan. Siitä pitää tehdä ihan oma postauksensa kunhan saan heistäkin napattua yhtä ihanat kuvat <3

Ihanaa helatorstaita kaikille <3


26 Responses to “Esikoinen ja kuopus”

  1. . sanoo:

    Mulla on 6 vuotta vanhempi sisarus ja se on aina ollut ihan huippu juttu mun mielestä :)

  2. liisa sanoo:

    Mulla on itselläni mua 3 vuotta ja 6 vuotta nuoremmat veljet, ja näin aikuistuneena voin sanoa, että tuon 6 vuotta nuoremman kanssa tulen ihan loistavasti juttuun! Toki myös meidän keskimmäisen, mutta jotenkin tuo 6 vuoden ikäero auttoi välttämään ne kaikki lapsuus- ja teini-iän riidat paremmin. Teidän tytöt vaikuttaa kyllä niin rakastettavilta, että varmasti muodostuu todella vahvoja sisaruussuhteita :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hei aivan ihana kuulla! :) Mahtavaa että ootte tulleet hyvin toimeen aina, toivottavasti meidänkin tytöillä olis aina ihana sisarussuhde <3 :)

  3. Milli sanoo:

    Mulla on itellä vain nuorempia sisaruksia ja vaikka meillä on ihanat, rakastavat ja vastuulliset vanhemmat, oon kai aina kokenut jotenkin velvollisuudeksi huolehtia niistä nuoremmista. Tarhassakin tarhantädit kiittelivät, että eihän me ehditä hoitamaan noita nuorempia lainkaan, kun isosisko huolehtii. Onneksi äiti kuitenkin puuttui tähän napakasti – eihän viisivuotiaan kuulu huolehtia muista vaan olla vielä itsekin lapsi. Oli suuri helpotus, kun mulle painotettiin, että aikuiset kyllä hoitaa nämä asiat. Ei se täysin poistanut sitä tunnetta että haluaisin ja pitäisi auttaa vanhempia ja huolehtia pienemmistä, mutta ainakin muistutti etsimään muitakin kivoja asioita.
    Enkä nyt sano, että teidän lapsilla olis mitään velvollisuudentunteita, ehkä mä vaan olin semmonen pikku huolehtija ja muistin sen tunteen, kun sanoit että Tiara haluaa aina auttaa vaipanvaihdossa ja saada pienen nauramaan. Suloisethan nuo on yhdessä! On se ihanaa, kun on sisaruksia.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Toi on kyllä paha jos lapsi kokee sen velvollisuutena, oot ihan oikeassa että aikuisten tehtävä se on huolehtia pienemmistä eikä tosiaankaan esikoisen tai muiden isosisarusten. Me ollaan myös painotettu aina että ei ole mikään pakko auttaa vaan ainoastaan jos itse haluaa, enkä ainakaan usko että kumpikaan isommista tytöistä niin kokee että se olisi velvollisuus.

      Ja esim. just tuo vaipanvaihto niin useinhan tytöt ovat omissa leikeissään pihalla tai omassa huoneessa ja en mä mene koskaan silleen että ”hei nyt ois vaipanvaihtoaika tule auttamaan” vaan jos Tipa sattuu olemaan siinä holleilla niin hän usein silloin itse haluaa tulla auttamaan ja tulee mukaan muuten vain. :)

      Tällä hetkellä se on meillä ainakin ihan vaan sellaista suloista omasta halusta tapahtuvaa yhdessä touhuamista, mutta jos joskus tuntuu että tytöt ottavat siitä paineita niin täytyy ehdottomasti vielä lisää painottaa sitä että heidän ei missään nimessä TARVITSE huolehtia, vaan ainoastaan jos haluavat. :)

