Kevään 2018 parhaat polkupyörät ja potkupyörät & tietopaketti harjoitteluun

28.04.2018

*Pyörät saatu bloginäkyvyyttä vastaan Polkuped.fi -verkkokaupasta, joka on pitkäaikainen yhteistyökumppanini.

Meidän esikoinen oppi pyöräilemään neljävuotiaana toissa keväänä, ja tänä keväänä oli sitten keskimmäisen vuoro opetella polkemaan potkuttelun jälkeen. Kaikki kolme lasta saivat Polkupedista uudet menopelit alleen, ja postauksessa on luvassa asiaa niin ensipyörästä yksivuotiaalle, ensimmäisestä polkupyörästä, kuin isompaan renkaiden tuumakokoon siirtymisestäkin. Lisäksi tutustutaan vähän siihen, millainen pyöräilykypärä on lapselle paras ja turvallisin.

Potkupyörä 1-vuotiaalle? Ehdottomasti!

Moni miettii mikä on hyvä ikä hankkia lapselle ensimmäinen potkupyörä. Täytyy sanoa, että meillä se ”hyvä ikä” on aikaistunut jokaisen lapsen myötä. Siinä missä esikoinen sai ensimmäisen potkupyöränsä 3,5-vuotiaana vuonna 2015, keskimmäinen sai potkupyörän 2-vuotiaana, ja nyt kuopukselle se hommattiin jo 1-vuotiaana. Mikään pakkohan potkupyörää ei ole hankkia heti vauvavuoden jälkeen, meilläkin molemmat tytöt oppivat suunnilleen samanikäisinä lopulta pyöräilemään, vaikka toisella oli rutkasti enemmän potkupyöräharjoittelua takanaan. Lapsi kuitenkin nauttii suunnattomasti siitä että pääsee liikkumaan itse ja harjoittelemaan isojen mukana, ja siksi meilläkin on aikaistunut tämä potkuttelun aloitus jokaisen lapsen kohdalla.

Potkupyörä vai polkupyörä apurattailla?

Kaikki asiantuntijat suosittelevat ehdottomasti potkupyöräilyä mieluummin kuin kolmipyöräistä, tai polkupyörää apurattailla. Syy tähän on se, että potkupyörällä oppii tasapainon, ja näin pyöräilemään oppiminen on aikanaan helpompaa, kun ei tarvitse opetella kuin se polkeminen. Apurattaiden kanssa tasapainoa ei tarvitse harjoitella, jolloin se taito ei luonnollisestikaan kehity. Potkupyörällä voi opetella myös jarruttamisen, mikäli potkupyörästä löytyy käsijarrut. Apurattaat on ainakin täällä meillä päin kadonneet lähes kokonaan katukuvasta, ja teillä viilettää potkupyöräilijöitä, ja yhä pienempiä ja pienempiä pyöräilijöitä.

Lisäksi esimerkiksi Pukyn laadukkaissa potku- ja polkupyörissä on kaikissa käsijarru, eli jarruttamisen voi opetella jo potkupyöräillessä ja sitten vain jarruttaa samalla tavalla polkupyöräillessä.  Pukyn polkupyörissä jarru on sopiva lapsen voimille, eikä liian jäykkä. Apurattailla harjoitellessa lapsella ei ole mahdollisuutta oppia esimerkiksi kääntyessä kallistamaan pyörää oikeaan suuntaan, sillä apurattaat vaativat kallistuksen juuri päinvastaiseen suuntaan. Tämä voi hämmentää, ja hidastaa oikean liikkumisen oppimista myöhemmin. 

Millainen potkupyörä on paras aloittelijalle?

Potkupyöriä on hurjasti erilaisia, ja tärkeintä on vaan se, että löytää juuri sen omalle lapselle sopivan vaihtoehdon, oli ikä mikä hyvänsä. Tärkeää on ehdottomasti pyörän oikea koko lapsen pituuteen suhteutettuna. Lapsen iästä riippuen on muutama eri vaihtoehto. Ehkä Suomen suosituin potkupyöriä valmistava merkki on Puky, ja Pukyn potkupyöristä meillä onkin kokemusta neljästä eri mallista. 1-vuotiaalle suosittelen Pukylinoa tai Wutschia, jollaisen meidän 1v nyt sai. Pukylino on kaikkein yksinkertaisin malli neljällä pyörällä, ja Wutschissa taas on hieman keikkuva ohjaustanko, jonka ansiosta lapsi saa paremmin harjoiteltua ohjausta. Molemmissa malleissa on kääntyvä ohjaustanko, ja ne ovat kevyitä ja hyviä istua.

