Helsingin kesät – rakkaita muistoja & ajatuksia

12.05.2018

Rakas kotikaupunkini on upea aina, mutta kesällä se näyttää kyllä ehdottomasti ne parhaimmat puolensa. Muistan jo lapsena, kuinka kesäinen Helsinki oli vaan niin upea paikka. Vaikka aina mielelläni lähdin kesälomalla Ouluun, oli kotikaupungin kesässä jotain ihan spesiaalia kaikkine aktiviteetteineen. Mulla liittyy niin lämpimiä muistoja lapsuuden Helsingissä vietettyihin kesäpäiviin, että muistan vieläkin elävästi monia tilanteita ja juttuja mitä tehtiin. Me asuttiin mun lapsuudessa ihan keskustan tuntumassa, Ruoholahdessa, ja sellainen keskustan kesä-Helsinki on mulle se kaikkein rakkain ja mieluisin, ja myös tutuin.

Aikuisiällä on toki tullut luotua niitä muistoja ja rakkaita paikkoja muuallakin täällä, kuin vain keskustassa, mutta keskustassa tuntuu että mihin tahansa kävelee, tulee joku hauska tai tunteita herättävä muisto mieleen. Siksi me haluttiin mennä naimisiinkin nimenomaan keskustassa, Vanhassa kirkossa, koska sen ympärillä me vietettiin Oton kanssa aika monta kesää. Vaikka meidän tiet ei Vanhan kirkon puistossa koskaan kohdanneetkaan, ollaan oltu siellä todennäköisesti monta kertaa yhtäaikaa ja hengattu osittain vieläpä samojen ihmisten kanssa! Niin hassua. Mutta uskon, että sille oli tarkoituksensa, että kohdattiin nimenomaan silloin kun kohdattiin. Ehkä niinä teinikesinä ei oltu kumpikaan valmiita vielä toisillemme, eikä onneksi tavattu.

Muistan elävästi myös kesän 2009, jolloin tulin Oulusta kahdeksi kuukaudeksi tänne Helsinkiin kesätöihin. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni asua kaksi kuukautta ihan omillani 17-vuotiaana, sain kesätyöstäni palkkaa, joka siinä iässä tuntui ihan järkyttävän suurelta. Se vapauden huuma oli uskomaton, ja silloin kaikki tuntui olevan mahdollista. Sinä kesänä sinetöin päätöksen siitä, että halusin muuttaa Oulusta takaisin Helsinkiin heti lukion jälkeen, ja seuraavana kesänä sitten muutinkin.

Vaikka tein sinä kesänä töitä joka arkipäivä kasista neljään kahden kuukauden ajan, Helsingissä riitti koettavaa ja nähtävää vaikka joka illalle. Vaikka tein töitä, tunsin olevani silti lomalla, enkä tainnut viettää yhtäkään iltaa töiden jälkeen yksin kotona, vaan aina oli tekemistä ja kavereita. Päivät työskentelin vakuutusyhtiön arkistossa pölyisten mappien kanssa, ja illat viiletin pitkin Helsingin katuja ja rantoja kavereiden kanssa. Se oli se tunne mitä kaipasin, että ei tarvinnut ikinä möllöttää kotona, vaan aina oli jotain uutta ja siistiä. Siksi mä halusin niin palavasti takaisin Helsinkiin.

Vaikka näin iän myötä olen rauhoittunut aika tavalla ja nykyään rakastan myös möllöttää kotona, niin kyllä mua se sama vapaus ja spontaanius viehättää Helsingissä edelleen. On ihanaa mennä ja nähdä ja kokea. Täällä on AINA jotain siistiä, aina. Ei sen tarvitse olla mitään ihmeellistä edes, eilenkin me vaan käytiin jätskillä keskustassa. Mutta se fiilis, kun syöt kesän ekaa jäätelökioskijätskiä, takana huristaa sporat ja edessä katusoittajat soittavat jotain letkeää biisiä, se on vaan  niin jees. Ja jos haluaisi tehdä jotain ihmeellistä, olisi täällä aina taidenäyttelyitä, leffoja, uusia ravintoloita, uusia ihmisiä, tapahtumia, konsertteja, klubikeikkoja, teatteriesityksiä. Aina on jotain. Helsingissä on niin paljon kaikkea, että kaikkea ei ole koskaan mahdollista nähdä ja kokea elämän aikana. Ja se on just parasta. Helsinki love <3

Musta on niin siistiä kasvattaa meidän lapset juuri täällä, ja olen niin iloinen siitä, että me asutaan Helsingissä. Vaikka joskus on pyöritelty muitakin kaupunkeja mielessä, on tämä aina se meidän koti, johon ollaan meidän yhteinen elämä rakennettu. Toivottavasti lapset ovat siitä iloisia ja onnellisia, ja oppivat näkemään kaiken sen hyvän, mitä tällä kaupungilla on annettavaa, vaikka joskus haluaisivatkin muuttaa muualle.

