Kuukausi treeniä takana personal trainerin kanssa

25.08.2017

Synnytyksestä on kulunut reilut puoli vuotta, ja kesän aikana aloittelin varovaisesti treenaamaan. Keväällä toki kävelin vaunulenkkejä paljonkin, ja touhusin lasten kanssa, mutta mitään ohjelmaa en tehnyt silloin enkä ottanut palautumisesta stressiä. En ota kyllä vieläkään, mutta kesällä alkoi tuntua että olo on sen verran normaali rankan raskauden jälkeen, että pystyisi jo liikkumaan enemmän. Alkukeväällä olin kuukausien iisisti ottamisen jäljiltä niin rapakunnossa että reipas kävely tuntui pahalta. Nyt pystyn jo juoksemaan, hyppimään trampalla pitkiäkin aikoja ja treenaamaan ihan normaalisti.

Zeldan kummisetä Kim on valmistunut personal traineriksi, ja hän teki mulle oman henkilökohtaisen ohjelman heinäkuussa, jota olen nyt noudattanut siis pian kuukauden verran. Ohjelma ei ole mitenkään järin rankka, eikä tarkoituksena ole missään nimessä laihduttaa tai pudottaa painoa, vaan vahvistaa kroppaa, parantaa ryhtiä ja jaksaa paremmin arjessa. Mitään erityisruokavaliota en noudata, vaan syön perusterveellisesti kuten tavallisestikin.

En ole kieltänyt itseltäni mitään, vaan jos musta oikeasti tuntuu siltä että tarvitsen maanantaina jäätelön niin sitten syön sen. Ja tiistaina toisen jos maistuu. Imetyksen turvaamiseksi mä yritän jopa syödä aavistuksen tavallista enemmän, imetys kun vie ne 500 ekstrakaloria vuorokaudessa. En kuitenkaan laske kaloreita, vaan ”syön enemmän” sillä tavalla, että otan ruokaa lisää surutta jos tuntuu että mahassa on vielä tilaa, ja aamu- ja iltapalalla otan vielä sen hedelmän muiden ruokien kaveriksi vaikka pärjäisin ilmankin. Tämä tyyli on toiminut hyvin, eikä ole kertaakaan tuntunut että treenillä olisi ollut maidon tuotantoon mitään vaikutusta. Nova käy edelleen todella usein rinnalla, vaikka sormiruokaileekin, eli maitoa kyllä tulee.

Kaksi kertaa viikossa teen lihaskunto-ohjelman, ja ohjelman mukaan mun tulee käydä lenkillä kaksi kertaa viikossa, ja venytellä ainakin kerran viikossa. Ohjelman noudattaminen on ollut tosi helppoa, koska se ei ole liian rankka. Ja oikeastaan on tullut vahingossa liikuttua enemmän kuin sen ohjelman noudattamiseksi edes tarvitsisi: tälläkin viikolla olen tehnyt jo lihaskunto-osuudet kahteen kertaan, käynyt kerran lenkillä ja viettänyt 1,5 tuntia trampoliinipuistossa pomppien lasten kanssa.

Liikkuminen on helppoa, kun sille on aikaa. Aina ei ole ollut, ennen Novaa mun treeni-into kaatuikin siihen kun oli vaan arjessa liikaa palasia. Kaksi kokopäivätyötä ei jättänyt juurikaan treenille tilaa. Onneksi nyt on toisin.

Olen huomannut että jaksan ihan super paljon paremmin nyt kun tulee liikuttua enemmän, ja on myös helpompi keskittyä kaikkeen muuhun mitä tekee, kuten töihin. Lasten kanssa lenkkeily on hauskinta, kun he pyöräilevät juuri sopivaa vauhtia että reippaalla kävelyllä pysyy hyvin mukana. Ja vaunujen kanssa on niin kivaa kävellä, että melkein joka päivä tulee tehtyä edes pieni lenkki. Jos itsestä tuntuu että ei jaksaisi lähteä, niin isommat tytöt kyllä pitävät huolen että pääsevät pyöräilemään. Mutta ei oikeastaan ole edes tullut sitä fiilistä että ”ääh en jaksa onko pakko”, vaan enemmänkin olen innolla lähdössä ulos joka päivä, ja päivä tuntuu jotenkin vajaalta jos ei siihen ole sisältynyt mitään liikuntaa.

