Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Kalevan kanssa.

Kirjoitin teille aiemmin siitä, kuinka kätevästi Kalevan Digiversio, eKaleva kulkee mukana joka paikkaan, samalla kun kerroin tarinaa oululaisista juuristani. Digiversio on edelleen mahtava, mutta onko mitään ihampaa tapaa nauttia viikonloppuaamusta, kuin rauhallinen jättiaamiainen kahvikupin ja paksun sanomalehden kanssa? No ei kyllä taida olla. Jo lapsuudessani mun äiti tilasi sanomalehteä, ja luin aamuisin äidin kanssa keittiönpöydän ääressä sanomalehteä aina viikonloppuisin.

Varhaisimmat kuvat musta ”lukemassa sanomalehteä” syöttötuolissa ovat ajalta jolloin olin 4 kuukautta. 90-luvulla ei paljoa painomustetta ja lehden palasia vauvan suussa, tai nelikuukautisen istuttamista kuumotettu. Rakastin repiä jo äidin lukemaa lehteä palasiksi, ja rutistella. Ehkä silloin muhun siirtyi jokin sanomalehtien rakastajan geeni, ja siksi koen valtavan suurta nautintoa siitä että saan vaan uppoutua mielenkiintoisiin artikkeleihin ja lukea. Mussa asuu suuri tiedonjano, ja jos voisin, lukisin paljon nykyistäkin enemmän.

Olen onnekas, kun olen ollut pienestä asti kiinnostunut lukemisesta, uutisista ja faktoista. Varmasti siihen on suuri merkitys sillä, että sain aina nähdä kuinka mun oma äiti luki sekä itsekseen että yhdessä mun kanssa. Haluan opettaa omatkin lapseni lukemaan ja ottamaan asioista selvää, ja satujen lukemisen lisäksi on hyvä, että he näkevät myös minut nauttimassa lukemisesta, lehdistä ja rauhallisista aamuista. Lukeminen on tärkeää, ja sen hyödyistä ei voi puhua liikaa.

Kalevassa on paljon luettavaa ihan joka päivä, mutta erityisesti viikonloppuisin lukemiselle on enemmän aikaa, ja silloin lehdessä on vielä normaaliakin enemmän sisältöä. Kaleva on aina jaettu kahteen osaan: Kaleva1 sisältää uutisia läheltä ja kauempaa, asiantuntevia näkemyksiä ajankohtaisiin asioihin ja suuren urheilupaketin. Ykkösosan aloittaa aina koko lehden sisällön yhteen kokoava vinkkiaukeama, josta voi jo etukäteen tsekkailla mitä haluaa ekaksi lueskella. Kaleva2 on lukemistomaisempi. Sieltä löytyy päivittäin tarinoita ja vinkkejä, kulttuuria ja mielenkiintoisia ihmisiä. Lukijoiden kirjoitukset, sarjakuvat, sää sekä radio- ja tv-ohjelmatiedot löytyvät myös Kaleva2:n sisältä.

 

Kalevassa ilmestyy usein myös erilaisia teemaliitteitä, ja yksi mun lemppareista on Koti-Kaleva. Rakastan katsella sisustusjuttuja ja asuntoja Oulusta, vaikka me ei sinne ollakaan muuttamassa. Haaveilu on kivaa, ja ah niin tarpeellista. Vaikka tiedän tasan että me ei nyt muuteta Ouluun, musta on ihana miettiä että entä jos ostettaisiin talo samalta kadulta mun tädin kanssa ja voitaisiin nähdä sukulaisia joka päivä.

Yksi vika Kalevassa on, nimittäin se että se aiheuttaa mulle suurensuurta Oulu-ikävää joka päivä. Mutta se nyt ei ole varsinaisesti huono juttu, tuleepahan soiteltua useammin mun sukulaisille, kuten äidille ja papalle. Ja pian me onneksi mennään taas Ouluun käymäänkin.

