Ostoshimotuksia Tukholman reissulle

31.07.2017

Meidän Ruotsin reissu lähestyy kovaa vauhtia, ja ensi viikon tiistaina on tarkoitus suunnata Mall Of Skandinaviaan. Ajattelin tehdä pitkästä aikaa tällaista ostoslistaa syksyä varten, kun ei ole tullut tehtyä.  Nämä aina selkeyttävät ajatuksia, ja tuleepahan jätettyä turhia heräteostoksia tekemättä, kun on tarkka lista jota seurata. Pyrin siis olemaan ostamatta mitään ylimääräistä, mitä ei tällä listalla ole. Ja olen jo henkisesti varautunut siihenkin, että nyt kun mulla on lista, en löydä juuri mitään mitä siinä listalla on. Usein käy juuri sillä tavalla. Sitten en osta mitään (paitsi lapsille, t. superdroppiviikosta_jo_valmiiksi_liian_innoissaan91). Se on aika tuttu kuvio, että lähden ostamaan itselleni tarpeellisia juttuja ja palaan kotiin kolmen lastenvaatekassin kanssa, itselleni ehkä uudet sukat mukana.

Asukuvat ja ostosjutut ovat olleet koko vuoden aika vähällä, kun raskaus ja imetys ovat sekä hankaloittaneet pukemista, että myös vähentäneet pukeutumisintoa. Nyt kun imetyksessä voi pitää jo pari-kolme tuntia väliä, voi joku yksittäinen reissu onnistua hyvinkin paidassa, jossa ei voi imettää. Pääosin suosin kuitenkin edelleen vaatteita joissa imetys on helppoa ja ruuan saa nopeasti esiin vauvalle. Ja näin tulee varmasti olemaan niin kauan kuin säännöllinen päivällä tapahtuva imetys kuuluu meidän arkeen. Se on vaan helpompaa meille molemmille, ja onneksi imetysitsevarmuus on kasvanut tässä kuukausien aikana ihan kohinalla. Siinä missä ekoina viikkoina imetyspaita tai -toppi oli ihan must-juttu, nyt en ole käyttänyt rintsikoita lukuunottamatta mitään varsinaisia imetysvaatteita aikapäiviin.

Tuotekuvat: River Island & Zara, kollaasi tehty Canvalla.

Kaipaan kovasti uutta takkia. Bomberit ovat olleet niin pitkään pinnalla, ja myös osa mun vaatekaapin sisältöä, että nyt kaipaan jo jotain muutakin. On iskenyt sellainen bomber-ähky ja kaipaan jotain ryhdikkäämpää ja tyylikkäämpää. Myös musta nahkatakki on ollut mulla viime vuosina ihan super kovassa käytössä, ja pehmeä vaaleanharmaa mokka kiinnostaa. Vaikka kaipaan ryhtiä, kaipaan myös pehmeitä materiaaleja. Varsinkin vauvaa sylissä pitäessä (teko)mokka on huomattavasti mukavampi materiaali kuin nihkeännahkea keinonahka.

Selkäkuvioinnit on edelleen tosi makeita mun mielestä, ja olen etsinyt sellaista farkkutakkia jossa olisi joku upea kirjailu selässä. Ehkä sellainen voisi löytyä reissun aikana, kuka tietää. Se olisi kivan rento takki joka sopisi alkusyksyn keleihin ihan loistavasti. Kaipaan myös siistiä skarppia bleiseriä, joka ryhdistäisi muuten rennompaa asua.

Tuotekuvat: Zara & River Island, Kollaasi tehty Canvalla

Olen etsinyt sopivan mittaisia mustia culottes-housuja, jos joku pitkäjalkainen tietää hyvät niin kerro heti! Mulla on yhdet, mutta ne kutistuivat heti ekassa pesussa polvihousuiksi mulle, enkä voi mitenkään niitä enää käyttää. Culottesit ovat yksi niistä trendeistä johon mun silmillä kesti kauan tottua. Olen kuitenkin huomannut niiden hienouden vihdoin: ne istuvat hyvin, ja millainen tahansa vartalo näyttää niissä hyvältä. Ne ovat armolliset myös mun kropalle.

