Unelmatreffit & taaperon eka yökylä ikinä

04.08.2018

Me saatiin appiukolta viime jouluna joululahjaksi lupaus lasten ottamisesta yökylään, sekä hotelliyö ja ravintolaillallinen valitsemassamme hotellissa & ravintolassa. I know, ihan paras joululahja, vai mitä! Ajatus kieltämättä tuntui houkuttelevalta jo seitsemän kuukautta sitten kun se saatiin, mutta vasta tässä elokuussa musta alkoi tuntua, että voisin olla itse valmis olemaan erossa meidän taaperosta eka kertaa yön. Hän täyttää ylihuomenna puolitoista vuotta, ja me oltiin oltu viimeksi yö kahdestaan Oton kanssa syyskuussa 2016, eli melkein kaksi vuotta sitten.

Isoisän talo Kauniaisissa on kuopuksellekin oikein tuttu ja turvallinen paikka, jossa hän viihtyy vallan mainiosti. Mä en epäillyt sekuntiakaan, etteikö taapero pärjäisi yökylässä loistavasti. Ympärillä tutut rakkaat aikuiset ja omat siskot, joiden kanssa hänellä on aina turvallinen olo. Etukäteen juteltiin hänen kanssa yökylästä sen verran mitä nyt tuollainen 1,5v taapero ymmärtää, ja hän sanoi itsekin että ”kylään!”. Edellisenä päivänä käytiin laittamasa matkasänky & isojen tyttöjen sänky valmiiksi vierashuoneeseen ja hengailtiin ilta Kauniaisissa, jotta paikka oli ihan tuoreessa muistissa hänellä.

Silti tuntui niin haikealta jättää hänet eka kertaa ikinä yökylään, taas yksi iso askel ja eka kerta. Mulla valui kyyneleet silmistä aurinkolasien takana kun hänet jätettiin sinne, mutta hän vaan vilkutti reippaasti ja sanoi ”Heippa, puistooo kiikkaa!”. He siis lähtivät siinä samalla puistoon keinumaan, ja me lähdettiin sitten ajelemaan kohti Helsinkiä ja hotellia.

Me otettiin huone Jätkäsaaren Clarion Hotelista, ja vielä näköalahuone ysikerroksesta, josta näki ihanasti Helsingin keskustan ja kattojen yli. Alkuilta me vaan ajeltiin ja juteltiin ja nautittiin kahdenkeskisestä ajasta, ja sitten vietiin auto pois ja käveltiin keskustaan. Mentiin MASU Asian Bistro & Bariin syömään, ja voin suositella sitä täydestä sydämestäni! Ihan mielettömän herkullista ruokaa, ihana tunnelma ja niin kiva terassi upeana kesäiltana.

Mä otin alkupalaksi lohitatakia, ja Otto otti Burrata-mozzarellaa maailaisleivän ja marinoitujen tomaattien kanssa. Pääruuaksi mä otin ahventa, ja Otto otti Satay-kanaa. Juotiin ruuan kanssa herkullista Villa Wolf valkkaria, ja nautiskeltiin illasta ihan kaikessa rauhassa. Annokset olivat reilun kokoisia, eikä todella jäänyt nälkä. Tässä oli kyllä ravintola niin meidän makuun, koska ruuat olivat upeita ja laadukkaita ja tuoreita, mutta annokset kuitenkin reiluja ja rentoja. Ihan 5/5!

Illallisen jälkeen käveltiin vielä Kaisaniemen Sori Taproomin terassille yksille, ja istuttiin siinä pimeässä kesäillassa. Juteltiin, nautittiin toistemme seurasta ja kiireettömyydestä. Käveltiin puolen yön maissa takaisin hotellille nukkumaan ihanan pehmeään sänkyyn. Aivan ihana ilta, ja oli niin parasta kävellä lämpimässä kesäyössä ja katsella keskustan meininkejä.

Seuraavana aamuna mä heräsin tietenkin klo 6.45 niin kuin joka aamu, mutta onnistuin jopa tunnin loikoilun jälkeen vielä nukahtamaan puoleksi tunniksi. Lopulta heräsi siis 8.15 mikä on mulle ihan ennätys tällä hetkellä. Sen jälkeen oli niin levännyt olo! Mentiin käymään vielä aamulla hotellin aamiaisella, joka oli myös monipuolinen ja herkullinen. Nautittiin aamiainenkin terassilla ihanassa aamuauringossa, ja oli vaan niin hyvä fiilis. Treffit olivat sujuneet loistavasti, ja niin oli myös taaperon ensimmäinen yö yökylässä.

Mä vannotin laittamaan välillä viestiä taaperon kuulumisista, ja onneksi saatiinkin illan ja aamun aikana muutamat pikkuvideot ja kuvat hänen touhuistaan. Oli mennyt super hyvin eikä ollut kertaakaan ollut mitään ongelmaa. Unikin oli tullut melkein heti illalla, ja hän oli nukkunut läpi yön niin kuin kotonakin, ja jopa herännyt vasta 7.15, vaikka yleensä hän herää pilkun tarkkaan klo 6.45 joka ikinen aamu.

Tuntuu ihan kreisiltä, että tänään on ollut lauantai, kun tuo meidän kahdenkeskinen miniloma tuntui ihan viikonlopulta. Eilen aamulla tuotiin omat tavarat kotiin, ja sitten lähdettiin hakemaan lapsia. Mä unohdin vahingossa puhelimen kotiin, ja me vietettiin koko päivä Kauniaisissa, kun Oton serkku avovaimoineen tuli sinne kylään grillaamaan. Mulle tuli siis sellainen kymmenen tunnin pakollinen someloma, mikä ei haitannut ollenkaan. Oli aika rentoa olla koko päivä ilman puhelinta.

