Kun sun vierellä on just se oikea ihminen

29.11.2017

Uutena vuotena tulee seitsemän vuotta siitä, kun me Oton kanssa tavattiin. SeItSeMäN! Se tuntuu niin oudolta, että siitä on oikeasti jo niin kauan. Ennen Ottoa en ollut seurustellut koskaan kunnolla, ja muistan kuinka olin ylpeä jo siinä vaiheessa kun oltiin oltu yhdessä puoli vuotta. ”Wau, tää on mun pisin parisuhde ikinä”. Nyt naurattaa, kun mietinkin sitä, se tuntui niin hienolta saavutukselta silloin. Nyt tajuan että eihän se mikään saavutus ollut, ja että seitsemän vuottakaan ei ole pitkä aika, eikä varsinkaan tunnu pitkältä, kun vierellä on oikea ihminen.

Seitsemän vuoden kriisistähän sitä puhutaan yleisesti, mutta jotenkin en osaa nähdä että meillä olisi sellaista näköpiirissä. Meidän parisuhteen isoimmat mullistukset: yhteenmuutto, ensimmäinen, toinen ja kolmas lapsi, kihlautuminen & häät ovat kaikki jo takanapäin, ja niistä ei ole tarvinnut yrittää ”selvitä” vaan niistä on nautittu yhdessä. Mielettömän hienoja hetkiä ihan jokainen, joita on ilo muistella. Yhdessä ollaan koettu myös surua ja rankkojakin juttuja. Ja niistä ollaan myös selvitty yhdessä, tiedän että Otto on aina mun tukena, tapahtui mitä tapahtui. Silloin kun on ollut rankkaa, ollaan turvauduttu toisiimme, ja saatu toisistamme voimaa, eikä ajauduttu kauemmas.

Edessä mä näen seesteistä arkea ja yhdessäoloa, joita ollaan ehditty kokemaan jo aimo annos kaikkien isojen juttujen välissä. Tiedän että en tarvitse jatkuvia huippuhetkiä viihtyäkseni Oton kanssa, vaan se yhdessäolo ja tasainen rakkaudentäyteinen arki on meidän suhteen liima.

Me ollaan juuri vietetty puoli vuotta tiiviisti toistemme kanssa yhdessä, enkä juksuta yhtään jos sanon, että voisin hyvin viettää Oton kanssa tiiviisti yhdessä seuraavatkin puoli vuotta, tai vaikka puoli vuosikymmentä. Enkä kyllästyisi, en ikinä. Otto on kuin osa mua, eikä mikään nenä tai edes raaja, vaan vähintään puolet. Kun mä kirjoitan tätä, Otto on töissä, ja kun ajattelenkin vaan näitä asioita, mulla tulee lämmin tunne, ja ikävä Ottoa. Ja tiedän että en ole meidän suhteessa tämän tunteen kanssa yksin. Aina kun jommallakummalla on ollut joku reissu, tai ollaan jouduttu olemaan pidempään erossa toisistamme, on käynyt hyvin selväksi että molemmat ikävöivät toista vähintään yhtä paljon.

Me ollaan kasvettu teineistä aikuisiksi yhdessä, ja koko aikuisikäni olen viettänyt niin että Otto on seissyt mun rinnalla. En osaisi edes kuvitella mitään muuta, enkä missään nimessä haluaisikaan. Me ollaan kasvettu yhteen, ja luotu yhdessä meidän elämä.

Oton vanhempainvapaan aikana me ehdittiin viettää aikaa yhdessä kunnolla melkeinpä joka päivä. Käytiin kävelyllä tai lounaalla, ja koska sain työt tehtyä päiväsaikaan, olivat illat meidän yhteisiä aina lasten nukkumaanmenon jälkeen. Me ehdittiin puhua, puhua ja puhua. Eikä edes aina mistään tärkeästä, mieheni käyttämä termi keskinäiselle höpöttelyllemme olisi kaunis ”paskanjauhanta”. Sitä ehdimme harrastaa aivan kaikessa rauhassa. Ja se on ihan parasta.