Hieman isommalle lapselle (n. 1,5-vuotiaasta alkaen) sopii sitten Pukyn varsinaiset kaksipyöräiset potkupyörät, joista löydät juttua esimerkiksi mun aiemmista blogipostauksista täältä ja täältä.

Minkä ikäinen lapsi voi opetella pyöräilemään?

Tästä ei ole olemassa mitään ikäsuositusta. Potkupyörän kanssa ketterät lapset voivat hyvin oppia jopa 2- tai 3-vuotiaana polkupyöräilemään ilman apurattaita. Meillä molemmat lapset on olleet melko varovaisia alkuun potkupyörän kanssa. Sitten kun se varmuus on löytynyt potkutteluun, he ovat halunneet siinä välissä yhden kesän potkutella rauhassa menemään, ja vasta sitten ovat olleet omasta mielestään valmiita polkupyöräilemään. Me ollaan kuunneltu tässä asiassa lapsia ja heidän toiveita. Molemmat ovat saaneet polkupyörän juuri silloin kun ovat itse sitä toivoneet. Viime kesänä oltaisiin jo voitu kokeilla polkupyöräilyä, mutta vauvavuosi vei mennessään, ja lapsi itse oli tyytyväinen sopivan kokoiseen potkupyöräänsä, ja se ajatus polkupyörästä vaan sitten jäi. Tänä keväänä hän sanoi itse, että haluaisi oman polkupyörän, joten otettiin se heti asiaksi.

Veikkaan, että kuopus saattaa aloittaa pyöräilyn opettelun jo paljon aiemmin kuin meidän isommat tytöt, sillä hän on jo nyt niin ketterä tuon potkupyöränsä kanssa, ja hän on muutenkin kunnon hurjapää. Mutta katsotaan miten käy.

Ensimmäinen polkupyörä – mitä on hyvä ottaa huomioon?

Kun lähdetään ostamaan ensimmäistä polkupyörää, kaikkein tärkeintä on se, että pyörä on lapselle sopiva. Meillä on kokemusta omien lasten kanssa ensimmäisen pyörän kohdalla kahdesta eri merkistä, Frogista ja Pukysta. Molempia voin suositella lämpimästi, ja molemmissa on myös suuria eroavaisuuksia. Lopulta kyse on lapsen omista mieltymyksistä, itse en osaa ainakaan laittaa niitä paremmuusjärjestykseen, ne ovat vain erilaisia. Ensimmäisessä pyörässä ei kannata olla kasvunvaraa, vaan pyörän tulee olla juuri oikean kokoinen pyöräilijälle. Ihan ensimmäisenä pieni pyöräilijä kannattaa siis mitata.

Frog lyhyesti:

Englantilainen pyörämerkki Frog eroaa muista siinä, että sen pyöristä katsotaan sopiva koko sisäjalan pituuden mukaan. Frog-pyörää valitessa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon myös lapsen ikä ja koko pituus, sillä merkin omat arviot on ehkä aavistuksen varovaisia. Sisäjalan pituuden mukaan esimerkiksi meidän keskimmäiselle olisi ollut hyvä 14-tuumainen pyörä, mutta sovittaessa se oli aivan liian pieni. 16-tuumainen oli hänelle parempi, vaikka hän ei erityisen pitkäkoipinen olekaan.

