Uusia työkuvioita – miten tässä näin kävi?

11.01.2018

Kun perustin yritykseni puolitoista vuotta sitten, mä listasin jo silloin toimialakseni myös sosisaalisen median konsultoinnin, ja sisällöntuotannon muille yrityksille. Tarkoituksena oli nimittäin, että sitten kun kuopus lähestyy kahta vuotta, eli ensi vuoden alussa, voisin pikkuhiljaa alkaa hankkimaan itselleni oman firmani ulkopuolisia asiakkaita.

Tulevaisuudessa aioin alkaa tuottamaan sisältöä myös muiden yritysten tarpeisiin, ja konsultoimaan sosiaalisen median  asioissa, sisällöntuotannossa, bloggaamisessa ja someyhteistöissä. Käytännössä samaa hommaa mitä tein ennen kolmatta raskautta, mutta vaan oman yritykseni kautta ja useammille yrityksille. Nyt kuitenkin kävi sillä tavalla, että mulla onkin ensimmäinen asiakas jo NYT, vuotta etuajassa.

Jep, niin siinä vaan kävi, että kun mua pyydettiin pari kuukautta sitten, en voinut enkä halunnut sanoa ei, vaikka en sillä hetkellä tiennytkään, että miten saan kaikki arjen palaset loksahtelemaan kohdalleen. Ja jos totta puhutaan, en ihan vieläkään tiedä, sillä olen juuri aloittanut homman vuoden alusta. Teen jatkossa 40 tuntia kuukaudessa töitä yritysasiakkaan tarpeisiin, ja se on ihan mahtavaa, virkistävää ja juuri sitä mitä olen kaivannut. Se fiilis, kun saa tehdä kaikkea sitä mitä rakastaa, mutta ei tarvitse vastata siitä omalla persoonallaan ja omalla henkilökohtaisella elämällään, vaan saa keskittyä olennaiseen! Voin kertoa että se on jotain ihan uskomatonta, voimaannuttavaa ja ihanaa. Ja samalla siitä saa energiaa ja inspiraatiota, ja sellaista objektiivista suhtautumista myös tähän omaan blogiin ja sen tekemiseen.

Meidän hoitokuviot ei siis toistaiseksi muutu mitenkään, eli minä olen edelleen kotona kuopuksen kanssa, ja taiteilen tätä työpalapeliä jotenkin siinä samalla päiväuniaikoina, iltaisin ja viikonloppuisin, ja Otto käy normaalisti omissa päivätöissään. Jos tuntuu että aika loppuu kesken, niin sitten olen miettinyt osa-aikaisen assarin palkkaamista itselleni, joka hoitaisi kaikkia niitä juoksevia asioita, joihin mulla kuluu myös paljon aikaa. Mutta katsotaan miten tämä tästä lähtee sujumaan, toistaiseksi ainakin ihan hyvin.

Tarkoitus siis on että kuopus menee osa-aikaisesti dagikseen aikaisintaan vuoden kuluttua keväällä, ja siihen asti en kyllä pysty ottamaan enää yhtään nykyistä enempää työtä vastaan vaikka kuinka innostuisin. Mutta musta on tosi mahtavaa ja upeaa ja hienoa että mut haluttiin juuri tähän hommaan juuri nyt, ja on suuri etuoikeus saada tehdä sitä. On myös tosi hyvä pitää yllä kokemusta myös oman blogin (ja somen) ulkopuolisesta sisällöntuotannosta, kun tarkoitus on kuitenkin tehdä sitä jatkossa sitten enemmänkin.

Ensimmäiset työtunnit on jo tehty, ja mulla on niin loistava fiilis tästä! On suuri etuoikeus saada tehdä työkseen juuri sitä mistä nauttii kaikkein eniten, ja vielä kahdella eri tapaa. Sekä omaa blogia ja somea, että sitten toisille asiakkaille. Mun mielestä nämä kaksi täydentävät toisiaan ihan täydellisesti, ja hyödyttävät myös. Esimerkiksi tässä yritysasiakkaan tarpeisiin asioita selvitellessä olen oppinut monta sellaista uutta juttua, joita en muuten olisi välttämättä huomannutkaan, ja ne hyödyttävät myös omissa henkilökohtaisissa töissäni. On myös hauskaa, kun saa tehdä jotain ihan täysin eri tyylillä kuin sitä omaa blogia, johon on hioutunut itselle se tietty tyyli josta ei halua liikaa poiketa. Sekin avartaa ajatuksia ja inspiroi!