Mä tiedän että Oton kanssa multa ei voi ikinä loppua jutut kesken, kun me puhutaan ihan yhtä sujuvasti feminismistä, Spice girlsistä, uusista nuudeleista, politiikasta kuin meidän parisuhteestakin. Kaikesta ei olla aina samaa mieltä, mutta aina ymmärretään toista. Ja sehän on just parasta kun tajuaa että ei tarvitse olla ihan samaa mieltä, vaan voi olla myös kaksi eriävää, mutta ihan yhtä hyvää mielipidettä. Toki kaikista tärkeistä asioista ollaan tasan samaa mieltä, meillä on samat arvot ja kasvatusperiaatteet, ja samanlainen moraali. Ja monissa asioissa ollaan ajan kanssa ajauduttu olemaan samoilla linjoilla, toisen inspiroimana. Mutta ne pienemmät jutut joista ollaan eri mieltä, ovat opettaneet loistavasti ymmärtämään ja ihailemaan erilaisuutta.

Oton mielestä maailman paras tapa viettää yksin vapaahetkeä on pelata, ja mun mielestä askarrella kuivatuista appelsiineista koristeköynnöstä. Kumpikaan ajanviete ei ole toista huonompi tai parempi, koska me molemmat nautitaan siitä mitä tehdään. Osataan arvostaa niitä asioita, mitkä tuottavat toiselle hyvää fiilistä, omista kiinnostuksen kohteista riippumatta. Ja sen lisäksi että meidän suhteessa on vapaus tehdä itse niitä asioita mistä nauttii, ilman että toinen ärsyyntyy tai nalkuttaa, meillä on myös vahva halu viettää aikaa toistemme kanssa. Ja tietysti myös koko perhe yhdessä. Ja siksi meidän suhde toimii. Ei tarvita mitään sääntöjä tai sopimuksia, kun kumpikin haluaa että molemmat saavat omaa aikaa, ja yhteistä aikaa.

Arki ei tunnu raskaalta, kun sen saa jakaa Oton kanssa. Hän ottaa puolet arjen taakoista kantaakseen, ja arjen ilot taas tuplaantuvat kun ne saa jakaa toisen kanssa. Siinä on yksi suuri syy siihen, miksi arki tuntuu niin nautittavalta: koska saan jakaa sen juuri Oton kanssa. Tottakai arki lasten kanssa on muutenkin parasta, mutta kyllä mä tunnen valtavaa iloa siitä että saan lähettää sen whatsapp-viestin Otolle töihin, että ”katso kun kuopus nukahti tonttulakki päässä”, ja hän vastaa että ”ihana sydänsydän”.  Ja suurta helpotusta, kun oksennustaudissa se toinen voi käydä äkkiä hakemassa kaupasta mehujäitä ja mustikkakeittoa, kun itse ei pysty mihinkään (paitsi jos molemmat on kipeänä yhtäaikaa, niinkuin viimeksi. Se vasta oli hirveää, kuusiviikkoisen vauvan kanssa vieläpä). Mutta siitäkin selvittiin, yhdessä. Yhdessä me selvitään kaikesta, tuli vastaan mitä vaan.

Olen ylistänyt Ottoa moneen kertaan täällä blogissa, ja ylistän myös ihan suoraan hänelle itselleen, ja meidän kaikille läheisille. Meidän suhteesta on turhaa yrittää etsiä draamaa, kun me ollaan vieläkin niitä ällösöpöjä jotka laittaa joka viestin perään sydämen, ja pussailee ja kikattelee ruokakaupassa kuin vastarakastuneet. Seitsemän vuotta takana, ja ainakin 70 edessä, tai kyllä mä sanon että juhlitaan mun 100v-synttäreitäkin yhdessä kikatellen, vaikka ei ois enää hampaita suussa ja se näyttäisi vähän hassulta. Siihen me tähdätään.

Ihanaa iltaa kaikille <3


23 Responses to “Kun sun vierellä on just se oikea ihminen”

  1. Emilia sanoo:

    Couple goals! Ihanaa kun olette löytäneet toisenne ja sen teidän tavan olla yhdessä :) kun katoin noita teidän kuvia, niin ei voi olla ihmettelemättä miten ainakin omaan silmääni Tiara on aivan Oton näköinen ja taas Zelda aivan sun näköinen! Toki olette tän varmasti itsekin huomanneet ja kuulleet paljon muilta :D

    Ihanaa joulunodotusta ja kaikkea hyvää teidän perheelle! <3

  2. Ihana postaus!
    Ja suloinen joulupaita! Itseltäkin löytyy jo tässä vaiheessa joulupaita, pitäähän sellainen toki olla! <3

  3. Maija sanoo:

    Moi,

    Ihana kuulla teidän parisuhteesta! Ootte niin hyvää esimerkkiä muille tolla toistenne kunnioituksella.