  • Unisex-mallit, pyörät kiertävät perheessä hyvin lapselta toiselle, sillä niitä ei ole erityisesti suunnattu millekään sukupuolelle tyylillisesti.
  • Super kevytrunkoiset pyörät – 14-tuumainen pyörä painaa esimerkiksi vain 6,3kg joten lapsen on helppo nostaa pyörä itse ylös kaatuessa
  • Oma patentoitu poljinjärjestelmä
  • Ei jalkajarrua, vaan etu- ja takakäsijarru. Todella helpot käyttää lapselle joka on opetellut jarruttamisen potkupyörän avulla, eihän siinäkään nimittäin ole jalkajarrua.
  • Valmistetaan Iso-Britanniassa.
  • Kestävä valinta ja hyvä jälleenmyyntiarvo.
Puky lyhyesti:

Pukyn pyöriä saa monessa eri koossa, ja ne ovat luonteva valinta lapselle joka on potkupyöräillyt aiemmin, sillä merkin ominaisuudet ovat jo tuttuja. Pukylla on tosiaankin olemassa välikokoja, jotka ovat harvinaisempia, kuten 18″ pyörät. Meille tuli juuri nyt esikoiselle tämä 18″ pyörä, joka on hänelle ihan mahtavan sopiva. 20″ olisi ihan liian iso, ja 16″ alkoi olla jo vähän pieni.

  • Pukya saa useissa eri malleissa, väreissä ja hintaluokissa
  • Kaikki pyörät valmistetaan Saksassa
  • Kestävä valinta ja hyvä jälleenmyyntiarvo
  • Ei niin kevyt kuin Frog
Miten 5-vuotias oppi pyöräilemään?

Kun 5v sai pyörän alleen ensimmäistä kertaa, häntä jännitti liikkeellelähtö, sekä jarrutus. Polkeminen ja tasapaino sen sijaan löytyivät heti. Ekalla kerralla hän jaksoi keskittyä ehkä puolisen tuntia. Aina avustettiin Oton kanssa vuorotellen liikkeellelähdössä, ja hän pysähtyi aina päästämällä jalat polkimilta, mutta polkeminen vauhdissa onnistui ihan ilman apua alusta asti.

Tokalla kerralla hän oppikin sitten ihan itsekseen pyöräilemään. Mä touhusin taaperon kanssa pihalla, ja hän pyöräili itsekseen pihatiellä meidän pihan vieressä  (johon ei pääse autoja). Siinä kun hän sai rauhassa harjoitella ilman äidin tai isin sähellystä, alkoi liikkeellelähtökin sujumaan, ja pian hän jo polki hurjaa vauhtia, ja jarrutti kumit sutien. Hän on pyöräillyt sen jälkeen joka päivä varmaan pari tuntia, ja ollaan jo pari kertaa käyty lenkilläkin yhdessä niin, että tytöt on olleet pyörillä. Oppiminen oli siis ”Lätt såm en plätt” niinkuin meidän lapset sanoo. Esikoisen pyöräilemään oppimisesta voi lukea TÄÄLTÄ.

Vinkit pyöräilyn opetteluun

Jokainen lapsihan on oppijana ihan erilainen, toisilla kestää kauemmin ja toiset oppivat heti. Toiset kaipaavat enemmän vanhemman tukea, ja sitä että vanhempi pitää kiinni ja on siinä henkisenä tukena. Toiset taas kaipaavat enemmän rauhaa ja sitä, että saavat opetella itsekseen omassa tahdissa. Meilläkin on perheessä ihan erilaisia oppijoita, ja meidän vanhempina pitää kunnioittaa sitä lapsen omaa tapaa oppia, sekä muistaa kannustaa, mutta ei koskaan painostaa.

Aika äkkiä sitä huomaa lapsesta, millä mielellä hän on pyöräilyn suhteen. Jos lapsi kyllästyy harjoitteluun, eikä halua harjoitella uudelleen, kannattaa antaa hetki aikaa, kyllä se innostus sieltä vielä tulee. Kaatumista ei kannata pelätä, ja jos lapsi kaatuu, ei kannata tehdä siitä isoa numeroa heti, vaan katsoa miten lapsi itse suhtautuu. Vaikka tekisi mieli huutaa että ”apua apua herranen aika sattuiko sua” niin kannattaa vaan olla ihan rauhassa ja kysyä, miten kävi, ja toimia sitten sen mukaan.

