Lapset päättää päivä – millainen päivä meillä oli?

01.08.2018

Kirjoitin maanantaina siitä, miksi päätettiin järjestää Lapset päättää -päivä. Eilen koitti tuo päivä, joka tosin alkoi aika samalla tavalla kuin kaikki muutkin päivät lasten kesälomalla. Ensimmäisenä heräsi taapero, jonka kanssa käppäiltiin alakertaan, Hän söi puuroa, minä join kahvia, telkkarissa pyöri Pikkukakkonen. Kahdeksan jälkeen kuulin, kun ovi kävi ylhäällä. Esikoinen hilputteli nukkumahuoneesta tulevaan omaan huoneeseensa piirtelemään. Hän tykkää olla siellä ihan omassa rauhassaan ja touhuilla omia juttujaan. Kymmenen minuutin päästä alakertaan tassuttelivat peräkanaa Otto ja meidän viisivee, unihiekkaa silmistä hieroen.

Ensimmäiseksi lapset päättivät, että he haluavat aamiaiseksi lettuja. ”Tavallisia vai banaanilettuja?” kysyin. ”Eiks banaaniletut oo terveellisempiä, me otetaan niitä! Ja kaveriksi Nutellaa ja banaania!”. Nutellan mukana meni terveellisyys, mutta lapset päättää. Paistoin banaanilettuja vaikka kuinka kauan, ja niistä tuli tosi hyviä ja pysyivät hienosti kasassa. Lettuihin käytettiin 2,5 banaania, 4 isoa kananmunaa ja 1 teelusikallinen vanilja-aromia. Paistoin letut rypsiöljyllä, joka toimii paljon paremmin kuin voi.

Aamiaisen jälkeen kysyttiin lapsilta, että mitäs he sitten haluavat tehdä. ”No me keskusteltiin, ja tultiin siihen tulokseen, että tänään olis tosi hyvä päivä mennä Hoploppiin, sinne uuteen. Niin pitääks meidän ottaa joku ruokalepo vai voidaanks me lähtee heti nyt sinne Hoploppii?”. Me katsahdettiin toisamme Oton kanssa, ja sanottiin suunnilleen kuorossa, että mennään vaan heti, koska lapset saa päättää, muuten oltaisiin todellakin otettu se pieni ruokalepo ensin, hah. Niin me hoidettiin siinä aamutoimet kiireen vilkkaa, ja oltiin Hoplopissa jo ennen yhtätoista koko konkkaronkka.

Isot tytöt katosivat kiipeilemään jo ennen kuin ehdittiin saada lukkokaappia kiinni, ja me tutkittiin sitten Oton ja taaperon kanssa, että mitä siellä ”uudessa” Hoplopissa sitten onkaan. Taapero oli ensin vähän hitaasti lämpeävä jättimäiselle sisäleikkipuistolle, mutta kun hän löysi ensimmäisen irtonaisen pallon ja lähti heittelemään sitä, hän innostui kaikesta muustakin. Pian hän jo hyppi trampoliinilla onnesta soikeana ”hyppää, hyppää, hyppää, huiiiii!”.

Isoja tyttöjä näki lähinnä silloin, kun he kävivät juomassa vettä. Laskettiin me muutaman kerran heidän kanssa isoista liukumäistä, katsottiin heidän tramppahyppyesityksiä ja ajeltiin mönkkäriradalla yhdessä, mutta muuten he katosivat omille teilleen koko ajan, ja bongasivat vielä tutun kaverin joka oli myös puistossa.

Oltiin puistossa yli kolme tuntia, sitten alkoi tulla ihan hillitön nälkä ja ennen kaikkea HIKI. Hiki nyt ei näillä säillä ole mitään uutta, mutta nälkään oli pakko tarttua, ettei alkanut heikottaa. Kysyttiin lapsilta mitä he haluavat syödä lounaaksi ja vähän oletin/toivoin että haluaisivat syödä helposti Hoplopissa, kun oli itsellä niin nälkä. He kuitenkin toivoivat kuulemma kanaa kermakastikkeessa ja riisiä, ja niin me lähdettiin Hoplopista saman rakennuksen Lidliin ostoksille. Lapset lastasivat kärryyn kanasuikaleita, ruokakermaa, tuorejuustoa, raejuustoa ja vihanneksia. ”Ja SAADAAKS ME NAKKICROISSANTTEJA ILTAPALAKS??” ”No saadaan tietysti, tänään on lapset päättää -päivä.”. Nakkicroissantteja ostettiin, ja söpöjä pikkueläinrahkoja, joita he myös halusivat, mutta joita en yleensä osta, koska niissä on paljon sokeria.

