Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt

12.06.2018

En ole melkein vuoteen kirjoittanut meidän perheen kaksikielisyydestä, vaikka postausta kielijutuista on toivottu. Syynä on ollut lähinnä sopivan hetken puute, ei ole ollut sellaista hyvää hetkeä kirjoittaa näistä jutuista. Ja toisaalta myös se, että kielestä on turhaa kirjoitella liian usein, koska muuten ei välttämättä olisi mitään uutta sanottavaa. Nyt kuitenkin on tullut aika ottaa pieni tsekkaus siihen, miten kaksikielisyys sujuu nyt meidän koulun aloittajalla, 5-vuotiaalla ja 1-vuotiaalla tällä hetkellä. Niille joille meidän perheen kaksikielisyys tulee uutena juttuna, suosittelen lukemaan mun edellisen postauksen aiheesta, jossa kerron enemmän meidän kielellisistä taustoista, ja siitä, miksi meillä puhutaan kahta kieltä, vaikka molemmat vanhemmat ollaan suomenkielisiä sukujuuriltamme.

Koululaisen kielitaito

Tuleva ekaluokkalainen puhuu tällä hetkellä ruotsin kieltä paremmin kuin suomea. Hän nauttii ruotsin kielestä, ja puhuu sitä mielellään kotonakin. Hänellä sujuu vaihtaminen kielestä toiseen tosi luontevasti, ja hän kirjoittaa ja lukee sujuvasti sekä ruotsiksi että suomeksi. Suomen luku- ja kirjoitustaito tuli hänelle n. neljävuotiaana, mutta ruotsin kielen lukeminen ja kirjoittaminen alkoi sujua vasta vuotta myöhemmin, n. 5-vuotiaana. Ensin oli opittava lukemaan sujuvasti suomeksi, että ymmärsi sen, miksi asiat kirjoitetaan ja lausutaan eri tavalla ruotsiksi. Nykyään se sujuu kuin vettä vaan.

Helsingissä on meneillään kokeilu, jossa suomen kielen tunnit aloitetaan jo ekaluokalla ruotsinkielisissä kouluissa. Tämä on musta tosi hyvä juttu, koska ollaan huomattu, että suomen kieli kaipaa myös tukea. Eskarin ansiosta esikoinen on kuullut viimeisen vuoden aikana enemmän ruotsin kieltä kuin suomea, ja sen huomaa puheesta. Jotkut suomenkieliset sanat unohtuvat välillä tai korvautuvat ruotsinkielisillä sanoilla, ja joskus hän myös kääntää ruotsinkielisiä fraaseja suoraan suomeksi puheessa. Se on hauskan kuuloista, mutta tietenkin oikeakielisyys on tärkeää, ja mä yritän pitää huolen että puhun itse oikein suomeksi kotona. Pääosin hän kuitenkin puhuu molempia kieliä tosi hyvin, selkeästi ja oikein. Uskon että molempien kielten oppiminen sujuu myös koulussa oikein hyvin.

Miten menee viisivuotiaalla

Suomi ja ruotsi ovat aikalailla tasavahvoja meidän viisivuotiaalla, tosin hän yleensä puhuu mieluummin kotona suomea. Hänkin kyllä vaihtaa sujuvasti kielestä toiseen, ja osaa hyvin ruotsin kieltä, mutta ainakin toistaiseksi suomi tuntuu hänelle kotona luontevammalta. Olen huomannut, että myös kavereilla on kielen kehityskessä merkitystä. Viisivuotiaalla on pari dagiskaveria, jotka puhuvat dagiksessa kavereille ennemmin suomea. Esikoisen kaksi BFF:ää taas ovat molemmat vahvemmin ruotsinkielisiä, jolloin he puhuvat aina keskenään ruotsia.