  4. Minnis sanoo:

    Pakko kommentoida tota sisarusjuttua. Mulla on 6v vanhempi veli ja 4v vanhempi sisko. Ihan ala-aste ikäisenä olin mun veljen kanssa paljon ja se kiusas mua toooooodella paljon. Semmosta oikee kunnon v*ttuilua huh huh :D sit ku siitä tuli teini ja muistan kun hän meni armeijaan, en sen jälkeen nähnyt häntä moneen vuoteen.. aina joulusin ehkä muutaman tunnin yms mut en todellakaa pitäny mitenkään yhteyttä. Nyt aikuisena… hän 31, on mun veli mulle niin paras!!! Soitan sille aina jos jotain uutta tapahtuu ja se on ihan ykkönen mulle !! Tiedetään jo ilmeistä mitä toinen ajattelee! Ja ihan omituista ajatella että joskus ei olla puhuttu lähes yhtään. Kavereilla joilla on vaan parin vuoden ikäero, ovat he aina olleet ns kavereita mutta mulla oli kuitenkin isompi ikäero sisaruksiin että kyllä ne sukset meni pahastikin ristiin jossain vaiheessa mut eiköhän se oo sitä aikuistumista ja mä taas olin lapsi vielä… en tiedä mutta nykyään mun isoveli on nii paras <3 !! Eli voi olla että joskjs tipaa kiinnostaa omat juttunsa ja harmittelet kuinka heillä on erilaiset välit kuin lapsena mut uskon että se liittyy just siihen että toinen on teini-iässä ja toinen lapsi. Eihän nyt semmosen lapsen kanssa kehtaa 15veenä liikkua :D vanhempana välit lämpeävät varmasti. Tai sit voi olla, että he ovat aina hyviä ystäviä <3 se nähdään. Mut eiköhän kaikki sisarukset tule tappelemaan joskus ja vanhemmat voi olla hermorauniona :D jännää nähdä miten he kasvavat <3

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi vitsit miten mielenkiintoista on lukea näitä teidän kokemuksia, kun itsellä ei ole omia kokemuksia yhtään!! :D Ihanaa kuulla, että vaikka tiet jossain vaiheessa veisi ihan eri suuntiin niin voi vielä löytää toisensa uudelleen ja kehittää sitä sisarussuhdetta vanhemmallakin iällä :) Ihanaa että sun veli on sulle tuki ja turva ja kiitos kun kommentoit <3

  5. emzi sanoo:

    Voi että noi kuvat on ihanat! <3

  6. TL sanoo:

    Minulla on 4 vuotta vanhempi veli. Niin kauan kuin asuimme saman katon alla, olemme aina riidelleet aivan älyttömästi. Mutta myös pitäneet toisistamme huolen mm. vanhempien ollessa illalla pidempään poissa tms.
    Aikuisiällä olemme aina tulleet hyvin toimeen keskenämme ja meillä on hyvät välit, vaikka asummekin eri puolilla Suomea.

    Tosin aina jouluisin ollessamme saman katon alla useamman päivän taannumme 20 vuotta taaksepäin ja riitelemme kuin lapsena. Mutta tässä tapauksessa se merkkaa vain sitä, että uskallamme riidellä ilman huolta että meidän sisarussuhteemme siitä miksikään muuttuisi.

  7. Meea sanoo:

    Itselläni on 5 vuotta vanhempi isoveli, ja 8 vuotta vanhempi isosisko. Isoveljen kanssa leikin pienenä enemmän, kun meillä oli enemmän yhteistä. Nykyään välimme ovat paremmat kuin koskaan ennen, ja luotan heihin molempiin täysin :) 15, 20 ja 24 vuotiaita olemme nyt.

  8. Neljän äiti sanoo:

    Ihana perhe teillä <3 ainoa mitä jäin miettimään että miten mustasukkaisuus teillä näkyy ja järjestättekö vanhemmille lapsille omaa aikaa vanhempien kanssa?

  9. Emmi sanoo:

    Aivan ihania kuvia tytöistä! <3 Mulla on itsellä kaks vuotta nuorempi sisko, jonka kanssa ollaan lapsena luonnollisesti riidelty, kasvettu, kilpailtu, rakastettu.. Sisaruus on yks maailman ihanimmista asioista mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa :)

  10. Emilia sanoo:

    Mun toinen pikkusisko on mua 8v nuorempi. Muistan ite sillon 8 vuotiaana kuinka onnellinen olin omasta vauvasiskosta :D Vaihdoin vaippoja, leikin ja pussailin yms. Meillä ei oo ikinä ollut riitoja tms juurikin kun ikäeroa on kuitenkin. Ikinä ei ole ärsyttänyt, kun sisko on tullut huoneeseen kun olin teini ja kaverit oli kylässä. Tullaan myös tosi hyvin toimeen ja kerrotaan toisillemme luottamuksellisia asioita. Toisen pikkusiskon kanssa (ikäero 2v) oli teininä paljon riitoja :D Tämä 8v nuorempi sisko on mulle edelleen semmonen ”pikkuvauva”, enkä voi uskoo, että se menee yläasteelle :o

