Marraskuista arkea

10.11.2017

Tämä viikko on ollut jotenkin ihan uskomattoman pitkä, tuntuu kuin tässä olisi mennyt jo ainakin kaksi tai kolme viikkoa maanantaista, vaikka siitä on mennyt vasta muutama päivä. Ihan tavallista arkea me ollaan tässä eletty, ennen kuin ensi viikolla ajetaan taas kohti Oulua, ja hautajaisia. Jotenkin ajatukset on vähän sumussa, vaikka melko normi arkea onkin ollut. Ei suru ole joka hetkessä läsnä, ei lasten kanssa voi jatkuvasti olla suremassa ja miettimässä, mikä on hyvä. Paljon on mahtunut nauruakin tähän viikkoon, siitä lapset pitävät huolen. Mutta tietysti kun pysähtyy miettimään, se suru nousee heti pintaan.

Otto kävi esikoisen eskariryhmän ja muiden isien kanssa isänpäiväluistelussa jäähallissa, ja keskimmäisen päiväkodissa isänpäiväaamiaisella, onneksi eivät olleet samana aamuna niin hän pääsi molempiin. Ihan huippua että tällaisia juttuja järjestetään, en muista että silloin kun olin itse pieni olisi ollut mitään erityistä huomioimista vanhemmille korttien tekemisen lisäksi. Mä tein aina isänpäiväksi kortin mun äidille ja mun papalle, ja sekin oli ihan hauskaa, mutta jotenkin siinä on sellaista spesiaalifiilistä, kun vanhempi tulee hetkeksi mukaan päiväkotiin tai eskariin.  Ainakin meidän lapset on aina ihan innoissaan.

Meillä on vielä puolitoista viikkoa Oton vanhempainvapaata jäljellä, ennen kuin uusi arki alkaa. Suurin osa vietetään siitä ajasta Oulussa, mutta muutama päivä on vielä kotonakin jäljellä. Ollaan koitettu ottaa siitä kaikki irti, käydä lounaalla vauvelin päikkäriaikaan, ottaa kuvia, ajella yhdessä presseihin ja tehdä spontaaneja juttuja. Kohta meillä koittaa ihan toisenlainen arki, ja kieltämättä se vähän jo jännittää. Mutta koitetaan elää hetkessä ja ottaa irti kaikki näistä yhteisistä päivistä joita meillä vielä on. Eikä se uusi arki huono juttu ole ollenkaan, se on vaan taas sitten erilaista. Ajatuksia uudesta arjesta on luvassa enemmänkin täällä blogin puolella, ja Ottokin meinasi tässä vanhempainvapaan aikana palata vielä sorvin ääreen, joten Akkavaltaa on luvassa tässäkin kuussa.

Viikonloppuna on luvassa perinteistä Isänpäivä-aamupalaa ja muuta puuhaa, harrastuksia & ulkoilua, sitä perinteistä. Tänään tehtiin radikaali päätös ja siirrettiin lasten karkkipäivä lauantailta perjantaille, koska vaan tuntui siltä. Vuokrattiin Viiru & Pesonen Paras joulu ikinä -elokuva, ja löhöttiin sohvalla peittojen alla karkkia mutustamassa. Löysin muuten ananaskonvehteja irtokarkkihyllystä, siis mun unelma on toteutunut. Ei tarvitse enää ostaa konvehtirasiaa neljän ananaskonvehdin takia, kun voi ostaa pussillisen pelkkiä ananaskonvehteja. Niin tein just tänään. Lapsia nauratti mun karkkipussi kun siellä oli vain yhtä sorttia, mutta musta se oli just passeli. Ananaskonvehteihin ei voi kyllästyä!

Ihanaa ja rauhallista viikonloppua kaikille sinne <3


15 Responses to “Marraskuista arkea”

  1. Nimetön sanoo:

    Ihanaa, kun Otto osallistuu tyttöjen päiväkodin tapahtumiin! Muistan, kuinka jännittävää ja nimenomaan spesiaalia oli, kun meillä oli joskus päiväkodissa isovanhempien päivä. Olin niin ylpeänä, kun omat isovanhempani tulivat sinne.

    Olen kasvanut varmaan aika samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Ilman isää.
    Mitä mieltä olet viime viikolla puhutusta ”läheisenpäivästä” isänpäivän sijaan?
    Vaikka itselläni ei olekaan isää ollut läsnä, niin en missään tapauksessa koe, että isänpäivästä pitäisi luopua. Muistan kyllä hämmästelleeni päiväkodissa ensimmäisen isänpäiväkortin tarkoitusta, koska siihen aikaan ei huomioitu meitä ”isättömiä” lapsia ja minunkin korttiini kirjoitettiin ”onnea isälle…” Yhdessä korjattiin myöhemmin äidin kanssa isän tilalle Pappani, jolloin tajusin jutun juonen ja siitä lähtien asia oli selvä juttu.