Jos lasta tukee pyöräillessä, ei kannata pitää kiinni ohjaustangosta tai pyörästä ylipäätään, vaan antaa lapsen ottaa se tasapaino itse. Pyörästä ei kannata pitää kiinni ollenkaan vaan lapsesta. Jos pidät pyörästä kiinni, niin lapsi ei opi hallitsemaan omaa kehoaan pyörän kanssa. Pidä lapsen hartiaseudulta kiinni kevyesti, mutta anna lapsen hakea tasapaino itse. 

Siirtyminen ensimmäisestä polkupyörästä suurempaan pyörään

Lapselle sopiva ajoasento on selkä pystyssä, eli jos ohjaustankoon joutuu hirveästi kurkottelemaan, pyörän runko on yksinkertaisesti liian iso. Ohjaustangon pitäisi olla suunnilleen lapsen hartioiden levyinen. Jos lapsi pystyy istumaan pyörän satulassa niin, että toinen jalka yltää alempana olevalle polkimelle ja toinen maahan, satulan korkeus on sopiva. Eli molempien jalkojen ei tarvitse yltää kokonaan maahan. 

Yleensä pyöriä saa tosiaankin 12″ koossa, 16″ koossa ja 20″ koossa, mutta Frogilta löytyy myös 14″ pyöriä ja Pukyltä 18″ pyöriä. Tämä 18″ pyörä on nyt käytössä meidän kuusivuotiaalla, jolta pituutta löytyy 115cm. Joidenkin taulukoiden mukaan hänelle sopisi myös 20″ pyörä, mutta oikeasti se on kyllä ihan hurjan iso vielä, kun tämäkin pyörä näyttää hänellä niin suurelta. Jalat kyllä yltävät maahan, mutta isomman pyörän kanssa hän joutuisi kurkottelemaan ohjaustankoa ihan liikaa. Hän tuntee itse juuri tämän koon itselleen parhaaksi, ja tällä mennään. Meillä on onneksi se hyvä, että pyöriä ei tarvitse ostaa vain yhdelle, vaan ne menevät sitten pikkusiskoille vielä käyttöön, eli ei haittaa vaikka tämä koko jäisikin nyt vain yhden vuoden jutuksi.

Parhaat pyöräilykypärät lapselle

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä asiaa pyöräilykypäristä. Kypärähän on pyöräilijän tärkein varuste, ja siihen kannattaa satsata. Kypärä on tärkeä pukea oikein päähän, ja mallin kannattaa olla mahdollisimman syvä ja hyvin säädettävä, jotta se on oikean kokoinen. Meidän lapsilla on päässään Polkupedistä saadut Ked-merkkiset kypärät, joita saa monissa eri väreissä ja malleissa. Ked-kypärissä on takana vilkkuva valo, ja ne tulevat syvälle päähän, ja suojaavat hyvin joka puolelta. Taaperolla on Ked Meggy-kypärä S-koossa mustana. Hän rakastaa omaa kypäräänsä ja haluaisi pitää sitä koko ajan päässä. Ked-kypärät on siitä myös kivoja, että niissä ei ole sitä vaaraa, että iho jäisi lukitusmekanismin väliin. Siinä kohdassa on pehmuste, ja lukitusmekanismi on sellainen, että iho ei mitenkään voi jäädä sinne väliin.

Isommilla tytöillä on toisella Ked Meggy K-star heijastinkypärä, sekä toisella Ked Kailu -kypärä. Molemmat on hyviä, kevyitä ja tytöt osaavat itse laittaa ne päähän ja ottaa pois. Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa, että kypärä on aina oikein päähän laitettu.

HUH, sellainen tietopläjäys pyöräilystä! Jos teillä on jotain kysyttävää, niin kysykää ihmeessä!

Polkupedistä vielä sen verran, että heillä on ihan mahtava systeemi: he kunnostavat ja myyvät eteenpäin myös vanhat heiltä ostetut Puky-potkupyörät (huom! tällä hetkellä siis vain potkupyörät, ei polkupyöriä). Eli kun tilaat Polkupedistä sitten vanhan potkupyörän tilalle uuden isomman, voit palauttaa vanhan potkupyörän uuden pyörän laatikossa Polkupedille, ja saat vähintään 50% takaisin vanhan potkupyörän hinnasta. Tämä on ihan uusi juttu heillä, joka on tullut tänä keväänä, ja lisää tästä voi tiedustella esim. heidän nettisivujen chatissa, josta saa nopeasti vastauksen.