Keskimmäinen ymmärtää kaiken ruotsiksi hyvin, ja ilmaisee itseään sujuvasti molemmilla kielillä, vaikka usein valitseekin suomen kielen silloin kun saa itse päättää. Ääntäminen sujuu hyvin, ja on luontevaa. Viisivuotias on nyt tämän kevään ajan lukenut suomeksi helppolukuisia kirjoja, ja on hauskaa nähdä että meneekö hänelläkin se suunnilleen vuosi ennen kuin lukeminen alkaa luonnistua täysillä myös ruotsiksi. Yksittäiset sanat taitavat jo onnistua, mutta kokonaisia kirjoja hän ei vielä lue ruotsiksi.

Kaksikielisen 1-vuotiaan puhumaan oppiminen

Kuopus on meidän lapsista se, joka on kuullut ruotsia ihan syntymästään asti. Isompien tyttöjen ollessa kotona Otto on puhunut systemaattisesti ruotsia koko kuopuksen elämän ajan, mutta aina välillä (vähän turhan usein) kolmestaan ollessa ollaan sitten puhuttu vaan suomea. Kuten isommilla tytöillä, myös kuopuksella suomen kieli on vahvempi kuin ruotsi tässä vaiheessa elämää. Olisi hauskaa tietää, olisiko näin, jos mun sijaan kotona olisikin ollut Otto tämän kevään ajan. Syksyllä Oton vanhempainvapaan aikaan nimittäin kuopus oppi uusia sanoja molemmilla kielillä suunnilleen samassa tahdissa, mutta kevään aikana se on vaihtunut niin että suomi on huomattavasti vahvempi, ja ruotsinkielisiä sanoja on unohtunut ja jäänyt pois.

Ruotsiksi hän ymmärtää kyllä monet perusjutut, kuten ”kom hit”, ”kommer du bort”, ”ska vi läsa en bok?” ym. mutta suomeksi hän ymmärtää paremmin ja enemmän. Suomeksi sanavarastoa on mahdoton laskea, kun sanoja tulee joka päivä monia uusia ja lauseitakin on tullut jo parin kuukauden ajan. Ruotsiksi tulevia sanoja on kuitenkin helposti laskettava määrä: boll, bebbe/bebis, sova, pappa, mamma, tacktack ym.

Meidän pitäisi selkeästi siis skarpata tässä lisää. Lohtua tuo kuitenkin se, että tiedän jo valmiiksi, että hän oppii sitten kielen viimeistään dagiksessa, kuten meidän isommatkin tytöt aikanaan. Hän myös ymmärtää ruotsin kieltä, eikä se ole hänelle täysin uusi asia, vaan ihan tuttu juttu. Ei oteta stressiä, mutta kiinnitetään entistä paremmin huomiota. Mitä enemmän hän osaa ja ymmärtää, sitä helpompi kieltä on puhua hänelle.

Ruotsin kieli arjessa

Arjessa meillä kuulee kotona molempia kieliä. Edelleen Otto tosin tekee niin, että jos meillä on ei-ruotsinkielisiä ihmisiä kylässä, tai ollaan itse kylässä jossain missä ei puhuta kahta kieltä, niin hän vaihtaa kokonaan suomeksi, koska se on hänelle helpompaa. Tämä ei onneksi ole ollut meille ongelma ainakaan toistaiseksi, enkä usko että se loppupeleissä vaikuttaa kovinkaan paljoa kielen kehitykseen. Nykyään lapsilla on aika paljon leikkitreffejä ja synttäreitä ruotsinkielisten kavereiden kanssa, ja siitä syystä he kuulevat kieltä nykyään useammin kuin vain isältään tai päiväkodissa.

Joskus pari vuotta sitten lapsia piti maanitella katsomaan ennemmin BUU-klubbenia kuin Pikkukakkosta, mutta nykyään on ihan toisin päin. He katsovat tosi mielellään ruotsinkielisiä lasten ohjelmia, ja esimerkiksi Yle Areenan Hajbon sarjat ja videot on meidän pikkukoululaisen lemppareita. Meidän lapset leikkivät keskenään useimmiten suomeksi, mutta välillä myös kannustetaan leikkimään ruotsiksi, varsinkin silloin kun kuopus on mukana leikissä. Me luetaan paljon kirjoja, sekä suomeksi että ruotsiksi. Lapset lukevat itsekseen ja toisilleen, ja me luetaan Oton kanssa heille molemmat omilla kielillämme.