  2. Ida sanoo:

    Siis onko todella joku muukin joka rakastaa ananaskonvehteja!!! Kaikkk aina inhoo niitä ja mulle jää rasioiden parhaat palat xD

  3. Ananassuklaafani sanoo:

    Kiitos vinkistä! Toivottavasti ananaskonvehteja löytyy myös meidän kaupasta irttarihyllystä… Niitä ja vihreitä kuulia kun ostais, ni vois jo fiilistellä joulua. 🙂

  4. Niina sanoo:

    Hei.
    Nyt on isänpäivästä kovasti keskusteltu. Miltä sinusta lapsena tuntui tehdä kortti äidille tai papalle? Olisi kiva kuulla mitä asiasta ajattelet niiden lasten kannalta kenen arjessa isää ei ole.
    Oletteko miettineet kuinka kauan Nova on vielä koti hoidossa? Onko ajatusta päivähoitoon viedä milloin?
    Voimia teille tuleviin viikkoihin..

  5. S sanoo:

    Sama! mahtavaa! ananaskonvehdit löysin myöskin irtokarkkihyllystä 🙂 Tosin kun olin mennyt nukkumaan niin joku oli käynyt pussilla epäilen vahvasti miestäni 😀

    Voimia suruun..

  6. Je sanoo:

    Haha mäkin olin innoissani kun näin karkkihyllyssä ananaskonvehteja joten I feel you
    Voimia ja osanotot…❤

  7. Milja sanoo:

    Määkin ilahduin aivan ikihyviks, kun löysin ananaskonvehdit irtokarkkihyllystä! Että voikin tällasesta asiasta ilahtua niin paljon 😀

  8. Maria sanoo:

    Pakko kommentoida noita irtokarkkeja että yyh, juteltiin kaverin kanssa meikkitestereistä ja hän totes ”kuvittele ne irtokarkkilinjastot, kun toiset näprää likasilla sormilla niitä.. ja kuluttajat ostaa just niitä” hyyyyi!! En oo ees ajatellu, mut toisaalrq

  9. Maria sanoo:

    *mut toisaalta en ikinä syö karkkia, varsinkaan irtareita.

    Hitto ku kommentti vaan lähti vaikken painanu ees mitään! 😮

  10. Elviira P sanoo:

    Voimia surun keskelle. <3 Toivottavasti suru kääntyy pian kaipaukseksi.

  11. Minnis sanoo:

    Ihana lukea taas kuulumisia<3! Osanotot myös täältä. Itsekin hautasin mummini viikko sitten<3. Ja haha ananaskarkit. En edes ajatellut että kukaan muu niistä tykkäisi 😀 ja mieti! Joulu on ihan kohta, tuskin maltan odottaa teidän joulupostauksia<3!

  12. Eeva sanoo:

    Hih, nytkö vasta hoksasit että niitä konvehteja saa irtokarkkeina! Täällä myös yks joka ostaa niitä aina kasan melkee pelkästää 😀

  13. Masa sanoo:

    Tämä kommentti ei liity kyseiseen postaukseen vaan jokin aika sitten julkaistuun bloggaamista käsittelevään tekstiin. Tämän kommentin on tarkoitus olla vain kommentti eikä mikään ilkeily tai ikävä. Seuraavilla esimerkeillä tarkoitan yleisesti blogeja enkä vain sinun blogia. Itseäni ärsyttää nykyään blogeissa se mielipidettömyys ja se että yritetään miellyttää kaikkia. Myös kaupalliset postaukset on usein ristiridassa kirjoittajan aiempien kirjoutusten kanssa. Esimerkiksi ensin postataan lähi- ja luomuruuasta ja hehkutetaan täysin itsetehtyä ruokaa. Muutaman viikon päästä tehdäänkin yhteistyöpostaus jonkun eineksen kanssa. Tai sama juttu lastenvaatteissa: ensin on postaus yhteistyöstä jonkum pienen vaatemerkin kanssa ja kerrotaan kuinka tukee vain suomalaista ja pientä yritystä. Muutama viikko myöhemmin tuleekin kirjoutus markettien vaatteista. Yhteistyöpostauksia on mielestäni blogissasi liikaa, niitä on niin paljon etten usko että kaikki on oikeesti hyviä. Jos kyseisiä postauksia olisi vähemmän olisi helppo uskoa että seisot todella tuotteiden takana.

  14. Elisabeth sanoo:

    Isänpäivä kuuluu minulle niihin päiviin, jotka ovat hieman ristiriitaisia. Toki ihailen suuresti sulhaseni isänä, ja haluan juhlia häntä ja hänen suhdettaan tyttäreemme. Mielessäni ajattelen kuitenkin myös rakasta edesmennyttä isääni, jonka kuolinpäivästä on kohta viisi vuotta. Eli päivä on samalla haikea ja iloinen. Isäni ei ollut lapsuudessani aina läsnä, sekin ehkä lisää tämän päivän ristiriitaisia tuntemuksia. Meidän tytön päiväkodissa järjestettiin isänpäivän aamupala, ja kuulemma paikalla oli myös äitejä, jos isä ei ole kuvioissa mukana.

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

  15. Maisu sanoo:

    Ananaskohvehdit on parhaita! En tiedä inun ja itseni lisäksi ketään muuta joka tykkäisi niistä.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.