Kun aloitin liikunnan taas alusta

21.03.2018

Arvatkaa mitä, mä myönnän nyt jotain mikä mua oikeasti vähän hävettää. Viime syksynä treenasin personal trainerin johdolla reilut kolme kuukautta hyvällä menestyksellä, sain kropan voimaan hyvin, ryhtiä kohennettua ja fiilistä paremmaksi. Olin tyytyväinen siihen miltä näytin, voin hyvin ja jaksoin vauva-arkea loistavasti. Sitten tuli marraskuu, pimeys, ja se päivä kun mun mummu kuoli. Sen jälkeen en vaan pystynyt, vaikka tiedän että liikunnasta olisin saanut energiaa, ajatuksia purettua ja oloa paremmaksi, niin en vaan pystynyt. Mä lösähdin ihan totaalisesti. Ekan muutaman viikon ajan olikin ihan ok hetkeksi vaan höllätä, ja vuoden kiireisimmän työajan keskellä jostain oli pakko vaan joustaa. Se ”joustaminen” ei olisi kuitenkaan saanut jatkua niin pitkään kun se lopulta jatkui.

Helmikuussa vasta vihdoin havahduin siihen, että kaikki vaatteet olivat alkaneet taas tuntua ihan liian pieneltä, ja vaatekaupassa en mahtunut edes normikokoani yhtä kokoa suurempiin housuihin, lähellekään. Heräsin ja näin itseni ekaa kertaa peilistä muutamaan kuukauteen. En todellakaan näyttänyt itseltäni.

Mua alkoi harmittaa se mitä olin itselleni tehnyt. Sen lisäksi että en liikkunut yhtään, olin pahasti sokerikoukussa, ja söin suklaata harva se ilta. Päätin laittaa stopin saman tien – ja nyt on takana viisi viikkoa ilman yhtäkään itse ostettua herkkua. Olen herkutellut ainoastaan viime viikonloppuna serkun rippijuhlissa ja papan synttäreillä, ja pari kertaa kun meillä on käynyt kaveri, olen seuraksi ottanut kaverin tuoman pullan. Muuten olen pysytellyt ainoastaan terveellisessä, herkullisessa arkiruoassa ja säännöllisessä ateriarytmissä. Mitään ruokavaliota en siis noudata edelleenkään, vaan syön ihan perus ruokaa viisi kertaa päivässä.

Liikunnan suhteen olen ottanut itseäni niskasta kiinni, palasin nimittäin vanhan tutun treenin pariin, ja fiilis alkaa pikkuhiljaa olla hyvä taas. Latasin puhelimeeni Sweat-sovelluksen, jossa on usean eri treenigurun ohjelmia, ja aloitin vanhan tutun Kayla Itsinesin Bikini Body Guiden, jolla sain itseni kuntoon myös vuonna 2014. Nyt on siis tosiaankin menossa viikko 5, ja fiilis on niiiiin paljon parempi kuin alussa. Ohjelma ei ole mitään lastenleikkiä, mutta ei liian rankkakaan. Tykkään siitä, että sillä sain nopeasti ryhdin ja hyvinvoivan fiiliksen takaisin, ja nyt voin keskittyä vaan liikkumaan ja tulemaan vahvemmaksi. Treeniin kuuluisi myös ruokavalio, mutta mä en ole edes katsonut sitä osiota sovelluksesta.

Tämä ei ole mulle mikään ”projekti” ja siksi en myöskään halua mitään dieettejä. Haluan voida pysyvästi arjessa hyvin, ilman että sen eteen tarvitsee tehdä mitään tavallisesta poikkeavaa. Haluan että liikunta on osa sitä tavallista normaalia arkea, eikä mikään dieettiprojekti. Se mihin mä pyrin on, että vaikka joskus ottaisin pienen tauon liikunnasta, palaisin kuitenkin aina sen pariin ennen kuin on liian myöhäistä. Että en antaisi itseni lösähtää kokonaan, vaan pitäisin huolta liikunnasta myös silloin kun on pimeää, kylmää ja kiireistä, tai kun eteen tulee jotain odottamatonta.

