Syksyn väreissä – MAINIO AW17 Multiculture drop. 2 sovituskuvia

31.08.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Mainio Clothingin kanssa.

Me saatiin kurkata etukäteen Mainion AW17 Multiculture -malliston 2. dropin sisältöön, ja mä ihastuin heti! Mainion vaatteet ovat olleet meillä suuri hitti ja kovassa käytössä jo useamman vuoden ajan, ja odotinkin innolla myös tämän syksyn mallistoa. Ensimmäistä kertaa myös mun omasta kaapista löytyy nyt Mainiota, ja täytyy sanoa että aikuisten vaatteet on aivan mielettömän mukavia myös. Ollaan oltu Mainion laatuun aina tyytyväisiä, ja vaatteet kestävät kulutusta hyvin niin kotona kuin päiväkodissakin.

Mua viehättää Mainion ennakkoluuloton värien yhdistely, sekä tyylikkäät ja omaleimaiset mallit vaatteissa ja asusteissa. Jos etsii lastenvaatteissa jännittäviä leikkauksia, hauskoja kuoseja ja cooleja värejä, löytyy Multiculture-mallistosta kaikki. Tämän syksyn Multiculture-malliston teeman myötä lapset saavat kulttuurituliaisia kaikkialta maailmasta. Asuista, sekä niiden printeistä, kuoseista ja väreistä voi löytää vivahteita eri maanosista ja kulttuureista. Mallistoon on otettu inspiraatiota käsityöperinteistä moderneihin taidemuotoihin, sekä viihteestä ja jopa katu- ja alakulttuureista.

Mallisto sekoittelee erilaisuuden viehätystä, suvaitsevuutta ja vastakohtia keskenään, ja värikkäitä vaatteita onkin helppo yhdistellä yksivärisiin kavereihin, tai kuoseja keskenään. Joillekin kuosi-kuosi -yhdistelmät ovat no-no, mutta musta nekin ovat hauskoja, vaikka useimmin tuleekin valkattua ylä- tai alaosan kuosista yksi väri jota yhdistelee kuosiin muiden vaatekappaleiden osalta. Mainio haluaa kannustaa kaikkia nauttimaan kulttuurista, ja myös olemaan osa sitä. Pukeutumalla ennakkoluulottomasti tulee samalla luoneeksi kulttuuria, kun inspiroi sekä muita että itseä. Mun mielestä tämä on ihana filosofia!

Mainion GOTS-sertifioidut luomupuuvillaiset collegevaatteet valmistetaan Intiassa tehtaassa, jonka työolot Mainio tuntee 15 vuoden ajalta. Heidän sivuillaan on kattavasti esitelty tehdasta, tuotantoprosessia ja vastuullisuutta. Puuvillaelastaanituotteet (trikoo) on valmistettu Liettuassa, eli ihan EU:n sisällä. Mulle nämä ovat ehdottoman tärkeitä juttuja lastenvaatteita valitessa, sillä olen päättänyt lastenvaatteissa kantaa korteni kekoon, ja ostaa vain ja ainoastaan vastuullisesti ja kestävästi valmistettuja vaatteita, jotka aikuiset ovat valmistaneet alusta loppuun.

Myös kuvissa näkyvät Mainion merinovillatuotteet on valmistettu kestävien periaatteiden mukaan, eläimiä vahingoittamatta. Merinovillatuotteet ovat muista vaatteista poiketen Suomessa valmistettuja, mikä on todella hieno juttu. Mä rakastan noita pipojen malleja, ne on niin söpöjä! Hehkutin tätä vauvojen pipoa jo eräässä lastenvaateryhmässä, se on vaan niin suloinen että en kestä!

Vaatteita on saatavilla vauvasta aikuisille saakka, lasten kokoihin on otettu mukaan tänä syksynä asiakkaiden toiveesta myös koko 146/152. Käytössä on siis kaksoiskoot. Novalla vaatteet ovat kokoa 74/80, Zeldalla 98/104 ja Tiaralla 110/116. Vaatteet vastaavat mun mielestä hyvin kokoaan, eivät tunnu nafteilta eivätkä reiluilta.

Erittäin tarkaksi pukeutumisestaan eskarin myötä muuttunut esikoinen kelpuutti Mainion vaatteet päällensä myös eskariin, ja hänestä oli huippuhauskaa mätsätä äidin kanssa collegehousuilla ja bomberilla.

