Vuosikatsaus 2017 – koko vuosi pähkinänkuoressa

31.12.2017

Perinteisen vuosikatsauksen aika on koittanut jälleen, onhan tänään vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on ollut kyllä meidän elämän mullistavin vuosi sitten vuoden 2011, jolloin ihastuttiin, rakastuttiin, muutettiin yhteen ja saatiin esikoinen. Ei tämä vuosi ehkä ihan niin paljon ole elämää muuttanut, mutta suuria asioita on tapahtunut, suuria tunteita on tunnettu ja osaltaan vuosi on tuntunut välillä vähän vuoristoradalta. On väliin onneksi mahtunut sitä tasaista arkeakin. On aika käydä vuosi tapahtumineen läpi kuukausi kuukaudelta, ja löydätte myös tekstistä postaukset mainittuihin tapahtumiin liittyen, mikäli haluatte käydä lukemassa tai jotain on mennyt ohi.

TAMMIKUU

Vuosi alkoi masun kasvattelulla, ja olo alkoi olla jo aika tuhti! Raskausviikolla 35 mulla alkoivat jälleen jokailtaiset kipeät ja säännölliset supistukset, joita kelloteltiin ja jännitettiin että kuinka aikaisin meidän kuopus päättää tulla ulos mahasta. Vähän siinä jo säikähdettiinkin, mutta lopulta ne supistukset siitä rauhoittuivat. Olin aivan varma että hän syntyisi tammikuun puolella, mutta ei, hän viihtyi mahassa niin loistavasti että köllötteli siellä kaikessa rauhassa, vaikka supistuksia aiheuttikin. Vastattiin Oton kanssa videolla ja blogissa teidän kysymyksiin. Vietettiin aivan ihanaa talvipäivää Kaivarissa, kirjoitin kirjeen vauvalle, ja hän saavutti täysiaikaisuuden tammikuun loppupuolella. Olin ollut pidempään raskaana kuin koskaan aiemmin, kun keskimmäinenkin saavutti täysiaikaisuuden vain parilla tunnilla juuri ja juuri.

HELMIKUU

Helmikuun ensimmäisellä viikolla aloin olla jo tosi malttamaton, mutta niin vain saavutin viikot 38+0 ja vauva vain viihtyi mahassa. Lopulta helmikuun 6. päivä klo 17.30 raskausviikolla 38+4 mulla meni yhtäkkiä vedet, ja siitä sitten lähdettiinkin pikaisesti synnyttämään. Paria tuntia myöhemmin neiti olikin jo maailmassa, ja ikuisuudelta tuntunut raskaus oli muisto vain. Ottokin kirjoitti oman synnytyskertomuksensa, ja vietettiin ihania ensimmäisiä päiviä ja viikkoja vauvan kanssa kotona vauvakuplassa. Uskaltauduin kirjoittamaan palautumisesta raskauden jälkeen, kun synnytyksestä oli kulunut pari viikkoa. Kolmannella kerralla palautuminen tuntui olevan aavistuksen hitaampaa kuin aiemmin.

MAALISKUU

Alkukuusta meidän vauvalla oli tiheän imun kausi, ja kirjoitinkin imetyksen alkutaipaleesta. Vauva täytti kuukauden, ja mä aloin pikkuhiljaa etsimään itseäni maitoisten imetysrintsikoiden, virttyneiden raskauskolttujen ja löllyvän mahanahkan keskeltä. Saatiin nähdä vauvan ensimmäinen tarkoituksellinen hymy, ja se oli niin sydämet sulattava että en kestä! Otto palasi pariksi kuukaudeksi ennen vanhempainvapaata töihin, ja mä jäin vauvan kanssa kahdestaan kotiin. Loppukuusta saitte arvuutella nimeä juuri ennen meidän kastejuhlaa, ja muutama liippasi aika läheltä!

