Bloggaaminen tapetilla

01.11.2017

Tänä syksynä blogimaailmassa on käyty keskustelua siitä, onko koko bloggaaminen jo aivan väljähtynyttä touhua, ja kuinka kauan blogeilla on vielä tulevaisuutta. Olen seurannut keskustelua mielenkiinnolla, ja nyökytellyt monen tekstin kohdalla että ”joo, tältä mustakin tuntuu”. Se on ihan fakta juttu, että bloggaaminen on elänyt murroksessa jo vuosia, ja se millainen blogimaailma on tällä hetkellä, ei välttämättä ole ihan se munkaan suosikkini. Haikailen joskus itsekin sitä aikaa, kun bloggaaminen oli vähän yksinkertaisempaa – kuvattiin vaan päivän touhut, löpistiin jotain ja samantien liveksi saman päivän jutut.

Nykyään bloggaaminen on niin paljon ammattimaisempaa jo harrastelijatasolla, että kun sitä ihan oikeasti tekee työkseen, ovat odotukset itseä kohtaan välillä kohtuuttomia. Taito ja tieto lisäävät tuskaa, ja siitä ottaa enemmän paineita, että omien kirjoitusten pitäisi aina, ja joka kerta tarjota lukijoille jotain konkreettista. Joku tunne, jotain järkevää ajateltavaa, vinkkejä tai vertaistukea. Miksei hyvä mieli riittäisi?

Koulutuksissa painotetaan sitä, että blogi ei voi menestyä vain arkisella hutulla, vaan lukijan täytyy saada siitä irti jotain enemmän. ”Eihän kukaan jaksa lukea päivästä toiseen turhanpäiväistä löpinää ja kuulumisia, vaan blogin täytyy erottua joukosta.” Puhumattakaan siitä, että jokaisesta postauksesta pitäisi löytyä hakukoneoptimoitu otsikko fiksulla avainsanalla varustettuna, ainakin pari väliotsikkoa, ja selkeä punainen lanka.

Mutta hetkinen – eikös se arkinen löpinä kuulumisineen ollut juuri se, mistä kaikki alkoi? Eikö juuri se ollut se, mikä erotti blogit naistenlehdistä ja muista lifestylemedioista? Aito elämä, arki ja tunteet. Ei siloitellut kuvat, ei ammattilaisten haastattelut aiheiden yhteydessä, ei toimittajatasoisesti jäsennelty teksti, tai huippukuvaajien ottamat asukuvat. (näillä en viittaa omaan blogiini, vaan blogimaailmaan yleisesti)

Kuusi ja puoli vuotta sitten kirjoitin blogia itselleni, mutta muut toki lukivat sitä. Kysyin kyllä joskus postaustoiveita, mutta uskalsin ja halusin käsitellä niitä aina vain ja ainoastaan omasta näkökulmastani. Uskalsin tuoda esiin rohkeitakin mielipiteitä, ja kirjoittaa välillä tiukasti. Nykyään harkitsen tuhanteen kertaan ennen kuin avaan suuni jostain päivän polttavasta aiheesta, ja siinä harkintavaiheessa suurin osa aiheista tippuukin jo pois. Ei vaan ole sen arvoista.

Käyn tekstin läpi kymmeniä kertoja ennen julkaisua, ja yritän miettiä jokaisen mahdollisen ihmisen näkökantaa ja ottaa kaikki mahdolliset skenaariot huomioon. Siitä huolimatta en yleensä onnistu siinä täysin. Aina joku omaa niin kertakaikkiaan erilaisen näkökulman kuin minä itse, että en ole osannut ottaa sitä edes huomioon. Vaikka yritän vääntää rautalangasta jokaisen mahdollisen asian, se ei yleensä riitä. Mun mielestä on hurjan hienoa ja avartavaa keskustella erilaisista mielipiteistä, vaihtaa ajatuksia ja saada uusia näkökulmia, mutta en aina uskalla enää herättää sitä keskustelua.

ASUS-zenbook-flip-ux360

Arvatkaa miksi myös rakastan tehdä kaupallisia yhteistöitä (sen lisäksi että on kivaa testata uusia juttuja, haastaa itseään kuvien ottamisessa ja oppia uusia asioita)? Koska silloin en yleensä aseta itseäni ja elämääni alttiiksi arvostelulle, vaan tuotteen tai palvelun, tai korkeintaan sen kuinka usein teen kaupallisia yhteistöitä. Silloin saan lukea pääosin mukavia arvontakommentteja, tai keskustella talvivaatteiden ominaisuuksista. Se on turvallista, mukavaa, eikä se satuta mua. Henkilökohtaisuus ja itsensä antaminen on pelottavaa – siksi jostain muusta on niin paljon helpompi kirjoittaa.

Nämä asiat on mietityttäneet mua paljon tänä syksynä. Mitä kaikkea olen valmis ottamaan vastaan, mitä antamaan? En vieläkään tiedä täydellistä vastausta, mutta tiedän sen että kaikesta huolimatta rakastan edelleen tätä mitä saan tehdä. Rakastan jutella teidän kanssa, rakastan inspiroitua teistä ja haastaa itseäni inspiroimaan teitä. Vaikka joskus tuntuu ihan älyttömän raskaalta asettaa itsensä alttiiksi sille kaikelle, mille bloggaaja itsensä altistaa, se kaikki muu on tärkeämpää, ja vetää pidemmän korren. Teidän viestit ja kuulumiset merkitsevät mulle ihan älyttömän paljon. Se kaikki muu mielettömän upea osallistuminen ja myötäeläminen, jota 99% saamastani palautteesta onneksi edelleen on.

Olen pohtinut kaikkia mahdollisia asioita, ja päättänyt vaan, että tärkeintä on tehdä niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Tämä blogimaailmassa käyty keskustelu on auttanut mua ymmärtämään jälleen kerran, että en ole näiden ajatuksieni ja tuntemuksieni kanssa yksin. Kaikki me bloggaajat ja muutkin somevaikuttajat ollaan samassa veneessä, ja punnitaan samoja asioita joka päivä. Välillä se vaan unohtuu, kun ei muista vaihtaa niitä ajatuksia kollegoiden kanssa. Helposti vaan ajautuu miettimään pessimistisesti, että on varmaan ainoa joka saa niin hirveitä kommentteja. No, en ole, en todellakaan, valitettavasti ja onneksi.

Ainoa oikea tapa blogata on mielestäni se, että tuottaa vain sellaista sisältöä mikä itsestä tuntuu oikealta. Ja niin mä aion tehdä jatkossakin. Joskus se tarkoittaa jotain, ja joskus jotain muuta. Mä lupaan olla rohkea, ja tarttua pelkäämättä jatkossa niihin aiheisiin joita pidän tärkeänä. Aion edelleen rohkeasti kertoa meidän elämästä sellaisena kuin sen koen, ja näyttää niitä asioita mitä pidän sopivina näyttää. Ja aion näyttää sitä arkea, ja höpötellä välillä vailla päätä tai häntää. Tiedän, että teidän joukosta löytyy paljon niitä, jotka tykkäävät myös arkisesta rupattelusta vailla punaista lankaa. Vaikka blogimaailma kuinka ammattimaistuu, en aio kadottaa itseäni täältä.

Se tarkoittaa sitä, että toisinaan täällä voi olla hyvinkin ammattimaiseen tapaan toteutettua sisältöä, ja toisinaan niitä puhelimella otettuja vähän mössöisiä räpsyjä. Ja sitä, että välillä listaan joululahjatoiveita, joskus ällösöpöilen parisuhdejuttuja ja toisinaan kerron mielipiteitäni. Juuri siihen sillisalaattityyliin, jota täällä on aina ollutkin. En ole eikä musta tule sisältöautomaattia, joka tekee aina tasalaatuista taattua tavaraa, vaan olen minä, ja blogi elää mun mukana.

Sana on vapaa, millainen viba teille tulee tällä hetkellä blogeista yleisesti? Mitä kaipaisitte lisää? Onko ammattimaisuus kiinnostavampaa, vai se arkinen höpöttely? Mitä haette, kun lähdette lukemaan blogia, mitä toivotte saavanne siitä irti?