Jos sulta meni Kalevan huikea kahden viikon ilmaisjakso ohitse edellisessä postauksessa, tässä vielä ohjeet kuinka saat Kalevan ilmaiseksi kahden viikon ajan kotiisi ja diginä, tai pelkästään diginä. Eli klikkaa itsesi TÄNNE ja tilaa Kaleva kahdeksi viikoksi kotiinkannettuna, sekä myös diginä. Kalevan paperiversion kotiinkannettuna ainoastaan Pohjois-Suomeen, mutta digiversion saa itselleen missä päin Suomea tahansa, eli sitä kannattaa kokeilla vaikka ei Oulussa asuisikaan.

Edellisen postauksen perusteella ihan hurjan moni teistä mun lukijoista asuu Oulussa, ja oli ihan mahtavaa miten moni innostui kommentoimaan! Kiitos tosi paljon kaikille kommentoineille, oli tosi mielenkiintoista lukea teidän ajatuksista Ouluun ja oululaisuuteen liittyen. <3 Ehkä mä joskus intoudun toteuttamaan  kokonaisen videon Oulun murteella, apua!

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille<3

Lattiat on saatu bloginäkyvyyttä vastaan Karitma Collectionilta. Aiempi osa laminaattien valinnasta löytyy TÄÄLTÄ. Tässä postauksessa asiaa projektin etenemisestä tähän asti, sekä paljon puhuvat ennen-jälkeen -kuvat tähänastisesta muutoksesta.

Meidän lattiaprojektihan alkoi jo melkein vuosi sitten, kun oltiin muuttamassa tänne meidän nykyiseen kotiin. Muutto oli yksi hemmetin iso rutistus siinä raskauden ja jatkuvien supistusten keskellä, ja silloin Otto sai Zeldan kummisedän kanssa kahdessa puolikkaassa päivässä valmiiksi olohuoneen ja keittiön lattiat alakerrasta, ennen kuin kannettiin tavarat sisään. Listat jäivät kuitenkin uupumaan, ja eteiseen sekä vessan edustalle jäi vielä vanhaa lattiaa. Myös yläkerta jäi silloin kokonaan tekemättä. Ollaan siis eletty kertakaikkiaan aivan remppalookissa koko tämä melkein kulunut vuosi täällä. Ruokailutilassa on ollut koko tämän ajan jäätävä läjä laminaattia viemässä tilaa kaikelta muulta.

Valitsemamme Karitma Collection Kronotex Mammut -laminaatti sävyssä Capital Oak Light on ollut ihan uskomattoman kaunis ja ihana, ja ollaan oltu niin tyytyväisiä lattiaan olkkarissa ja keittiössä. Joka päivä silmää on kuitenkin häirinnyt keskeneräisyys ja vanha lattia, joka tuntui etenkin yläkerrasta syövän kaiken valon ja neliöt. Paljon kotiani kuvaavana mua myös häiritsi kerta toisensa jälkeen se, kuinka ruskean sävy vääristi kaikki kuvien värit yläkerrassa otetuista kuvista. Lastenhuoneet ovat olleet kesken koko tämän ajan, kun ollaan vain odotettu että saadaan uusi lattia paikoilleen ja päästään näkemään huoneet kokonaisuutena.

Viime viikonloppuna me lähdettiin tyttöjen kanssa pois tieltä, ja kahdessa päivässä Otto sai yhdessä Tiaran ja Zeldan kummisetien kanssa valmiiksi meidän eteisen, makuuhuoneen ja molemmat lastenhuoneet laminaattien osalta. Enää tekemättä on siis aulan lattia, sekä listat uupuvat, kun meiltä puuttuikin yksi tarvittava osa niiden kiinnittämiseen, vaikka luultiin että ollaan valmistauduttu kaikkeen. Noh, pikkuvikoja. Loput hommat on sellaisia jotka saa nopeasti valmiiksi kunhan pääsee alkuun, eli ehkä yhden päivän homma vielä laminaateissa, ja toisen päivän homma listoissa. Jos jotain, niin olen ainakin oppinut sietämään keskeneräisyyttä paljon paremmin näiden kuukausien aikana, kun ennen oon ollut sellainen kaikkimullehetinyt-ihminen sisustuksessa.