*Urheiluliivit saatu Shock Absorberilta. 

Multa on moneen kertaan kysytty että vieläkö treenaan personal trainerin kanssa ja miten muuten menee liikunnan suhteen ja olen vaan kierrellyt kysymyksiä, koska tämä on ollut mulle sellainen juttu josta en todellakaan voi olla ylpeä. Mutta olen ylpeä siitä, että en antanut itseni vajota enää sen huonompaan kuntoon, vaan tajusin ennen kuin olisi ollut paljon hankalampaa treenata itsensä takaisin hyvinvoivaksi.

En ole käynyt missään vaiheessa vaa’alla tai mitannut vyötärönympäryksiä, ainoa mittari mulle on oma fiilis, ja niin saa olla jatkossakin. Me ei omisteta vaakaa, enkä usko että koskaan hankitaankaan. Se on ihan turha kapistus, kun tärkein hyvinvoinnin mittari on oikeasti se miltä tuntuu, onko hyvä olla, kuinka jaksaa arjessa. Juuri nyt mä ainakin jaksan taas super hyvin, olen vähän ylpeä siitä miten alun puuskuttelun jälkeen jaksan jo tosi hyvin vetää ohjelmat läpi ja ryhtikin kohenee taas silmissä. En halua voida huonosti, enkä antaa lapsille esimerkkiä siitä miten ei pidetä huolta itsestä.

Vaikka olisi ollut helpompaa vaan jatkaa hyvin voimista ja kehittää itseä vahvemmaksi siitä missä olin marraskuussa, eikä käydä läpi tällaista kolmen kuukauden notkahdusta, en aio sättiä itseäni. Tehty mikä tehty. Ja vaikka kukaan ei voi olla huonosti voimisen tarpeessa, olin levon tarpeessa. Mä tarvitsin sohvaa, suklaata ja sympatiaa, ja niitä itselleni annoin. Se on ihan ok, kunhan ei anna sen jatkua liian pitkään. Nyt ollaan matkalla valoa ja kesää kohti. Mulla on loistava fiilis, ja tästä on hyvä jatkaa.


27 Responses to “Kun aloitin liikunnan taas alusta”

  1. Elina sanoo:

    Hei Iina! Täytyy sanoa, että olen todella ylpeä että otit tämän asian puheeksi ja myönsit, että nyt ei mennyt hyvin! Ihmisten pitäisi useammin ymmärtää että jokainen voi erehtyä/hairahtua polultaan, mutta se ei ole maailmanloppu! Isonisot tsempit sulle ja sun perheelle loppukevääseen! <3

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Heippa! Kiitos hurjasti <3 Ja juuri näin, varmasti monellekin käy ihan samalla tavalla, ja on hyvä että siitä puhutaan ääneen! 🙂 Ihanaa kevättä sinnekin <3

  2. Sinde sanoo:

    Täällä yksi häpeissään myöntää olevansa pahassa sokerikoukussa. Sallin herkut koska imetän… 😀 Nyt lapsi melkein 4kk ja olen antanut itselleni armon aikaa siihen asti kun lapsi syö kunnolla kiinteitä eli viimeistään se 6kk.
    Jos edes pääsisi tästä että ostaa itselleen herkkuja. Kylässä voisi sitten hyvillä mielin ottaa sen pullan….