Hauskat sanamokat suomeksi

Isommilla tytöillä tulee aina välillä hauskoja sanamokia, kun he puhuvat suomea ja ajattelin nyt jakaa niistä muutaman. Ruotsiksi on sanonta ”pikulitet” silloin kun joku on tosi pieni. Meidän tytöt on käyttäneet samaa etuliitettä myös suomeksi ja muidenkin sanojen kanssa. ”Pikuvarovasti” oli kuulemma ”tosi varovasti”. Ruotsiksi sanotaan ”jag tror inte så” eli suomeksi ”en usko”. Mutta meidän tytöt sanovat ”mä en luulisi niin”, koska tro tarkoittaa sekä uskoa että luulla. Jos vaikka kysyn, että ”onkohan teillä huomenna jumppaa” niin vastauksena voi olla ”mä en luulisi niin”.

Suomeksi sanotaan esim. että ei ole tehnyt jotain ”pitkään aikaan”, mutta ruotsiksi sanotaan ”på länge” eli vaan ”pitkään”. Siksi joskus meidän lapset sanoo vaikka että ”mä en oo piirtänyt pitkään” tai ”me ei olla käyty täällä pitkään” kun he oikeasti tarkoittavat ”pitkään aikaan”. Muita hauskoja juttuja joita viime aikoina on tullut olivat esimerkiksi ”triangelin muotoinen” eli kolmion muotoinen ja ”kirjoittaa alas” (ruotsiksi skriv ner, suomeksi vastaava ilmaisu ”kirjoittaa ylös”).

Aina kun huomaan näitä suoria käännöksiä, niin pyrin korjaamaan niitä lempeästi, jotta jatkossa sama ilmaisu onnistuisi oikein. Monia juttuja saa korjata useaan kertaan, koska ne varmaan tuntuvat niin luontevilta. Se ei kuitenkaan haittaa, koska 99% ajasta molemmat kielet sujuvat tosi hienosti, ja lapsia ei myöskään haittaa, että korjaan. Me ollaan aina oltu kielen suhteen tosi kannustavia, eikä koskaan naureta vaikka tulisikin virheitä, vaan kannustetaan ja kehutaan.

Kuinka jatkossa

Aiotaan jatkaa samalla linjalla, kuin tähänkin asti. Vuosi vuodelta ruotsin kielestä on tullut luontevampi ja luontevampi osa meidän arkea. Lapsille se on ihan selkeästi tunnekieli siinä missä suomikin, ja he osaavat ilmaista itseään tosi rikkaasti myös ruotsiksi. Me jatketaan edelleen samalla mallilla, että Otto puhuu ruotsia, ja mä suomea, ja lasten nukkuessa sitten puhutaan keskenään suomea. Kun Oton loma pian alkaa, hän on taas enemmän kotona ja ehkä myös kuopuksen ruotsinkielinen sanavarasto lähtee kasvamaan kohinalla jälleen. Uskon että kaksikielisyys tulee olemaan suuri rikkaus meidän lasten elämässä myös tulevaisuudessa, ja siitä on varmasti hyötyä sekä koulussa muita germaanisia kieliä opiskellessa että työelämässä.

Tiedän että blogia lukee monia kaksikielisiä perheitä, miten teillä on sujunut koulun aloitus ja suomen tunnit?


