Syksyn väreissä – MAINIO AW17 Multiculture drop. 2 sovituskuvia

31.08.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Mainio Clothingin kanssa.

Me saatiin kurkata etukäteen Mainion AW17 Multiculture -malliston 2. dropin sisältöön, ja mä ihastuin heti! Mainion vaatteet ovat olleet meillä suuri hitti ja kovassa käytössä jo useamman vuoden ajan, ja odotinkin innolla myös tämän syksyn mallistoa. Ensimmäistä kertaa myös mun omasta kaapista löytyy nyt Mainiota, ja täytyy sanoa että aikuisten vaatteet on aivan mielettömän mukavia myös. Ollaan oltu Mainion laatuun aina tyytyväisiä, ja vaatteet kestävät kulutusta hyvin niin kotona kuin päiväkodissakin.

Mua viehättää Mainion ennakkoluuloton värien yhdistely, sekä tyylikkäät ja omaleimaiset mallit vaatteissa ja asusteissa. Jos etsii lastenvaatteissa jännittäviä leikkauksia, hauskoja kuoseja ja cooleja värejä, löytyy Multiculture-mallistosta kaikki. Tämän syksyn Multiculture-malliston teeman myötä lapset saavat kulttuurituliaisia kaikkialta maailmasta. Asuista, sekä niiden printeistä, kuoseista ja väreistä voi löytää vivahteita eri maanosista ja kulttuureista. Mallistoon on otettu inspiraatiota käsityöperinteistä moderneihin taidemuotoihin, sekä viihteestä ja jopa katu- ja alakulttuureista.

Mallisto sekoittelee erilaisuuden viehätystä, suvaitsevuutta ja vastakohtia keskenään, ja värikkäitä vaatteita onkin helppo yhdistellä yksivärisiin kavereihin, tai kuoseja keskenään. Joillekin kuosi-kuosi -yhdistelmät ovat no-no, mutta musta nekin ovat hauskoja, vaikka useimmin tuleekin valkattua ylä- tai alaosan kuosista yksi väri jota yhdistelee kuosiin muiden vaatekappaleiden osalta. Mainio haluaa kannustaa kaikkia nauttimaan kulttuurista, ja myös olemaan osa sitä. Pukeutumalla ennakkoluulottomasti tulee samalla luoneeksi kulttuuria, kun inspiroi sekä muita että itseä. Mun mielestä tämä on ihana filosofia!

Mainion GOTS-sertifioidut luomupuuvillaiset collegevaatteet valmistetaan Intiassa tehtaassa, jonka työolot Mainio tuntee 15 vuoden ajalta. Heidän sivuillaan on kattavasti esitelty tehdasta, tuotantoprosessia ja vastuullisuutta. Puuvillaelastaanituotteet (trikoo) on valmistettu Liettuassa, eli ihan EU:n sisällä. Mulle nämä ovat ehdottoman tärkeitä juttuja lastenvaatteita valitessa, sillä olen päättänyt lastenvaatteissa kantaa korteni kekoon, ja ostaa vain ja ainoastaan vastuullisesti ja kestävästi valmistettuja vaatteita, jotka aikuiset ovat valmistaneet alusta loppuun.

Myös kuvissa näkyvät Mainion merinovillatuotteet on valmistettu kestävien periaatteiden mukaan, eläimiä vahingoittamatta. Merinovillatuotteet ovat muista vaatteista poiketen Suomessa valmistettuja, mikä on todella hieno juttu. Mä rakastan noita pipojen malleja, ne on niin söpöjä! Hehkutin tätä vauvojen pipoa jo eräässä lastenvaateryhmässä, se on vaan niin suloinen että en kestä!

Vaatteita on saatavilla vauvasta aikuisille saakka, lasten kokoihin on otettu mukaan tänä syksynä asiakkaiden toiveesta myös koko 146/152. Käytössä on siis kaksoiskoot. Novalla vaatteet ovat kokoa 74/80, Zeldalla 98/104 ja Tiaralla 110/116. Vaatteet vastaavat mun mielestä hyvin kokoaan, eivät tunnu nafteilta eivätkä reiluilta.

Erittäin tarkaksi pukeutumisestaan eskarin myötä muuttunut esikoinen kelpuutti Mainion vaatteet päällensä myös eskariin, ja hänestä oli huippuhauskaa mätsätä äidin kanssa collegehousuilla ja bomberilla.

Nämä Drop 2. -vaatteet tulevat myyntiin Mainion verkkokauppaan huomenna 1.9.2017 aamulla, olkaa valmiina! 

Onko Mainio teille tuttu merkki? Mitäs tykkäätte Multiculture-mallistosta?


Salainen kikatushetki

30.08.2017

Tänä kesänä olen huomannut että meidän isommat tytöt alkavat oikeasti olla aika isoja, heillä on hurjasti fiksuja ajatuksia, hyviä läppiä ja paljon kysymyksiä. Tänä kesänä ollaan myös lanseerattu ihan uusi juttu ihan lasten itsensä toimesta, sellainen, josta mä vähän salaa olin haaveillutkin silloin kun tytöt olivat vielä pieniä.