Nämä Drop 2. -vaatteet tulevat myyntiin Mainion verkkokauppaan huomenna 1.9.2017 aamulla, olkaa valmiina! 

Onko Mainio teille tuttu merkki? Mitäs tykkäätte Multiculture-mallistosta?


Salainen kikatushetki

30.08.2017

Tänä kesänä olen huomannut että meidän isommat tytöt alkavat oikeasti olla aika isoja, heillä on hurjasti fiksuja ajatuksia, hyviä läppiä ja paljon kysymyksiä. Tänä kesänä ollaan myös lanseerattu ihan uusi juttu ihan lasten itsensä toimesta, sellainen, josta mä vähän salaa olin haaveillutkin silloin kun tytöt olivat vielä pieniä.

Se tapahtui ihan sattumalta yhtenä iltana, kun olin kolmestaan tyttöjen kanssa kotona Oton ollessa jossain reissussa. Me päädyttiin istuskelemaan tyttöjen nukkumahuoneen lattialle tyynyjen päälle, puhelimesta pauhasi Marcus & Martinus, ja yhtäkkiä alettiin jakamaan salaisuuksia. Kysyin muutaman ”oikean” kysymyksen ihan vahingossa, ja yhtäkkiä sitä asiaa rupesi vaan pulppuamaan hulluna, söpöjen kikatusten säestämänä. Puhuttiin ihastumisesta, rakkaudesta ja salaisuuksista. Supatettiin ja kiherrettiin. Kyllä, 4- ja melkein 6-vuotiaiden kanssa. Nuorena se on aloitettava.

Jaoin tyttöjen kanssa muistoja omasta lapsuudestani. Kuinka eskarissa olin valtavan ihastunut yhteen toiseen eskarilaiseen (yhdessä kahden kaverini kanssa), jonka laatikkoon vietiin sydämen muotoisia lappuja joissa luki jotain ”oot söpö t. salainen ihailija”. Tytöt nauraa kihersivät, ”äitiiiii eihän noin voi tehdä!”. Ja samalla he kertoivat omista jutuistaan, ja mä kyselin lisää.

Tämä on jotain sellaista mistä mä unelmoin, kun sain kuulla että musta tulee äiti. Että meidän lapset haluavat ihan itse jakaa ne tärkeimmät ja salaisimmat asiat mulle ja jutella mun kanssa. He luottavat muhun ja avautuvat mulle, ja tietävät että mulle voi kertoa ihan mitä tahansa, ja mikä tärkeintä: haluavat kertoa mulle omia asioitaan. Mä tiedän että he ovat vielä pieniä, ja tässä iässä äiti vielä onkin useimmilla se luottotyyppi jonka kanssa voi puhua kaikesta, niinkuin kuuluukin. Mutta kovasti toivon, että meillä säilyy tämä keskusteluyhteys läpi elämän, myös teini-iässä. Toivon että he kokevat aina, että mulle voi tulla juttelemaan, mä en hermostu enkä naura, enkä tuomitse.

Mulla on ollut oman äidin kanssa aina sellaiset välit, että olen voinut kertoa ihan mitä tahansa pelkäämättä että hän tuomitsee. Silloin kun olin teini, mun äiti oli yksi niitä harvoja joille mun kaveritkin uskalsivat puhua totta kaikesta. Mä toivon että voin itse olla samanlainen vanhempi läpi mun lasten elämän. Että kenenkään ei koskaan tarvitse pelätä mua, ja mun kanssa on mukavaa jutella, ja mä olen luottamuksen arvoinen. Olisi kauheaa jos oma lapsi sanoisi että ei voi puhua oman äidin kanssa jostain oikeasti tärkeästä asiasta.

Vaikka 4- ja 5-vuotiaat on pieniä, heillä on jo paljon omia ajatuksia, mielipiteitä ja kokemuksia joista heillä on tarve puhua, niin kavereiden kuin luotettavan aikuisenkin kanssa. Mä haluan aina olla sellainen vanhempi, jolla on aikaa kuunnella mitä lapsilla on sanottavaa, ja oikeasti keskittyä siihen mitä he kertovat. Jos mä olen meidän lasten mielestä sen arvoinen että he kertovat mulle suurimmat salaisuudet, niin todellakin mun täytyy silloin käyttäytyä sen mukaan. Eikä se ole pahitteeksi, että kertoo joskus omiakin harmittomia salaisuuksiaan lapsille, sillä he ovat aika hyviä pitämään salaisuuksia. Heille tulee hyvä mieli kun he tietävät että äitikin lähetti rakkauskirjeitä eskarissa, ja äiti vielä kertoo siitä luottamuksella.