Polkuped on suomalainen perheyritys, joka keskittynyt lasten ulkoiluun ja harrastamiseen. Polkupedin tarina on alkanut juuri Pukyn potkupyöristä, ja laajentunut sitten kaikkeen muuhunkin ulkoiluun! Polkupedin takana on aivan ihania ihmisiä, joilta saa super asiantuntevaa ja henkilökohtaista palvelua. 


19 Responses to “Kevään 2018 parhaat polkupyörät ja potkupyörät & tietopaketti harjoitteluun”

  1. Nimk sanoo:

    Ei nyt sori liity pyöriin, mutta pakko kysyä, kun niin tehokkaasti tiedotit hyvien kenkien valinnasta taaperolle, niin menevätkö nämä kuvissa näkyvät Vansit samaan kastiin, kun kuvissa näyttää niin paksuilta ja jäykiltä pohjilta?
    Meillä on nimittäin etsinnässä kesällä vuoden täyttävälle kengät, jotka sopisi suomen kesään (ei sandaalit, vaan mielellään lenkkarit/tennarit) ja täyttäisi taaperon kenkien vaatimukset joustavuudesta, keveydestä yms. Olisi ylipäätään kiva saada postausta teidän kuopuksen kesäkengistä!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Vanseissa on tosi taipuissa ja myös tasainen pohja ilman ylimääräisiä korkoeroja. Eli todellakin menee, Vansit on musta todella hyvät ensikengät, ne joustaa ja taipuu ja antaa jalalle tilaa liikkua, lesti on myös leveä. :) Kesäkenkiä ei olla vielä oikeestaan ostettu, mutta pitääpä postata niistä kunhan ostetaan! Kiitos postaustoiveesta ja ihanaa kevättä sinne <3

  2. Nimetön sanoo:

    ”Kaikki asiantuntijat suosittelevat ehdottomasti potkupyöräilyä mieluummin kuin kolmipyöräistä,”

    Väärin!

    Kaikki asiantuntijat eivät (juuri missään muussakaan aiheessa muuten) suosittele ehdottomasti.
    Tämä on ihan sama, kuin kiistelisi siitä, onko uimaan parempi oppi käsivarsikellukkeilla vai uimarenkaalla :)
    Vanhat kunnon apupyörät toimivat kyllä
    – ihan samaan tapaan kuin ne ovat toimineet meidänkin lapsuudessa. Koska pyöräily on monen opitun asian summa, ei lopulta ole tärkeää, millä välineellä ja missä järjestyksessä näitä taitoja otetaan haltuun. Apupyörien kanssa lapsi oppii mm. ohjaamaan, polkemaan ja jarruttamaan. Kun apupyöristä luovutaan, opetellaan sitä tasapainoa (jonka kehittyy kyllä jo osaksi siinä apupyöränkin kanssa polkiessa). Potkupyörällä opetellessa kehittyy ensin se ohjaaminen ja tasapaino, viimeisenä polkuliike ja sen vauhdin säätely.
    Molemmilla tyyleillä oppii varmasti!

    Hankalin poljettava on kolmipyörä, jossa polkimet ovat kiinni pyörän eturenkaassa. Parasta pikkulapsihuvia taas on kolmipyörä, joka on ketjuvetoinen. Siinä harjoitellaan polkemaan ja ohjaamaan, jarruttamaankin.

    Mikään ei myöskään estä opettelemasti yhtä aikaa useammalla välineellä. Lapsella voi olla käytössä potkupyörä ja polkupyörä myös rinnakkain. Lisäksi tasapainoa voi harjoitella monilla muillakin keinoin.
    Suosittelenkin lähtemään liikkeelle niillä keinoilla ja välineillä, jotka kiinnostavat lasta itseään eniten. Vaikka kiire ei ole, pakottamalla harvoin syntyy mitään hyvää. Minusta tärkeintä on se, että jokainen lapsi löytää oman tavan osallistua näihin pihaleikkeihin: on se sitten polkupyörä, potkupyörä tai vaikka polkulauta.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Ehdottomuus on toki huono juttu, ja kun luin tuon kirjoittamani pätkän sinun kommentista, niin täytyy sanoa että ihmettelin itsekin sanavalintaani. Tällaisen hurjan pitkän artikkelin kirjoittaminen on aina iso projekti, ja mulla on sinne lipsahtanut ajatuksissa sana, jota yleensä en käytä. Pahoittelut siitä, ja olet oikeassa, että ehdottomuus ei koskaan ole hyvä.

