Oma puhelin eskarilaiselle, miksi?

21.07.2017

Arvasin ehdottomasti etukäteen, että puhelimen ostaminen eskarilaiselle jakaa mielipiteitä, ja joillakin nousee karvat pystyyn. Mulla on varmasti erilainen lähestymistapa teknologiahankintoihin lapsille, kuin heillä jotka niitä kauhistelevat. Mun mielestä teknologiaa ei kannata pelätä tai kauhistella, vaan ottaa siitä ne parhaat puolet käyttöön ja yhteisesti sovituilla säännöillä estää huonoja puolia edes tulemasta esiin.

Mun on vaikeaa ehkä ymmärtää tätä nykyajan pelon lietsontaa ja kauhistelukulttuuria – jossa mielestäni on kyse vain siitä, että ei oikein ymmärretä minkä kanssa ollaan tekemisissä, ja miten siihen kannattaisi suhtautua. Kauhistelua paremmin toimii mun mielestä se että ottaa asioista selvää, ja tekee selkeän strategian kuinka itse haluaa toimia. Kannattaa myös lukea faktapohjaista tietoa kaikista realistisista riskeistä, ja varautua niihin huolellisesti.

Kaikki on tietysti kiinni myös lapsen luonteesta, ja vanhemmista – jos kyseessä on lapsi jonka kanssa saa muutenkin tapella iPadin käytöstä, tai siitä ulkoileeko ja leikkiikö hän tarpeeksi vai katsooko vain Netflixiä, ei puhelinta varmaan kannata hankkia ennen kuin on ihan pakko. Ja tietysti jos itse kokee olevansa kyvytön asettamaan turvallisia ja selkeitä rajoja puhelimen käyttöön (ja vaatimaan niiden noudattamista), sitä ei tietenkään kannata hankkia.

 Jos taas kyseessä on lapsi, jonka kanssa on aina toimineet selkeät säännöt, eikä mitään addiktoitumisen merkkejä teknologiaan tai piirrettyihin ole ilmassa, en usko että siitä mitään haittaa on jos samalla linjalla jatketaan mutta vähän mahdollisuuksia lisäten. Päin vastoin.

Meillä on ollut lapsilla käytössä iPadi jo 2,5 vuotta. He osaavat käyttää sitä todella hyvin, ja meillä on ollut sääntönä että sitä saa käyttää puoli tuntia-tunnin kerrallaan, ja ei joka päivä. Kipeänä ja matkoilla joustetaan, ja esimerkiksi pitkät automatkat sujuvat kivasti padien ansiosta meillä aina. Harvoin tulee lapsilta mitään ” koska ollaan perillä?” -kysymyksiä, kun he keksivät padeilla itselleen tekemistä koko matkaksi. Pitkän ajomatkan jälkeen padin voi hyvin loppulomaksi pakata pois, ja ottaa esiin sitten kun on kotimatka edessä.

Puhelin on tietenkin henkilökohtainen juttu, ja sitä saa kyllä käyttää joka päivä niin halutessaan. Mutta tuo puoli tuntia arkena/tunti viikonloppuna -sääntö on meillä edelleen voimassa myös puhelimen kanssa, ainakin näin eskarilaisena, kun ei eskarilainen sitä puhelinta vielä oikeasti ”tarvitse”, se on vaan kiva juttu.

Nyt viikon verran eskarilaisen puhelimen käyttöä ja sääntöjen noudattamista seuranneena, voin todeta että hän kuuntelee hyvin eikä kertaakaan ole uhmannut sovittuja rajoja. Automatkoilla mökille ja takaisin hän sai katsoa omaa puhelintaan koko matkat (1,5h), ja mökillä taas puhelin ei juuri ollut käytössä, paitsi muutaman kuvan hän halusi ottaa muistoksi, ja kerran soitti mummulle. Erittäin kohtuullisissa rajoissa siis mielestäni pysyi käyttö, ja näin on ollut kotonakin.

