Näin valehtelen netissä -blogihaaste

26.06.2018

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

EN omasta aloitteestani, muiden järjestämien tapahtumien takia toki kyllä. Tämä on oikeastaan vähän paha, sillä katsoin juuri meidän lomakuvia Kreikasta uudelleen, kun olin selannut yhden fanittamani instaajan feedin kuvia Kreikasta. Meidän kuvat on täynnä värejä, lasten liukumäkiä, strutsikuvioisia UV-pukuja ja hahmoilla varustettuja pillimehuja. Ehkä siksi mulla on vain 14,7 tuhatta instaseuraajaa, kun mun instafeedi ei ole tarpeeksi someystävällinen. Vaikka rakastan estetiikkaa ja kauniita kuvia, arvotan hyvän fiiliksen, viihtyvyyden ja oman perheen ”näköisyyden” aina kaikkea muuta korkeammalle. Eli EI, kun itse valitsen, en koskaan mieti someystävällisyyttä, vaan sitä, missä meillä on paras olla.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

Silloin kun olen ottamassa sisustus- kattaus- tai asukuvia, niin toki ovat kuvat myös mielessä. Järjestelen kotona, teen kauniin kattauksen tai laitan sellaisen asun päälle, jonka haluan ikuistaa. Mutta en ole sisustanut meidän kotia sen mukaan, mikä näyttää hyvältä kuvissa, vaan mistä meidän perhe tykkää. Siksi meillä on olohuoneessa aina vähän liikaa tavaraa, ja pöytä ei ole upean näköistä käsiteltyä puuta vaan halpaa valkoista kalustelevyä, joka on helppo pyyhkiä puhtaaksi. En ole ostanut vaatteita kuvat mielessä, vaan omia pukeutumistarpeitani ja mieltymyksiäni ajatellen. Kattauksen kanssa varsinkin olisi parannettavaa, sillä mulla on todella vähän sellaista ”kattausrekvisiittaa”. Meidän arkikattaukset koostuvat Ikean laseista, Teema-lautasista, ja sekalaisista aterimista. Ei kovin instakamaa, eh?

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

No otan todellakin! Meikittömyys on ihan normijuttu eikä mikään uroteko.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

Kyllä ja en. Esimerkiksi yhteistöissä olen tosi tarkka siitä, millaisiin yhteistöihin suostun. Mulla on super tarkat kriteerit, ja kieltäydyn usein monista tarjouksista, jotka eivät istu omiin arvoihini. Mun oma brändi perustuu mun omiin arvoihin, ja itse asiassa mun blogista on myös tehty opinnäytetyönä brändianalyysi viime vuonna. Se oli todella mielenkiintoista luettavaa mulle. Vaikka tavallaan tiedän, millainen mun brändi on, ja haluaisin kaiken sisällön tukevan sitä, se ei aina onnistu koska mä olen kuitenkin ihminen, ja ihmisenä myös ristiriitainen. Joskus siis julkaisen myös asioita, jotka eivät oikeastaan istuisi omaan brändiini, mutta koska tärkein osa mun brändiä (mun mielestä) on AITOUS, on niiden asioiden julkaisu perusteltua. Ja silloin kun istun tässä naputtelemassa suoraan sydämestä, ei brändin rakennus ole mielessä. Mulle se brändi on vaan se yleinen fiilis, minkä haluan mun persoonasta, mun blogista ja muista kanavista välittyvän, eikä mikään tiukka ohjenuora jota orjallisesti noudatan.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

EN. Toki kuvakulmat valitsen niin, että näytän mahdollisimman edustavalta omasta mielestäni, ja kyllä mä esimerkiksi hillittömän kokoisen monsterifinnin saatan editoida leuasta pois blogia varten, ihan vaan ettei joka toisessa kommentissa sitten lue, että ”sulla on muuten jäätävän kauhea menkkafinni leuassa”.  Insta storiesissa sekään ei ole edes mahdollista, video paljastaa kaiken. Väri ja valo tekevät myös paljon ulkonäölle, ja niitä editoin Lightroomissa. En kuitenkaan harrasta mitään varsinaista ulkonäön muokkaamista editointiohjelmilla, koska se ei vaan ole mun juttu (enkä varmaan edes osaisi). Ihan ilman käsittelyäkin kuvissa on suuria eroja, ja kroppa tai kasvot voivat näyttää aivan erilaiselta ihan vaan kuvakulman tai valon ja varjon takia.