  3. Nimetön sanoo:

    Hei! Olis kiva kuulla tosta sovelluksesta lisää. Onko ilmainen, millaisia treenejä ja kuinka nopeasti raskauden jälkeen uskaltaisit aloittaa sovelluksen tarjoamia treenejä? 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Heippa, ei oo ilmainen vaan maksaa 19,90 kuussa 🙂 Ja siis latasin sen tuossa viisi viikkoa sitten, eli en oo sen treenejä kokeillut ennen sitä. Siellä on myös tuoreille äideille palautumisohjelma, ja siitä saa viikon ilmaisen jakson jos lataa. 🙂

  4. Enko sanoo:

    Hei mahtavaa. Sovellus lähti lataukseen itsellänikin.
    Treenimotivaatio ollut kuopuksen syntymän jälkeen kateissaja nyt melkein vuosi on vierähtänyt ja alkaa tuntua että pakko päästä takaisin kuntoon. Kiinteytystä ja lihasmassaa etsimään.

    Kuulisin mielelläni että miten saat järjestettyä itsellesi aikaa treenaamiseen? Ajanpuute tuntuu olevan iso kulmakivi lapsiperheissä.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Se on kyllä ihan huippu, ja nimenomaan se miten helpoksi ja nopeaksi sovellus tekee liikkumisen! 🙂 Mä treenaan sillon kun olen Novan kanssa kotona, laitan aina iloista musiikkia soimaan ja hän tanssii ja kyykkii vieressä ja taputtaa ja sanoo ”uppaaa” 😀 Ei mulla olisikaan aikaa sellaiselle rauhalliselle omalle hetkelle liikunnan parissa, mutta tähän löytyy aina hyvin se 35min mikä treenissä ja venyttelyissä menee 😀

  5. Minna sanoo:

    hyvä että sait tsempattua! 🙂 itselläkin elämäntapamuutos menossa.

    se vain täytyy sanoa että nuo urheiluliivit on valitettavasti ihan väärän malliset sulle. huomaat varmaan itsekin että ovat liian kapeat figuuriisi?

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No niinpä, oon kyllä iloinen! 🙂 Ja hauskaa sinänsä että sanot noin, kun nämä on nimenomaan merkin edustajan kanssa sovitettu ja valittu niin että on juuri mulle hyvät 😀

      • Anomuumi sanoo:

        Ihan mielenkiinnosta, näyttikö ne silloin tuolta päältä vai onko kroppa kerennyt muuttumaan sen verran jo ettei enää istu? Kyllä muuten huomaa eron noissa ennen jälkeen kuvissa. Näytät hyvinvoivalta ja kauniilta, vaikket huonolta näyttänyt ennen kuvassakaan! Kuinka usein viikossa treenaat?

    • Nimk sanoo:

      Ei ole kyllä ollenkaan kapean näköiset Iinan ”figuuriin” 😀 mutta tosi tyylikkäiltä näyttää 🙂

  6. Emppu sanoo:

    Mulla on kanssa tammikuun loman ja sen jälkeisen sairastelun jälkeen jäänyt liikunta, koska aloittaminen on vaan niin sairaan vaikeeta… sen myötä on tullut herkuteltua 🙁 hyvään saumaan tämä postaus, nyt vaan pitää jostain itsekin taas aloittaa 🙂

  7. Tiia sanoo:

    Teetkö ihan vaan kotijumppaa ja lenkkiä? Mulle liikunta on maailman tärkeintä omaa aikaa ja mulla on omat lemppari liikuntalajit, jotka on mun viikon kohokohtia ja joita en ikinä halua jättää väliin. Oikeastaan ikinä ei siis ole semmoista tilannetta, ettenkö jaksais tai huvittais lähteä reeneihin.
    Mutta se mikä mullekin käy jatkuvasti ja ties mistä (teko)syystä on ruokavaliossa retkahtaminen. Syön säännöllisesti ja peruskotiruokaa, mutta oon myös jäätävässä sokerikoukussa. En pysty vastustaan herkkuhimojani, vaikka huomaan, että jatkuva sokerin mussutus saa olon huonoksi. Pystyisin pitämään herkuttelun aisoissa vaan sillä, että pääsen reenaamaan ihan säännöllisesti 5-6 kertaa viikossa, mutta se ei vaan tällain pikkulapsiarjen keskellä ole mitenkään mahdollista. Sitten haen sen hyvän olon hetkellisesti siitä karkkipussista.