73 Responses to “Bloggaaminen tapetilla”

  1. Saana sanoo:

    Mä itse pidän blogeissa eniten juurikin siitä ”sillisalaatista” siis että mukana on sitä ihan tavallista ”tylsää” arkea, asukuvia, joululahjalistauksia,parisuhdelöpinää kuulumisia, joitain yhteistyöpostauksia (niistä saa paljon tietoa eri tuotteista!) ja joskus niitä kannanottoja ajankohtaisiin aiheisiin 🙂
    Usein blogeissa jotkut bloggaajat pahoittelevat ”huonoja” kuvia kun oli vähän hämärä valaistus ja mä oon ite sillain et täh näähän on just täydellisiä 😀
    Mutta siis joo, en tiiä mikä oli tän kommentin punainen lanka 😀 kiitos kuitenkin kivasta blogista ! Tykkään sun blogista koska siinä on mun mielestä ollut sopivassa suhteessa kaikkea.
    Loppuun ois vielä yksi kysymys/postaustoive: kun teet julkista blogia ja kirjoitat paljon lapsistasi niin, miten ajattelet tulevaisuudessa: tuleeko lasten kuvat vähenemään tyttöjen kasvaessa ja rajaatko jutuistasi enemmän pois tyttöjen asioita? Vai miten toimit . En tiiä tuliko ilmaistua vähän sekavasti tää mun ajatus,mut oon paljon ajatellut kun nykyään puhutaan siitä, että nykyajan lapsilla on jo iso ”nettijalanjälki”. Siis heistä on paljon kuvia/muuta materiaalia eri somekanavissa (vanhempien lisäämänä). Olisi kiva lukea sun ajatuksia tästä aiheesta! 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos kommentista ja kivoista sanoista <3 Ihanaa että tykkäät, ja oli kiva kuulla enemmänkin ajatuksia siitä mikä kiinnostaa!! 🙂

      Postaustoiveesta sen verran, että se on hyvä, ja itseasiassa aihe on mulla tulossa esille! Tämä on kuitenkin juuri sellainen aihe, jota ei voi liian hätäisesti käsitellä, vaan siihen on tulossa muutakin näkökulmaa kuin vain omia ajatuksiani. Eli tulossa on! 🙂 Mutta sen verran sanon jo nyt, että varmasti sen blogia selailemalla voi huomatakin, että systemaattisesti lasten osuus blogissa on vuosi vuodelta pienentynyt, ja nykyään heidän osuus on kyllä täällä mielestäni melko pieni.

      Käsittelen suurinta osaa aiheista lähinnä omasta näkökulmastani, enkä hirveästi täällä kerro juuri meidän lasten arjesta, tai puhu heistä yksilöinä. Tietysti vauvajutuista kirjoitan enemmänkin, sillä vauvat ovat vauvoja ja heillä on yleensä kaikilla melko samat jutut, vähän eri tahdissa vain. 🙂

      Postaukseen on tulossa näkökulmaa myös siihen, miten suurta osaa lapsista tämä nettijalanjälki koskee, ja millä tavalla. Esimerkiksi ammattibloggaajien tuottama sisältö jossa lapset ovat jonkin verran esillä, on ainakin yleensä melko tarkasti harkittua ja rajattua, siinä missä monet ei-bloggaavat vanhemmat jakavat omissa somekanavissaan tai esim. fb-ryhmissä paljon tietoa ja kuvia lapsistaan ihan päivittäin, sen kummemmin sitä miettimättä. Suurin osa vanhemmista jakaa lapsistaan netissä jotain, enemmän tai vähemmän. Myös päiväkodeilla ja kouluilla on omia blogeja ja somekanavia, joihin jaetaan lapsista juttuja ja kuvia, ja nettijalanjälki koskee nykyään varmasti suurinta osaa lapsista . en usko että kovinkaan moni lapsi 10 vuoden päästä on sellainen josta ei löytyisi netistä MITÄÄN. Se voi ehkä olla jopa vähän outoa. Mutta joo, avaan näitä asioita enemmän siinä varsinaisessa postauksessa. Tää on vaan tosi mielenkiintoinen aihe ja innostuin kirjoittamaan 😀

      • eve sanoo:

        Täytyy tähän kommentoida. Oman kokemukseni pohjalta monesta lapsesta ei netissä ole mitään. Itse jos pitäisi veikata, niin reilusti alle puolesta lapsista jaetaan juttuja. Olisi mielenkiintoista, jos tästä olisi jotain tilastoja.

        En tiedä, onko teidän lähipiirissä lasten juttujen ja kuvien netissä jakajia poikkeuksellisen paljon, vai meillä vain vähän, mutta mutta musta tuo kuulosti niin hassulta, kun meillä, eikä lähipiirissä, jaeta lapsista kuvia yms. mihinkään. Eikä tulla jakamaan. Meillä siis ainakaan. Me vanhemmat ei kuuluta itsekään mihinkään fb tai muuhun. Ja mulla on esim. kuusi alle kouluikäistä serkkua, joista kenestäkään vanhemmat eivät ole jakaneet yhtään mitään nettiin. Näiden lasten vanhemmista 1/6 kuuluu itsekin vain fb:iin:D kavereillani ei ole lapsia, vielä, mutta kaveripiiristäni yksi kuuluu fb:iin ja instaan, muut eivät mihinkään tuollaiseen, joten tulevat tuskin hekään missään jakamaan.

        Eli mulle kuulostaa tosi vieraalta sun kirjoitus! En tiedä, onko tässä jotain alueellisia eroja vai mikä? Mutta iältänikin olen samaa luokkaa sun kanssa, etten ole mikään vanhus edes:D

        • Iina Hyttinen sanoo:

          No tää teidän tyyli taas tuntuu itselleni vieraalta. Itse olen ollut FB:ssä kymmenen vuotta, kuulun esim. useisiin kymmenien tai jopa satojen tuhansien ihmisten fb-ryhmiin (joista osa vain vanhemmille), ja niissä jaetaan koko ajan ja paljon materiaalia lapsista. Näin ollen en perusta omaa kokemustani lähipiiriini, vaan ihan yleisesti esimerkiksi fb:ssä oleviin vanhempiin. Vuonna 2014 suomalaisista 2,2 miljoonaa on ollut FB:ssä (lähde: http://www.kaleva.fi/teemat/digi/lahes-22-miljoonaa-suomalaista-facebookissa-nuoret-jattamassa-palvelun/653493/) mikä tarkoittaa että suurin osa nuorista ja keski-ikäisistä aikuisista siellä on, sillä määrä on varmasti kolmen vuoden takaisesta kasvanut, ja tuosta tietysti jäävät pois liian nuoret (alle 13-vuotiaat), ja ne jotka eivät käytä tietokonetta muutenkaan, kuten esim. monet vanhemmat ihmiset. Prosentuaalinen osuus on varmaankin aika suuri. Sinun kaveripiirissäsi kuulostaa olevan poikkeuksellinen suhtautuminen minun korvaani, mutta tästä olisi todella mielenkiintoista saada ajankohtaista kyselydataa 🙂 ja uskon että tulen pian sitä saamaan, sillä naputtelen tässä juuri kyselyä jonka aion myöhemmin jakaa vanhemmille! 🙂

          EDIT: Kävinpä vielä tsekkaamassa mitä Tilastokeskus sanoo: http://tilastokeskus.fi/til/sutivi/2016/sutivi_2016_2016-12-09_tie_001_fi.html?ad=notify
          Sen mukaan yhteisöpalveluihin kuului viime vuonna suomalaisista 16-24 -vuotiaista 89 prosenttia, 25-34 -vuotiaista 88 prosenttia ja 35-44 -vuotiaista 79 prosenttia. Tämän vuoden tilastoja ei olla vielä julkaistu. 🙂

        • Mimmu sanoo:

          Tähän on nyt ihan pakko kommentoida. Oon syntynyt -90 luvun puolivälissä ja silloinhan ei näitä facebookkeja, instagrameja tms. vielä ollut. Eli vaikka vanhempani eivät ole minusta mitään tietoa nettiin jakaneet, niin kun laitan oman nimeni googlen hakuun, löydän monta sivullista juttuja omaan lapsuuteeni liittyen, kun olen esimerkiksi lukuisia urheilukisoja käynyt ja tulokset niistä laitettu nettiin. Internet on nykyaikaa ja uskon, että suurin osa lapsista sieltä itsensä löytää, julkaisivat vanhemmat juttuja tai ei.

      • Kirsi sanoo:

        Tähän sanoisin, että päiväkodit, eskarit ja koulut kyselevät hyvin tarkkaan ihan allekirjoitettavalla lomakkeella, saako lapsesta olla kuvia tai mainintoja somessa ja paikan omilla sivuilla. Jos jossain ei näin ole, pitäisi ehdottomasti olla.Omien lasteni kohdalla olen aina laittanut kieltävän ruksin joka paikkaan, heidän kuviaan en julkaise itsekään missään, joten eipä lupaa tule muillekaan tahoille. Mielestäni vähättelet tätä asiaa.

