Tuoksuttomat lempparit kasvoille

22.10.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä LV:n kanssa.

Tuoksuttomat tuotteet arkipäivässä

Toukokuussa kirjoitin teille siitä, kuinka mut haastettiin kiinnittämään huomiota siihen, kuinka montaa tuoksullista tuotetta lisään iholleni päivän aikana. Silloin tuo luku oli kymmenen, arvatkaa mikä se on tänään? Kuusi. Olen pudottanut melkein puolella entisestään tuoksullisten tuotteiden määrää, ja siihen on vaikuttanut eniten hajusteettomiin tuotteisiin vaihtamisesta saadut positiiviset kokemukset. Vielä toukokuussa mun arkipäivisin käyttämiä hajustettuja tuotteita olivat suihkusaippua, käsisaippua, deodorantti, shampoo, hoitoaine, lämpösuoja, kuivashampoo, hiuslakka, meikkivoide ja kasvovoide, joiden lisäksi käytin hajusteetonta kosmetiikkaa kasvojen puhdistukseen ja vartalon kosteutukseen. Ja suihkussa pesin ja pesen hiukset ainoastaan joka toinen päivä, eli hiusjutuille ei ole käyttöä ihan joka päivä. 

Kokeilun jälkeen näistä arkipäivinä käyttämistäni hajustetuista tuotteista täysin hajusteettomiksi vaihtuivat suihkusaippua, deodorantti ja kasvovoide, tai itse asiassa kasvovoiteen tilalle tuli LV kasvoseerumi, joka imeytyy nopeasti ja tuntuu ihanalta. Testaamani LV:n tuoksuttomat tuotteet olivat niin huippuja, että jäivät siis päivittäiseen käyttöön myös testin jälkeen. Näiden lisäksi käytän edelleen myös LV Puhdistusgeeliä kasvojeni puhdistukseen aamuin illoin, sekä LV Kuorintavoidetta pari kertaa viikossa kasvojen kuorintaan, ja LV Perusvoidetta ja kosteusemulsiota vartalon ja käsien kosteutukseen.

Hoitoaine aiheutti migreeniä

Kesän alussa ostin uuden hopeahoitoaineen tavoitellessani kirkkaampaa kuontaloa, ja hyvin nopeasti kävi selväksi, että hoitoaine ei tuoksultaan mitenkään sopinut mulle. Joka kerta sitä käyttäessäni sain migreenin, poikkeuksetta. Kesti hetki ennen kuin tajusin tämän yhteyden, sillä käytin hoitoainetta vaan kerran-kaksi viikossa, ja kuitenkin myös imetys vaikuttaa migreeneihin. Kun lopetin hoitoaineen käytön, ei migreenejä ole ollut sen jälkeen ollenkaan pitkään aikaan. Yhteys oli ihan selkeä. En melkein voinut uskoa ennen tätä kokemusta, että ihan oikeasti tuoksusta voi tulla migreeni, mutta nähtävästi vaan voi. 

Migreenin lisäksi mulle on tullut joistakin hajustetuista tuotteista esimerkiksi punaisia läikkiä kasvoihin, silmien vuotamista ja yleistä punoitusta tai kuumotusta iholle. Kun käytän kasvoilla pääosin hajusteetonta kosmetiikkaa nykyään, ei näitä oireita tule. Vartalolle uskallan ennemmin testata tuoksuja, kun vartalon iho ei ole niin herkkä kuin kasvojen. En koskaan pitänyt itseäni mitenkään herkkäihoisena, tai varsinkaan tuoksuyliherkkänä, mutta ihan selkeästi olen joillekin tuoksuille tai tuoksuville ainesosille herkistynyt.

Rakastan ihania tuoksuja

Mä rakastan kuitenkin edelleen ihanan tuoksuisia tuotteita, mutta näiden kokemusten jälkeen nuuhkin etukäteen entistäkin tarkemmin, onko tuoksu sellainen jota mun nenä ja iho (tai pää) kestää. Kuten kesälläkin kirjoitin, mua eivät muiden tuoksut häiritse. Mutta omalla iholla tai hiuksissa en vaan kestä kaikkia mahdollisia tuoksuja. Mulle pahin ei ole niinkään edes tuoksujen määrä, vaan voimakkuus. Toisia tuoksuja kestän, toisia en.