HUHTIKUU

Aprillipäivänä vietettiin meidän kuopuksen kastejuhlaa joka oli aivan ihana, vaikka hän ei yhtään itse kastetilanteesta nauttinutkaan. Nyt kun katsoo meidän aurinkoista vauvelia, niin naurattaa kuinka hän karjui koko kastehetken ajan. Vauva täytti kaksi kuukautta, ja keskimmäinen täytti neljä vuotta. Pääsiäiseksi ajettiin Ouluun mun tädille, sillä Otto aloitti ensin kesäloman, ja sen jälkeen puolen vuoden vanhempainvapaan, josta hän kirjoitti ajatuksia blogiin. Vietettiin Oulussa loma-arkea ja piipahdettiin päiväreissulla Haaparannalla. Monia askarrutti kuinka sujui pitkä automatka pienen vauvan kanssa, ja mä kerroin.

TOUKOKUU

Juhlittiin vappua, ja lähdettiin Tukholman risteilylle koko perhe. Oli niin parasta vaan saada olla yhdessä kaikki viisi. Alkukuusta jaoin epäsuosittuja mielipiteitä, ja kerroin miltä kolmen lapsen vanhemmuus on maistunut siihen asti. Tähän voisin muuten tehdä piakkoin päivitystä, kun kolmen lapsen vanhemmuutta alkaa olla takana vähän pidempi aika kuin se kolme kuukautta, mitä silloin. Kiinnostaisiko teitä? Kuopus täytti jo kolme kuukautta, ja alettiin löytää jonkinlaista päivärytmiä mistä iloitsin kovasti. Toukokuu tuntui olevan tapahtumia täynnä, ja juhlia varsinkin: juhlittiin nimittäin keskimmäistä Star Wars 4v-synttäreillä, ja blogikin täytti jo kuusi vuotta. Saatiin meidän terassi vihdoinkin valmiiksi kun Otto ahkeroi pihalla, juhlittiin äitienpäivää lasten äitienpäivähaastattelulla, ja jaoin kymmenen fb:n profiilikuvaa kymmenen vuoden ajalta. Kuukauden kohokohta taisi kaikkien muiden huikeiden tapahtumien lisäksi olla kuitenkin se kun me päästiin tapaamaan ROBINIA! Ja halaamaan Robinia, ja se kehui mun paitaa. Mä en vieläkään kestä, pakko nipistää itseäni että uskon todeksi. Tai siis tytöthän sitä fanittaa meillä… Jep. Vierailtiin myös Turussa, ja kirjoitin imetyksen ihanuudesta.

KESÄKUU

Kuun alussa kuopus täytti neljä kuukautta, ja käytiin myös neuvolassa. Sain niin paljon kysymyksiä siitä, millaista on blogata työkseen, että päätin listata ylös kokonaisen työviikon bloggaajana. Lähdettiin Ouluun, käytiin Vauhtipuistossa ja juhlittiin Oton synttäreitä käymällä kahdestaan syömässä eka kertaa kuopuksen syntymän jälkeen. Muisteltiin myös sitä maagista päivää, joka oli vuotta aiemmin muuttanut meidän elämän, eli päivää jolloin olin tehnyt positiivisen raskaustestin. Kirjoitin myös painavaa asiaa törmättyäni fb:ssä perheväkivaltaa koskevaan keskusteluun, ja keveämpää hömppää eli #vainvauvajuttuja.

HEINÄKUU

Alkukuusta kirjoittelin siitä, miten parisuhteen saa toimimaan kun lapsia on kolme. Tehtiin kesän eka mökkireissu lähistölle, ja päästiin uimaan. Kuopus täytti viisi kuukautta, ja käytiin myös kesän perinteinen Lintsireissu. Ostettiin eskarilaiselle oma puhelin, ja kirjoitin postauksen siitä, miksi koimme sen tarpeelliseksi jo nyt. Puhelimesta on muuten ollut paljon iloa, ja monella eskarikaverilla alkaa olla myös puhelimia, joilla yhteyttä pidetään ja leikkitreffejä sovitaan kätevästi myös lomalla. Vietettiin ihanaa mökkielämää meren rannalla Oton perheen mökillä, käytiin eka kertaa vauvan kanssa veneilemässä, ja tehtiin ihana päiväretki tunnelmalliseen Mathildedaliin. Loppukuusta ajeltiin taas Ouluun, ja päästiin nauttimaan kunnon helteestä. Otto summasi ajatuksiaan vanhempainvapaasta, jota oli heinäkuussa takana muutama kuukausi. Aloitettiin sormiruokailu kuopuksen kanssa, ja hihiteltiin meidän nukutusrutiineille, joihin kuului paljon kikatusta.