        • Iina Hyttinen sanoo:

          Mä en mielestäni ole vähätellyt mitään, kun en edes kertonut omaa näkökulmaani vielä, kerroin vaan millaista meininkiä nykyään on yleisesti havaittavissa, ja kerroin tekeväni kyselyä jonka aion jakaa mahdollisimman laajasti, jotta tähän saadaan mahdollisimman monen vanhemman mielipidettä kuuluviin . Missään en ole kieltänyt etteivätkö päiväkodit ja koulutkin pyytäisi vanhempien suostumusta kuvien julkaisuun, tottakai se täytyy lain mukaan pyytää. 🙂

          • Digiaika sanoo:

            Haha, sun pitäs ilmeisesti muistaa laittaa joka kirjoitukseen ja kommenttiisi kaikki maininnat kyseisestä asiasta ettei joku voi tulla väittämään että olisit sitä mieltä 😀 kuulostipa hassusti sanotulta mutta kun tuossa sanottiin että vähättelet asiaa niin itse en ainakaan saanut sellaista käsitystä ja sitten luultiin että teidän päiväkodissa ei pyydetä lupaa, eli sun ois pitäny muistaa sanoa että tämä kommentti ei ole tarkoitettu vähättelemään asiaa jne, toivottavasti käsitit mitä yritän sanoa 😀 voi hyvänen aika kun on niin pilkun tarkkoja ihmisiä ja takertuu kaikkeen.. minusta osaat sanoa kaikki asiat kivasti ja ”tyylikkäästi”, jatka samaa rataa 🙂

          • Cici sanoo:

            Olen samaa mieltä, ei Iina mielestäni vähätellyt asiaa. Luulen, että asiaan vaikuttaa todella paljon vanhempien ikä – nuoremmat vanhemmat, ketkä ovat kasvaneet lapsuutensa ja nuoruutensa netin parissa viettäen, ehkä suhtautuvat asiaan eri tavalla kuin vanhemmat, jotka eivät ole eläneet nuoruuttaan ”alkeellisen sosiaalisen median”, esimerkiksi IRC-Gallerian, aikoihin.

  2. Ane sanoo:

    Mä ainakin itse pidän paljon enemmän just niistä arkisista postauksista 🙂 sun blogi onkin varmaan ainoa jota jaksan nykyään kiireisen elämän keskellä edes lukea 🙂
    Tuntuu, että monet blogit joita ennen luin, on joko lopetettu, tai niitä ylläpidetään lähinnä vain yhteistyön takia ja suurinosa postauksista onkin toteutettu yhteistyössä jonkun kanssa ja väliin tukittu vain jotain täytettä, et edes vaikuttaisi siltä, et muutakin sisältöä blogilla vielä on. Olipas hankalasti selitetty 😀
    Mutta siis, jatka samaan malliin, teidän touhuja on mukava lukea! 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos hurjasti kauniista sanoista ja siitä että kommentoit <3 🙂 Ihanaa että jaksat lukea mun blogia! 🙂 Ja mä yritän parhaani jatkossakin, että blogi pysyy mielenkiintoisena ja innostavana paikkana! 🙂 Ihanaa syksyä ja joulun odotusta sinne <3

  3. Satu sanoo:

    Moi! Tykkään lukea arkisia höpöttelytekstejä ja sen takia aikanaan aloin lukea sun blogia! Koska itselläkin on pienet lapset, on kiva seurata lasten arkeen liittyviä asioita ja saada vinkkejä vaikka arkiruokailuun 🙂 Lähes kaikki kaupallisen yhteistyön tekstit skippaan. Ne eivät vain tuo sitä samaa aitoa arjen fiilistä, jota ns. tavalliset tekstit tuovat.

    Tykkään tyylistäsi kirjoittaa ja olet ihana äiti lapsillesi!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Moikka, kiitos paljon kommentista ja hurjan kauniista sanoista, tuli hyvä mieli <3 🙂 Arkijutuista on kyllä mukavaa kirjoittaa, ja tykkään itsekin lukea arjen vinkkejä!! Täytyy tehdä niitä jatkossakin 🙂 Ihanaa syksyä ja joulun odotusta sinne <3

  4. Laura sanoo:

    Olen pitänyt tyylistäsi kirjoittaa sekaisin erilaisia postauksia. Ja itse tykkään enemmän blogeista, jotka eivät ole liian siloteltuja vaan tekstistä käy ilmi että kirjoittaja on samanlainen tavantalliainen kun me muutkin. Löytyy ne arjen haasteet ja pienet ilot. Kiitos Iina ihanasta blogista ja tyylistäsi kirjoittaa rehellistä tekstiä. Ihanaa marraskuuta teidän perheelle <3

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Mahtava kommentti, kiitos ihan hurjasti sun sanoista <3 Mä oon todellakin ihan samanlainen tallaaja kun kaikki muutkin, ja se saa näkyä täällä :D! Ihanaa marraskuuta sinnekin<3

  5. Anni sanoo:

    Mun suosikki:

    Blogi jossa jutut kirjoitetaan arjen iloista ja suruista. Ei tarvi olla kuvia. Saa olla anonyymi kirjoittajakin, silloin ehkä uskaltaa kirjoittaa enemmän.

    Suosikkeja villasukatraitapaita.blogspot.fi / sininenkeskitie.blogspot.fi ja muut samantyyppiset perusblogit. Riittää, kun päivittyy vaikka kerran kuussa.

  6. Olipa ihana kirjoitus! 🙂

    Ja allekirjoitan monta kohtaa. Itse olen ollut bloggaaja vasta vuoden, mutta muutamia blogeja seurannut sitä ennen.

    Syy, miksi luen blogeja ja kirjoitan blogia, on vertaistuki. Minusta on ihana lukea sellaisia tekstejä, joita lukiessa voin mielessäni nyökytellä ja hokea tyyliin ”Ihanaa, kun muillakin!” tai ”Ihanaa, kun muutkin tuntee noin!”.

    Saan blogeista uusia näkökulmia ja uskon blogien lukemisen sekä kirjoittamisen auttaneen omassa ”kolmenkympinkriisissäni”.

    Enemmänkin ihmiset saisivat kirjoitella tunteistaan. 🙂

    Mutta, sillisalaattiblogit ovat minunkin mieleeni 🙂 Sitä se omanikin on 😀 Ainakin omasta mielestäni.

    Pidä ihmeessä oma tyylisi. Minäkin pyrin pitämään omani. 🙂

    Mukavaa syksyn jatkoa! 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon, mukavaa että tykkäsit <3 Vertaistuki on kyllä ollut aina yksi blogimaailman valttikorteista, ja se on kyllä hieno asia 🙂 Munkin suosikki on sillisalaatti, just se että kun huomaa että blogissa on uusi postaus, se voi olla ihan mitä vaan! 😀 Mukavaa syksyn jatkoa sinnekin <3

  7. Mili sanoo:

    Sinunkin blogia jaksoin ennen seurata tosi tiiviisti mutta nykyään jatkuvat yhteistyö postaukset alkaa tulla jo korvista ulos joissain blogeissa mainostetaan jatkuvasti uhkapelejä ja ja toiset blogit on täynnä Että yhteistyöpostauksia ei ole enää meitä tavallisia MyDay postauksia Mitkä oli kaikista mielenkiintoisimpia

  8. Laura sanoo:

    Mä en jaksa seurata yhtään kiiltokuvablogia, ammattimainen sisältö ei siis kiinnosta juurikaan. Sinun blogissa olen käynyt pari vuotta joka päivä. Eniten tykkään sun elämänilosta ja siitä että uskallat olla positiivinen ja hehkuttaa lapsia. Mä koen ihan samoin, mutta joskus tuntuu että munkaltaisen 4-kymppisen pitäisi hehkuttaa omaa aikaa yms että olisi parempi.

    Jatka samoin

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi miten ihana kommentti, kiitos hurjasti <3 Mä haluan olla just se joka uskaltaa vuodesta toiseen kertoa lapsiperhearjesta positiivisesti, vaikka sitä ei kukaan uskoisikaan 😀

  9. Emma sanoo:

    Mulla on blogeista tosi hyvä fiba, ja tykkään niitä lukea. Itseäni kyllästyttää vain jos postauksia tulee pelkästää silloin kun niistä hyödytään rahallisesti. Yhteistyöpostaukset ymmärrän ja niitä tarvitaan, mutta se tiputtaa blogin heti mun listalta jos niitä on useampi kahdessa viikossa.
    Arkinen höpöttely on siis minun mieleeni enemmän. Blogilta vaadin mielenkiintoisuutta ja sitä, että se antaa minulle jotakin. Usein vapaa-aikaa itselleni, sitä, että saan unohtaa työkiireet ja murheet, stressin – juoda kupin kahvia ja lueskella blogitekstejä, kun lapset nukkuu päiväuniaan. Myötäeläminen on myös iso juttu, jota arvostan. Se arkisuus, kun kaikille sattuu jotain eikä kaikkien elämä ole ruusuilla tanssimista, ei kenenkään. Niistä hetkistä rakastan lukea, mutta toki niistä hyvistäkin ❤️

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Ihanaa että sulla on blogeista hyvät fiilikset, mahtavaa! <3 Yhteistyöpostaukset ainakin mulla on vaan sellainen juttu, että välillä niitä on enemmän ja välillä vähemmän, mikä osaltaan selittyy ihan markkinatilanteella. Työtä on tehtävä silloin kun sitä on - ja esim. joulun alla sitä on enemmän kuin vaikka keskikesällä. Ja blogissa näkyy vain ne yhteistyöt jotka on edenneet postaukseksi asti, täällä ei näy se, kuinka monta jätän tekemättä. Jos sanoisin kaikkiin ehdotuksiin kyllä, multa ilmestyisi varmaan kaksi kaupallista yhteistyötä joka ikinen päivä 😀

      Se myötäeläminen ja arkisuus on munkin lemppareita, rakastan lukea sekä arjen parhaista jutuista, että siitäkin kun kaikki ei mene ihan putkeen. Paljon on myös asenteesta kiinni, muhun puree sellainen positiivinen realismi enemmän kuin inhorealismi, mutta kaikilla on oma suosikkityylinsä 🙂 Ihanaa syksyä sinne ja kiitos vielä kommentista!