      Mutta esimerkiksi tässäkin https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002898307.html Hesarin artikkelissa potkupyöriä ja apypyörällisiä pyöriä vertaillessa todetaan näin: ”potkupyöräilyllä on kiistattomat edut. ”Lapsen koordinaatio ja tasapaino sekä kokonaisvaltainen vartalon hallinta kehittyy potkupyöräillessä hyvin. Siirtyminen varsinaiseen polkupyöräilyyn tapahtuu sen jälkeen hyvin nopeasti.”” sekä näin: ””Polkupyörissä on se ongelma, ettei markkinoilla ole sellaista kolmivuotiaan polkupyörää, joka ei olisi huono. Ne ovat liian painavia, todella lyhyitä ja korkeita, ja niissä on aikuisten pyörien komponentteja. Niissä ei ole myöskään huomioitu lapsen raajojen mittasuhteita, vaan ne ovat kuin kutistettuja aikuisten polkupyöriä. Pyöriä pitää aina kokeilla lapsen kanssa ennen ostopäätöstä””

      Meilläkin on monta menopeliä rinnakkain käytössä, potkulaudat, skeittilaudat ja pyörät. Pakottaminen on aina huono juttu, ja sitä juuri yritinkin tässä artikkelissa korostaa, että tärkeintä on se että edetään lapsen tahdissa ihan kaikessa. :) Kiitos kommentista ja mukavaa kevättä!

  3. Katriina sanoo:

    Moikka :)
    Olipa kiva ja hyödyllinen postaus. Olen itse yllättynyt molempien lasten kanssa siitä, miten nopeasti lapset ovat oppineet ajamaa ilman apupyöriä sen jälkeen kun ne on otettu pois. Mun mielestäni tästäkin huokuu sellainen kypsä ja järkevä ajattelu tämän(kin) asian suhteen. Oot huippu :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos paljon, aivan ihana kuulla!! :) Tuli hyvä mieli sun sanoista. Lapset on kyllä mahtavia, ja heillä on sellainen huikea tarmo uusien asioiden opetteluun. Ei voi kuin ihailla!

  4. Puky sanoo:

    Hei, kaikissa Pukyn potkupyörissä ei suinkaan ole käsijarrua kuten olet kirjoittanut.
    Lisäksi apurattaiden oikea nimi on apupyörät.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Pahoittelut asiavirheestä, meillä olleissa malleissa on noita vauvamalleja lukuunottamatta ollut, ja siksi ajattelin että niissä kaikissa on! Mutta hyvä kun korjasit asian :). Apurattaat, apupyörät, mä käytän sanaa ”apparit” puhuessani :D

  5. Riikka sanoo:

    Hei! Miksei Zelda pyöräile Tiaran vanhalla pyörällä, eikö Tiara saanut viime vuonna ekan polkupyörän? Ihmettelen vain, miksi pitää aina hankkia uusi jos olisi isommalta sisarukselta jäänyt pieneksi. Eikö teillä myös isommilla tytöillä ollut jo pyöräilykypärät valmiina, miksi he uudet tarvitsivat? Kummallista kulutusta, ei järkevää ainakaan missään nimessä kun aina hankitaan uutta ja uutta! Toki ymmärrän osittain kun tämä oli yhteistyö, mutta silti, ei kaikkea ole pakko ottaa vastaan, kyllä monikin bloggaaja kierrättää pienemmille sisaruksille. Kukin tyylillään, blogin perusteella ainakin tällaisen kuvan saa teidän tavasta kuluttaa. Jos olen väärässä, kannattaa se ehkä jatkossa huomioida postauksia tehdessä.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Tiaran pari vuotta sitten saatu pyörä lähtee Hopelle lahjoitukseen. Uusi pyörä tuli Zeldalle, koska pitkäaikainen yhteistyökumppani halusi tuoda esille heille myyntiin tullutta uutta pyörämerkkiä, eli Frog Bikesia. Kaikkea ei ole pakko ottaa vastaan, ja usko pois en todellakaan ota, blogissa näkyy ehkä 1% siitä mitä mulle tarjotaan. Mä valitsen todella tarkasti jokaisen kampanjan johon lähden, ja tämä sympaattinen perheyritys Suomesta on sellainen jonka kanssa aion tehdä yhteistyötä jatkossakin hyvillä mielin, vaikka se tarkoittaisi sitä että ”joudun” muutaman todella hyväkuntoisen pyörän lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen. Pyöräilykypäristä sen verran, että niiden kanssa on aika tärkeää että kypärä on oikean kokoinen, ja ainakin meidän lasten päät on kasvaneet tuosta muutaman vuoden takaisesta sen verran että uudet kypärät olivat paikallaan. Aurinkoista kevättä sinne!