Tähän asti lihaskunto-ohjelma on ollut täysin kehonpainolla (tai vauvan kanssa) tehtävä, ja jatkan varmaan vielä hetken samalla linjalla. Jossain vaiheessa olen kuitenkin miettinyt että hommaisin salikortin, mutta saa nähdä. Jotenkin kotitreeniin on niin hurjan paljon pienempi kynnys, kun ei tarvitse lähteä mihinkään kauas, ja voi ottaa Novan mukaan treeniin painoksi, niinkuin yleensä teenkin. Nova nauttii hurjasti meidän yhteisistä jumppahetkistä ja kiljuu ilosta kun nostelen häntä. Yhdessä on kivaa liikkua.

Ohjelmassa on otettu huomioon se, että, mä synnytin puoli vuotta sitten meidän kolmannen lapsen. Eli esimerkiksi vatsalihaksissa mulla oli vielä pienen pieni rakonen kun tämän ohjelman starttasin, ja siksi en ole treenannut suoria vatsalihaksia vielä ollenkaan, ettei rako jää pysyväksi. Syviä vatsalihaksia sen sijaan olen treenannut, ja erityisesti pyrkinyt vahvistamaan mun ryhtiä ja selkälihaksia, jotka lösähtivät raskausaikana aivan totaalisesti.

 

Olin tällä viikolla Reiman pressitilaisuudessa kuuntelemassa asiantuntijoiden vinkkejä, sekä tuoreita tutkimustuloksia lasten liikunnasta, ja entistä enemmän vahvistui se fiilis että sille liikunnalle on vaan raivattava arjesta tilaa, oli elämäntilanne mikä hyvänsä. Nykyisten liikuntasuositusten mukaan lasten tulee liikkua kolme tuntia päivässä, ja suurin osa lapsista liikkuu aivan liian vähän. Mä haluan näyttää lapsilleni esimerkkiä siitä miten liikunta on luonnollinen osa arkea, ja kuuluu elämään siinä missä uni, työt ja ruokakin. Jos ei kotoa saa hyvää esimerkkiä terveelliseen elämäntapaan, on sellaisen noudattaminen isompana vaikeampaa. Tämä on siis mielestäni jokaisen vanhemman tärkeä tehtävä.

Mulla on hyvä fiilis, ja aion jatkaa tällä samalla linjalla, itseäni kuunnellen. On tärkeää olla armollinen, ja mä en tee mitään mitä en jaksa, enkä koskaan pakota itseäni mihinkään. Jos ei joku päivä huvita tehdä jotain niin en sitten tee. Armollisuus ja se että tekee ilon ja positiivisuuden kautta, on ainakin mulla paljon tehokkaampaa kuin hampaat irvessä puurtaminen. Tähän asti mulla on ollut super hauskaa, ja ihan parhaat treenit oli alkuviikosta Kimin kanssa, kun vedettiin lihaskunto-ohjelmaa vesisateessa nurmikolla. Sade raikasti ihanasti kun tuli hiki!