    Katselin sun gift-in-a-jar tuplasuklaareseptiä ja mulle tuli muutama kysymys mieleen ja huomasin että samat kysymykset oli siellä kommenttiboksissa ja tainnut mennä sulta ohi. Viititkö käydä vastailemassa kun kerkiät!

  4. Suvi sanoo:

    Hei! Oon lukenu sun blogia alusta asti ja harvoin kommentoinut. Nyt on pakko kommentoida. Mä oon aina kuvitellu teijän parisuhteen tollaseks ku sä tässä päivityksessä kerrot. Ootte ihania ja ihana pari! Mut tätä oon tein kohdalla aina miettinyt (oot voinu kertoo tän jo jossain postauksessa ehk, mut mulla menny sit ohi) että ootteko koskaan riidelleet/tapelleet kunnolla. Tarkotan sitä ku tuntuu että maailma romahtaa ja vihaat toista sillä hetkellä (vaikka kuitenkin rakastat) vai onko teidän parisuhde oikeasti tollasta ihanaa hattaraa koko ajan? Pikkukinoista sä oot joskus maininnut, mut niitä nyt ei lasketa ;)

  5. Nimetön sanoo:

    Ihana miten puhut Otosta :)
    Nykypäivänä tindereiden sun muiden takia tuntuu että ihmiset ei enää sitoudu samanlailla suhteisiin kun ehkä ennen, onko sitten moraalin rima laskenut vai mikälie. Tuntuu että toisesta etsitään niitä negatiivisia puolia ja unohdetaan positiiviset asiat.
    Toki moni ei heti kertaheitolla löydäkkään sitä omaa tosirakkautta.
    Teidän rakkaustarinaa ja kasvua perheenä on ollut ihana seurata vuosien ajan. Sinun positiivisuus ja miten puhut Otosta muistuttaa minuakin välillä miten tärkeää on olla positiivisempi, ja yleensäkkin olla onnellinen omasta puolisosta ja meidän lapsiperhearjesta.

    Kiitos tästä blogista! :)
    Btw.. Otolla on niiiiiin hieno paita etten kestä! Mistä tuollaisia voi ostaa!!??

  6. Anna Autio sanoo:

    Kyllä teistä näkyy rakkaus! On käynyt kateeksi teidän ilo ja toisista välittäminen entisessä suhteessani. Kaipasin samaa ja unelmoin samankaltaisesta. Halusin Iina ja Otto rakkauden! Teidän elämä näyttää niin unelmalta. Lapset, työt, koti jne. Ihan kivaa että olette löytäneet toisenne! Onneksi löysin blogisi (ja miehesi blogi) kun on niin inspiroivaa kaikki!

    P.s Olen nyt tänä vuonna löytänyt rakkauden, jonka voisin kutsu Iina ja Otto rakkaudeksi. Nyt siinä on vaan meidän nimet tilalla ;) <3

  7. saana sanoo:

    Etsikkoaika tulee vielä, ehkä ero. Ei se ikuista ole.

    • Saana sanoo:

      Siis TÄH?! Mä oon niin kurkkua myöten täynnä tommosta yleistä negatiivisuutta ja ajattelumallia et kaikki parit muka eroais joskus! Ei kuule välttämättä erookkaan! Itselläkin on lähipiiri täynnä pareja jotka on olleet vuosia/vuosikymmeniä yhdessä ja samaan tähdätään itsekin mieheni kanssa. Tahtoa se vaatii, molemmilta osapuolilta.

