Minut itseni kanssa – pitkän matkan jälkeen

11.07.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Prisman kanssa.

Postasin jo kerran tällä viikolla ihan tavallisen asupostauksen, jonka jälkimaininki oikeastaan vain boostasi tämän postauksen tekemistä. Tänään puhutaan nimittäin siitä, miten mä olen oppinut olemaan minut itseni kanssa. Voin kertoa, että ei ole ollut kaikkein helpointa kasvaa äidiksi ja aikuiseksi kymmenien tuhansien silmäparien alla. Mä aloitin tämän blogin 19-vuotiaana epävarmana nuorena naisena, ja näiden reilun seitsemän vuoden aikana musta on tullut kolmen lapsen äiti, vaimo, täystyöllistetty yrittäjä ja ennen kaikkea M I N Ä.

Tämä postaus on osa Prisman kampanjaa, mutta pääroolissa olen minä. Minä kaikkine piirteineni, hyvine ja huonoine puolineni, ihan vaan minä juuri sellaisena kuin olen.

Nuorena, ja vielä näin ensisynnyttäjien keski-ikää pikkuhiljaa lähestyvänä kolmen lapsen äitinä olen yrittänyt mahduttaa itseäni kaikenlaisiin muotteihin. Olen halunnut antaa itsestäni aikuisen, vastuuntuntoisen ja fiksun kuvan kaikilla tavoilla. Olen yrittänyt pukeutua vaatteisiin, joissa näytän äidiltä. Olen halunnut olla vanhempien äitien silmissä ja rinnalla tasavertainen. Olen pohtinut, voinko äitinä pukeutua minihameeseen, ylipolvensaappaisiin tai tennareihin ja tyllimekkoon. Jo muutama vuosi sitten tajusin sen, että ei ole olemassa mitään muottia, johon mun pitäisi äitinä mahtua. Tajusin sen, että en koskaan kykene täyttämään kaikkia niitä odotuksia, joita äitejä kohtaan luodaan eri puolilta.

Sitä luulisi, että kun sen tajuaa, lakkaa yrittämästä olla standardi-äiti jokaisella elämän osa-alueella. Mutta mitä vielä, mulla meni monta vuotta lakata yrittämästä. Sen sijaan, että olisin antanut itselleni luvan olla hyvä juuri sellaisena kuin olen, yritin kahta kauheammin olla hyvä kaikilla tavoilla. Se heijastui myös pukeutumiseen. Ne paineet ja odotukset itseä kohtaan istuivat niin syvällä, että vielä tänä keväänäkin löysin itseni miettimästä, voinko äitinä pukeutua glitterhameeseen ja vaaleanpunaiseen neuleeseen, vai näytänköhän jonkun mielestä tyhmältä. Kun kirjoitin tuon lauseen ylös, mä vihdoin koin herätyksen. En näyttänyt tyhmältä, vaan kuulostin tyhmältä. Mitä väliä sillä on, vaikka näyttäisinkin jonkun mielestä tyhmältä? Mitä väliä sillä on, jos jonkun mun mielestä mun asuun sopisi paremmin toiset kengät, jos itse tykkään niistä mitkä mulla on jalassa? No ei kertakaikkiaan yhtään mitään.

Tänä keväänä, mä olen vihdoin löytänyt sen varmuuden itsestäni, ja tajunnut, että kukaan muu ei kanna mun kroppaa ja mun vaatteita, kuin minä. Ainoa, jota mun vaatekaapin täytyy miellyttää on minä. Ainoa, jonka mielipiteellä mun vaatteista on väliä, on minä. Lisäksi kuuntelen vähän meidän lapsia, koska heillä on yleensä tosi hyviä asuideoita. Mutta noin niinkuin muuten, oikeasti ihan sama, mitä muut ajattelevat. Ihan sama jos mulla on sun mielestä rumat housut tai liian pieni paita, ihan sama jos mun kengät ei sun mielestä sovi mun asuun, ihan sama jos et ikinä pukisi mun mekkoa päällesi. Älä pue, pue ihan mitä haluat. Mä puen mitä mä haluan. Ja yleensä mulla on mun lasten mielestä ihan törkeän siistejä asuja, ja näytän tosi hyvältä. Mä luotan niiden arviointikykyyn, kun ne on cooleja muutenkin, eikä ikinä hauku toisia.

