Nyt on takana parisen viikkoa sormiruokailua meidän perheen juniorilla. Nova alkoi osoittaa erittäin voimakasta kiinnostusta meidän ruokia kohtaan, ja on jo pitkään osannut viedä hyvin lelut ja kaiken haluamansa suuhun. Päättelimme yhdessä Oton kanssa, että nyt on oikein oiva herkkyyskausi menossa ja sopiva hetki aloitukselle. Kirjoitin ajatuksia kiinteistä ruuista enemmän Novan 5kk -postauksessa, jos meni ohi niin sieltä voi käydä lukemassa.

Pari viikkoa sitten kokeiltiin osaisiko Nova jo istua ruokailun ajan syöttötuolissaan, ja hänhän osasi vallan mainiosti, ei yhtään huojunut tai ”roikkunut” käsiensä varassa, vaan istui selkä suorana ja oli täysin kykenevä toimimaan käsillään ja keskittymään syömiseen. Aloiteltiin sormiruokailuun totuttelu sillä, että parina päivänä hän sai vaan ensin istuskella tuolissaan esim. meidän aamiaisella pienen hetken, ja maistella omaa hienoa lusikkaansa. Hän vei sen hienosti itse suuhun ja leikki sillä siinä tyytyväisenä, uudesta perspektiivistä meitä ihmetellen.

Ihan ensimmäiseksi keitin bataattia, ja Novan ensimmäinen sormiruoka olikin keitetty bataatti, jota hän sai itse viedä suuhun sormillaan. Ilmeet olivat melkoisia, mutta innoissaan hän imeskeli bataattia. Pari ekaa päivää mentiin bataatilla, ja seuraavaksi kokeiltiin avokadoa, joka maistui hänelle myös oikein hyvin. Kolmantena otettiin repertuaariin banaani, ja aina pari päivää kokeiltiin yhtä eri ruoka-ainetta.

Itse imeskeltynä määrät joita hän oikeasti sai mahaansa olivat alkuun luokkaa puolikas teelusikallinen, mutta muutaman päivän jälkeen hänen ensimmäinen hampaansa tuli läpi, ja hän alkoi hampaalla raastamaan pieniä palasia banaanista ja avokadosta. Samalla hän alkoi tottua ruuan tuntumaan suussa, ja ihan oikeasti nielaisemaan niitä pieniä banaanimössöjä joita suuhunsa laittoi.

Nyt hän on maistellut lisäksi keitettyä porkkanaa, keitettyä perunaa, maissinaksua, omenaa, vadelmaa, kurkkua ja melonia, ja nyt kahtena viime aamuna olen aamulla tarjonnut hänelle myös mustikka-banaanipuuroa. Maha ei ole reagoinut mihinkään mitenkään, eikä muitakaan oireita ole tullut. Olen tehnyt nyt niin että hän on saanut aina kahta tuttua ja yhtä uutta ruoka-ainetta kerrallaan sormiruokailtavaksi, ja hän on saanut itse valita mitä laittaa lautaselta suuhunsa (kaikkea).

Novan suurinta herkkua tuntuu olevan porkkana, vadelma ja banaani, joita hän söisi vaan lisää ja lisää. Määrät on silti aika pieniä vielä, koska hänen pääasiallinen ravintonsa on tietenkin maito vielä pitkään. Ja koska vaikka hän on taitava viemään esineitä suuhun, ruoka on vähän eri juttu: se on liukasta ja löllöä, ja karkailee helposti tippuen lattialle.

Puuroa Nova on saanut lusikasta, mutta mä en ole kertaakaan laittanut lusikkaa Novan suuhun, vaan hän ihan itse hyökkää sitä kohti suu auki kuin linnun pojalla. Novan hieno lentsikka-lusikka pysyy hänellä kyllä niin hyvin kädessä että taidan antaa hänen syödä puuronkin ihan itse niin että dippaan aina lusikkaa puurossa, ja annan sitten hänelle käteen. Tietty voisin keittää myös aavistuksen karkeampaa puuroa jota voisi myös syödä sormilla.

