Just tänään keskiviikkona 10.1.2018

10.01.2018

Heräsin: 50 minuuttia liian myöhään, nukuin siis ihan kunnolla pommiin. Ainakaan vielä omaan huoneeseen siirtymisellä ei ole ollut merkittävää vaikutusta yöunien parantumiseen, ja tämä ensimmäinen arkiviikko onkin ollut sellainen silmäpussien kasvattaja että moro vaan. Mutta hei – plussaa siitä, että sain tänään 50 minuuttia pidemmät yöunet kuin olisin muuten saanut, se tekee jo ihmeitä! Ja kerkesin ajoissa ja jopa meikattuna aamun pressitilaisuuteen, joka meni loistavasti. Jotenkin sitä aina sitten kuitenkin jotenkin saa itsensä laitettua ja kaiken valmiiksi, kun on pakko, vaikka normaalisti siihen olisinkin tarvinnut sen 50 minuuttia enemmän.

Söin aamiaiseksi: croissanttia, ananasta, mustikoita ja ison kupin hyvää kahvia siellä samaisessa pressissä. Kylläpä olinkin kaivannut croissantteja, en ollut pitkään aikaan syönyt yhtään.

Tapasin: tilaisuudessa monta ihanaa kaveria ja tuttua, sekä uusia tyyppejä, ja sen jälkeen ystäväni, jonka kanssa käytiin kahvilla. Hän teki musta myös työjuttujen tiimoilta haastattelun firmansa julkaisuun, mikä oli mahtavaa. Musta tuntuu että oon onnistunut vuosien varrella ympäröimään itseni ihan mielettömän inspiroivilla ja ihanilla tyypeillä, joiden kanssa tsempataan toisiamme ja autetaan myös kaikissa mahdollisissa urajutuissa missä pystytään. Myös itse pyrin aina nostamaan kavereita esiin kun mahdollista, ja auttamaan aina kun voin.

Nauroin: koska olin vaihtamassa vaippaa meidän vauvalle kahvilan lastenhoitohuoneessa/ainoassa vessassa, ja vauva päätti koko reissun ajan pitää sellaista aavistuksen kyseenalaista ”ääh aah” -ääntä ja kiljahtelua. Kun tultiin vessasta ulos, ovella omaa vuoroaan odotti vanha pappa joka totesi ” Ai se olikin vauva, minä jo mietin että mitä siellä vessassa oikein tapahtuu kun tuollainen ääni kuuluu”. Nauroin vedet silmissä kun pääsin takaisin kahvilan pöytään. Pappa luuli että vessassa harrastettiin jotain ihan muuta kuin vaipanvaihtoa.

Siivosin: joulukuusen pois. Päätettiin Oton kanssa, että mehän ei yhtään sekuntia tuhlata lomapäivistä lasten kanssa jollekin joulukuusen keräämiselle, joka meidän koristemäärällä vei puolitoista tuntia. Se tuntui niin turhalta verrattuna vaikka lautapeleihin, Heurekaan tai ulkoiluun loman aikana, että keräsin kuusen pois vasta tänään kun isommat lapset olivat hoidossa ja eskarissa. Kylläpä olohuoneeseen tuli taas lisäneliöitä, siirrettiin nyt leikkinurkkaus siihen missä kuusi on ollut viimeisen kuukauden.

Ostin: sinistä hiusväriä, en itselleni vaan Otolle. Musta tuntuu että mun oma jännien hiusten kuume vaan pahenee kun Otto halusi laittaa omat hiuksensa vähän jännittävämmiksi. Pinterestboardi on täynnä shokkivärejä ja kaikkea mahdollista, vaikka kesällä vannoin pysyväni ikuisesti tässä luonnollisen blondissa. Hah. Katsotaanpa mitä tästäkin tulee.

