Terkkuja Rodokselta, me ollaan back!

24.06.2018

Moikka ihanat pitkästä aikaa ja terkut Rodokselta! Tultiin tänään iltapäivällä kotiin, ja loppupäivä on mennyt koomaillessa, ja ihmetellessä jäätävää pyykkimäärää, jota ei tosin alettu vielä purkamaan, ihmeteltiin vaan. Tämän päivän piti olla vielä ihan lomapäivä, mutta lasten mentyä nukkumaan aloin selaamaan kuvia reissulta, ja tuli sellainen fiilis että mun on _pakko_ päästä sanomaan moikat teille jo nyt! Loma oli niin ihana, siis se oli kaikkea sitä mitä toivoin ja vielä paljon enemmän. En uskaltanut edes toivoa, että kaikki voisi olla niin leppoisaa ja ihanaa kuin meillä oli.

Me ollaan ainakin miljoona uutta muistoa rikkaampia, kuopus on oppinut tämän viikon aikana enemmän uusia sanoja ja lauseita kuin koskaan ennen, ja ollaan koettu yhdessä niin paljon kaikkea ihanaa. Mulla on ihan hurjasti kerrottavaa ja näytettävää reissusta, ja tämä ei nyt ole se postaus mihin tiivistän kaiken yhteen, nämä on vaan moikat.  Mulla on kyllä tässä perheessä maailman siisteimmät matkakaverit, joiden kanssa ei tule tylsää. Vaikka kolmen lapsen kanssa matkustaessa ajattelisi, että ei ehdi niin hirveästi rentoutumaan, niin sain mä kuitenkin luettua reissun aikana kokonaisen 350-sivuisen Veitola-kirjan ja ehdittiin katsoa iltaisin leffoja ja dokkareita. Se kokonainen kirja viikossa on huomattavasti enemmän, kuin yleensä saan luettua kuukaudessa tällä työtahdilla.

Reissun aikana kuultiin ainakin n. triljoona kertaa ”miau”, sillä kuopuksen Rodos-harrastus oli kissojen bongailu, ja niiden ihasteleminen, sekä maukuminen. Rodokselta hän valitsi mukaansa myös kissa-pehmolelun (kuinka ollakaan), kissa-postikortteja, ja halusi minidiskossa kissa-kasvomaalauksen. Olen aina tiennyt että hän on eläinrakas, mutta tämän reissun aikana se piirre sai aivan uusia mittasuhteita. Rodos oli eläimiä täynnä, ja ihan luonnossa, eikä missään tarhoissa. Aasit, vuohet, ankat ja lehmät, ja ne kissat.

Isommat tytöt ovat jälleen osoittaneet sen, miten uskomattoman omatoimisia, fiksuja ja ihania tyyppejä he ovat. Miten he voivat olla jo niin isoja, vaikka ovat vielä ihan pieniä?? He osallistuivat yhdessä meidän kanssa matkapäivien suunnitteluun, ja melkein joka päivään sisällytettiin minidisko iltaisin. He kävivät myös omasta erittäin painokkaasta vaatimuksestaan hotellin kansainvälisessä lastenkerhossa, jossa muut lapset olivat saksalaisia, italialaisia, englantilaisia ja ruotsalaisia, ja puhuivat siellä englantia. Mä kerkesin kuulla esittelykierroksen, kun täytin samalla lasten tietoja kerhon infolappuihin. En todellakaan tiennyt, että he osaavat niin sujuvasti englanniksi esitellä itsensä, kertoa ikänsä ja lempiharrastuksensa, joka on muuten dancing.

Parasta reissussa oli se täydellinen yhdessäolo ja hetken fiilistely. Se kun me kahlattiin unelman lämpimässä välimeressä Lindoksen rannalla iltaseitsemältä, ja lapset sanoivat, että tämä on paras reissu ikinä ja he rakastavat meitä universumin ympäri ja takaisin. Oli ihanaa voida olla täysillä 24/7 läsnä omalle perheelle, ilman stressiä deadlineista tai yhtään mistään. Loma teki niin hyvää.