Siitä meidän salaisesta kikatushetkestä tulikin tyttöjen mielestä niin kiva juttu, että nyt he haluavat viettää sellaisia melkein joka ilta. Olen myös huomannut että aina heillä ei ole edes mielen päällä mitään kovin suurta. Se ajatus siitä äidin huomiosta ja yhteisestä hetkestä lattialla kikatellen on vaan niin houkutteleva, että he vaan siksi kysyvät että ”jutellaanko äiti taas ja kuunnellaan musiikkia ja laitetaan ovi kiinni?”. Ja jutellaanhan me. Tai sitten ollaan ihan hiljaa, kunnellaan musiikkia, ja välillä vaan kikatellaan.

Niin tai näin, meidän tytöt on ihan parhaita, ja mä toivon että saan viettää näitä hetkiä hamaan tulevaisuuteen asti heidän kanssaan <3

Vietetäänkö teillä salaisia kikatushetkiä?


Oton asukuvat x10

29.08.2017

Aina kun me kuvataan mun asuja, mä testaan kameran asetuksia ottamalla Otosta ”asukuvan”. Niistä tulee yleensä aika… mielenkiintoisia kuvia, joille nauretaan jälkeenpäin. Otto lupasi että saan jakaa tätä naurunpyrskähdyksiä aiheuttavaa kuvamateriaalia myös teille, joten sen pidemmittä puheitta: Nauttikaa!

1.”Onks mun pakko oikeesti herätä jo, en jaksa vielä. Missä mun energiajuoma?”

2. ”Emoboy -90”

3. ”Tietäisitpä vaan mitä mä ajattelen tästä touhusta.”

4. ”Tälleen esitellään rasvoja”

5. ”Katon tälleen huolestuneesti alaspäin niin näytän dramaattiselta.”

6. ”Nautin kovasti tästä metsässä seisomisesta ja tämän kasvin esittelystä.”

7. ”Puristan tätä takkia niin ehkä se menee kiinni.”

8. ”Coolness.”

9. ”Ja vielä piti lähteä kuvaamaan, vaikka olin jo ihan valmis katsomaan Netflixiä ja syömään sipsejä.”

10. ”Mikäs perkele mua kutittaa täällä niskassa. Oulu ja hyttyset.”

Kiitos Otolle että sain jakaa nämä kuvat teille. Ja ihan vakavasti ottaen, saan olla kyllä aika hemmetin kiitollinen Otolle siitä missä blogi tänä päivänä seisoo. Ilman Oton tukea, apua ja ymmärrystä, mä en olisi ollut tänään tasan vuoden ajan yrittäjä. Vuosien aikana Otto on joustanut omista jutuistaan, tehnyt niska limassa töitä, valokuvannut ja auttanut mua kaikessa missä ikinä olen vaan apua tarvinnut blogin kanssa. Hän on antanut mulle aikaa, luottanut mun taitoihin ja unelmiin, ja seisonut mun rinnalla.

Ilman Ottoa ei olisi tätä blogia, enkä mä olisi se ihminen joka nyt olen. Ja yhdessä me ollaan tämä matka kuljettu. Se että kirjoitan ja kuvaan on vain pieni osa tästä blogista, toinen puoli tulee siitä elämästä jota me tässä yhdessä eletään. Ja niistä arvoista ja ajatuksista jotka yhdessä jaetaan. Otto mahdollisti aikanaan sen, että mä sain toteuttaa omaa unelmaani samalla kun olin lasten kanssa kotona. Ja nyt on mun vuoro, mä saan elää mun unelmaa, ja samalla Otto on saanut olla kotona ja miettiä omia unelmiaan ja mitä haluaa tehdä niiden eteen. Me tuetaan ja ymmärretään toisiamme kaikessa, ja pusketaan toisiamme eteenpäin niin kauan kun meissä henki pihisee.