  11. Vilma sanoo:

    Mulla on ikäeroa isosiskon kanssa 2v ja pikkusiskon kanssa 5v, eli meitäkin siis 3 tyttöä :) Tullaan kaikki tosi hyvin yhteen toistemme kanssa (ikää meillä nyt 12,5, 18 ja 20). Esim. Just tänään käytiin kolmisteen pizzalla, kun vanhemmat oli töissä. Mulla on myös aivan erityinen suhde molempiin siskoihin erikseen. Isosiskon kanssa voidaan puhua lähes kaikesta ja hänen kanssa juttelenkin usein ”isompien” asioista, kuten esimerkiksi pojista :D Pikkusiskon kanssa taas enemmän tehdään kaikkea, hän tykkää mm. harjoitella meikkaamista mun naamalla. Koen ikäeroista huolimatta molemmat siskot yhtä läheisiksi ja molempien kanssa voin tanssia kuin viimeistä päivää jos siltä tuntuu!

  12. JiiTee sanoo:

    Oi, tämä kuullosti aivan kuin meidän perheen tyttöjen tarinalta. Meillä esikoinen ja kuopus samanlaisella ikäerolla ja on tuntunut olevan todella toimiva juttu, ainakin vielä tällä puolen vuoden kokemuksella. Isosisko odotti ja toivoi pikkusiskoa aivan älyttömästi ja suunnitteli jo etukäteen vaikka ja mitä. Välillä yritin palautella takaisin maanpinnalle ja pelkäsin kuinka todellisuus tulee vasten kasvoja, kun pikkusisko lopulta syntyy eikä hänestä alkuun ole juurikaan iloa leikeissä tai muissa isosiskon toiminnallisissa touhuissa. Mutta kuinkas kävikään, kertaakaan ei ole tullut vielä vastaan että pikkusisko olisi tylsä tai hänestä ei olisi seuraa. Päinvastoin heille on ehtinyt jo muodostua omat juttunsa ja isosisko on se, joka pienen saa nauramaan ja hyvälle tuulelle vaikka kuinka kiukuttaisi. Odotan aivan samoin tämän suhteen kehittymistä suurella mielenkiinnolla ja äidin valtavaa rakkautta ja ylpeyttä tuntien <3

  13. Sinna sanoo:

    16v on ikäeroa mulla ja mun pikkuveljellä. Suhde on meidän välillä kyllä aivan mahtava. Nyt jo 24v on uskomattoman ihanaa seurata 8v pojan elämää ja mietteitä, olla siinä lähellä tarvittaessa kuitenkaan kasvattamatta (jätän sen äidille). Mulla on myös 2,5v ja 7v nuoremmat siskot ja heidän kans luonnollisesti erilaiset ihanat suhteet myös. On ne sisarukset vaan rikkaus :)

  14. Elina sanoo:

    Itselläni on 5 vuotta nuorempi pikkuveli, jonka kans ollaan niin samanlaisia, että naurattaa. Silti emme ole ikinä riidelleet. Meidän välissä on yksi veli, jonka kanssa nuorin ei tule niin hyvin juttuun, vaikka itsellä on lämpimät välit kumpaankin. Sisarukset on parhautta, vaikka ikäero olisi mitenkä suuri hyvänsä.

  15. Riikka sanoo:

    Mä olen meidän perheen esikoinen, vanhempi pikkusisko on 3 vuotta nuorempi, nuorempi 13 vuotta nuorempi ja pikkuveli 15 vuotta nuorempi. En muista kauhesti millaiset meidän välit lapsuudessa oli, mutta luulen että kyykytin pikkusiskoa kyllä aika paljon koska olin aika kovapäinen lapsi… Enkä todellakaan tykännyt että sisko yritti tunkea mun ja kavereideni leikkeihin. Kun sisko tuli yläasteikään muuttui meidän välit verisiksi, vaikka mun luonne muuttui ihan ylipehmeäksi. Hän on myöhemmin tunnustanut että vihasi mua tuohon aikaan, kun oli niin kateellinen että mä sain vanhempana tehdä asioita mitä hän ei vielä saanut. Kun sisko oli 16 vuotias me muutettiin kahdestaan kimppakämppään opiskeluiden takia ja välit alkoi (onneksi!) lämmetä. Ihailen mun äidin ja hänen muutaman vuoden vanhemman siskonsa suhdetta joka on ollut todella läheinen ja lämmin koko heidän aikuisiän. Soittelevat melkein päivittäin ja tapaavat todella usein. Me asutaan siskoni kanssa eri maissa joten samanlainen suhde ei ole edes mahdollinen, mutta aikuisiällä aloin kantaa siskosta enemmän huolta ja toivon vaan että hänellä olisi onnellinen elämä ja kaikki hyvin. Siskolle voi puhua melkein mistä vain.