Puuroa olen antanut nyt siis parina aamuna muutaman teelusikallisen verran yhteensä, ja sitten lounaalla hän on saanut sormiruokailla. Tätä ennen Nova sormiruokaili aamupalan yhteydessä, eli vain kerran päivässä, mutta nyt tosiaan on se puuro aamulla, ja sormiruokailu lounaalla. Olen painottanut ruokailut aamuun mahdollisten reaktioiden varalta, että ne eivät kiusaisi sitten illalla. Koska reaktioita ei ole tullut, niin varmaan pian aloitetaan iltapuurokin, ja puolen vuoden iässä sitten liha, kala ja kananmuna ensin kerran päivässä. Pikkuhiljaa puolen vuoden iän jälkeen alan tekemään Novalle sitten samat lounaat ja päivälliset kuin meillekin, mutta vaan ilman suolaa ja maitotuotteita. Uskomatonta, mutta ensi viikolla meidän vauveli täyttää jo sen puoli vuotta, apua!

Nova saa olla aina mukana perheen yhteisessä ruokahetkessä, ja näin hänellekin kehittyy sitten selkeä ateriarytmi päivään.  Ihan Novan ehdoilla mennään kaikessa, ja rintamaito on  pääravintona sinne 10kk-1v ikään, jonka jälkeen jatkan imetystä niin kauan kun Nova sitä kaipaa. Imetän aina ennen puuroa ja ennen sormiruokailua.

Yölläkin imetän oikein mielelläni vielä sen 2-3 kertaa minkä hän heräilee. Me saadaan hyvin nukuttua yösyönneistä huolimatta, ja mulla ei ole mikään kiire yösyömisiä lopettaa. Niin kauan kun neiti tuntuu niitä tarvitsevan niin hän saa nukkua meidän vieressä ja ruokailla yölläkin. Imetyksen tuen sivuilla kerrotaan että yli puolivuotias vauva tarvitsee n. 6dl maitoa vuorokaudessa kiinteiden ruokien lisäksi, mikä tulee täyteen 3-5 imetyskerralla. Meillä on ainakin toistaiseksi vielä se 10-12 imetystä vuorokaudessa, ja lapsentahtisesti kyllä imetän ihan niin monta kertaa kuin Nova vaan vuorokaudessa haluaa.

*Oogaan lentskarilusikka ja harmaa Ezpz:n lautanen saatu Ipanaisesta, ja näiden käyttökokemuksista ja vauvan ensiastioista sekä ekojen viikkojen lempiruuista tulossa postausta myöhemmin <3 Syöttötuoli saatu Stokkelta, postaus newborn-setistä löytyy TÄÄLTÄ.

THL:N Syödään yhdessä -oppaassa on tosi hyvin ajankohtaista tietoa kiinteiden aloituksesta, ja sieltä kannattaa käydä lukemassa jos kiinnostaa. Se on toiminut meillä tärkeimpänä ohjenuorana kiinteiden aloituksessa, ja se perustuu viime vuonna valmistuneisiin tutkimustuloksiin. ”Täysimetetyillä lapsilla kiinteiden ruokien antaminen 4–6 kuukauden iässä yhdessä rintamaidon kanssa tukee suoliston kypsymistä ja sietokyvyn kehittymistä uusille ruoka-aineille. Terveille hyvin kasvaville lapsille aloitetaan kiinteät ruoat maisteluannoksina (lusikankärjellisestä muutamaan teelusikkaan) aikaisintaan 4 ja viimeistään 6 kuukauden iässä. Maisteluannoksina annetut kiinteät ruuat eivät syrjäytä imetyskertoja, vaan rintamaito on edelleen lapsen pääasiallinen ravinto. Kiinteiden ruokien aloittamisen viivästyttäminen yli 6 kuukauden ikään saattaa lisätä allergia-alttiutta. ”

Tosiaankin, ensi viikolla Nova täyttää jo puoli vuotta. Se on vaan niin hurjaa että ei meinaa käsittää. Meillä oli eilen neidin 5kk-neuvola, joka siirtyi mökkireissun takia, ja hän sai 5kk -rokotukset. Mitatkin otettiin, ja Nova oli 68cm pitkä (4,5kk 65.7cm) ja painoa oli 8320g (4,5kk 7680g). Oikein hienot mitat siis, täytyy edelleenkin olla tyytyväinen siitä että hän kasvaa mun maidolla näin hienosti<3

Ihanaa päivää kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ASUSin kanssa.

Kirjoitin kesän alussa teille, että osallistuin kahteen workshopiin, jotka olivat samalla mun ensimmäiset kahden tunnin erossaolot meidän kuopuksesta. Muuten en varmaan olisi hänestä irtautunut vielä neljän kuukauden iässäkään pariksi tunniksi, mutta nämä ASUSin editointiworkshopit olivat niin mielettömiä tilaisuuksia, että olisin ollut hullu jos olisin kieltäytynyt. Meitä oli kädestä pitäen kouluttamassa kuvaamisen ja editoinnin legenda, Lars Johnson, joka kuvaa rock-bandeja ja muotia, Suomessa ja maailmalla.

