Kato mua kun mä kävelen

02.01.2018

Vuoden toisiksi viimeisenä päivänä se sitten tapahtui: meidän 10-kuinen kuopus lähti kävelemään ihan itse ilman tukea. Hän päätti kahdeksan tunnin ajomatkan jälkeen, että nyt riittää istuskelu ja minähän lähden kävelemään, ja niin hän sitten lähti. Ensin otti kahdeksan askelta kaatumatta, sitten yksitoista, sitten jo sekosin laskuissa. Ja nyt hän on kävellyt siitä asti, ja tällä hetkellä kävelee jo enemmän kuin konttaa, kun viikko sitten tilanne oli vielä aivan toinen. Hän on ollut liikkumaan opettelijana aivan erilainen kuin meidän vanhemmat tytöt, ja tosi jännityksellä ollaan seurattu uusien taitojen karttumista tälläkin kertaa.

Hän nousi seisomaan puolen vuoden iässä, ja siitä asti on harjoitellut pystyssä olemista. Viimeiset pari kuukautta hän olisi jo tasapainoltaan pysynyt itsekseen pystyssä kävellenkin, mutta on kaivannut sitä henkistä tukea niiden äidin tai isin (tai isosiskojen) pikkurillien verran. Reilu viikko sitten hän alkoi ottamaan joka päivä aina muutaman askeleen ilman tukea, ja sitten tosiaan lauantaina tapahtui tämä harppaus ja hän alkoi aivan oikeasti kävelemään. Ja nyt hän sitten kävelee, meidän vauveli on taas yhden suuren harppauksen verran isompi tyyppi.

Jotenkin niin hassua että yhtäkkiä hän vaan liikkuu kävellen ihan niin kuin me kaikki muutkin, ja niin reippaasti nousee pystyyn joka kerta kuin pyllähtää. Pyllähdyksiä tapahtuu koko ajan harvemmin ja harvemmin, ja veikkaan että parin viikon päästä hän ei enää edes muista kontata ikinä. Niin vaan vauva taaperoistuu koko ajan, apua. Täällä Oulussa hänellä on reippaasti tilaa liikkua ja kävellä koko ajan, sekä kolme tyyppiä kahden sijaan joiden perässä pysytellä, joten tuntuu että aina täällä tapahtuu suuria kehitysaskelia, kuten tämä nyt. Ihan hauskaa aina tulla tänne, ja miettiä että mitähän hän tällä kerralla oppii. Konttausasentoonkin hän nousi silloin 5kk iässä juuri täällä Oulussa.

Siitä huomaa, että kävely on vielä tuore taito, kun hän heiluttelee käsiään ja tekee niillä kaikenmaailman hienoja liikkeitä samalla kuin kävelee. Ilmeisesti ex-konttailija ei ole vielä ihan tottunut siihen että käsillä ei yhtäkkiä olekaan mitään järkevää tekemistä kävellessä, vaan niiden pitäisi vaan hengata mukana. Se on hauskan näköistä, kun kävely on melkein kuin tanssia. Ja se hymy, mikä kasvoille syttyy joka kerta kun hän käppäilee, sillä voisi valaista puoli Oulua (ja koko meidän vanhempien maailman).

Mä kirjoitan lisää kasvamiseen liittyviä juttuja kunhan hän täyttää muutaman päivän kuluttua 11 kuukautta ja aloitetaan vauvavuoden viimeinen kuukausi. Kävelyn lisäksi tämä kulunut kuukausi on pitänyt sisällään paljon muitakin merkkipaaluja joista mieluusti kirjoittelen pidemmän kaavan mukaan, nyt halusin vain juhlistaa tätä hienoa merkkipaalua joka ansaitsi aivan oman postauksensa. Kävelyharjoituksia on vilahdellut mun instastoriesissa @iinalaura ja siellä niitä näkyy varmasti lisääkin tämän reissun aikana.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille<3


7 Responses to “Kato mua kun mä kävelen”

  1. Janita sanoo:

    Aina kun meidän 1v likka (15.12.16) oppii uuden taidon, menee aika tarkalleen 2vk ja kerrot Novan oppineen saman taidon! Hurjaa vauhtia nämä kehittyy ja varsinkin Nova on ollut todella vauhdikas liikkeelle lähtijä! Ihanaa tammikuuta teidän perheelle!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hahah eikä, hauskaa!! :D Onnea teidän yksivuotiaalle vähän myöhässä sekä synttäreistä että kävelemään oppimisesta <3 Novalla on kyllä ihan oma vauhti päällä, en lakkaa ihmettelemästä hänen kiireistä tahtiaan :D Ihanaa tammikuuta sinnekin <3

  2. Wau. Hyvä Nova! Siitä se lähtee. Kohta häntä ei pysäytä mikään. <3
    Täällä vauvan hittilelu on jalkaan sidottu foliopallo. Siitä riittää iloa ja hupia moneksi hetkeksi.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      No sanopa muuta, kyllä mä täällä innoissani seuraan miten hän oppii uutta <3 Ja voi, kuulostaa ihanalta! Nauttikaahan vauvan tuoksusta ja siitä että hän pysyy paikallaan :D <3

  3. Eeva sanoo:

    Teijän tyttö kävelee jo ennen meidän, vaikka meillä on 1 v 2 kk tyttö, hauskaa :D Mutta tiedän että kaikki ovat yksilöitä :-)

  4. Juulia sanoo:

    Voi ihana! <3 Mitenpä malttaisi pysyä paikallaan kun muut touhuaa :) Meilläkin nuorimmainen lähti 10kk ikäisenä kävelemään, mutta paljon varovaisemmin aloitteli.
    Ihanaa uutta vuotta teidän perheelle.

  5. Tiks sanoo:

    Olin itse 8kk 2vko, kun rupesin reippaasti kävelemään. Olen nähnyt vanhan kotivideon, kun olin 9kk ja hassun näköistä, kun vauva tepastelee edes takaisin :D Olen tosin itsekin kolmesta sisaruksesta nuorin ja olenkin ajatellut, että ehkä kuopukset lähtee innokkaammin liikkeelle, kun on enemmän niitä ”omantasoisia” esimerkkejä ympärillä joiden perässä pitäisi pysyä. Tosin empä tiedä onko siinä mitään perää..
    Siskon tyttö 9kk kävelee nyt tukea vasten, että ei hänkään mitenkään hirveän pitkälle liikkeelle lähtöä jättänyt. Saa nähdä miten on oman esikoisen laita, joka nyt vasta potkiskelee parhaillaan masussa, rv 19+2 tänään.

Kommentoi