Saan kyllä olla kiitollinen siitä, että työkuviot on näin hyvällä mallilla, ja todella olenkin. Hienojen mahdollisuuksien lisäksi olen kuitenkin kaikkein eniten kiitollinen siitä, että pystyn tekemään kaiken kotoa, ja joustavasti omien aikataulujeni mukaan. Se on pikkulapsiarjessa aivan korvaamattoman arvokas juttu. Tästä vuodesta voi tulla kyllä aika timanttinen, kun se on alkanut jo näin hienosti! Ainakin mä uskon ja toivon niin.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3


21 Responses to “Uusia työkuvioita – miten tässä näin kävi?”

  1. Heidi sanoo:

    Ihan huikeeta, onnea tosi paljon! Näin sitä taas nähdään, miten positiivinen asenne ja kova työ palkitaan. :) Tulipas tästä postauksesta hyvä ja inspiroitunut fiilis itsellekin.

  2. Maria sanoo:

    Huikeetahan tuo on, mut vähän yllätyin tosta lauseesta, jossa mainitsit että kuopus menis jo 2v ikäisenä dagikseen? Mä kun luulin et kaikki haluu nauttia siitä vauva-ajasta ni pitkään kun mahdollista :o mun äiti pysy kotona muistaakseni siihen asti kunnes mä täytin 5v ja veli 3v ja laitto meidät sitten hetkeks perhepäiväkotiin ja siitä sit tarhaan – jossa itse olin sen vajaan vuoden ja sitten meninki kouluun. Veli tietty oli vähemmän aikaa kotona, koska lama jylläs ja äitini siihen aikaan työtön, mutta töitä napsahtikin sitten kun täytin 5v. Mut tosi hienoa että pärjäätte kotona nyt! :)

    • mmiu sanoo:

      Kaikki eivät todellakaan halua tai jaksa olla lapsen tai lasten kanssa mahdollisimman pitkään kotona. Eikä se ole kaikilla edes taloudellisista syistä mahdollista: kotihoidontuki verojen jälkeen on pari hassua satasta kuussa (en kuitenkaan väitä, että sen pitäisi olla enemmän). Kolmanneksi ei ole tasa-arvon ja (varsinkin naisvaltaisten alojen) työelämän kehittymisen kannalta järkevää, että vanhemmat (eli yleensä äiti) viettää monta vuotta lasten kanssa kotona. Mun mielestä ei myöskään ole reilua, että perheen elättäminen on toisen vanhemman vastuulla vuositolkulla. Tilanteita on toki niin monia kuin on perheitä ja kukin tehkööt tavallaan.

      Munkin äiti oli 90-luvulla eli just viime laman aikana kotona meidän lasten kanssa, kunnes mentiin kouluun. Sitten hän opiskeli uuden ammatin ja on ollut katkoitta työelämässä. Mutta eläkettä ei juuri ole ehtinyt kertyä, minkä vuoksi hän koittaa nyt sinnitellä töissä 67-vuotiaaksi saakka, jotta eläke olisi lähempänä kahta kuin yhtä tonnia. Tällainenkin asia kannattaa ottaa huomioon, kun arvottaa omaa elämäänsä.

      • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

        Mulla suurin syy on se, että en ole missään vaiheessa ollut kotona äitiyslomalla tai muutenkaan vapaalla, vaan läpi raskauden ja vauvan syntymästä eteenpäin olen tehnyt ihan täysipäiväisesti yrittäjän hommia. Pari vuotta sitä jaksaa ja siihen pystyy, mutta uskon että vuoden päästä on oikein hyvä ratkaisu, että alan tekemään työt päiväsaikaan iltojen, öiden ja viikonloppujen sijaan, ja kuopus aloittaa meille tutussa ja turvallisessa päivähoidossa <3

        Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa omien tarpeidensa pohjalta, eikö vain.:) Ja Mmiu, tuokin on oikein hyvä pointti heille jotka ovat pitkään kotona, että kannattaa ottaa huomioon se eläkekertymä. Itse tietysti yrittäjänä olen maksanut omia eläkemaksujani koko ajan, ja sitä kertyy ihan samalla tavalla, oli lapsi kotona tai ei, koska työskentelen, mutta jos on oikeasti vapaalla niin silloinhan se määrä on pienempi. :)

  3. Fanni-Maria sanoo:

    Onnea uusista työkuvioista! Hienoa että saat tehdä sitä mitä rakastat!