      • Maria sanoo:

        LOOOOL katkeruutta ilmassa kyllä nyt ja kovasti :-D mun isovanhemmat on olleet yhdessä 56vuotta, mun vanhemmat 37vuotta. Että joo, todellakin ”kaikki eroaa” ;)

    • Lisbeth sanoo:

      No onpas ajattelematon ja ilkeä kommentti.
      Miten se on sinulta pois, jos toinen on onnellinen ja kertoo siitä?
      Onneksi meitä muitakin onnellisia löytyy pilvin pimein. ❤️
      Olen itse ollut mieheni kanssa ensi huhtikuussa 30 vuotta. Yksikään läheisistä ystävistäni ei ole eronnut, vaikka takana on suunnilleen saman verran yhteisiä vuosia miestensä kanssa. Eivät myöskään sisarukseni. Vanhempani ovat olleet yhdessä 56 vuotta, appivanhempani vielä pidempään.
      Ja näitäkin esimerkkejä vielä tärkeämpää: itse sinä et onnea löydä ainakaan ongelmia etsimällä tai toisten onnea mitätöimällä.
      Ihanaa joulun odotusta kaikille!

    • Tanja sanoo:

      :( surullista että olet joutunut pettymään rakkaudessa itse.

      Missä vaiheessa oletat eron tulevan?

      Hassua kun olen kuullut tuon saman oman parisuhteeni kohdalla. Odottakaahan vuosi (me siis menimme naimisiin 8kk seurustelun jälkeen), vuoden päästä pitikin odottaa viisi ja sitten 10. Nyt ollaan oltu yhdessä yli 19v ja kitkerimmät kommentoijat vetää jo kolmatta ”pitkää” parisuhdetta.
      Me aiomme olla yhdessä niin kauan kuin henki toisessa pihisee. Riippumatta siitä mitä muut ajattelee, toivoo ja arvelee.

      Iinalle ja Otolle; olette ihana pari! Kaikkea hyvää teille jatkossakin ja ottakaa edelleen elämän myrskytkin yhdessä vastaan <3

    • V sanoo:

      Entä sitten vaikka tulisikin? Juuri tämän takia on ehdottoman tärkeää elää hetkessä ja nauttia juuri siitä mitä NYT tapahtuu. Aina voi tapahtua mitä tahansa joten spekuloiminen ja jatkuva pelossa eläminen on aivan jokaisella elämän osa-alueella täysin turhaa.

      Kiitos Iina jatkuvasta positiivisuudesta jota meille tarjoat ja annat, se on erittäin voimaannuttavaa <3 kaikeka hyvää ja ihanaa joulun odotusta!

  8. Nimetön sanoo:

    Ihana postaus! Hei mistä teen paidat on? :) poikakaveri on dinofani ja jos Oton paita on jostain metsästettävissä niin sen teen :D

  9. Anni sanoo:

    Teillä on kyllä ihana parisuhde. Tavallaan näen että mulla on mun parisuhteessa tosi samankaltaiset arvot. Voi luottaa että toinen on siinä. Yhteinen arki on ihanaa ja tietyllä tapaa tosi helppoa. Me kunnioitetaan toisiamme ihan älyttömästi eikä koskaan tarvi pelätä että toinen loukkaisi toista. Parisuhde on tietyllä tavalla itsestäänselvyys, mutta ei kuitenkaan liikaa ja silleen huonolla tavalla vaan hyvällä. Ehkä ymmärrät :) Mutta se tässä onkin sitten hassua että toisaalta ollaan taas aivan erilaisia kuin te :D me vietetään tosi paljon aikaa erillään. Ja tällähetkellä jopa asutaan erillään kun mies tekee töitä toisella paikkakunnalla ja minä opiskelen. Meillä kans pian silti se 7v takana päin. 4 vuotta siitä yhdessä asumista. Meillä saattaa mennö se 5 päivää että hädintuskin soitetaan kerran tai laitetaan muutama viesti sinä aikana. Molemmat keskittyy jotenkin niin siihen omaan työ/opiskeluviikkoon. Sit kun viikonloppuna nähdään niin ollaan toki taas onnesta soikeana. Välillä oon miettinyt et onko se outoa että olllaan niin kaksi erillistä ja itsenäistä ihmistä mutta silti parisuhteessa. Mutta jos se kerta toimii ja molemmilla on hyvä olla niin eikai se sitten ole outoa? :) ihanaa joulun odotusta teidän perheelle <3

  10. Kia sanoo:

    Teidän parisuhde kuulostaa erittäin ihanteelliselta. Se tuo mieleen oman suhteeni mieheeni, joka on kestänyt pian kymmenen vuotta ja tuon kunniaksi olemmekin avioitumassa ensi vuonna vihdoin ja viimein. Saimme esikoisemme hiljattain ja en voisi olla onnellisempi tällä hetkellä. Vierellä on se ihminen, joka on tässä vielä hamaan loppuun asti.
    Mukavaa joulunaikaa teidän ihanalle perheelle!

