17 lausetta jotka voit kuulla ihan kenen tahansa suusta

27.11.2017

Tiedättekö kun jengi sanoo että “tämä postaus on kirjoitettu kieli poskella” eräänlaisena vastuunvapautuksena, jonka jälkeen heitetään niin rasistista/homofobista/huonoa läppää kuin suinkin pystytään, ja sit mietitään miks jengi vetäs herneen nenään? En pahemmin pidä siitä tavasta.

P.S. Tämä postaus on muuten kirjoitettu huumorimielessä.

“Onko isillä vähän rankkaa?” Iinaa nauratti. Itseänikin jos totta puhutaan.

Vielä hetki sitten makoilin olohuoneen matolla, naama puoliksi jossain lattiatyynyn mutkassa. Kuopuksemme konttasi viidettä kertaa keittiöön, kovaan ääneen laulavaa koiraa huomattavasti mielenkiintoisemman astianpesukoneen luokse. Keskimmäinen lapsemme istui edelleen iltapala-pöydässä syömässä pitkän kaavan mukaan, ei siksi että ruokaa olisi ollut liikaa, vaan siksi että mandariinilohkoja on huomattavasti hauskempi imeskellä kuin syödä. Samaan aikaan esikoinen oli jo valmis sänkyyn, ja odotti iltasatua malttamattomana kuperkeikkoja sohvapöytää päin tehden. Itsehän olin ollut kotona vasta vartin. Kiitos äkillisen inspiraation, olin viettänyt reilun tunnin liikenteessä hakemassa portaiden alapäähän lapsiporttia.

Arki on välillä kuin isku vasten kasvoja. Välillä se on naamaan lätisevä, tasaisin väliajoin päälle menevään pöytätuulettimeen kiinnitetty heijari. Välillä se taas on ihan liian vauhdilla ajankohtaiseksi muuttuneen töihin paluun jälkeenkin oikeasti mukavaa. Lapsiperheen kiireistä huolimatta.

Siksi funtsinkin, että voisin pistää muutaman myytin maan tasalle mitä vanhemmuuteen tulee. Lähdemateriaalina tässä tapauksessa Kaksplussan hassunhauska juttu siitä, millaista on olla vanhempi, ja mitä et koskaan vanhemman suusta kuule. Ei sillä että juttua voisi jutuksi kutsua. Kyseessä kun on puolikas suora käännös alkuperäisestä englanninkielisestä jutusta, jossa esimerkkejä oli kuitenkin 27. Suosittelen kuitenkin edes ohimennen selaamaan jutun, ettei minun höpinäni kuulosta täydeltä heprealta.

Tunnustan, että lausahduksissa piilee pieni totuuden hiven, ei niitä ihan tyhjästä olla tempaistu. Keissi on vain vähän liioiteltu. 27-vuotiaana kolmen lapsen isänä, joka malttamattomana odottaa kaveripiirin lisääntymistä, en jaksa arvostaa tämänkaltaista “portin vartioimista” jonka perusteella minun tulisi olla täysin eristynyt kavereistani. Suorastaan uhkunpuhkun raivoa. Heitin oman puhelimeni seinään niin vauhdilla, että vasta hetken sisäistettyäni asiaa, piti vielä heittää jääkaappipakastin perään. (Käännos: hörähdin pöntöllä istuessani ja ajattelin että tästä voisi saada jotain irti.) Asiaan.

1.”En tajua, miten olen näin väsynyt. Olen varmasti nukkunut liikaa.”

Harvinaista toki, liika nukkuminen, mutta ei täysi mahdottomuus. Useammin olen tosin tässä viimeisen kuuden vuoden aikana herännyt töiden, kuin lasten takia. Hei tästä muuten juttuvinkki! 17 lausetta, joita et päästä suustasi töitä saatuasi. Nice!

2. ”Äitiyslomalla mahtaa olla ihanaa, kun on vihdoinkin niin paljon omaa aikaa!”

Näin vanhempainvapaalta juuri töihin palanneena en samaistu tähän sitten yhtään.

