4. Hääpäivä ja muutama sana rakkaudesta

08.02.2018

Olemme olleet Oton kanssa naimisissa tänään neljä vuotta, ja huomenna seurustelleet tasan seitsemän vuotta. Seitsemän vuotta on pitkä aika olla yhdessä – olen viettänyt koko aikuisikäni Oton kanssa. Jo vuonna 2011 kun me alettiin seurustelemaan, meillä oli samanlaiset näkemykset siitä, millainen parisuhde me halutaan. Miten halutaan rakastaa, miten halutaan olla toistemme kanssa. Silti kun katson taaksepäin sinne seitsemän vuoden taakse, niin eihän meillä ollut mitään taitoja tai työkaluja toimivan parisuhteen luomiseen. Me oltiin hirmuisen nuoria ja kokemattomia.

Se mikä meidät kuitenkin silloinkin piti yhdessä, oli vahva tahto haluta olla toiselle hyvä, ja halu olla yhdessä, tuli vastaan mitä tahansa. Ei tiedetty tai osattu, me vaan haluttiin. En ollut lukenut yhtäkään parisuhdeopasta tai kysynyt keneltäkään neuvoja. Olin seurustellut vain pari kertaa aiemmin, ja niiden kokemusten perusteella tiesin rakkaudesta vain yhden asian: en ollut kokenut sitä ennen Ottoa. Rakkaus ei ollut pelejä tai leikkiä toisen tunteilla, tai sitä että toisen naama ärsyttää niin paljon että miettii miten voisi ärsyttää sitä vielä enemmän. Missään nimessä rakkaus ei ollut myöskään sitä että joutuu itkemään tai pelkäämään toisen ilkeiden sanojen tai tekojen takia. Ei ikinä. 

Oikean ihmisen kanssa molemmilla oli tarpeeksi suuri halu laittaa se toinen omien tarpeiden edelle alusta asti. Se halu on kantanut pitkälle, ja se on tallella edelleen meillä molemmilla, muutenhan se ei toimisikaan. Rakkauden ja ihastumisen erottaa mielestäni se, että rakastaminen on kaikkea muuta kuin itsekästä. Rakastaminen on halua tehdä toinen onnelliseksi, pyrkimystä tehdä toiselle mahdollisimman paljon hyvää, joka päivä, ihan kaikessa, pienessä ja suuressa.  Parisuhde ei toimi, jos toista ei rakasta. 

Sillä pääsee hurjan pitkälle, että haluaa tehdä hyvää ja tehdä toisen onnelliseksi, mutta sekään ei yksin riitä. Tarvitaan myös taistelutahtoa, ja kykyä kohdata sattuman summia. Elämä kun ei aina mene niin kuin itse toivoisi, vaikka kuinka olisi halua tehdä toiselle hyvää. Joskus elämä heittää eteen myös vaikeita asioita ja tilanteita, joskus useammin, joskus harvemmin. Jotta parisuhde voi toimia, täytyy löytyä halu selvitä yhdessä niistä asioista mitä eteen tulee. Täytyy kyetä turvautumaan toiseen, ja saada voimaa toisesta, sen sijaan että vaikeudet kääntäisivät kumppanit toisiaan vastaan.

Lomalla, hääpäivänä ja kahdenkeskisellä illallisella on helppoa rakastaa ja osoittaa rakkautta. Tasaisessa ja helpossa arjessa on helppoa pitää parisuhteesta hyvää huolta, yllättää toinen satunnaisesti kukilla ja muistaa pusuttaa kultaa otsalle töihin lähtiessä. Rakkautta voi olla myös niissä pimeissä talviaamuissa, jolloin joku lapsista on kipeä, toinen on valvonut puoli yötä, pyykit on unohtuneet koko yöksi koneeseen märkänä ja to do-listalla odottavat liian monet tekemättömät asiat. Juuri niinä aamuina, on erityisen tärkeää muistaa sanoa että rakastaa, että on onnellinen, ja että kyllä me selvitään hienosti tästäkin päivästä, tuli mitä tuli.

Joskus elämässä kohtaa vaikeampiakin asioita kuin huonosti nukuttuja öitä tai märältä koiralta haisevia pyykkejä. Niissä tilanteissa, se toinen siinä rinnalla on jotain korvaamattoman arvokasta. Niissä tilanteissa se rakkauden kestävyys punnitaan. Rakkaus on turvallisuutta, luottamusta siihen, että se toinen on siinä vaikka tielle osuisi jotain ikävää, ja vielä sen jälkeenkin. Me ollaan näiden seitsemän vuoden aikana selvitty koetinkivestä jos toisestakin, ja aina yhdessä eikä koskaan erikseen. Tiedän, että voin luottaa siihen että Otto seisoo mun rinnalla aina.