Silottelen elämääni somessa.

EN. Kaikista meidän kohtaamista suurista vaikeuksista, kuten äitini sairaudesta ja mummun kuolemasta olen kirjoittanut, kuten myös pienemmistä jutuista kuten oksennustaudeista, valvomisista, vuodelevoista ja supistuksista ja kaikesta muusta. Mulla on kuitenkin melko tiukat rajat, ja joistakin asioista kirjoitan ympäripyöreästi enemmän kuin henkilökohtaisesti. Pidempi kirjoitus aiheeseen liittyen löytyy otsikolla Mikä on meidän positiivisen arjen salaisuus?

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

KYLLÄ. En siksi että en voisi seistä tuotteen takana, vaan siksi, että en itse ole saanut aina kaikilta yrityksiltä tai yhteyshenkilöiltä reilua (tai edes asiallista) kohtelua tai palkkiota, lähinnä silloin alkuaikoina. Onneksi olen Indieplacella onnellisesti jo neljättä vuotta (eiks noin voi sanoa, jos on ollut kolme täyttä vuotta ja neljäs on meneillään?) ja Indieplacen kautta kaikki hoituu aina reilusti ja bloggaajan panosta ja näkemystä kunnioittaen.

Bloggaajien elämä on glamourista.

KYLLÄ ja EI. Ihan samat kakkavaipat, flunssakaudet, aikaiset ja nihkeät päiväkotiaamut ja satunnaiset mikropizzalounaat ne multakin löytyy. Mutta bloggaamisen myötä elämässä on myös paljon enemmän ilmaista shamppanjaa, lanseeraustilaisuuksia lasisilla kattoterasseilla, jatkuvia uutuustuotteita, gaaloja ja hienojen ihmisten tapaamista. Joka päivälle olisi jotkut kekkerit, joskus monetkin. Harvoin kuitenkaan tulee käytyä missään, koska se ei-glamourinen puoli mun elämästä on korkeammalla mun prioriteettilistalla. Se on kuitenkin suuri etuoikeus, että saa kutsuja mielenkiintoisiin tilaisuuksiin, ja joskus pääsee jopa ulkomaille asti kokemaan mielettömiä ja eksklusiivisia juttuja, ja silloin kun on sopiva hetki, on upeaa päästä käymään noissa tilaisuuksissa.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

EN. En osaa tätä, ja se on varmasti yksi syy siihen, miksi mun instafeedi on juuri niin repaleinen värioksennus, kuin alussa kuvailin. Ehkä mun pitäisi harjoitella?

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

EN, koskaan. Opin jo vuosia sitten, että olen paljon onnellisempi, kun en seuraa em. kanavia (no silloin kun opin tämän, ei Jodelia vielä ollut edes olemassa). Olen myös kieltänyt kaikkia mun ystäviä ja läheisiä kertomasta, mitä niissä puhutaan, ja siksi olen onnellisen, autuaan tietämätön. En koskaan myöskään avaa tai julkaise lukijoiden lähettämiä linkkejä ks. palstoille, tai katso screenshotteja. Silloin vielä kun näitä juttuja luin, opin sen, että siellä harvoin puhutaan mitään, mikä olisi totta. Sillä ei ole mitään väliä mikä on totta, vaan juttuja keksitään ihan jatkuvasti täysin hatusta ilman totuuden häivääkään, ja siksi niitä on turha lukea.

Bloggaaminen ei ole oikea työ. 