  10. Eebu sanoo:

    Minusta parasta blogissasi on juurikin ne arkipäiväiset postaukset. Tavallista arkea, tyttöjen kuulumisia ja hassuja kommentteja – elämänmakuista menoa siis:)

  11. Valeäiti sanoo:

    Äärimmäisen hyvä teksti Iina, komppaan kympillä. Ai että! Sama fiilis juuri tuosta että tätä on nyt ”pakko” tehdä tosi harkitusti, ohilyöntejä ei saisi tulla. Eli juuri niitä arjelta maistuvia roiskaisuja, joista moni tykkää. Ihan erityisesti allekirjoitan myös tämän sanasta sanaan:

    ”Nykyään harkitsen tuhanteen kertaan ennen kuin avaan suuni jostain päivän polttavasta aiheesta, ja siinä harkintavaiheessa suurin osa aiheista tippuukin jo pois. Ei vaan ole sen arvoista. Käyn tekstin läpi kymmeniä kertoja ennen julkaisua, ja yritän miettiä jokaisen mahdollisen ihmisen näkökantaa ja ottaa kaikki mahdolliset skenaariot huomioon. Siitä huolimatta en yleensä onnistu siinä täysin. Aina joku omaa niin kertakaikkiaan erilaisen näkökulman kuin minä itse, että en ole osannut ottaa sitä edes huomioon. Vaikka yritän vääntää rautalangasta jokaisen mahdollisen asian, se ei yleensä riitä.”

    Niin, niin totta. Vaikka itse tässä sain juuri kunnian olla ehdolla Vuoden Keskustelunherättäjäksi, ei todellakaan aina tunnu siltä. Koska tosi usein en halua herättää keskustelua. Ei ole sen arvoista.

    Mössyiset kuvat ja hölynpölyt kunniaan! <3

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon Hanne kivasta kommentista <3 Oot kyllä ehdottomasti keskustelunherättäjä, sulta ei puutu rohkeutta ainakaan näin blogin lukijan näkökulmasta, mutta et oo silti tyhmänrohkea vaan tosi harkitusti oot käsitellyt vaikeitakin aiheita!! 🙂 Mutta I feel u, se on välillä tosi vaikeaa ja raskasta miettiä että mitä uskaltaa kirjoittaa ja käsitellä! Mut arki kunniaan, ei pelätä niitä mössökuvia! 😀 <3 Ihanaa marraskuuta sinne ja kiitos vielä!

  12. L sanoo:

    Harmittaa, että te bloggaajat joudutte kestämään kaikenlaista sontaa joidenkin kommentoijien takia. Miksi pitää seurata blogia, jos se ärsyttää tai aiheuttaa mielipahaa? Miten joku viitsii käyttää aikaansa haukkuakseen bloggaajaa kommenttiosiossa? Mikä niitä ihmisiä vaivaa? Toki saa olla eri mieltä, mutta silloin olisi toivottavaa, että keskustelu pysyisi asiallisena. Joskus on hyvä olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Kiitän taas sinua, että kirjoitat tätä hyvän mielen blogia.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos sinulle kommentista, ihanaa että saat täältä hyvää mieltä <3 Mä oon samaa mieltä sun kanssa, että eri mieltä saa ehdottomasti olla, mutta sitä toivoisi että sen erilaisen mielipiteen voisi ilmaista loukkaamatta ja kunnioittavasti. 🙂 Ihanaa syksyä sinne<3

  13. Nimetön sanoo:

    Harmittaa, että te bloggaajat joudutte kestämään kaikenlaista sontaa joidenkin kommentoijien takia. Miksi pitää seurata blogia, jos se ärsyttää tai aiheuttaa mielipahaa? Miten joku viitsii käyttää aikaansa haukkuakseen bloggaajaa kommenttiosiossa? Mikä niitä ihmisiä vaivaa? Toki saa olla eri mieltä, mutta silloin olisi toivottavaa, että keskustelu pysyisi asiallisena. Joskus on hyvä olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Kiitän taas sinua, että kirjoitat tätä hyvän mielen blogia.

  14. s sanoo:

    Mielenkiintoinen ja hyvä teksti! Näinhän se usein on, että kun kaikki tavoittelevat kilpailuetua ”ammattimaisuudella”, jää usein sinne kotikutoisiin (tarkoitan tätä adjektiivia kaikella hyvällä ja rakkaudella) blogeihin tyhjiö. Ts. kun kaikki haluavat ajatella ”out side of the box”, on laatikko tyhjä. 🙂

    Itse koen, että blogit ja vlogit ovat kärsineet inflaation. On kamalaa huomata, kuinka useita blogeja on rakennettu aina vastaamaan ajankohtaisia trendejä, mutta sisältö on panostuksesta huolimatta köyhää ja persoonatonta. Surullisemmaksi tämän tekee se, että bloggaaja (usein nuori) on maksanut hetkellisestä menestyksestä suolaisen hinnan – yksityisyytensä, ja saanut samalla varmasti myös paljon lokaa niskaansa.

    Ehkä tässä pätee samat lainalaisuudet kuin usein työelämässäkin. On johtajia ja seuraajia. Niitä joilla on sanottavaa ja niitä jotka sanovat, mitä odottavat muiden haluavan kuulla.

    Itseäni ei enää jaksa kiinnostaa muotikuvien veroiset asukuvat tai kiertävät samat blogihaasteet. Haluan lukea ihan vaan sitä arkea. Bloggaaja saa yllättää minut omilla ajatuksillaan ja arjen inhorealismilla. Monesti lukijoita aliarvioidaan. Mainokset ja yhteistyöt on ihan jees, mutta jos ne eivät ole millään tavalla relevantteja, ovat ne koomisia. Tästä en syytä bloggaajia vaan mainostajia – itsekin ottaisi varmasti hölmöiltä ns. helpot rahat pois. Aitous ja luotettavat vertaisarviot ovat yksi (ammatti)bloggaamisen olemisen edellytys. Jos sielunsa myy, huomaa varmasti pian muistelevan bloginsa kulta-aikaa.

    Toivoisinkin, että teidän koulutuksissa käydään läpi myös uraohjausta ja sitä, kuinka oman blogin ohjat pysyy omissa käsissä. V/Bloggaaminen saattaa näyttäytyä nuorille houkuttelevalta ja helpolta, mutta menestyminen ja järjen säilyttäminen onkin sitten oma lukunsa. Mikäli mieli esim. sisällön tuotannon, markkinoinnin, graafisen suunnittelun, valokuvauksen tms pariin, on se perinteinen koulutuskin hyvä lähtökohta. Blogi voi toimia sitten esim. hyvänä käytännönharjoituksena ohella! Kaikkia munia ei kannata laittaa samaan koriin ja ajelehtia virran mukana parasta toivoen. Tätä sekä bloggaamisen vaaroja/oikeuksia/velvollisuuksia voisi aloitteleville kirjoittajille painottaa! Toki monet ovat proaktiivisesti luonneet itselleen hienon ja varmasti antoisan uran, mutta se bloggaajan oma punainen lanka ja intohimo kyllä paistaa näistä silloin läpi! 🙂

  15. Rebekka sanoo:

    Moikka!

    Puhuit kirjoituksessa siitä kuinka rohkeiden mielipiteiden esiin tuonti ja itsensä esille asettaminen pelottaa ja ymmärrän sen oikein hyvin miksi, ihmiset osaavat olla julmia sanoillaan, ja henkilökohtaisesti se pelottaisi minuakin. Mutta ne ovat juuri ne rohkemmat kirjoitukset mistä muistan sinun blogisi. Ja jos kukaan ei koskaan toisi omaa, ehkä myös eriävääkin mielipidettä rohkeasti esille, niin ei tää maailma muuttuisi mihinkään suuntaan.
    Rakastan blogissasi niitä arkisia asioita, kuulumisia, mielipiteitä, inhimillisyyttä- niihin on helppo samaistua. Ja olenkin lukenut blogiasi jo mooonta vuotta, vaikka olen vasta 20-vuotias nuori nainen eikä lapsetkaan ole ihan ajankohtainen aihe minulle, niin joku sinun teksteissä koukuttaa. Ihailen tapaasi katsoa elämää ja haasteita joita se tuo mukanaan.

    Ne ovat ne kaupalliset yhteistyöpostaukset jotka häiritsevät minua blogimaailmassa, niistä tulee aina sellainen fiilis että voiko kirjoittajan sanaan ja mielipiteeseen luottaa.

    Toivon, että pääsen jatkossakin lukemaan blogistasi arkista rupattelua sekä muuta hömppää ja toivottavasti myös niitä rohkeampiakin kirjoituksia. Kiitos Iina teksteistäsi, olet upea!