Workshopeja on vielä yksi jäljellä, jossa editoidaan meidän itse kuvaamia videoita. Ehkäpä siitä löydän jonkin aikaa kadoksissa olleen kipinän videoiden tekemiseen taas. Kuvaamiseen olen nimittäin saanut niin paljon intoa, vinkkejä ja taitoa näiden workshopien jälkeen, että musta tuntuu, että esimerkiksi mun instagram-tili ja myös blogin kuvallinen sisältö on nykyään ihan uudella tasolla. Nykyään mä tiedän tasan mitä mä teen kun mä avaan Lightroomin, enkä ikinä käytä automaattikorjausta. Myös photari tuli tutuksi eikä tunnu enää niin pelottavalta ja hankalalta.

Mulla on työkäytössä ASUS Zenbook 3 -läppäri, joka on pieni, näppärä ja suorituskykyinen Intel Core -suorittimien ansiosta. Se pyörittää ongelmitta Lightroomia ja Photoshopia vaikka yhtäaikaa, ja näyttö on ihan uskomattoman tarkka, siitä näkee oikeasti miltä kuvat näyttävät. Me reissataan kesällä tosi paljon, kuten olette varmaan huomanneet (heh), joten on todella tärkeää että läppäri kulkee mukana menossa paikassa kuin paikassa. Superkevyt metallirunkoinen Zenbook 3 on liikkuvaan työhön nappivalinta.

Kuvien editoinnissa on kuitenkin vieläkin mukavampaa käyttää suurta näyttöä, ja nyt olen saanut käyttööni mahtavan 27″ ASUS VZ27AQ -design näytön jota käytän yhdessä Zenbook 3:n kanssa. Sen huipputarkka 2560×1440-resoluutio mahdollistaa suuremman työskentelytilan, ja erittäin kapeiden kehysten ansiosta monitori sulautuu sisustukseen täydellisesti. Näytön myötä sain itselleni taas oman työskentelynurkan kotoa, joka onkin parantanut mun työintoa huomattavasti. Oli jo aikakin vaihtaa millon missäkin pöydällä tai sohvalla pyöriminen siihen kunnon oikeaan työmoodiin, ja järjesteltyyn työpisteeseen.

Kun työympäristö on siisti ja selkeä, on työn tekeminenkin helpompaa. Ja nyt näin on. Mulla on vielä ihana näkymä meidän makkarin ikkunoista, ja tietenkin yläkerrassa saan olla ihan omassa rauhassa, jos Otto touhuilee lasten kanssa alhaalla. Työpisteen esittelyn jälkeen luvassa siis parhaita Lightroom -vinkkejä, suoraan huippukuvaaja Lars Johnsonilta.

8 + 1 Tapaa kuinka saat enemmän irti Lightroomista

1. Järjestele kuvat Lightroomissa selkeästi kansioihin, ja arvostele ne tähdillä heti tuodessasi niitä kirjastoon. 

Kun arvostelet kuvat heti, saat todella helposti näkyviin sen näkymän jossa on kuvat jotka kelpaavat käytettäväksi, ja voit poistaa kirjastosta turhat kuvat joille et antanut ollenkaan tähtiä, tai vain yhden tähden. Kehityskelpoisille kuville kolme tähteä, hienosäätöä kaipaaville neljä, ja ne kuvat jotka ovat valmiita, voi arvostella viidellä tähdellä. Näin kuvia on todella helppo selata myös myöhemmin, ja turhat kuvat on helppo poistaa viemästä tilaa.

2. Uskalla kokeilla muutakin kuin perusasetuksia.

Esimerkiksi Curve -työkalulla kuviin saa todella näyttäviä lookeja, säätämällä tummia ja vaaleita sävyjä ja valoja ja varjoja. Myös ylhäällä näkyvä kuvaaja näyttää helposti kuvan hallitsevia värisävyjä, sekä yli- ja alivalotuksen.

3. Muokkaa häiritsevän hallitsevia värisävyjä haaleammiksi tai korosta jotain tiettyä väriä HSL-työkalulla.

Tällä työkalulla saa täysin kellastuneen hämyisän ravintolakuvankin näyttämään hyvältä, ja esimerkiksi muuten kuvan mustavalkoiseksi mutta upeat punaiset yksityiskohdat esiin. Jokaikistä sävyä pystyy muokkaamaan erikseen, ja esimerkiksi vihreää voi helposti muokata keltaisempaan tai sinisempään suuntaan, tai häivyttää vaikka kokonaan.