Mun iho on voinut tosi hyvin koko tämän ajan, ja aion jatkaa ihan samalla linjalla kuin tähänkin asti. Jos tulee joku uusi kiinnostava tuote, joka on hajustettu, voin sitä hyvin kokeilla. Mutta jos tuoksu ei sovi mulle, niin en tietenkään sitten käytä sitä. Ja musta on edelleen hyvä tiedostaa kemikaalien määrä, ja vähentää sitä itselle sopivista kohdista. Tuoksujen vähentäminen on yksi helppo ja toimiva keino siihen.

Mun ehdottomat lempparituotteet LV:n sarjasta on kyllä tuo Puhdistusgeeli, jota mulla on jo pian kolmas purkki menossa, sekä LV Kasvoseerumi. Puhdistusgeelillä lähtee hyvin kaikki meikki pois kasvoilta, ja sen jälkeen on ihanan puhdas ja raikas tunne, eikä se kuitenkaan kuivata ihoa, mikä on tärkeä ominaisuus näin talvella. Kasvoseerumi taas on siitä kiva, että se imeytyy tosi nopeasti. Mä en ainakaan kerkeä ikinä odotella aamuisin, että kasvovoide kuivuisi ja sen päälle voisi laittaa meikkiä. Siksi kasvoseerumi on mulle hyvä, kun se imeytyy minuutissa ja sitten voi jo meikata.

Plussaa muuten LV:lle siitä, että kaikki tuotteet valmistetaan Suomessa, Heinävedellä. Suomalaista työtä tuen aina mielelläni!

LUKIJAKILPAILU: Osallistu kilpailuun ja voit voittaa tuotepaketin (arvo n. 40 euroa), joka sisältää seuraavat tuotteet: LV Puhdistusgeeli, LV Misellivesi, LV Kuorintavoide, LV Kosteusseerumi, LV Kasvovoide SPF 15, LV Yövoide, LV Perusvoide, LV Perusvoide Extra ja LV Kosteusemulsio 250 ml. Mitä LV:n tuotetta sinä haluaisit kokeilla? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin, ja olet mukana arvonnassa. Osallistumisaikaa on 29.10.2017 klo 23.59 asti. Kilpailun tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ. Onnea arvontaan!

Mukavaa päivää kaikille!


Nyt on pakko pysähtyä hetkeksi

22.10.2017

 

Me tultiin tänne Ouluun muutama päivä sitten, mutta ei hetkeäkään liian aikaisin. Tällä hetkellä on menossa mun rakkaan mummun viimeiset hetket, ja me ollaan nyt niin paljon hänen luonaan kuin mahdollista.  Onneksi me ehdittiin tänne ajoissa, ja ollaan saatu ja toivottavasti saadaan vielä viettää edes pienen hetken aikaa hänen kanssaan. Toivon että ymmärrätte, että näinä päivinä blogi tai mikään muukaan kanava ei välttämättä päivity, muuten kuin etukäteen kotona tehtyjen ja ajastettujen kampanjapostausten verran. Kiitos ymmärryksestä, ja rakkautta sinne kaikille <3


Ensilumi ja liikkuvan vauvan talvivaatteet

20.10.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Polarn O. Pyretin kanssa.

Me tultiin eilen Ouluun, ja ennen lähtöä kovasti pohdittiin että lähdetäänkö välikausivarusteilla vai toppavaatteilla matkaan. Päädyttiin toppavaatteisiin, sillä mieluummin liikaa, kuin liian vähän vaatetta, oli meidän mielipide. Onneksi päädyttiin, sillä tänä aamuna herätessä huomattiin että ulos oli satanut ensilumi, näin sopivasti lokakuun loppupuolella. Ja koko ajan tuolla sataa lunta lisää. Otto ja lapset ovat tälläkin hetkellä pyörittelemässä lumipalloja ja touhuamassa tuolla ulkona. Tuntuu hassulta että eilen kotoa lähtiessä oli vielä melkein 10 astetta lämmintä, ja toissapäivänä leikittiin lehtikasassa auringonpaisteessa, ja tuli hiki. Toki välissä on 600km ja sellaisen matkan aikana asteetkin ehtivät siirtyä hippasen alaspäin.

Kuinka pukea liikkuva vauva talvivaatteisiin?