  16. Jenni moi sanoo:

    Moikka, hyvää pohdintaa..
    Itse myönnän että käyn harvemmin täällä kuin ennen sillä niin usein on teksti mainosta ja se häiritsee mua kun sitä on peräkkäisinä postauksina.. ymmärrän et rahat jostain pitää saada mutta oma näkemykseni kiinnostabastavasta blogista on juuri se aito ihmisen ajatusmaailma ja arkipostaukset. Reseptit ilman sponssia ja ihan vaan vilpitöntä moikkelis moi tekstiä. Suomenruotsalainen linn jung kirjoittaa juuri sellaista blogia, sekoitus 2007 ja 2017 🙂 ja siis sori, en kritisoi vaan sun blogia,käyn vielä täällä mutta monia muita blogeja oon jättäny pois liian aktiivisen mainonnan vuoksi. . .
    Tämä mun mielipide. Ja se tuli suoraan ,mutta oletin että siitä oli kysekin. 🙂
    Ihanaa talven alkua teille ja tulen piipahtamaan jatkossakin 😉

  17. Essi sanoo:

    Moikka 🙂

    Mukava, pohdiskeleva kirjoitus ajankohtaisesta asiasta! Miulla jäi erityisesti mieleen tuo siun taito ottaa mielipiteelläsi kantaa johonkin asiaan on juuri sellainen, mistä kiinnostaisi vastaisuudessakin kuulla. Olet lukemani mukaan varsin Viksu nainen ja olis varmaan hyviä keskustelun avauksia sellaiset oman ajatuksen postaukset.

    Sellainen kaupallisuus näkyy blogeissa paljon ikävä kyllä. Ei ne aina huonoja tekstejä ole läheskään, mutta just se perus arki passaa myös 🙂

  18. Helmi sanoo:

    Mulle tuli tästä tekstistä sellanen viba että et kai sä vaan ole lopettamassa bloggaamista D: Kai se bloggaaminen kehittyy siinä missä kaikki muukin maailmassa, mutta älä kiltti ota viimeistellyistä kirjoituksista ja teksteistä liikaa paineita. Vaikka helppohan se tietty on täältä ruudun takaa neuvoa… 😀 Oot upea ja sun blogi on ihan huippulaatua, mutta jos jossain vaiheessa tuntuu ettet jaksa säätää kuvien valotuksia neljää tuntia niin anna olla. Kyllä me täällä silti pysytään 🙂

  19. mymmyryy sanoo:

    Sun blogi on selkeästi muuttunut siitä alusta mutta ei suinkaan huonolla tavalla. Moni blogi on menny siihen suuntaan että se on pelkkää mainontaa. Silloin tulee olo että sitä tehdään vain ilmaisen tavaran toivossa. Ei sellaista jaksa lukea. Sun blogia jaksaa seurata edelleen koska siellä kirjoittelee yhä se ihana aito Iina. Täältä löytyy mainonnan lisäksi niin paljon muutakin.

    Moni kaipaa varmasti blogeista myös vertaistukea. Siksi on ihana nähdä aitoa elämää. Että näkee että ei ole ainoa jonka pursotukset ei kakussa olekaan niin täydellisiä, että ei ole ainoa laihduttaja joka repsahtaa suklaapatukkaan jne. 😀

    Iina, sä olet ammattilainen jolla on selkeästi sydän mukana tässä hommassa.

  20. Minna sanoo:

    tällä hetkellä blogeista yleisesti? Mitä kaipaisitte lisää? Onko ammattimaisuus kiinnostavampaa, vai se arkinen höpöttely? Mitä haette, kun lähdette lukemaan blogia, mitä toivotte saavanne siitä irti?

    Tykkään lukea nimenomaan juuri tällaista sillisalaattia niinkuin itse kuvasit blogiasi! 😀 haluan lukea arkipäiväistä höpöttelyä, parisuhdejuttuja, lapsiperheen arkea ja myöskin niitä hyvin toteutettuja yhteistyöpostauksia! Arkinen höpöttely ja pohdiskelupostaukset uppoavat parhaiten. Tykkään lukea sitä ihan perus höpöttely, mutta myös niitä mielipiteitä ja pohdiskeluja jostain asiasta. Toivon, ettet kadota itseäsi blogimaailman painostukseen vaikka paineet ovatkin kovat. Tämä on lemppariblogini ja odotan jatkossakin, että pääsen nauttimaan kirjoituksistasi! Ja sanottakoon vielä, että harvemmin löytyy postausta, jota en jaksaisi lukea/ei kiinnosta lukea. Vaikka minulla ei vielä ole omia lapsia niin talvihaalarien ominaisuudet kiinnostaa silti!

  21. VJ sanoo:

    Se arki! Mä niin kaipaan blogeja, joissa asukuvat olivat peiliselfieiden muodossa ja aihe kuin aihe oli ihan ok julkaista.
    Jotenkin ärsyttää tämä nykyajan bloggaaminen, kun kaikki on painettu samaan muottiin. Valkoinen blogipohja, kaikilla Olympuksen Pen E-PL 7 (tämänkin mallin tiedän blogeista, niin yleinen se on :D) kamera, kuvia kahvikupeista, marmoripintaisista toimistotarvikkeista ja starbucksin mukeista. Sitten vielä muutama Louis Vuitton kaappiin niin alkaa olla ainesta blogiin.

    Pidän sun blogissa siitä, että sä jaksat vielä panostaa tekstiin. Tykkään lukea pitkiä postauksia, joissa näkyy sitä arkista höpinää ja huomaa että tekstiin on käytetty aikaa. Sun kirjoitus on yleensä vielä melko virheetöntä, mikä saa kielipoliisin tyytyväiseksi. Sekään kun ei ole aina itsestäänselvyys, että bloggaaja osaisi edes vähän kirjoittaa tai hallitsisi järkevän kappalejaon. Inhottavampaa on mennä blogiin, joissa on postauksessa 2 virkettä ja 30 kuvaa. En koe sitä lukijaystävällisenä ja vaikka kuvat olisivat miten hienoja niin postauksesta jää joka tapauksessa lattea tunne ja vähän petetty olo – että tällainen postaus taas.

    Jatka samaan malliin! 🙂 T: lukija jo vuodesta 2011

  22. Jeanette sanoo:

    Blogi ja sinä olette mahtavia juuri niin kuin olette.

  23. Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe ja ymmärrän hyvin miksi se on tapetilla. Itselleni blogit ovat pääsääntöisesti viihdettä. Kulutan niitä samalla tavalla, kuin esim naisten- ja sisustuslehtiä. Luen pääsääntöisesti sellaisia ammattitasoisia blogeja. Täysin kotikutoiset blogit hämyisine kännykkäkuvineen eivät vain iske. Kaipaan myös sitä suunniteltua sisältöä. Blogit ovat kuitenkin viihdettä, joten aiheet eivät saa olla jatkuvasti liian painavia. Ammattiblogitkin pitää olla hyvässä balanssissa. En välttämättä kaipaa sitä riisuttua arkea likapyykkivuorineen, mutta balanssia. Sitä on vähän vaikea kuvailla. Hyvin toteutettu yhteistyöpostaus on myös nautinnollista luettavaa. Odotukseni ovat hyvin blogikohtaisia, sillä yleensä luen jotain blogia tietystä syystä.

    Sinulta odotan nimenomaan sitä kevyttä hömppää ja painavia mielipiteitä, joista olen välillä jyrkästi eri mieltä ja jotka haastavat omaa ajatusmaailmaani.
    Lisäksi odotan aina postauksiasi vanhemmuudesta ja äitiydestä, sillä ne auttavat minua valtavasti oman äitiyteni hahmottamisessa. Omat näkemykseni, jotka ovat oman kotikasvatukseni peruja, tuntuvat nimittäin välillä aika ummehtuneilta ja ne kaipaavat tuulettamista.

    Minun mielestäni blogisi on kokenut pienen inflaation nyt kuluneen kesän aikana. Sinua on edelleen ihanaa lukea, mutta olet kehittynyt nyt niin huimasti ammatillisella tasolla, että minusta blogin henki on hieman kärsinyt. Toivon, että löydät taas oman äänesi.
    Tsemppiä urallasi. <3

  24. Emilia sanoo:

    Sun blogisi on mun mielestä yksi aidoimmista täällä massablogin maailmassa. Se mikä itseä ehkä hieman lukijana ns ”kyllästyttää” on se, kun tuntuu että melkeen jokainen bloggaa jollain tasolla. Kaikki näyttää samalta, esittelee samoja tuotteita, omalla tavallaan mutta kuitenkin. Bloggaamisesta häviää ainutlaatuisuus, mutta sinulla sitä on vielä jäljellä. En myöskään jaksa itse lukea joka kuukausi(ei sinun blogi) järkyttävän kalliista vaatteista ja meikeistä koskevia postauksia, noniin tässä olis taas uusi parin tonnin laukku ja sit kahen kuukauden ulkomaanmatka päälle.. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Olet aito, rehellinen, etkä ole päällekäyvä, ja osaat mielestäni kirjoittaa mielipiteesi hyvin rakentavasti, jolloin niitä on helppo ja mukava lukea. Kaikista eniten tykkään itse lukea juurikin niitä perus arjen löpinöitä, jossa jokaisessa kuvassa ei tarvitse olla tiptop, koti on sotkuinen niinkuin jokaisella meistä joskus, ollaan ilman meikkiä ja muutamat vaatetahrat eivät maata kaada. Toivottavasti säilytät sun ainutlaatuisuuden, etkä katoa siihen samaan massaan, missä jo suurin osa on nyt.. 🙂