ELOKUU

Vertailin kaikkien kolmen lapsen vauvakuvia toisiinsa, ja heti kuun alussa juhlittiin rakkaiden ystävien häitä Suomenlinnassa, mistä heti seuraavana päivänä lähdettiin odotetulle reissulle autolla Ruotsiin. Piipahdettiin Kolmårdenissa ja Tukholmassa, ja tein reissusta myös videon. Vietettiin kuopuksen puolivuotisjuhlia, ja juuri ennen puolivuotispäiväänsä hän oppi nousemaan konttausasentoon. No, ei se konttausasento mitään, kuun puolivälin jälkeen hän nousi sitten seisomaan aivan itse ja ihmettelin rivakkaa liikkeellelähtöä. Kirjoitin oman varsin tiukan mielipiteeni rokottamisesta, samalla kun jaoin vähän neuvolakuulumisia. Tyttöjä haastateltiin kesästä videolle ennen esikoisen ensimmäistä eskaripäivää. Eskarin aloitus ja dagikseen palaaminen toivat mieleen myös ajatuksia meidän perheen kaksikielisyydestä. Elokuussa blogista löytyi myös Oton hauskoja ”asukuvia” ja kertoilin siitä, kuinka olin aloittanut treenaamisen personal trainerin kanssa.

SYYSKUU

Kuopus täytti jo seitsemän kuukautta, ja kirjoitin blogiin siitä, kuinka olen muuttunut äitinä näiden kuuden vuoden aikana. Syyskuu on meillä synttäreiden kuukausi, ja täytin ensin itse 26, minkä jälkeen esikoinen täytti kuusi. Hänelle pidettiin hänen toiveidensa mukaiset huikeat yksisarvissynttärit, joita ennen Otto sai vihdoinkin jatkettua meidän lattiaprojektia kunnolla. Pohdin blogissa sitä, kuinka puhutaan lasten kuullen, ja listasin kuopuksen tärkeitä ensimmäisiä juttuja. Loppukuusta risteiltiin taas, sillä me päästiin mukaan Skidit Risteilylle. Kirjoitin myös ajatuksia siitä, saako lapsi vaikuttaa omaan tyylinsä, sekä ajatuksia kolmen lapsen kanssa reissaamisesta ja shoppailusta. 

LOKAKUU

Nautittiin vanhempainvapaan kuplasta vielä alkukuussa, ja suunniteltiin syyslomaa Oulussa, ja matkaa jonnekin kauemmas vielä vanhempainvapaan lopuksi. Kuopus täytti kahdeksan kuukautta. Kirjoitin toisen osan #vainvauvajuttuja ja jaoin ennen-jälkeen -kuvia kolmen kuukauden treenien tuloksista. Lapsiperhearki puhututti reippaasti, kun yritin kannustaa perheitä jakamaan positiivisia kokemuksia omasta arjestaan. Muistin vuotta aiemmin tekemäni postauksen siitä, mitä aioin tehdä vauva-aikana toisin kuin aiemmin, ja palasin näihin ajatuksiin käyden läpi sitä, miten kaikki sitten todellisuudessa menikään. Vauva-ajan turhat ja tarpeelliset tarvikkeet pääsivät tarkempaan syyniin, ja käytiin hakemassa oma Halloween-kurpitsa ihan oikealta kurpitsatilalta. Osallistuin myös #Metoo-kampanjaan jakaen omia kokemuksiani, ja Otto kertoi vanhempainvapaan kuulumisia, kun viimeinen kuukausi oli meneillään. Loppukuusta me lähdettiin Ouluun ja saatiin surullisia uutisia, mun mummu voi niin huonosti että viimeiset päivät olivat käsillä. Vietettiin paljon aikaa sairaalassa, ja pidin taukoa blogista. Onneksi saatiin viettää mun mummun kanssa vielä aikaa niin paljon kuin pystyttiin. Kuun lopussa palattiin epätietoisina ja haikein mielin takaisin Helsinkiin, kun Otolla alkoivat työt vanhempainvapaan jälkeen, eikä voitu jäädä enää pidemmäksi aikaa.