ON! Mä olen elättänyt itseni ja perheeni jo pitkään bloggaamalla. Bloggaaminen on ihan oikea työ, ja siitä saa ihan oikeaa rahaa, jos pystyy tarjoamaan tarpeeksi rahalle vastinetta. Se taas vaatii tarpeeksi suurta tavoittavuutta. Se, mikä bloggaamisen arvoa työnä vähentää on se, että jotkut edelleen suostuvat tekemään ”yhteistyötä” jotain 5€ arvoisia ilmaislahjoja vastaan, eli tekevät ilmaista työtä. Siksi edelleen mullekin tulee viikottain myös ehdotuksia, että esittelisinkö vaikka mun instaseuraajille jonkun 10€ heijastimen, ja ”saisin arpoa” heille toisen. Huom. se palkkio mulle olisi siis se heijastin ja arpominen. Kukaan ei elä heijastimilla eikä arpomisella, eikä lehdistäkään osteta mainostilaa esim. koiranruualla. Olisi ihan mieletöntä, että kaikki noudattaisivat samoja pelisääntöjä, jollaiset alalle on luotu. Niiden nimi on PINGEthics, käykää allekirjoittamassa (ja noudattakaa) jos koskettaa teitä.

HAASTE:

  • Kerro, keneltä sait haasteen.
  • Vastaa väittämiin.
  • Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää  (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.
  • Lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle.

Saatu Iinalta, annetaan haaste eteenpäin Elsalle, Emilialle ja Millalle.


23 Responses to “Näin valehtelen netissä -blogihaaste”

  1. Sasu sanoo:

    On tosi hassun kuuloinen korvaan ku joku käyttää muotoa ”näytän kauniimmalle” ku on tottunut muotoon ”näytän kauniimmalta”.

  2. Anomuumi sanoo:

    Ei liity postauksen aiheeseen, mutta onko nuo kengät epämukavat jalassa? Ainakin näyttää siltä, sillä jossain aiemmassa postauksessa ja tässä näkyy selvästi kuinka pikkuvarvas roikkuu kengän ulkopuolella. Myös osa päkiää ja kantapäätä näyttäis olevan ulkopuolella 😀 Millaista tollaisilla on kävellä pitempää matkaa?

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Aijaa? 😀 Itse en ole tällaista huomannut, ja vaikka yritin syynätä kuvia niin eipä näkynyt mun silmään. 😀

      • Hmm sanoo:

        Kolmannessa kuvassa kyllä näkyy ihan selkeästi, että kantapää tulee reilusti yli.

        • Iina Hyttinen sanoo:

          Selvä 😀 Sopiiko jos ehdotan, että kaikki jotka ovat tänään käyttäneet aikaa mun jalkojen analysoimiseen lähtisivät ennemmin esim. ulos nauttimaan auringosta omissa vapaavalintaisissa kengissä? 😀 Mukavaa kesää!

          • Minä sanoo:

            Luen blogiasi aina lounastauolla töissä, joten ulkoiluaikaa ei mennyt hukkaan 😀 Tuon mallisissa kengissä jalka helposti tulee yli, varsinkin jos helteessä jalat yhtään turpoaa. Pikku juttu kuitenkin ja näytät lomakuvissa upealta 🙂 Kiitos kivasta blogista ja hyvää kesää!

        • apua sanoo:

          Veikkaanpa että tuollaiset ”nirunaru”sandaalit saattavat vain toisinaan istua huonosti vaikka olisivatkin laadukkaat, niin että kävellessä ja kun jalka hikoaa hieman, niin jalka lipsuu välillä kengässä. Varmaan jos olisivat erityisen epämukavat niin Iina olisi valinnut jotkut toiset kengät.

      • Minä sanoo:

        Top 10 ihaninta hetkeä Kreikasta-postauksen 4. ja 7. kuva 🙂

      • Minä sanoo:

        Korjaan, Top 10 ihaninta hetkeä Kreikasta-postauksen 4. ja 9. kuva.

        • anoNyyti sanoo:

          Anomuumi ja Minä: oletteko tosissanne? 😀 😀

          Olipa hyvä postaus. Kyllä sinusta onkin sellainen aitous huokunut postauksista, että nuo toisaalta eivät tulleet edes yllätyksenä <3 Ja kiva kuulla, että nykyisin saat myös kaupallisista yhteistöistä oikean korvauksen ja saat tehdä niitä hyvän verkoston kanssa.

  3. elsa sanoo:

    Sori mutta mun on nyt pakko ottaa kantaa vähän tähän väitteeseen:

    ”Silottelen elämääni somessa.