3. ”Huh, olipa rankka viikko! Luojan kiitos, on viikonloppu ja voi levätä.”

Älä muuta viserrä. Ei päiväkotia/eskaria/töitä/yksin vauvan hoitamista. Kahvinkin ehtii juoda lämpimänä, koneen ääreltä lasten leikkejä tarkkaillen, ennen kuin itse liittyy seuraan. Siitä sitten porukalla puistoon, tai sadeilmalla leffan pariin.

4. ”Lähdetäänkö lasilliselle tänä iltana?”

Tämä on yksi niistä jotka ovat enemmän totta. Harvemmin pystyy mihinkään noin sitovaan, noin lyhyellä varoitusajalla. Ei se estä kuitenkaan kavereita näkemästä muissa merkeissä äkillisesti, tai suunnitellusti noissa merkeissä.

5. ”En malta odottaa, että kelloja siirretään taaksepäin, jotta saan nukkua tunnin lisää.”

Meillä talviaika itseasiassa korjasi lasten reissun takia venähtäneet unirytmit. Tänä vuonna ei pysty samaistumaan.

6. ”Lähdemme Malediiveille kolmeksi viikoksi tänä kesänä.”

Miksi lasten kanssa ei voisi matkustaa? Jos se vaimostani olisi kiinni me olisimme jatkuvasti jossain. Minä nyt vain olen aina sattunut viihtymään jossain sohvan nurkassa.

7. ”Sopisiko olohuoneeseemme häivytetyn okran vai vaalean keksin värinen matto?”

Riippuu nyt kuule ihan muusta sisustuksesta. Meillä itsellä on valkoharmaa matto ja vaaleanpunainen sohva. Konkarin neuvo: pestävät päälliset on kova sana.

8.“Ostin maailman upeimmat valkoiset farkut.”

Onko tämä joku rinnakkaistodellisuus missä kukaan ei pese pyykkiä?

9. ”Apua, nukuin pommiin ja heräsin vasta puoli yhdeltätoista!”

Minä nukun toistuvasti pommiin. Puhelimessani on niin monen herätyksen tungos että luulisi jonkun jakavan siellä ilmaisia ämpäreitä.

10. ”Onpa tylsää, minulla ei ole kertakaikkiaan mitään tekemistä.”

Missä maailmankaikkeudessa tämä on asia jonka edes haluaisit sanoa? Tylsyys on raunioittavaa. En yhtään odota sitä, kun minulla joskus tulevaisuudessa taas on tylsää.

11. ”Ajattelin vaihtaa autoni pienempään, se olisi varmasti liikenteessä näppärämpi.”

Autoa hankkiessa tulee ottaa huomioon auton käyttötarkoitus. Tottakai lapsiluku vaikuttaa siihen, mutta ei se nyt yksin ole vastuussa. Eihän taksikuskikaan lähde viiden hengen juhlapoppoota kaksipaikkaisella Smartilla noutamaan, tai putkimies vessanpönttöä avoautolla. “Dhöö ajattelin kuljettaa ostamani Ikean vuodesohvan polkupyörällä kotiin.” Päärynä.

12. ”Uusi koiranpentumme on taatusti vaativampi kuin vastasyntynyt.”

Hahhahhaa. Usko pois, ei ole. Paitsi jos on. En minä tiedä, minulla ei ole ikinä ollut koiraa.

13. ”Olen valmis lähtemään parin sekunnin kuluttua – nappaan vain kassini ja avaimet.”

Minä ja isommat tytöt olemme aamuisin ovesta ulkona varttia herätyksen jälkeen. Koko porukan pakkaan mukaan nopeammin kuin vaimoni meikkaa. Esimerkiksi valmis hoitolaukku säästää paljon aikaa. Kolmessa tunnissa ehdimme Verkkokauppaan ja takaisin, mikä on näin jouluruuhkien aaton alla paljon sanottu.

14. ”Askartelu lasten kanssa on taatusti tosi hauskaa!”