Prisma haluaa, että jokainen voisi olla minut itsensä kanssa. Mitä se mulle tarkoittaa, olla minut itseni kanssa? Se tarkoittaa sitä, että voin tehdä juuri niitä valintoja, joita oikeasti haluan tehdä, välittämättä siitä, mitä muut ovat siitä mieltä. Oli kyse sitten vaatteista, tai mistä tahansa, mä voin tehdä juuri niin, kuin musta ja meidän perheestä tuntuu hyvältä. Some-aikakaudella on todella helppoa sortua paineen alla, ja yrittää miellyttää muita. Mutta me itse ollaan kuitenkin ne, jotka itsemme ja valintojemme kanssa eletään. Siksi me itse ollaan ne kaikkein tärkeimmät ihmiset, joita pitäisi miellyttää.

Mä valitsin itselleni asuksi IvanaHelsingin mielettömän upean Rosalin-mekon, joita on tänä keväänä ja kesänä saanut Prismoista kautta maan. Rosalin-mekko on kaunis ja näyttävä, ja menee yhtä hyvin arjessa ja juhlassa, kun vain vaihtaa asusteita. Me kuvattiin tämä asu Suomenlinnassa, kun oltiin siellä meidän perheen, appiukon ja Oton pikkusiskon kanssa retkellä yhtenä päivänä. Yhdistin asun mun lemppari-Vanseihin, joilla oli helppo kävellä mukulakivikaduilla. Olen yhdet korkkarit pilannut Suomenlinnassa vietetyissä häissä, ja sen jälkeen opin, että sinne paras valinta on mukavat, matalat kengät.

Me ollaan varmaan juuri sellainen Prisma-perhe, joista mediassa on paljon puhuttu. Mutta sitten me ollaan niin paljon muutakin kuin juuri sitä, ja juuri siksi mä haluan rohkeasti kirjoittaa täällä kaikesta mitä ajattelen, ja mitä meidän elämään kuuluu. Mun mielestä on ihan mielettömän mageeta olla Prisma-perhe. Yleensä kun me käydään Prismassa, meillä on hauskaa, paitsi kerran, kun kuopus oli juuri oppinut sanomaan ”pois täältä” ja hän huusi koko kauppareissun ajan rattaissa ”pois täältä, apuaa, äitii, isiii, pois täältä!”. Mä haluan näyttää, että ei ole olemassa mitään perhemuottia, eikä ole olemassa mitään Prisma-perhettäkään, koska ihan oikeasti jokainen  perhe on erilainen.

Prisma on muuten oikeasti myös aika hyvä kauppa, oli perhettä tai ei. Mä fiilaan ihan täysillä Prisman arvoja, ja olen samaa mieltä siitä, että muodin kuuluisi olla kaikkien halukkaiden saatavilla. Prisma haluaa demokratisoida muodin ja riisua muodista elitistisyyden, sillä muoti ei kuulu vain catwalkeille, vaan ihan kaikille. Itsensä hyväksymisen lisäksi Prisma (ja minä) haluaa kannustaa kaikkia hyväksymään myös toiset ihmiset sellaisina kuin he ovat. Jokaisella meistä on oikeus olla oma itsensä, sellaisena kuin itse itsensä kokee hyväksi.

Prismoissa on tälläkin hetkellä saatavilla vaikka mitä ihania vaatteita, niin tunnetuilta merkeiltä kuin Prisman omiltakin merkeiltä. Tämä mun mekko on IvanaHelsingin, ja mun mielestä on ihan mahtavaa, että Prismoista saa myös muita kotimaisia huippumerkkejä, kuten Neulomoa. Kotimaisten vaatteiden lisäksi kauppareissun yhteydessä löytää myös tunnettuja ulkomaisia merkkejä, urheiluvaatteita ja kaikkea mahdollista.

Tämän postauksen kirjoittaminen oli voimaannuttavaa, ja mitä enemmän mä kirjoitin, sitä enemmän mulle tuli se fiilis, että mä riitän just tällaisena. Ja te kaikki siellä riitätte myös just sellaisina kuin te olette. Ollaan kaikki minut itsemme kanssa!