    EN. ”

    Koska mun mielestä se on elämän silottelemista, jos esim. jatkuvasti väistelet kysymyksiä tietyistä aiheista. Ymmärrän että asiattomat kommentit ehdottomasti joutuvat moderoinnin kohteeksi ja näin sen pitääkin olla, minusta se on rinnastettavista koulu- tai työpaikkakiusaamiseen eikä sille pitäisi missään nimessä antaa pienintäkään sijaa. Mutta esimerkiksi itse olen vuosien saatossa esittänyt paljon kritisoivia, joskin täysin asiallisia kommentteja joita et ole julkaissut. Sen vuoksi en enää itse asiassa seuraa blogiasi aktiivisesti.

    Esimerkiksi joitain vuosia sitten kirjoitit jonkun postauksen, jossa sivusit lasten kanssa ruokakaupassa käymistä, ja kirjoitit muistaakseni aika kritisoivaan, negatiiviseen sävyyn siitä, että lasten kanssa ruokaostoksilla käymisen onnistuminen on täysin kiinni vanhempien omasta asenteesta. Kirjoitit sen tietysti pohjautuen omaan kokemukseesi, mutta teillä ei ole (/ollut silloin, Nova ei muistaakseni ollut silloin vielä syntynyt enkä tiedä kuinka vilkas tai helppo tapaus hän on julkisilla paikoilla) haastavia, ehkä erityistarpeita omaavia lapsia. Teillä on lisäksi kaksi vanhempaa perheessä, joten ette tiedä, millaista arki ja kaupassakäynti on vaikka yh-vanhemmalla jolla on erityislapsia, ja julkisella paikalla ihmisten seassa oleskelu ei välttämättä ole mikään läpihuutojuttu.

    Tähän tyyliin siis kommentoin silloin sinne, mielestäni täysin asiallisesti ja riitaa haastamatta, mutta niin vain jäi kommentti julkaisematta, ja arvelin sen silloin johtuvan siitä että se olisi ehkä ollut kolaus sitä postauksen luomaa kuplaa kohtaan. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten olet estänyt kriittisen keskustelun kun et julkaise kommentteja.

    Toinen juttu, mitä ihmettelen, on se ettet ole ottanut kantaa vanhempien tupakoimiseen. On ihan julkinen juttu että sinä ja Otto molemmat tupakoitte tai olette tupakoineet, ja minun mielestäni se on vakava terveysriski paitsi tietysti tupakoitsijoille eli vanhemmille, myös lapsille jotka altistuvat tupakan vaaroille ja saavat huonon esimerkin. Jokainen vanhempi tekee tietysti omat valintansa, mutta bloggaajana ja somevaikuttajana olet vastuussa teoistasi, ja tupakoiminen on todella suuressa ristiriidassa sen kanssa, että muuten pyrit kasvattajana hyvin terveelliseen elämään. Lisäksi äitisi on saanut aivoinfarktin, ja varmasti tiedät että tupakointi on yksi suurimmista riskitekijöistä sen suhteen – itse ainakin pitäisin sitä suoranaisena v*ttuiluna, jos sairastuneena joku läheisimmistä perheenjäsenistäni tupakoisi noin suuren sairastumisen jälkeen.

    No, arvaan että varmaan tämäkin komentti jää julkaisematta. Toivon kuitenkin, että luet sen kokonaan ja että ehkä se antaa jotain ajattelemisen aihetta. Eniten kuitenkin toivot, että julkaisisit sen ja mahdollistaisit asiallisen keskustelun. Mutta mikäli et, niin ikävä kyllä sitten jää blogin satunnainenkin seuraaminen. Seurasin blogia ihan alkumetreiltä asti, ja on surku että blogi on muuttunut siihen suuntaan ettei sen lukeminen tunnu enää kivalta. Olet kuitenkin lahjakas kirjoittaja ja tekstejäsi on ollut ilo lukea. Kuitenkin, sen ajan mitä käytän blogien parissa, käytän jatkossa sellaisten blogien lukemiseen, joista huokuu aitous ja rehellisyys.

    Kiitos jos jaksoit lukea tämän.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Jaksoin lukea tämän kommentin, vaikka en olisi halunnut. Juuri tämä on mun mielestä niin pelottavaa: sä kuvittelet itse että tämä kommentti oli jotenkin asiallinen ja ihan ok, ja ”niiden kaikkien työpaikkakiusaamiseen rinnastettavien kommenttien” yläpuolella, vaikka tämähän on juuri sitä samaa täyttä valhetta naamioituna ”asiallisiin” sanoihin.