Uskon että tähän auttaa myös se, että puhelimessa ei oikeastaan juuri muuta uutta asiaa tullut hänelle kuin soittaminen, ja viestittely. Videoita meillä on aina saanut katsoa, ja lapsille sopivia pelejä ja opetussovelluksia pelata (niiden sovittujen rajojen puitteissa). Hän ei siis mitenkään nyt hullaantunut ja koukuttunut yhtäkkiä niistä, vaan on enemmän innoissaan siitä että saa soitella ja lähettää kuvia sukulaisille, ja ne muut jutut ovat sivuseikka.

No mutta, kun ensin on puhuttu rajoista, niin on aika kertoa kolme syytä MIKSI me ostettiin puhelin jo eskarilaiselle, eikä vaikka vasta ekaluokkalaiselle tai vielä vanhemmalle.

Miksi puhelin eskarilaiselle?

1. Ekaluokkalaiselle tulee todella monta uutta asiaa kerralla opeteltavaksi. Meillä vanhempina on tuvallisempi mieli jos lapsi opettelee ensin sujuvasti käyttämään puhelinta ihan vaan kotiympäristössä, ennen kuin alkaa liikkumaan itsenäisesti, ja oikeasti tarvitsemaan puhelinta. Kun puhelimen ostaa eskarilaiselle, on vuoden päästä siitä tullut jo helppo rutiininomainen juttu, ja soitto vanhemmille onnistuu varmasti tarvittaessa tilanteessa kuin tilanteessa.

2. Meidän suku ja ystäväpiiri, niin lapsilla kuin aikuisillakin, on levittäytynyt ympäri Suomea, ja yhteydenpito toimii suurimman osan vuodesta puhelimitse. Oma puhelin mahdollistaa lapselle helpon yhteydenpidon ihan itse sukulaisiin ja kavereihin, joilla on puhelin. Monet esikoisen kaverit ja mun serkut ovat 1-2v vanhempia, ja heillä on ollut puhelin jo pari vuotta. Nyt eskarilainen pääsee mukaan videopuheluiden ja kavereille höpöttelyn maailmaan, eikä ikävä ole niin kauhea kun saa aina soittaa kun tuntuu siltä. Lisäksi hän voi soittaa ja viestitellä mummulle, isoisälle, tädille ja kummeille.

3. Kavereilla ja pihalla ollessa puhelin on kätevä. Lapsi saa itse liikkua tässä oman kotipihan pihatiellä (minne autoilla ei ole pääsyä), ja mennä tutulle kaverille, jonka vanhemmat ovat kotona, leikkimään. Tähän asti on aina pitänyt tulla kotiin kysymään lupaa erikseen, mutta nyt hän voi soittaa tai laittaa viestin että saako mennä, ja samalla kertoa kenelle kaverille menee. Lisäksi nyt voidaan itse soittaa esim. että ruoka on valmista ja pitää tulla syömään, tai muistuttaa kotiintuloajasta.

Onhan tuossa puhelimessa paljon muitakin hyviä puolia yhteydenpidon lisäksi, kuten se että nyt lapsi voi itse ottaa kuvia ja videoita (rakastaa valokuvausta) aina halutessaan, hän voi kuunnella äänikirjoja kätevästi puhelimestaan ja hän voi myös pelata sillä mun kummipojan kanssa Pokemon GO:ta, kun tähän asti hän on vaan joutunut seuraamaan sivusta Oulussa miten mun kummipoika käy Pokemon-lenkillä.

Mä teen vielä toisen postauksen sitten siitä millaiset periaatteet meillä on puhelimen käyttöön, millaisia turvapalveluita me asennettiin puhelimeen, ja miten me vanhemmat pystytään seuraamaan ja rajoittamaan käyttöä reaaliajassa (muutenkin kuin vain lapsen kanssa juttelemalla). Ja tietysti mitä sovelluksia meillä on käytössä eskarilaisella. Niin, ja muutama kysyi mikä puhelin me ostettiin. Me ostettiin Huawei P8 Lite, eli edullinen älypuhelin hyvällä kameralla. Neiti sai itse valita puhelimensa värin, sekä suojakuoren siihen, ja on siihen erittäin tyytyväinen.