Lastenhuoneet tuntuvat saaneen ainakin sata neliötä lisää tilaa tämän muutoksen myötä, ja meidän makuuhuone tuntuu vielä entistäkin suuremmalta. Muutos on ihan uskomaton. Ollaan myös niin iloisia siitä että alakerta on vihdoin listoja vaille valmis, sillä väriero eteisen ja olohuoneen lattioissa on ollut valtava. Sisustus on nyt kaikissa huoneissa vähän vaiheessa, ja siksi ne ovat melko tyhjiä tällä hetkellä. Me vasta mietitään ja pyöritellään ajatuksia, että miten halutaan kaikki taas laittaa yläkerrassa. Alakerta nyt on melko valmis, ainoastaan meidän pikkueteiseen tulee vielä eteiskaluste, ja sitten se on siinä.

Se syy, miksi lattiat alunperin jäivät kesken (ajan ja jaksamisen puutteen lisäksi), on se että koska tämä Kronotex Mammut -laminaatti kuuluu parhaaseen käyttöluokkaan ja on erikoispaksua, meidän jokainen ovenkarmi ja kynnys oli liian matalalla että niitä olisi saanut helposti sujautettua sinne alle, niin kuin vanhat laminaatit sai. Eli jokainen ovenkarmi ja kynnys on pitänyt irroittaa ja mitoittaa täydellisesti uusille laminaateille, koska muuten niitä ei olisi saanut paikalleen ollenkaan. Vaikka meidän koti on muodoiltaan helppo lattioiden kannalta, nuo kaikki kynnykset ja karmit ovat aiheuttaneet päänvaivaa, ja ne vievät ihan superpaljon aikaa asennusprosessissa, vaikka itse lattian paikalleen klikkailu helppoa onkin.

Yläkerran aulassa oviaukkoja on neljä, ja sen lisäksi vielä tietenkin meidän portaat ja porraskaiteet, ja siksi aula tulee viemään sen yhden kokonaisen päivän koska mittausten pitää olla ihan millintarkkoja niin monessa kohdassa. Mutta kuten sanottua, lattian asennus on ollut super helppoa ja laminaatit sujahtavat paikoilleen tosi näppärästi.

Meillä on nyt kymmenen kuukauden kokemus Karitma Collectionin Mammut-lattioista käytössä, ja ei voitaisi olla tyytyväisempiä. Lattia ei narise, ei heilu ja Otto ja pojat ovat tehneet sen todella laadukkaasti. Laminaatti on ollut ihan loistava, eikä yksikään kohta ole mennyt lattiasta pieleen, vaan kaikki on tehty millin tarkkaan. Lattia on helppo puhdistaa, ja se myös näyttää puhtaalta eläväisen kauniin pintansa ansiosta. Paras mahdollinen valinta ehdottomasti. Ja myös sävyyn ollaan oltu tyytyväisiä, kylmä vaaleanharmaa Capital Oak Light on ollut loistava pohja kaikille sisustusratkaisuille, ja sen kanssa on helppo toteuttaa jännempiäkin värivalintoja, kun se on niin ihanan neutraali.

 

Viimeinen osa lattiapostaussarjasta ilmestyy, kunhan lattia on viimeinkin ihan kokonaan valmis. Kuten noista meidän makkarin kuvista huomaa, sieltä pilkottavat lattialistojen paketit sekä loput laminaatit (joiden paketit on sängynrungon takana piilossa onneksi). Tämä on ollut pisin kotiprojekti ikinä, mutta ihan täysin kaiken vaivan arvoinen. Ja olen ihan uskomattoman iloinen siitä että jäätävä laminaattikasa on poissa meidän ruokailutilan nurkasta portaiden alta, ja ollaan saatu ne neliöt hyötykäyttöön leikkinurkkauksen muodossa.