4. Detail -valikossa on helppo muokata kuvan yksityiskohtia ja rakennetta, joilla on iso vaikutus kuvan yleisilmeeseen.

Esimerkiksi pimeässä suurella iso-arvolla otetusta kuvasta on todella helppoa muokata rakeisuus pois, ja tehdä siitä laadukkaamman näköinen Noise reduction-työkalulla.

5. Kuvaa kuvat aina RAW-tiedostomuodossa, jolloin editoiminen ei vaikuta kuvan laatuun vaan se on nimensä mukaisesti raakaversio.

6. Kun saat mielestäsi kivan näköiset asetukset jollekin kuvalle aikaan, tallenna ne presetiksi jolloin voit käyttää niitä myöhemminkin.

Voit myös kopioida asetukset, ja liittää ne seuraavaan kuvaan joka on otettu samanlaisessa miljöössä. Näin et joudu säätämään asetuksia erikseen joka kuvalle, jos niissä on vain pieniä eroja.

7. Lataa netistä ilmaisia presetejä tai osta esim vscocam-presettejä, joilla saat kuviisi yksilöllisiä ja näyttäviä lookeja.

Presetit ovat ikään kuin Lightroomin instagram-filttereitä, joilla kuvista voi tehdä ihan mielettömän upeita. Presetien avulla mä luon yhtenäistä lookia omaan instafeediini, ja presetien avulla esim. vähän eri tyylisistä kuvista voi postausta varten luoda yhtenäisempiä.

Aiemmin mulla ei ollut kuin Lightroomin omia presetejä, jotka on loppupeleissä aika tylsiä ja mielikuvituksettomia. Heti kun aloin tutkimaan netin ihmemaailmaa ja löysin muita presetejä, kuvien muokkauksesta tuli jännittävämpää ja helpompaa. Nykyään osaan luoda erilaisia presetejä helposti myös itse, kun olen oppinut lataamiani presetejä seuraamalla minkä tyyppisistä kuvista tykkään ja mitä mun pitää tehdä saavuttaakseni ne.

8. Kokeile, luo uutta ja tallenna.

Mun Lightroom näyttää nykyään huomattavasti enemmän multa, kuin aiemmin. Olen luonut hurjan määrän omia asetuksia ja tiedän mitä teen, jolloin sen käyttö on nopeampaa ja intuitiivisempaa kuin aiemmin, kun käytin vaan valmiita ja perusasetuksia. Tee omasta Lightroomista itsesi näköinen.

+ Suuri, laadukas näyttö esim. ASUS VZ27AQ   ja suorituskykyinen kone esim. ASUS Zenbook 3.

Kuvien editoiminen on tuskallista jos ohjelma tökkii ja toimii auttamattoman hitaasti. On myös ehdottoman tärkeää että kuvat näkee isolta näytöltä joka toistaa värit aitoina, eikä vääristä. Varsinkin näin bloggaajana kun on tottunut siihen että osa jengistä katsoo jokaista kuvaa kirjaimellisesti suurennuslasilla, on tärkeää että tietää itse miltä omat kuvat näyttävät oikeasti.

Kiinnostaako sometekeminen? Katso editointi- ja kuvausvinkit ASUS The Next Level -soittolistalta youtubesta! Jokaisesta meidän workshopista julkaistaan tutorial-video, joista viimeisin Photoshopiin keskittyvä jakso on ihan vasta julkaistu ASUS The Next Level -soittolistalla. Soittolistalta löytyy lisäksi myös Lightroom-tutoriaali sekä monipuolisia kännykkäkuvaus-vinkkejä! Ja seuraavan workshopin jälkeen tsekkaa soittolistalta myös Larsin vinkit videoiden editoimiseen. Suosittelen todella näitä videoita, jos kuvaaminen on lähellä sydäntä ja siihen kaipaa lisää vinkkejä ja helppoja niksejä.

Yhteistyössä ASUS.

Ihanaa päivää kaikille <3

Tänään luvassa tsekkausta meidän heinäkuiseen loma-arkeen, eli niihin meidän ihan normipäiviin. Kurkataan siis mitä on tallentunut puhelimen kuvagalleriaan viime viikkojen aikana. Meillä on ollut tyttöjen viikonloppu kun Otto on ollut ystävänsä polttareissa Tallinnassa ja Riikassa, ja tulee vasta myöhään tänään illalla. Perjantaina Tiaran kummitäti Emmis tuli meille yöksi ja katsottiin porukalla Pikku prinssi -elokuvaa, herkuteltiin jäätelöllä ja valvottiin Emmiksen kanssa myöhään tyttöjen mentyä nukkumaan.