37 Responses to “Kaksikielisyys – kuinka se sujuu nyt”

  1. Ansku sanoo:

    Mulla ei oo omia lapsia, mutta oon kaksikielinen ja muistan pienenä ton, että Iskä vaihto aina suomenkieleen jos esim. tuli kavereita, jotka ei ruotsia ymmärtäneet, niin kylään. Itse en tosin koskaan oikein oppinut vastaamaan hänelle suomeksi ja edelleen 24-vuotiaana tuntuu hassulta keskustella hänen kanssaan suomeksi.
    Super hyvä, että korjaatte aina jos tulee sanottua hassusti. Vaikka se ehkä jonain päivänä saattaa ruveta ärsyttämään teidän tyttöjä (mulle ainakin kävi niin), on se loppupeleissa parempi kun osaa puhtaasti ja oikein sanoa asiat molemmilla kielillä :) ja mä ja mun pikkuveli puhutaan myös suomea keskenään ja ollaan aina puhuttu/leikittyy yms. Hassua miten se yksi kieli valikoituu vahvemmaksi.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hei super mielenkiintoista kuulla sun kokemuksista, ihanaa että kommentoit! :) Mut joo siis ihan totta, voin hyvin kuvitella että alkaa esim. teini-iässä ärsyttää korjailu :D Mut kuitenkin se on musta sen arvoista! :D Sitä on kyllä tosi mielenkiintoista seurata just et kuka valitsee minkäkin kielen ykköseksi.

  2. Milla sanoo:

    Olisi ihana kasvattaa lapsista kaksikielisiä ja itekin oppia kieliä. Täällä vaan ei ole kielikylpypäiväkotia joka harmittaa mua tosi paljon. Venäjänkielinen tai ruotsinkielinen ois ollu kiva

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Se on kyllä suuri rikkaus! :) Onneksi koulussakin oppii hyvin kieliä sitten!

  3. Marjo sanoo:

    Super hyvä juttu että ootte kaksikielisiä ja tosi kannustavia siinä! :) en oo itse kaksikielinen, mutta haluaisin olla. Iskän kaa lapsena puhuin jonkun verran ruotsia kun hän oli aikoinaan töissä siellä ja se oli kivaa :)
    Tekisitkö joskus videon missä lapset puhuis molempia kieliä, ois kiva kuulla :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos paljon <3 :) Kaksikielisyys on kyllä tosi mahtava juttu! Ja pitää katsoa, ainakin meidän reissuvideoilla yleensä kuuluu myös ruotsia, esim. viime syksyn Kolmården-videolla kuuluu ja sit kans mun insta storyissa monesti lapset puhuu ruotsia. :)

  4. Nimetön sanoo:

    Istuin tänään juuri luennolla, jossa oikein pätevä luennoitsija kertoi kirjoittavansa alas. En tiedä, josko englannista itselleen tämän käänsi…

  5. Anonyminä pysyvä sanoo:

    Voi ei, taidan itsekkin kaksikielisenä käyttää tuota ”luulen” sanaa väärin… ei kukaan ole tainnut koskaan korjata? Noh, eipä se menoa ole haitannut. Terv. suomenkielellä työskentelevä kolmekymppinen lakimies.

    Olen tosin saanut joskus kuulla tekeväni suomenruotsalaisille tyypillisiä objektivirheitä, näitä voisi ehkä yrittää korjata jo nuorena ettei ne jää ikuiseksi ongelmaksi…

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Haha se taitaa olla tosi yleistä! :) Eikä se haittaa mitään! Mäkin yritän juuri siksi korjata näitä lasten virheitä jo nyt, ettei ne sitten jäisi ikuisiksi, mutta sitten taas vaikka jäisikin joku virhe niin ei se oikeesti haittaa mitään, ja ihan varmasti tulee ymmärretyksi vaikka joskus sanoisikin ”uskon” sijasta ”Luulen”. :D

  6. LindaWa sanoo:

    Asutaan Ruotsissa ja molemmat vanhemmat puhutaan suomea, vaikka miehen vahvempi kieli on ruotsi. Kolmevuotias on dagiksessa oppinut tosi hyvin ruotsia ja samoin oppii isosiskoiltaan silloin kun ovat meillä, silloin muutenkin yritetään puhua enemmän ruotsia kaikki ettei kukaan koe oloansa ulkopuoliseksi. Yksivuotias puhuu vain suomea mut pian aloittaa förskolassa niin kyllä se siitä sitten. Kolmivuotias sekoittelee mielellään kieliä ja näppärästi pikakääntää Ruotsista suomeen, nyt sanoi viimeksi et mansikat ovat ”syyrisiä”/”syyrejä” (sur). Me kyllä ymmärretään mut yritetään aina lempeästi korjata, et oppis hyvää suomea, tosin itsekin puhutaan fryysistä yms..
    jokatapauksessa kaksikielisyys on lahja ja ihana seurata kielenkehitystä.<3

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Ihana kuulla teidän kokemuksia! Kiitos kun kommentoit :) Me ollaan kans aateltu niin että sitten just kun dagis alkaa niin kyllä se kieli sieltä sitten tulee. Toi pikakääntäminen on niin tuttua, ja kuulostaa hauskalta :D!