10 Responses to “Minut itseni kanssa – pitkän matkan jälkeen”

  1. Nimetön sanoo:

    Minut itsensä kanssa oleminen ei poissulje palautteen vastaanottoa ja sen kuuntelemista. Hyvässä hengessä voi vaihtaa mielipiteitä ja jakaa ideoita. :)

    Tää mekko on tosi ihana ja käy nätisti sun hiusten värin kanssa! Tykätään myös asioida prismassa, sieltä löytää poikkeuksetta kaiken mitä tarvitsee peruskauppareissun yhteydessä hankkia.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Ei tietenkään poissulje, hyvässä hengessä voi oikein hyvin vaihtaa ajatuksia. Mutta henkilökohtaisesta tyylistä puhuessa ei muiden mielipiteillä ole väliä, jos itse tykkää. :) Kiitos hurjasti, mäkin tykkään tästä mekosta kuin hullu puurosta! <3 Prisma on kyllä meidänkin lemppari, just samasta syystä. :) Kivaa kesää teidän perheelle <3

  2. Sanniska sanoo:

    Sä oot ihan loistava Iina ja niin on sun perhekin. Tykkään teidän asenteesta tosi kovaa :)

    Ihanaa kesää teille :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi ihana, kiitos hurjasti <3 Ihanaa kesää sinnekin ja halauksia! <3

  3. Laura sanoo:

    Ai että mä rakastan Prisman vaatteita! Tosi kivoja ja mahtuu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ruokaostosten budjettiin mainiosti! :)

    Tykkään ihan älyttömästi näistä sun kaupallisista postauksista! Teet todella laadukasta jälkeä ja huomaa, että teet todellakin rahasi eteen töitä! :)

  4. Emilia sanoo:

    Ihmettelen kovasti mistä sä oot löytänyt ton viisautesi, että uskallat olla täysiä sitä mitä olet. Koska vaikka mä olen sua vanhempi, mulla silti tuollaista viisautta ole. Ehkä se johtuu tästä blogityöstäsi, jonka kautta olet joutunut pohtimaan minuuttasi enemmän kuin joku toinen. Tai ehkä se johtuu lapsista. Ne varmasti kasvattavat hurjasti. Ihana mekko ja näytät kauniilta :)

  5. V sanoo:

    Sä vaan aina ylität itsesi ihan kaikessa mitä teet, oot niin superinspiroiva ja upea tyyppi <3 pelkkää lovee, sun kaltasia ihmisiä ku ois enemmän maailmassa ni tää ois niin paljon kauniimpi ja turvallisempi paikka elää! Kaikkea ihanaa teille ja ihanaa kesää <3

  6. UllaL sanoo:

    Ihana, voimaannuttava postaus!<3 Pitäisi ite kirjottaa myös ylös omia arvostelevia ajatuksia ja nähdä paperilla se, miten hassuja ja loukkaaviakin ajatuksia itsestä ajattelee. Mun mies aina sanoo, kun arvostelen itseäni hänen kuullen, että ei saa haukkua hänen vaimoaan. Se on mielestäni myös aika pysäyttävä ajatus. Puoliso rakastaa minua. Miksi tahalleen mustamaalaan hänen rakkaudenkohdettaan.

    Teet, Iina, työsi huolellisesti ja rakastan näitä pohdintapostauksia! Kiitos tästä mahtavasta blogista, mitä oon lukenut jo vuositolkulla! :)

  7. Jenni Maria sanoo:

    Todella kaunis mekko, sopii sulle tosi hyvin

  8. Sini sanoo:

    Itsekin koin nuorena äitinä samanlaisia paineita ja yritin olla muuta kuin halusin. Yritin pukeutua mahdollisimman äitimäisesti ja näyttää vanhemmalta kuin olin. Siten koin saavani samaa arvostusta kuin itseäni vanhemmat äidit. Nyt 30 ikävuoden lähestyessä naurattaa tuollainen ajattelutapani. Nykyään olen suurimman osan ajasta sinut itseni ja tyylini kanssa, enkä jaksa välittää mitä muut miettivät vaatteistani.
    Suuri kiitos kuuluu kehuvalle ja kannustavalle miehelleni, mutta mm. sinullakin on ollut vaikutusta. Olen lukenut blogiasi vuosia ja nähnyt kuinka tyylisi on muuttunut. Uskallat olla värikäs ja rohkea pukeutuja,sekä kannustaa jokaista olemaan oma itsensä.
    Hienoa että olet sellainen bloggaaja joka puhuu tärkeistä asioista ja olet oma itsesi

Kommentoi