Lopuksi vielä muutama ennen-jälkeen -kuva. Lisää niitä ennen-kuvia voit katsoa vaikka kodinesittelypostauksesta, jonka tein ennen kuin kannettiin tavarat sisään. Sieltä näkee millainen tämä asunto oli ennen kuin me muutettiin tänne ja tehtiin tästä meidän k-o-t-i.

Lattialla on yllättävän suuri merkitys viihtyvyyden kannalta, ainakin meidän perheelle se on ollut todella iso plussa. Nyt vaan naputellaan listat paikoilleen ja tehdään vielä se aula, niin voidaan vihdoinkin huokaista ihastuksesta valmista lopputulosta katsellessa. Onneksi tiedän jo valmiiksi että nyt tähän valmistumiseen ei enää mene kymmentä kuukautta, toivottavasti saadaan seuraavan kuukauden sisään lattiat tehtyä loppuun.

Mitäs tykkäätte muutoksesta? Eikö näytäkin lastenhuoneet paljon valoisammilta nyt? 🙂

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Työn liiton kanssa, ja on osa Made by Finland -kampanjaa jossa nostetaan esiin suomalaisen työn tekijöitä Suomi 100 -juhlavuoden hengessä.

Me käytiin pari viikkoa sitten tyttöjen kanssa katsomassa Hevisauruksen Mikä minusta tulee isona -jurahevimusikaalia Peacock-teatterissa Lintsillä. Ollaan aiemminkin oltu tyttöjen kanssa teatterissa ja nukketeatterissa, mutta tämä oli ensimmäinen musikaali. Mä vähän aavistelin jo etukäteen että neidit saattaisivat olla ihan fiiliksissä, ja niin he kyllä todella olivatkin. Hevisaurus on yksi heidän musiikkisuosikeistaan, ja niin musikaalin tarina kuin laulutkin tempaisivat heidät ihan mukaansa. Jurahevimusikaali oli mahtava, tarina oli hyvä ja laittoi ajattelemaan niin vahemmat kuin lapsetkin.

Esitys oli sopivan nopeatempoinen, eikä pelottava pienillekään, ja meidän tytöt jaksoivat oikein hyvin katsoa sen. Musikaalin aluksi ilmoitettiin, että yleisö saa ehdottomasti tanssia ja laulaa mukana, mikä kevensi tunnelmaa huomattavasti. Eli vaikka oma lapsi ei olisikaan paikallaan pönöttävää sorttia, sinne uskaltaa varmasti mennä. Kuulin ympäriltä aika monet ”Isi, mulla on kakkahätä” -kommentit, ja kukaan ei alkanut hyssyttelemään tai häiriintynyt siitä että joku poistui ja tuli takaisin. Eli jos jännittää viedä lasta vaikka ensi kertaa nauttimaan kulttuurikokemuksesta, Hevisaurusmusikaalia voin suositella, siellä ei tarvitse jännittää ollenkaan.

Mun mielestä on tärkeää opettaa lapset nauttimaan kulttuurista eri tavoin, koska se tuo niin paljon hyvää fiilistä ja antaa ajateltavaa. Mua on pienestä asti viety teatteriin, musikaaleihin, oopperaan ja balettiin, ja mulla on jäänyt niistä näytöksistä ihan valtavan hyviä muistoja. Haluan tarjota samanlaisia kokemuksia myös omille lapsilleni, ja mun mielestä on tärkeää tukea myös suomalaista kulttuurityötä käymällä teatterissa.

Musikaalin jälkeen ollaan keskusteltu moneen otteeseen haaveammateista, ystävyydestä, matkustamisesta ja musiikista. Mikä sinusta tulee isona -musikaali kannustaa kaikenlaisen tekemisen arvostamiseen, ja omien unelmien kuuntelemiseen ja tavoittelemiseen. Kaikki ammatit ovat yhtä hyviä ja mahdollisia. En voisi olla enemmän samaa mieltä, sillä meidän vanhempien tehtävä on tukea lasta kaikessa ja kannustaa uskomaan itseensä.