Meidän rakkaus on sitä että keksitään höpsöjä juttuja yhdessä niinäkin päivinä kun väsyttää, laitetaan yhdessä iltapalaa ja puhutaan toisillemme laulaen jonkun huonon biisin sävelellä. Se on sitä, että keitetään aina toisellekin kahvia aamulla, ja mennään yhdessä joka paikkaan aina kun mahdollista. Meidän rakkaus on sitä, että kuunnellaan toista ja ollaan kiinnostuneita toistemme ajatuksista, mielipiteistä ja kiinnostuksenkohteista, vaikka oltaisiin joskus eri mieltä. Meidän rakkaus on yömyöhään jatkuvaa höpöttelyä, pönttöjä vitsejä, sitä että langataan hampaita aina yhdessä ja pidetään arjesta huolta YHDESSÄ.

Meidän rakkaus on sitä, että koskaan ei mene päivääkään että ei pussattaisi tai sanottaisi että rakastetaan. Se on sitä, että ei koskaan ärsytetä toisiamme tahallaan, tai haluta loukata. Se on sitä, että ei nalkuteta tahallaan turhista asioista, tai laiteta omia tarpeita muiden edelle. Ja sitä, että jos joskus niin vahingossa tehdään, osataan itse pyytää anteeksi reilusti.

Mä rakastan meidän rakkautta ja mä rakastan Ottoa, koska Otto on vaan best. Kiitos Otto, että heräsit tänään klo 5.40 kuopuksen kanssa, että mä saisin vielä nukkua, ja lähdit töihin aivan liian aikaisin, koska en siitä huolimatta saanut enää unta ja nousin ylös. Kiitos, että tulit aikaisin kotiin, ja päästiin lähtemään aiemmin hääpäivän viettoon. <3

Hyvää neljättä hääpäivää Otto, rakastan sua <3


7 Responses to “4. Hääpäivä ja muutama sana rakkaudesta”

  1. Annukka sanoo:

    O N N E A !! Ootte aivan ihania, ja toivon, että toisen aito kunnioitus ja rakkaus säilyisi suhteessanne aina❤️

  2. Minna sanoo:

    Ootte niin ihania! <3 unelmoin aina, että löytäisin just tällaisen rakkauden ja monien vuosien vastoinkäymisten jälkeen löysin juuri sen ja pystyn samaistumaan tähän tekstiin täydellisesti! Mentiin vähän aikaa sitten kihloihin, enkä malta odottaa loppuelämäämme yhdessä!

  3. A.k sanoo:

    Onnea teille ja teidän yhteiseen elämään <3
    Meillä koetinkivenä on tällä hetkellä miehen masennus ja muut siitä johtuvat arjen haasteet mutta parempaan päin päivä päivältä yhdessä. Olenkin sanonut että tahdon tukea häntä eniten juuri niinä päivinä kun tukeminen tuntuu kaikista vaikeimmalta. En voisi koskaan kuvitella hylkääväni häntä hädän hetkellä. 🙂

  4. Tuuli sanoo:

    Ihana kirjoitus ❤️

  5. Elisabeth sanoo:

    Hurjan paljon onnea! <3 Teistä rakkaus näkyy jo kauas, ja tektistäsi huokuu se myös! Meillä on huhtikuussa 8v. vuosipäivä ja menemme naimisiin syksyllä. Kihloihin menimme 2015 ja tyttäremme syntyi 2016. Oma polkumme on siis ollut hieman eri kuin teidän, mutta tunnistin kyllä paljon tuossa tekstissä. Rupesin tässä miettimään, että piditkö puheen Otolle teidän häissä? Itse mietin kovasti miten häissä kertoa omista tunteistaan, mutta ehkä koko hääjuhla on eleistä/teoista suurin mitä toiselle voi rakkauden nimissä tehdä.

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.fi/

  6. Heippa sanoo:

    Voih, onnea! Nyt valui kyynel jos toinenkin posalle. Osa sen takia, että oon aivan sairaan onnellinen teidän puolesta. Osa sen takia, että minä en koskaan ole vielä saanut kokea tällaista rakkautta. Oli raskasta elää toivoen, että kaikki muuttuisi jossakin vaiheessa kyllä. Vaikka maailmalta lähti pohja ja elämä meni avioeron myötä uusiksi, oli helpotus kuitenkin, ettei enää joudu pettymään joka ikinen päivä.

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.