Meidän makuuhuone on kuluneen vuoden ajan ollut vähän sellainen meidän kodin murheenkryyni. Toki siellä on ollut kivoja huonekaluja, kuten meidän ihana iso sänky ja vauvan kaunis talosänky, mutta muuten se on toiminut pyykinkuivatushuoneena, puhtaanpyykin keräyshuoneena, vaatekaappihuoneena ja vain nukkumahuoneena, ja sitä rataa. Se on ollut täynnä tavaraa, ja täynnä sänkyjä. Kun kuopus reilu kuukausi sitten muutti omaan huoneeseen, oli aika miettiä mitä me omalta makuuhuoneeltamme halutaan. Halutaanko että se on edelleen vain nukkumahuone ja keskeneräinen, vai haluttaisiinko ehkä hengaillakin siellä?

No vastaus oli tietenkin ilmiselvä: kyllä siellä olisi kiva joskus viettää aikaakin. Tuntui aika turhalta että asunnossa on iso huone jossa käydään vaan kääntymässä yöaikaan ja tullaan mahdollisimman nopeasti pois. Meidän makkari on kaunis valoisa huone, josta pääsee meidän omalle ihanalle parvekkeelle, jonne ilta-aurinko paistaa kauniisti ja jossa olisi mahtavaa viettää aikaa.

Iltaisin me katsotaan paljon leffoja ja sarjoja, mutta yleensä ollaan katsottu niitä olkkarissa. Otto kuitenkin pelasti isoisänsä vanhan telkkarin joka oli tarpeeton, ja se on odottanut hyvää paikkaa makuuhuoneessa nyt varmaan kuukauden verran, ihan vaan lattialla. Tarvittiin sille joku hyvä taso, mutta ei oikein keksitty mikä sopisi meidän makuuhuoneeseen.

Olkkarin lisäksi toinen murheenkryyni on ollut meidän eteisen tuulikaappi, johon ei olla vaan löydetty sopivaa säilytysratkaisua. Siirrettiin sinne väliaikaisesti vauvanvaatelipasto silloin kun vauva muutti omaan huoneeseen, mutta se ei myöskään ole oikein toiminut. Se on vähän liian iso tuulikaappiin, ja muutenkin hankala. Se ei myöskään sallinut koko tilan käyttöä, niinkuin korkeampi kaluste olisi tehnyt. Nyt päädyttiin hankkimaan eteiseen oikein kunnon eteiskaluste vaatetangolla, vaatekoukuilla ja säilytyshyllyillä, ja siirrettiin lipasto takaisin makuuhuoneeseen telkkaritasoksi. Tämä ratkaisu oli oikein hyvä, ja nyt pienessä tuulikaapissa saa hyödynnettyä myös tilan korkeuden.

Meidän sänky on niin korkea, että joku perinteisempi telkkaritaso olisi ollut aivan liian matala. Siksi päädyttiin hyödyntämään jo olemassaolevaa lipastoa. Lipastolta telkkaria pystyy katsomaan juuri oikealta korkeudelta kun pötköttelee sängyllä.

Katseltiin torstai-iltana lasten kanssa ekaa kertaa hetki telkkaria makkarin sängyllä, ja jopa yleensä niin neutraali esikoinen totesi, että ”täällä on niin mukavaa ja ihanaa, ihan kuin hotellissa”. Tunnetta saattoi lisätä se, että ostettiin Oton kanssa toisillemme yhteinen ystävänpäivälahja: sellainen tuplaleveä unelmanpehmeä peitto, jonka alla nukutaan. Ja me kun vannottiin, että ei ikinä siirryttäisi yhteiseen peittoon. Mut kun se on niiiin ihana, ja mahdutaan sen alle vaikka koko perhe katsomaan leffaa.

Kuinka mukavaa on, että nyt voi illalla jo aikaisin syödä iltapalan, pestä kasvot ja hampaat ja siirtyä sitten yläkertaan katselemaan hetkeksi Netflixiä kunnon isosta telkkarista Oton kanssa, ja sitten voi vaan jäädä siihen nukkumaan. Ei tarvitse raahautua enää erikseen eri kerrokseen siinä vaiheessa kun on jo ihan poikki. Niin parasta! Ja jos joskus ollaan kipeänä, voidaan vaan köllötellä sängyssä katsomassa piirrettyjä, ihan parasta.

Vaikka meidän sängyssä ei enää nukukaan kukaan muu kuin minä ja Otto, musta tuntuu että meidän sängystä tuli nyt enemmän perhepeti kuin ennen: Nyt siellä voi hengailla yhdessä koko perhe ja pitää vaikka pyjamabileet joku viikonloppu. Tai vaikka tänä viikonloppuna, kun lapsilla alkoi hiihtoloma!

Makkaria pitää vielä tehdä kotoisammaksi isommalla matolla, ja tuohon pitkälle oviseinälle tulee varmaankin tauluhylly ja lasten piirustuksia esille. Mutta muuten sekin alkaa olla pikkuhiljaa nyt valmis. En sitä ainakaan kutsuisi enää murheenkryyniksi, vaan ihanaksi rentoutumispaikaksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3