  11. Mk sanoo:

    Ei liity tähän, mutta voitin fennia arvonnassa heijastimen, enkä ole vielä saanut sitä. Onkohan se tulossa? :) ei oo kyseessä mikään iso palkinto, mutta oli kiva kerrankin voittaa jotain :D ja kun itselläni ei heijastinta ole niin ajattelin et nyt rupeen käyttämään.

    • Essi sanoo:

      Mulla sama! Voitin kans mutta ei oo vielä näkynyt postissa.. arvelin että olis hukkunu postiin, mutta olisko sattumaa että olis useempi hukkunut samalla..

      • Tanja sanoo:

        Minä voitin myös ja kyselin jo fennian yhteyshenkilöltä asiaa. Isa voittajista on hitaasti laittanut yhteystietoja ja postittavat kaikki kerralla.
        Minun heijastimet tulivat eilen joten varmasti teillekin tulee pian :)

  12. Helluw sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu! Voin kyllä niin samaistua tähän. Nuoresta iästä huolimatta, me ollaan oltu avomieheni kanssa ”jo” 3,5v yhdessä. Itse täytän pian vasta 20, ja nykyinen avomieheni on siis ensimmäinen seurustelukumppanini. Tiedän, että etenkin meidän suhteen alkuaikoina moni minunkin sukulaiseni ajatteli, että tuo on vaan joku teinien muutaman viikon kestävä suhde. Nyt meillä on koiranpentu ja ollaan pian muuttamassa rivitaloon. Minustakin tuntuu, että vierelläni on se oikea ihminen ja se on kyllä niin ihanaa.

    Me kyllä osataan myös riidellä aina silloin tällöin, suorapuheisia kun kumpikin ollaan. Mekään ei silti ikinä loukata toisia riitojenkaan aikana. Ja vaikka riidellään niin silti tiedetään, että ei se parisuhde kaadu siihen riitaan. Itse pikemminkin koen, että ne riidat voi joskus myös vahvistaa parisuhdetta ja tehä siitä entistäkin lujemman.

    Ja se on kyllä todella tärkeää, että esim. arvostus, intohimo ja pienet rakkaudenosoitukset säilyvät suhteessa aina. Toivon, että itsekin olen yhtä onnellinen puolisoni kanssa vielä seitsemänkin vuoden yhdessäolon jälkeen, kuten te. <3 :)

    Mukavaa loppuviikkoa ja alkavaa viikonloppua teidän perheelle!

  13. Iiva sanoo:

    Tuleepa tälleen kroonisena sinkkuna vähän kaiho ja noin ihanan parisuhteen kaipuu :( Mutta mahtavaa kuulla että teillä on kaikki palaset paikoillaan, paljon lämpimiä terveisiä ja hauskaa joulunaikaa!

  14. Minnis sanoo:

    Aivan ihania olette <3 niinkui joku sanoikin, ootte Todellaki ainakin mun couples goals :D paidoista en tiedä onko ne sieltä kauneimmasta päästä(:D) mutta varmasti moni haaveilee teidän tapaisesta parisuhteesta! IHANAA<3

  15. Linda sanoo:

    Aivan ihana postista! Te kaksi todella ootte couplegoals! Näen tässä paljon samoja asioita omassa parisuhteessani ja toivon, että me ollaan samanlaisia kuin te kaksi kun joskus saavutetaan 7 vuoden yhdessäolo! Kun muutettiin yhteen paljon moni pelotteli siitä tulevasta arjesta ja suhteen arkistumisesta, mutta sehän on just parasta! Musta on ihana laittaa ruokaa ja siivota yhdessä, ulkoilla koirien kanssa. Parasta tulla kotiin, kun mies aina vastassa ja koskaan ei tarvi nukkua yksin! Työpäivän aikana ehtii tulla jo ikävä ja jos toinen on reissussa niin koko ajan pitää tekstailla ja laskea tunteja siihen, että pääsee kotiin viettämään yhteistä aikaa! Olette ihania <3

Kommentoi