Farkkuhame on klassikko jota mun kaapissa ei yläasteen jälkeen ole ollutkaan. Nyt se kuitenkin tuntuu raikkaalta ja kivalta, sellaiselta johon olisi helppo yhdistellä esimerkiksi neuleita ja melkein mitä vaan. Lämpimät ja paksut neuleet kiinnostavat, ja kaipaan jotain ihanilla yksityiskohdilla koristeltua vaaleanpunaista tai vaaleanharmaata neuletta. Sisäjakuista myös joku jännällä kuviolla varustettu kimono voisi olla siisti. Ja tupsut – tupsut tupsut tupsut! Olen jo kauan tykännyt, ja nyt mun tupsuinto vaan eskaloituu. Ehkä mä hommaan tupsukengät, tupsukorvikset nyt ainakin. Laukkutupsu mulla on jo ja se on ihana!

Koska on tulossa syksy, myös ”jotain viininpunaista” löytyy mun listalta. Se on syksyn klassikko, ja sitten kun se joku viininpunainen löytyy, mä tiedän kyllä. Tämä on hyvä ohjenuora, ja suurin osa listan jutuista sopii kivasti ristiin toistensa kanssa yhdistellen. Haaveilen edelleen helposta vaatekaapista, jonka edessä ei tarvitse seistä liian kauan aamuisin.

Mitä teillä on ostoslistalla syksyä varten? Mikä on tän hetken lempparitrendi?


AKKAVALTA: Otto vanhempainvapaalla

30.07.2017

Koin tuossa viime viikonloppuna eräänlaisen ahaa-elämyksen, ja heti perään itseasiassa toiseen. Istuimme tusinan muun miehen kanssa iltayhdeksän maissa sunnuntaina laivan baarissa matkalla Tallinnasta Helsinkiin, toinen toistaan väsyneempinä odottamassa kotiin pääsyä kahden päivän Latvian polttarireissun jäljiltä.

Jostain hetken mielijohteesta päädyin esittelemään kuvaa meidän Novasta vieressäni istuvalle sulhasen veljelle, täysin tämän sitä pyytämättä. Nuoren sinkkumiehen kohteliaasta, mutta erittäin epäkiinnostuneesta ilmeestä, tajusin kuinka kotiutunut ja faijautunut minusta on tullut. Omasta välinpitämättömyydestäni tätä tosiasiaa kohtaan tajusin, että minua ei haittaa se ollenkaan. Kuvien esittelyn kuitenkin lopetin siihen paikkaan, ja tyydyin selaamaan niitä itsekseni.

Olen ollut poissa töistä nyt pääsiäisestä asti, enkä pysty oikein sanoiksi pukemaan kuinka paljon olen nauttinut siitä että olen saanut olla koti-isä. Tottakai kokemukseni on tähän mennessä ollut siinä mielessä aavistuksen epärealistinen, että olemme koko perhe kotona kesälomalla. Enkä voi kyllä vakavalla naamalla väittää, etteikö sama homma jatkuisi jossain määrin silloinkin kun lapset palaavat päiväkotiin ja eskariin, sillä Iina tekee kuitenkin töitä kotoa käsin.

Kyllä, vauvan hoito ja kodin siisteys sun muu ovat suurimmilta osin arkena minun vastuullani, mutta koska Nova kuitenkin edelleen vetää tissimaitoa eikä minun hieman isävartalosta kärsivä rintani sitä ainakaan viime tarkistuksessa erittänyt, saan minä pieniä breikkejä pitkin päivää Novan syödessä, ja välillä myös sammuessa tissille.

Tätä kevyttä luksusta lukuunottamatta olen kuitenkin pyrkinyt ottamaan, ja mielestäni aika hyvin ottanutkin, vetovastuun vauva-arjesta. Rintaruokinta kun tosiaan on ainoa asia, mihin minä en sattuneesta syystä pysty. Vaunulenkit, sormiruokailu, vaipanvaihto, puistoreissut sun muu vauva-arki sujuu minulta siinä missä tuolta paremmalta puoliskoltanikin. Vaatteiden valinnoissa ja muissa esteettisissä seikoissa Iina tosin ottaa täysin pyytämättä ohjat, minä kun en erota persikkaa lohenpunaisesta. Vauvan pukemisen hoidan kuitenkin minä.

Iso muutoshan tämä on kuitenkin ollut. Reilun puoli vuosikymmentä istumaduunia painaneena toimistorottana, on siirtyminen täysaikaiseen isyyteen ollut pientä hakemista. Ei haastavaa, mutta hakemista. Kaikki sellaiset pienet jutut kuten omien ruoka-aikojen siirtyminen, ja normaalin päivärytmin muuttuminen, ovat vaatineet pienoista sopeutumista. Esimerkiksi nyt kun en enää istu kolmasosaa vuorokaudesta tietokoneen ääressä, vaan kuljen usein sellainen kahdeksankiloinen möhkäle sylissäni, onnistuin minä saamaan niskani kuukaudessa niin jumiin ettei pää enää kääntynyt. Itse lastenhoito on onneksi sujunut sillä samalla varmuudella ja kokemuksella, jota olen ehtinyt keräämään jo kahden aikaisemman lapsen verran, tällä kertaa isi on vain enemmän kotona. Ja siitähän tässä vanhempainvapaassa loppupeleissä on kyse, ajasta ja läsnäolosta.