      Mitä tulee tuohon joskus jättämääsi kommenttiin kaupassa käymisestä, niin jos en sitä ole julkaissut, se on voinut mennä esimerkiksi roskapostisuodattimeen, joka nappaa monet asiallisetkin kommentit, enkä jaksa ikinä niitä sieltä ”pelastaa” koska roskapostisuodattimessa on aina satoja viagramainoksia ja muita oikeita roskaposteja, joiden seasta asiallisten kommenttien etsiminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, eli turhaa ja aikaavievää. Olen kyllä saanut samankaltaisia kommentteja joskus, ja niihin vastannutkin, vieläpä perustellen pitkästi. Joskus taas kommentteja on tullut esimerkiksi yli sata, jolloin olen jättänyt kaikki tai suurimman osan vastaamatta, mutta julkaissut kyllä.

      Mulle saa kyllä kommentoida kriittisestikin, kunhan pysytään asialinjalla. En usko että kommenttisi ovat oikeasti olleet täysin asiallisia, jos itse koet että olen suurimman osan niistä jättänyt julkaisematta. Yksi vaihtoehto on myös, että olen asettanut ip-osoitteesi esim. yhden oikeasti asiattoman kommentin vuoksi estolistalle, jolloin jokainen sen jälkeen samalla ip-osoitteella jätetty kommentti on mennyt roskapostiin ilman että näen sitä ollenkaan (jolloin en sitä voi myöskään julkaista). Tämä on tosi toimiva vaihtoehto silloin, kun joku kommentoi niin ikävästi, että pahoitan mieleni, enkä koskaan enää halua lukea sellaisen ihmisen kirjoittamia viestejä. Toki silloin ne asiallisetkin kommentit jää multa häneltä näkemättä. Tätä ratkaisua en kuitenkaan kovin kevein perustein tee, ja mulla onkin vain muutama sellainen ip-osoite jotka olen blokannut. Toki blokatutkin tyypit voivat kommentoida edelleen esim. eri laitteella tai liittymällä, koska pystyn blokkaamaan vain tietyn ip-osoitteen.

      Ja mitä tulee sitten tähän tupakointiasiaan, niin minä olen vastannut tähän kysymykseen ainakin kymmenen kertaa blogin kommenttiboksissa, sekä kysymyspostauksessa. Se että sinä et ole vastauksiani nähnyt, ei tarkoita että en olisi vastannut koskaan ja väistelisin kysymystä. Olen vastannut täysin rehellisesti, että kyllä – olen polttanut, mutta en koskaan raskaus- tai imetysaikana, ja olen lopettanut jo vuosia sitten. Joka ikinen joka mut tuntee, tietää tämän ja se on ainoa millä on mulle merkitystä. Otto on lopettanut vuosia sitten myös. Se kuinka kommentissasi tuot tämän asian esille syyllistäen mua yhdestä mun elämän kipeimmästä asiasta eli äitini sairastumisesta, ja täysin valheellisin perustein, on ihan käsittämättömän törkeää, ja mä toivon että sä ihan oikeasti nyt luet tuon sun kommentin ajatuksella läpi, ja mietit, onko sulla todella omasta mielestäsi oikeus puhua toiselle ihmiselle noin. Sen jälkeen toivon, että luet tämän pätkän uudelleen, joka mun tekstissäkin oli: ”Silloin vielä kun näitä juttuja luin, opin sen, että siellä palstoilla harvoin puhutaan mitään, mikä olisi totta. Sillä ei ole mitään väliä mikä on totta, vaan juttuja keksitään ihan jatkuvasti täysin hatusta ilman totuuden häivääkään, ja siksi niitä on turha lukea.”

      Arvasit väärin, mä julkaisin sun kommentin. Ihan vaan siksi, että toivon, että tämän mun vastauksen myötä heräisit miettimään sitä, että sinun kommenttisi oli kiusaamista, häirintää ja valheiden levittämistä. Se oli paljon pahempaa kuin se, että joku haukkuu mua vaikka vitun rumaksi huoraksi, jonka voin hyvin ohittaa olan kohautuksella. Sun kommentti sai mulle oikeasti kyyneleet silmiin, koska se on niin ilkeä, valheellinen ja inhottava. Mä toivon myös, että oikeasti käytät aikasi jatkossa muihin blogeihin, koska tällaisia kommentteja en kaipaa enempää luettavaksi. Mutta toivottavasti et enää tämän vastauksen luettuasi kommentoi kenellekään toisellekaan näin.