Isompien tyttöjen topat mä jo esittelinkin, mutta nyt on aika tehdä katsaus kuopuksen talvivaatetukseen. Eli kuinka pukea konttaava, möyrivä, kierivä, ryömivä, kävelyä harjoitteleva ja ihana 8 kuukautta vanha tyyppi talviaikaan?

Tärkeintä vaatteita valitessa on mulle se, että vauvan on helppoa harjoitella taitojaan, ja mukavaa, kuivaa ja lämmintä hengailla ulkona. Eli tärkeää on että vaatteet ovat pehmeät ja liikkuvat hyvin vauvan liikkeiden mukana, ja että niissä on myös hyvät tekniset ominaisuudet kaikenlaista talviulkoilua varten. Halusin vaatteet jotka menevät niin keinussa, loskasäällä, pulkkamäessä kuin lumiukkoa rakentaessakin hyvin. Plusasteilla ja paukkupakkasilla pärjää samoilla kamppeilla, kun pelaa kerroksilla.

Kuten vk-vaatteiden alle, myös talvivaatteiden alle meillä puetaan merinovillaa. Kotona olevan vauvan kanssa tämä on vielä tosi helppoa, kun saan itse päättää mitkä ovat kätevimmät ja parhaimmat kamppeet talvivaatteiden alle. Yleensä meillä siis onkin ulkoillessa aina merinoa 1-kerroksessa, ja tarvittaessa vielä 2-kerros merinovillaa siinä päällä. Varhaiskasvatuksessa ei ole välttämättä mahdollista vaihtaa alusta asti sisävaatteiden tilalle merinoa, vaan siellä sitten on hyvä olla kunnon varusteet siihen 2-kerrokseen, jotka puetaan sitten sisävaatteiden ja toppavaatteiden väliin.

Merinovillaa 1- ja 2-kerrokseen

Meidän 1-kerroksen merinot on Polarn O. Pyretiltä saatu, merinovillahousut (kerros 1) ja merinovillapaita (kerros 1). Ohuet merinovillavaatteet otin koossa 74/80, ja niissä on vielä hyvin kasvunvaraa, mutta ei kuitenkaan liikaa että olisivat ikävästi rutussa ulkovaatteiden alla. Ohuiden merinovillavaatteiden päälle puetaan tarvittaessa vielä merinovillahaalari, jolloin kerrokset riittävät hyvin vaikka 15 asteen pakkasessa.

PO.Pilla on juuri nyt kaikki lämpökerrastot tämän viikonlopun ajan 20% alennuksessa PO.P+-etuna, eli jos on ajankohtaista päivittää minkä tahansa ikäisen lapsen välikerroksia, nyt on hyvä hetki. Esimerkiksi ihanan merinovillahaalarin joka menee sekä 1- että 2-kerrokseen saa nyt vauvalle alle neljälläkympillä. Mäkin mietin että käyn ostamassa vielä isomman villahaalarin kuopukselle, sillä hänen isosiskolta peritty villahaalarinsa saattaa jäädä pieneksi vielä ennen joulua, kun hän kasvaa niin hurjaa tahtia. Kaikki PO.Pin merinovillavaatteissa käytetty merinovilla on Mulesing Free-sertifioitua.

3-kerroksessa tekniset toppavaatteet

Kuopuksella on talveen sekä haalari, että takki. Takki on kauppareissuja, automatkoja ja muita sellaisia varten, ja haalari sitten varsinaiseen ulkoiluun. Molemmissa on silti hyvät tekniset ominaisuudet, ja molemmat on käsitelty vedenpitäviksi ilman PFC-yhdisteitä. Polarn O. Pyretin vauvan toppahaalarissa on vesipilariarvo 5000, täysin teipatut saumat, hyvä tuulenpitävyys sekä hengittävyys. PO.Pin vauvan haalareissa on myös hyvät heijastimet, kuminauhat lahkeissa ja hihoissa, sekä kuminauhakuja vyötäröllä takana, niin haalari myös istuu hyvin.

Tykkään kovasti näistä uusista anorakkityylisistä malleista sekä takissa, että housuissa. Näyttää raikkaalta, ja on oikeasti kätevä, kun kaula-aukkoa saa vähän avattua menettämättä teknisiä ominaisuuksia, jos alle laittaa esimerkiksi kaulurin ja se tuntuisi muuten tiukalta. Takkikaan ei kuitenkaan oikeasti ole anorakki, vaan sen saa kokonaan auki alas asti, jolloin se on helppo pukea vauvalle. Haalarissa on myös vetoketju nilkkaan asti, eli sekin on tosi helppo pukea.