Eilen herättiin aikaisin aamulla ja tehtiin ihana aamiainen, jonka jälkeen tytöt lähtivät Oton tädille yökylään, ja me tehtiin Emmiksen ja Novan kanssa kymmenen kilometrin lenkki! Huh, oli mahtavaa kyllä, oli niin hieno ilma lenkin ajan. Melkein heti kun tultiin sisälle alkoi ihan hurja ukkonen, eli aika hyvä ajoitus. Emmis lähti siitä lenkin jälkeen sitten kotiin, ja me ollaan oltu nyt Novan kanssa ihan kahdestaan. Pian tytöt tulevat kotiin ja ajattelin että piipahdetaan tässä vielä leikkipuistossa illan päälle. Tosi kiva viikonloppu ollut kyllä näinkin, on vaan ollut jotenkin hassua olla Novan kanssa kahdestaan kotona, kun täällä on ollut niin rauhallista. Mutta joo, nyt luvassa siis arkikuvia heinäkuulta.

1. Esikoinen uimassa pelkkarit päällä meressä mökillä / 2. Nova leikki smurffilla ja me muut pelattiin Aliasta / 3. Keskimmäinen syöttää alpakkaa Mathildedalissa / 4. Ihana pieni kaunokainen <3

1. Ihana pikkuruinen unikekoseni / 2. Tytöt uima-altaassa, oltiin juuri saavuttu mökille ja he olivat aivan into piukassa / 3. Selfie uinnin jälkeen Oton kanssa, Nova ei käynyt vielä uimassa / 4. Mun tyypit, näillä kahdella on mielettömän lämmin sisarussuhde <3

1. Esikoisen lemppari kesäherkut eli herneet / 2. Parasta kun Nova katsoo omaa kuvaa puhelimen näytöltä ja menee sitten mun hiuksiin piiloon, ja sitten kurkkaa uudestaan / 3. Petri’s Chocolate Room Mathildedalissa / 4. Novakin pääsee jo keinumaan leikkipuistossa, kun isosiskot ottavat mukaan verkkokeinuun

1. Ihana auringonlasku mökkimaisemassa / 2. Kauneussalonkileikkejä, tuli niin hienot meikit kuulkaa meille kaikille / 3. Avokadopastaa arkiruoaksi ystäväperheen kanssa / 4. Ihana ilopilleri leikkimatolla, tältä meillä näyttää aina aamuisin

1. Tytöt kuivaharjoittelivat veneilyä ilmasohvan avulla mökillä / 2. Ihana ilopilleri syöttötuolissa, hän odotti innolla mitä sormiruokaa saa maisteltavaksi / 3. Isompien siskojen muoviastiat on ihan parhaita leluja / 4. Mä rakastan sitä kun tää tyyppi nukahtaa mun syliin ja tuhisee siinä niin <3

1. Vedin ekan kerran mun personal trainerin tekemän treeniohjelman läpi, ja oli niin hyvä fiilis! / 2. Pikkupupu Parikoissaan on niin suloinen, ne olivat kyllä ihan paras ostos, ei käytännöllisyyden takia tosiaankaan mutta aina niitä katsoessa tulee hymy huulille / 3. Höpötyshetki isin kanssa <3 / 4. Hän kuulemma näytti ihan eskarilaiselta harmaissa housuissaan. Ei nyt ehkä ihan vielä, mutta on meidän keskimmäisestäkin tullut muka niin iso tyttö jo<3

Musta on niin hauskaa tehdä näitä arkikuvakatsauksia aina välillä, koska näitä on mahtavaa selata myöhemmin kun näkee sellaisen tsekkauksen vähän pidempään ajanjaksoon aina kerralla. Unohtamatta tietenkään sitä, että näissä on niitä spontaaneja ihania hetkiä, jotka olen ikuistanut ihan vaan ikuistamisen ilosta, ilman sen suurempaa ja syvempää käyttötarkoitusta. Tärkeitä, rakkaita muistoja.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Kun jokin aika sitten mun sähköpostiin kilahti tiedote Polarn O. Pyretin syksystä ja uudistuvista mallistoista, mä hihkuin riemusta! PO.P on aina laadultaan ja arvoiltaan ollut ehdottomasti yksi meidän perheen luottomerkeistä, mutta olen joskus kaivannut vähän rauhallisempia ja yksinkertaisempia kuoseja ja värejä heidän sisävaatteisiinsa, koska mulla on melko simppeli maku.

