Just tänään perjantaina 29. joulukuuta 2017

29.12.2017

Heräsin: Klo 9.15, Otto teki etäpäivää kotona, ja heräsi vauvelin kanssa jo aikaisin aamulla, että mä sain nukkua. Tyypillä on hammas tulossa, ja viimeiset pari yötä on olleet vähän katkonaisia. Teki niin höpöä saada nukkua pitkään!

Söin aamupalaksi: Joululimppua ja kahvia. Joululimppua syön vielä uuteen vuoteen asti, sitten on aika jättää se pois ja siirtyä takaisin tuttuun, turvalliseen ja kuitupitoiseen ruisleipään,

Siivosin: Vaatekaapin, vihdoin. Tämä on ehkä vähän sitä New Year New Me -kliseistä ajattelua, mutta ai että tuntuu hyvältä kun kaapin sisällössä on taas jotain järkeä, kun kaikki ei ole ihan mytyssä. Huomasin että mulla on siellä oikeastaan kaikki mitä juuri nyt tarvitsen (ja enemmän). Vaatekaappi näyttää kivalta, kun se koostuu laadukkaista lemppareista joita päälle pukiessa hymyilyttää.

Puuhastelin lasten kanssa: Askarreltiin yhdessä lumihiutaleita. Se on tosi koukuttavaa, etsin aina Pinterestistä ohjeita joiden mukaan leikkelen mitä kreisimpiä lumihiutaleita. Musta on ihanaa kun lapset kiljaisee WAAAAU niin innoissaan, kun saan jonkun hienon hiutaleen tehtyä. Heidän rakkaudella väkertämänsä lumihiutaleet on kuitenkin mun lemppareita, ja kun yhdistellään niitä kaikkia, tulee paras sekoitus keittiön ikkunaan.

Kuunneltiin: Marcusta & Martinusta, ketäpä muutakaan. Joulupukki toi Marcus & Martinus -tyynyn, hupparin, päiväkirjan ja valokuvakirjan, joten voin kertoa että Norjan pojat on aika hyvin täällä edustettuna pienten fanityttöjen toimesta.

Leikin vauvan kanssa: parkkitalolla ja hinausautolla. ”Rikkinäiset autot keräilen, taikakoukkuni avullaaaaaa” laulaa tyypin hinausauto, jos mahdollista, vieläkin epävireisemmin kuin minä. Tää auto on mun lemppari, mä jotenkin samaistun niin paljon sen laulujen sanoihin ja nuotin vierestä hieman kärsivän kuuloisesti meneviin sävelmiin. Ihan huippu. Suomenkielinen parkkitalo alkoi myös yhtäkkiä laulamaan ruotsiksi, mikä on hieno juttu, mutta ei tiedetä yhtään mistä tai miten tai miksi tämä asetus meni päälle, ja kuinka kauan se pysyy. Toivottavasti pitkään, vauvan on hyvä kuulla ruotsia niin paljon kuin mahdollista.

Ostettiin kaupasta: Tortilla-ainekset ja uusia värikyniä. Meidän lapset on värikynien kuluttamisen mestareita, ja tuntuu että kerran kuussa saa ostaa uudet tussit tai puukynät. Meillä on siis arvatenkin jokainen kaappi, hylly ja lehtiteline täynnä piirustuksia.

Tavattiin: Oton siskoa joka oli meillä yötä viime yönä, sekä Tiaran kummitätiä ja hänen miestään, jotka tulivat meille istumaan iltaa ja kokkaamaan meidän kanssa tortilloja. Just parasta!

Huomenna: Me lähdetään Ouluun, jeejeejee!

Toivottavasti tykkäsitte vähän erilaisesta postauksesta, ajattelin että joskus on hauskaa tehdä tällainen vähän erimuotoinen postaus, joka on helppo ja nopea lukea – ja mulle hauska kirjoittaa. Tällaisia voisin tehdä aina välillä, koska näitä on myös megahauskaa lukea jälkeenpäin ja muistella juuri noita tiettyjä tarkkaan kuvailtuja juttuja jotka olisi muuten unohtunut.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3


16 Responses to “Just tänään perjantaina 29. joulukuuta 2017”

  1. Sanna sanoo:

    Tää oli kyllä ihana postaus! Ja aika hauska, kun just puhuttiin nachoista kavereiden kanssa ja sit etusivulle pamahtaa kuva teidän tortillapöydästä! :’D onneksi uutenavuotena pääsee herkuttelemaan oikein kunnolla <3

    Sanna / pannariblogi.blogspot.fi

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos hurjasti <3 Ihanaa että tykkäsit! Ja toivottavasti oli mahtava uusi vuosi ja herkut! <3 :D

  2. Tää oli hyvä postaus. <3 Ihana lukea. Taattua Iinaa.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos, ihanaa että tykkäsit! :) Pitää tehdä jatkossakin!