  7. kia sanoo:

    Hauska kuulla kielen kehityksestä! Itse huomaan oppivani kaikkia hauskoja suomenkielen vivahteita silloin kun olen käyttänyt enemmän ruotsia tai englantia. Nauratti kun tajusin, että ”pois tieltä” on tosiaan ruotsiksi ”ur vägen”. Niin vasta siinä vaiheessa tajusin, että sama homma suomeksi. Niin tosiaan tie, vägen. Olin vain ajatellut sitä, että pois edestä. En ollut tajunnut, että se on tosiaan TIE. Ymmärsikö tästä mitään. :D Yksi yleinen virhe minkä vahvasti ruotsinkieliset myös tekevät on, että kääntävät suoraan ”jag tycker” ”mä tykkään” eikä ”mun mielestä”.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hahaa ymmärsin hyvin mitä tarkoitit! Mullakin on joskus tullut tuollaisia oivalluksia :D Ja toi ”Mä tykkään” on muuten tosi tuttu, sitä meidän tytöt ei oo vielä käyttänyt mutta oon monesti kuullut!

  8. Iina sanoo:

    Moi! Puhutko myös esimerkiksi dagiksen ja koulun henkilökunnan kanssa ruotsia, kun haet lapset koulusta/dagiksesta? Olen ymmärtänyt niin, että olet itse suomenkielinen, mutta miten sujuu asiointi henkilökunnan kanssa sitten, vaihtavatko hekin kielen suomeksi siinä kohtaa vai vaihdatko sinä kielen ruotsiksi?

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Moikka, se riippuu vähän työntekijästä ja tämän kielitaidosta. Jotkut opet/hoitajat ei puhu suomea juuri ollenkaan, ja silloin mäkin puhun ruotsiksi heidän kanssaan. Sit taas jos hoitajan/opettajan suomen kieli on vahva niin puhutaan suomeksi. Kuten tuossa tähän postaukseen linkkaamassani aiemmin kirjoitetussa postauksessa oon kirjoittanut, niin mä oon myös itse opiskellut ruotsin kielellä ammattikoulussa, ja oon lukenut peruskoulussa ja lukiossa pitkän ruotsin. Mulla on siis oikein hyvä ruotsin kielen taito ja ymmärrys itsellä myös, mutta jännittää välillä puhua sitä ääneen vaikka tiedänkin osaavani hyvin. :)

      • Eltsu sanoo:

        Omasta ruotsin kielen taidostasi pitikin kysyä, mutta tässähän se tulikin esille. Ilmeisesti ymmärrät kaiken mitä Otto ja lapset puhuvat keskenään ruotsiksi? Tosi mahtavaa että kasvatatte tytöistä kaksikielisiä, se on todellinen rikkaus.

        Muistan edelleen sen ainoan kerran kun olen ruotsintuntien ulkopuolella yrittänyt puhua ruotsia. Olin käymässä Helsingissä, kun joku vieras porukka aikuisia kysyi minulta reittiä ruotsiksi. Ymmärsin kyllä kysymyksen ja vastasin rohkeasti ruotsiksi. Porukka repesi nauramaan vastaukselleni, josta jäi silloin aikanaan tosi paha mieli. Tänä päivänä muistan sen häpeän mitä koin sillä hetkellä, kun en ymmärtänyt minkä virheen tein, miksi jengi nauraa ja porukan reaktio nolotti. Niin pienellä asialla voi aiheuttaa sen ettei vierasta kieltä sitten enää uskallakaan käyttää.