Askartelu lasten kanssa on taatusti tosi sotkuista, kyllä, silti vaimoni tuntuu nauttivan siitä. Itsehän en pidä askartelusta – lasten kanssa tai ilman.

15. ”Hei, jäisit nyt vielä yksille!”

Ainahan sitä voi vielä hetkeksi jäädä ottamatta yhtä, jos tuntuu siltä. Tai sitten ottaa sen yhden vielä ja elää seurausten kanssa. Lähinnä tässä on ongelmana se ettei ryhmäpaine ole aina ihan okei, kannattaa ihan oman harkinnan mukaan.

16. ”Pitäisiköhän varata pieni viikonloppuloma?”

Kuka estää, jos lapsille saa tutun ja turvallisen hoitajan? Ei lapset ole meitä estäneet matkustamasta. Ja jos lasten kotiin jättäminen ei maistu, tai pidempi matka tuntuu turhan raskaalta, voi sitä aina reissata ihan kotimaassakin. Kesäinen viikonloppu Lahes, kenties? Improvisoi. Sopeudu. Voita.

17. ”En aio antaa lapsen tulon muuttaa itseäni.”

Tämän viimeisen tunnustan osuvan suoraan asian ytimeen. Muistan itsekin uhonneeni jotain vastaavanlaista. Totta kai lasten saaminen muuttaa asioita, sanoi etukäteen mitä tahansa. Loppupeleissä se muutos lähtee kuitenkin itsestä, ja jos peili ei miellytä, voi kääntyä katsomaan ikkunasta vai miten se meni. Itse ainakin olen ihan sinut itseni kanssa – enemmän nyt kuin ennen lapsia.

TL;DR: Lapset on kivoja jos jos haluaa olla vanhempi, jos ei halua niin ei kannata. Turha huudella siinä vaiheessa kun ne lapset pyörivät siellä pöydän alla imemässä sitä läikkynyttä maitoa, kun ei se vanhemmuus oikeasti tee sinusta sen parempaa, tai huonompaa, ihmistä.

T. Otto


17 Responses to “17 lausetta jotka voit kuulla ihan kenen tahansa suusta”

  1. Mia sanoo:

    Vitsit Otto sun juttuja on kyllä mahtava lukea. Näissä on just sopivasti pilkettä silmäkulmassa ja nää on aina jotenkin vaivattoman hauskoja. Ei ole yritetty liikaa. Pidän kyllä ihan hirveesti myös Iinan jutuista ja kirjoitustyylistä, mutta nää on välillä kivaa vaihtelua!

  2. Sanna sanoo:

    Oi vitsi mä olin jo unohtanu tl;dr:n, ihan mahtava! :D hyvä Otto, sun juttuja on ollut ikävä!

  3. R sanoo:

    voi kumpa Otto alkais taas kirjoittaa omaa blogia! taitaa olla mahdottomuus vai olisiko?:D nää sen postaukset on ihan huippuja, varsinkin ku se on niin taitava kirjoittamaan!

  4. Pii sanoo:

    Eihän tuohon ole mitään lisättävää

  5. Täytyy todeta, että tämä sinun kirjoittamasi juttu on parempi, kuin tuo kaksplussan. Olen melkein joka kohdasta samaa mieltä kanssani, paitsi tuosta kellojen siirtämisestä. Meillä herättiin puolitoista viikkoa viideltä. Esikoisella on supertarkka sisäinen kello, mutta emme keksineet miten sen saa siirrettyä. Reissu mummilaan tosin auttoi.

    Mutta joillekin vanhemmuus sopii vain paljon paremmin, kuin toisille. Tarkoitan, että joillekin vanhemmuuden tuomat muutokset istuvat paljon luonnollisemmin, kuin toisille. Itse en ole ksokaan kokenut vanhemmuutta raskaaksi. Nytkin taaperon ja vastasyntyneen kanssa nautin täysin siemauksin. Minulla on kuitenkin ystävä, jolle vanhemmuus ei ole yhtä helppoa ja luontevaa. Vaikka hän hoitaa homman hienosti, se vaatii häneltä selvästi aavistuksen enemmän työtä kuin minulta.
    Mutta lasten hankkimista demonisoidaan vähän turhan paljon. Me mietitään edelleen miehen kanssa, näin toisen lapsen ollessa kohta kolme viikkoa, että milloin se kaikkien julistama vaikea oikein alkaa? Ei lasten saaminen ole kamalaa.