Suomen Komediateatteri on vuonna 1995 perustettu suomenkielinen ammattiteatteri, jonka näytöksiä on useissa eri teattereissa Helsingissä. Tänä syksynä Suomen Komediateatterin valikoimassa on Hevisauruksen mahtavan jurahevimusikaalin lisäksi myös paljon aikuisten ohjelmistoa, kuten esimerkiksi näytelmä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni, jota tähdittävät huikeat Miitta Sorvali, Sanna Stellan & Pirjo Heikkilä. Suomen Komediateatteri sopii kaikille, sillä esityksiä on vauvasta vaariin. Komediateatteri tuo esille myös yhteiskunnallisia asioita, arkipäiväisestä elämästä komedian keinoin. Hyvä komedia herättää ajattelemaan, ja itkettää ja naurattaa vuorotellen. Komedian tehtävä on myös murskata tabuja ja tehdä vaikeista asioista helpommin lähestyttäviä.

Kuvat: Suomen Komediateatteri

Suomalaisena pienyrittäjänä, ja mielipidevaikuttajana, mulle on tosi tärkeää nostaa esiin muita mun arvoja vastaavia suomalaisia yrittäjiä. Jo ihan alusta asti olen tukenut blogissani pieniä yrittäjiä, ja tarjonnut näkyvyyttä, ja nostanut mielelläni uusia merkkejä ja yrittäjiä esille. Suomalaisen Työn Liitto haluaa Made by Finland -kampanjalla tuoda esiin suomalaisen työn merkitystä koko yhteiskunnalle, sekä tuoda kotimaisen työn ja jäsenyritystensä menestystekijöitä puheenaiheeksi.

Suomalainen työ on meidän yhteiskunnan tärkein pilari, mutta silti suomalaiset suhtautuvat usein menestykseensä ja menestystekijöihinsä turhan vaatimattomasti. Tämän kampanjan tärkeä tehtävä on nostaa esiin ja antaa tunnustusta kaikille sitä ansaitseville suomalaisen työn tekijöille, ja olen todella ylpeä saadessani olla siinä mukana.

LUKIJAKILPAILU: Käy tsekkaamassa Suomen Komediateatterin tarjonta heidän nettisivuiltaan, ja kommentoi Mitä esitystä haluaisit mennä katsomaan tähän postaukseen, niin olet mukana kahden perhelippupaketin (4kpl lippuja) arvonnassa! Arvonta-aikaa on 28.9. asti ja arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ. Onnea kisaan!

Mahtavaa päivää kaikille!

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Nespresson kanssa.

Meidän pitkä kesä on valunut osittain syksyynkin, ja ollaan ajateltu että se lomalla oleminen ja kesän viettäminenhän on osittain myös ihan fiiliskysymys. Kesäfiilistä ja rentoutunutta mielentilaa voi hyvin jatkaa syksyn puolelle, kun ottaa hetken miettien mitkä ne on niitä rentouttavimpia elementtejä lomailussa ja kesässä. Meille niitä ovat esimerkiksi yhteisen ajan viettäminen ja kiireettömyys, molemmat asioita jotka helposti jäävät arjessa vähemmälle jos ei kiinnitä huomiota.

Arki alkaa helposti tuntua tahmealta suorittamiselta, jos sen antaa muuttua sellaiseksi. Nythän meillä on vielä helppoa, kun Otto on Novan kanssa kotona ja mä teen kotoa töitä. Enemmän tähän joutuu kiinnittämään huomiota marraskuun lopussa, kun Otto palaa takaisin töihin vanhempainvapaalta, ja meidän rento vauva-arki on vaarassa muuttua takaisin aikataulutetuksi ja kiireiseksi, ”ruuhkavuosiksi”.