    • Jasmin sanoo:

      Voin vain kuvitella kuinka paha mieli nuoremmilla lapsilla on, jos eivät saa ikinä mitään uutta ja oman maun mukaista, vaan kaikki on aina isosisaruksen kuluttamaa ja valitsemaa.

      • Jaanuli sanoo:

        Niinpä, varsinkin jos molemmat sisarukset saa uudet pyörät ja itse saa vanhan käytetyn.

        Ja uskon että aika moni ottaisi lapsilleen esimerkiksi uudet pyörät, kengät tai takit jos tarjottaisiin.
        Itse myös välillä ostan nuoremmalle lapselle uusia (tai käytettyjä ”uusia”) vaatteita ja tarvikkeita, (esim. rattaat) koska omat mieltymykset ovat muuttuneet tai tarvikkeet nykyaikaistuneet. Itselle turhat jutut toki yritän pistää myöskin eteenpäin jollekin tarvitsevalle. :)

      • Nimetön sanoo:

        Ole huoleti!
        Itse olen kasvanut ison sarjan nuorimpana, enkä todellakaan ole moisesta kärsinyt.
        Omien lasten kohdalla olen ratkaissut asian niin, että myös sille esikoiselle hankitaan käytettyä. Silloin voi ostaa yhtä lailla keskimmäiselle tai nuorimmalle uuden vaatteen tai tavaran, kun esikoisen vastaava on loppuun kulutettu.
        Silti suosin mielummin vihreitä arvoja ja kiertäviä tavaroita, kuin ”oman mielen mukaisia tai muodikkaita”.

        Ehkä tuo sama teema harmittaa minua itse asiassa tässä postauksessakin. En toivoisi kenenkään vanhemman syyllistyvän siitä, että lapsella on käytössä serkun kummin kaimalta peritty polkupyörä potkupyörän sijaan.

  6. Hanna sanoo:

    Mietin tuota Frog-pyörää meidän pojalle. Hänen jalan sisämitta on hitusen päälle 40cm, luulisitko siis että hänelle olisi hyvä se 14″ pyörä? 12″ pyörät näyttää vähän pieniltä ja 16″ ei taas vielä mitenkään sovi.

    • Onko hän kuinka vanha? Onko hän jo kokeillut tavallista pyörää? Onko hän käyttänyt potkupyörällä? Frog 43 sopii ehdottomasti mutta voisit katsoa myös sisäjalan mitta kenkien kanssa. Zeldalla oli nimittäin pieni sisäjalanmitta (43) mutta hänelle se Frog 48 oli kuitenkin juuri sopiva.