  3. Emzi sanoo:

    Tosi kivasti tehty postaus! Oli mukava lukea! Hyvää viikonloppua teille!

  4. Annika sanoo:

    Olipa kivan arkinen höpöttelypostaus! Harvemmin tällaisiin tulee kommentoitua, mutta ovat nämä silti tosi hauskaa luettavaa. Ihan tavallinen arki ja elämä kun kuitenkin on mun mielestäni se blogien suola :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Ihanaa kuulla, pitää tehdä useamminkin tällaisia!! :) Ja samaa mieltä, tavallinen arki on niin blogien kuin koko elämänkin suola! :D Kiitos paljon<3

  5. Päivi sanoo:

    Tosi kiva postaus kyllä, vähän erityylinen MyDay-postaus :) Lisää vain!

  6. Kummitäti sanoo:

    Mun kummilapsi sai joululahjaksi myös suomenkielisen lelun, mutta kun yhtä punaista nappulaa painaa kauan se alkaa puhumaan/laulamaan ruotsiksi, huomattiin tuo vahingossa, kun lapsi piti nappulaa kauan pohjassa. Jos on paketti/ohjekirja tallella niin kannattaa tutkia tai sitten painella kaikkia nappuloita vähän kauemmin jos alkaa taas laulaa suomeksi :D

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Haha eikä, just hyvä juttu!! :D Ei taida olla käyttöohjeet enää tallessa, mut jospa googlettelemalla löytyisi :D!

  7. Sonja sanoo:

    Nää on parhaita postauksia!! Kuvauksia arjesta ❤️

  8. Aida sanoo:

    Heippa!

    Katselin sun instavideota kun olette luistelemassa. Ihan huippua, että viette lapsia touhuamaan erilaisia juttuja :) Tiara näyttikin pääsevän jo itse eteenpäin. Zeldaa ilmeisesti vielä tuetaan? Olen itse entinen taitoluistelija ja valmennan eri ikäisiä lapsia. Kiinnitin huomiota tähän Zeldan tuentatapaan. Kainaloista tukeminen ei ole paras tapa, sillä siinä lapsen ei ole välttämättä pakko kannatella itseään. Tukekaa häntä niin, että pidätte vain toisen puolen kainalosta ja käsivarresta kiinni. Lapsi oppii paljon nopeammin oikean tavan luistella.

    Toinen vinkki on luistinten hankintaan. Zeldalla ainakin näytti olevan muoviset ensiluistimet? Jolle halua ostaa taitoluistimia (alkaen 100€ edullisimmat), niin muoviset ja kaupan ”taitoluistimet” kannattaa jättää kaippaan. Parempi vaihtoehto oikean tekniikan oppimiseen ovat tässä tapauksessa hokkarit. Toivottavasti et pahastunut :)

    Mukavia luisteluhetkiä!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Heippa! :) Mä tykkään touhuta koko perheen kesken! :) Zelda oli ihan ensimmäistä kertaa jäällä nyt maanantaina, kun ei viime talvena hänen ollessa 3v päästy luistelemaan, kun olin viimeisilläni raskaana/juuri synnyttänyt silloin kun vielä oli ulkojäitä. Siksi siis alkuun tuettiin ihan kainaloista, kun häntä pelotti koko jää. Loppureissusta hän eteni jo ihan itse ilman että pidettiin edes kiinni. :)

      Muoviluistimet on vielä, jotta nähdään ensin että kuinka paljon luistelu edes kiinnostaa. Sitten kun tiedetään että luistellaanko paljon vielä tänä talvena, vai enemmän vasta ensi vuonna, niin päätetään ostetaanko hokkarit jo nyt vai sitten ensi jouluna. :)

      Kiitos vinkeistä ja mukavaa uutta vuotta!

Kommentoi