Kiitos Otto, sä oot paras <3


Novan neuvolakuulumiset & asiaa rokotteista

28.08.2017

Käytiin perjantaina Novan kanssa puolivuotis-neuvolassa, ja Nova esitteli koko taitorepertuaarinsa siellä. Mitoiksi saatiin 70cm (68,5cm) & 8640g (8340g). Mitat ei olleet hurjasti kasvaneet mutta neuvolan hoitaja totesi saman minkä itsekin järkeilin, että Nova on liikkunut kuluneen kuukauden aikana niin paljon, että ei ole ehtinyt paino nousemaan samaa vauhtia kuin aiemmin. Mutta hyvät mitat on edelleen, ja seuraava neuvolakäynti ihan normaalisti 8kk iässä, hyvin kasvaa kuulemma.

Samalla Nova sai rotavirusrokotteen viimeisen annoksen, jota ei viimeksi otettu, kun edessä oli parin päivän sisään pitkä automatka, joka muutenkin saattaa aiheuttaa masuvaivoja. Tästä kolmannesta annoksesta ei tosin tullut mitään vaivaa, luulen että suolistokin on jo paljon kehittyneempi nyt kuin 5kk iässä, jolloin ei vielä oltu maisteltu kiinteitä. Kaikki muut rokotteet ollaan otettu ajallaan, ja ihan ohjelman mukaan, mutta tätä tosiaan myöhästettiin kuukaudella matkan takia. Onneksi rotavirusrokotteen viimeisen annoksen voi antaa siihen asti, että vauvalla on ikää 32 viikkoa, eli melkein 8kk ikään asti. Ei meillä vielä kiire ollut siis, ja kaksi aiempaa annosta antoivat jo hyvän suojan.

Me luultavasti aikaistamme normaalisti yhden vuoden iässä annettavaa tuhkarokkorokotusta, sillä ajatuksissa siintää reissu lämpimään vielä tämän vuoden puolella. Euroopassa ja Suomessakin riehunut tuhkarokko pelottaa, ja mä en uskalla matkustaa suojaamattoman lapsen kanssa mihinkään kauemmas. Siinä ei olisi mitään järkeä. Onneksi tuhkarokkorokotteen voi antaa yli puolivuotiaalle, ja otetaankin se varmaan 8kk-neuvolan yhteydessä.

Mä koen että lapsiperhevaikuttajana mun tärkeä velvollisuuteni on tuoda esiin se, kuinka ehdottoman tärkeää lasten rokottaminen rokotusohjelman mukaan on. Meillä on kaikki lapset rokotettu ohjelman mukaan, ja rokotetaan vastaisuudessakin. Myös nyt syyskuun aikana ohjelmaan otettavat ja aloitettavat vesirokkorokotteet otetaan meidän lapsille, mikäli lapset eivät jostain kumman syystä ehdi juuri ennen niitä sairastamaan vesirokkoa muuten. Rokottaminen on jokaisen vanhemman velvollisuus useammastakin syystä. Suurimmaksi osaksi tietysti siksi että se oma lapsi pysyy terveenä, eikä kuole joko vaaralliseen sairauteen, tai tavallisena lastentautina mielletyn taudin vaaralliseen jälkitautiin.

Terveiden lasten rokottaminen on tärkeä velvollisuus kuitenkin myös siksi, että Suomessa ja maailmalla on paljon sairaita tai allergisia lapsia joita ei voi turvallisesti rokottaa. Jotta myös he välttyisivät näiltä vaarallisilta, osin jopa tappavilta ja pysyviä haittoja aiheuttavilta taudeilta, on tärkeää että rokotekattavuus on hyvä, ja kaikki terveet lapset on rokotettu ohjelman mukaan. Suomessa rokotuskattavuus on laskenut vaarallisen alhaiselle tasolle jo monessa kunnassa, mikä on pelottavaa. Myös meidän kotikunta Helsinki kuuluu näihin kuntiin, joissa rokotteiden kattavuus ei ole suositellulla tasolla.