Takissa on yhtä hyvä vedenpitävyys kuin haalarissa, ja tärkeimmät saumat teipattu. Mutta vauvan kanssa ulkoiluun on mun mielestä kaikkein kätevintä olla yksiosainen haalari, ja tuo takki tosiaan enemmän vaan kauppareissuja varten.

Haalari & takki, sekä merinovillahousut saatu Polarn O. Pyretiltä*
Varpaat & sormet lämpimänä

Ostin kuopukselle jo meidän isompien lasten aiempina vuosina hyväksi toteamat Polarn O. Pyretin tekniset toppahanskat, jotka istuvat hyvin ja pitävät tosi hyvin sormet lämpimänä. Hanskojen alle kerrostan vielä merinovillalapaset paukkupakkasilla. Jalat pysyvät lämpimänä PO.Pin ohuiden unelmanpehmeiden merinovillasukkien, ja mun mummun isommille tytöille aikoinaan vielä neulomien paksumpien villasukkien kanssa, joiden päälle tulevat Stonzit.

Ulkoiluun sopivat pipot

Meiltä löytyy täksi talveksi kuopukselle joka säähän sopivat pipot. Alimpaan kerrokseen merinovillainen ohut PO.Pin pipo, tai merinovillainen kypärälakki. Päällimmäiseksi tulee sitten joko paksumpi merinovillapipo tai sitten PO.Pin täydellisesti haalarin sävyyn mätsäävä raidallinen pipo, jossa on heijastava raita, ja lämmin fleece-vuori. Nyt PO.Pille oli tullut vielä aivan ihania haalarin kanssa samanvärisiä toppahattuja karvasomisteilla ja karvatupsulla, jollainen myös houkuttelisi, mutta jota me ei kyllä oikeasti tarvita muiden pipojen kaveriksi enää. Mutta jos teillä on vielä talvikamppeet ostamatta, niin siitäpä hyvä hattusuositus, varsinkin kylmemmille säille!

Tiivistettynä lapsen pukeminen talviaikaan

0-kelillä riittää alusvaatteet, sisävaatteet (normipaita/-body ja paksumpi paita) tai merinokerrasto, villasukat & toppavaatekerros. 5-10 asteen pakkasella on suositeltavaa lisätä sisävaatteiden ja toppavaatteiden väliin kunnon välikerros, ja sitä kylmemmällä säällä mieluiten sitten ne merinot alle, siihen paksumpi välikerros ja sitten toppavaatteet, ja asusteissakin kerrostaa paksumpaa ja ohuempaa. Paukkupakkasilla karvalakkia ja kaikki mahdolliset kerrokset.

Polarn O. Pyretillä on mun mielestä selkeät ohjeet ja valikoima lapsen pukemiseen ulos, ja heidän nettisivuiltaan löytyy hyvin tietoa siitä, miten lapsi milläkin säällä kannattaa pukea, ja mikä erilaisten materiaalien, ominaisuuksien ja vaatekerrosten tarkoitus on.

Me ollaan nyt talveen ihan valmiina, eikä hetkeäkään liian aikaisin! Ihanaa kun on lunta, ja lumi tuo valoa! Miten teillä puetaan vauva tänä talvena?

Aurinkoista viikonloppua kaikille <3


AKKAVALTA: Isä kotona – vanhempainvapaan loppumetreillä

19.10.2017
AKKAVALTA – eli tänään äänessä Otto

Niin se aika vaan menee menojaan. Lämpimät kesäillat ja grillissä paistuvat herkut ovat pikkuhiljaa vaihtuneet lisääntyneisiin vaatekerroksiin ja uunissa muhiviin patoihin. Duunikin on alkanut vaivihkaa muistuttamaan olemassaolostaan, vaikkakin toistaiseksi vain tiimi-illan merkeissä. Itse töihin paluuseen on onneksi aikaa vielä venyneen kesäloman verran.

