Katsaus kaksikielisyyteen

23.08.2017

Kirjoitin viimeksi meidän perheen kaksikielisyydestä viime vuoden tammikuussa, eli reilut puolitoista vuotta sitten. Sanomattakin on selvää, että kielellinen kehitys on ollut huimaa sen jälkeen, ja nyt mennään jo aivan eri sfääreissä kuin silloin. Silloinkin lapset pärjäsivät jo hienosti päiväkodissa ruotsiksi, mutta nyt voisi sanoa että kielet ovat etenkin esikoisella ihan tasavahvoja, joissain asioissa ruotsi tulee jopa vahvemmin kuin suomi. Keskimmäisenkin ruotsin kieli on nykyään vahvaa, ja hän pystyy kommunikoimaan ruotsiksi oikein hyvin niin arkipäivän asioissa, kuin esimerkiksi kertomaan omista leikeistään/harrastuksistaan/unistaan/ajatuksistaan.

Meidän kuopuksen kielellistä kehitystä onkin nyt jännittävää seurata, hän on kuitenkin ensimmäinen lapsista jolle on systemaattisesti puhuttu ruotsia jo aivan ensi hetkistä alkaen. Vielä hän ei itse sano mitään, mutta reagoi jo tiettyihin sanoihin ja äänenpainoihin. On hauskaa seurata kuinka hän selkeästi tykkää myös ruotsin kielestä, ja on tykännyt siitä jo ihan pienestä asti. En tiedä johtuuko se siitä että ruotsi on lähtökohtaisesti pehmeämpää ja vähemmän töksähtelevää kuin suomen kieli, vai mistä, mutta häntä aina hymyilyttää kun tytöt ja Otto puhuvat hänelle ruotsia.

Uskon että Novalla on jo huomattavasti helpommat lähtökohdat kaksikielisyyden oppimiseen kuin tytöillä aikoinaan, hänellä kun on jo kolme läheistä jotka sitä toista kieltä puhuvat koko ajan. Silloin kun tytöt starttasivat päiväkodissa, Otto oli meidän perheestä ainut joka oikeasti käytti ruotsin kieltä arjessa, eikä hänkään säännöllisesti. Nyt jopa minä käytän ruotsia viitenä päivänä viikossa, kun haen tai vien tyttöjä, ja Nova on kuullut sitä pienestä asti joka päivä.

Mua jännitti etukäteen vähän tämä meidän superpitkä kesäloma, ja yhdeksän viikon tauko päivähoidosta. Mitä se tekee kielelle juuri ennen esikoisen eskarin aloitusta. Huoli oli aivan turha, eikä kieli ruostunut tytöillä kesän aikana ollenkaan. Tipa on aloittanut vahvasti eskarissa, ja hienosti kirjoittaa omaan vihkoonsa viikon tapahtumat ruotsiksi ja osaa kertoa päivistään. Eskaristakin on saatu pelkkää positiivista palautetta. Kesän aikana hän on kuunnellut paljon ruotsinkielistä musiikkia, ja lukenut paljon ruotsinkielisiä helppolukuisia kirjoja, ja lasten lehtiä, joita ollaan hamstrattu Haaparannalta ja Tukholmasta. Esikoinen on myös lukenut paljon ruotsiksi kirjoja kuopukselle, ja laulanut ruotsinkielisiä lauluja.

Niille jotka lukevat meidän perheen kaksikielisyydestä ensi kertaa, suosittelen aiempia postauksiani aiheesta. Meidän päätöksestä opettaa lapsista kaksikielisiä voi lukea täältä, ja TÄSTÄ löytyy video jolla vastasin lukijoiden kysymyksiin kaksikielisyydestä pari vuotta sitten. Lyhykäisyydessään kuitenkin tausta kuuluu niin, että Otto on asunut osan lapsuudestaan Tukholmasta, ja käynyt päiväkodin ja kaikki koulut ruotsin kielellä. Myös työt hän tekee ruotsiksi nykyäänkin, vaikka Suomessa asutaan.

Otto on siis kaksikielinen, ja halusimme yhdessä siirtää tämän suuren rikkauden häneltä lapsille. Mun oma ruotsin kielen taitoni on lähtöisin siitä että aloitin ruotsin lukemisen jo tokaluokalla, eli olen lukenut pitkän ruotsin, ja opiskellut sitä jopa pidempään kuin englantia. Lukion jälkeen kävin myös raskaaksi tulemiseeni asti ruotsinkielistä ammattikoulua. Kykenen hyvin kommunikoimaan ruotsin kielellä, ja etenkin nyt monta vuotta sitä säännöllisesti kuulleena se on melko vahva mullakin. Ei tietenkään tunnekieli, kuten Otolla tai tytöillä, mutta melko luontevasti se sujuu.