PO.P on vuosikaudet ollut tunnettu laadun ja ekologisten arvojen lisäksi raidoista, lapsekkuudesta ja värikkäistä kuoseista. Niitä löytyy jatkossakin, mutta tiedotteen (ja aivan ihanien sneak peek -kuvien) mukaan 3.8. alkaen PO.Pista löytyy niiden lisäksi myös rauhallisia vaaleita värejä, helposti keskenään yhdisteltäviä kuoseja ja ajankohtaisia malleja. Klassikot eivät siis katoa minnekään, niiden seuraksi tulee vain uusia, tämän päivän vanhempien ja lasten tarpeita vastaavia vaatteita.

Osa tästä uudistuksesta oli havaittavissa jo pari viikkoa sitten PO.Pissa pyörähtäessäni: 50% alennuksessa tällä hetkellä olevien viime kevään, ja tämän kesän vaatteiden lisäksi hyllyillä oli jo mielettömän ihania uutuuksia, joita me saimme Novallekin käyttöön. Uutuuksissa oli selkeästi nähtävissä uusi look. Leggingssit olivat esimerkiksi kaikki sellaisia, että ne sopivat saumattomasti värien puolesta kaikkien yläosien kanssa yhteen, ja värit olivat rauhallisia ja kauniita.

Monen perheen suosikkeihin kuuluvia PO.Pin leggingssejä kotiutui meille pinkkinä, vaaleanpunaisena ja kukkakuosisena, ja ne ovat olleet meilläkin kovassa käytössä. Mä tykkään PO.Pin leggareissa siitä, että niissä on napeilla säädettävä vyötärö. Leggarit eivät purista vähän pyöreämpiä vauveleita, ja hoikemmille tapauksille ne saa kätevästi kiristettyä sopivan kokoiseksi.

Jo kauppoihin ilmestyneistä uutuuksista ihastuin myös todella kauniiseen turkoosinsiniseen kukkakuosiin, ja ihanaan röyhelöhelmaiseen ja -hihaiseen vaaleanpunaiseen paitaan, joka sopii tosi kauniisti esimerkiksi pinkkien tai kukkakuosisten leggareiden pariksi.

En malta odottaa kaikkia muita ihania uutuuksia, jotka ilmestyvät ensi kuun alussa. Väreistä on luvassa mm. utuisia pastellisävyjä, vaaleaa harmaameleerattua collegea, burgundia ja oliivinvihreää, ja klassikkoraidoista on tulossa perinteisen sinisen ja punaisen lisäksi myös harmaata. Sen lisäksi että tulossa on paljon kaikkea ihanaa vauvoille, ja päiväkoti-ikäisille, koululaisille on tulossa myös ihan oma mallistonsa, jossa on tyköistuvampia malleja ja esim. fleece-vuorella varustettu bomber-takki (joka on ehkä pakko käydä ostamassa meidän eskarilaiselle!).

Tein myös loistavia alelöytöjä Final Salesta: siellä oli ainakin silloin hyvin saatavilla vielä esimerkiksi ihania kesämekkoja, leggingssejä, helle- ja uv-suojahattuja, ja housuja sekä sukkia. PO.Pin sukat on parhaita, eikä me juuri muita käytetäkään. Ne pysyvät kaiken ikäisillä ja -kokoisilla vauvoilla hyvin jalassa, mutta eivät kuitenkaan koskaan purista tai jätä painaumia. En tiedä miten PO.P sen tekee mutta mä ostan sieltä aina kaikki vauvan sukat koska ne pysyvät taatusti jalassa. Syksyn uutuuksista kannattaa sukkaosastolta napata ehdottomasti muuten PO.Pin merinovillasukat, ne on huiput!

Final Salesta löytyy 50% alella muuten myös UV-puvut ja uikkarit ensi kesän vauvoille ja taaperoille, sillä arvokkaat UV-puvut esimerkiksi ovat nyt tosi houkuttelevan hintaisia. Tai jos on syksylle tai talvelle varattuna reissu lämpimään, niin nyt on hyvä hetki ostaa reissukamppeet vähän edullisemmin. PO.Pin nettisivuilta voi tsekata myös aletuotteiden myymäläsaatavuuden, ainakin suuntaa antavasti, vaikka varman tiedon saa tietenkin aina myymälästä.

*Vaatteet saatu Polarn O. Pyretistä.

