Joulu 2017 jää meidän muistoihin erityisenä, sillä se on meidän kuopuksen ensimmäinen joulu. Toki jokainen joulu on omalla tavallaan erityinen ja ihana, mutta kyllä ne lasten ensimmäiset joulut on aina jollain tapaa ainutlaatuisia. Haluan tehdä ensimmäisestä joulusta merkityksellisen myös vauvalle, ihan samalla tavalla kuin muillekin perheenjäsenille. Mulle joulu on muutenkin se vuoden tärkein juhla, enkä osaa kuvitella että en järjestäisi vauvalle joulua ”koska ei hän siitä mitään vielä ymmärrä”. On monta muutakin asiaa, mitä vauva ei välttämättä osaa arvostaa vielä samalla tavalla kuin vaikkapa viisivuotias, mutta se ei tarkoita etteikö vauvakin nauttisi siitä, että häntä huomioidaan ja otetaan mukaan yhteiseen tekemiseen ja perinteisiin.

Meillä vauva on mukana joulun juhlinnassa ja valmisteluissa ihan siinä missä muutkin: hänellä on oma itsetehty joulukalenteri, jonka luukkujen (eli pussien) avaamista hän rakastaa. Aina kun hän näkeekin oman joulukalenterinsa, hän osoittelee sitä kohti ja päästää innostuneita ääniä. Ja kun hän saa oman pussin käteen, se hymy kasvoilla on niin tyytyväinen ja iloinen. Hän aina avaa pussin innosta kiljahdellen, ja on niin onnellinen saadessaan kaksi vihreää palikkaa joita voi hakata yhteen. Mä tein kalenterin Joulupukki -Duploista, ja jokaisessa pussukassa on aina 1 hahmo, tai muutama palikka (2-4).

Hän kulkee meidän mukana joulutapahtumissa, markkinoilla, kirkossa kuuntelemassa joululauluja, ja kauppakeskuksessa tapaamassa joulupukkia. Ei hän ehkä niin paljoa vielä joulumarkkinoista ymmärrä, mutta hän nauttii muiden kanssa yhdessä uusista kokemuksista. Värikkäistä valoista, karusellista ja musiikista. Hän saa osallistua jouluruokailuun ihan kuten me muutkin, ja vinkkejä sormiruokailijan jouluruokiin olen ottanut Simppelin Sormiruokakeittiön sivuilta. Myös vauvalle voi tehdä omia ”pipareita”, joululaatikoita, ja muita ruokia joilla hän pääsee joulutunnelmaan.

Luetaan vauvan kanssa jouluaiheisia satukirjoja, ja hänen lempparinsa on yllättäen sellainen kirja josta kuuluu jouluisia säveliä. Niitä sävelmiä on viisi erilaista, ja viimeinen niistä viidestä on hänen ehdoton suosikkinsa. Hän rämpyttää samaa nappia uudelleen ja uudelleen, ja vaikka hän kuulisi lyhyen sävelmän kymmenettä kertaa kolmen minuutin sisään, hän jaksaa aina innostua uudelleen hytkymään ja naurahtelemaan, ihan joka kerta.

Vauva saa myös omia joululahjoja. Ei hirveästi, koska ei hän oikein mitään osaa toivoa, mutta omia lahjoja kuitenkin, sellaisia mistä me olemme arvelleet hänelle olevan iloa. Kuten oma rumpu (hän rummuttaa pöytiä. palikkalaatikoita, pahvilaatikoita, vessanpyttyä, lehtitelinettä, lattiaa, jalkojaan, mun mahaa, u name it) ja ruotsinkielinen joululaulukirja jossa on musiikit mukana (musiikki on parasta mitä hän tietää, ja ruotsin kieli ei ole vielä niin vahva kuin suomi, niin sitä on tärkeää tukea). Lisäksi tehtiin hänelle ikioma kirja, jossa on perheenjäsenten ja tärkeiden ihmisten valokuvia, sillä hän tykkää tosi paljon katsoa kuvia. Uskon että siitä tulee rummun lisäksi hänen lempparilahjansa.

Toivottavasti meidän kuopus nauttii olostaan jouluna, ja vaikka hän ei tästä mitään muistakaan, hän voi katsoa isompana valokuvista miten kiva joulu hänellä on ollut. Ja ehkä hän pitää oman valokuvakirjansa ehjänä, ja voi selata sitä vielä viidenkymmenen vuodenkin päästä.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille, alle kaksi viikkoa jouluun <3