Arjessa me tehdään niin, että Otto puhuu aina ruotsia ja mä puhun aina suomea, silloin kun tytöt on hereillä. Ei siis vaihdella kieliä, vaan pidetään kumpikin se oma kieli, koska molemmat ymmärretään molempia kieliä. Tyttöjen ollessa hereillä meillä ei siis käytännössä ole yhteistä kieltä, hah. Kahdestaan ollessamme puhutaan suomea. Ja nyt Novan kanssa ollaan kyllä fuskattu välillä niin, että tyttöjen ollessa hoidossa puhutaan vaan suomea. Tässä pitää skarpata!

Me ollaan kyllä ylpeitä siitä miten hienosti tytöt ovat omaksuneet molemmat kielet, ja tiedetään että tämä on ollut hyvä päätös. Yksi parhaita juttuja siinä on se, että tytöt pääsevät ruotsinkieliseen kouluun. Jo kaksi ja puoli vuotta ollaan saatu nauttia ruotsinkielisen varhaiskasvatuksen tarjoamista mahdollisuuksista, ja siitä miten loistavaa hoitoa, opetusta ja kokemuksia lapset ovat siellä saaneet. Olen iloinen että he saavat jatkaa samalla tiellä aikuisuuteen asti, ja tulevat kokemaan upeita juttuja koulutiensä aikana.

Hassuja sanasekoituksia meidän lapsilla on kyllä tullut tässä vuosien varrella, tän hetken lemppareita on ainakin esikoisen ”fongata” pokemon, eli ottaa kiinni, kun hän pelaa pokemonpeliä puhelimella ja nappaa pokemoneja ulkona. Ollaan kyllä muistutettu että se on ottaa kiinni, mutta aina sieltä tulee se fongata. Se on söpöä! Keskimmäisellä on ainakin ”klipata” eli leikata saksilla. Viime viikolla mä klippasin hänen hiukset, hah!

Tiedän että siellä ruutujen takana on muitakin kaksi- tai monikielisiä perheitä! Miten teillä sujuu? Oletteko olleet tyytyväisiä erikieliseen varhaiskasvatukseen/kouluun? Mitä lapset ovat tykänneet siitä että heillä on käytössä useampi kieli? Onko teillä ollut hassuja sanasekoituksia?


14 Responses to “Katsaus kaksikielisyyteen”

  1. Elisabeth sanoo:

    Olipa kiva tavata ensimmäistä kertaa livenä eilen – perheesi on kyllä niin suloinen! Mietin, että Nova jaksoi todella hienosti, oma tyttö ei tuossa iässä enää pysynyt paikoillaan hetkeäkään
    Itse kun olen suomenruotsalainen, niin meidän tilanne on hieman erilainen – kotona puhutaan vain ruotsia ja tytön (14kk) päiväkoti on ruotsinkielinen. Vauvavuotena kävimme kyllä monessa suomenkielisessä vauvaharrastuksessa ja suurin osa kavereistani ovat suomenkielisiä. Itse opin ”hyvin” suomen kielen vasta ylä-asteella (vaikka kouluaineena minulla oli se jo kakkosluokasta lähtien) ja olenkin miettinyt milloin ja miten olisi hyvä tutustuttaa tyttö toiseen kieleen. Tässä vaiheessa hän on vasta oppimassa äidinkielen, joten ajattelen, että on liian aikaista mutta kuten sanoin, niin on hän jo suomea kuullut aika paljon. Pikku Kakkonen on myös tuttu taustaääni meillä kotona, mutta kuten itse mainitsit, niin meidänkin tyttö selkeästi pitää enemmän ruotsinkielisestä ympäristöstä – hän on aina kiinnostuneempi ja levollisempi kun kuulee ruotsia.
    Tytön toinen kummitäti on suomenkielinen, joten ajattelen, että tyttö voi alkaa jossain vaiheessa harjoittelemaan suomea hänen kanssaan.
    Miten teette teidän kavereiden kanssa? Puhuvatko teidän aikuiset kaverit sekä suomea että ruotsia?