  9. Ilona sanoo:

    Olipas mielenkiintoista luettavaa. Kaksikielisyydessä on kyllä omat haasteensa, mutta se on suuri rikkaus lapsille. Kunhan vanhemmat vaan johdonmukaisesti puhuvat omaa kieltään lapsille ja heikompaa kieltä vahvistetaan, ei käy niin että lapselle jää kaksi kieltä jota ei osaa kunnolla kumpaakaan vaan sen sijaan kaksi äidinkielen tasoista kieltä :)

    Ilona / https://stalkkaamunelamaa.blogspot.fi

  10. M sanoo:

    Moi Iina!
    kiva kun kirjoitit aiheesta. tää on mielenkiintoinen nimittäin.
    mun haave on, et jos joskus saisin lapsia, et mul ois kielitaitoinen mies (tai erimaalainen) joka osais opettaa niille kotona englanninkielen taikka ruotsinkielen :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Moikka! Tosi kiva kuulla että tämä oli mielenkiintoinen! :) Kielitaito on kyllä suuri rikkaus ja saa olla kiitollinen että se toinen kieli tulee näin helposti osana arkea.

  11. Nimetön sanoo:

    Harmi vain että Suomessa ruotsinkielen opetus ja puhe on niin..noh suomenruotsalaista. Sanoja ei lausuta oikein. Tämän huomaa tietysti jos matkustaa vaikka tukholmaan ja suomalainen alkaa puhumaan ruotsia, hauskaahan se on.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kyllähän suomenruotsalaiset sanat lausutaan ihan oikein, suomen ruotsiksi. Eihän suomenruotsalaisten ole tarkoituskaan puhua riikin ruotsia, vaan he puhuvat niin kuin täällä puhutaan. Kyllä me ollaan ainakin hyvin tultu ymmärretyiksi ruotsin kielellä Tukholmassa ja muuallakin Ruotsissa, eikä ainakaan toistaiseksi kukaan ole nauranut päin naamaa. Tosin en usko että kukaan suomenruotsalainen menee Tukholmassa puhumaan kenellekään että joku on vaikka ”kivogare” tai käyttämään muita finlandismeja. :)

  12. Maria sanoo:

    Tää on mua kaikista eniten kiinnostava postausaihe sun blogissa, ihanaa saada postaus kaksikielisyydestä! Ja tosi kiva kun olit laittanu noita konkreettisia esimerkkejä suorista käännöksistä, ne on mielenkiintoisia

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Hauksaa kuulla! :) Kiva että tää kiinnostaa, mielelläni mä aiheesta kirjoitan aina kun on jotain ”uutta” kerrottavaa. Seuraava tsekkaus varmaankin sitten, kun kuopus on aloittanut dagiksen! :)

  13. Iina sanoo:

    Kiva kuulla kaksikielisyydestä teidän perheessä, vaikka itselle ei luultavasti koskaan tuu ajankohtaseks. Kaksikielisyys on aina kuitenkin rikkaus. Itse oon lukenut ruotsia paljon koulussa ja lukiossa ja ollut siinä aina ihan hyvä, mutta täällä Tampereella ruotsia ei kuule tai näe juurikaan ja suomenruotsalaisetkin puhuu täällä lähtökohtasesti aina hyvää suomea, niin siihen ei törmää lähes missään. Asuin muutaman vuoden suurimmaks osaks Vaasassa ja siellä oli hauska nähdä miten se oma ruotsinkielentaitokin vähän heräs eloon, kun siihen törmäs ihan joka paikassa ja sitä oli välillä ”pakko” puhuakin. Äkkiä sen taas unohtaa kun sitä ei edes tienviitoissa nää.