Kävin viimeksi vaa’alla kesäkuussa, jolloin raskauskiloja oli jäljellä 7. Sen jälkeen en tosiaan ole käynyt punnitsemassa itseäni, enkä tiedä siis paljonko painan. Myöskään mitään senttejä en ole mitannut. Mittoja tärkeämpää mulle on se että tuntuu hyvältä, ja nyt musta tuntuu hyvältä, toivottavasti myös jatkossa.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


12 Responses to “Kuukausi treeniä takana personal trainerin kanssa”

  1. Crr sanoo:

    Muista lantionpohjan lihakset mahtaa olla löysä alakerta kun kolme synnyttänyt

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Veikkaanpa kuule että aika monella synnyttäneellä on lantionpohjan lihakset paremmassa kunnossa kuin joillakin ei-synnyttäneillä, sillä niihin osaa kiinnittää huomiota ja treenata aktiivisesti niitä :) Mutta kiitos kovasti huolenpidosta, muistan kyllä! :)

    • Anna sanoo:

      Haha, mahtavaa Iina että julkaisit tämän kommentin, purskahdin nauruun lukiessa :D Taitaa jollakulla yläkerta olla vähän ”löysä”, mutta millähän sitä sitten treenais?

      Postaus oli kivan rento, itse ainakin oon jo totaalisen kyllästynyt kaikkeen fitness-hehkutukseen :)

  2. Senni sanoo:

    Oot kyllä melkonen supernainen! Ihana seurata sun energiaa ja positiivisuutta :)

  3. mirvaannamarian sanoo:

    Sä näytät niin upeelta, wau! Näistä kuvista oikein huokuu se sun energia :)

  4. Roosa sanoo:

    Hienoa, jatka samaan malliin! :) sulla on asiat oikeassa järjestyksessä, sillä liikunnan pitää olla tuomassa iloa ja jaksamista arkeen, sekä tietysti tukemassa konaisvaltaista hyvinvointia. Ei niin, että se on pakkopullaa ja jota harrastetaan ulkonäön vuoksi. Sun kroppa on tehnyt mielettömän työn synnyttäessään kolme uutta elämää; se ansaitsee hyvää ja hellää huolenpitoa! <3

  5. Hienoa Iina. <3 Itsestään huolehtiminen on tosi tärkeää. Juuri sain sovittua oman trainer ystävän kanssa, että hän lähtee opastamaan minua liikunnan lisäämisessä ja painon pudotuksessa synnytyksen jälkeen. Kun eivät nämä liikakilot, joita itselläni on, mikään nautinto ole. Olen kuitenkin tosi ylpeä, että tässä toisessa raskaudessa olen saanut painon pysymään paljon paremmin kurissa, kuin ekalla kerralla.

  6. siiri sanoo:

    ihana teksti! näytät niin hyvää ja positiivista mallia kaikille, oot mun esikuva :-) jatka samaan malliin :*

  7. Heidi sanoo:

    Mahtavaa! Ite kirjoittelin kans hetki sitten samasta aiheesta, mutta tää sun positiivisuus ja armollisuus omaa kehoasi kohtaan inspiroi vielä enemmän rentoutumaan synnytyksestä palautumisen suhteen. Meillä on kolmannen lapsen synnytyksestä nyt kaksi kuukautta aikaa, mihin ihmeeseen mulla on oikein kiire..
    Teethän vielä jatkossakin näitä treenipäivityksiä? :)

  8. Katri sanoo:

    Heippa!

    Kuinka paljon harjoittelit lantiopohjalihaksia että sait ne kuntoon? Itsellä myös synnytyksestä alkaa olla 6kk, joten asia kiinnostaa. Haluaisin juosta, mutta lantiopohja lihakset eivät ole vielä tarpeeksi kunnossa.

  9. Katja sanoo:

    Heii, todellakin kannattaa ottaa liikunta osaksi myös lasten arkea! Omat vanhempani liikkuivat minun ollessa nuori ihan todella kovasti ja esimerkiksi olin zeldan ikäisenä jo salilla leikkimässä omassa nurkkauksessani, nykyisin leikit ovat vaihtuneet treeniin, mutta tapa on pinttynyt :D myöskin luonnossa liikkuminen on hyviä peruja vanhemmiltani. He kannustivat minua myös kokeilemaan monia lajeja eivätkä painostaneet mihinkään omaan suosikkiinsa, muuten olisinkin varmaan voimistelija tai jääkiekkoilija enkä salibandääjä. :D

  10. J sanoo:

    Peukku täältä.

Kommentoi