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi

  2. Maiju sanoo:

    Mua vähän harmittaa, että mulle ei pienenä puhuttu ruotsia, vaikka molemmat vanhemmat sitä osaa ja iskän puolen sukulaisia asuu Ruotsissa. Ei ehkä olis ollu sitä vastentahtosta asennetta kyseistä kieltä kohtaan jos sitä oltais puhuttu kotona..
    Ja hauska toi Zeldan klipata -sana. Nimittäin hevospiireissä hevosten karvojen ajelua sanotaan klippaamiseksi ihan yleisesti :D

  3. LindaWa sanoo:

    Me asutaan Ruotsissa ja meidän perhe on kaksikielinen: mies on toisen polven ruotsinsuomalainen ja mä oon asunut täällä neljä vuotta. 2,5 v ja 6kk tytöille puhutaan molemmat suomea, ruotsia kuitenkin meillä puhutaan silloin kun miehen vanhemmat lapset on meillä. 2,5-vuotias on nyt kotona kun oon vanhempainvapaalla ja kyllä huomaa, että suomi on just nyt vahvempi ja ruotsiksi tulee enemmän omia sanoja mukaan, mutta ihmeellisesti osaa jo erottaa kielet, että milloin on mitäkin, jos kysyn vaikka että mikä onkaan apa suomeksi niin reippaasti tulee apina. päiväkodissa ja ruotsinkielisessä ympäristössä suurempi haaste on suomen ylläpitäminen, siksi puhutaan molemmat suomea kotona, vaik aluksi oltiin meinattu et puhutaan omia kieliämme. Puhuuko teillä tytöt keskenään ruotsia vai suomea? Kiitos muuten ihanasta blogista, oon tammikuusta asti päivittäin tsekannut teidän jutut :)

  4. Sarkku sanoo:

    Täällä hyvä postaus aiheesta :)

    http://www.lily.fi/blogit/riitumaria/monikielinen-perhe

  5. Sara sanoo:

    Hienoa, että annatte lapsille kaksikielisyyden lahjan, uskon että se on iso etu koko elämän ajan :)

    Meillä näitä kieliä on enemmänkin, lapsi nyt 1v9kk ja osaa yksittäisiä sanoja ehkä parikymmentä. Minä puhun suomea ja isä mandariinikiinaa ja kantoninkiinaa (on kaksikielinen itse). Lapsi on nyt aloittanut japaninkielisessä tarhassa joten tulee japania varmaankin oppimaan jonkin verran. Isä onneksi puhuu japania sujuvasti myös!

    Englanti jätetään sitten kouluun, sitä hän kuulee aika harvoin eikä ole tarvetta vielä osatakaan.

    Katsotaan miten hänen kieli kehittyy, nyt tulee sanoja siis kolmella kielellä :)

  6. Katja Näreoja sanoo:

    Me muutettiin Tukholmaan kolme vuotta sitten lasten ollessa 2,5 v ja 2 kk. Me vanhemmat olemme suomenkielisiä, ruotsi on opittu koulun ja töiden ansiosta. Mutta ennenkuin lapset aloitti ruotsinkielisellä perhepäivähoitajalla, puhuivat he vain suomea. Oli uskomatonta huomata miten esikoisella alkoi ruotsi sujua kolmen kuukauden hoidossa olon jälkeen ja nyt molemmat puhuu molempia kieliä sujuvasti. Kotona kielenä on suomi paitsi silloin kun on kavereita kylässä. 1,5 vuoden päästä muutto takaisin Suomeen ja ollaan mietitty että lapset kävisivät ruotsinkielisen koulun jotta molemmat kielet pysyisivät vahvana.

  7. Jeanette sanoo:

    Itsekin olen kasvanut kaksikielisessä ympäristössä, ja vielä noin 30 vuoden jälkeen tulee juuri tuollaisia sanoja kuin ”fångata”… Kai se on helpompaa kun pysähtyä, vaikka vain sekunniksi, etsimään sitä oikeaa sanaa. Eteenkin jos tiedän kuulijan ymmärtävän kahta kieltä tätä tapahtuu.

  8. Tämä on kyllä todella mielenkiintoinen aihe ja hienoa, että olette tähän lähteneet. Me ollaan miehen kanssa niin supisuomalaisia ja kielitaidottomia ettei tällainen onnistu vaikka haluaisin. Olen kyllä miettinyt kielikylpy vaihtoehtoa, jos sellaista vielä järjestetään jossain.