      Kiitos jos jaksoit itse lukea tämän ja kaikkea hyvää jatkoon.

      • Fiona sanoo:

        En ole tuo aiempi kirjoittaja, mutta pakko kommentoida tuohon tupakointiasiaan. Olen itse nähnyt omin silmin Oton polttavan n. 1,5 vuotta sitten (voin tarvittaessa kertoa tarkan ajan ja paikan). Joko siis kertomasi ”Otto on lopettanut vuosia sitten myös” on VALHE tai sitten Otto ei kerro sulle kaikkea. Ei ole iso asia ja mulle henk.koht.on yksi hailee kuka polttaa ja miten paljon, mutta mielestäni asiasta valehtelu/aikamääreiden pyöristely on juurikin SILOTTELUA ja tällaisten pientenkin kaunistelujen takia saan sinusta epäluotettavan kuvan bloggaajana ja vaikuttajana. 🙁 Toivoisin kannanottoa ja rehellisyyttä sinulta, vaikka tietysti tämänkin kommentin voi aina silotella pois…

        • Iina Hyttinen sanoo:

          ”Ei ole iso asia ja mulle henk.koht.on yksi hailee kuka polttaa ja miten paljon” mutta silti vaivauduit kommentoimaan, ja kirjoitit nuo kaikki asiat. Musta on aika inhottavaa ahdistaa toisia nurkkaan asioista, joilla ei sulle itselle ole mitään merkitystä tai vaikutusta sun elämään mitenkään, ja joista et tiedä mitään, mutta sun kommenttisi saattaa aiheuttaa vaikka mitä puhetta ja valheita. Et jättänyt mulle vaihtoehtoja, jos jätän vastaamatta niin se on mielestäsi ”siloittelua” ja riskinä on että levität ties mitä valheita. Jos taas vastaan, niin joudun puolustelemaan ja selittelemään meidän henkilökohtaista elämää ihmiselle jolla ei ole edes kasvoja, ja mun sanoja voi kuka tahansa väännellä miten tahansa ja väittää siihen päälle vaikka mitä. Me ollaan kumpikin lopetettu vuosia sitten jo, eikä se ole valehtelua tai aikamääreiden pyöristelyä. Jos Otto on joskus yhden tupakan polttanut stressaantuneena tai kaverin kanssa jossain ei muun perheen läsnäollessa, niin se on taas mulle ihan se ja sama, kun ei se meidän arkeen tai elämään vaikuta. Mä toivoisin inhimillisyyttä, ja sitä että ei kytättäisi toisia.

          • Fiona sanoo:

            Kiitos vastauksesta! Et ehkä kuitenkaan ymmärtänyt pointtiani. Tuntemattoman ihmisen tupakointi ei ole mulle iso asia, mutta seuraamani, monille esikuvaksi muodostuneen bloggaajan luotettavuudella puolestaan on väliä. Jos sanot yhtä ja näen itse livenä toista, miten muka voisin luottaa sanaasi muissakaan asioissa? Mulla ei ole mitään tarvetta levitellä kenestäkään valheita. Kerroin vain tuossa kommentissani, sinulle suunnaten, mitä itse olen ihan oikeasti nähnyt. Halusin vain herätellä sinua pohtimaan, että voiko kuitenkin olla niin, että sittenkin siloittelet teidän elämää, ehkä tiedostamattakin? Sehän nimenomaan tekee ihmisestä inhimillisen, kun on aidosti oma itsensä eikä piilottele esim. näitä huonoja tapoja.