Mä en halua käyttää tuota termiä, ”ruuhkavuodet” meidän arjesta, koska haluan ajatella että jokainen vuosi on omanlaisenaan arvokas, ja  nämä lasten ensimmäiset vuodet on ihan kultaakin kalliimpia, eikä niitä saa ikinä takaisin. En halua että ne menevät ohi jossain kiiresumussa ja hirveässä arjen sähellyksessä, vaan haluan pysähtyä miettimään miten arvokasta ja ihanaa aikaa tämä on. Välillä on kiirettä ja ruuhkaa ja paljon touhua, mutta en halua kuitata sitä ajattelemalla että no ne on nyt nämä ruuhkavuodet vaan. Siinähän voi äkkiä käydä niin että elämän parhaat vuodet menee vaan ohi ilman että edes huomaa, kun keskittyy vain suorittamaan.

Mitä me ollaan sitten siirretty kesästä syksyyn? No ainakin yhteinen kahdenkeskinen rauhallinen aamukahvi. Aina se ei ole niin kahdenkeskinen eikä rauhallinen, etenkin viime aikoina siihen on sisältynyt myös yhden pienen konttaavan ja kiipeilevän marakatin metsästystä. Mutta joka aamu me juodaan aamukahvit yhdessä, ja selaillaan sanomalehteä, jutellaan ja heräillään rauhassa. Aamu lähtee niin paljon ihanammin käyntiin kun aloittaa päivän rauhallisella yhteisellä hetkellä, laadukkaasta kahvista nauttien. Sen ei tarvitse olla pitkä hetki, kunhan on täysillä läsnä. Otonkin aamumörökölliys sulaa huomattavasti nopeammin pois näiden rauhallisten hetkien avulla. Ja itse taas superpirteällä luonteellani lähden vähän paremmin valmistautuen päivään, kun otan sen rauhaisan kahvihetken aamulla, enkä vaan suoraan ala touhuamaan ja syö seisallani jugurttia samalla kun pakkaan reppuja.

Mä juon aamuisin yleensä Lungoa. Pitkät kahvit on mun makuun, ja tykkään pehmeästä ja rauhallisesta enemmän kuin pienestä ja päräyttävästä Espressosta, vaikka niillekin on paikkansa. Nespresson tummapaahtoinen ja karamellinen Nespresso Envivo Lungo on mun lemppari aamukahvi, se on sekoitus erikoiskäsiteltyä Arabicaa Intiasta ja erikseen paahdettua Robustaa Meksikosta, ja siinä on ihanan vahva ja täyteläinen maku. Joulun rakastajana olen aistivinani sieltä myös pienen vivahteen piparkakkua. 

Otto toimii meidän kahvimestarina, ja tekee aina kahvit meille kunnnon cremalla. Itselleen hän tekee usein Latten, tai sitten Vivalto Lungon, joka on tasapainoinen sekoitus erikseen paahdettuja lajikkeita. Hän tykkää aavistuksen vaaleammasta kahvista kuin minä.

Tällaiset pienet arjen luksushetket ovat niitä, jotka tekevät arjesta mukavaa ja rakkaudentäyteistä. Aamukahvi tarjoaa hyvän ikkunan kahdenkeskiseen jutteluun, ja niitä ei voi arjessa olla liikaa, koska keskustelu on parisuhteen suola ja sokeri. Sitten kun Otto palaa takaisin töihin, voi olla että näitä hetkiä ei saa niin pitkän kaavan mukaan vietettyä. Mutta uskon että sellainen nopeampikin hetki, tai vaikka yhteiset mukaan napatut kotona valmistetut kahvit automatkalla, samalla rupatellen, ajavat saman asian. Niitä yhteisiä pikkuhetkiä pitää napata aina kun voi!

Tämän aamun kahvihetki oli erityisen ihana, sillä muisteltiin syntymäpäivääni tasan kuusi vuotta sitten. Sinä päivänä Otto kosi mua, ja me mentiin kihloihin. Ihanaa päivää kaikille, ja hyvää syntymäpäivää minulle, sillä tänään täytän 26 vuotta!