  25. Emilia sanoo:

    Sun blogi on yksi harvoja mitä jaksan lukea. Tähän syitä on se, että blogi on ulkoasultaan siisti ja kuvat aina kauniita, mutta sun juttuihin pystyy samaistumaan helposti. Mä en jaksa lukea ollenkaan niitä blogeja, missä bloggaajan olalla roikkuu parin tonnin merkkilaukku ja kuvat on jonkun ammattilaisen ottamia ja elämä yhtä kiiötokuvaa. Mun mielestä ihanampaa on lukea arjesta joka on samankaltaista kuin omakin on. Siksi siis sun blogi on yksi parhaista, ellei oikeastaan mun lemppari 🙂

    Nyt on ollut mielestäni aika paljon tapetilla perheblogeissa lasten kuvaaminen ja kuvien leviäminen netissä, sekä lasten arjen jakaminen koko kansan luettavaksi. Mä toivoisin postausta tästä aiheesta, olisi kiva kuulla sun näkemyksiä asiasta ja tietää miten blogi vaikuttaa käytännössä teidän lasten arkeen, he kun ovat aika suuressa roolissa. Lisäksi olisi kiva kuulla sun mietteitä siitä, että jos pidät blogia vielä muutaman vuoden, mihin suuntaan olet ajatellut sitä kehittää sitten kun tytöt ovat isompia eivätkä enää välttämättä halua olla osa blogia ainakaan niin paljon kuin nyt. Ymmärrän tietysti, että tää on varmaan aiheena vähän hankala just ton arvostelun takia, mutta olisi kiva kuulla ns. ”puolustus” puheenvuoro. Mun mielestä sulla on aina kauniita kuvia lapsista ja kirjoitat niin, että en usko lapsien pahastuvan isompanakaan sun teksteistä.

    Ihanaa loppusyksyä teidän mahtavalle porukalle! <3

  26. Jenna sanoo:

    Mä luen blogeja just niiden arkisten postausten takia, jätän usein lukematta suurimman osan yhteistyö-postauksista. On kiva lukea eniten niitä mitä tein perheelle kuullu ja just sellasta höpöhöpö-sillisalaattia välillä. Tsemppiä ❤

  27. Itse luen mieluiten blogeja arkihötön ja kovien ammattilaisten välimaastossa. Niitä, jossa höpistään arjesta mutta joissa uskalletaan kertoa mielipiteitä, keskustella ja kommentoida ajankohtaisia aiheita. Blogeja, jotka herättävät ajatuksia. Ilmiselvän kaupalliset mainospostaukset skippaan avaamatta. Minulle sujuva teksti on tärkeintä, kivat kuvat plussaa. Harkitut, muttei aivan täydellisyyteen hiotut, kiinnostavat sisällöt ja samanhenkinen bloggaaja saavat minut jäämään lukijaksi.

  28. Hanna sanoo:

    Olen melkoinen blogien suurkuluttaja, ja täytyy kyllä sanoa että tämä blogi on kuulunut suosikkeihini jo pitkään. Erityisesti pidän blogissasi siitä, kuinka valoisan kuvan se tarjoaa perhe-elämästä. Usein lapsiperheellisten kuulee puhuvan vain arjen negatiivisista puolista, ja blogisi on siltä kannalta ihana ja virkistävä poikkeus. Blogisi on laadukas, mutta myös tarpeeksi realistinen ja arkinen pysyäkseen kiinnostavana. Rehellisesti sanottuna, olet kaikista bloggaajista onnistunut säilyttämään blogisi aitona lähes parhaiten. 🙂 Blogisi levittää ympärilleen varmasti paljon hyvää mieltä.
    Tulipa nyt ylistysromaani, mutta kun monta vuotta on lukenut kommentoimatta, niin tulee sitten useamman vuoden palaute yhdessä viestissä. 😀

  29. Nimetön sanoo:

    Nyt ovat kyllä kouluttajat ihan väärässä. Se ammattimaisuus ja kaupallisuus ei ole se juttu. Kuten kommenteistakin huomaa, lukijat kaipaavat, että voisivat samaistua johonkin.
    Lukijat arvostavat sujuvaa kirjoitustaitoa ja sitä, että tekstistä välittyy kirjoittamisenhalu. Niin kuin sinun blogissasi. Olen ollut lukijanasi pitkään ja nämä edellä kuvaamani ominaisuuvat todellisesti varmaan ovatkin niitä lukijaa sitovia tekijöitä.

    Itse en osallistu blogeissa järjestettäviin arvontoihin, hyödynnä alekoodeja tai välitä muutenkaan mainospostauksista. Saatan kyllä lukea, jos aihe kiinnostaa, mutta suhtaudun silti varauksella sisältöön.

    Täältä blogista saa kyllä iloa ja mielenkiintoisia keskusteluja, eli juuri sitä mitä itse blogeilta kaipaan. Yhteistyöt eivät häiritse, kun ne on tehty maltillisesti, ei vaan hehkuttamaan kuinka tuote X on se mitä ollaan aina tarvittu ja miten ollaan voitu elää edes ilman.

    Jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan miten blogiala kehittyy. Oletko koskaan ajatellut, jos jotain kautta pääsisit kirjoittamaan lehtiin kolumneja tai muita vastaavia? Uskon, että olisit hyvä siinä hommassa.
    Ihmisenä susta on kasvanut ihanan esimerkillinen roolimalli näiden vuosien myötä. Jaat positiivisuutta ympärillesi ja koitat nähdä asioiden valoisat puolet.

    Tsemppiä blogin kanssa, olisi kiva lukea sun kirjoituksia jatkossakin.

  30. Maitoviiksi sanoo:

    Itse nautin blogeissa eniten siitä arkisesta höpöttelystä, pikaisista puhelinräpsyistä ja toisinaan silottelemattomista ajatuksista. Toki joitakin blogeja luen niiden kauniiden kuvien vuoksi, mutta eniten arjessani kulkevat mukana ne blogit, jotka ovat elämänmakuisia. Jos olen kokenut, ettei minun ja bloggaajan arvomaailmat kohtaa, niin olen vain lopettanut lukemasta hänen blogiaan.

    Olet kasvanut blogivuosina tosi paljon, niin varmasti itsekin lukijana. Teet työsi laadukkaasti, huolellisesti ja tunnollisesti. Minusta mukavinta on lukea perheenne ihan arkisista touhuista. Se tuntuu tällä hetkellä koskettavan parhaiten omaa elämää. Voimaannuttavia loppusyksyn/alkutalven päiviä sinulle! <3

  31. Mirka sanoo:

    Mun mielestä nimenomaan kivointa on lukea arkisia kuulumisia ja tavallisia juttuja. En tiedä miksi, mutta se perustuu varmaan samaan asiaan kuin esim. Iholla-sarjan viehätys; näkee toisten arkea, saa ehkä vertaistukea ja näkee, että toisetkin kokevat samanlaisia ilon- ja surunaiheita. Olen lukenut sun blogia jo pitkään, vaikka en yleensä kommentoi, ja se on yksi mun lemppariblogeista. Kiitos siis työstäsi 🙂 Ja ihanaa joulun odotusta teidän koko perheelle (nyt saa jo sanoa kun on marraskuu, eiks niin :D)!

  32. E sanoo:

    Mä lukijana kaipaan blogeilta nimenomaan sitä arkea, höpöttelyä ja hömppää, paljon kuvia ja juttua kaikesta kivasta. En todellakaan kaipaa mitään ammattimaisia asiatekstejä – niitä luen sitten ihan jostain muualta. 🙂

  33. Krisse sanoo:

    Mä löysin sun blogin keväällä ihan sattumalta. Meidän esikoinen on pari viikkoa Novaa nuorempi, niin on ollut tosi mielenkiintoista seurata varsinkin Novan kehitykseen liittyviä juttuja. Meillä on myös täällä aikaisin liikkeelle lähtenyt neiti ja oon ihan naurun kanssa lukenu aina, mitä uutta Nova on oppinu kun meillä on tosiaan sitten tultu se kaks viikkoa perässä 🙂 Tietää aina mitä taitoa odotella seuraavaksi! Sun blogi on sopivasti kaikkea. En jaksaisi lukea pelkkää kaupallista höttöä, mutta jos bloggaa työkseen, niin ymmärrän, että jonkin verran kaupallisia yhteistöitä on vaan tehtävä. Nekin sä mun mielestä osaat tehdä niin, että niistä ei jää semmoinen väkisin väännetty kuva.