  14. Hanna sanoo:

    Meillä 3-vuotias poika sanoo usein että jotain istuu jumissa (sitter fast) tai että dyykataan pöytä :D. Yritetty siinä sitten selitellä että suomeksi dyykkaaminen tarkoittaa pikkasen eri asiaa :) mutta hauskoja nuo suomennokset yleensä on.Usein puhutaan myös fikaamisesta kun sille ei olla lyhyttä suomennosta keksitty. Meillä Ruotsin puolella käydään suomenruotsalaisessa päiväkodissa niin pysyy molemmat kielet luonnollisesti käytössä :)

  15. Hessu sanoo:

    suomenkieli ja ruotsinkieli kirjoitetaan muuten yhteen

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Ei kirjoiteta. Suomen kieli kirjoitetaan erikseen, mutta suomenkielinen kirjoitetaan yhteen. :)

  16. kp sanoo:

    Me asutaan Englannissa mutta minä ja mies puhutaan kummatkin kotona suomea. Kaksivuotias tyttäremme on ollut päivähoidossa 7 kuukauden iästä lähtien joten hän kuulee suomea lähinnä aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin. Luen aina ihaillen, miten paljon teidän kuopus jo puhuu vaikka onkin paljon nuorempi kuin meidän tyttö joka just täytti 2 vuotta. Hän ei vielä puhu oikein suomea tai englantia paljoa, vaikka ymmärtääkin hyvin. Hiljattain todettiin tosin kuulon heikentymää liimakorvantakia joten toivotaan, että pian tulevan korvienputkituksen jälkeen alkaisi puhettakin tulemaan enemmän.

  17. neito sanoo:

    Edellisessä työpaikkassani mulla kerkesi olla pari suomenruotsalaista pomoa, jotka puhuivat kumpikin sujuvasti suomea, mutta käyttivät termiä ”kirjoittaa alas” ja se kuullostaa tosi hassulta. :)

  18. Maria sanoo:

    Ihana postaus! Kaksikielisyys on iso rikkaus. Asun itse Ruotsissa ja äidinkieleleni on suomi. Vaikka olen aina ymmärtänyt ruotsia hyvin, aluksi jännitti hirveästi ruotsin puhuminen ääneen ja isossa porukassa jännittää vieläkin. Ruotsalaiset kaverini kuitenkin rakastavat mun muminsvenskaa, ja välillä sanon suomenruotsalaisia sanoja tai käännän sanoja suoraan suomesta ja kaverit ei ymmärrä. Onneks nämä tilanteet on kuitenkin ollut aina huvittava kaikille osapuolille. Puhuin kerran esimerkiksi korvapuusteista ja sanoin vaan että örfil, enkä tiennyt että se onkin kanelbulle :D Kyllä kaverit vähän ihmetteli että mistä oikein puhun! Ihanaa, että teidän tytöt on kaksikielisiä ja molemmat kielet sujuu! Jos joskus itse saan lapsia toivon että voin kasvattaa heistä kaksikielisiä, asun sitten Suomessa tai Ruotsissa!

  19. Lotta sanoo:

    Tää on myös mun lempiaihe! Muistan, että tosi nuorena (olin ehkä alakoulun ekoilla luokilla) haavelin siitä, että osaisin puhua myös jotain muuta kieltä yhtä hyvin kun suomea ja olin vähän kade kaksikielisille lapsille.
    Sitten me onneks muutettiin ulkomaille kun olin 15v ja vaikka sen ikäsenä ei ehkä enää äidinkielen tasosesti opi puhumaan mitään, niin oon super onnellinen että nyt osaan uuden vieraan kielen lähes yhtä hyvin kun suomen! Vasta kun muutettiin ymmärsin, että uuden kielen myötä oppii aina myös uuden ajattelutavan – mikä on ihan huikeeta!