Kuten sanottua, jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän perheelle hyvä juttu. Mä en tosiaankaan ajattele että on huonoa jos EI osta eskarilaiselle puhelinta, me vaan tehtiin nyt tällainen ratkaisu joka toimii meillä, ja jollain toisella toimii joku toinen. Mun mielestä ylipäätäänkin toisten valintojen arvostelu tai kauhistelu on aika turhaa, eikä johda mihinkään.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3


Vauvan kanssa veneilemässä ensimmäistä kertaa

20.07.2017

Otsikko on oikeastaan hieman vähättelevä: koko meidän perheen naisväki veneili tällä viikolla ihka ensimmäistä kertaa. Kokemus oli mahtava, ja jäi tosi positiiviset fiilikset tästä ekasta kerrasta. Onneksi meillä on mahdollisuus veneillä myös tulevaisuudessa, sillä se oli ihan huippuhauskaa ja tykättiin kaikki. Uskon että kokemus oli positiivinen koska ei jännitetty turhaan. Juteltiin tyttöjenkin kanssa tarkasti etukäteen mitä veneily pitää sisällään, miten veneessä saa liikkua ja esim. että veneessä voi kuulua koviakin ääniä, se saattaa aavistuksen pomppia, ja vähän voi roiskua vettä.

Minä ja tytöt puettiin eka kertaa elämässämme pelastusliivit päälle, ja suunnattiin moottoriveneellä Oton ja Oton perheen kanssa n. 40min venematkan päähän Mathildedaliin viettämään iltapäivää. Mathildedalista tulossa vielä ihan oma postauksensa, se oli todella uskomattoman ihana paikka. Mutta joo, siis tämä itse veneily: vauvan kanssa se toimi samalla tavalla kuin autolla ajaminen, eli Nova nukahti heti kun moottori käynnistyi. Hän nukkui kummatkin matkat ihan täysillä, hurina oli kova ja vene keinui sopivan unettavasti. Novalla oli omat söpöt pelastusliivit joissa hän viihtyi vallan mainiosti pienet arskat ja pipo päässään.

Me istuttiin Novan kanssa tuulilasin taakse nojatuoliin, missä ei tuullut yhtään ja roiskui kaikkein vähiten vettä. Paluumatkalla Otto istui samalla paikalla Novan kanssa, ja mä pääsin testaamaan takapenkkiä Zeldan kanssa. Esikoinen istui molemmat matkat veneen keulassa tätinsä kanssa, ja hurjapäänä oli aivan fiiliksissä vaikka välillä venettä pomputti ja vettä roiskui. Siellä hän kikatteli ja matkusti kuin vanha tekijä. Ei kuulemma yhtään pelottanut mutta oli sopivasti jännää. Myöskään nelivuotiasta ei kuulemma pelottanut yhtään, hänkin oli innoissaan siellä takapenkillä, ja heti kun palattiin venereissulta, hän kysyi koska mennään uudestaan.

Ilma oli sopivan lämmin eikä tuulta ollut liikaa, joten aika tasaista kyytiä me saatiin onneksi mennä. Oli niin kivaa tuntea se vauhti ja nähdä Suomea ihan eri perspektiivistä kuin yleensä. Saaristomeri on todella kaunis, ja meren rannoilla oli mitä kauniimpia maisemia.

Mä oon vieläkin ihan fiiliksissä venereissusta, ja toivon että päästään pian uudestaan! Onhan siinä ihan eri fiilis matkustaa moottoriveneellä kuin autolla, tai pyörällä. Ja jotenkin niin siistiä päästä kokemaan tällaisia isoja ekoja kertoja vielä tällä iällä. Mua ei ollenkaan haittaa että en ollut ennen veneillyt, enkä koe jääneeni mistään paitsi. Vaan enemmänkin musta on ihan megasiistiä että sain kokea jotain ihan uutta juuri nyt. Se on aina virkistävää ja avaa ihan uusia maailmoja, kun kokeilee jotain mitä ei ennen ole tehnyt.

Ehkä vielä joku kerta mä opettelen itse ajamaan venettä, jos oikein hurjaksi ryhdyn, niin kivaa se nimittäin oli.

Tykkäättekö te veneillä? Oletteko olleet vauvan kanssa veneilemässä?