Paras alelöytö jonka tein, oli kuitenkin upeasti pyörähtävä, kukkakuvioinen sininen mekko, jonka Nova saa pukea meidän ystävien häihin elokuussa.  Siinä on superkaunis kellohelma, napitus takana ja se on viileän tuntuinen iholla, eli jos hääpäivälle sattuu helle, on mekko mukava eikä hiostava. Mekko pääsi ensi kertaa käyttöön meidän mökkireissulla, kun Nova tapasi perhetuttujen kuukautta vanhemman hurmuripojan. Oli aika hyvä treffiasu myös!

Mikä oli teidän lemppariasu?

Arvasin ehdottomasti etukäteen, että puhelimen ostaminen eskarilaiselle jakaa mielipiteitä, ja joillakin nousee karvat pystyyn. Mulla on varmasti erilainen lähestymistapa teknologiahankintoihin lapsille, kuin heillä jotka niitä kauhistelevat. Mun mielestä teknologiaa ei kannata pelätä tai kauhistella, vaan ottaa siitä ne parhaat puolet käyttöön ja yhteisesti sovituilla säännöillä estää huonoja puolia edes tulemasta esiin.

Mun on vaikeaa ehkä ymmärtää tätä nykyajan pelon lietsontaa ja kauhistelukulttuuria – jossa mielestäni on kyse vain siitä, että ei oikein ymmärretä minkä kanssa ollaan tekemisissä, ja miten siihen kannattaisi suhtautua. Kauhistelua paremmin toimii mun mielestä se että ottaa asioista selvää, ja tekee selkeän strategian kuinka itse haluaa toimia. Kannattaa myös lukea faktapohjaista tietoa kaikista realistisista riskeistä, ja varautua niihin huolellisesti.

Kaikki on tietysti kiinni myös lapsen luonteesta, ja vanhemmista – jos kyseessä on lapsi jonka kanssa saa muutenkin tapella iPadin käytöstä, tai siitä ulkoileeko ja leikkiikö hän tarpeeksi vai katsooko vain Netflixiä, ei puhelinta varmaan kannata hankkia ennen kuin on ihan pakko. Ja tietysti jos itse kokee olevansa kyvytön asettamaan turvallisia ja selkeitä rajoja puhelimen käyttöön (ja vaatimaan niiden noudattamista), sitä ei tietenkään kannata hankkia.

 Jos taas kyseessä on lapsi, jonka kanssa on aina toimineet selkeät säännöt, eikä mitään addiktoitumisen merkkejä teknologiaan tai piirrettyihin ole ilmassa, en usko että siitä mitään haittaa on jos samalla linjalla jatketaan mutta vähän mahdollisuuksia lisäten. Päin vastoin.

Meillä on ollut lapsilla käytössä iPadi jo 2,5 vuotta. He osaavat käyttää sitä todella hyvin, ja meillä on ollut sääntönä että sitä saa käyttää puoli tuntia-tunnin kerrallaan, ja ei joka päivä. Kipeänä ja matkoilla joustetaan, ja esimerkiksi pitkät automatkat sujuvat kivasti padien ansiosta meillä aina. Harvoin tulee lapsilta mitään ” koska ollaan perillä?” -kysymyksiä, kun he keksivät padeilla itselleen tekemistä koko matkaksi. Pitkän ajomatkan jälkeen padin voi hyvin loppulomaksi pakata pois, ja ottaa esiin sitten kun on kotimatka edessä.

Puhelin on tietenkin henkilökohtainen juttu, ja sitä saa kyllä käyttää joka päivä niin halutessaan. Mutta tuo puoli tuntia arkena/tunti viikonloppuna -sääntö on meillä edelleen voimassa myös puhelimen kanssa, ainakin näin eskarilaisena, kun ei eskarilainen sitä puhelinta vielä oikeasti ”tarvitse”, se on vaan kiva juttu.

Nyt viikon verran eskarilaisen puhelimen käyttöä ja sääntöjen noudattamista seuranneena, voin todeta että hän kuuntelee hyvin eikä kertaakaan ole uhmannut sovittuja rajoja. Automatkoilla mökille ja takaisin hän sai katsoa omaa puhelintaan koko matkat (1,5h), ja mökillä taas puhelin ei juuri ollut käytössä, paitsi muutaman kuvan hän halusi ottaa muistoksi, ja kerran soitti mummulle. Erittäin kohtuullisissa rajoissa siis mielestäni pysyi käyttö, ja näin on ollut kotonakin.