    Sitten mitä noihin pikkuisiin tulee, meillä on niin suuri ikäero ja mä en teininä vauvoista välittänyt joten en paljon heihin kontaktia ottanut siinä pikkuvauvaiässä. Mutta kun heille alkoi tulla ikää lisää ja alkoivat puhua yms, meidän välit alkoi lämmetä ja uskon että he on nauttineet siitä että heillä on toisensa seurana ja sitten me vanhat isosiskot. Kun olen käynyt kotona mun kainaloon on tultu, haluttu nukkua vieressä ja olen aikuisena voinut tarjota heille kivoja kokemuksia ilman äitiä. Ulkomailla asuminen on raastavaa lähinnä siksi, että menetän heidän kasvuaikansa ja nyt molemmat on jo teinejä ja suhde isosiskoonkin alkaa muuttua. Eivät varmaan enää halua kainaloon kun seuraavan kerran pääsen heitä katsomaan… Vaikka en heistä vauvoina juuri välittänyt, nyt pikkusisarukset on ehdottomasti (aviomieheni lisäksi) tärkeimpiä ihmisiä elämässäni ja ikävä on kova ihan joka päivä.

  16. Annika Juulia sanoo:

    Aivan ihania kuvia ja voi että kun meni ihan tippa linssiin miten ihanasti esikoisenne ja kuopuksen suhde on kehittynyt <3
    Mulla itsellä on 4v nuorempi sisko ja vaikka ollaan tosi erilaisia, oikeastaan aina siskon vauva-aikaa lukuunottamatta (vihasin sitä kuulemma sillon:D) ollaan oltu hyvin läheisiä. Sisaruus on rikkaus!
    Mulla itselläni ei ole omia lapsia, mutta miehelläni niitä on kolme ja vanhin on alakouluikäinen. Vaikka saataisiin nyt vauva, nuorimmalle tulisi melko isoja ikäeroja isosisaruksiin, jotka ovat syntyneet parin vuoden välein. Ja tosissaan nyt ei edes ole mahdollisuutta vauvaan, että pitänee parisen vuotta ainakin odottaa. Joskus jännitän, että miten esiteinit ottaisivat pikkusisarukset vastaan ja pitäisivätkö edes siskoina tai veljinä, mutta turha sitä on kai stressata etukäteen. Paljon tiedän sisaruksia joilla on 10v ikäeroa ja ovat läheisiä, kun isompi on hoivannut pienempää ja näin. Aika näyttää :)

  17. A sanoo:

    Minulla on 1,5 vuotta ikäeroa sekä iso- että pikkusiskooni. Jo pienestä pitäen (vanhempani erosivat kun olin n. 2v) olemme liikkuneet paikasta toiseen aina yhdessä ja siten myöskin saaneet tukea toisistamme. Toki varsinkin teini-iässä riitelimme (vaatteista varsinkin, olemme niin saman kokoisia), mutta välimme ovat aina olleet erittäin läheiset ja ovat sitä yhä.

  18. Kepa sanoo:

    Meillä on sisarusten kanssa ikäeroa, että sisko on mua himppasen alle 2v nuorempi ja veli melkein 5v nuorempi. Siskon kanssa ollaan oltu lapsuus ja nuoruus tulta ja tappuraa, nyt aikuisiällä ollaan rakkaita, mutta veli on ollut ja on mulle aivan kultapoika. Äitikin kuvaili meidän ensikohtaamista, että rakastuin pikkuveljeen ensinäkemältä. Eikä tää mun pikkuveljen suojeluvietti taida kadota koskaan, nytkin ollaan kaikki jo parikymppisiä :-D