    Kannattaa selvittää, mitä maksaisi palkata lapsenvahti kotiin ja mitä tukia siihen saa. Jos töitä tulisi lisää ja haluut takoa kuumaa rautaa/tuntuu että vuorokaudesta loppuut liian äkkiä tunnit anyway. Esim. MLL:n kautta saa tuntitaksalla vahteja (no oikeesti täällä mun syntymäkäpylässä ei saa, mutta suuremmissa cityis kyllä). Jos et siis palkkaa sitä assaria ☺ suosittelisin heti vaikka itseäni muuten siihen, jos ei olis välimatkaa Helsinkiin

    Ei voi kuin ihailla kuinka tarmokas oot! Mutta kyl siitä omasta jutusta saa myös niin paljon voimaa

    • Heli sanoo:

      Joo, ja esim itse olen hoitanut yhden perheen lapsia vanhempien opiskellessa niin, että palkkani oli kotihoidontuki sekä kaupungin (tosin turun) maksama yksityisen hoidon avustus, tai joku sen niminen. En tiedä tarkkaan miten tämä toimii käytännössä ja miten esim helsingin tuet jne menee, mutta voisi myös olla potentiaalinen juttu teille. Voisit (ehkä?) silti tehdä kotona töitä, voisit työllistää yhden nuoren tms osa-aikaisesti ja Nova saisi kuitenkin olla kotona. Minun palkkani oli muistaakseni 1070e/kk, eli ihan hyvä raha nuorelle yksineläjälle joka luki pääsykokeisiin tuona vuonna. En toki tehnyt ihan täyttä työviikkoa, vaan sopimuksen mukaan 30h per viikko mutta käytännössä vähemmän, melko joustavasti ja vaihtelevasti. Koko palkan maksoi kela ja kaupunki, perhe maksoi vain lomarahat jne.

  4. Em sanoo:

    Huippu homma! Blogisi on muuten tehnyt upean kehityskaaren, koko ajan sisällön ja laadun suhteen entistä parempaa. :) Odotan esikoista ja huvikseni selailin sinun esikoisodotusajan postauksia. :D Ei uskoisi samaksi blogiksi!

  5. Jarno sanoo:

    Mä oon niin ylpeä susta Iina! ❤️

  6. Juulia sanoo:

    Mahtava juttu, onnea!

  7. Nimetön sanoo:

    Tsekkaa Iina nyt oikeasti noi lauserakenteet kuntoon. Jätin sulle yhteen aiempaan postaukseen mielestäni ihan asiallisen kommentin, jossa annoin asiallista palautetta kirjoittamisesta ja kielioppiasioista. Samassa viestissä myös kehuin sun kirjoituksia. Et kuitenkaan julkaissut tätä kommenttia taikka ottanut siihen mitään kantaa. Miksi?

    Opimme kieltä lukemalla, näkemällä, puhumalla ja kuulemalla. Sulla on paljonpaljon lukijoita, joten musta ainakin olis tärkeetä, että ammattikirjoittajan teksteissä kiinnitettäisiin huomiota myös kielioppiin ja lauseen rakenteeseen. Täydellinen ei tarvitse kenenkään olla, mutta jos edes hiukkasen yrittäisi petrata. En tarkoita tällä palautteellani, että rento ja vapaa kirjoitustyyli täytyisi vaihtaa kokonaan jäykäksi kirjakieleksi, vaan kehoitan sua tsekkaamaan peruskirjoitussäännöt. Tekstipätkä, joka sisältää 5 satunnaisesti pilkulla erotettua lausetta ei vakuuta. Eli pilkutussäännöt kuntoon.

    Tosi hienoa, että etenet urallasi ja sun yritys on nousujohteinen. Tykkään sun blogin ilmapiiristä ja sisällöstä. Olet inspiroiva ihminen ja monelle äitiesikuva. Sen homman hoidat hienosti ja sitä on ilo seurata. Lukijana ja muiden lukijoiden puolesta toivoisin kuitenkin kirjoittajan kiinnittävän huomiota myös tällaisiin perusasioihin ja sen kommenttikentän huomiointiin. Siellä saattaa joskus olla ihan aiheellistakin kritiikkiä.

  8. neito sanoo:

    Mäkin varmaan selvittelisin au-pairin / lastenhoitajan hankkimista kotiin. Kumpi sitten helpottaa elämää enemmän assari töihin vai lastenhoitaja kotiin? Nova alkaa olla sen ikäinen, että lastenhoitaja voi ulkoilla / touhuta hänen kanssaan helposti 2-3 h ja sitten helpottaa sun hommien tekemistä.