Ehdottomasti suurin muutos on nimenomaan se, että olen saanut olla kaikessa läsnä. Kertaakaan en ole Novan vauva-aikana joutunut siihen tilanteeseen että tyttö oppii, tekee tai kokee jotain uutta ilman että minä olen ollut paikalla.

Se vauvakupla joka Suomen perhanan lyhyiden isyysvapaiden takia kestää yleensä vain pari viikkoa, on tällä kertaa kestänyt jo pian puoli vuotta. Voin meinaan vannoa että Tiaran ja Zeldan monet ekat hetket ovat paremmin tallessa puhelimeni kuvagalleriassa kuin minun päässäni. Täysin toisinpäin kuin tällä kertaa.

Tällä hetkellä me herätään usein rauhassa koko perhe, tytöt omasta takaa katsomaan aamu-lastenohjelmia, ja me Iinan kanssa sitten kun välissämme nukkuva möykky iloisesti hymyillen mäiskii, ja rapsuttaa meidät unesta. Tänäänkin heräsin aamulla siihen, kun Nova ensin naama säteillen rapsutti mua silmäkuopasta, ja käännettyäni kylkeä vielä takaraivosta.

Eikä tällä hetkellä tarvitse olla kokoaikaa tekemässä jotain. Normaalisti töissä ollessani tuntui usein siltä, että oli pakko kokoajan mennä ja tehdä ja olla, ettei työn ulkopuolinen aika tuntunut hukkaan heitetyltä. Välillä niin jopa oman jaksamisen rajoilla. On ihanaa, kun pystyy hyvällä omallatunnolla istua rauhassa tunnin sohvalla vauva sylissä, siskojen touhuja ihmetellen ja kirjoja tutkien. Niin ihanaa, että minä, aikuinen mies, täysin epäironisesti, käytin juuri sanaa ”ihana”.

Ja vaikka vauvanhoito tällä hetkellä kaappaakin suuren osan päivästä, jää minulla huomattavasti enemmän aikaa viettää isompien tyttöjen kanssa kuin mitä ”normaalissa” arjessa jäi duunin, kodinhoidon sun muun pakollisen jäljiltä. Ja vaikka suhteeni Novaan onkin ehkä läheisempi nyt näin vauva-aika kuin mitä kahteen vanhempaan oli heidän ollessa vielä vaippaikäisiä, en välttämättä usko että niin tulee aina olemaan.

Tiara ja Zelda kun nyt sattuvat jo olemaan aika itsenäisessä iässä verrattuna vauvaan joka vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja on vaikea suhtautua heihin täysin samalla tavalla. Uskon että vaikka en olekaan ollut läsnä isompien tyttöjen vauva-arjessa yhtä paljoa ajallisesti kuin Novan, olen onnistunut paikkaamaan sitä aidolla läsnäololla myöhemmässä iässä. Kertaakaan ei ole ilmennyt  isommilta tytöiltä vastahakoisuutta tai mustasukkaisuutta kun Nova tarvitsee isiä ja/tai äitiä. Ja hyvä niin.

En nyt tietenkään osaa tässä vaiheessa sanoa olisiko minusta tähän pitkällä tähtäimellä, vaikka tällä hetkellä siltä ehdottomasti tuntuukin. Tilanne on kuitenkin  minulle uusi, ja olemme tosiaan toistaiseksi kaikki kotona, toisin kuin sitten syksyllä, kun toinen tytöistä palaa päiväkotiin ja toinen aloittaa eskarin. Päivärytmi muuttuu taas aikaisemmaksi ja arki taas, noh, erilaiseksi.

Sen näkee vasta sitten kuinka meillä päivät oikeasti luonnistuu, Iinan työkiireiden syksyn myötä eskaloituessa, ja minun ja Novan ollessa tätä kesää enemmän kahdestaan. Tähänastisen kokemukseni perusteella tahdon kuitenkin suositella, jos tilaisuus vaan tarjoutuu, muitakin isejä edes kokeilemaan vanhempainvapaata. Itse olen nauttinut tästä ajasta tähän asti täysin rinnoin, vaikka jokseenkin eri tavalla kuin rinnoista suorastaan pursuava vaimoni.

-Otto