Tänään lentokoneella lensi takaisin yksi täydellisen rentoutunut ja onnellinen perhe, joka tulee muistelemaan tätä reissua vielä pitkään (voin vaan kuvitella, kun Mallorcan reissu pyöri lasten puheissa lähes päivittäin melkein kaksi vuotta). Olen vaan niin kiitollinen siitä, että saatiin kokea tämä ihana matka yhdessä, ja nyt saadaan vielä nauttia Oton kesälomasta yhdessä koko perhe. Kiitos myös teille aivan ihanista viesteistä, kommenteista ja vinkeistä, joita matkan aikana laitoitte. Mä vastailen kaikkeen alkavan viikon aikana, mihin en vielä ole ehtinyt vastata! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos kärsivällisyydestä tauon aikana <3


8 Responses to “Terkkuja Rodokselta, me ollaan back!”

  1. Emma sanoo:

    Teidän loma kuulostaa ihan unelmalomalta!
    Mielellään lukisin postauksen millä keinoilla ja vinkkejä miten saada matka onnistumaan lasten kanssa.
    Musta kun tuntuu että meillä lomailut on vaan kinastelua täynnä

  2. Jenni sanoo:

    Niin ansaittu loma, mut ihanaa, että oot takas kuvaamassa ja kirjottamassa :)

  3. Minnis sanoo:

    Kuulostaa kyllä unelmalta! Tää viikon tauko oli jo ihan shokki! En yhtään muistanut, että te lähdette näin nopeasti reissuun ja yhtäkkiä jouduin olemaan viikon ilman blogikuulumisia :D! Seurasin niin tiiviisti instassa :) en malta odottaa uusia postauksia ja matkakuume tässä tuli itellekkin :D ihanaa<3!

  4. marikanpolut sanoo:

    Oltiin ekalla lomareissulla silloin, kun meidän lapset ovat olleet suunnilleen samanikäisiä kuin teillä nyt – ja tuo kuopuksen sanavaraston laajeneminen sen yhden ainoan viikon aikana oli aivan käsittämätön!

    Seuraava reissu tehtiin noin puoltatoista vuotta myöhemmin, nuorimmainen oli silloin muistaakseni vähän päälle kolmen, ja häntä piti oikein tosissaan vahtia, koska hänellä oli todellinen eläinystävän suunnitelma…
    Hän kuvasi hyvin yksityiskohtaisesti, miten hän aikoo kävellä ulos hotellilta, ”vuohipaikkaan”, ottaa sieltä mukaansa ”vuohenpoikasen”, taluttaa sen hotellille ja tuo matkamuistona kotiin. Parvekkeelle. Talutukseen voi käyttää vaikka vyötä. Eikä sille vuohenpoikaselle tule yhtään ikävä vuohiäitiä, koska se saa kumminkin olla hänen kanssaan :)
    (luonnollisesti lapsille piti myös vakuutella, ettei ihan kaikkia kreikkalaisia kissoja tarvitse yrittää houkutella mukaan hotellille)

    Muksujen kanssa reissaaminen on mainiota :)

  5. J sanoo:

    Oletkohan sä vähän neuroottinen noiden uv pukujen suhteen mitä ig kuvista katselin. Ja aurinkorasva! Siis hyi kamala. Vihaan muutenkin kaikenlaisia voiteita, tuntuu ällöltä iholla. Jopa perusvoiteet on sellaisia että pakko mennä heti suihkuun huuhtomaan voiteet pois kun on niin tahmainen olo. Poltan mieluummin nahkani pois kun otan lomalla inhottavan rasva olon.

    • Smiley sanoo:

      Aivan, koska mikään ei oo parempaa kun polttaa pienen lapsen herkkä iho ja kasvattaa melanoman riskiä aikuisiällä! Come on nyt. Jokainen rakastava vanhempi varmaan mielummin jättää lapselleen (ja itelleen) ”inhottavan rasva olon” käyttämällä aurinkorasvaa kun kerää toisen asteen palovammat paahtavasta auringosta.

  6. KataMeri sanoo:

    Neuroottinen? Kuvailisin
    lähinnä huolehtiva

  7. Maisu sanoo:

    Blogin kuvat ovat alkaneet näyttämään rakeisilta tässä kesän aikana, ihan kuin resoluutio-asetuksia olisi muokattu yli… Olen katsonut kuvia omalla uudella puhelimella sekä työpaikan pöytäkoneella, sama juttu molemmissa :( Ennen kuvat olivat tarkkoja muttei yli-pikselöityneitä

Kommentoi