Olen kyllä hurjan kiitollinen ihanista ihmisistä ympärillä. Tämä miniloma teki niin hyvää, ja vaikka tuli ikävä lapsia, niin silti oli ihanaa viettää kunnolla kahdenkeskistä aikaa ja vaan jutella, jutella ja jutella.


13 Responses to “Unelmatreffit & taaperon eka yökylä ikinä”

  1. Jenna sanoo:

    Ihan huikeen lahjan saitte! Ihana kun pääsitte viettämään kahdenkeskistä aikaa ihan rauhassa. Meidän tyttö on nyt 14kk ja kuun lopussa hänen ois tarkoitus jäädä yhdeksi yöksi tänne kotiin mummun ja papan hoitoon. Mua jännittää ihan hirveesti, etenki kun imetän vielä useamman kerran päivässä. Muuten, en raaskis vielä jättää hoitoon, mutta meillä on miehen kanssa kerran vuodessa järjestettävä serkkutapaaminen ja tänä vuonna on meidän vuoro huolehtia järjestelyistä. Onneksi mummu ja pappa on todella tuttuja, kun joka kuukausi vietetään viikonloppuja heidän luonaan.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Oli kyllä ihan loistava lahja, ollaan tosi kiitollisia! <3 Tsemppiä, varmasti teillä sujuu hyvin myös! Me jouduttiin olemaan yö erossa keskimmäisestä silloin kun hän oli 10kk ja imetin vielä ihan täysillä, kun meillä oli meidän häät. Silloinkin oli onneksi sujunut hyvin, vaikka silloin mua jännitti vielä enemmän kuin nyt! 😀 Teillä menee varmasti hienosti, ihanaa tapaamista teille! <3

  2. Nimk sanoo:

    Meidän vaava jäi tasan yksivuotiaana ensimmäistä kertaa yöksi, kun me vietettiin hääyötä. Ihan ok meni, vaikka en oikein kokenut vielä hänen olevan valmis, kun melko vähän muutenkin ollut hoidossa, lähinnä imetyksen (ja mun arastelun) vuoksi. En usko, että ihan äkkiä menee vielä toista kertaa.

    Ihana päivä teillä oli kuitenkin, mahtava lahja ja ihanaa saada tankata sitä kahdenkeskistä rakkautta vähän <3

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Mikäs sen parempi syy kahdenkeskiselle ajalle kuin hääyö! <3 Eipä siinä hoitoon menemisessä tarvitse kiirehtiä, ihan omien fiilisten mukaan vaan. Kiitos ihanasta kommentista ja kivaa elokuuta sinne! <3

  3. Tiina sanoo:

    Kun niin harvoin pääsette yhdessä miehesi kanssa yhdessä viettämään laatuaikaa niin kannattaisi vain nauttia yhdessäolosta ja jättää valokuvaaminen koko siltä illalta. Koko juttu kuulostaa uskomattoman teennäiseltä ja tunteettomalta. Tässä tulee nyt sellainen olo että teille heruu parisuhteeseen yhteistä aikaa vain kaupallisen yhteistyön merkeissä.

    • Iina Hyttinen sanoo:

      Voin kertoa että näiden kuvien ottamiseen ei muutamaa minuuttia kauempaa treffeistä mennyt ja saatiin kyllä sitä yhteistä aikaa ihan riittävästi niistä minuuteista huolimatta. Ikävää että sinulle tuli teennäinen ja tunteeton kuva tekstistä. Kaupallinen yhteistyö tämä ei kuitenkaan ollut millään muotoa.

      • Hipsu sanoo:

        Kyllä mulla ainakin tulee kuvattua usein niitä spesiaalimipia hetkiä siinä missä arjen pieniä ilojakin, enkä kyllä osaa ajatella, että se kuvan räpsäisy olisi mitenkään läsnäolosta pois. 🙂 Päin vastoin, kuva elävöittää muistoja sitten jälkeenpäin. Mun mielestä kiva ja tunnelmallinen postaus. <3

  4. B sanoo:

    Onko sun ja Oton kysymyspostauksen vastaukset tulossa vielä joskus

  5. Cami sanoo:

    Meidänkin neiti 1v5kk menee varmasti pian ekan kerran yökylään, ihan huikea tunne ja odotan omaa vapaayötä jo kovasti 😀 Tulossa on myös ensimmäinen hääpäivä ja toi Clarionhan voisi sopia oikein hyvin meillekin. Miniloma pienistä teki varmasti hyvää, vaikka ovatkin maailman rakkaimpia! <3

  6. T sanoo:

    Kiva kun pääsitte treffeille 🙂 Ja hotelliyössä parasta on yleensä ne muhkeat sängyt ja aamupala mihin tarvii vaan kävellä paikalle.

    Yleensä taitaa olla niin, että äidit on enemmän huolissaan lapsen yökyläilystä kuin lapsi itse. Tutussa ja turvallisessa seurassa yökyläily tekee ehkä ihan hyvääkin. Ja nytkin oli siskot mukana vielä seurana 🙂

  7. Tuuli sanoo:

    Olihan tämä kaupallinen yhteistyö, tässä mainostettiin appiukkoa Minäkin haluaisin samanlaisen

  8. Elisabeth sanoo:

    Kuulostaa kyllä ihanalta – huikean hieno lahja kyllä! Uusia tuttavuuksia nuo ruoka- ja juomapaikat, eli niitä on pakko kokeilla vaikka harvoin enää käy viinibaarissa. Niitä on tullut aika monta uutta, mutta ei vain tule lähdettyä niihin – niin harvoin meillä on lastenvahti. Ei sitä yhden viinilasin takia halua pyytää. Ihana kuulla, että teillä on auttavaiset läheiset 🙂

    xxx
    E
    http://helsinkidragonfly.blogspot.com/

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.