  7. Lissu sanoo:

    Potkupyörästä on paljon apua polkupyörällä ajon opetteluun! Esikoiselle ei potkupyörää aikoinaan ymmärretty edes ns tarjota, ja oppi viisi vuotiaana ilman apupyöriä polkemaan,(viimeinen vuosi mentiin yhdellä apupyörällä, henkinen tuki olevinaan taijotain.) Oppiminen oli vähän hidasta ja vaivalloista toisen lapsen polkupyörällä ajoon nähden. Meidän kakkonen sai tosiaan kaksivuotiaana potkupyörän alleen ja kolmevuotiaana vaihdettiin kokonaan polkupyörään ja potkupyörä jäi, hän oppi samantien polkemaan ilman apupyöriä ja meno oli todella ketterää heti alkuun ja oli kuin vanha tekijä. Kolmannella on ollut potkupyörä viime vuoden keväästä, mutta ei vielä tahdo luopua potkupyörästään, ostettiin kokoa isompi Puky, L koko, siinä on käsijarru takarenkaalle. M koossa ei ollut. Kolmannellakin sujuu itse polkupyöräily kyllä apupyörien kanssa, polkeminen on siis hyvin hallussa, mutta on sen verta arempi menijä kun sisaruksensa, että hänellä ei ole kiirettä apupyörien poisottoon. Vaikka potkupyörä on päämenopeli niin on hyvä välillä harjoitella sitä kulkemaan normi pyörällä, siinä kun on niin paljon enemmän handlattavaa kun potkupyörässä. Mutta lapsilähtöisesti tässäkin asiassa niin hyvä tulee.

  8. Emilia sanoo:

    Moi! Ihan ekaks; rakastan sun blogia ja tyyliä kirjottaa! :) En ikinä melkeen kommentoi mitään (yritän parantaa tapani), mutta nyt on pakko kun noi kypärät pistää nii pahasti silmään. Kypärä kunnolla syvälle päähän eikä takaraivolle keikkumaan! Kypäränhän kuuluu suojata myös ohimoita eli oikea sen tulisi olla n. Parin sormen verran kulmakarvojen yläpuolella. Oman ammatinkin puolesta pistää silmään erittäin pahasti nämä muka kypärät jotka keikkuvat miten sattuu ja tosi paikan tullen eivät suojaa mitään. Toivottavasti et pahoita mieltäsi :) Ihanaa kesän odotusta teille kaikille!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hei Emilia, juteltiin tästä Polkupedin Evan kanssa, ja tässä vastaus suoraan Evalta:

      Kiitos huomiosta! Kypärät ovat valikoituja juuri Iinan lapsien pääympärysmittojen mukaan – toki mitta on mitattu ilman pipoja. Mitat vastaavat myös hyvin kokoa, mutta mittaamisessa voi tietysti myös olla eroja. Pipo syö yllättävän paljon senttejä ja periaatteessa pitäisi olla eri pipokypärä ja kesäkypärä. Siihen kenelläkään ei ole varaa, mutta on hyvin vaikea löytää semmoinen kypärä mikä istuisi täydellisesti sekä (talvi)pipon kanssa että ilman. Tärkeitä onkin, että kypärä laitetaan oikealla otteella päähän. Eli, pitäisi löysätä kiristystä (mikä on parempi sana?) kunnolla ja sitten pistää kypärä päälle otsan puolelta ja viedä pikkuisen taaksepäin, niin että se jää muutaman sentin kulmakarvojen yläpuolelle. Juuri nämä kypärät, eli Meggy ja Kailu ovat meidän myydyimmät mallit ja ne ovat myös saaneet todella paljon palautetta. Varsinkin Meggy on hyvin syvä kypärä ja siksi halusimme tuoda juuri nämä kypärät esille.

      Tarkistamme vielä Iinan kanssa miten nämä kypärät istuvat ilman pipoa. Koska tiedämme miten vaikeaa on löytää hyvin istuvaa pyöräkypärää, ja sen löytäminen on tärkein periaatteemme – olemme myös hyvin huolellisia siitä, että kypärä on juuri lapselle hyvä. Tässä voi olla, että Tiaran Kailu-kypärä pitää vaihtaa isompaan kokoon, mutta se ei saa olla liian iso ja roikkuva.
      Tässä on vielä hyvä video kun oma seitsemänvuotias esittelee eri kypärämalleja:
      https://www.youtube.com/watch?v=xI6kQ3MI_WM

      • Nimetön sanoo:

        Kypärän kanssa paras päähine on ohut, hyvin paikoillaan pysyvä kypärämyssy. Pipon laittaminen kypärän alle ei toimi käytännössä koskaan. Sama kypärämyssy puetaan niin luistelu-, laskettelu- kuin pyöräilykypäräniin alle.

Kommentoi