MARRASKUU

Ei ehditty olla kuin viikko kotona, kun saatiin ne surulliset uutiset joita pelättiin, mun rakas mummu oli menehtynyt. Tuntuu vieläkin hurjalta ja pahalta kirjoittaa nuo sanat, enkä voi uskoa sitä todeksi. Kirjoitin blogissa myös siitä, kuinka puhua surusta lapsille. Vaikka suru oli läsnä, elettiin me sitä normiarkeakin, kuopus täytti yhdeksän kuukautta ja juhlittiin Oton seitsemättä Isänpäivää, jolloin kirjoitin ajatuksia hänestä isänä. Meidän vaaleanpunainen sohva täytti vuoden, ja kirjoitin siitä, onko arka sohvan väri kannattanut lapsiperheessä. Nostalgisoin jakamalla kymmenen huvittavaa kuvaa ja tilannetta lapsuudestani, ja kerroin mikä on ollut meidän lapsiperheen paras hankinta ikinä. Otto palasi töihin, ja kerroin ensimmäisestä aamusta kahdestaan vauvan kanssa sen jälkeen, kun meidän vaaleanpunainen vauvakupla oli puhjennut. Rakkauslasit olivat silmillä siitä huolimatta, ja kirjoitin siitä millaista on, kun tietää että vierellä on just tasan oikea ihminen. Otto ahkeroi blogissa kahden postauksen verran: hän kirjoitti pelottavasta Spiderman & Elsa -youtubeilmiöstä, ja vastasi omaan ottomaiseen tapaansa 17 lauseeseen, ”joita ei koskaan kuule vanhemman suusta.” 

JOULUKUU

Tämä kuukausi on ollut todella intensiivinen ja vaihtelua täynnä, mutta ihan huikea lopetus tälle vuoristoratavuodelle! Alkukuusta nautittiin upeasta lumesta ja käytiin pulkkailemassa, siitä oli hyvä aloittaa joulun odotus. Juhlittiin Itsenäisyyspäivää ja samalla 10-kuukautista kuopusta, ja jaoin 100 ihanaa asiaa 100-vuotiaasta Suomesta. Kaikki huomio keskittyi joulun odotukseen ja jouluisiin juttuihin muutenkin, enkä tässä kuussa kirjoittanut niin paljoa mitään hirveän vakavaa. Tavallaan se oli kyllä hyväkin, loka- ja marraskuussa tuli kirjoitettua niin paljon surusta ja vaikeuksista, että tällainen pirteä joulukalenterihömppä on tehnyt ainakin itselleni todella hyvää! Kirjoitin kuitenkin kirjeen meidän perheelle jouluaatoksi kymmenen vuoden päähän, ja mun mielestä siitä tuli ihana muisto. Tehtiin myös pitkästä aikaa videota yhdessä koko perhe, kun jaoin viimeisessä kalenteriluukussa meidän joulutervehdyksen videolla. Meidän jouluaatto oli I-H-A-N-A vaikka itse sanonkin, ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Huh, mikä vuosi. Se on mennyt niin nopeasti, on tapahtunut niin paljon, on ollut niin paljon tunteita, muutoksia ja huippuhetkiä. Lupauksia en aio tehdä mutta mulla on yksi toive ensi vuodelle: tasaista perhearkea ja aikaa läheisten kanssa niin paljon kuin mahdollista. Ja että meidän perhe ja läheiset saisivat olla terveenä ja voida hyvin. Se on paljon toivottu, mutta ei voi muuta kuin pitää peukkuja pystyssä että toive toteutuu.

Ihanaa ja mielettömän upeaa uutta vuotta 2018 kaikille teille ja kiitos hurjasti vertaistuesta, vinkeistä, kauniista sanoista ja ihanista kohtaamisista joita teidän kanssa on tänä vuonna ollut <3 Kertokaa ihmeessä, jos joku postaus on jäänyt teille erityisesti mieleen, tai jos teillä on jotain toiveita ensi vuodelle blogin suhteen!