Automatkalla he jo kysyivät, että saavatko mennä siksi aikaa ulos kavereiden kanssa, kun me laitetaan ruokaa. Vastasivat itse omaan kysymykseensä, että ”saadaan mennä”. Ruuassa ei kauan kestänyt, ja he tulivatkin heti sisälle syömään kun kutsuttiin. Molemmat söivät kaksi annosta ruokaa, ja ilmoittivat sitten lähtevänsä takaisin ulos kavereiden kanssa leikkimään. Mun aavistukseni siitä, että tänään ei tehdä ollenkaan töitä meni siis ihan mönkään. Taapero veteli yli kolmen tunnin päiväunet Hoplopin jälkeen, ja heräsi vasta vähän ennen viittä, ja lapset olivat ulkona kavereiden kanssa neljä tuntia. Kerkesin siis hyvin tehdä töitä sillä välillä.

Kaikilla pihan samanikäisillä lapsilla on kotiintuloaika seitsemältä, ja vasta silloin meidänkin tyypit tulivat kotiin. Sitten he halusivat lähteä lähellä sijaitsevaan kiipeilypuistoon, jossa oltiin käyty kerran aiemmin. Mentiin kiipeilypuistoon vielä tunniksi leikkimään, ja lähdettiin kahdeksalta kotiin. Kiipeiltiin ja riehuttiin siellä koko perhe viimeisetkin energian rippeet, joita Hoplopin jälkeen löytyi. Lapset söivät puiston jälkeen onnesta soikeana iltapalaksi nakkicroissantit ja pikkurahkat (no taapero ei kyllä saanut rahkaa), ja halusivat sen jälkeen vielä pelata vähän aikaa korttia. Taapero sai katsoa yhden jakson Kaapoa, kun me pelattiin isojen tyttöjen kanssa Rodokselta ostetuilla pelikorteilla yksi erä seiskaa.

Sitten lapset halusivat kuulla oikein pitkän iltasadun, ja menivät puoli kymmeneltä  nukkumaan, ja nukahtivat samantien. Kysyin heiltä tänä aamuna, että mikä päivässä oli parasta. Kuulemma kaikki oli yhtä kivaa, Hoplop ja kavereiden kanssa oleminen. Oli kuulemma ihan helppoa päättää yhdessä, kun vaan keskusteli erilaisista vaihtoehdoista.

Täytyy sanoa, että nyt on pikkuisen haikea olo. Sitä aina ajattelee itse, että ei ole koskaan tarpeeksi läsnä lapsille, vaikka parhaansa yrittääkin. Siksi jotenkin myös oletin, että tottakai lapset päättää -päivänä he haluavat olla aamusta iltaan kylki kiinni kyljessä ja touhuta äidin ja isin kanssa kaikkea. Olin väärässä, ja riittämättömyyden tunne taitaa olla ihan turhaa. Meidän isot tytöt taitaa oikeasti jo olla aika isoja. Ja mä luulen, että he ovat tainneet saada ihan tarpeeksi meidän läsnäoloa ja huomiota. Ehkä sitä vaan haluaa tehdä itsensä tärkeämmäksi kuin onkaan, faktahan on se, että heillä on jo ne ihan omat kaverit ja jutut. Kai se on vaan pakko myöntää, että aletaan olla siinä vaiheessa elämää, että äiti ja isi ei olekaan aina ne ykköset, vaan kaveritkin on. Se on samalla ihanaa ja hienoa, mutta myös ihan hemmetin haikeaa. Onneksi on tuo yksi taapero, joka pitää meille vielä seuraa, hah.

Vaikka vähän tuntui haikealta, tunsin myös suurta kiitollisuutta, iloa ja ylpeyttä. Meillä oli tosi kiva päivä, lapset eivät pyytäneet mitään kuuta taivaalta, vaan mukavan päivän ja sopivasti höpsötystä ja järkevämpiä juttuja. Koko päivänä he eivät tapelleet tai vääntäneet toistensa kanssa kertaakaan, vaan osasivat suunnitella yhdessä ja sovussa kivan päivän. Tämän kokemuksen perusteella voidaan järkätä näitä päiviä vaikka kerran kuussa, koska miksikäs ei.