Uskon että tähän auttaa myös se, että puhelimessa ei oikeastaan juuri muuta uutta asiaa tullut hänelle kuin soittaminen, ja viestittely. Videoita meillä on aina saanut katsoa, ja lapsille sopivia pelejä ja opetussovelluksia pelata (niiden sovittujen rajojen puitteissa). Hän ei siis mitenkään nyt hullaantunut ja koukuttunut yhtäkkiä niistä, vaan on enemmän innoissaan siitä että saa soitella ja lähettää kuvia sukulaisille, ja ne muut jutut ovat sivuseikka.

No mutta, kun ensin on puhuttu rajoista, niin on aika kertoa kolme syytä MIKSI me ostettiin puhelin jo eskarilaiselle, eikä vaikka vasta ekaluokkalaiselle tai vielä vanhemmalle.

Miksi puhelin eskarilaiselle?

1. Ekaluokkalaiselle tulee todella monta uutta asiaa kerralla opeteltavaksi. Meillä vanhempina on tuvallisempi mieli jos lapsi opettelee ensin sujuvasti käyttämään puhelinta ihan vaan kotiympäristössä, ennen kuin alkaa liikkumaan itsenäisesti, ja oikeasti tarvitsemaan puhelinta. Kun puhelimen ostaa eskarilaiselle, on vuoden päästä siitä tullut jo helppo rutiininomainen juttu, ja soitto vanhemmille onnistuu varmasti tarvittaessa tilanteessa kuin tilanteessa.

2. Meidän suku ja ystäväpiiri, niin lapsilla kuin aikuisillakin, on levittäytynyt ympäri Suomea, ja yhteydenpito toimii suurimman osan vuodesta puhelimitse. Oma puhelin mahdollistaa lapselle helpon yhteydenpidon ihan itse sukulaisiin ja kavereihin, joilla on puhelin. Monet esikoisen kaverit ja mun serkut ovat 1-2v vanhempia, ja heillä on ollut puhelin jo pari vuotta. Nyt eskarilainen pääsee mukaan videopuheluiden ja kavereille höpöttelyn maailmaan, eikä ikävä ole niin kauhea kun saa aina soittaa kun tuntuu siltä. Lisäksi hän voi soittaa ja viestitellä mummulle, isoisälle, tädille ja kummeille.

3. Kavereilla ja pihalla ollessa puhelin on kätevä. Lapsi saa itse liikkua tässä oman kotipihan pihatiellä (minne autoilla ei ole pääsyä), ja mennä tutulle kaverille, jonka vanhemmat ovat kotona, leikkimään. Tähän asti on aina pitänyt tulla kotiin kysymään lupaa erikseen, mutta nyt hän voi soittaa tai laittaa viestin että saako mennä, ja samalla kertoa kenelle kaverille menee. Lisäksi nyt voidaan itse soittaa esim. että ruoka on valmista ja pitää tulla syömään, tai muistuttaa kotiintuloajasta.

Onhan tuossa puhelimessa paljon muitakin hyviä puolia yhteydenpidon lisäksi, kuten se että nyt lapsi voi itse ottaa kuvia ja videoita (rakastaa valokuvausta) aina halutessaan, hän voi kuunnella äänikirjoja kätevästi puhelimestaan ja hän voi myös pelata sillä mun kummipojan kanssa Pokemon GO:ta, kun tähän asti hän on vaan joutunut seuraamaan sivusta Oulussa miten mun kummipoika käy Pokemon-lenkillä.

Mä teen vielä toisen postauksen sitten siitä millaiset periaatteet meillä on puhelimen käyttöön, millaisia turvapalveluita me asennettiin puhelimeen, ja miten me vanhemmat pystytään seuraamaan ja rajoittamaan käyttöä reaaliajassa (muutenkin kuin vain lapsen kanssa juttelemalla). Ja tietysti mitä sovelluksia meillä on käytössä eskarilaisella. Niin, ja muutama kysyi mikä puhelin me ostettiin. Me ostettiin Huawei P8 Lite, eli edullinen älypuhelin hyvällä kameralla. Neiti sai itse valita puhelimensa värin, sekä suojakuoren siihen, ja on siihen erittäin tyytyväinen.

Kuten sanottua, jokainen vanhempi tekee omat ratkaisunsa, ja tämä on meidän perheelle hyvä juttu. Mä en tosiaankaan ajattele että on huonoa jos EI osta eskarilaiselle puhelinta, me vaan tehtiin nyt tällainen ratkaisu joka toimii meillä, ja jollain toisella toimii joku toinen. Mun mielestä ylipäätäänkin toisten valintojen arvostelu tai kauhistelu on aika turhaa, eikä johda mihinkään.

Mukavaa viikonloppua kaikille <3