  19. Minttu sanoo:

    Mulla on 2 pikkuveljeä, joista toinen on 3 v nuorempi ja toinen 5 v nuorempi. Jännästi nyt aikuisena ollaan nuoremman kanssa läheisempiä, whatsappaillaan ihan päivittäin kun en asu enää vanhemmilla. Nuorena kuopus oli kauheen kiinnostunu mun poikakavereista ja halus aina pelata meiän kanssa lautapelejä ja siskona oli kiva kattoa sitä veljen intoa kun hän pääs touhuu isojen kanssa :) en oo koskaan kokenu että ikäero ois mitenkää huono, molempien kanssa tullu aina toimeen loistavasti, vaikka toki pieniä riitoja ollut matkan varrella.

  20. Esikoinen sanoo:

    Mulla on 2 vuot nuorempi sisko ja 6 vuot nuorempi veli. Ollaa ehdottomasti mun siskon kaa oltu aina kunnon parivaljakko (teiniaikaa lukuunottamatta) ja etenki nyt parikymppisenä ollaa toistemme parhaat kaverit, vaik molemmilla muutenki hyvii ystävii. Veli nyt teini-iän takii liikkuu enemmä omanikästen kaa, asuu viel koton ja kiinnostaa eri jutut, mut silti ollaan tosi läheisii, snäppäillään usein ja porukoilla keskustellaa ja pelataa ulkon yhes :D Ihan erilaiset mun sisarussuhteet molempiin noihin, mut lapsena ja nyt aikuisena kaikist vahvimmat, vaik aina ollaa oltu läheisiä, pidetty toisistamme huolta ja haluttu olla keskenään. Musta seki hyvä, et ollaan oltu tiimi. Jos vanhemmat tappelee jonkun mein kanssa ni ollaan toistemme puolella. Jos keskenää tapellaa ni oon ollu yleensä kuopuksen kaa samal puolel :D Sisarukset opettaa paljo toisilleen elämästä ja on noi kaks kyl tärkeimmät ihmiset mun elämässä <3

  21. Toad sanoo:

    Pakko munkin jakaa oma kokemus! Oon itse se perheen nuorin, veli on 3v vanhempi ja sisko 6v. Lapsena etenkin toi 6 vuotta oli valtava ero ja siskon ollessa teini en muista että oltaisiin juuri edes juteltu. Veljenkin kanssa oltiin aika etäisiä siinä kahdenkympin tuntumassa, tuntui että ne muutamat vuodet oli hirveän ratkaisevia eikä käynyt edes mielessä että meistä vois tulla ystäviä.

    Mutta nyt kun oon itse 25 ja ollaan kaikki aikuistuttu niin ihan viime vuosina suhde kumpaankin sisarukseen on syventynyt huimasti. Ne on molemmat mulle maailman tärkeimpiä ihmisiä, soitellaan ja tekstaillaan paljon ja nähdään aina kun voidaan, pidetään toisistamme tarpeen tullen huolta. Olen valtavan onnellinen heistä, ja vaikkei aina näin läheisiä oltukaan, jaetaan kuitenkin lapsuus ja muistot ja ne on niitä ihmisiä jotka tietää tasan tarkkaan mun menneisyyden ja taustat. Vanhemmiten on erityisen jännä huomata kuinka meistä löytyy paljonkin odottamatonta samaa, mitä ei mistään muualta voi löytää. Se on hirveän arvokasta meille, ja uskon ja toivon että ollaan tällä tavalla läheisiä ystäviä loppuelämämme kaikki :)

    Uskon, että kun teillä on perheenä välit kunnossa ja tasapaino arjessa, niin tytöillä tulee olemaan maailman suurin turva toisistaan loppuikänsä. Sisarukset on sillä tavalla ainutlaatuisen arvokas asia :)

  22. Jenni sanoo:

    Voi miten ihania kuvia! ❤ Teidän tytöt on kaikki niin suloisia, mutta tää uusin tulokas varsinki saa kauneudellaan mut aina haukkomaan henkeäni Miten persoonallisen näköinen prinsessa ja noi silmät ja katse on jotain niin ihanaa Odotan nyt ensimmäistä lastani joka on myös tyttö ja sun blogin lukeminen ja kuvat teidän ihanista tytöistä tekee mut niin malttamattomaksi, en jaksais odottaa syyskuuhun että saan oman pienen neidin syliin ❤

Kommentoi