Kun mä kirjoitan tätä, kello lyö jo iltakymmentä ja takana on yksi meidän kolmen lapsen elämän pisimmältä tuntuneista viikonlopuista, ellei jopa pisin. Kuten kirjoitinkin, tänä viikonloppuna Otto teki tyttöjen kummisetien kanssa meidän kodin lattioita valmiiksi, ja meidän piti lähteä tyttöjen kanssa siksi aikaa pois täältä kaiken rakennuspölyn, remppatarvikkeiden ja metelin keskeltä. Kumpanakin aamuna startattiin jo aamulla ennen kahdeksaa, ja tultiin kotiin vain nukkumaan yöksi. Samaan syssyyn sattui vielä kaverisynttärit, harrastuksia ja eilinen Helsinki Design Weekin Little Market jonne olin luvannut mennä moikkaamaan yhteistyökumppaneita ja tuttuja.

Vaikka oli rankka viikonloppu, niin hauskaa on kyllä ollut, ja tärkeimpänä mielessä kiitollisuus siitä miten hemmetin upeilla ihmisillä me ollaan onnistuttu ympäröimään itsemme. Siis oikeasti, meidän ystävät ja läheiset on olleet tänä viikonloppuna niin suureksi avuksi ja seuraksi, ja en kyllä tiedä miten voin tarpeeksi kiittää heitä kaikesta. Vaikka on ollut hurjasti touhua, ja ei olla ihan kommelluksittakaan selvitty, niin silti oli kyllä mahtava viikonloppu. Ollaan juostu kaatosateessa, matkustettu autolla, metrolla ja junalla, pompittu synttäreillä, herkuteltu jäätelöllä ja maailman parhaalla suklaakakulla, ja seurattu lasten ihania leikkejä.

Mulla on aivan kaikki mehut loppu, vaikka hyvä fiilis onkin. Ei ole ollut rankkaa negatiivisesti missään nimessä, mutta uuvuttavaa koska on ollut niin paljon puuhaa, eikä missään vaiheessa ole oikein ehtinyt nollaamaan ja vaan nostamaan jalkoja ylös.

Tämän illan puolen tunnin ajomatka kotiin meni pitkän päivän jälkeen niin että kuopus huusi kurkku suorana, kunnes viisi minuuttia ennen kotia hän nukahti, kun esikoinen paijasi häntä otsasta hellästi täysin oma-aloitteisesti. Voin kertoa, että oli pikkuisen ylpeänä neiti itsestään, ja sai ollakin. Ja pikkuisen ylpeänä oli äitikin, kun vilkaisin takapenkille ja näin sen tyytyväisen hymyn hänen kasvoillaan, kun hän kuiskasi hipihiljaa että sai Novan nukahtamaan. Oltiin yritetty yhdessä kaikki mahdolliset lelut ja taikatemput ja unilaulut ja kaikki, mutta vasta isosiskon paijaus auttoi. AWW!

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Oton sisko, kiitos hänelle niistä <3

Huh, mutta joo, nyt meillä on lattiat yläkerran aulaa lukuunottamatta. Listoja ei ole vieläkään, koska tuli vähän mutkia matkaan, mutta ei mitään mikä vaatisi enää tällaista samanlaista viikonloppua, onneksi. Huomenna on mun synttärit, ja nyt mä ajattelin vihdoin rentoutua ennen kuin nukahdan varmaan sohvalle.

Hei ainiin! Ja lupasin jakaa teille kyselyä liittyen opiskelijoiden kouluprojektiin johon lähdin mukaan: TÄSTÄ pääsette pieneen kyselyyn, jossa on muutama kysymys mun blogista ja blogeista yleensä. Jos vaan teillä on aikaa ja halua, niin käykää vaikka mun huomisten synttäreiden kunniaksi vastaamassa. Siitä on hurjan suuri apu opiskelijoille proggiksessa, sekä mulle tämän blogin kehittämisessä <3 KIITOS <3

Hyvää yötä ihanat <3