Ihanaa iltaa kaikille <3


7 Responses to “Helsingin kesät – rakkaita muistoja & ajatuksia”

  1. PeePee sanoo:

    Mukava ja kesäinen kirjoitus kotikaupungistasi. Itse tunnen pääkaupunkia hävettävän huonosti, mutta luen mielelläni juttuja, joissa kerrot kaupungista ja sen tapahtumista enemmän. Tämä alkukesä on kaikkialla sellaista aikaa, että pitkän talven jälkeen ihmiset ikäänkuin kauvautuvat ulos koloistaan ja löytävät tiensä taas ulos tapahtumien pariin. Ulkoilmaelämä maistuu pitkän sisällä vietetyn ajan jälkeen.

  2. Saara sanoo:

    Ja vaikka Helsingissä on jatkuvasti tekemistä ja kokemista, ulkosuomalaiselle se on pieni ja tuttu lintukoto, joka on ihmeellisen luonnonläheinen ja rauhallinen pääkaupungiksi. Parasta Helsingissä on mun mielestä meri, ja se tapa miten sitä on hyödynnetty kaikkien kaupunkilaisten viihtyvyyden lisäämiseksi.

  3. Oululainen sanoo:

    Kiitos Iina tästä postauksesta. Mä kipuilen tällähetkellä tilanteessa jossa mun tulee muuttaa juurikin rakkaasta kotikaupungistani Oulusta pääkaupinkiseudulle.

    Olen syntynyt ja kasvanut koko elämäni Oulussa, enkä mä haluaisi lähteä. Tai no.. tavallaan myös haluan, koska haluan kokea uutta ja nähdä millaista on asua jossain muussa kaupungissa ainakin osan elämää. Juurikin Helsinki, jonne muutto mulla on edessä, tuntuu vaan niin suurelta ja vieraalta.

    Oulu on ollut ihanan iso, mutta samalla sopivan ”pieni” kaupunki mulle. Niin olen aina kokenut. Mua on ahdistanut suoraan sanottuna ihan typerän paljon tämä asia – aikuista 25 vuotiasta ihmistä. Tää sun postaus laski – ainakin hetkellisesti – mun ahdistusta almost puoleen siitä mitä se oli.

    En voi sanoa muutakuin KIITOS TUHANNESTI! Tää kirjoitus tuli niin oikeaan paikkaan just mulle, etten voi lakata hymyilemästä just nyt!

  4. Annika sanoo:

    Oon niin samaa mieltä sun kanssa! Mä en oo Helsingistä kotoisin, mutta asuin siellä 4 vuotta sitten noin vuoden verran, jonka jälkeen muutin Ouluun opiskelemaan. Nyt opinnot alkaa olla vähitellen loppusuoralla ja odotan innolla jospa nyt pääsisin takaisin Helsinkiin. <3 Vaikka Oulukin on ihan kiva, ei se silti oo ikinä tuntunu kodilta, toisin kuin Helsinki tuntui jo vajaan vuoden aikana.

    Ainut pieni ongelma saattaa olla tosin se, että löysin Ruotsista poikaystävän ja saa nähdä saanko sitä mun mukana Helsinkiin tai saako sieltä ylipäätään kuinka hyvin töitä, jos ei puhu suomea. :D Ite kun taas ei puhu ruotsia... Mutta täytyy pitää peukut pystyssä, että Hki kutsuu kenties ensi vuoden alusta. <3

  5. Julle sanoo:

    Mua aina huvittaa kun Helsingissä käydessä oon ihan ”landelainen kaupungissa” kun ihmettelen miten kaikki on niin isoa ja kauppoja ja tapahtumia yms. on niin paljon :D Omassa lapsuuden kotikunnassa ei ole edes yksiäkään liikennevaloja, asuin vajaan 10 kilometrin päässä kunnan keskustasta ja kaikista palveluista ja bussit sieltä kylältä kulkee kerran tunnissa. Hauskaa miten erilaisissa ympäristöissä ihmiset voi kasvaa, kun Suomeen mahtuu niin isoja kaupunkeja kuin syrjäisiä haja-asutusalueitakin.

  6. Maria sanoo:

    Hei Iina!
    Minua alkoi nyt palavasti kiinnostaa että missä Oulun lukiossa opiskelit? Hämärästi muistan että olen sen ehkä jostain lukenut, mutta en nyt tätä tietoa löytänyt.
    Ja mukavaa äitienpäivää sinulle ja perheellesi :)

  7. Emma sanoo:

    Mulla tuli tästä postauksesta mieleen Kapasiteettiyksikön Tää on mun stadi -biisi :D

Kommentoi