          • Iina Hyttinen sanoo:

            Musta kans tuntuu, että ei kumpikaan ymmärretä toisiamme tässä. Suosittelen kokeilemaan itse millaista on olla n. 80 000 ihmisen arvosteltavana, ja miettimään mitkä on niitä asioita omasta elämästä joita haluaa sille joukolle jakaa, ja sitten sen jälkeen kertomaan mikä on siloittelua ja mikä ei. Vaikka sinusta ehkä siltä voi tuntua, niin mullahan ei olisi ollut mitään velvollisuutta kertoa tässä senkään vertaa, mitä näissä kommenteissa olen kertonut, eikä ole kenelläkään muullakaan vaikuttajalla. Voin kertoa että näin seitsemän vuoden jälkeen harkitsen aika tarkkaan ihan jokaista sanaa minkä sanon tai jätän sanomatta. Se mikä tässä on niin kummallista, on tuntemattomien ihmisten harhakuvitelma siitä, että me vaikuttajat oltaisiin teille jotenkin tilivelvollisia omasta henkilökohtaisesta elämästämme, mitä me ei yksinkertaisesti olla. Juuri se joukkolynkkaava kyttäysasenne on myös syy siihen, että tabuista on hankalaa uskaltaa puhua tai kirjoittaa, ja mieluummin on hiljaa, senkin uhalla, että se jonkun mielestä on sitten myös piilottelua tai siloittelua. Mä koen että tätä keskustelua on turha jatkaa, koska meidän näkökulmat ja lähtökohdat on niin erilaiset. Toivotan hyvää jatkoa, ja toivon että voisit miettiä myös omia ajattelutapojasi ja omaa inhimillisyyttäsi, etkä vain peräänkuuluttaa sitä muilta.

          • Idja sanoo:

            Mua harmittaa tosi paljon sun puolesta, Iina. Helvetin ikävää nähdä, että ihmiset kokevat olevansa oikeutettuja olemaan perusteettoman ilkeitä ja suoraan sanottuna kiusaamaan toisia tietämättä todellisuudesta yhtään mitään.

            Jokainen saa olla toisesta ihan mitä mieltä haluaa, mutta kannattaa miettiä, onko tuollaisten asioiden sanominen ääneen oikeasti hyväntahtoista ja tärkeää ja auttaako se ketään mitenkään. Ulospäin tuollainen käytös nimittäin vaikuttaa yksinomaan keskenkasvuisuudelta ja julmuudelta.

            Kunnioitan sua valtavasti, Iina, kun jaksat ihmisiä, jotka kokee jotenkin sun elämän olevan julkista omaisuutta.

  4. millamainen sanoo:

    Uu, kiitos haasteesta! Tähän on tartuttava. 😛

  5. silla sanoo:

    Mielenkiintoni herätti se, että olet kokenut ettet aina ole saanut asianmukaista palkkiota tekemistäsi yhteistöistä ja näin varsinkin tapahtui ennen indiedaysille siirtymistäsi. Kirjoitat että Indiedays huolehtii näistä asioista hyvin. Et siis joudu hoitamaan rahajuttuja yksiksesi. Miten kokisit tulevaisuudessa pärjääväsi ihan itsenäisenä blogiyrittäjänä?

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Ainakaan tällä hetkellä mulla ei ole mitään haluja olla itsenäinen bloggaaja nyt eikä tulevaisuudessa, kun olen niin tyytyväinen täällä. Mulla ei myöskään riittäisi aika hoitaa mun omia myyntejä ja tuotantoja yksin, koska pelkkä ulos tulevan sisällön tuottaminen vie niin paljon aikaa, enkä ehdi edes vastata omiin sähköposteihini. 😀 En siis usko että pärjäisin, mä tarvitsen taustalle ennemmin meidän huipputiimin, jotta ehdin itse keskittyä siihen mitä rakastan tehdä.

  6. Sanni sanoo:

    Siis ihanko tosissaan ihmisillä on aikaa syynätä toisten kenkiä noin tarkkaan : DD eiköhän Iina pidä sellaisia kenkiä jotka hänestä itsestä tuntuu hyvältä eikä sellaisia jotka näyttää lukijoiden silmään kantapäähän sopivalta. Ulkomailla tulee muutenkin käveltyä niin paljon ja kuumassa että jalat turpoaa väkisinkin niin että aamulla ihan sopivat kengät voi illalla puristaa ihan tosissaan.

  7. Terhi sanoo:

    Pystyykö sitä opinnäytetyötä lukemaan mistään netissä? Muistan, että vastasin siihen kyselyyn silloin 🙂

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.