Touhusin lasten kanssa: ruokapöydän äärellä. Tällä kertaa ei kuitenkaan tehty ruokaa, vaan sotkettiin shampoolla, perunajauholla ja elintarvikevärillä. Tarkoituksena oli tehdä ”limaa” mutta siitä tulikin silkkisen sileää ja ihanaa muovailuvahaa, joka purkitettiin talteen myös seuraavia muovailuja varten. Muovailuvahamaista tuli kun sekoitin 1/3 shampoota ja 2/3 perunajauhoa, ja lisäksi lapset kaatoivat sekaan teelusikallisen elintarvikeväriä. Meillä on kaappi täynnä ”oikeaa” muovailuvahaa, mutta jotenkin siinä oli niin ihana fiilis kun tehtiin sitä itse ja sotkettiin yhdessä, hah. Meidän sotkuja näkyvissä mun instastoriesissa huomiseen asti (@iinalaura).

Herkistyin: Kun laitoin lapsia nukkumaan, ja eskarilainen muisteli kolme vuotta sitten hukkaamaansa pehmoleluleopardia. ”Se merkitsi mulle tosi paljon. Sillä oli ihana elämä mun kanssa, mutta nyt sillä on varmasti hyvä olla jonkun toisen lapsen kaverina joka on löytänyt sen.” Aivan mielettömän hienosti ajateltu <3

Aamulla kun mä avasin silmät klo 07.10 ja tajusin että meidän pitää istua autossa liikkeellä tasan puolen tunnin päästä (ja olin eka joka heräsi), mua vähän kylmäsi. Mutta tästähän tuli tosi hieno ja ihana päivä, ja niin hyvin ehdittiin aamullakin, että saan kyllä olla ainakin vähän ylpeä. Toivottavasti teillä on ollut ihana keskiviikko!


9 Responses to “Just tänään keskiviikkona 10.1.2018”

  1. Milla sanoo:

    Haha. Auts tuo vaipan vaihto

  2. 123 sanoo:

    Viisas ajatus eskarilaiselta, tätä ajatusta minä ja monet muut aikuiset voisimme soveltaa katkenneiden ihmissuhteiden kohdalla.

  3. Lintu sanoo:

    Hahah tuo vapanvaihto ja kuinka kauniisti eskarilainen osaa jo ajatella 🙂 <3

  4. Jasmin sanoo:

    Ihanat legginsit ja palikat Novalla!<3
    ps. Haluun nähdä ne Oton hiukset!

  5. mismiss sanoo:

    Mulla kävi kerran vaateliikkeen sovituskopissa ollessani niin, että rupesin kuuntelemaan, että mitähän viereisessä kopissa oikeen tapahtuu…kuului kummallista yninää ja maiskuttelua…likainen mielikuvitus vissiin… 😀 mutta se olikin äiti joka oli ollut siellä imettämässä vauvaansa, vauvahan se niiden äänien takana oli mutta en osannut heti sellaista arvata 😀

  6. Ka sanoo:

    Miten voi joku sekottaa pienen vauvan ölinän johonki ”aivan muun asian harrastamiseen”:D ymmärsitköhän asian nyt vähän väärin

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No en usko että ymmärsin väärin, sen verran nauratti meitä molempia. Kyllä sitä voi helposti sekoittaa, kun ei näe mistä ääni kuuluu ja välissä on ihan kunnon paksu ovi 😀

  7. TarjaL sanoo:

    Hei!

    Ihana postaus tällainen, lisää kiitos!
    Alkutekstin luettuani jouduin vain miettimään, että onko tän kirjoittanut Iina..kun et yleensä kirjoita noin. Tai siis. Oli ihana lukea, että kirjoitit noin. Mutta tämän sävyisiä tekstejä ei sun blogissa oo..
    Kiitos! Ja tsemppiä öihin, älkää kuitenkaan väkisin väsyttäkö itseänne.

    Ihania talvipäivä!

  8. Juulia sanoo:

    Ihana postaus, ihana Nova <3

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.