14 Responses to “Vuosikatsaus 2017 – koko vuosi pähkinänkuoressa”

  1. Netta sanoo:

    Iina, kiitos taas yhdestä vuodesta jonka oon saanut seurata teidän elämää blogin välityksellä. Oot ihan ehdottomasti mun suosikkibloggaaja, ollut jo kuutisen vuotta! Jatka ensi vuonnakin omaan ihanaan tyyliisi! Ihanaa uutta vuotta teidän perheelle

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitoksia ihan hurjasti <3 Ihana kommentti, josta tuli niin hyvä mieli! Ihanaa uutta vuotta sinnekin, ja mä aion jatkaa ihan samalla tyylillä kuin tähänkin asti! :)

  2. Miia sanoo:

    Kiitos sinulle ihanasta blogista ja tästä vuodesta. Teet todella laadukasta ja monipuolista sisältöä. Juttujasi on ilo lukea, joten jatka samaan malliin! Itse toivoisin blogiin ensi vuodeksi perhe-elämän rinnalle vielä enemmän kauneus-ja tyylijuttuja. Mielestäni sinulla on ihana oma tyyli, jota olisi kiva nähdä enemmänkin blogissa :) Hyvää uutta vuotta!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi sinä Miia, kiitos ihan uskomattoman paljon sun kommentista! <3 Mä rakastan tehdä tyyli- ja vaatejuttuja blogiin ja voin kertoa että sun kommentti nosti hymyn mun kasvoille, olisi aivan ihana tehdä niitä juttuja enemmänkin! Tulee usein vaan ajateltua että kiinnostaako ne ketään, mutta jos siellä ruutujen takana on edes yksi jota kiinnostaa, niin kyllä niitä sitten kannattaa tehdä!! :D <3 Ihanaa uutta vuotta sinne ja iso kiitos vielä<3

  3. Elisabeth sanoo:

    Kiitos laadukkaasta ja kiinnostavasta blogista! Minua kiinnostaa ehdottomasti lukea miltä kolmen lapsen vanhemmuus on maistunut :) Joskus tuntuu, että kirjoituksia tulee niin monta, etten ehdi itse perhearjessa lukemaan kaikkia kirjoituksia (vaikka haluaisin!). Tämän takia koostekirjoitukset ovat ehdottoman tärkeitä!
    En muutenkaan tiedä, onko sinulla jotain tiettyä kirjoituspäiviä – tiettynä päivänä kirjoitat tietystä aiheesta? Vai miten suunnittelet blogin sisältöä? Kaipaisin kovasti vinkkejä siitä, että miten löydät aikaa kirjoittamiselle. Ja sitten tuli mieleen, että itseäni kiinnostaisi miten tallennat blogisi sisällön. Kaikki kuvat, kirjoitukset? Tyttöjä varmasti kiinnostaisi lukea/nähdä nämä sisällöt vielä 10 vuoden päästä…Itse olen miettinyt Instagram -kuvakirjaa.
    Toivon teille upeeta uudenvuoden aattoa, ja mahtavaa vuotta 2018!

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos Elisabeth todella paljon sekä tästä ihanasta kommentista, että useista muista ihanista kommenteista joilla olet piristänyt mun päiviä niin viime vuonna kuin nyt tänäkin vuonna <3 Oon pahoillani että en aina vastaa! Mutta jokaisen kommentin olen lukenut, ja myhäillyt tyytyväisenä ja nyökytellyt että joo, samaa mieltä ollaan!! :)

      Joulukuussa postauksia tuli tosiaankin tiiviissä tahdissa, ja ymmärrän hyvin että ei varmasti kaikkea ehdi mitenkään lukea jos on kiireinen arki muutenkin. Mutta hyvä jos koostepostauksista on iloa! Musta niitä on hauskaa tehdä! :)

      Mulla ei vielä ole sellaista tarkkaa aikataulua, että minä päivänä kirjoitan mistäkin, olen mennyt tosi fiilispohjalla kaikki nämä vuodet. Sen verran koitan kuitenkin katsoa että ei tule samaa asiaa kahtena päivänä peräkkäin, vaan että olisi vaihtelua edes vähän.