22 Responses to “Lapset päättää päivä – millainen päivä meillä oli?”

  1. Tämä on kyllä niin mielettömän ihana tapa ettei tosikaan. ❤ Täytyy alkaa toteuttamaan vastaavanlaisia, kun meidän tytöt tästä vielä kasvavat.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos ihana <3 Varmasti teidänkin tytöt tykkää superisti!

  2. Linkku sanoo:

    Ihan huippua kun pidätte tuollaisia päiviä, jää varmasti hyviä muistoja lapsille :) Ja tosi hyviä ajatuksia tuosta miten haikeaa se on, kun lapset eivät enää ole koko ajan kiinni. Sitä se varmasti on!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Voi kiitos <3 Ihana kommentti! Ja on se kyllä haikeaa, vaikka myös hienoa aikaa :)

  3. anna sanoo:

    Kivalta kuulostaa teidän päivä! on se vähän hassua joo, että se tuntuu tavallaan haikealta, kun lapset viilettävät ja leikkivät kavereidensa kanssa.. Joskus kyllä vain toivoisi, että aika pysähtyisi.

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos, oli kyllä kiva päivä <3 Ja JEP! Ihan hassua miten nopeasti aika menee!

  4. Riina sanoo:

    Tosi hyvä idea! Ja kun kummiskin järki hommassa ja kuuta taivaalta ei ole tarkoitus saada :)

    Meillä vähän isommat lapset viettivät vähän aikaa sitten lapset kokkaa -viikon eli viikon ajan ideoivat ja valmistivat lounasruuat. Kaupassa käynnit itse kokkauksia varten kuuluivat diiliin myös :) Hyviä ja fiksuja perusruokia saimme syödäksemme, vähän olin taustalla keittiössä avittelemassa ja neuvomassa vain. Suositttelen kokeilemaan 10+ -ikäisten lasten kanssa! Nyt meillä odotellaan kuumeisesti, milloin alkaa koulussa kotitalous….! :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Kiitos <3 Ja joo, siis kyllä munkin mielestä pitää järki olla mukana, ja onneksi oli! :D Kuulostaa huikeelta toi lapset kokkaa-viikko, siis pakko toteuttaa kunhan tyypit kasvaa! :) Meillä lapset tykkää kans kauheesti olla mukana ruuanlaitossa, eilenkin esikoinen raastoi ja kuori porkkanat bologneseen <3

  5. S sanoo:

    Teillä ollut kiva päivä!
    Tosi hauska idea, haluan ehdottomasti toteuttaa tälläisen päivän sitten kun oma poika on vähän kasvanut :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Oli kyllä niin mahtava päivä! <3 Ja suosittelen, oli tosi kiva kokemus! <3

  6. Minnis sanoo:

    Vitsi teillä on ollut kiva päivä! Ja ihan uskomatonta että isommat tytöt ovat jo niin isoja, että osaavat olla jo ihan keskenään leikkipuistossa/ hoplopissa! ”Pitääks meiän ottaa joku ruokalepo”- :D aivan ihana! Vitsi itsekin haluisin niin käydä hoplopissa tai trampoliinipuistossa! Toivon niin, että saan omia lapsia joku päivä<3! Sitä ennen odotan, että kummityttöni kasvaa ja vien ehdottomasti kaikki linnanmäet,hoplopit yms :D !

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Meillä oli kyllä niin kiva päivä <3 Voi niihin hyvin mennä ilman lapsiakin! ;D Ja Hoplopissa on jo 6kk eteenpäinkin tekemistä, kun siellä on se oma pienten alue <3 Alle 1v pääsee ilmaiseksi! :)

  7. Nede sanoo:

    Ihan mahtavan päivän lapset päättivät!

  8. Mutsi sanoo:

    Ihan kuin tossa yhdessä kuvassa olis tiaralla musta silmä
    Kivan kuuloinen päivä, pitäisikin itsekkin pitää tuollainen lapset päättää-päivä!

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      No ei kyllä oo :D On vain aurinko tarttunut tohon silmien alle rasvoista huolimatta niin tehokkaasti, että varjon kans näyttää tummalta :D Mut joo, ihan mahtava päivä, suosittelen!