    Harmittaa ihan sun ja monen muun bloggaajan puolesta, kun joudutte kommenteissa ottamaan niin paljon paskaa niskaan. Luulenpa että suurimmaksi osaksi kyse on kateudesta. He varmaan ajattelevat, että bloggaajat tienaavat rahansa ”liian helposti”, mitä taas itse en usko ollenkaan. Työ kuin työ, tärkeintä on mielestäni se, että tekee jotain, minkä itse kokee mielekkääksi. Mun mielestä sun blogista näkee, että sä tykkäät tehdä tätä työksesi. Ehkä kateellisten kannattaisi itsensä miettiä alan vaihtoa, jos toisten työt kuulostavat mukavammilta 😀

  34. Tiia sanoo:

    Mulle lukijana tärkeintä on helposti luettava ja sujuva teksti ja kivat kuvat. En vaadi kuvilta paljoa, en oikeasti edes maallikon silmin erota laaduissa paljon eroa (paitsi ne entisinä aikoina peilin kautta otetut asukuvat:DD). Tekstin täytyy olla hyvää äidinkieltä, koska oon kamala pilkunviilaajaa (:DD) enkä yhtään jaksa lukea huonosti jäsenneltyä tai liian arkikielistä kera kirjotusvirheiden. Sanoisin siis, että jotain harraste- ja ammattimaisuuden välistä.

    Mitä sisältöön taas tulee niin ehdottomasti arkisia ja tavallisia aiheita, mihin voi itsekin samaistua ja saada vertaistukea. Tässä kohtaa siis ehdoton ei kiillotetuille ammattiblogeille, jotka jäävät jotenkin tosi etäisiksi.

    Tykkään sun blogista vuodesta toiseen siitä, että sisältö on monipuolista ja siinä on paljon tarttumapintaa, vaikutat aidolta ja mukavalta ja asiat ovat usein tuttuja myös omasta elämästä. Nykyään omaan makuun on vähän liikaa yhteistyöpostauksia, mutta ymmärrän kyllä senkin. Merkkaat ne kuitenkin selvästi, joten ne on helppo jättää lukematta.

    Ihanaa syksyn jatkoa teidän porukalle, kiva, että bloggaat! <3

    Tiia

  35. Jassu sanoo:

    Enemmän sillisalaattia kuin asiallista löpinää. itse yleensä skippaan asialliset löpinät. Eivät ne ole viihdyttäviä. Elämä on 🙂

  36. Norudemu sanoo:

    Paljon olen ajatellut samoja asioita. Että itse jaksan lukea blogia säännöllisesti, täytyy mun kiinnostua kirjoittajasta henkilönä eli pelkkä naistenlehti tyylinen persoonaton, ”oikeaoppinen ” blogia ei jaksa kiinnostaa. Sun sillisalaatti on hyvä 🙂

  37. huomio sanoo:

    Juuri se arki, höttö ja sillisalaatti on parasta! Olin muutenkin aikonut kommentoida aiheeseen liittyen siitä, että olet alkanut joissain teksteissä käyttää väliotsikoita, enkä tiedä miksi, mutta minusta se on kamalan ärsyttävää! En tiedä olenko ainut tai onko vika minun päässäni, mutta niistä tulee tunne, ettei enää lue blogia, vaan jotain lehteä tai mainosta. Tämä teksti sai minut tajuamaan vielä selkeämmin, että kun tulen tällaiseen perhe- ja lifestyleblogiin, haluan lukea jotain arkista ja vähän kotikutoista, en mitään ammattimaisesti kirjoitettua artikkelia. Jos sellaista haluan, menen jonnekin muualle.

    Minulle blogi on kuitenkin vielä jotain muuta kuin ”ammattimainen somejulkaisukanava”, koska eihän se muuten sitten kohta enää eroa esim. aikakauslehtien nettisivuista mitenkään. Tajusin myös, että blogisi on ainut ”iso ja ammattimainen” blogi, jota seuraan aktiivisesti ja josta löytyy sisältöä, josta tykkään. Toki joskus tulee skippailtuakin esim. juuri yhteistyöpostauksia, joiden sisältö ei nappaa. Useimmiten luen kyllä nekin, ihan mielenkiinnosta, joskin ”arkipostaukset” ja ”sillisalaatti” ovat heittämällä parempia ja niiden takia tänne tulen. Ja olen juuri sellainen ihminen, joka alkoi seurata ihan läpällä ”teiniäidin blogia”, mutta huomaa näin vuosien jälkeen olevansa vieläkin täällä! Eli jotain teet selvästi oikein ja paremmin kuin muut, ainakin minun mielestäni. Älä missään nimessä ammattimaistu liikaa tai jos tuntuu, ettet voi sydämelläsi enää tehdä tätä (koska esim. haluat suojata perhettä tai yksityisyyttäsi) niin mieluummin lopeta. Koska sellaiset sieluttomat liibalaabat, joista paistaa läpi se, ettei bloggaaja voi tehdä tätä hommaa jostain syystä enää täysillä, vaan ennemminkin bloggaa, koska se on hänen ammattinsa ja rahaa pitää tienata postaamalla jotain, ovat surullisia. Niistä puuttuu se todellinen sisältö, jota sinun jutuissasi vielä on!

  38. Piia sanoo:

    Jes, superhyvä kirjoitus! Vaikka oma blogini on aivan minipieni, niin mietin välillä juuri tuota, että kuinka paljon uskallan kirjoittaa mielipiteitäni ym. Ja nämä blogikonsulttien ohjeet saavat bloggauksen tuntumaan lähinnä siltä, kuin pitäisi olla tietopankin ja toimittajan yhdistelmä, vaikka fiilistelyn takia blogeja varmaan suurimmalti osin luetaan.

    Itse pidän ehdottomasti eniten hyväntuulisesta sillisalaatista rennolla otteella varustettuna. Vaikka tarkkaan aseteltuja sisustuskuvia tai upeita asukuvia on inspiroivaa katsella, niistä puuttuu se tarttumapinta, joka erottaa blogit ja naistenlehdet toisistaan. Ja loppupeleissä, eniten inspiroi se itse elämä, jossa tavarat eivät aina ole millilleen oikealla paikalla ja meikki täydellinen 🙂

  39. Janna sanoo:

    Arkiset jutut on parhaita! Ne tulee usein ns. suoraan sydämestä kun taas yhteistyöpostauksissa ärsyttää se mainostaminen ja ”ylihypetys”. Satunnaiset yhteistyöjutut on ihan kivaa luettavaa, mutta erityisesti juuri perus arkijutut ja lapsiperhe elämä siten kun sinä tuot sitä esille kiinnostavat 🙂

  40. Helluw sanoo:

    Mielenkiintoinen ja ajankohtainen postaus!
    Itsekin luen blogeista mieluiten ihan tavallisia, arkisia postauksia. Niitä itse asiassa kaipaan sinunkin blogiisi takaisin. Tietenkin ymmärrän myös sen, että ammatikseen bloggaavan on tuotettava myös niitä yhteistyöpostauksia, mutta aikoinaan aloin lukemaan sinun blogia juurikin sen monipuolisuuden takia. My day -tyyppiset postaukset, reseptivinkit, asupostaukset ja ihan vain kuulumispostaukset ovat minusta niitä kaikista mielenkiintoisempia! 🙂

    Ihanaa loppuviikkoa teille ja voimia! <3 🙂

  41. Mary sanoo:

    Älä ainakaan ota paineita mistään, että pitäisi olla ja näyttää blogissa ”ammattimaisemmalta”, aivan sama mitä jossain kursseilla on sanottu.
    Enemmän sitä aitoa arkea ja aitoa Sinua. Älä pelkää ” virheitä” tai liikaa mieti mitä muut ajattelevat, vaan nimenomaan sellaista sisältöä, joka itsestä tuntuu hyvältä.
    Vielä pari, kolme vuotta sitten blogisi oli ihanan aitoa ja samaistuttavaa. Ammattimaisuuteen ja täydellisyyteen pyrkiminen teksteissäsi on välillä ”särähtänyt silmään” itselläni, joten enemmän kaipaan vain sitä vanhaa tyyliäsi, jolloin ehkä et vielä luonut niin paljon paineita sisällöstä. Toki kaupalliset yhteistyöt ovat tätä päivää ja ymmärrän, että blogistit niitäkin haluavat tehdä.
    Mutta joka tapauksessa olet ihana, ja varmasti luen jatkossakin kaikki postauksesi:)

  42. Pirpana sanoo:

    Mä luen muutamaa blogia, joista tunnetuimpia yhdistää lapset. Siitä huvittavaa, ettei mulla ole lapsia, eikä ajatusta ruveta äiteilemäänkään vielä pariin vuoteen. 😀 Ehkä se onkin se, että arki on niin erilaista kuin omani. Yhtenäisenä piirteenä lukemissani blogeissa on myös hyvä ulosanti. Jos on aihe, joka minua ei kiinnosta (esim. joku kampanja tai lasten vaatteiden ominaisuuksien analysointi), sen voin sivuuttaa. Jos ei-mieluisia postauksia alkaa olla suurin osa, joutaa blogi pois lukulistalta.