Siihen asti ehdin nauttimaan vielä arjesta koti-isänä, ja valitettavasti myös kipeästä ranteesta ja jännetulehduksesta. Jatkuvasti joka paikkaan konttaava teletappi ja siihen kaveriksi lätkäisty lattiaremontin toinen osa ovat tehneet tehtävänsä. Ja koska lääkärin määräämät lepo ja mestareiden liiga eivät nyt ihan ole minun kuppi teetä, olen tyytynyt vaihtamaan vaipat toisella kädellä.

Mutta mitä muuta tästä ajasta on jäänyt käteen (höhö), kuin kipua? Aikalailla juuri sitä mitä odotinkin, hyvällä tavalla. Kesälomien päätyttyä ja lasten palattua varhaiskasvatuksen pariin, on meillä arki palautunut juuri sellaiseksi kuin kuvittelinkin. Sillä aikaa kun Iina tekee töitä, leikitään me Novan kanssa, luetaan kirjoja, laitetaan ruokaa, siivotaan ja käydään vaunulenkeillä. Välillä hypätään jopa autoon ja käydään kaupassa, tai miksei vaikka Ikeassa. Ihan sitä normaalia vauva-arkea jota monet muutkin elävät.

Siksi en ajatellut sen tarkemmin alkaa käymään läpi, että mitä meidän päiviimme kuuluu. Minä kun en tehnyt mitään maailmaa mullistavaa. Katson vain että lapsi saa ruokaa, lepoa ja virikkeitä. Voisin vaikka vannoa, että Iinalla on huomattavasti kattavammat kokoelmat tekstejä mitä lapsenhoitoon tulee, ja vaikka kertaus on opintojen äiti, on turha toisto turhaa toistoa.

Parasta vanhempainvapaalla

Parasta on kuitenkin ollut saada olla tuollaiselle alle vuoden ikäiselle metrimakelle se tuki ja turva, joka Iina on kahden aikaisemman lapsen kohdalla enemmän ollut. Tissiä lukuunottamatta minä olen, yllättäen, ollut se jonka kanssa kuopus on viettänyt eniten aikaa, ja sen kyllä huomaa. Hän osoittaa ihan eri tavalla hellyyttä minua kohtaan, kuin kaksi aikaisempaa mukulaamme samassa iässä. Ellei se nälkä-väsy pääse yllättämään, on isin syli vähintäänkin maailman paras paikka.

Puhumattakaan siitä että olen, kuten vähän toivoinkin, päässyt olemaan läsnä jokaikinen kerta kun kuopuksemme on oppinut jotain uutta. Vaikka ensimmäinen sana oli lähempänä “äitiä” kuin “pappaa” (ja jos ihan totta puhutaan niin vielä lähempänä “tätiä”), on minulle merkinnyt niin paljon enemmän se, että olin täällä kun lapsi oppi taputtamaan, konttaamaan ja seisomaan tukea vasten. Kehtaan ehkä jopa vähän ottaa krediittiä siitä, että tuo ipana lähti konttaamaan niin nuorena kuin lähti. Usein naamalleen päättyneet yritykset lähteä eteenpäin vähän helpottuivat, kun isi auttoi vähän kannattelemalla. Ihan vain, että päästäisiin sinne isin täysin vahingossa olohuoneen matolle unohtuneen lompakon luokse.

Vauhdilla kyllä mennyt tämäkin vuosi. Marraskuussa pitäisi jo palata toimistolle, vaikka tuntuu että vastahan tuo lapsi syntyi. Vaikka päivät ovat vauvan kanssa kiireisiä ja ohjelmaa täynnä, tuntuu minusta, että olen kaikesta huolimatta saanut aikaiseksi enemmän kuin koskaan ennen. Oikeasti kyse on varmaan vain siitä että suurin osa tekemisistä sijoittuu kotiin, ja käden jäljen näkee koko ajan.

Viimeisen reilun kuukauden ajan ajattelin keskittyä vielä täysin rinnoin nauttimaan tästä kokemuksesta. Vanhempainvapaa on meinaan ollut mulle ihan mieletön juttu, jotain täysin erilaista kuin mihin olen tarmokkaana toimistorottana itse tottunut. Vaikka olenkin ihan hyvillä mielin palaamassa töihin, en voi väittää etteikö olo olisi vähän haikea. Meidän uusin tulokas kun on täysin isin tyttö, siinä missä kaksi aikaisempaakin.

Terveisin,

Otto

PS: Muut Oton postaukset löydät AKKAVALTA -tägin alta.