  9. Teresa sanoo:

    Voi että niin ihana idea, varmasti lapsilla oli hauskaa :)

  10. Jensku sanoo:

    Meillä on aika ajoin päiviä että toinen vanhempi on toisen lapsen kanssa ja toinen toisen, meillä lapset 3v tyttö ja 4 v poika +4kk vauva joka sit kulkee mun mukana vielä, 4v poika on jo suunnitellut seuraavan iskä päivänsä näin ensin ”aamupalaksi puuroa marjoilla sitten rakennetaan pikkulegoja ja leikitään, lounaaksi kolmioleipiä, täytettyä patonkia tai kana feta salaattia tai mennään picnikille ja pelaamaan palloa, sitte pelataan pelejä syödään ruuaksi spagettia ja jauhelihakastiketta tai kanaa ja riisiä tai risottoa ja jälkkäriä banaania, marjoja, smoothietä tai vitamiini tikkari, sitte katotaa leffoja syödään iltapalaa ja mennää iskän kanssa yökylään olkkariin”. Tyttö sano vaan että tehään äitin kanssa jotain kivaa

  11. Essi sanoo:

    Hei. Oletko sitä mieltä että jos lapset haluavat viettää aikaa vanhempien kanssa ns. kylki kyljessä, on se merkki siitä ettei vanhemmat ole olleet läsnä?

    Sinulla varmasti kokemusta enemmän persoona- ja tempperamenttieroista, kun lapsiakin sinulla kolme. Ja vaikutat olevasi tällaisista asioista kiinnostunut. Oletko ajatellut että käytös ja kiinnostuksenkohteet voi johtua myös näistä asioista? Vai onko se sinisilmäisesti ajalteltu. Onko sinulla kokemusta ujoista, aroista, villeistä tai herkistä lapsista?

    Lapsesi vaikuttavat fiksuilta, itsenäisiltä, vahvoilta , ulospäinsuuntautuneilta ja rohkeilta. Ja muilla sosiaalisesti ihaltavilla piireillä voisi heitä kuvata. Oikeastaan siis täydellisiltä. :) Tottakai omat lapset ovat täydellisiä vanhemmilleen ja kirjoitat heistä ja elämästänne kauniisti. (Mikä on hyvä.) Ajatteletko näiden piirteiden tulevan lapselle ainoastaan kasvatuksen myötä ?

    Ei ollut tarkoitus pommittaa kysymyksillä, tällaisia asioita minulle vain tuli mieleen. Ymmärrän kyllä ettet halua lasten tempperamenttipiirteitä ja kehitystä erityisemmin julkisesti ruotia.

    Blogisi on kyllä yleisesti ottaen minullekkin hyvänmielen blogi, mutta myös täälä tulee tunne että kaikki elävät omassa kuplassaan, kuten myös minä. :)

    • Iina Hyttinen Iina Hyttinen sanoo:

      Heippa! En ole sitä mieltä, ehkä jos uudelleen luet tuon tekstin pätkän jonka olen kirjoittanut, niin huomaat että puhun siinä ainoastaan omista riittämättömyyden tunteistani, ja omista oletuksistani omien lasteni ja meidän päivän suhteen. Siinä ei ole sanaakaan kenenkään toisen lapsista, tai siitä miten kukakin lapsi kenenkin vanhemman kanssa käyttäytyy ja miksi, koska mulla on tosiaan vain tämä mun oma näkökulma tähän mun omaan perheeseen. Toisten asioita on paha mennä olettamaan. :D Olen samaa mieltä siitä, että tietenkin ne omat lapset on aina vanhemmilleen täydellisiä, ja niin kuuluukin olla. Mä en pidä mitään tiettyjä luonteenpiirteitä tai tempparamenttityyppejä toisia parempana, niin kuin oon täällä kirjoittanutkin, niin meidänkin kaikki kolme tyyppiä on ihan erilaisia keskenään, vaikka samojakin juttuja löytyy. :) Oli kyllä mahtava päivä ja suosittelen ehdottomasti kokeilemaan, siinä voi oppia ihan uusia juttuja niistä omista lapsista, mulle ainakin tuli monta yllätystä! :D Ihania vikoja kesälomapäiviä sinne <3

  12. Essi sanoo:

    Jos se mun edellinen kommentti tuli niin…. etten nyt vaikuta ihan kusipäältä ja ahdistuneelta ihmiseltä, nii…

    Kivan kuulonen hauska päivä. Lapset osas fiksusta valita sopivasti menoa ja meininkiä, eikä pelkkää karkkia. :D voisin toteuttaa tämän viimeisinä päivinä ennen esikoisen koulua.

  13. Moi sanoo:

    Mistä on noi Tiaran ihanat legginssit ostettu?

Kommentoi