Se tapahtui ihan sattumalta yhtenä iltana, kun olin kolmestaan tyttöjen kanssa kotona Oton ollessa jossain reissussa. Me päädyttiin istuskelemaan tyttöjen nukkumahuoneen lattialle tyynyjen päälle, puhelimesta pauhasi Marcus & Martinus, ja yhtäkkiä alettiin jakamaan salaisuuksia. Kysyin muutaman ”oikean” kysymyksen ihan vahingossa, ja yhtäkkiä sitä asiaa rupesi vaan pulppuamaan hulluna, söpöjen kikatusten säestämänä. Puhuttiin ihastumisesta, rakkaudesta ja salaisuuksista. Supatettiin ja kiherrettiin. Kyllä, 4- ja melkein 6-vuotiaiden kanssa. Nuorena se on aloitettava.

Jaoin tyttöjen kanssa muistoja omasta lapsuudestani. Kuinka eskarissa olin valtavan ihastunut yhteen toiseen eskarilaiseen (yhdessä kahden kaverini kanssa), jonka laatikkoon vietiin sydämen muotoisia lappuja joissa luki jotain ”oot söpö t. salainen ihailija”. Tytöt nauraa kihersivät, ”äitiiiii eihän noin voi tehdä!”. Ja samalla he kertoivat omista jutuistaan, ja mä kyselin lisää.

Tämä on jotain sellaista mistä mä unelmoin, kun sain kuulla että musta tulee äiti. Että meidän lapset haluavat ihan itse jakaa ne tärkeimmät ja salaisimmat asiat mulle ja jutella mun kanssa. He luottavat muhun ja avautuvat mulle, ja tietävät että mulle voi kertoa ihan mitä tahansa, ja mikä tärkeintä: haluavat kertoa mulle omia asioitaan. Mä tiedän että he ovat vielä pieniä, ja tässä iässä äiti vielä onkin useimmilla se luottotyyppi jonka kanssa voi puhua kaikesta, niinkuin kuuluukin. Mutta kovasti toivon, että meillä säilyy tämä keskusteluyhteys läpi elämän, myös teini-iässä. Toivon että he kokevat aina, että mulle voi tulla juttelemaan, mä en hermostu enkä naura, enkä tuomitse.

Mulla on ollut oman äidin kanssa aina sellaiset välit, että olen voinut kertoa ihan mitä tahansa pelkäämättä että hän tuomitsee. Silloin kun olin teini, mun äiti oli yksi niitä harvoja joille mun kaveritkin uskalsivat puhua totta kaikesta. Mä toivon että voin itse olla samanlainen vanhempi läpi mun lasten elämän. Että kenenkään ei koskaan tarvitse pelätä mua, ja mun kanssa on mukavaa jutella, ja mä olen luottamuksen arvoinen. Olisi kauheaa jos oma lapsi sanoisi että ei voi puhua oman äidin kanssa jostain oikeasti tärkeästä asiasta.

Vaikka 4- ja 5-vuotiaat on pieniä, heillä on jo paljon omia ajatuksia, mielipiteitä ja kokemuksia joista heillä on tarve puhua, niin kavereiden kuin luotettavan aikuisenkin kanssa. Mä haluan aina olla sellainen vanhempi, jolla on aikaa kuunnella mitä lapsilla on sanottavaa, ja oikeasti keskittyä siihen mitä he kertovat. Jos mä olen meidän lasten mielestä sen arvoinen että he kertovat mulle suurimmat salaisuudet, niin todellakin mun täytyy silloin käyttäytyä sen mukaan. Eikä se ole pahitteeksi, että kertoo joskus omiakin harmittomia salaisuuksiaan lapsille, sillä he ovat aika hyviä pitämään salaisuuksia. Heille tulee hyvä mieli kun he tietävät että äitikin lähetti rakkauskirjeitä eskarissa, ja äiti vielä kertoo siitä luottamuksella.

Siitä meidän salaisesta kikatushetkestä tulikin tyttöjen mielestä niin kiva juttu, että nyt he haluavat viettää sellaisia melkein joka ilta. Olen myös huomannut että aina heillä ei ole edes mielen päällä mitään kovin suurta. Se ajatus siitä äidin huomiosta ja yhteisestä hetkestä lattialla kikatellen on vaan niin houkutteleva, että he vaan siksi kysyvät että ”jutellaanko äiti taas ja kuunnellaan musiikkia ja laitetaan ovi kiinni?”. Ja jutellaanhan me. Tai sitten ollaan ihan hiljaa, kunnellaan musiikkia, ja välillä vaan kikatellaan.

Niin tai näin, meidän tytöt on ihan parhaita, ja mä toivon että saan viettää näitä hetkiä hamaan tulevaisuuteen asti heidän kanssaan <3

Vietetäänkö teillä salaisia kikatushetkiä?