  9. Sini sanoo:

    Mä en vielä päiväkodeista sun muista osaa sanoa kun meidän poika on vasta vuoden. Lapsen isä on amerikan-kenialainen ja kotona hän puhuu englantia, minä suomea ja sit yhdessä englantia. Swahilia toivoisin että mies ainakin välillä puhuisi kun itse hän kuitenkin puhuu sitä toisena kielenä ja myös perheen ja ystävien kanssa puhuu sitä sekaisin englannin kanssa. Toistaiseksi kuitenkaan ei. Kielet on niin suuri rikkaus ja sen minkä nuorena oppii niin vanhana taitaa! :)

  10. anna sanoo:

    Meillä yksi lapsi ja on puhuttu vain suomea kotona, koska itsekään en niin hyvin osaa ruotsia että viitsisin sitä puhua. harmi sinänsä, kun olen kuitenki asunut ensimmäiset 8v Ruotsissa ja olisi ollut aika hyvät mahdollisuudet oppia Ruotsi paremmin, vanhempani vain puhuivat aina kotona suomea.. Ihan hyvin olen perusruotsin kyllä oppinut, mutta en ole lähellekään kaksikielinen. Joskus sanon tytölle lyhyitä lauseita ruotsiksi. Menee hän nyt taas kyllä ruotsinkieliseen uimakouluun, kaveri on onneksi mukana.. Toivoisin että saisi kuitenkin pohjaa tulevaan opiskeluun. Paljon olen kuitekin lukenut kirjoja myös ruotsiksi ja englanniksi hänelle, kun on tullut aika paljon varsinkin englantia opiskeltua.

  11. Larissa sanoo:

    Tää oli tosi mielenkiintoinen postaus! Olen itsekin kaksikielinen, ja kaksikielisyydestä on kyllä ollut mulle ainoastaan hyötyä ja iloa :-) Poikaystäväni on Sveitsistä, joten tulevaisuudessa perheen perustamisen yhteydessä meilläkin kielipolitiikkaa tullaan varmasti pohtimaan paljon – meille on selvää, että lapsistamme tulisi kaksikielisiä. Mielestäni on tärkeää, että lapset oppivat kummankin vanhemman äidinkielen.

    Pakko vielä sanoa että sun blogia on aina ilo lukea, vaikka oonkin itse erilaisessa elämäntilanteessa. Teidän perhe vaikuttaa niin symppikseltä ja oot Iina ihanan aito ja rehellinen bloggaaja! Ihanaa syksyä teidän koko porukalle! <3

  12. Matuanne sanoo:

    Nälnhän on jo minun lapsieni aikana tehty ,he ovat50-60 vuotisia nyt, tämä jatkuu seuraavassa sukupolvessa ja se on aina toiinyt hyvin ja näin nämä lapset ovat saaneet samanaikaisesti 2 kirltä
    Ensimmäinen sukupolvi kävi suomenkielisen koulun, seuraava ruotsinkielisen ,toivon että sitä seuraava suupolvi toimii samoin

    Täytyy olla iloinen että voi antaa ilmaisen kielen noin vaan!joka auttaauusien kielien oppimiseen!
    Tätä asiaa ajettiiin valtavasti muistaakseni 1970-luvulla Folkhälsan järjestön kautta.
    marianne

  13. Jenni sanoo:

    Monikielisyys on vain ja ainoastaan rikkaus mutta olen sen kannalla että yksi äidinkieli on hyvä olla, se oma tunnekieli ja että osaa edes yhden kielen ns kunnolla. Yleensähän se on se koulukieli. Itse olen täysin kaksikielinen suomi ja svenska ja lapsemme (3) nelikielisiä.
    Ruotsi jota heille puhun (mun tunnekieli) on vahvin, isi puhuu Swahilia ,perhekieli englanti ja mumma ja suku ja naapurit yms puhuu suomea. Koulua käyvät enkuksi.
    Vallan mainiosti kaikki neljä kieltämme kuuluu ja käytetään joka päivä sujuvasti.
    Käytämme opol (one parent one language ) menetelmää, eli aina sama naama ,sama kieli.
    Salakielelle ei tod oo tarvetta meille aikuisille vaan tärkeintä että lapset saavat ne kaikki tarjolla olevat ns ilmaiseksi !
    Lapset siis 9,7 &3v

  14. emzi sanoo:

    Kaksikielisyys on semmoinen rikkaus että kannattaa kyllä tehdä töitä sen eteen :) tommoiset sekoitus sanat on aivan parhaita! Itse olen kuullut bookenin (kirja) ja skoolaniin (kouluun). Halusin kyllä nauraa vähä.

Kommentoi