    Tästä tuli kauhean pitkä kommentti, mutta pointti oli siis se, että onko noi ihan kotijumppa juttuja, mitä teet. Se on itselle semmonen kompastuskivi, jota yritän petrata, mutta mun on vaan ihan kauhean vaikea motivoitua kotona tekemään mitään. Nyt kun on taaperoikäinen lapsi niin kotijumppia pystyisi ripottelemaan enemmän viikkoihin kun ulkopuolisiin reeneihin ei aika riitä kun pari kertaa viikossa. Siispä, jos sulla on jotain hyviä vinkkejä kotijumpissa motivoitumiseen niin tänne vaan 😀

    Tiia

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Toi sovellus on nimenomaan joo kotona tehtäviä liikkeitä ja sit lenkkeilyä, ja ne on mulle ittelle taas ne helpoimmat tavat treenata. Mä en kaipaa enkä ehdi ottamaan sellaisia omia liikuntahetkiä mitenkään, kun on niin paljon töitä sen lisäksi että olen kuopuksen kanssa kotona. Mutta noi on sellaisia joita pystyy tekemään silloinkin kun hän on hereillä, ja käytän välillä kuopusta myös painona treenissä ja hän kiljuu onnesta kun äiti nostelee 😀 Suosittelen tuota Sweatia, maksaa 19,90 kuussa, ja on koko rahan arvoinen!

      Ja ymmärrän hyvin sun herkkuhimon, mulla on pysynyt herkuttelu aisoissa sen jälkeen kun tämän aloitin, mut ennen sitä oli kans tosi vaikeaa vastustaa karkkipussia! Tsempit sinne <3

  8. Liikunta antaa kyllä iloa ja just sellasta ryhdikkäämpää oloa ja fiilistä ihan pienilläkin liikuntamäärillä :).Ite huomaan,että koko kroppa on ihan jumissa kun ei ole kipeänä voinut liikkua. Hyvältä näytät 🙂

    • Iina Hyttinen sanoo:

      No nimenomaan! Mä oon treenannut nyt kuus kertaa viikossa (3x lihaskunto ja 3x lenkki) ja se energiamäärä minkä oon saanut lisää arkeen on ihan uskomaton! 🙂 Kiitos ihana<3

  9. Ansku sanoo:

    Olen myös itse käyttänyt Kayla Itsinesin treeniohjelmaa synnytyksen jälkeen! Sillä pääsin parempaan kuntoon kuin mitä ennen raskautta olin 🙂

    Tsemppiä hyvinvointiin!

  10. Nimk sanoo:

    Ymmärrän, että tää on sulle arka paikka, mut pakko myöntää, et jotenkin lohdullista kuulla, et kaikkien muidenkaan elämäntapamuutokset ei onnistu noin vaan sormia napsauttamalla 😀

    Mulla on käynyt nimittäin tässä vauva-arjessa ihan samalla tavalla. Meillä vielä häät ens kesänä, et olis mukavaa, jos edes vähän kilot tippuisivat. Jospa tää lähestyvä kevät ja valo auttais taas jaksamaan! Tsemppiä sullekin!

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Hahah ymmärrän hyvin! 😀 SIksi aattelinkin et hyvä jakaa tämä vaikka vähän hävettääkin! 😀 Mut tsemppiä sinne ja oi että ihanaa, teillä on varmasti mielettömän upea hääpäivä edessä <3 Kiitos!!

  11. Julia sanoo:

    Moikka!
    Otan osaa teidän suruun!
    On mukava kuulla, että olet löytänyt uudestaan sen kipinän 🙂
    Täällä myös menossa ”huilahdustauko”, mikä on kestänyt kohta kuukauden 🙂 Miehelläni oli loma, niin ajattelin pitää myös tauon treenistä ja nyt ollaankin koko perhe kipeänä flunssassa. Toivottavasti ensi viikolla on jo parempi olo, että jaksaa jatkaa taas treenejä ja kohti parempaa omaa vointia. Kun syö hyvin ja terveellisesti, jaksaa myös treenata ihan eri tavalla. Ja minua ainakin motivoi treenin jälkeinen lihaskipu, silloin ainakin tiedän saavuttaneeni sen mitä pitikin! Tykkään treenata kotona, ja yleensä teen omat treenini FitnessBlenderin vauhdissa.