  6. Korinna sanoo:

    Ai että! Toi kohta 12. Mä oon sanonu niiiiiin monta kertaa mun kavereille että hommaisin mielummin vielä yhden lapsen ku koiranpennun. Ne on raskaita, oikeasti :D

  7. Anniina sanoo:

    Olen vahvasti sitä mieltä, että maailmassa on Akkavallan kokoinen aukko. Nasevaa tekstiä!

  8. Erika sanoo:

    Ääh, onpa ärsyttävää, kun postauksen alusta ei tule suoraan ilmi, että Otto kirjoittaa. Vai onkohan ne vaan mun aamuaivot, kun mietin pitkään, mitä iina tarkoittaa lauseella ”Iinaa nauratti. Ja minuakin vähän” ( vai miten se nyt meni). Mutta mulle on käynyt monesti, että ihmettelen sanamuotoja tai tapaa kirjoittaa ja tajuan vasta tekstin lopuksi, että kirjoittaja on ollut Otto. Eihän se nyt maailmaa kaada, mutta olisi kiva tietää se heti aluksi. Tekstiä lukisi ihan eri fiiliksellä.

  9. Em sanoo:

    I salute you.

    Mainiota nää sun jutut Otto.

  10. Camilla sanoo:

    Mä NIIIIIIIIIIN tykkään tästä Oton tavasta kirjottaa! Ihan super hauska postaus! :D

  11. Jassu sanoo:

    Yleensä olet alussa maininnut, jos Otto on kynän varteen. Luin tätä hetken ja parin lauseen jälkeen ajattelin, ettei varmasti ole Iinan teksti. Asia varmistui, kun kynäilijä nimitti itseään mieheksi/isäksi. Kiva teksti.

  12. Lisbet sanoo:

    ”niin monen herätyksen tungos, että luulisi jonkun jakavan siellä ilmaisia ämpäreitä” :DDD

  13. Maria sanoo:

    Tunnistin jo alussa Oton käsialan ja voi että, sä ossaat!

  14. Henna sanoo:

    Haa, arvasin heti, että tää on Oton käsialaa! :D Loistava teksti, nauratti kovasti, erityisesti: ”niin monen herätyksen tungos että luulisi jonkun jakavan siellä ilmaisia ämpäreitä”. Ihana kun Otto jaksaa vierailla :)

  15. Mummuikäinen sanoo:

    Ihanaa kun pidätte noin älyttömän hyvin lapsianne, ihailen. Kaikki ei hanki lapsiporttia vaan antavat 1 vuotiaan itse kiivetä ja sitten kuten arvata saattaa niin tippua, tippumistapauksesta laitetaan sitten kuvaa fb.in, minusta sellainen on peräti outoa miltei sairasta, pienet lapset ovat aina huoltajan katsonnan vastuulla, itse katson päivittäin kahta pientä aina 6-12 tuntia ja tiedän mistä kirjoitan. Toivotan teidän suurelle ja ah niin iloiselle perheelle hyvää joulun alus aikaa…

  16. Mari sanoo:

    Ai, että rakastan näitä Oton juttuja! Aivan mahtavia, heti huomasi tekstin olevan Oton alaa.

  17. Hanna sanoo:

    Hyvä postaus! Tämä on niitä harvoja paikkoja, joiden perusteella lasten kanssa elämä ei ole kamalaa. Monesti ihmettelen, kun lähes joka blogista tai keskustelupalstalta saa sellaisen käsityksen, että lasten hankkiminen suurinpiirtein pilaa elämän. Teillä on ihanan positiivinen (ja silti realistinen) blogi! :)

Kommentoi