      Voisin ehdottomasti kirjoittaa postauksen ajankäytöstä, kiitos paljon postaustoiveesta! :) Ja tuo onkin hyvä kysymys että miten tallennan kaiken, tähän mennessä en nimittäin vielä mitenkään. Toki olen lapsille tehnyt omia kuvakirjoja, ja valokuvia on tilattu, mutta blogimuodossa mitään en ole tallentanut. Pitäisi varmaan!! Instakuvakirja on tosi hyvä idea! :)

      Upeaa uutta vuotta 2018 myös teidän perheelle ja suuri kiitos vielä sinulle <3 Toivottavasti pysyt mun matkassa tänäkin vuonna!!

  4. Helluw sanoo:

    Kiitos mahtavasta blogistasi. Tätä on aina ollut ilo lukea ja nähdä pieniä palasia teidän elämästä. Pitkään mukana kulkeneena lukijana minulla olisi sinulle kuitenkin yksi toive, mihin toivoisin muutosta: kommentteihin vastaaminen. Itse koen tärkeäksi sen, että bloggaaja vastaa lukijoiden kommentteihin, koska senhän avulla vuorovaikutuskin toteutuu kirjoittajan ja lukijan välillä.

    Muuten kyllä tykkään edelleen blogistasi hirmuisesti. Sisältöön en kaipaa muutoksia, minusta kirjoitukset ovat monipuolisia ja mielenkiintoisia. Perhejutut kiinnostavat eniten. :)

    Oikein ihanaa uutta vuotta teidän perheelle! <3

    • Ee sanoo:

      Komppaan täysin tätä! Kiitos ihanasta elämänmakuisesta blogista! Olisi kiva lukea kommenttejen vastaukset myös:)

    • PeePee sanoo:

      Täältä myös peukku sille, että olisi mukavaa, jos vastaisit kommentteihin ihan säännöllisesti. Se jos mikä on lukijoiden arvostamista. Hyvää uutta vuotta sinulle ja perheellesi!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos hurjasti, ihanaa kuulla että kirjoitukset kolahtavat ja ovat sopivan mielenkiintoisia ja monipuolisia <3 Oot aivan oikeassa, tai te kaikki ootte! Kommentteihin vastaaminen ja bloggaajan ja lukijoiden välinen vuorovaikutus on ehdottoman tärkeää myös minulle, ja mua harmittaa aina välillä se, että en kerkeä vastailemaan kommentteihin. Varsinkin Oton palattua töihin, ja vuoden kiireisimmän postausajan eli joulukuun aikana on ollut hankala löytää aikaa vastata edes osaan kommenteista. Mutta toivottavasti nyt ajankäyttö helpottuu uuden vuoden myötä, kun kiirettä on aavistus vähemmän, ja löytäisin aikaa vastata kaikkiin kommentteihin. Yritän ainakin parhaani! :) Ihanaa uutta vuotta teille kaikille ja kiitos kommenteista<3

  5. Mametsu sanoo:

    Hei IinaOon seurannut blogiasi ja perheenne elämää useiden vuosien ajan ja pidän sisällöstä,kirjoitustavasta ja kuvista erityisen paljon. Sinulla on sana hallussa ja olet uskomattoman inspiroiva ja energiaa antava henkilö. Olen lukenut blogiasi niin yösyötöillä kuin harvinaisilla omilla hengähdysgetkillä☺Blogisi on valanut uskoa tulevaan ja saanut näkemään omassakin elämässä olevan hyvän. Kiitos että jaat elämääsi ja ajatuksiasi meille. Odotan aina uuttaa postaustasi innolla! Hyvää tulevaa vuotta blogiin ja perheellesi❤
    T: mama kohta 3v tytölle ja 8kuiselle pojalle

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitoksia hurjan paljon ihanasta kommentista, tuli niin hyvä fiilis sun sanoista <3 ihanaa kuulla että inspiroidut ja saat energiaa täältä, enempää en voisi toivoakaan. Tällainen palaute on mulle ihan korvaamattoman arvokasta, joten oikeesti tosi iso kiitos! Ihanaa uutta vuotta sinne ja toivottavasti tykkäät jatkossakin siitä mitä täältä löydät <3 KIITOS!!!<3

  6. Emzi sanoo:

    Kyllä sitä on paljon tapahtunut vuodessa! Ihan hullua!

    Todella hyvää uutta vuotta koko perheelle!

Kommentoi