  20. Nimetön sanoo:

    Tää oli hauska ja myös tosi kiinnostava kirjoitus, kun meillä tulee joskus mahdollisesti olemaan kaksikielisiä lapsia :) Tuo kirjoittaa alas on varmaan tosi yleinen suora käännösvirhe ruotsinkielisille, miehenikin käyttää usein sitä vaikka puhuu muuten tosi hyvää suomea – ja onhan se toisaalta jotenkin loogisempaakin kirjoittaa ”alas” kuin ”ylös”, jos miettii paperille kirjoittamista :D

  21. Ellipsi sanoo:

    Moi! Mun ymmärtääkseni virheiden korjaaminen suoraan on jopa haitaksi? Mieluummin vaan vaikka toistaa lapsen sanoman oikeassa muodossa. Uskon myös, että teidän lapset kuulevat oikeaoppista kieltä molemmissa kielissä niin paljon, että oppivat nuo erot automaattisesti varsinaisesti tajuamatta. Kielen kehittyessä niitä virheitä vaan tulee yksilöllisillä kun. Itsekin olin kielikylpypäiväkodissa ja -koulussa (englanti), eivätkä kielet sotke toisiaan, sillä en käännä asioita, vaan ajattelen puhumallani kielellä. Puhuessa ja kirjoittaessa meneekin asiat oikein, mutta jos pitäisi selittää, miksi englanniksi joku asia sanotaan eri tavalla, niin kielioppitietous ei ole niin vahva… Teidän lapsilla vielä parempi tilanne, kun molempia kieliä tulee arjessa niin paljon :)

  22. anonyymi L sanoo:

    Kiitos, tää on aina yhtä mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia. Meillä mies puhuu aina ruotsia (myös minulle) ja minä suomea. Lapset ovat nyt neljä ja kaksi ja olleet aina minun kanssani kotona tai suomenkielisessä hoidossa.
    Esikoisen kaksi ensimmäistä vuotta asuimme vielä Ruotsissa ja hän kuuli päivittäin ruotsia myös muiden kuin isänsä puhumana. Hänellä ruotsi olikin pitkään melko vahva, tuli ehkä muutaman kuukauden jäljessä, jos vertasi suomen tasoon. Kun muutimme Suomeen oli meillä ensin kerran tai pari viikossa osallistua ruotsinkieliseen toimintaan ja hän puhui edelleen jonkin verran ruotsia, mutta vain isälleen. Sitten uuden muuton myötä ruotsinkielinen kodin ulkopuolinen toiminta lakkasi kokonaan ja samalla kuin leikaten myös ruotsin puhuminen. Tuli siis koettua todeksi se muualtakin luettu, että jos toinen kieli on vain yhden aikuisen varassa, niin todella helposti lapsi kieltäytyy puhumasta sitä.
    Pitäisi sukuloida useammin Ruotsissa, koska yhden tällaisen matkan jälkeen esikoinen eräänä iltana ilmoitti, että nyt hän puhuu ruotsia ja puhui myös sinnikkäästi parin tunnin ajan, vaikka sanojen hakeminen oli työlästä. Loppukesällä jos vaikka päästäisiin viikoksi, niin luulen että se jo auttaisi todella paljon. En ole yhtään kyllä huolissani tilanteesta, koska lapsi kyllä ymmärtää ruotsia lähes yhtä hyvin kuin suomea ja kun menee aikanaan ruotsinkielisen eskariin, niin viimeistään silloin kielten voimasuhteet kääntyvät. Olisi vain lapsen kannalta varmasti mukavampaa, jos eskariin mennessä ei tarvitsisi jännittää puhumista. Enää en kyllä allekirjoita sitä ajatusta, että kaksikielisyys tulisi ”ilmaiseksi”. Kyllä siinä saavat sekä vanhemmat että lapsi tehdä töitä, jos molemmat kielet halutaan saada todella hyvälle tasolle. En kyllä yhtään valita. On todellinen etuoikeus saada yksikielisenä kasvattaa kaksikielisiä lapsia. Lasten kielen kehitys on muutenkin mielenkiintoista ja tämä tuo siihen ylimääräistä hauskuutta.
    On muuten vähän huvittavaa, että vaikka suomi on lapselle niin paljon vahvempi, niin jotkut svetisismit tulevat silti puheeseen. Autot ja lelut seisovat (står) usein jossakin ja pöytä kuivataan (torka) puhtaaksi. Itsekin kyllä fiikkaan ja myyssaan, koska ei niille vain ole yhtä hyviä sanoja suomeksi.

Kommentoi