    • Netta sanoo:

      Komppaan tätä kommenttia! Olen itse toiminut yliopsito-opintojen ohessa eräässä perheessa lasten- ja kodinhoitajana keskimäärin kahtena päivänä viikossa, jolloin olen esim. hakenut lapsia päikystä ja kuskannut harrastuksiin, siivonnut kotia ja vahtinut lapsia. Vanhemmat tekevät toisinaan pitkää työpäivää ja ovat kehuneet, kuinka jo tämä noin. 10 viikossa on auttanut heitä arjen kiireissä! Oman hoitoperheeni löysin mol:n kautta :)
      Mahtavaa kuulla sun uusista työkuvioista, olet inspiroiva nainen! :)

  9. Jasmin sanoo:

    Mistä tuo ihana hameesi on

  10. Ihana postaus! Energinen, ja innoittava!
    Toivon sinulle onnea uusien työjuttujen myötä!
    Blogisi on Ihana!

  11. Anna sanoo:

    Jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa ja varmasti jokainen tekee kuin parhaaksi näkee :)
    Henkilökohtaisesti mä oon niin öö…. mitenhän sen sanoisi, no en tiiä sitä sanaa, ehkä lyhytnäköinen, mutta haluan olla niin kauan lasteni kanssa kotona kuin mahdollista, enkä vielä mieti eläkekertymiä tms. Nekin tosin hyvä pointti, mutta en niitä nyt priorisoi ekaksi (meillä esikoinen 1v9kk ja toinen tulossa ensi kuussa ). Oon ollu siis koko esikoiseni ajan nyt kotona .

    Mutta musta 2veekin on jo ihan ok ikäinen päiväkotiin (osaa jo kävellä ja puhua). Se mulle ois tärkeä omien lasten kohdalla, että osaisivat itse jo kertoa, miten on päivä mennyt . (Haluan kuulla, jos esim joku on käyttäytynyt ikävästi lastani kohtaan )
    Pienempi kuin alle 2vee ois ehkä parempi perhepäivähoitopsikka kuin päiväkoti (oon siis ollu päiväkodissa töissä ja se on melko hulabaloo ympäristö pienelle ). Jos löytyisi ihana perhepäivähoitaja, niin sehän ois ihana juttu !

  12. Kipsu sanoo:

    Elänkö ihana jossain oudossa maailmassa kun mun omassa lähipiirissä on ihan normaalia laittaa se 1-1.5v muksu hoitoon? Lähinnä siis sen mukaan, että missä kuussa se lapsi on syntynyt, päiväkotipaikkoja kun saa meidän alueelta lähinnä syksyisin. Eli Novan tapauksessa mun piirissä hän menisi hoitoon jo syksyllä , eikä vasta keväällä…

    Kovin paljon on yllä nimittäin sen tyyppisiä kommentteja, että lasta pitäisi pitää kotona näköjään 3-5v saakka…

    Mutta jokainen taplaa tyylillään ja onnittelut uudesta työpaikasta sinne!

  13. lastenhoitaja sanoo:

    Hei!
    Ilman muuta palkkaat lastenhoitajan esim. muutaman kerran viikossa 2-3 h kerrallaan (esimerkiksi) Kannattaa myös selvittää kelan sivuilta miten sielä menee noi kuvioit saisitko vaikka kelan kautta jonkun tuen tai vastaavan.
    Itse olen hoitanut lapsia kelan kautta yksityisen hoidon tuella ja muutenkin iltaisin käyn hoitelemmassa lapsia useammassakin perheessä. Olen opiskelija ja iltaisin on kiva tehdä jotain hyödyllistä ja saahan siitä vähän rahaakin:) Itse tykkään kyllä kovasti hoitaa lapsia. Ne on niin ihania ja ne saa huonona päivänäkin hyvälle tuulelle:D<3
    P.S Jos mietit lastenhoitajaa ja sille jotakin tuntiliksaa kannattaa tsekata MLL:n sivuilta lastenhoitajan palkka siellä on joku 8€ tunti.

  14. lastenhoitaja sanoo:

    ….Edelliseen lisäystä, jos tuttavapiirissänne on joku halukas hoitaja ni kannattaa hyödyntää;) Tai sitten vaan nettiin ilmotus:) Tsemppiä yrittäjyyteen!

  15. anna sanoo:

    Hieno juttu ja onnea!

  16. Annika sanoo:

    hyvin näyttää sujuvan kun ehdit juoda kahviakin!

Kommentoi