Mökkielämää meren rannalla

19.07.2017

Tultiin sunnuntaina tänne Oton perheen mökille Raaseporiin, ja ollaan nautittu mökkielämästä täysin rinnoin. Täällä sielu lepää ja on ihanan hiljaista ja rauhallista, ellei tietty lasten elämöintiä lasketa. Ja sitähän ei lasketa kun se todellakin kuuluu asiaan. Sunnuntaina oli mielettömän upea auringonpaiste ja oikea kunnon kesäpäivä. Päiväksi pystytettiin tytöille uima-allas tähän yläpihalle mökin eteen ja he polskivat siinä ja me muut otettiin aurinkoa ja herkuteltiin muurikalla paistetulla pyttipannulla. Tytöt pelasivat myös mölkkyä ja krokettia hienosti, ja hakivat metsästä tuoreita mustikoita heinänkorteen.

Nova nukkui päiväunet rattaissa terassilla, ja ihmetteli peiton päällä nurmikolla maailman menoa. Täällä on paljon sylejä joista tutkia mitä tapahtuu, ja ollaanpa me tarjottu neidille ensimmäisiä sormiruokamaistiaisiakin. Kiinteiden aloituksesta tulee ihan oma postauksensa, mutta voin kertoa että hienosti sujuu jo!

Illalla saunottiin ja uitiin meressä, mäkin uskalsin pienen jänistelyn jälkeen pulahtaa mereen. Ei se ihan yhtä lämmintä ollut kuin viikontakainen järvivesi, mutta ei kyllä mitenkään ihan hirveän kylmääkään. Kyllä siellä tarkeni muutaman vedon ottaa ihan helposti. Tytöt pukivat uudet omat pelastusliivit päälle ja pulahtivat myös. Oli ihanaa ottaa oikein kunnon löylyt puusaunassa ja katsella mieletöntä merimaisemaa.

Saunomisen jälkeen herkuteltiin vielä muurikalla tehdyllä paellalla jossa oli kaikkea ihan mielettömän hyvää. Lapsetkin tykkäsivät kovasti värikkäästä ja herkullisesta ruuasta. Tuollainen muurikka on kyllä kätevä, melkein voisi kotiinkin hommata kun siinä saa tehtyä niin monenlaista eri ruokaa ja isoja satseja kerralla.

Nyt tätä kirjoittaessani on aamupäivä, ja tänään suunnitelmissa on reissu Matildedahliin veneellä. Mä en ole koskaan ollut veneilemässä ja tää taitaa mun muistaakseni olla ensimmäinen kerta kun puen edes pelastusliivejä päälle. Jännittää vähän, mutta oikeasti siistiä päästä kokemaan joku ihan uusi juttu vielä näin 25-vuotiaana. Virkistävää! Novakin sai omat pienet pelastusliivinsä ja tulee mukaan veneilemään. Saapa nähdä mitä meidän muksut tykkäävät, ainakin nyt he ovat ihan intona. Ennen venereissua he kuitenkin aikoivat lähteä vielä ongelle, katsotaan saadaanko kalaa.

Me jatketaan mökkimeininkien parissa ja ollaan täällä vielä muutama päivä. Täällä on kyllä niin ihanaa että voisi jäädä vaikka koko loppulomaksi jos ei olisi muita juttuja! Mutta onneksi tänne voi tulla uudestaankin. Ollaan kyllä niin onnekkaita että on tällainen upea paikka jossa saa lomailla ihanien ihmisten kanssa.

Ihanaa päivää kaikille <3


Meidän supertyypit – Libero Superhero

18.07.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Liberon kanssa, ja toimin tämän vuoden ajan Liberon ambassadorina.

Mä toivon, että jokaisesta postauksesta, jonka tänne lapsiin liittyen kirjoitan, välittyy se rakkaus ja kunnioitus jota lapsiani kohtaan tunnen. He ovat ihan mielettömiä supertyyppejä kaikki kolme, ja tekevät meidän elämästä joka ikinen päivä vaan ihan parasta. Mä vierastan kovasti sitä ajatusta, joka lapsista on tällä hetkellä esimerkiksi mediassa valloillaan. On ihan äärettömän surullista, että lehtien ja verkkomedioiden kirjoitukset lapsista on aina sitä, että he sotkevat, häiritsevät, ovat äänekkäitä ja suorastaan oikeita maanvaivoja.