Kun mietinkin ajatusta, että oma lapseni esimerkiksi sairastuisi tuhkarokkoon, ja sen lisäksi että itse kärsisi siitä hurjasti, hän vielä voisi aiheuttaa esimerkiksi sairauden vuoksi rokottamattoman lapsen kuoleman, mua kylmää. Kuka haluaa sellaista omalletunnolleen? En usko että kukaan. Jonkun korvaan tavalliselta, vaarattomalta lastentaudilta kuulostava tuhkarokko, laskee lukuisien muiden inhottavien oireiden lisäksi immuunipuolustusta kahdeksi vuodeksi, eli se altistaa siihen sairastuneen lapsen kaikille mahdollisille muillekin taudeille pitkään sen jälkeen. Kaksi vuotta on aika pitkä aika kerätä jokainen päiväkodissa tai koulussa kiertävä tauti itselleen, vaikka itse tuhkarokosta vähällä pääsisikin.

Netti on valitettavasti luotettavan tiedon lisäksi pullollaan propagandaa, ja valheellisia sivustoja ja tarinoita rokotteiden haitoista ja ”haitoista”. Salaliittoteorioita, tieteellisen julkaisun näköiseksi tehtyjä feikkiartikkeleita. Valitettavan moni lankeaa niihin etsiessään faktatietoa, ja ensimmäiselle sivulle klikattuaan jatkaa lukemista, ja ajautuu uskomaan että rokotteet ovat vaarallisia ja/tai tarpeettomia.

Miljoonaan kertaan on tieteellisesti kuitenkin todettu että rokotteiden hyödyt kumoavat haitat mennen tullen ja palatessa. Silti niin moni on vieraantunut siitä, millaisia ne taudit ovat joilta rokotukset meitä suojaavat, ja ajattelee että mahdolliset haittavaikutukset ovat vauvalle liian ikäviä koettavaksi että hänet kannattaisi rokottaa. Luin jo jokin aika sitten HS:n hyvän artikkelin aiheesta, ja mielestäni jokaisen joka rokotteiden tarpeellisuuden kyseenalaistaa, pitäisi lukea se. Sieltä voi jokainen katsoa miltä näyttää polion vääntämä selkäranka, ja kuinka moni vauva kuolisi hinkuyskään ilman rokotuksia, jos muuten epäilyttää.

Mun mielestä mikään muu, kuin lääkärin toteama rokotteen ottamisen estävä sairaus tai allergia, ei ole hyväksyttävä syy rokotteen ottamatta jättämiselle. En pistäisi pahitteeksi jos Suomessakin rokotteista tehtäisiin jollain tasolla pakollisia, kuten esimerkiksi Saksassa tai Italiassa. Ikävää että jotain pakkokeinoja pitää edes ajatella, kun sen pitäisi olla itsestäänselvyys että yksikään kansalliseen rokotusohjelmaan mittavan testauksen jälkeen otettu rokote ei ole turha. Rokottamatta jättäminen on heitteillejättö, ja yksinkertaisesti hengenvaarallista.

Vauvaryhmissä on aina välillä keskusteluita aiheesta, ja usein ne alkavat otsikolla ”kertokaa perusteluita miksi olette jättäneet rokotteen x tai y ottamatta” tai ”otitteko rokotteen x tai y”. On vaarallista siirtää omia ennakkoluulojaan ja valheellista tietoa eteenpäin. En usko että oma tekstini lukuisten muiden aiheesta kirjoitettujen tekstien rinnalla onnistuu kääntämään sellaisten päätä jotka ovat syvällä omien harhojensa maailmassa ja lukeneet enemmmän rokotevastaista propagandaa kuin faktatietoa. Mutta toivon että jos joku on hetkeksi kyseenalaistanut rokotteiden tarpeellisuutta ja pelännyt esimerkiksi haittavaikutuksia etukäteen, hän miettisi vielä uudelleen ja tajuaisi että ne rokotteet pitää ottaa vaikka niistä kuumetta tai pientä mahavaivaa pienelle tulisikin. On erittäin harvinaista, että niistä mitään niitä kummempaa haittavaikutusta tulee, paljon harvinaisempaa, kuin sairastua niihin tauteihin joilta rokotteet suojaavat.

Mä haastan jokaisen perhevaikuttajan kannustamaan rokotuksiin omassa kanavassaan, tämä aihe on aivan äärettömän tärkeä ja jokaisen kynnelle kykenevän tulisi kannustaa vanhempia tekemään oikea ratkaisu.

Mukavaa maanantai-iltaa kaikille <3