    Minusta harrastelijabloggaus on mielenkiintoisinta. Tykkään lukea ja kuunnella arkisia juttuja ja pohdintoja, toisaalta taas esimerkiksi vlogimaailma ei ole saanut mua innostumaan. Muuten kyllä mieluummin katson telkkaria kuin luen kirjaa. Yleensä en myöskään ole kiinnostunut pelkistä kuvapostauksista. Kaupallisia postauksia vastaan ei ole mitään, joskin saatan olla skeptinen tuotteita kohtaan, kuten yleensäkin. Ammattibloggausta, -tubettamista ym. en ole jostain syystä koskaan sisältänyt, vaikka teitä seuraankin. En osaa selittää miksi, ehkä kun kaikki on lähtenyt harrastuksesta eikä varsinaisesta tarpeesta (vrt. esim. hoitoala, opetusala)? Olisikin mielenkiintoista keskustella aiheesta.

  43. Appa sanoo:

    Mummuna ja kahden suloisen 1 ja 4 vuotiaan hoitajana sanon, että tykkään lukea kaikkea lapsiin ja lapsiarkeen liittyvästä postauksesta, ei haittaa kaupalliset yhteistyöt, en ole koskaan voittanut vaikka olen osallistunut. Lapset ja heidän hyvinvointi on tärkeintä. Mitä vielä kirjoittaisin, sitä, että olet upea nainen, minusta tuli aikoinaan 22 vuotiaana äiti ja nyt saan olla mummu 50 vuotiaana. Meille ei annettu enempää lapsia vaikka olen selvästi suurperheen äiti. Olen onnellinen näin ja mikä parasta se mies jonka kanssa sain lapsemme on vieläkin rinnalla se sama mies, nyt komea 50 vuotias pappa. Minua naurattaa kun katson häntä ja kuinka hän melskaa lasten kanssa kuin nuori mies. Sinulla Iina ja koko ihanalle perheellesi minä toivon ihania hetkiä joita muistella sitten näin vanhana, ja ennemminkin.

  44. :) sanoo:

    Heippa. 🙂 Luen aktiivisesti paria blogia ja tää sun on ykkönen. Tykkään niin paljon sun kirjotustyylistä ja vaihtelevista aiheista. Ne arkikuulumiset yhtiä parhaista. Ite olen saman ikänen kanssasi ja minulla on 3 lasta ( 3v10kk, 2v7kk, 4kk) joten lapsiin liittyvät jutut kiinnostaa paljon. Jatka samalla tavalla ja omia fiiliksiä kuunnellen. <3 Oot super!

  45. 4 äiti sanoo:

    Mä tykkään lukea sun blogia koska mulle tulee äärettömän hyvämieli tätä lukiessa. Itselläni 4 lasta 6kk-5v ikäisiä joten paljon samanlaisia vaiheita täälläkin kuin mitä sinä elät. Mutta rakastan sitä millainen äiti on, sinusta huokuu se miten onnellinen olet perheestäsi ja se että et kerro kokoajan kuinka et ikinä saa omaa aikaa tai kuinka raskasta ja rankkaa elämä on.

    Itse olen sinulta saanut paljon inspiraatiota ja ideoita et oikeesti lasten kanssa voi keksiä vaikka ja mitä kivaa. Olen itsekin opetellut et jos iaimiea on poissa vaikka kokp vklopun niin ae ei ole selvitymistä vaan ajatus on että mitä kaikkea kivaa keksittäisi lasten kanssa. Ihan vaika piknik olkkarissa. Kiitos siitä. Ja kerro jatkossakin mielipiteesi: se herättää ja pistää miettimään.

  46. Joo iteki oon huomannu miten paljo blogimaailma on muuttunu. Nimenomaan tuo,että itse luo itselleen paineita. Välillä huomaan,että vertaan vaikka miten ooo tolla on aina niin hyviä kuvia blogissa,mutta ite oon koko tän 4-vuoden aikana halunnu pitää sitä ”epätäydellisyyttä” instakuvilla joissain postauksissa,kökkövideoilla jne.

    Sillisalaatti on siulla hyvä ja vaikka oot niin pro,oot pysyny jalat maassa :).Jatka samaan malliin!

  47. Tiia sanoo:

    Olipa ajankohtainen aihe!

    Kommentoin nyt ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa, sillä tämä on asia, mitä olen monesta blogista miettinyt. Kursseilla opetettavat asiat ja ”ammattimaisuus” tekevät blogeista ”muovisia” – hajuttomia ja mauttomia. Olenkin miettinyt useasta blogista – myös tästä sinun blogistasi, että jaksanko enää lukea, kun tuntuu, että vastaan tulee persoonallisen sisällön sijaan kaupallisia postauksia, jotka ovat juurikin sitä tuotteen tai palvelun arviointia.

    Juuri viime kuussa kipuilin sitä, että tähänkö blogin lukeminen loppuu. Ja siis tosiaan kipuilin, sillä olen lueskellut blogia siitä saakka, kun Tiara oli Novan kokoinen pieni ihminen. Silloin tämä sinun blogisi oli sitä arkista höpöttelyä – siihen koukutuin. En sano, etteikö noita kaupallisia postauksia pitäisi olla, mutta niiden vastapainona se höpöttely olisi niin mukavaa luettavaa.

    Sen toki ymmärtää, että kun lapset kasvavat, ei heitä halua enää niin vahvasti tuoda blogissa esille, mutta silti muistelen kaiholla aikoja, kun blogista saattoi bongata esimerkiksi teidän lapsien höpsöjä ilmaisuja. Nyt viime aikoina tätä lähenteli se postaus, jossa kuvasit sitä, kuinka lapset kikattelivat keskenään ennen nukkumaan menoa – tai kuinka olitte tyttöjen kanssa viettäneet tyttöjen iltaa salaisuuksia jakamalla. Siinä oli sitä jotain; sen kerrot taidolla ja aitoudella, joka koukuttaa tulemaan takaisin.

  48. Niina sanoo:

    Heippa Iina! En juuri koskaan kommentoi blogeihin mutta nyt ajattelin rohkaistua 🙂 Olen lukenut blogeja vuodesta 2009 ja harmikseni olen myös huomannut blogien sisällön muutoksen. Tuntuu, että kaikki on niin viimeisen päälle mietittyä ja siksi sellainen tietynlainen ”aitous” ja samaistuttavuus jää puuttumaan.
    Sinun blogiisi löysin ehkä noin vuosi sitten ja Ai että pidän siitä! <3 juurikin sen vuoksi, että blogistasi välittyy aitous ja hyvällä tavalla tavallisuus. Oikeastaan tämä taitaakin olla ainoa blogi mitä enää seuraan aktiivisesti. Minusta on ihanaa lukea teidän perheen arkisista puuhista ja muutenkin blogisi aihemaailma osuu kohteeseensa koska minulla on melkein tismalleen saman ikäinen esikoistyttö kuin teidän Nova. Toivottavasti jaksat jatkaa kirjoittelua niin on tälläkin mammalla hyvää luettavaa lapsen päiväuniaikaan 🙂

  49. Mila sanoo:

    Tykkään sun blogin positiivisuudesta ja aitoudesta. Parasta on lukea ihan tavallisia arjen juttuja kuulumisineen ja kuvineen. Toisaalta tykkään myös, kun otat välillä kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ja ilmaiset rohkeasti oman mielipiteesi asioista 🙂

  50. Lotta sanoo:

    Olen lukenut blogiasi ihan alusta asti, ja olet tosiaan niitä harvoja joita olen jaksanut jo vuosia seurata koko blogin olemassaolon ajan 🙂 Luen blogeja viihteeksi ja ajankuluksi, tärkeintä on vertaistuki lapsiperhearkeen. Täytyy sanoa etten yhtään tykkää noista väliotsikoista, tulee tunne että lukisi jotain faktapitoista asiatekstiä, liian virallista. Vaikka oletkin ehdottomasti bloggaamisen ammattilainen, älä mene liian pitkälle 😉

  51. Cici sanoo:

    Hyvä kirjoitus, Iina. Blogisi on suosikkini juurikin siitä syystä, että vaikka se visuaalisesti kaunis ja hyvin ammattimainen, niin et ole silti kadottanut sitä bloggaamisen alkuperäistä ideaa vaan blogisi on hyvin helposti lähestyttävä, lämmin ja aito – vaikka kerroitkin omasta varovaisuudestasi . Blogeissa on mielestäni tärkeää myös samaistuminen ja keveys, ainakin niissä, mitä minä luen. Jos haluaisin aina lukea syvällistä pohdintaa, joka seuraa tiukkaa punaista lankaa ja tarjoaa joka kerta jotain uutta, yhteiskunnallista ja ajatuksia herättävää, lukisin Hesaria.

    Vähän kummastuttaa blogimaailman muuttuminen. Tulee mieleen kuin entisaikojen YLE, kerrotaan mitä lukijat TARVITSEE eikä huomioida yhtään sitä, mitä lukijat – bloggaajista puhumattakaan – HALUAVAT. Muistan kun luin Demistä blogeista ja ne esiteltiin julkisina päiväkirjoina. Ollaanpas sitä tultu kauas niistä ajoista.

  52. Jossu sanoo:

    Mä oon vähentänyt sun blogin lukemista just noiden yhteistyöpostauksien takia, niitä on mun makuun ihan liikaa..Olis kiva esim. lukea ruokapostauksiakin ilman mainostamista.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.