En tiedä keitä lapsia nämä median edustajat ovat tavanneet, mutta mä väitän että suurin osa lapsista on ihan hemmetin loistavia tyyppejä, jos heille vaan annetaan siihen mahdollisuus. Joo, jokainen lapsi on erilainen, niin on meidänkin kaikki kolme lasta. Kaksi vanhinta eroavat luonteiltaan toisistaan kuin yö ja päivä, vauvasta ei vielä tiedä. Mutta he ovat kaikki juuri omanlaisinaan parhaita, huippuja lapsia joiden kanssa on kiva viettää aikaa. Heidän kanssaan on mukavaa  liikkua, heille on mahtavaa näyttää uusia paikkoja, ja heidän kanssaan ei tule tylsää kotonakaan. He keksivät kaikkea uutta ja hauskaa, heillä on parhaat jutut, ja hersyvimmät naurut mä saan meidän minisupersankareiden kanssa.

Lapset sotkevat, eivät kaikki, mutta jotkut. Jotkut lapset ovat myös äänekkäitä. Lapset myös ymmärtävät puhetta. Kun heitä pyytää olemaan hiljempaa, he usein ovat – kunnes taas innostuvat. Se kuuluu lapsuuteen, sellaisia me ollaan itsekin joskus oltu. Sitten voi taas muistuttaa heitä olemaan vähän hiljempaa, jos se jotain häiritsee. Silloin kun se ei häiritse ketään, pulputtakoon vaikka sydämensä kyllyydestä. Elämä olisi aika tylsää jos ei saisi koskaan innostua, kyllä me aikuisetkin innostutaan mutta tehdään se vaan hillitymmin. Lapset eivät vielä osaa, eikä aina tarvitsekaan.

Sotkut voi siivota, ja jos joku lapsissa häiritsee, heitä voi pyytää tekemään jotakin toisin. Voi myös näyttää hyvää esimerkkiä kuinka käyttäydytään kohteliaasti, ja kohdella heitä tasavertaisina pallontallaajina.

Meidän lapset merkitsevät mulle niin paljon että mitkään sanat maailmassa eivät riitä sitä kertomaan. He ovat mulle ihan kaikki. Tärkeintä maailmassa mulle on, että meidän lapsilla on hyvä olla, ja he ovat onnellisia. Tämä Liberon supersankariteema on ihan mahtava, koska jokainen lapsi on oman elämänsä supersankari, ja meidän aikuisten tehtävä on mahdollistaa se.

Meidän tehtävä on muistuttaa lasta siitä miten hyvä hän on, kehua ja kannustaa. Lapsi uskoo että hän pystyy mihin tahansa, niin kauan kunnes joku rikkoo tämän uskon. Mä en halua rikkoa sitä koskaan.

Meidän lasten makeat supersankariasut ovat Liberokerhon pistekaupasta peräisin, ja  elokuun loppuun kestävän kampanjan ajan Liberon kampanjatunnuksilla merkityistä Comfort 3-7- ja UP&GO 4-8 -kokoisista, sekä kaikista Libero Touch-vaippapaketeista saa Limited Edition -koodeja, joilla voi lunastaa omalle lapselleen Liberokerhon pistekaupasta näitä asuja. Yhden asun saa kuudella koodilla, ja lunastusaikaa on siis vielä 31.8. asti. Isommille lapsille on viittoja ja niihin kuuluvia maskeja kolmessa eri värissä (turkoosi, punainen ja kulta), ja vauvoille on söpö superhero-body ja siihen kuuluva suloinen korvapipo jotka Novalla on päällä. Asuja pääsee kurkkimaan lisää myös Liberokerhon sivuilta.

Asuja lunastaakseen täytyy olla ilmaisen Liberokerhon jäsen, ja syöttää kampanjapakkausten koodit Liberokerhon pistekauppaan. Se on ihan helppoa, ja kerhon jäsen kannattaa muutenkin olla, sillä kamppiksen ulkopuolellakin Liberokerhon pistekaupassa on vaikka mitä kivaa pienille supersankareille. Kampanjan jälkeen käyttämättömät Limited Edition -koodit muuntuvat tavallisiksi pisteiksi, ja niitä voi käyttää pistekaupassa ihan normaalisti.

Yhteistyössä Libero.

Ihanaa päivää kaikille supersankareille ja vanhemmille <3