    Treenaatko Iina kotona vai kerkeätkö käydä myös salilla? 🙂

    Mukavaa ja energistä päivää sinne <3

  12. Enna sanoo:

    Kuulostaa tutulta. Olen itse entinen aktiiviurheilija, mutta opiskelujen jälkeen arjen alkoi täyttämään työt ja sen myötä tuleva loppumaton väsymys, eikä pitkiin aikoihin tullut liikuttua työmatkapyöräilyä enempää. Välillä innostuin lomilla ja keväisin salilla ja lenkillä käymään, mutta sitten taas tuli aktiiviliikkumiseen kuukausien mittaisia notkahduksia. Viime syksynä sitten työrintamalla helpotti, ja aloin miettiä mistä voisin innostua vapaa-ajalla, ja löysin aivan erityisen kovan palon salitreenejä ja liikuntaa kohtaan. Elokuusta asti olen käynyt lähes poikkeuksetta 3-6krt viikossa salilla tai muuten liikkumassa ja olo on ihana ja tuntuu hyvältä olla voimakkaampi ja urheilullisempi, vaikka en kovin isoilla painoilla voikaan treenata. Ja minäkin aloitin Kayla Itsinesin BBG:n alkuvuodesta ja meneillään on vko 8, ne on mahtavia sopivan lyhyitä ja tehokkaita jumppia johon jää kyllä koukkuun! 🙂

    Hienoa että olet taas löytänyt liikunnan rytmin elämään, toivottavasti se jatkuu osana arkea hamaan tulevaan asti 🙂

  13. Hipsu sanoo:

    Mä pidän myös kovasti liikunnasta ja olosta joka siitä tulee. Lisäksi liikkuminen lisää aina ihan suoraan jo parissa päivässä motivaatiota parempaan syömiseen. Mulla kuitenkin se rutiini häiriintyy tosi herkästi, ja silloin se liikkuminen uhkaa jäädä tauolle kaikista näistä hyvistä jutuista huolimatta. Uudelleen hyviin rutiineihin palaamisessa on aina omat vaikeutensa verrattuna siihen, että pitäisi vaan saavutettua tapaa yllä. Mutta se on elämää. 🙂

  14. Anna-Maria K sanoo:

    ”Se mihin mä pyrin on, että vaikka joskus ottaisin pienen tauon liikunnasta, palaisin kuitenkin aina sen pariin…”

    Siinä näin pt:n näkökulmastakin katsottuna loistoajatus! Ei meidän tarvitse liikkua kuin kilpaurheilijat ja on ok että tilanteet vaihtelee, mutta tietty perusaktiivisuus elämässä olisi hyvä. Kunpa me muistettais useammin että vaikka imurointi kuluttaa 😀

  15. Vähän samansuuntaisia ajatuksia. Treeniä on tullut tehtyä tasaiseen tahtiin, mutta ehkä ruokavalio pääsi hieman lipsahtamaan viimeisen 4kk aikana. Tämä näkyy peilistä katsoessa. Onneksi asian saa kuntoon pienellä ruuvauksella. Dietteihin en sinänsä usko vaan enemmänkin arjessa tehtäviin säätöihin ruokavaliossa ja liikunnassa. Ja vaaka ei ohjaa toimintaa vaan oma fiilis ja tuntemukset. Harrastan kotijumpppaa joka päivä, sitäkin välillä erilaiseksi säätäen, monipuolisuutta on viimeaikona tullut.

    Ei muuta kuin hyvällä fiiliksellä eteenpäin!

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.